Lue keskustelun säännöt.
3 v lapsi päiväkotiin jos äiti on uuden vauvan kanssa kotona? KYLLÄ VAI EI?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän kummastutta, miten näissä aina arvostellaan sen vanhemman lapsen oikeudesta kotona oloon muttei ikinä vauvan oikeudesta jakamattomaan huomioon ja hoivaan. Kyllä varmasti kolmevuotias osaa olla mustasukkainen ja hakea ikävälläkin tavalla huomion itseensä kun äiti koittaa keskittyä vauvaan.
Jos isompi lapsi on kovin aktiivinen ja vauva vaativa, on se varmasti isommalle kurja vaan lojua päivät pitkät sisällä katsomassa miten äiti kantaa, hyssyttää, imettää ja hoivaa vauvaa.
Minulla ei ole kokemusta kolmivuotiaasta, omani oli piirun alle 2v vauvan synnyttyä ja kotihoidossa jatkoi vauvan tultua. Vauva olikin helppo, ei ollut mitään ongelmia sovitella rytmejä tai jakaa huomiota, eikä valvottanut öisin. Esikoisen nukkuessa päikkärit lepertelin vauvan kanssa ja vauvan nukkuessa sylittelin ja leikitin esikoista.
Mietin vaan kuinka vauvan ja taaperon hoidosta on äidit selvinneet silloin kun koko virikepäivähoitoa ei ollut olemassakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei missään tapauksessa!
Anna lapsen nukkua aamulla rauhassa. Leikkiä ja levätä rauhassa.
Kokemuksella puhun- tuottaa tulosta!
Rauhallinen lapsuus on paras.
En veisi , enkä todellakaan aio viedä nyt esikoista (1v10kk) päiväkotiin kun meille tässä kuussa vauva syntyy. Kotihoidossa on esikoinen tämänkin ajan ollut. Käydään sitten perhekerhoissa niinkuin om tähänkin asti menty esikoisen kanssa, niin jatketaan niitä sitten kun vauva vähän isompi (2-3kk ikäinen ) . Kyllä niissä kerhoissa on virikettä 2vuorialle tarpeeksi ja näkee kamuja, jos niissä pari kolme kertaa viikossa käy, pari tuntia yleensä kerho kestää :)
Mitä ihmeen virikkeitä laps tarvitsee?
Se oma koti on lapsella täynnä virikkeitä!
Vanhemmista tuntuu et kotona ei mitään , mutta lapsella jo kattila ja vispilä on virike jos niitä haetaan.
Kodin rauhallisuus, syli ja välttäminen, niistä lapsi tulee onnelliseksi ja kantaa pitkälle.
Vanhemmasta on tietysti kiva kertoa ystäville kuinka meidän lapsi käy kerhoissa siellä ja täällä.
Omani ei käyneet missään. Hyvin ovat pärjänneet maailmalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen virikkeitä laps tarvitsee?
Se oma koti on lapsella täynnä virikkeitä!
Vanhemmista tuntuu et kotona ei mitään , mutta lapsella jo kattila ja vispilä on virike jos niitä haetaan.
Kodin rauhallisuus, syli ja välttäminen, niistä lapsi tulee onnelliseksi ja kantaa pitkälle.
Vanhemmasta on tietysti kiva kertoa ystäville kuinka meidän lapsi käy kerhoissa siellä ja täällä.
Omani ei käyneet missään. Hyvin ovat pärjänneet maailmalla.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi koululaista, viskari-ikäinen ja puolivuotias vauva. Viskarilainen käy sen 20h viikossa päiväkodissa jossa on käynyt jo kolmisen vuotta. Olisi tuntunut tyhmältä ottaa tyttö kotiin ja laittaa sitten syksyllä eskariin, vuodessa ehtii jo vieraantua kavereista. Itse viihtyy myös hyvin hoidossa. Koulujen loma-ajat hän lomailee niinkuin isommat sisaruksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän kummastutta, miten näissä aina arvostellaan sen vanhemman lapsen oikeudesta kotona oloon muttei ikinä vauvan oikeudesta jakamattomaan huomioon ja hoivaan. Kyllä varmasti kolmevuotias osaa olla mustasukkainen ja hakea ikävälläkin tavalla huomion itseensä kun äiti koittaa keskittyä vauvaan.
