Lue keskustelun säännöt.
3 v lapsi päiväkotiin jos äiti on uuden vauvan kanssa kotona? KYLLÄ VAI EI?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän kummastutta, miten näissä aina arvostellaan sen vanhemman lapsen oikeudesta kotona oloon muttei ikinä vauvan oikeudesta jakamattomaan huomioon ja hoivaan. Kyllä varmasti kolmevuotias osaa olla mustasukkainen ja hakea ikävälläkin tavalla huomion itseensä kun äiti koittaa keskittyä vauvaan.
Jos isompi lapsi on kovin aktiivinen ja vauva vaativa, on se varmasti isommalle kurja vaan lojua päivät pitkät sisällä katsomassa miten äiti kantaa, hyssyttää, imettää ja hoivaa vauvaa.
Minulla ei ole kokemusta kolmivuotiaasta, omani oli piirun alle 2v vauvan synnyttyä ja kotihoidossa jatkoi vauvan tultua. Vauva olikin helppo, ei ollut mitään ongelmia sovitella rytmejä tai jakaa huomiota, eikä valvottanut öisin. Esikoisen nukkuessa päikkärit lepertelin vauvan kanssa ja vauvan nukkuessa sylittelin ja leikitin esikoista.
Mietin vaan kuinka vauvan ja taaperon hoidosta on äidit selvinneet silloin kun koko virikepäivähoitoa ei ollut olemassakaan?
Ennen mentiin töihin, tarjolla oli halpoja lastenlikkoja, asuttiin sukulaisia lähellä
. Hämmästyttää, kuinka historiatiedottomia täällä ollaan. Tämä nykyinen malli, että äiti on yksinään lasten kanssa kotona on historiallisesti uusi asia ja monella tapaa "luonnonton".Niin. Oletetaan, että yhteiskunta hoitaa sen mikä ennen kuului yhteisöille.
Hienosti missasit pointin. Yhteiskunnan muutokset, teollistuminen ja palkkatyö, ovat aiheuttaneet yhteisöjen muutokset ja yhteisöllisyyden murenemisen. Tottakai silloin on yhteiskunnan vastuu hoitaa niitä tehtäviä, jotka ennen yhteisöt hoitivat. Samaan tapaan vanhusten hoito on yhteiskunnan vastuulla. Toki sä olet valmis hoitamaan omat vanhempasi kotona, jos olet sitä mieltä että yhteiskunnan ei pidä tukea lastenhoidossa?
Asun juuri sen vuoksi kehitysvammaista siskoani lähellä jotta pystyn auttamaan häntä niissä asioissa mitkä auttavat häntä selviämään kotona.
Meillä on myös muiden äitikavereiden kanssa pieni verkosto jonka kanssa hoidamme toistemme lapsia vuorotellen.
Toki päivähoitoa tarvitaan vanhempien mennessä töihin, mutta jos valitsee asuinpaikan esim.jostain korvesta missä ei ole mahdollisuutta luoda verkostoaan esim.muista kotona okevista äideistä on se vähän omaa syytä. Toki myös olosuhteiden pakko joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän kummastutta, miten näissä aina arvostellaan sen vanhemman lapsen oikeudesta kotona oloon muttei ikinä vauvan oikeudesta jakamattomaan huomioon ja hoivaan. Kyllä varmasti kolmevuotias osaa olla mustasukkainen ja hakea ikävälläkin tavalla huomion itseensä kun äiti koittaa keskittyä vauvaan.
Jos isompi lapsi on kovin aktiivinen ja vauva vaativa, on se varmasti isommalle kurja vaan lojua päivät pitkät sisällä katsomassa miten äiti kantaa, hyssyttää, imettää ja hoivaa vauvaa.
Minulla ei ole kokemusta kolmivuotiaasta, omani oli piirun alle 2v vauvan synnyttyä ja kotihoidossa jatkoi vauvan tultua. Vauva olikin helppo, ei ollut mitään ongelmia sovitella rytmejä tai jakaa huomiota, eikä valvottanut öisin. Esikoisen nukkuessa päikkärit lepertelin vauvan kanssa ja vauvan nukkuessa sylittelin ja leikitin esikoista.
