Lue keskustelun säännöt.
Olen 30v fundamentalistinen kristitty nainen! Kysy uskonnosta mitä haluat! :)
15.02.2018 |
Mitä kristinuskon asiaa/arvoa et ymmärrä? Kysy, niin vastaan parhaani mukaan! :)
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tulen tähän keskusteluun ulkopuolisena, entisenä uskovaisena, nämä kaikki tekstit lukeneena, muistan kirvelevän tarkasti miksi joskus lähdin seurakunnasta pois ja käänsin uskovaisille selkäni, päättäen löytää itse oman totuuteni.
Kaikki tämäkin keskustelu on täynnä lakia ja ohjeita, kirjanoppineisuutta ja sen todistelua kuinka kirjoitettu sana on totuus ja ainoa totuus. Roikutaan koko ajan näissä samoissa asioissa. Näin oli myös 15 vuotta sitten kun käänsin takkini. Ja tämän kaiken pätemisen ja oman uskovaisuuden erinomaisuuden takana on jotain tärkeämpää: maailma joka tarvii apua ja rakkautta! Yksilöt, yhteisöt, perheet jotka elävät ilman apua, tukea, mitä nyt ikinä voi kuvitella. Rakkaus, muistaakseni se on Jumalan olemus ja oikea nimi. Uskovaiset voisi oman elämänsä tasolla lakata elämästä erinomaisuudessaan ja puhumisen sijaan NÄYTTÄÄ Jumalansa. Sanahelinä ja käsitykset aiheuttavat aina vaan vääntöä ja vieraantumista. Ojennetun käden kieltä sen sijaan ymmärtää kaikki.
Kannattaa olla tarkkana sen suhteen että missä porukassa liikkuu. Eksyminen oikealta tieltä on pahinta mitä kristitylle voi tapahtua. Uskovaisissa (kuten muissakin ryhmissä) on aina niitä ulkokultaisia. Tosi kristitty tunnustaa aina olevansa syntinen ja vajavainen.
Ajatus että luot oman uskontosi rakkauden ympärille on nykyään yleistä uusgnostilaisuutta. Se ei ole tie pelastukseen.
Minulla ei ole uskontoa. Luonto on ”uskontoni”, se ja siinä tapahtuvat ihmeet ovat todellisia ja parantavia.
Okei.. Voitko selittää että minkälaisen moraalikäsityksen luonto luo? Mikä on uskontosi mukaan oikein ja mikä väärin. Mitä on odotettavissa tuonpuoleisessa? Miten uskontosi selittää hyvän ja pahan ongelman? Vai onko kyse enemmänkin fiilistelystä?
En ole kyseinen kirjoittaja, mutta luonto luo sellaisen moraalikäsityksen, joka parhaiten edesauttaa omaa lisääntymistehokkuutta ja omien geenien leviämistä ja selviytymistä.
Mitähän ongelmaa mahdat tarkoittaa "hyvän" ja "pahan" suhteen?
No jos sinun pitäisi vaikka tehdä valinta sen suhteen että onko joku teko moraalisesti oikein vai väärin, niin kenties uskontosi pystyisi ottamaan kantaa siihen. Tarkoitatko siis että ihailet luonnonvalinnan lakia, jossa vahvin selviää. Eli esimerkiksi heikomman tappaminen on sinun moraalilakisi mukaan hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tulen tähän keskusteluun ulkopuolisena, entisenä uskovaisena, nämä kaikki tekstit lukeneena, muistan kirvelevän tarkasti miksi joskus lähdin seurakunnasta pois ja käänsin uskovaisille selkäni, päättäen löytää itse oman totuuteni.
