Lue keskustelun säännöt.
Miksi minusta ei pidetä?
16.02.2018 |
Kouluissa ja vapaa-ajallakin seurani kelpaa vain viimeisenä vaihtoehtona. Nyt uudessa työssäni huomaan saman, naiset eivät pidä minusta. Lounaalla kukaan ei keskustellessa edes vilkaise minuun, vaikka yritän osallistua jutteluun. Kyllä tuollaisesta alkaa jo pahoittamaan mielen...
Minä kun aikuisena ihmisenä koen, että kuuluu hyviin tapoihin tervehtiä kaikkia tasapuolisesti, jutella jos samassa pöydässä samassa työssä ollaan... ei tarvi ystäväksi huolia, mutta syrjiminen on todella ikävää. Eikös jo lastentarhassa opeteta, että ketään ei saa jjättää yksin?
Jokuhan minussa täytyy olla vikana, kun tätä on jo 30 vuotta jatkunut.
Vastapainoksi mainittakoon, että ne jotka pitävät minusta, pitävät todella paljon. Eli ihan sydänystäviä, kuin siskoja, on kaksi. Toiseen tutustuin alakoulussa ja toiseen yläasteella.
Olen keskustelijana mielestäni hyvä, osaan kuunnella ja puhua. Olen lämmin ja empatiakykyinen ihminen, omaan hyvän huumorintajun ja koen olevani älykäskin. Ulkonäöltä olen melko kaunis, en ikinä kuitenkaan puhu ulkonäkökeskeisistä asioista. Enkä meikkaa kun ihan vähän.
Mikähän se on minussa joka karkottaa naiset? Olen kyllä avoin ihminen, joskus liiankin. Tätä olen kyllä työstänyt, eikä auta..
Kommentit (81)
Yritätkö päteä tai olet kilpailuhenkinen huomaamattasi? Uusin työkaveri on juuri tällainen. Kun joku kertoo käyneensä parin kilometrin sauvakävelylenkillä, hän mainitsee välittömästi käyneensä suunnisttamassa 10 km. Kun joku sanoo tehneensä viikonloppuna puutarhatöitä, hän kertoo rakentaneensa kasvihuoneen. Tämä tyyppi ei osaa rupatella, vaan juttu päätyy aina häneen itseensä ja tekemisiinsä ja aina pitää pistää jollain tapaa paremmaksi. Ihan aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännittäminen muiden seurassa voi olla yksi syy. Ihmiset kokevat sen epämiellyttäväksi. Näin ainakin omalla kohdallani, kun kukaan ei hakeudu seuraani.
Ihmiset eivät myöskään arvosta kiltteyttä tai ystävällisyyttä. Ehkä he kokevat olevansa huonompia, kun aika moni on kuitenkin tosi ilkeä luonteeltaan. Moni pitää myös vain hauskoista ja kovaäänisistä ihmisistä. Yksi syy on myös se, ettei ole puhuttavaa syvällisten ihmisten kanssa ja moni tuntee tällöin alemmuutta.
Rehellisesti kauneus on se syy.
Huomaatko, että kauniit naiset eivät käyttäydy huonosti sinua kohtaan?
Jos muut vaistoavat ettei sinulla ole kavereita, he välttelevät sinua.
Kerran tuo on jo 30v jatkunut niin eihän siinä ole kuin yksi tekijä mikä on pysynyt mukana kokoajan... Se tekijä mistä se vikakin löytyy tässä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännittäminen muiden seurassa voi olla yksi syy. Ihmiset kokevat sen epämiellyttäväksi. Näin ainakin omalla kohdallani, kun kukaan ei hakeudu seuraani.
Ihmiset eivät myöskään arvosta kiltteyttä tai ystävällisyyttä. Ehkä he kokevat olevansa huonompia, kun aika moni on kuitenkin tosi ilkeä luonteeltaan. Moni pitää myös vain hauskoista ja kovaäänisistä ihmisistä. Yksi syy on myös se, ettei ole puhuttavaa syvällisten ihmisten kanssa ja moni tuntee tällöin alemmuutta.
Hyvä kommentti.
Usein kiltti kaveri on vielä tunnollinen, myötätuntoinen ja oikeudenmukainen.
Nämä ominaisuudet ovat kultaakin kalliimpia.
Mutta se on toinen juttu osaako niitä arvostaa.
Tämä aika on niin itsekeskeistä ja itsekästä, että ei ihme jos hyvät piirteet hukkuu pinnallisuuden alle.
Vierailija kirjoitti:
Ap teksti oli kuin minun suustani.
Olen sinua nuorempi, 30 vuotias. Minulla on elämässä ollut aina muutama, yleensä yksi todella läheinen ystävä. Nämä ystävät ovat olleet aina minulle läheisempiä kuin esim omat siskoni. Minuun on helppo tutustua ja avaan mieluusti sydämeni ihmisille.