Mietin vaan kuinka vauvan ja taaperon hoidosta on äidit selvinneet silloin kun koko virikepäivähoitoa ei ollut olemassakaan?
Ennen mentiin töihin, tarjolla oli halpoja lastenlikkoja, asuttiin sukulaisia lähellä
. Hämmästyttää, kuinka historiatiedottomia täällä ollaan. Tämä nykyinen malli, että äiti on yksinään lasten kanssa kotona on historiallisesti uusi asia ja monella tapaa "luonnonton".Niin. Oletetaan, että yhteiskunta hoitaa sen mikä ennen kuului yhteisöille.
Hienosti missasit pointin. Yhteiskunnan muutokset, teollistuminen ja palkkatyö, ovat aiheuttaneet yhteisöjen muutokset ja yhteisöllisyyden murenemisen. Tottakai silloin on yhteiskunnan vastuu hoitaa niitä tehtäviä, jotka ennen yhteisöt hoitivat. Samaan tapaan vanhusten hoito on yhteiskunnan vastuulla. Toki sä olet valmis hoitamaan omat vanhempasi kotona, jos olet sitä mieltä että yhteiskunnan ei pidä tukea lastenhoidossa?
Asun juuri sen vuoksi kehitysvammaista siskoani lähellä jotta pystyn auttamaan häntä niissä asioissa mitkä auttavat häntä selviämään kotona.
Meillä on myös muiden äitikavereiden kanssa pieni verkosto jonka kanssa hoidamme toistemme lapsia vuorotellen.
Toki päivähoitoa tarvitaan vanhempien mennessä töihin, mutta jos valitsee asuinpaikan esim.jostain korvesta missä ei ole mahdollisuutta luoda verkostoaan esim.muista kotona okevista äideistä on se vähän omaa syytä. Toki myös olosuhteiden pakko joskus.
Terveisiä täältä korvesta..
Ei täällä ainakaan kolme veetä ole tarvinnut hoitoon viedä kun tekemistä on riittänyt.
Ja tuskaiset mamma kaverit tapaa seuriksen kerhoissa ja perhetuvissa.
Ulos pääsee pakkasillakin kun vauvan voi jättää sisälle nukkumaan kun pihassakin riittää touhua ja lapset ei tarvi tonnikaupalla viihdykettä, ihan lumi ja hiekka ja luonto riittää.
Asia pohdituttaa itseänikin. Meille syntyy kohta toinen lapsi. 4,5 v esikoinen on toistaiseksi puolipäiväisenä erittäin hyvällä yksityisellä perhepäivähoitajalla, jonka omien lasten kanssa omani on ystävystynyt.
Oma lapseni on sosiaalisissa tilanteissa hieman arka ja hitaasti lämpeävä. Leikit sujuvat vasta, kun toista lasta tapaa riittävän usein. Esimerkiksi kaksi kertaa viikossa kokoontuneessa kerhoryhmässä hän leikki yleensä yksin. Lähistöllä ei asu muita samanikäisten lasten perheitä, joissa lapset olisivat kotihoidettuja. Tapaamisia saa sovittua, mutta tyyliin pari kertaa kuussa. Se ei riitä ystävyyssuhteiden solmimiseen oman lapseni kohdalla. Muuten uskon pystyväni kyllä virikkeiden ja hoivan antamiseen. Samanikäisen leikkiseuran tarjoaminen tällä alueella on vaan kotona vaikeaa.
Alan kallistua puolipäivähoidon jatkamiseen perhepäivähoitajalla. Kenenkään työssäkäyvän hoitopaikkaa ei olla viemässä, sillä ketään toista hoitolasta ei ole tiedossa perhepäivähoitajallemme, mikäli omani jää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodilla katson halveksuen näitä vauvakainolossa lapsia hoitoon tuovia äitejä. Reppanat ei pärjää kotona kuin ainoastaan vauvan kanssa.