Kaikki tämäkin keskustelu on täynnä lakia ja ohjeita, kirjanoppineisuutta ja sen todistelua kuinka kirjoitettu sana on totuus ja ainoa totuus. Roikutaan koko ajan näissä samoissa asioissa. Näin oli myös 15 vuotta sitten kun käänsin takkini. Ja tämän kaiken pätemisen ja oman uskovaisuuden erinomaisuuden takana on jotain tärkeämpää: maailma joka tarvii apua ja rakkautta! Yksilöt, yhteisöt, perheet jotka elävät ilman apua, tukea, mitä nyt ikinä voi kuvitella. Rakkaus, muistaakseni se on Jumalan olemus ja oikea nimi. Uskovaiset voisi oman elämänsä tasolla lakata elämästä erinomaisuudessaan ja puhumisen sijaan NÄYTTÄÄ Jumalansa. Sanahelinä ja käsitykset aiheuttavat aina vaan vääntöä ja vieraantumista. Ojennetun käden kieltä sen sijaan ymmärtää kaikki.
Kannattaa olla tarkkana sen suhteen että missä porukassa liikkuu. Eksyminen oikealta tieltä on pahinta mitä kristitylle voi tapahtua. Uskovaisissa (kuten muissakin ryhmissä) on aina niitä ulkokultaisia. Tosi kristitty tunnustaa aina olevansa syntinen ja vajavainen.
Ajatus että luot oman uskontosi rakkauden ympärille on nykyään yleistä uusgnostilaisuutta. Se ei ole tie pelastukseen.
Minulla ei ole uskontoa. Luonto on ”uskontoni”, se ja siinä tapahtuvat ihmeet ovat todellisia ja parantavia.
Okei.. Voitko selittää että minkälaisen moraalikäsityksen luonto luo? Mikä on uskontosi mukaan oikein ja mikä väärin. Mitä on odotettavissa tuonpuoleisessa? Miten uskontosi selittää hyvän ja pahan ongelman? Vai onko kyse enemmänkin fiilistelystä?
En ole kyseinen kirjoittaja, mutta luonto luo sellaisen moraalikäsityksen, joka parhaiten edesauttaa omaa lisääntymistehokkuutta ja omien geenien leviämistä ja selviytymistä.
Mitähän ongelmaa mahdat tarkoittaa "hyvän" ja "pahan" suhteen?
No jos sinun pitäisi vaikka tehdä valinta sen suhteen että onko joku teko moraalisesti oikein vai väärin, niin kenties uskontosi pystyisi ottamaan kantaa siihen. Tarkoitatko siis että ihailet luonnonvalinnan lakia, jossa vahvin selviää. Eli esimerkiksi heikomman tappaminen on sinun moraalilakisi mukaan hyväksyttävää.
No minä kun en ole tuo toinen kirjoittaja, niin minulla ei minkäänlaista uskontoa ole. Otin vain kantaa siihen, miten luonto luo moraalikäsityksiä evoluution kautta. Ja evoluutio tosiaan luo moraalikäsityksiä, ei moraalilakeja, mitä ikinä tuo jälkimmäinen edes tarkoittaakaan. Nämä moraalikäsitykset eivät ole yhtään sen oikeampia tai väärempiä kuin mitkään muutkaan moraalikäsitykset, koska absoluuttista moraalia ei ole olemassakaan (ei edes uskovaisten maailmankuvissa, vaikka niin virheellisesti kuvittelevatkin).
Minä en tiedä ihaileeko tuo toinen kirjoittaja "luonnonvalinnan lakia", mutta en ymmärrä, miksi joku kuvittelisi jonkun sellaista tekevän yhtään sen enempää kuin ihailevan painovoimaa. Luonnonvalinnassa ei ole kyse muutenkaan laista. Luonnonvalinta on vain sana sille itsestäänselvälle ilmiölle, että tehokkaammin lisääntyvä lisääntyy tehokkaammin. "Vahvin selviää" on 1800-luvun sekoiluja eikä reaalimaailmaa. "Vahvimman laki" ei liity mitenkään luonnonvalintaan ja on muutenkin täysin biologiasta irralinen asia.
Se, että luonto luo moraalin, ei myöskään tarkoita, että kyseisen moraalin omistava ei voisi kyetä moraaliaan muuttamaan, koska aivot ovat varsin plastinen ja oppivainen elin. Varsinkin ihmisen tapauksessa moraalia on usein muokattu yhteiskunnan ja muiden yksilöiden toimesta, sekä oman itsensä.
