Miksi minusta ei pidetä?

Kouluissa ja vapaa-ajallakin seurani kelpaa vain viimeisenä vaihtoehtona. Nyt uudessa työssäni huomaan saman, naiset eivät pidä minusta. Lounaalla kukaan ei keskustellessa edes vilkaise minuun, vaikka yritän osallistua jutteluun. Kyllä tuollaisesta alkaa jo pahoittamaan mielen...

Minä kun aikuisena ihmisenä koen, että kuuluu hyviin tapoihin tervehtiä kaikkia tasapuolisesti, jutella jos samassa pöydässä samassa työssä ollaan... ei tarvi ystäväksi huolia, mutta syrjiminen on todella ikävää. Eikös jo lastentarhassa opeteta, että ketään ei saa jjättää yksin?

Jokuhan minussa täytyy olla vikana, kun tätä on jo 30 vuotta jatkunut.

Vastapainoksi mainittakoon, että ne jotka pitävät minusta, pitävät todella paljon. Eli ihan sydänystäviä, kuin siskoja, on kaksi. Toiseen tutustuin alakoulussa ja toiseen yläasteella.

Olen keskustelijana mielestäni hyvä, osaan kuunnella ja puhua. Olen lämmin ja empatiakykyinen ihminen, omaan hyvän huumorintajun ja koen olevani älykäskin. Ulkonäöltä olen melko kaunis, en ikinä kuitenkaan puhu ulkonäkökeskeisistä asioista. Enkä meikkaa kun ihan vähän.

Mikähän se on minussa joka karkottaa naiset? Olen kyllä avoin ihminen, joskus liiankin. Tätä olen kyllä työstänyt, eikä auta..