No itse nauran halveksuen äideille joiden älykkyysosamäärä on sinun tasollasi. Tiedän useamman tapauksen jossa lapsi otettiin pois hoidosta kun vauva syntyi ja lopulta laitettiin osa-aikaisesti takaisin koska lapsi oli tottunut päivällä leikkimään kavereiden kanssa, askartelemaan, ulkoilemaan yms. ja äiti ei pysty vauvan kanssa näitä tarjoamaan samalla tavalla. Lapsilla ei ollut kotona edes puolia niistä virikkeistä joita saa OPETTAJIEN suunnittelemassa varhaiskasvatuksessa. Muutamassa tapauksessa vauvat syntyivät keskellä kylmää talvea, eli ulkoilu jäi lähes kokonaan, askarteluja yrittivät vauvan nukkuessa mutta eihän se taso, välineet ja tarvikkeet olleet edes verrattavissa päiväkodin varastoon, aika yksipuoliseksi jöivät nämäkin. Naapuruston muut lapset olivat päiväkodissa eli ketään leikkikaveria ei ollut kun vauvastakaan ei vielä ollut seuraa isommalle. Vain yksinkertainen ihminen voi ajatella, että äiti jolla on isompi hoidossa, ei pärjää kuin vauvan kanssa.
Herran jumala.
Mitähän kumman virikkeitä 3-vee niin kovasti tarvitsee?
Ulos pääsee pakkasellakin, useimmilla lapsilla kaksi vanhempaa ja lapsilla onneksi mielikuvitus rajana.
Eiköhän tuo ole vanhemman tuskaisesta tekemisen puutteesta kiinni.
No niin seuraava yksinkertainen ilmoittautui! Veitkö oikeasti kovilla pakkasilla vastasyntyneen ulos? Minusta tuo olisi jo lasun paikka. Kolmevuotias tarvitsee ulkoilua pakkasillakin, vauva ei, isä töissä, mutta joo äiti pystyy taikomaan itsensä kahteen paikkaan yhtä aikaa. Meillä ainakin kolme vuotias tarvitsee muutakin virikettä kuin yksin leikkimistä. Mutta sen näkee sitten koulussa kuka on sitä virikettä saanut ja kuka ei. Se että sinun rassukkasi leikkii yksin vain oman mielikuvituksensa varassa ilman sosiaalista kontaktia kuihin samanikäisiin päivittäin, ei tarkoita että se olisi hyväksi meidän muiden lapsille. Kai olet jo kotona tehnyt lapsen kanssa useamman pääsiäisaskartelun, aloittanut äitienpäivälahjaa, teette päivittäin leikin lomassa motoriikkaa kehittäviä harjoituksia yms. näitä minun lapsi tekee päiväkodissa. Lapsesi saa varmasti myös leikkiä ja kehittää mielikuvitustaan muiden lasten kanssa samalla kun sinä hoidat vauvaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän kummastutta, miten näissä aina arvostellaan sen vanhemman lapsen oikeudesta kotona oloon muttei ikinä vauvan oikeudesta jakamattomaan huomioon ja hoivaan. Kyllä varmasti kolmevuotias osaa olla mustasukkainen ja hakea ikävälläkin tavalla huomion itseensä kun äiti koittaa keskittyä vauvaan.
Jos isompi lapsi on kovin aktiivinen ja vauva vaativa, on se varmasti isommalle kurja vaan lojua päivät pitkät sisällä katsomassa miten äiti kantaa, hyssyttää, imettää ja hoivaa vauvaa.
Minulla ei ole kokemusta kolmivuotiaasta, omani oli piirun alle 2v vauvan synnyttyä ja kotihoidossa jatkoi vauvan tultua. Vauva olikin helppo, ei ollut mitään ongelmia sovitella rytmejä tai jakaa huomiota, eikä valvottanut öisin. Esikoisen nukkuessa päikkärit lepertelin vauvan kanssa ja vauvan nukkuessa sylittelin ja leikitin esikoista.
Mietin vaan kuinka vauvan ja taaperon hoidosta on äidit selvinneet silloin kun koko virikepäivähoitoa ei ollut olemassakaan?
