Miksi minusta ei pidetä?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän samaa ongelmaa. Ja useimmat kavereista ja ystävistä on myöntäneet, etteivät alkuun pitäneet minusta. Eivät osanneet oikein selittää, miksi. En ole edes mikään kaunotar, ei johdu siis siitä. Epäilen kyseessä olevan joku vittumainen perusilme tms., mutta tämäkin pohjautuu yhden ystävän sanoihin. Olen kyllä alussa melko etäinen hahmo, ujouttani. Jotkut kiinnostuvat seurastani kunhan vähän rentoudun ja esimerkiksi ronskihko huumorintaju tulee esiin. Muttei läheskään useimmat. Annan siis ilmeisesti huonon ensivaikutelman. Olen yrittänyt työstää tätä, mutta tuntuu että yrittäminen vain pahentaa asiaa. No, minulla on kuitenkin hyviä ystäviä ja introvertille liiankin vilkas sosiaalinen elämä, joten ei tällä niin väliä. Joskus vaan harmittaa uusissa porukoissa tuntea itsensä heti ei vain ulkopuoliseksi, vaan jopa epätoivotuksi.

Se on meissä vika, jotka emme heti ymmärrä, että useimpien ihmisten sosiaalisuus on sisäänpäinlämpiävää ja kyräilevää. Ihmiset eivät ole niin avoimia ja mukavia heti kaikkia kohtaan vaan vain tiettyjä hyväksymiään ihmisiä.

Eli ujommat kuvittelevat, että puheliaat ovat kuin kala vedessä kaikkialla. Vaikka heillä on aika rajoittunut ja opeteltu systeemi olemiselleen.

Ymmärrän siis, ettei heti olla syli avoinna vastaanottamassa. Mutta kyllä meissä joissain on se jokin, mikä karkottaa ihmisiä ensialkuun. Minä aloitin uudessa työpaikassa syksyllä 2015. Samana päivänä aloitti toinen työntekijä. Hänet otettiin vastaan aivan erilailla kuin minut, vaikka mielestäni olimme yhtä etäisen varautuneita molemmat, otimme muihin kontaktia samoissa määrin. Saimme tukea toisistamme. Kuitenkin hänet otettiin työporukkaan jo pian mukaan, jolloin tuo uusi työntekijä "jätti" minut. Minusta alettiin tykätä vasta paljon myöhemmin. Uuden työkaverin "jättäminen" ei haitannut, mutta se vähän harmitti, että hänet otettiin niin pian mukaan, kun minulla kesti niin paljon kauemmin, eikä silloinkaan synkannut samoin kaikkien kanssa. Väkisinkin tuli hieman epäpidetty olo. Nyt minulla on töissä lähes vapaa-ajallekin liukunut työkaveri, eli en ole ihan toivoton, mutta ensivaikutelma minusta oli selvästi hänellekin huono.

Ei mustakaan töissä liiemmin pidetä, mutta tiedän sen johtuvan siitä, että en ole kahvitauoilla hengailija. Haen kahvin ja palaan työpisteelleni, parin minuutin tauko riittää. Toiset ovat yhtään liioittelematta kahvilla noin kaksi tuntia päivittäin yhteensä, ja mikäs siinä, jos töitä ei ole. Minulla niitä on ja haluan ne hoitaa niin, että pääsen ajoissa lähtemään kotiin. Kahvipöydässä kuitenkin luodaan sitä yhteishenkeä ja kuullaan parhaat juorut, jään tästä ulkopuoliseksi.

Uskokoon joka haluaa, mutta mulle on eräs naispuolinen kaveri sanonut suoraan että aluksi ei pitänyt minusta koska syynä oli kateus ulkonäkööni. Ajan myötä hyväksyi minut kaveriporukassamme ja nykyään hänellä on samanlainen hiustyyli kuin minulla silloin "kateusaikoina" ja aloitti aktiivisen liikuntaharrastuksen. Hän siis käänsi kateuden voimaksi.