Jostain syystä minun on vaikea olla porukoissa. Olen ehkä vähän ujo jos mukana on tuntemattomampia. Ehkä siksi minusta saa vähän vetäytyvän kuvan. Kuitenkin jos ihmisiä on maks 4, olen hyvin sosiaalinen.
Olen kuullut läheisiltä ystäviltäni että näytin heidän silmäänsä "hienostelijalta" ja "vähän paremmalta ihmiseltä" eivätkä ensin uskoneet että olen kiltti ihminen. Tämä on ihan kamalaa kuultavaa, sillä pidän itseäni ihan tavallisena ja luonnonläheisenä. Ovat toki myöhemmin sanoneet että olinkin ihan jotain muuta..
Minä olen kuullut tosi monen muunkin kertovan, että jos ei heti ole avoin ja sosiaalinen, niin on olevinaan hienostelija ja muita parempi. Miten ihmisille ei tule mieleen, että jotkut lämpeävät hitaasti ja/tai ovat ujoja? Kokevatko ne muut sitten, että kun heistä ei heti innostuta niin se on jonkinlainen epäluottamuslause ja se toinen on selkeesti olevinaan parempi.
Olen kuullut jopa sellaista, että jos on vähänkin poikkeava ulkonäkö, vaikka erikoinen hiustyyli, ihminen yrittää silläkin olla olevinaan muita parempi ja hienompi ihan vaan ylemmyydentunnostaan eikä siitä syystä, että sattuu nyt pitämään tuosta hiustyylistä tai on muuten persoonaltaan/tyyliltään uniikki.
Minäkään en koskaan pääse porukoihin, vaikka olen kiva, empaattinen, otan muut huomioon ja en välitä tippaakaan siitä, millaisia työkaverit ovat kunhan työt tulevat tehdyksi. Ei tartte tietää työkaveri Tuijan koko elämänkertaa ennen kuin voi työskennellä ja olla hänen kanssaan. Silti, samaan aikaan nykyiseen firmaan palkatut ovat porskuttaneet ohi ja heidät on otettu heti vastaan paremmin kuin minut.
Olen työskennellyt useilla aloilla ja monissa paikoissa ja jostain syystä tulen aina parhaiten toimeen miespuolisten työ- ja harrastekavereiden kanssa, jos ollaan ihmisryhmissä. Mutta, miehillä tuntuu olevan ihan normaalia sellainen porukkaan ryhmittyminen ilman suurempia seurallisuuksia, muodollisuuksia tai ihmissuhdekiemuroita. Tunnistan myös oman työskentely ja toimimistyylin enemmän maskuliiniseksi ja kaikissa testeissä persoonani on aina maskuliinisfeminiininen tai enemmän maskuliininen.
Ehkä minä en vaan osaa olla nainen toisille naisille oikealla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet liian pitkä, liian pätkä, liian laiha, liian lihava, liian vaalea, liian ruskea, liian hyvä, liian huono, liian köyhä, liian rikas, liian erikoinen, liian tavallinen...ja loppupeleissä liian sopiva. Eli mikään ei riitä - ikinä. Anna olla, ja lopeta yrittäminen. Jos sinulla on itsellesi riittävän rikas sisäinen maailma ja jos osaat jättää ns. ystäväehdokkaat oman onnensa nojaan, tee se! Nauti kaikesta siitä mistä pidät. Suomalaisista 98% on massasieluisia idiooitteja, joiden ruumiinlämpö (= ÄO) on alle 36. Et tee heillä mitään. Anna heidän olla omassa lätissään ja nauti elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt useilla aloilla ja monissa paikoissa ja jostain syystä tulen aina parhaiten toimeen miespuolisten työ- ja harrastekavereiden kanssa, jos ollaan ihmisryhmissä. Mutta, miehillä tuntuu olevan ihan normaalia sellainen porukkaan ryhmittyminen ilman suurempia seurallisuuksia, muodollisuuksia tai ihmissuhdekiemuroita. Tunnistan myös oman työskentely ja toimimistyylin enemmän maskuliiniseksi ja kaikissa testeissä persoonani on aina maskuliinisfeminiininen tai enemmän maskuliininen.
Ehkä minä en vaan osaa olla nainen toisille naisille oikealla tavalla?
Minä olen melko lailla fifty-fifty -sekoitus maskuliinista ja feminiinistä toiminta- ja kommunikointityyliä. Toki aina silloin tällöin vähän vaihtelee tilanteesta riippuen, kumpi näistä puolista on hallitsevampi. Yleensä kumpikaan ei ole mitenkään erityisen korostunut. Olen huomannut tulevani parhaiten toimeen joko hieman keskimääräistä maskuliinisempien naisten tai keskivertoa feminiinisempien miesten kanssa. Sitä vastoin hyvin maskuliiniset miehet ja superfeminiiniset naiset eivät monesti pidä minusta ja näyttävätkin sen melko avoimesti. Hypermaskuliinisia miehiä ilmeisesti ärsyttää se, etten "tiedä paikkaani naisena" ja voimakkaan feminiinisten naisten kohdalla kyseessä lienee tuo, mitä sinäkin aprikoit: en osaa olla nainen tällaisille naisille oikealla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä.