Ennen mentiin töihin, tarjolla oli halpoja lastenlikkoja, asuttiin sukulaisia lähellä
. Hämmästyttää, kuinka historiatiedottomia täällä ollaan. Tämä nykyinen malli, että äiti on yksinään lasten kanssa kotona on historiallisesti uusi asia ja monella tapaa "luonnonton".Niin. Oletetaan, että yhteiskunta hoitaa sen mikä ennen kuului yhteisöille.
Hienosti missasit pointin. Yhteiskunnan muutokset, teollistuminen ja palkkatyö, ovat aiheuttaneet yhteisöjen muutokset ja yhteisöllisyyden murenemisen. Tottakai silloin on yhteiskunnan vastuu hoitaa niitä tehtäviä, jotka ennen yhteisöt hoitivat. Samaan tapaan vanhusten hoito on yhteiskunnan vastuulla. Toki sä olet valmis hoitamaan omat vanhempasi kotona, jos olet sitä mieltä että yhteiskunnan ei pidä tukea lastenhoidossa?
Asun juuri sen vuoksi kehitysvammaista siskoani lähellä jotta pystyn auttamaan häntä niissä asioissa mitkä auttavat häntä selviämään kotona.
Meillä on myös muiden äitikavereiden kanssa pieni verkosto jonka kanssa hoidamme toistemme lapsia vuorotellen.
Toki päivähoitoa tarvitaan vanhempien mennessä töihin, mutta jos valitsee asuinpaikan esim.jostain korvesta missä ei ole mahdollisuutta luoda verkostoaan esim.muista kotona okevista äideistä on se vähän omaa syytä. Toki myös olosuhteiden pakko joskus.
Terveisiä täältä korvesta..
Ei täällä ainakaan kolme veetä ole tarvinnut hoitoon viedä kun tekemistä on riittänyt.
Ja tuskaiset mamma kaverit tapaa seuriksen kerhoissa ja perhetuvissa.
Ulos pääsee pakkasillakin kun vauvan voi jättää sisälle nukkumaan kun pihassakin riittää touhua ja lapset ei tarvi tonnikaupalla viihdykettä, ihan lumi ja hiekka ja luonto riittää.
joo, uskon, että kaltaisiasi on suurin osa. Tällä palastalla vaan olen niin usein törmännyt esimerkkiin, että "kun ei täällä asu ketään niin siksi lapsi on viety hoitoon".
Ja oikeasti mua alkoi naurattaa ( noihin edellisiin vastauksiin)vähän kuinka jyrkältä omat mielipiteet täällä aina kuulostaa. Kyllähän mä nyt oikeasti tajuan, että on eri tilanteita, erilaisia arvoja ja valintoja. Eikä ne tee kestään parempaa tai huonompaa ihmistä.
Jollekin esim.voi olla mahdotonta luoda kontakteja toisiin ihmisiin vaikka oaniikkihäiriön vuoksi tai ujouden jne.. ja sitä samaa ei halua lapselle ja siksi vie hoitoon. Yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodilla katson halveksuen näitä vauvakainolossa lapsia hoitoon tuovia äitejä. Reppanat ei pärjää kotona kuin ainoastaan vauvan kanssa.
No itse nauran halveksuen äideille joiden älykkyysosamäärä on sinun tasollasi. Tiedän useamman tapauksen jossa lapsi otettiin pois hoidosta kun vauva syntyi ja lopulta laitettiin osa-aikaisesti takaisin koska lapsi oli tottunut päivällä leikkimään kavereiden kanssa, askartelemaan, ulkoilemaan yms. ja äiti ei pysty vauvan kanssa näitä tarjoamaan samalla tavalla. Lapsilla ei ollut kotona edes puolia niistä virikkeistä joita saa OPETTAJIEN suunnittelemassa varhaiskasvatuksessa. Muutamassa tapauksessa vauvat syntyivät keskellä kylmää talvea, eli ulkoilu jäi lähes kokonaan, askarteluja yrittivät vauvan nukkuessa mutta eihän se taso, välineet ja tarvikkeet olleet edes verrattavissa päiväkodin varastoon, aika yksipuoliseksi jöivät nämäkin. Naapuruston muut lapset olivat päiväkodissa eli ketään leikkikaveria ei ollut kun vauvastakaan ei vielä ollut seuraa isommalle. Vain yksinkertainen ihminen voi ajatella, että äiti jolla on isompi hoidossa, ei pärjää kuin vauvan kanssa.
