Sinkun tuskat
Kaipaan vain purkaa hieman tuntojani anonyymisti, en odota konkreettisia ratkaisuehdotuksia. Tiedostan myös kyseessä olevan varmaan se klassisin sinkkujen ongelma.
Eli, minua surettaa, koska en ole löytänyt "sitä oikeaa". Olen tapaillut roppakaupalla mukavia ja komeitakin miehiä, mutta kaikista näistä jutuista on puuttunut se oikea tunne, halu mennä eteenpäin. Tarvitsen tuon intuition tuoman vahvistuksen, että tämä tyyppi tuntuu nyt oikealta tai ainakin sinnepäin.
En ole myöskään tapaillut sellaista miestä, jonka kokisin pystyvän ymmärtämään minua. Pitkään ajattelin, että eihän se nyt niin tärkeää olekaan, kunhan seksijutut sun muut toimii. No, nyt ymmärrän kaipaavani ihan kamalasti sellaista sielujen sympatiaa, että koen toisen todella tajuavan, mitä tarkoitan. Kavereina minulla on kyllä ollut ja on edelleen sellaisia miehiä, joiden koen pystyvän ymmärtämään minua hyvinkin, mutta he sitten ovat ihan syystä vain kavereita.
Tuntuu kovin lohduttomalta. En tietenkään haluaisi olla näin vaativa, mutta minkäs teet. Jokaisen mönkään menneen suhdeviritelmän jälkeen on jaksettava keräillä itsensä rippuset ja lähdettävä uudestaan metsälle, koska rakkauden kaipuu on niin kova. Väsyttää ja surettaa.
Kommentit (199)
Voivoi,
mut hylättiin sen takia kun se jokin tunne puuttui. Tykkäsi kuitenkin kovin läheisyydestä, pussailusta, sylikkäinolosta ja yhdessä oli kiva tehdä kaikkea, oltiin parhaat ystävykset.
Mutta kun ei Sitä Tunnetta.
Ei sillä mitään, olen päässyt hänestä yli, mutta eipä ole parempaakaan löytänyt. En tiedä, mikä tunne pitäisi olla kun tykättiin toisistamme ja oli hiton hyvä yhdessä. Se ei riitä, ja hyväksyn sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on naisilla raskasta kun karkkipussissa on niin paljon karkkeja, että tulee ähky eikä mikään kelpaa.
On se miehenä helppoa kun ei ole mistä valita.
M35
Tässähän se jo tulikin tiivistettynä.
Miesten ongelmat on se että eivät saa ketään vaikka kriteerit olisi matalalla.
Naisten ongelma on se että kukaan saatana sadoista ehdokkaista ei säväytä!
Koittakaapas pitää mielessä että ap ei edusta kaikkia naisia. Itse olen 30v nainen joka olisi halunnut tapailla ja seurustella mutta en kelpaa kellekään.
Olen jo luopunut haaveista että löytyisi se täydellinen kumppani, ainoa oikea, olisin ikionnellinen "ihan" mukavasta ja tavallisesta miehestä jonka kanssa katsella iltaisin televisiota ja jutella päivän tapahtumista. Mutta ketään ei löydy, ei yhtään ketään.
Vaihtaisin ap:n kanssa osia milloin tahansa.
Just toi sama itselläni ongelmana. Ei niin se ulkonäkö ja ammatti vaan yksinkertaisesti että ajatukset kohtaisivat ja ymmärrettäisiin toisiamme. Ärsyttää huomata ajattelevansa että ihan turha yrittää edes selittää kun toinen ei kuitenkaan ymmärrä mitä haen takaa.
4v sinkkuna
Mutta juurikin kun ei se riitä, vaikka ajatukset kohtaisivat, tuntuisi ystävältä ja että synkkaa, yhdessä on kivaa, läheisyys toimii, ja on hyvä olla.
Ei riitä, koska tarvitaan vielä suurempi tunne.
Vierailija kirjoitti:
Mutta juurikin kun ei se riitä, vaikka ajatukset kohtaisivat, tuntuisi ystävältä ja että synkkaa, yhdessä on kivaa, läheisyys toimii, ja on hyvä olla.
Ei riitä, koska tarvitaan vielä suurempi tunne.
Ja tuohon naisten kokemaan suurempaan tunteeseen tarvitaan aina sitä miehen pinnallista tasokkuutta joka koostuu ulkonäöstä ja statuksesta, ja yleensä vielä näiden ulkonäkö ja statusjuttujen pitää olla naista itseään tasokkaampia jotta nainen kokisi sen suuremman tunteen. Tämän takia naiset ei kelpuuta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta juurikin kun ei se riitä, vaikka ajatukset kohtaisivat, tuntuisi ystävältä ja että synkkaa, yhdessä on kivaa, läheisyys toimii, ja on hyvä olla.