Jos isompi lapsi on kovin aktiivinen ja vauva vaativa, on se varmasti isommalle kurja vaan lojua päivät pitkät sisällä katsomassa miten äiti kantaa, hyssyttää, imettää ja hoivaa vauvaa.
Minulla ei ole kokemusta kolmivuotiaasta, omani oli piirun alle 2v vauvan synnyttyä ja kotihoidossa jatkoi vauvan tultua. Vauva olikin helppo, ei ollut mitään ongelmia sovitella rytmejä tai jakaa huomiota, eikä valvottanut öisin. Esikoisen nukkuessa päikkärit lepertelin vauvan kanssa ja vauvan nukkuessa sylittelin ja leikitin esikoista.
Mietin vaan kuinka vauvan ja taaperon hoidosta on äidit selvinneet silloin kun koko virikepäivähoitoa ei ollut olemassakaan?
Se että pitäisi pärjätä yksin onkin aika uusi asia. Ennen on keskiluokkaisissakin perheissä ollut kotiapulaisia ja köyhemmillä joku vielä köyhempi tai yksinäisempi sukulainen, huutolainen tai muu apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän kummastutta, miten näissä aina arvostellaan sen vanhemman lapsen oikeudesta kotona oloon muttei ikinä vauvan oikeudesta jakamattomaan huomioon ja hoivaan. Kyllä varmasti kolmevuotias osaa olla mustasukkainen ja hakea ikävälläkin tavalla huomion itseensä kun äiti koittaa keskittyä vauvaan.
Jos isompi lapsi on kovin aktiivinen ja vauva vaativa, on se varmasti isommalle kurja vaan lojua päivät pitkät sisällä katsomassa miten äiti kantaa, hyssyttää, imettää ja hoivaa vauvaa.
Minulla ei ole kokemusta kolmivuotiaasta, omani oli piirun alle 2v vauvan synnyttyä ja kotihoidossa jatkoi vauvan tultua. Vauva olikin helppo, ei ollut mitään ongelmia sovitella rytmejä tai jakaa huomiota, eikä valvottanut öisin. Esikoisen nukkuessa päikkärit lepertelin vauvan kanssa ja vauvan nukkuessa sylittelin ja leikitin esikoista.
Mietin vaan kuinka vauvan ja taaperon hoidosta on äidit selvinneet silloin kun koko virikepäivähoitoa ei ollut olemassakaan?
Se että pitäisi pärjätä yksin onkin aika uusi asia. Ennen on keskiluokkaisissakin perheissä ollut kotiapulaisia ja köyhemmillä joku vielä köyhempi tai yksinäisempi sukulainen, huutolainen tai muu apuna.
Olipa uusi asia tai ei, niin kaikkien pitäisi silti suhteuttaa lapsilukunsa OMIIN voimavaroihin. Ei tuudittautua siihen että yhteiskunta/tukiverkostot auttaa. Voi tulla päivä ettei apua tule.
Ennenvanhaan ehkä” paremmissa” perheissä oli apuuna taloudenhotaja, lastenhoitaja, mutta varmasti suurin osa lapsiperheistä, isoistakin selvisi ilman ja hyvin lopputuloksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän kummastutta, miten näissä aina arvostellaan sen vanhemman lapsen oikeudesta kotona oloon muttei ikinä vauvan oikeudesta jakamattomaan huomioon ja hoivaan. Kyllä varmasti kolmevuotias osaa olla mustasukkainen ja hakea ikävälläkin tavalla huomion itseensä kun äiti koittaa keskittyä vauvaan.