Luonnon luomille moraalikäsityksille on yhtenäistä se, että ne pyrkivät edistämään omien geenien lisääntymistä. Millään muulla ei ole niille merkitystä. Ne muut ohessa syntyvät asiat, kuten muista yksilöistä välittäminen, juontavat juurensa tuosta. "Heikompien tappamiseen" ei mikään luonnon moraalikoodisto itsessään ota kantaa.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Raamatussa orjuus tarkoitti palvelijaa, ei sitä mitä nykyisellä perverssillä orjuudella ymmärretään.
Äläpä nyt jaksa puhua paskaa.
Raamattusi sanoo näin: "Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan. "
Mikä palvelija tuollainen muka on? Omaisuus ei ole palvelija. Palvelijalle maksetaan palkkaa ja kohdellaan kuten muitakin ihmisiä. Orjalle ei makseta palkkaa ja sitä ei kohdella kuten muita ihmisiä.
Lue nyt sitä kirjaasi ensin ennen kuin tulet sekoilemaan lisää aiheesta.
Sinun on hankala ymmärtää järjestelmää joka on aivan toisenlainen mikä tämänpäivän järjestelmä on. Jumalan laki on myös täysin erilainen kuin mitä tämä ihmisten muokkaama perverssi versio siitä. Tuona aikana ei hypätty työpaikasta toiseen kuten tänäpäivänä ja suhde isännän ja orjan, palvelijan, työntekijän, (kutsu miksi ikinä haluat) välillä oli aivan toisenlainen. Jos "orja" varasti isännältään tai teki jotain muuta vahinkoa, ei silloin soitettu poliisille eikä kutsuttu ulkopuolista rankaisemaan tekijää. Sellainen sai yksinkertaisesti keppiä ja tämä oli aivan oikein!
Jumalan järjestelmässä ei ole vankiloita, mikä on mieletäni täysin sadistinen ja kohtuuton rangaistus mistään teosta. Vankilaan sulkeminen on ihmisryöstöä eikä mitään muuta.
Jumalan järjestelmässä rankaisu suoritetaan kolmella eri tavalla.
1. Korvaaminen joko 4 tai 2 kertaisella periaatteella, tapauksesta riippuen.
2. Hakkaaminen.
3. Tappaminen.
Rangaistus tulee teosta heti ja sen jälkeen elämä jatkuu, eikä kuten nyt vankiloissa joissa vuosia rangaistaan tekijää uhrin maksaessa tekijän elämisenkin. Pitkät rangaistukset eivät aja asiaansa, sillä sellainen ei ole oikeutta ja se tuhoaa monen muunkin elämän samalla. Jos rikkojalle annetaan 40 raipanlyönnin rangaistus mutta rangaistus toteutetaan periaatteella 1-2 lyöntiä päivässä, vihaa tekijä rankaisijaa ja yhteiskuntaa. Saman aiheuttaa vankeusrangaistuksetkin, vihaa ja katkeruutta tekijässä sekä epäoikeudenmukaisuutta uhrissa. Esimerkiksi avioeron todennäköisyys ensimmäisen vankeusvuoden aikana on jotain 90% luokkaa. Näin tekijältä tuhotaan koko elämä, suhde vaimoon, lapsiin ja pilataa työsuhdekin vankeuden tähden. Lisäksi perheeltä viedään mahdollisuus elatukseen, jos esim perheen mies on vuosia vankilassa. Ei tämä mitään oikeutta ole.
Sitten lopuksi oli ne teot joiden tekijän en annettu elää vaan rangaistuksena oli kuolema. Mielestäni tiettyjen rikosten tekijöiden ei tulisi saada jatkaa elämäänsä, eteenkään loppuelämäänsä vankiloissa joissa minä maksan verorahoillani heidän elämisensä.
Jos sinulla itselläsi on käsitys ja ymmärrys Jumalan laista ja todellisesta oikeudesta tuolla tasolla, en usko että ymmärryksesi riittää mielekkääseen keskusteluun tästä aiheesta.
Muuta Saudi-Arabiaan missä vieläkin noudatetaan jumalasi järjestelmää pääosiltaan.