Työelämässä olen saanut niin paljon lokaa niskaan, etten edes viitsi tänne kirjoitella paljastumisen pelossa. Kateus ja uhatuksi tulemisen pelot ovat näissäkin taustalla. Eräässä paikassa ajauduin suhteeseen erään esimiestason hlö:n kanssa ja soppa oli valmis. Olen viihtynyt eniten sellaisissa työyhteisöissä, joissa on elämäänsä tyytyväisiä työkavereita. Onnellisilla ihmisillä ei ole tarvetta kadehtia tai kiusata toisia.

Kouluaikana minua myös syrjittiin ja sain osakseni ennakkoluuloja (tyylini on överinaisellinen). Luokkakaverit jopa piilovittuilivat. Sain muutaman kaverin onneksi.

On vaan sellainen käsitys että suurin osa ihmisistä haluaa minulle pahaa ja siksi suhtaudun automaattisesti varauksella uusiin ihmisiin. Vai onko se vaan niin että asun väärässä maassa ja väärässä kulttuurissa.

Onko sinua kiusattu samojen ihmisten toimesta 30 vuotta? Vai ovatko kokemukset eri ihmisten kanssa?

Kyllä jokainen on omasta käytöksestään vastuussa, ja jos käyttäytyy kylmästi ja ilkeästi niin ei se ole sinun syysi. Kiusaajat yleensä nauttivat kiusaamisesta, saavat tuntea olevansa oikein vallan kahvassa.

Luultavasti sinussa ei ole mitään vikaa. Suomalaiset ovat kuppikuntautuneita ihmisiä. Minun korvaani kuulostat fiksulta ja mukavalta ihmiseltä, mutta tällaisessa kulttuurissa voi jäädä ihan mistä syystä tahansa yksin ja ulkopuolelle. Se että sulla on kaksi läheistä ystävää, on paljon. Todella paljon verrattuna täysin yksinäisiin. En siis tarkoittanut edellisellä lauseella vähätellä kipuas.

Kiitos avautumisesta, minäkin kärsin välillä yksinäisyydestä, mutta onneksi ovat sitten ne muutamat ihanat ystävät. Parempaa jatkoa Sinulle. 🙂 ❤️

Millä perusteella liiallinen avoimuus voi aiheuttaa sen, ettei pidetä tai joutuu syrjityksi? Itse olen todella sulkeutunut, siksi kiinnostaa, jos tuollainen kun asetelma on mahdollinen.

Ap teksti oli kuin minun suustani.

Olen sinua nuorempi, 30 vuotias. Minulla on elämässä ollut aina muutama, yleensä yksi todella läheinen ystävä. Nämä ystävät ovat olleet aina minulle läheisempiä kuin esim omat siskoni. Minuun on helppo tutustua ja avaan mieluusti sydämeni ihmisille.

Jostain syystä minun on vaikea olla porukoissa. Olen ehkä vähän ujo jos mukana on tuntemattomampia. Ehkä siksi minusta saa vähän vetäytyvän kuvan. Kuitenkin jos ihmisiä on maks 4, olen hyvin sosiaalinen.

Olen kuullut läheisiltä ystäviltäni että näytin heidän silmäänsä "hienostelijalta" ja "vähän paremmalta ihmiseltä" eivätkä ensin uskoneet että olen kiltti ihminen. Tämä on ihan kamalaa kuultavaa, sillä pidän itseäni ihan tavallisena ja luonnonläheisenä. Ovat toki myöhemmin sanoneet että olinkin ihan jotain muuta..

Joillain varmasti voi syynä olla ulkonäkö, itse olen enemmän rumanpuoleinen eikä kukaan ole ikinä pitänyt minusta. Toki itse olisin myös kauniin ystävä jos tämä vain huolisi ystäväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Joillain varmasti voi syynä olla ulkonäkö, itse olen enemmän rumanpuoleinen eikä kukaan ole ikinä pitänyt minusta. Toki itse olisin myös kauniin ystävä jos tämä vain huolisi ystäväkseen.