Ei riitä, koska tarvitaan vielä suurempi tunne.
Ja tuohon naisten kokemaan suurempaan tunteeseen tarvitaan aina sitä miehen pinnallista tasokkuutta joka koostuu ulkonäöstä ja statuksesta, ja yleensä vielä näiden ulkonäkö ja statusjuttujen pitää olla naista itseään tasokkaampia jotta nainen kokisi sen suuremman tunteen. Tämän takia naiset ei kelpuuta ketään.
Juurikin, onnea matkaan vaan. Toivon että jonain päivänä tuo havahtuu, että menetti jotain aitoa!
Minä tapasin kerran tyypin jonka kanssa olin samalla aaltopituudella, meillä oli sielujen sympatiaa ja ymmärsimme toisiamme täysin.
Muutama vuosi meni ja tajusin ettei mies ymmärtänyt mitään jutuistani, oli vain ymmärtävinään. Olimme täysin erilaisia ihmisiä.
Sen jälkeen olen tajunnut, että paljon parempi olisi kasvaa pikkuhiljaa yhteen, antaa elämän hitsata palaset kiinni. Silloin ei olisi turhia harhaluuloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että se on ihan sattuman kauppaa että löytää sellaisen ihmisen, jonka kohdalla tulee sellainen tunne, että tässä on "se jokin". Itse oon paljon kanssa deittaillut ja pari kertaa olen sen tunteen kokenutkin, mutta valitettavasti en ole saanut tunteilleni vastakaikua.
Itse olen huomannut että naiset tuntee tuon "sen jonkin" vain niiden tiettyjen samojen miesten kanssa.
Meanwhile 99% suomen sinkkumiehistä on ilman ja naiset pyörii panoringeissään pelimiesten kanssa.
Game over.
Joopa-joo, kun kaikki naisethan kelpuuttaa vaan sen rikkaan ja treenatun komistuksen. Viimeisin mies jossa oli mulle "se jokin", oli 174 senttinen, ylipainoinen duunari, jolla oli jo pari lastakin ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta juurikin kun ei se riitä, vaikka ajatukset kohtaisivat, tuntuisi ystävältä ja että synkkaa, yhdessä on kivaa, läheisyys toimii, ja on hyvä olla.
Ei riitä, koska tarvitaan vielä suurempi tunne.
Ja tuohon naisten kokemaan suurempaan tunteeseen tarvitaan aina sitä miehen pinnallista tasokkuutta joka koostuu ulkonäöstä ja statuksesta, ja yleensä vielä näiden ulkonäkö ja statusjuttujen pitää olla naista itseään tasokkaampia jotta nainen kokisi sen suuremman tunteen. Tämän takia naiset ei kelpuuta ketään.
Tuo koskee vain tiettyä naisryhmää, ja te miehet tavoittelette vain tuota tiettyä onnenonkija-naisryhmää. Miksei kelpaa tavallinen, kumppanuutta etsivä nainen joka ei piittaa statuksesta tai varakkuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on naisilla raskasta kun karkkipussissa on niin paljon karkkeja, että tulee ähky eikä mikään kelpaa.
On se miehenä helppoa kun ei ole mistä valita.
M35
Tässähän se jo tulikin tiivistettynä.
Miesten ongelmat on se että eivät saa ketään vaikka kriteerit olisi matalalla.
Naisten ongelma on se että kukaan saatana sadoista ehdokkaista ei säväytä!
Niin no, minkäs sitä luonnolle mahtaa ja sille, että naisen ja miehen seksuaalisuudet nyt vaan ovat lähtökohtaisesti erilaisia.
Ei ole kysymys nyt seksuaalisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta juurikin kun ei se riitä, vaikka ajatukset kohtaisivat, tuntuisi ystävältä ja että synkkaa, yhdessä on kivaa, läheisyys toimii, ja on hyvä olla.
Ei riitä, koska tarvitaan vielä suurempi tunne.
Ja tuohon naisten kokemaan suurempaan tunteeseen tarvitaan aina sitä miehen pinnallista tasokkuutta joka koostuu ulkonäöstä ja statuksesta, ja yleensä vielä näiden ulkonäkö ja statusjuttujen pitää olla naista itseään tasokkaampia jotta nainen kokisi sen suuremman tunteen. Tämän takia naiset ei kelpuuta ketään.
Tuo koskee vain tiettyä naisryhmää, ja te miehet tavoittelette vain tuota tiettyä onnenonkija-naisryhmää. Miksei kelpaa tavallinen, kumppanuutta etsivä nainen joka ei piittaa statuksesta tai varakkuudesta?