Suomessa ette tule onnistumaan tällaisen lain säätämisessä.
Fundamentalistiset ja ihan vain tavankin uskovaiset ovat valitettavan usein vahvasti mielikuviin ja muotoihin kietoutuneita. Heiltä jää perustavalla tavalla ymmärtämättä "Jumalan" todellinen olemus. Raamattu luultavasti pohjautuu Jeesuksen sanomaan, mutta tämä sanoma on vertauskuvallisuudessaan vaikeasti tavoitettavissa. Kuluneet vuosisadat ja aina uudet käännökset eivät ole tehneet asiaa ainakaan helpommaksi.
"Suurin niistä on rakkaus."
Sinä, ap, olet tämän ketjun perusteella vahvasti egosi vallassa ja se erottaa sinut todellisesta Jumalan valtakunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla koskaan käynyt mielessä, että totuus saattaakin olla kaikkien sanojen, Raamatussakin esitettyjen, ulkopuolella? Että kaikki maailman uskonnot käsittelisivät pohjimmiltaan samaa asiaa, jonka ne vain olisivat pukeneet eri kulttuureissa eläville ihmisille jollain tasolla ymmärrettävään muotoon?
Onko buddhalaisen munkin tai hartaan muslimin kokema jumalyhteys jotenkin huonompi tai väärempi kuin sinun? Millainen johtopäätös tulisi tehdä siitä, että ihmisten syvät uskonnolliset kokemukset ovat olleet samankaltaisia jo tuhansien vuosien ajan riippumatta uskonnosta, kulttuurista ja jumalista?
"Jumala on rakkaus." "Jumalan valtakunta on teidän keskellämme." "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä."
Jumala on vain sana. Mutta mitä on Rakkaus?
Odotan edelleen sinulta vastausta tähän, ap.
Vierailija kirjoitti:
Sinä, ap, olet tämän ketjun perusteella vahvasti egosi vallassa ja se erottaa sinut todellisesta Jumalan valtakunnasta.
Hahah, se on sinun näkemyksesi eikä ole minulta pois :) Onneksi saan kuitenkin luottaa taivaallisen Isämme tuomioon, eikä minun tarvitse välittää av:n tuomioista! ;)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla koskaan käynyt mielessä, että totuus saattaakin olla kaikkien sanojen, Raamatussakin esitettyjen, ulkopuolella? Että kaikki maailman uskonnot käsittelisivät pohjimmiltaan samaa asiaa, jonka ne vain olisivat pukeneet eri kulttuureissa eläville ihmisille jollain tasolla ymmärrettävään muotoon?
Onko buddhalaisen munkin tai hartaan muslimin kokema jumalyhteys jotenkin huonompi tai väärempi kuin sinun? Millainen johtopäätös tulisi tehdä siitä, että ihmisten syvät uskonnolliset kokemukset ovat olleet samankaltaisia jo tuhansien vuosien ajan riippumatta uskonnosta, kulttuurista ja jumalista?
"Jumala on rakkaus." "Jumalan valtakunta on teidän keskellämme." "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." "Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä."
Jumala on vain sana. Mutta mitä on Rakkaus?
Odotan edelleen sinulta vastausta tähän, ap.
Uskomatonta, että tämä on nyt kolmas kerta kun lähden tähän vastaamaan, ja lyödäänkö vetoa, että tämä viesti tulee läpi! 2 edellistä pitkää viestiäni hävisi tuuleen sillä hetkellä kun painoin "lähetä". Valitettavasti en ehdi juuri nyt vastata tähän, mutta palaan viimeistään huomenna asiaan! :) :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tulen tähän keskusteluun ulkopuolisena, entisenä uskovaisena, nämä kaikki tekstit lukeneena, muistan kirvelevän tarkasti miksi joskus lähdin seurakunnasta pois ja käänsin uskovaisille selkäni, päättäen löytää itse oman totuuteni.