Siis, joillain poikkeuksellisen kauniilla voi varmaankin olla ulkonäkökin esteenä, tällöin kannattaa hakeutua vielä kauniimpien seuraan. En usko että olisin niin vastenmielisen näköinen itse että sen takia minusta ei pidettäisi, vaan persoonassani on jotain mistä ihmiset ei pidä mutten tiedä mitä se on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen itse ns tavallisen näkönen ja en ymmärrä tätä meuhkaamista että ei ole kavereita kun on kaunis. Itse olen vaikka missin kaveri jos se on mukava ja kohtelee mua hyvin. Ei sil oo mitää merkitystä miltä näytät vaan millanen ihminen olet. Itse välttelen epäaitojen ja ilkeiden seuraa. Niiden jotka haukkuvat kaikkia selän takana ym. Tai ovat pettäneet luottamuksen. Myös jos on kovin hiljainen on vaikea lähestyä. Ethän ole itsekäs ja puhu vain itsestäsi tms. Otat huomioon muut ja olet ystävällinen. Jos näin niin sit en tiä mikä mättää..

No sä oletkin itsevarma ihminen, se on harvinaista näköjään. En todellakaan puhu vain itsestäni ja otan muut huomioon. Musta tuntuu, että mulle ei anneta edes mahdollisuutta, musta ei alunperinkään haluta tykätä. Koen, että olen tosi hyvä ystävä ja otan ystävyyden kunnia-asiana. Siis arvostan ystävyyttä enkä tekis mitään inhottavaa toiselle, ikinä.

Ap

Sama täällä ap. Koska minua on koulussa kiusattu, on tärkeä periaatteeni kohdella muita hyvin. En koskaan juorua, periaatteesta.

Ihmiset varmaan haluavat että olisit kuten he, jos olet oma vain oma itsesi ja esim rohkeasti eri mieltä perustuen omaan kokemukseen, ei siitä pidetä.

Kavereita saa jos on joo joo jees ihminen.

Mutta ne ystävät joita saat ovat niitä oikeita ystäviä, ei tuttavia kuten suurimmalla osalla on.

Itse olen mielummin yksin kuin kerään liudan "kavereita" ympärilleni. Ei tämä ole mikään ideaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillain varmasti voi syynä olla ulkonäkö, itse olen enemmän rumanpuoleinen eikä kukaan ole ikinä pitänyt minusta. Toki itse olisin myös kauniin ystävä jos tämä vain huolisi ystäväkseen.

Siis, joillain poikkeuksellisen kauniilla voi varmaankin olla ulkonäkökin esteenä, tällöin kannattaa hakeutua vielä kauniimpien seuraan. En usko että olisin niin vastenmielisen näköinen itse että sen takia minusta ei pidettäisi, vaan persoonassani on jotain mistä ihmiset ei pidä mutten tiedä mitä se on. 

Pari ongelmaa tuossa. Ensiksikin, tosi kaunis ihminen ei sitä välttämättä itse lainkaan tajua. Ja mistä hän silloin löytää vielä kauniimpaa seuraa?

Kurssikaverini oli kertakaikkiaan upea ilmestys. Pitkä kuin taivas ja pelottavan kaunis, kuin kävelevä Nefertitin pysti. En koskaan puhunut hänen kanssaan mitään, koska hän käveli tosiaan patsaan lailla niska jäykkänä katselematta ketään. Hän lopulta ystävystyi erään sydämellisen tytön kanssa, mutta kahdenkeskisessä ruokapöytäkeskustelussa tämän kanssa edelleen hänen ilmeensä olivat jähmeät. Vasta sitten aloin ymmärtää, että hänen täytyy olla todella epävarma ja arka. Ja mahdollisesti pitkällisesti kiusattu. Kaikki olivat olettaneet, että hän on juuri niin itseään täynnä kuin mihin hänellä olisi ollut aihettakin.

Ap kertoi olevansa ultranaisellinen, jos en sekoittanut toista kommentoijaa. Eiköhän se riitä syyksi itsessäänkin, saati jos on vielä kauniskin. Sehän on kuin jakaisi muille suolaa haavoihin. Itsekään en paskemman näköinen ollut nuorena, mutta sain paljon anteeksi koska olin habitukseltani kassialma. Sekin oli opittu strategia, kun tajusin että ystävät tukehtuvat kateuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muut naiset eivät pidä sinusta, koska olet niiiiin kaunis. Senhän sinä halusit kuulla?