Kelpaisi enemmän kuin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta juurikin kun ei se riitä, vaikka ajatukset kohtaisivat, tuntuisi ystävältä ja että synkkaa, yhdessä on kivaa, läheisyys toimii, ja on hyvä olla.
Ei riitä, koska tarvitaan vielä suurempi tunne.
Ja tuohon naisten kokemaan suurempaan tunteeseen tarvitaan aina sitä miehen pinnallista tasokkuutta joka koostuu ulkonäöstä ja statuksesta, ja yleensä vielä näiden ulkonäkö ja statusjuttujen pitää olla naista itseään tasokkaampia jotta nainen kokisi sen suuremman tunteen. Tämän takia naiset ei kelpuuta ketään.
Tuo koskee vain tiettyä naisryhmää, ja te miehet tavoittelette vain tuota tiettyä onnenonkija-naisryhmää. Miksei kelpaa tavallinen, kumppanuutta etsivä nainen joka ei piittaa statuksesta tai varakkuudesta?
Minä puolestani kysyisin että missä tuollaisia tavallisia naisia tapaa? Muualla kuin kaupassa kävelessä vastaan tai liikenteessä ajaessa vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ovat nämä muut vaatimukset, joita miehestä haluat ja joita nämä kaverimiehet eivät ole täyttäneet? Ihan mielenkiinnosta vaan kysyn.
Ihan hyvä kysymys ja multa hiukan hassusti muotoiltu lause aloituspostauksessa. Mun kaverimiehiin oon tutustunut etupäässä opiskeluaikoina. Eipä heissä muuta vikaa ole, kuin että tuntuneet tosiaan aina vain kavereilta. Oma miesmaku on myös yleisesti ottaen vähän erilainen, kuin nuo oman alan miehet.
En ole tuo edellinen kommentoija, mutta kommentoin tähän väliin.
1) Sanot kaipaavasi eniten sielujen sympatiaa ja ymmärrystä.
2) Kerrot, että sinulla on miespuoleisia ystäviä, jotka voivat tarjota juuri tuota ymmärrystä,
MUTTA
3) he eivät sitten olekaan sinun miesmakuusi.
Arvaa mitä?
4) Et tule koskaan löytämään sinulle täydellistä miestä.
5) Tyydy kohtaloosi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta juurikin kun ei se riitä, vaikka ajatukset kohtaisivat, tuntuisi ystävältä ja että synkkaa, yhdessä on kivaa, läheisyys toimii, ja on hyvä olla.
Ei riitä, koska tarvitaan vielä suurempi tunne.
Ja tuohon naisten kokemaan suurempaan tunteeseen tarvitaan aina sitä miehen pinnallista tasokkuutta joka koostuu ulkonäöstä ja statuksesta, ja yleensä vielä näiden ulkonäkö ja statusjuttujen pitää olla naista itseään tasokkaampia jotta nainen kokisi sen suuremman tunteen. Tämän takia naiset ei kelpuuta ketään.
Tuo koskee vain tiettyä naisryhmää, ja te miehet tavoittelette vain tuota tiettyä onnenonkija-naisryhmää. Miksei kelpaa tavallinen, kumppanuutta etsivä nainen joka ei piittaa statuksesta tai varakkuudesta?
Minä puolestani kysyisin että missä tuollaisia tavallisia naisia tapaa? Muualla kuin kaupassa kävelessä vastaan tai liikenteessä ajaessa vastaan?
Kyllä niitä on esimerkiksi ihan kaikenlaisissa deittipalveluissa, niistä kun löytyy naisia joka lähtöön.
Koita tehdä elämästäsi sellaista, että olet siihen tyytyväinen vaikket Sitä Oikeaa löytäisikään. Jos löydätkin, niin oli ainakin hauskaa sitä odotellessakin. Kyseenalaista kaikki mieskriteerisi, mutta pidä kiinni niistä oikeasti tärkeistä, toisen ymmärtämisesti ja siitä "sielujen sympatiasta". Tapaa paljon ihmisiä, älä tuomitse ketään tutustumatta.
Olin sinkkuna neljä vuotta, tutustuin sinä aikana varmaan satoihin uusiin ihmisiin, ja olin jo aika vahvasti menettänyt toivoni siitä, että kenenkään kanssa mitenkään syvemmin natsaisi. Mulla on omat omituisuteni, tiesin hakevani neulaa heinäsuovasta. Mutta törmäsin kuin törmäsinkin siihen ihmiseen, jonka kanssa tuntuu kuin oltais aina tunnettu, ja ajattelen että kaikki sinkkuvuosina tapahtunut on vaan valmistanut mua siihen, että joskus kohtaan tän tyypin. Kaikki ne reissut, kaikki oudot treffit kummallisten tyyppien kanssa, kaikki ne kohdatut ihmiset jotka on avartanut mun silmiä kuka minkäkin asian suhteen, kaikki tänä aikana aloitetut harrastukset on tehnyt musta sen ihmisen, joka sopii täydellisesti yhteen nyt tapaamani miehen kanssa.