Kaikki tämäkin keskustelu on täynnä lakia ja ohjeita, kirjanoppineisuutta ja sen todistelua kuinka kirjoitettu sana on totuus ja ainoa totuus. Roikutaan koko ajan näissä samoissa asioissa. Näin oli myös 15 vuotta sitten kun käänsin takkini. Ja tämän kaiken pätemisen ja oman uskovaisuuden erinomaisuuden takana on jotain tärkeämpää: maailma joka tarvii apua ja rakkautta! Yksilöt, yhteisöt, perheet jotka elävät ilman apua, tukea, mitä nyt ikinä voi kuvitella. Rakkaus, muistaakseni se on Jumalan olemus ja oikea nimi. Uskovaiset voisi oman elämänsä tasolla lakata elämästä erinomaisuudessaan ja puhumisen sijaan NÄYTTÄÄ Jumalansa. Sanahelinä ja käsitykset aiheuttavat aina vaan vääntöä ja vieraantumista. Ojennetun käden kieltä sen sijaan ymmärtää kaikki.
Kannattaa olla tarkkana sen suhteen että missä porukassa liikkuu. Eksyminen oikealta tieltä on pahinta mitä kristitylle voi tapahtua. Uskovaisissa (kuten muissakin ryhmissä) on aina niitä ulkokultaisia. Tosi kristitty tunnustaa aina olevansa syntinen ja vajavainen.
Ajatus että luot oman uskontosi rakkauden ympärille on nykyään yleistä uusgnostilaisuutta. Se ei ole tie pelastukseen.
Minulla ei ole uskontoa. Luonto on ”uskontoni”, se ja siinä tapahtuvat ihmeet ovat todellisia ja parantavia.
Okei.. Voitko selittää että minkälaisen moraalikäsityksen luonto luo? Mikä on uskontosi mukaan oikein ja mikä väärin. Mitä on odotettavissa tuonpuoleisessa? Miten uskontosi selittää hyvän ja pahan ongelman? Vai onko kyse enemmänkin fiilistelystä?
Taisinkohan viimeisen kappaleen ensimmäisenä lauseena kirjoittaa että minulla ei ole uskontoa. Minkälaisen moraalikäsityksen luonto luo? Katsos, kun ei ole uskontoa, voi käyttää ihan omaa inhimillisyyttään, sydäntään ja aivojaan vuoroin. Kyllä moraalikäsitys on terveessä ihmisessä ihan itsessään, ei sitä tarvi saarnastuolista kertoa ja kirjasta lukea. Tietyllä tapaa se että vahvat selviää, on minulle juuri omien aivojen käyttöä, kasvamista ihmisenä, oman elämän elämistä ja siinä selviämistä ilman että romahtaisi joidenkin ohjeiden ja asetusten alla. Kun taas yhtä lailla luonto pitää huolta itsestään, toisista ja herkästä tasapainostaan. Siis kaikki vaikuttaa kaikkeen jotta kokonaisuus pysyy mahdollisimman toimivana. Tuulelta, auringolta, eläimiltä, maalta, vuodenajoilta ja näiden kaiken seuraamiselta saa niin suurenmoisen käsityksen elämästä syvimmillään, että se on mykistävää. Toki tämä aiheuttaa tuntemuksia, mutta on ihan silmien edessä toteutuvaa oppimista ja näkemistä. Luonto on kuin avoin kirja josta näkee mitä oli, mitä on ja mitä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Maailma on täynnä todisteita vedenpaisumuksesta Grand canyonista fossiililöytöihin asti. Jos katsot karttaa Grand canyonin kohdalta niin jopa lapsi pystyy sanomaan että coloradojoki ei ole muovannut sitä vuosimiljoonien aikana. Joen keskikohta kun on ylempänä kuin joen alku, ja uskon jopa sitkeimmänkin evoluutionistin ymmärtävän että joet eivät virtaa ylämäkeen."
Mannerlaatat liikkuvat koko ajan vieläkin, vuoristot nousevat, joku laatta työntyy toisen alle.
Joki ei tosiaan virtaa ylämäkeen, siitä olemme onneksi samaa mieltä.
Keskikohdan on ollut silloin alempana kuin joen alku, nyt se on ylempänä.
Suomessa maa kohoaa viimeisen jääkauden jäljiltä 3-9 mm vuodessa, perehdy asiaan.