En haluaisi kuulla, mutta olen kuullut monelta taholta. Minulla kuitenkin on kokemusta ylipainoisenakin ja masentuneena olemisesta ja sama kohtelu silloinkin, joten tuskin ulkonäkö järkeviin ihmisiin vaikuttaa.

Mikä on se oikea syy? Joku tapa, jota en ehkä tiedosta tekeväni?

Ap

Melko samanlaiset kokemukset, vaikka itse olen mies. Ja oma ulkopuolisuus on enemmän syvempää laatua, eli ihmiset kyllä jopa hakeutuvat seueaan, mutta tuttavuudet eivät oikein syvene. Olen myös avoin, ehkä sitten turhankin, mikä karkoittaa ihmisiä alun jälkeen.

Toki olen myös ajatuksiltani aika outolintu, joten sellaista aitoa sielujen roihua kokee harvoin.

Mulla ei koskaan ole ollut montaa kaveria. Ala-asteella yksi, ylä-asteella yksi pääystävä ja muutama "sivukaveri". Lukiossa pari kaveria, samoin yliopistossa. Olen kyllä aina luovinut porukassa ihan ok mutta en koe saavani, tarvitsevani enkä haluavani paljon ystäviä. En nykyäänkään vietä aikaa työkavereiden kanssa työn ulkopuolella, yhden kanssa viestitellään kuulumisia joskus viikonloppuna ym. Mutta etenkin nyt työelämässä, kun kaikilla on oma elämä, oma perhe, kiireitä ja touhua, harva etsii tai tarvii esim. juuri töistä näitä ns. oikeita ystäviä. Toki ihmettelen, jos vaikka kahvipöydässä tai lounaalla ei voisi istua samaan porukkaan ja jutella niitä näitä mutta en todellakaan haluaisi tai olettaisi, että ollaan työkavereiden kanssa oikeita ystäviä myös työn ulkopuolella.

No itse tunnen töiden kautta yhden erittäin kauniin naisen joka mallinakin toiminut. Hän varmasti kuvailee itseään räväkäksi, hauskaksi ja sosiaaliseksi. Ehkä oikeassa seurassa sitä onkin. Olen vain saanut hänestä jotenkin epävarman, hiljaisen tai ylimielisen/ujon kuvan. Facebook päivitysten perusteella huumorintaju on hyvin kaukana omastani. Hän on jotenkin niin ristiriitainen etten saa mitään otetta luonteesta. Yrittää jotenkin liikaa olla sellainen hauska ja räväkkä mutta vaistoan epävarmuuden ja koko olemus lässähtää. Lisäksi kehuu/ piilokehuu itseään. Siksi en varmaan erityisemmin pidä hänestä. Hän on persoonaton. Ex-mieheltään kuulin että todella vaikea luonteinen. Ulkonäöllä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.

Joistakin varmaan aistii ettei kaikki ole kunnossa. Tätäkin on tosi vaikea kuvailla että mikä siinä naisessa mättää. On vaan ärsyttävä.

Sydänystävät ovat kultaakin kalliimpia. 

Mä ihhmettelen miten sä voiit olla vielä hengisssä.

Minusta ap kysyy hyvin aidosti ja ihanan avoimesti. Itse koen tällaisen ihmisen mukavan mutkattomana joka ei tee ongelmaa. Luultavastikin tykkäisin siis sinusta juuri. Vaikutat rakentavalta ja siihen keskittyvältä ihmiseltä.Tykkään.

Olen kokenut itse samaa. Ilmeisesti kokevat epävarmuutta ja kateutta seurassani. Olen itsevarma ja sekös ärsyttää olen huomannut. Aloittajalle sanoisin, että älä hakeudu enää tuollaisten harmaahiirujen seuraan jotka ovat sinulle kateellisia, tee työsi mutta ei sun tarvi mennä sinne mitään anelemaan jos heitä ei kiinnosta, anna samalla mitalla takaisin. Käyttäydy välinpitämättömästi samaa heille mitä itse joudut kokemaan. Olen vahva ja hakeudun yleensä itseni kaltaisten seuraan, heikot kiusaa vahvat ei.