Minä jopa karttelen ihmisiä.
En näe mitenkään tarpeelliseksi olla ihmisten seurassa.
Jo lapsuudesta saakka sama juttu.
Toki joudun töissä ihmisten kanssa tekemisiin - mutta vain välttämättömissä määrin.
Joissakin ihmisissä on sellainen piirre, että eivät houkuta lähelleen... ovat vähän kylmiä. Usein ovat juuri tuollaisia, miten itseäsi kuvailit, paperille kivoja". Jotain aitoutta jää kuitenkin puuttumaan, kun on "liian täydellinen". Eli just nätti, mukava, huumorin tajuinen, älykäs ja toiset huomioiva. Puuttuu särmä, ehkä siksi helposti tuntuu kylmältä ja ei aidolta.
Riko vähän pintaa, ole joskus myöhässä, ole vähän suttuinen, kiroile, pudota ruokailuvälineet lattialle... tee jotain, mikä tekee sinusta ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse tunnen töiden kautta yhden erittäin kauniin naisen joka mallinakin toiminut. Hän varmasti kuvailee itseään räväkäksi, hauskaksi ja sosiaaliseksi. Ehkä oikeassa seurassa sitä onkin. Olen vain saanut hänestä jotenkin epävarman, hiljaisen tai ylimielisen/ujon kuvan. Facebook päivitysten perusteella huumorintaju on hyvin kaukana omastani. Hän on jotenkin niin ristiriitainen etten saa mitään otetta luonteesta. Yrittää jotenkin liikaa olla sellainen hauska ja räväkkä mutta vaistoan epävarmuuden ja koko olemus lässähtää. Lisäksi kehuu/ piilokehuu itseään. Siksi en varmaan erityisemmin pidä hänestä. Hän on persoonaton. Ex-mieheltään kuulin että todella vaikea luonteinen. Ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Joistakin varmaan aistii ettei kaikki ole kunnossa. Tätäkin on tosi vaikea kuvailla että mikä siinä naisessa mättää. On vaan ärsyttävä.
Mitä olet jonkun mieskaverisi exän kaveri?
Kysyitkö tältä inhokilta myös mitä mieltä on exästään?
Mäkin olen ihan hirveä noita-akka yhden exän mielestä, jota en ottanut enää perseilynsä jälkeen takaisin. Levitellyt minusta juttua kuinka olen vaikea luonne. Niin olenkin, jos vastapuoli on sitä ensin.
Säkin vaikutat ääliöltä. Poista se kavereistas.
Jos olet avoin ja suora itsevarmakin niin ei tietenkään pidetä ...mulla sama juttu.Mutta yritä olla vaan mukana vaikkei tykättäskään...monet lämpenee hitaasti 🤣
Jos olet avoin ja suora itsevarmakin niin ei tietenkään pidetä ...mulla sama juttu.Mutta yritä olla vaan mukana vaikkei tykättäskään...monet lämpenee hitaasti 🤣
Vierailija kirjoitti:
Yritätkö päteä tai olet kilpailuhenkinen huomaamattasi? Uusin työkaveri on juuri tällainen. Kun joku kertoo käyneensä parin kilometrin sauvakävelylenkillä, hän mainitsee välittömästi käyneensä suunnisttamassa 10 km. Kun joku sanoo tehneensä viikonloppuna puutarhatöitä, hän kertoo rakentaneensa kasvihuoneen. Tämä tyyppi ei osaa rupatella, vaan juttu päätyy aina häneen itseensä ja tekemisiinsä ja aina pitää pistää jollain tapaa paremmaksi. Ihan aina.
Tyyppi taitaa olla se joka kuuntelee muiden jutut ja nyt on avannut suunsa tuodakseen omaakin ääntä kuuluviin. Nyt se on sitten se joka vain yrittää päteä ja kilpailla. Joopajoo.
Mihin katosi toinen tämmöinen aloitus, onko kellään linkkiä?
Itsellä sama,mutta yleensä ne,jotka ei kutsu,ovat narsisteja. Peittelevät huonoa elämäänsä. Pyytävät vain rahaa,ei muulloin yhteyttä. No ihan sama,jos heillä riittää pokkaa olla tuollaisia niin okei. Itse käyn läpi sädehoitoja tällä hetkellä,silti töissä. Onneksi työni on joustavaa.
Se että välttelee katsomasta silmiin saman pöydän ääressä, ohittaa toisen puheenvuorot eikä vastaa kysymyksiin, ei kyllä johdu pelkästään siitä, ettei halua ystävystyä, vaan se on jo jotain muuta, jonkinasteista inhoamista.
Olen huomannut ihmisten antavan eri sisällön sille, ettei pidä jostakusta. Osalle se tarkoittaa neutraalia, peruspositiivista suhtautumista, eli juttelee ja hymyilee aidosti toiselle, muttei välitä ystävystyä. Osalle se taas tarkoittaa inhoamista.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/