Tämä ei liity mannerlaattojen liikkeisiin mutta jos maankohoamisen ymmärtää niin se helpottaa laattatektoniikan ymmärtämistä.
Suomessa oikeusistuimet joutuvat ratkomaan asiaan liittyviä kiistoja joten sinun on vaikea kiistää että maannousua ei tapahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ongelmallista että uskovat (kristityt) pitävät Raamattua uskonsa perustana ja sen pohjalta vastaavat kun heiltä kysytään perusteita mutta sitä ei heille sallittaisi vaan pitäisi "omin sanoin/ilman Raamattua/järjellä/tieteellä/yms" pystyä vakuuttamaan muut -tai ainakin kertomaan uskostaan-, sehän on täysin mahdotonta.
Joutuvatko buddhalaiset/muslimit/hindut/ wiccat jne samanlaiseen dilemmaan vai sallitaanko heille vetoaminen vedoihin ja mitä milläkin uskonnolla pyhiä kirjoja on?
(Eikä tarvitse huomauttaa että buddhismi ei ole uskonto).
Tuntuu että ainoastaan kristittyjä kohtaan ollaan näin kovia ja suvaitsemattomia.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Raamatussa orjuus tarkoitti palvelijaa, ei sitä mitä nykyisellä perverssillä orjuudella ymmärretään.
Äläpä nyt jaksa puhua paskaa.
Raamattusi sanoo näin: "Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan. "
Mikä palvelija tuollainen muka on? Omaisuus ei ole palvelija. Palvelijalle maksetaan palkkaa ja kohdellaan kuten muitakin ihmisiä. Orjalle ei makseta palkkaa ja sitä ei kohdella kuten muita ihmisiä.
Lue nyt sitä kirjaasi ensin ennen kuin tulet sekoilemaan lisää aiheesta.
Sinun on hankala ymmärtää järjestelmää joka on aivan toisenlainen mikä tämänpäivän järjestelmä on. Jumalan laki on myös täysin erilainen kuin mitä tämä ihmisten muokkaama perverssi versio siitä. Tuona aikana ei hypätty työpaikasta toiseen kuten tänäpäivänä ja suhde isännän ja orjan, palvelijan, työntekijän, (kutsu miksi ikinä haluat) välillä oli aivan toisenlainen. Jos "orja" varasti isännältään tai teki jotain muuta vahinkoa, ei silloin soitettu poliisille eikä kutsuttu ulkopuolista rankaisemaan tekijää. Sellainen sai yksinkertaisesti keppiä ja tämä oli aivan oikein!
Jumalan järjestelmässä ei ole vankiloita, mikä on mieletäni täysin sadistinen ja kohtuuton rangaistus mistään teosta. Vankilaan sulkeminen on ihmisryöstöä eikä mitään muuta.
Jumalan järjestelmässä rankaisu suoritetaan kolmella eri tavalla.
1. Korvaaminen joko 4 tai 2 kertaisella periaatteella, tapauksesta riippuen.
2. Hakkaaminen.
3. Tappaminen.
Rangaistus tulee teosta heti ja sen jälkeen elämä jatkuu, eikä kuten nyt vankiloissa joissa vuosia rangaistaan tekijää uhrin maksaessa tekijän elämisenkin. Pitkät rangaistukset eivät aja asiaansa, sillä sellainen ei ole oikeutta ja se tuhoaa monen muunkin elämän samalla. Jos rikkojalle annetaan 40 raipanlyönnin rangaistus mutta rangaistus toteutetaan periaatteella 1-2 lyöntiä päivässä, vihaa tekijä rankaisijaa ja yhteiskuntaa. Saman aiheuttaa vankeusrangaistuksetkin, vihaa ja katkeruutta tekijässä sekä epäoikeudenmukaisuutta uhrissa. Esimerkiksi avioeron todennäköisyys ensimmäisen vankeusvuoden aikana on jotain 90% luokkaa. Näin tekijältä tuhotaan koko elämä, suhde vaimoon, lapsiin ja pilataa työsuhdekin vankeuden tähden. Lisäksi perheeltä viedään mahdollisuus elatukseen, jos esim perheen mies on vuosia vankilassa. Ei tämä mitään oikeutta ole.