Jos isompi lapsi on kovin aktiivinen ja vauva vaativa, on se varmasti isommalle kurja vaan lojua päivät pitkät sisällä katsomassa miten äiti kantaa, hyssyttää, imettää ja hoivaa vauvaa.
Minulla ei ole kokemusta kolmivuotiaasta, omani oli piirun alle 2v vauvan synnyttyä ja kotihoidossa jatkoi vauvan tultua. Vauva olikin helppo, ei ollut mitään ongelmia sovitella rytmejä tai jakaa huomiota, eikä valvottanut öisin. Esikoisen nukkuessa päikkärit lepertelin vauvan kanssa ja vauvan nukkuessa sylittelin ja leikitin esikoista.
Mietin vaan kuinka vauvan ja taaperon hoidosta on äidit selvinneet silloin kun koko virikepäivähoitoa ei ollut olemassakaan?
No, 70-luvulla piti vain leikkiä yksikseen ja odottaa, että se naapurin lapsi tulee takaisin päivähoidosta ja jaksaa ehkä vielä tulla leikkimään. Äitiä ei saanut häiritä turhilla. Jos vauva ei parkunut, äiti puursi kotitöissä.
Ei viedä päiväkotiin. 3-vuotias voi olla äidin ja vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauska kyllä, täällä meillä päin kaikki tuttavani ovat ottaneet isomman päiväkodista kotihoitoon vauvan myötä. Isommat lapset ikähaarukassa 3-6. Kerho toimii tällä alueella, joten siellä on lapset 2x/vko. N. 3,5h on yksi kerhokerta.
Meillä myös 5v nyt kotona.
Yksi ainut tuttu vei lapsen päiväkotiin, mutta heillä ei ollutkaan vauvaa ja vähän erilainen juttu muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi viihtyy päiväkodissa ja haluaa sinne aamuisin lähteä. Miksi rankaisisin häntä ottamalla sieltä ja parhaan kaverin luota pois vauvan synnyttyä? Aion myös palata töihin heti äitiysloman jälkeen eli esikoisellekaan tuo tauko ei olisi kuin 10kk.
20h/vko ei ole kovin paljon, saa parhaat palat sosiaalisesta kaaoksesta ja rauhallisesta kotielämästä. Toki katsomme tilanteen mukaan, vaikea on etukäteen tietää miten elämä muuttuu itse kullakin uuden vauvan myötä.
Jos lapseni ei olisi vielä ollut päiväkodissa, en myöskään nyt alottaisi. Veisin molemmat sitten samaan aikaan kun palaan töihin.
Kyllä varmasti veisin muutamaksi tunniksi päivittäin, jos lapsi siellä viihtyisi.
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän kummastutta, miten näissä aina arvostellaan sen vanhemman lapsen oikeudesta kotona oloon muttei ikinä vauvan oikeudesta jakamattomaan huomioon ja hoivaan. Kyllä varmasti kolmevuotias osaa olla mustasukkainen ja hakea ikävälläkin tavalla huomion itseensä kun äiti koittaa keskittyä vauvaan.
Jos isompi lapsi on kovin aktiivinen ja vauva vaativa, on se varmasti isommalle kurja vaan lojua päivät pitkät sisällä katsomassa miten äiti kantaa, hyssyttää, imettää ja hoivaa vauvaa.
Kannattaisiko tehdä sitten vain yksi lapsi, jos pitää hylätä toinen vauvan takia, kyllä lapsi ymmärtää, että tarhaan pitää mennä, jos äiti menee töihin, mutta kun se jää kotiin uuden kanssa Sisarussuhde ei ikinä tule normaaliksi, kun vanhempi lapsi muistaa,miten joutui pois edestä, kun uusi vauva tuli.
Vierailija kirjoitti:
Ei, mikäli lapsi ei ole aiemmin ollut päiväkodissa. Kyllä, jos on ollut hoidossa ja haluaa tutussa ryhmässä jatkaa osa-aikaisena.