Usko mahdottomuuksiin ja ota elämästä irti mahdottomuuksia odottaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen että se on ihan sattuman kauppaa että löytää sellaisen ihmisen, jonka kohdalla tulee sellainen tunne, että tässä on "se jokin". Itse oon paljon kanssa deittaillut ja pari kertaa olen sen tunteen kokenutkin, mutta valitettavasti en ole saanut tunteilleni vastakaikua.
Itse olen huomannut että naiset tuntee tuon "sen jonkin" vain niiden tiettyjen samojen miesten kanssa.
Meanwhile 99% suomen sinkkumiehistä on ilman ja naiset pyörii panoringeissään pelimiesten kanssa.
Game over.
Jännästi nuo prosentit senkun kasvaa. Ensin joku keksi ihan omasta päästään, että 20 % miehistä hoitelee 80 % naisista. Sitten joku pisti siihen kymmenen prosenttia lisää ja tuli tulokseen, että 10 % miehistä hoitelee lähes kaikki naiset. Nyt se on enää 1 % miehistä, joka saa seksiä. Ja aina löytyy niitä lahopää-lassukoita, jotka alkavat toistella näitä juttuja faktana.
Todellinen fakta on, että reilusti yli 80 % miehistä on viimeistään 30+ vuotiaana parisuhteessa. Repikää siitä prosenttinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta juurikin kun ei se riitä, vaikka ajatukset kohtaisivat, tuntuisi ystävältä ja että synkkaa, yhdessä on kivaa, läheisyys toimii, ja on hyvä olla.
Ei riitä, koska tarvitaan vielä suurempi tunne.
Ja tuohon naisten kokemaan suurempaan tunteeseen tarvitaan aina sitä miehen pinnallista tasokkuutta joka koostuu ulkonäöstä ja statuksesta, ja yleensä vielä näiden ulkonäkö ja statusjuttujen pitää olla naista itseään tasokkaampia jotta nainen kokisi sen suuremman tunteen. Tämän takia naiset ei kelpuuta ketään.
Tuo koskee vain tiettyä naisryhmää, ja te miehet tavoittelette vain tuota tiettyä onnenonkija-naisryhmää. Miksei kelpaa tavallinen, kumppanuutta etsivä nainen joka ei piittaa statuksesta tai varakkuudesta?
Minä puolestani kysyisin että missä tuollaisia tavallisia naisia tapaa? Muualla kuin kaupassa kävelessä vastaan tai liikenteessä ajaessa vastaan?
Älä ala mitään kolareita ajamaan mutta aluksi voit poistua siltä sugardaddysivustolta tai lopettaa kuvakkeessa niille pissiksille viestien lähettelyn.
Olen niin tässä samassa sinkku-veneessä.
Kiitos 39 kommentistasi, annoit uskoa tähän sinkkuelämään.
Olen 3-vuotta etsinyt neulaa heinäsuovasta juurikin sillä ajatuksella, että joku ymmärtäisi minun erikoisia asioitani. Tuntuu jo että todellakin luovutan ja muutan luostariin, mutta ehkä valoa on tunnelin päässä. Olen tehnyt elämästäni ihanan, mutta tuntuu et kaikesta asioista puuttuu se ydin koska ei rakkautta.
Paljon onnellisempi olisin jos kävisin jumpassa puolisoni kanssa tai edes voisin päivän päätteeksi kertoa hänelle itse käyneeni, kun että vaan itse käyn jumpassa.
Mä niin odotan sielunparini löytymistä. Näin nelikymppisenä yh-mamina!!!!!!!
Ihmiset ympärilläni sanovat että meillä kävi tuuri kun löysimme toisemme ja sovimme niin hyvin yhteen. Siltä myös minusta tuntuu. Ei joka päivä vastaan tule sellaista tunnetta yhteenkuuluvuudesta ja ymmärryksestä.
En usko että olisin koskaan tyytynyt vähempään, elämäni oli ihan kivaa yksin.
Älä ap jää liikaa pohtimaan suhteita vaan yritä löytää elämääsi sisältö sinusta itsestäsi.
Välillä on yksinäistä tietenkin mutta niin voi myös olla niillä jotka ovat sen "väärän" kanssa. Sen ihan kivan jonka kanssa ei kuitenkaan jaeta mitään ihan kivaa kummempaa tunnetta tai ymmärrystä.
up