Herran jumala.
Mitähän kumman virikkeitä 3-vee niin kovasti tarvitsee?
Ulos pääsee pakkasellakin, useimmilla lapsilla kaksi vanhempaa ja lapsilla onneksi mielikuvitus rajana.
Eiköhän tuo ole vanhemman tuskaisesta tekemisen puutteesta kiinni.No niin seuraava yksinkertainen ilmoittautui! Veitkö oikeasti kovilla pakkasilla vastasyntyneen ulos? Minusta tuo olisi jo lasun paikka. Kolmevuotias tarvitsee ulkoilua pakkasillakin, vauva ei, isä töissä, mutta joo äiti pystyy taikomaan itsensä kahteen paikkaan yhtä aikaa. Meillä ainakin kolme vuotias tarvitsee muutakin virikettä kuin yksin leikkimistä. Mutta sen näkee sitten koulussa kuka on sitä virikettä saanut ja kuka ei. Se että sinun rassukkasi leikkii yksin vain oman mielikuvituksensa varassa ilman sosiaalista kontaktia kuihin samanikäisiin päivittäin, ei tarkoita että se olisi hyväksi meidän muiden lapsille. Kai olet jo kotona tehnyt lapsen kanssa useamman pääsiäisaskartelun, aloittanut äitienpäivälahjaa, teette päivittäin leikin lomassa motoriikkaa kehittäviä harjoituksia yms. näitä minun lapsi tekee päiväkodissa. Lapsesi saa varmasti myös leikkiä ja kehittää mielikuvitustaan muiden lasten kanssa samalla kun sinä hoidat vauvaa?
no päiväkodissa noihin "toimintahetkiin" käytetään 20-40 min päivässä. Ei ne ole mutään ihmeellisiä. Ja yhden lapsen kohdalla tuo aika ei ole noinkaan pitkä, aika johtuu siitä, että niin moni tekee ja tarvitsee apua.
Mutta ei mulla siis ole mitään vanhempien valintoja vastaan. Mutta varmasti moni vanhempi osaa samalla tavalla arjen lomassa tehdä asioita, kuten me päiväkodissa teemme.
Päiväkodissakaan emme välttämättä kovilla pakkasilla ulkoile. Ryhmässä, kun on usein myös heitä joita ei saa viedä syystä tai toisesta ulos. Ja ulkoiluun tarvitaan tietty määrä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän kummastutta, miten näissä aina arvostellaan sen vanhemman lapsen oikeudesta kotona oloon muttei ikinä vauvan oikeudesta jakamattomaan huomioon ja hoivaan. Kyllä varmasti kolmevuotias osaa olla mustasukkainen ja hakea ikävälläkin tavalla huomion itseensä kun äiti koittaa keskittyä vauvaan.
Jos isompi lapsi on kovin aktiivinen ja vauva vaativa, on se varmasti isommalle kurja vaan lojua päivät pitkät sisällä katsomassa miten äiti kantaa, hyssyttää, imettää ja hoivaa vauvaa.
Minulla ei ole kokemusta kolmivuotiaasta, omani oli piirun alle 2v vauvan synnyttyä ja kotihoidossa jatkoi vauvan tultua. Vauva olikin helppo, ei ollut mitään ongelmia sovitella rytmejä tai jakaa huomiota, eikä valvottanut öisin. Esikoisen nukkuessa päikkärit lepertelin vauvan kanssa ja vauvan nukkuessa sylittelin ja leikitin esikoista.
Mietin vaan kuinka vauvan ja taaperon hoidosta on äidit selvinneet silloin kun koko virikepäivähoitoa ei ollut olemassakaan?
Vauvan annettiin huutaa nälkäänsä, koska ruokinta-ajat, liikaa ei saanut ottaa syliin ettei opi liian hyvälle ja pikkulapset piiskattiin kilteiksi ja tottelevaisiksi.