Juuri näin.
Ennen pikkusisaruksen syntymää jäi kotiin keväällä ja palasi omaan tuttuun ryhmäänsä 4kk kuluttua alkusyksyllä tekemään 2 x 4h viikossa.
Monet hyväksyvät saman viikkotuntimäärän, jos kyse on kerhosta, mutta kun puhutaankin (tutusta) päivähoitoryhmästä, niin äiti on laiska, kykenemätön hoitamaan tenavansa, hoidattaa muilla jne. Kerhossa hoidattamisessa ei ole yhtä vahvoja lieveilmiöitä, vaikka sielläkin ollaan ilman vanhempia, isossa lapsilaumassa, vähien hoitajien ympäröimänä, kun vauva ja äiti viettää laatuaikaa..
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän kummastutta, miten näissä aina arvostellaan sen vanhemman lapsen oikeudesta kotona oloon muttei ikinä vauvan oikeudesta jakamattomaan huomioon ja hoivaan. Kyllä varmasti kolmevuotias osaa olla mustasukkainen ja hakea ikävälläkin tavalla huomion itseensä kun äiti koittaa keskittyä vauvaan.
Jos isompi lapsi on kovin aktiivinen ja vauva vaativa, on se varmasti isommalle kurja vaan lojua päivät pitkät sisällä katsomassa miten äiti kantaa, hyssyttää, imettää ja hoivaa vauvaa.
Minulla ei ole kokemusta kolmivuotiaasta, omani oli piirun alle 2v vauvan synnyttyä ja kotihoidossa jatkoi vauvan tultua. Vauva olikin helppo, ei ollut mitään ongelmia sovitella rytmejä tai jakaa huomiota, eikä valvottanut öisin. Esikoisen nukkuessa päikkärit lepertelin vauvan kanssa ja vauvan nukkuessa sylittelin ja leikitin esikoista.
Entä sen vanhemman lapsen oikeus vanhemman huomioon?
Vierailija kirjoitti:
Puolipäiväiseksi varmaan ihan hyvä jos lähistöllä ei ole mitään kerhoja. Kerho parempi kuin päiväkoti kun ryhmä on pienempi niin ei kulkeudu välttämättä kokoajan flunssia kotiin.
Kaverilla on kotihoidetut 5v ja 2,5v. Kulkevat kerhossa, muskarissa, jumpassa, leikkipuistoissa ym. pitkin viikkoa. Nämä kaksi on vähän väliä flunssassa, kuumeessa tai yskivät.
Omani 6v ja 4v ovat kokopäivähoidossa päiväkodissa. Alkusyksystä oli flunssa ja nyt tällä viikolla olivat pari päivää hiukan tukkoisia, mutta meni näemmä ohi ilman, että muuttui pahemmaksi.
Mua vähän kummastutta, miten näissä aina arvostellaan sen vanhemman lapsen oikeudesta kotona oloon muttei ikinä vauvan oikeudesta jakamattomaan huomioon ja hoivaan. Kyllä varmasti kolmevuotias osaa olla mustasukkainen ja hakea ikävälläkin tavalla huomion itseensä kun äiti koittaa keskittyä vauvaan.
Jos isompi lapsi on kovin aktiivinen ja vauva vaativa, on se varmasti isommalle kurja vaan lojua päivät pitkät sisällä katsomassa miten äiti kantaa, hyssyttää, imettää ja hoivaa vauvaa.
Minulla ei ole kokemusta kolmivuotiaasta, omani oli piirun alle 2v vauvan synnyttyä ja kotihoidossa jatkoi vauvan tultua. Vauva olikin helppo, ei ollut mitään ongelmia sovitella rytmejä tai jakaa huomiota, eikä valvottanut öisin. Esikoisen nukkuessa päikkärit lepertelin vauvan kanssa ja vauvan nukkuessa sylittelin ja leikitin esikoista.