Sitten lopuksi oli ne teot joiden tekijän en annettu elää vaan rangaistuksena oli kuolema. Mielestäni tiettyjen rikosten tekijöiden ei tulisi saada jatkaa elämäänsä, eteenkään loppuelämäänsä vankiloissa joissa minä maksan verorahoillani heidän elämisensä.
Jos sinulla itselläsi on käsitys ja ymmärrys Jumalan laista ja todellisesta oikeudesta tuolla tasolla, en usko että ymmärryksesi riittää mielekkääseen keskusteluun tästä aiheesta.
Eikö pääministerillä ole tärkeämpää tekemistä kuin palstailu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fundamentalistiset ja ihan vain tavankin uskovaiset ovat valitettavan usein vahvasti mielikuviin ja muotoihin kietoutuneita. Heiltä jää perustavalla tavalla ymmärtämättä "Jumalan" todellinen olemus. Raamattu luultavasti pohjautuu Jeesuksen sanomaan, mutta tämä sanoma on vertauskuvallisuudessaan vaikeasti tavoitettavissa. Kuluneet vuosisadat ja aina uudet käännökset eivät ole tehneet asiaa ainakaan helpommaksi.
"Suurin niistä on rakkaus."
Olet oikeassa. Jostain syystä ap tai muutkaan eivät ole kommentoineet paria viestiäni tähän keskusteluun. Se Olennaisin tuntuu olevan näiltä "tosiuskoviltakin" hukassa.
Ap mainitsi olevansa vapaakirkollinen. Just, yksi niistä monista kerhoista, joilla omat sääntönsä, tulkintansa ja keppihevosensa - kontra muut ihmistekoiset "seurakunnat".
Kehotan etsimään Jumalaa yksinomaan, hän kyllä ilmaisee itsensä ja tahtonsa vilpittömälle totuudenetsijälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fundamentalistiset ja ihan vain tavankin uskovaiset ovat valitettavan usein vahvasti mielikuviin ja muotoihin kietoutuneita. Heiltä jää perustavalla tavalla ymmärtämättä "Jumalan" todellinen olemus. Raamattu luultavasti pohjautuu Jeesuksen sanomaan, mutta tämä sanoma on vertauskuvallisuudessaan vaikeasti tavoitettavissa. Kuluneet vuosisadat ja aina uudet käännökset eivät ole tehneet asiaa ainakaan helpommaksi.
"Suurin niistä on rakkaus."
Kehotan etsimään Jumalaa yksinomaan, hän kyllä ilmaisee itsensä ja tahtonsa vilpittömälle totuudenetsijälle.
Juuri näin. Jos Jumala on hyvyys ja rakkaus, ei hän rajaa itseään mihinkään uskontoon. Se ei olisi rakkautta sanoa, että lällällää... mitäs et ole ”meitä”, vaan oletkin ”heitä”!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tulen tähän keskusteluun ulkopuolisena, entisenä uskovaisena, nämä kaikki tekstit lukeneena, muistan kirvelevän tarkasti miksi joskus lähdin seurakunnasta pois ja käänsin uskovaisille selkäni, päättäen löytää itse oman totuuteni.
Kaikki tämäkin keskustelu on täynnä lakia ja ohjeita, kirjanoppineisuutta ja sen todistelua kuinka kirjoitettu sana on totuus ja ainoa totuus. Roikutaan koko ajan näissä samoissa asioissa. Näin oli myös 15 vuotta sitten kun käänsin takkini. Ja tämän kaiken pätemisen ja oman uskovaisuuden erinomaisuuden takana on jotain tärkeämpää: maailma joka tarvii apua ja rakkautta! Yksilöt, yhteisöt, perheet jotka elävät ilman apua, tukea, mitä nyt ikinä voi kuvitella. Rakkaus, muistaakseni se on Jumalan olemus ja oikea nimi. Uskovaiset voisi oman elämänsä tasolla lakata elämästä erinomaisuudessaan ja puhumisen sijaan NÄYTTÄÄ Jumalansa. Sanahelinä ja käsitykset aiheuttavat aina vaan vääntöä ja vieraantumista. Ojennetun käden kieltä sen sijaan ymmärtää kaikki.