Tämä on taas tätä ääripäästä toiseen menemistä. Kuvailemasi esimerkin ja virikehoidon välillä on melkoisesti muitakin vaihtoehtoja :D
Mutta jos näin tykkäätte puolustella isompien hoitoon vientiä niin siitä vaan. Ei ne mulle kiukuttele kun jäävät vaille äidin huomiota.
Etkö ymmärrä lukemaasi? Tässähän vastattiin vain siihen,miten ennen esim.60-70-luvulla ne lapser hoidettiin kotona. Se oli ajan henki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eveli kirjoitti:
Kahtena päivänä viikossa voi olla lapsen kannalta hyvä. Saa seuraa, oppii toimimaan ryhmässä. Auttaa äitiäkin jaksamaan paremmin.
Miksi nykyperheet ovat aivottomia? Lisää penikoita pukataan vaikka ei jakseta hoitaa? Toivottavasti kaikki yksityistetään ja hinnat nousevat pilviin. Yhteiskunnan EI pidä maksaa näitten lapamatojen pentutehtailua.
Vierailija kirjoitti:
Eveli kirjoitti:
Kahtena päivänä viikossa voi olla lapsen kannalta hyvä. Saa seuraa, oppii toimimaan ryhmässä. Auttaa äitiäkin jaksamaan paremmin.
Miksi nykyperheet ovat aivottomia? Lisää penikoita pukataan vaikka ei jakseta hoitaa? Toivottavasti kaikki yksityistetään ja hinnat nousevat pilviin. Yhteiskunnan EI pidä maksaa näitten lapamatojen pentutehtailua.
Eikä myöskään matalasti koulutettujen äitien lapsitehtailua tukemalla sitä pitkällä kh-tuella, joka on köyhyysloukku, kun se kannustaa pukkaamaan uuden köyhän tenavan tähän maailmaan. Sitten taas ollaan sossun luukulla ja vaaditaan fb:n ryhmissä sitä ja tätä ilmaiseksi, kun on 5 lapsen yh-äiti.
Kh-tuki pitäisi korottaa siihen saakka, kun lapsi on 2v ja sitten lakkauttaa kokonaan. Näin se palvelisi parhaiten kaikkia. Jokainen, joka haluaa hoitaa lapset pidempään kotona, säästää ja varautuu etukäteen tai eläää kuten tähänkin asti, miehen siivellä. Ne, joilla ei ole työpaikkaa, eivät olisi muutenkaan mihinkään kotoa menossa ja nostavat epärehellisesti jo usein kh-tuen sijaan työttömyyskorvauksia, vaikka ei ole aikeita edes mennä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta mielestäni lapsen paikka on pikkusisaruksen kanssa kotona, mutta joissakin tilanteissa isomman päivähoito on ymmärrettävää. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että lapsi viedään osapäiväisenä päiväkotiin syömään ja nukkumaan jolloin mitä hyötyä hoidosta on? Eihän tuollaisissa tapauksissa niille virikkeiltä juuri aikaa jää!
Itse ajattelin laittaa esim 3 pv viikossa 6h. Lapsi saa aktiviteettia ja itse saan esim nukkua tai siivota rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei! Päiväkodit on täynnä. Hoitakaa itse lapsenne jos olette kotona. Eri asia toki jos tarvitsee oikeaa apua. Silloinkin on olemassa esim. kotiapua lapsiperheille.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni lapsen paikka on pikkusisaruksen kanssa kotona, mutta joissakin tilanteissa isomman päivähoito on ymmärrettävää. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että lapsi viedään osapäiväisenä päiväkotiin syömään ja nukkumaan jolloin mitä hyötyä hoidosta on? Eihän tuollaisissa tapauksissa niille virikkeiltä juuri aikaa jää!
Siis mihin aikaan kuvittelet lapsen sinne menevän, jos tekee muutaman tunnin viikossa, kl 11-14?
Omani kävi 9-13, ei nukkunut muutenkaan päiväunia sen jälkeen kun täytti 2v, joten jäi lounaan jälkeen askartelemaan, pelaamaan tai hänelle ja parille muulle luettiin satua, kun hain yhden maissa. Tätä siis 2 krt viikossa, jos jaksettiin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. En ymmärrä ylipäätänsä miksi lapset pitää viedä päiväkotiin jos on mahdollisuus pitää kotona.
Kertokaa mikä siinä päiväkodissa on niin hienoa?
Ei. Ei se vieminenkään ole aina herkkua, vauvan aikataulut ei välttämättä sovi juuri aamuun ja iltapäivään. Veisin johonkin kerhoon ja yrittäisin saada leikkikavereita kotiin. Olisi ihanan kiireetöntä arki. Tänä vanhemman äidin mielipide, jonka elämä tällä hetkellä jatkuvaa aikatauluttamista lasten harrastusten ja työn takia. Rauhallinen kotiarki voi oikeasti olla ihanaa, kun näin jälkiviisaana katsoo asioita.
Tässä on hyvä artikkeli, jossa on mietitty asiaa useammalta kantilta
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/04/03/isosisaruksen-paivahoito-vs-ko…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestäni lapsen paikka on pikkusisaruksen kanssa kotona, mutta joissakin tilanteissa isomman päivähoito on ymmärrettävää. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että lapsi viedään osapäiväisenä päiväkotiin syömään ja nukkumaan jolloin mitä hyötyä hoidosta on? Eihän tuollaisissa tapauksissa niille virikkeiltä juuri aikaa jää!
Siis mihin aikaan kuvittelet lapsen sinne menevän, jos tekee muutaman tunnin viikossa, kl 11-14?
Omani kävi 9-13, ei nukkunut muutenkaan päiväunia sen jälkeen kun täytti 2v, joten jäi lounaan jälkeen askartelemaan, pelaamaan tai hänelle ja parille muulle luettiin satua, kun hain yhden maissa. Tätä siis 2 krt viikossa, jos jaksettiin mennä.
On lapsia, joiden hoitopäivä on suureksi osaksi lounas+ päivälepo. Meidän päiväkodissa kaikki ainakin lepäävät tietyn aikaa hiljaa makuulla, vaikka se uni ei tulisikaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodilla katson halveksuen näitä vauvakainolossa lapsia hoitoon tuovia äitejä. Reppanat ei pärjää kotona kuin ainoastaan vauvan kanssa.
No itse nauran halveksuen äideille joiden älykkyysosamäärä on sinun tasollasi. Tiedän useamman tapauksen jossa lapsi otettiin pois hoidosta kun vauva syntyi ja lopulta laitettiin osa-aikaisesti takaisin koska lapsi oli tottunut päivällä leikkimään kavereiden kanssa, askartelemaan, ulkoilemaan yms. ja äiti ei pysty vauvan kanssa näitä tarjoamaan samalla tavalla. Lapsilla ei ollut kotona edes puolia niistä virikkeistä joita saa OPETTAJIEN suunnittelemassa varhaiskasvatuksessa. Muutamassa tapauksessa vauvat syntyivät keskellä kylmää talvea, eli ulkoilu jäi lähes kokonaan, askarteluja yrittivät vauvan nukkuessa mutta eihän se taso, välineet ja tarvikkeet olleet edes verrattavissa päiväkodin varastoon, aika yksipuoliseksi jöivät nämäkin. Naapuruston muut lapset olivat päiväkodissa eli ketään leikkikaveria ei ollut kun vauvastakaan ei vielä ollut seuraa isommalle. Vain yksinkertainen ihminen voi ajatella, että äiti jolla on isompi hoidossa, ei pärjää kuin vauvan kanssa.
Opettajien suunnittelemasta varhaiskasvatuksesta? Luepa uutisia välillä. Ei ole opettajien suunnittelemaa varhaiskasvatusta.
Herran jumala.
Mitähän kumman virikkeitä 3-vee niin kovasti tarvitsee?
Ulos pääsee pakkasellakin, useimmilla lapsilla kaksi vanhempaa ja lapsilla onneksi mielikuvitus rajana.
Eiköhän tuo ole vanhemman tuskaisesta tekemisen puutteesta kiinni.