Kannattaa olla tarkkana sen suhteen että missä porukassa liikkuu. Eksyminen oikealta tieltä on pahinta mitä kristitylle voi tapahtua. Uskovaisissa (kuten muissakin ryhmissä) on aina niitä ulkokultaisia. Tosi kristitty tunnustaa aina olevansa syntinen ja vajavainen.
Ajatus että luot oman uskontosi rakkauden ympärille on nykyään yleistä uusgnostilaisuutta. Se ei ole tie pelastukseen.
Kirjoittaja ei ole sanonut luovansa mitään uskontoa minkään ympärille.
Ja tässä menet kyllä itse nyt harhaan, kun vähättelet rakkautta. Jos suurin niistä on rakkaus ja Jumala on rakastanut maailmaa niin että antoi ainoan Poikansa..niin kuinka voi rakkauden ohittaa viitaten sillä harhaoppeihin? Koko sovitustyö perustuu rakkauteen, kaikki kipu, kärsimys, anteeksianto, vuosisatojen kuolemat ja taistelut perustuvat Jumalan rakkauteen koska rakkaus on maailmassa suurinta ja sen tähden tie on valmistettu. Mutta ei, varokaa ettette nyt liikaa rakastamalla eksy tieltä. Siis YÖK!! Ottakaa se pää sieltä takamuksestanne ulos ja haistakaa välillä raitista ilmaa, ihan oikeasti. Kyllä ei ole kirjanoppineisuudella mitään rajoja. Ei väliä rakkaudella, koska minä TIEDÄN. Et selvästikään tiedä vielä kuin huolettoman pintaraapaisun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä, ap, olet tämän ketjun perusteella vahvasti egosi vallassa ja se erottaa sinut todellisesta Jumalan valtakunnasta.
Hahah, se on sinun näkemyksesi eikä ole minulta pois :) Onneksi saan kuitenkin luottaa taivaallisen Isämme tuomioon, eikä minun tarvitse välittää av:n tuomioista! ;)
-ap
Tuo on juuri sitä ällöttävää ylimielisyyttä mikä on minun kokemukseni uskovaisista. Nämä persoonat ovat niin rumia että tekevät sillä koko asian lähestymisen vastenmieliseksi. Se on sinun mielipiteesi lällällää minun ei tarvitse välittää sinun mielipiteistäsi. Argh...Aattele kun Jeesus olisi puhunut noin ylimielisen lapsellisesti.
Uskovaiset on tyhmiä ja fundamentalistit niiden joukossa kaikkein yksinkertaisimpia luusereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tulen tähän keskusteluun ulkopuolisena, entisenä uskovaisena, nämä kaikki tekstit lukeneena, muistan kirvelevän tarkasti miksi joskus lähdin seurakunnasta pois ja käänsin uskovaisille selkäni, päättäen löytää itse oman totuuteni.
Kaikki tämäkin keskustelu on täynnä lakia ja ohjeita, kirjanoppineisuutta ja sen todistelua kuinka kirjoitettu sana on totuus ja ainoa totuus. Roikutaan koko ajan näissä samoissa asioissa. Näin oli myös 15 vuotta sitten kun käänsin takkini. Ja tämän kaiken pätemisen ja oman uskovaisuuden erinomaisuuden takana on jotain tärkeämpää: maailma joka tarvii apua ja rakkautta! Yksilöt, yhteisöt, perheet jotka elävät ilman apua, tukea, mitä nyt ikinä voi kuvitella. Rakkaus, muistaakseni se on Jumalan olemus ja oikea nimi. Uskovaiset voisi oman elämänsä tasolla lakata elämästä erinomaisuudessaan ja puhumisen sijaan NÄYTTÄÄ Jumalansa. Sanahelinä ja käsitykset aiheuttavat aina vaan vääntöä ja vieraantumista. Ojennetun käden kieltä sen sijaan ymmärtää kaikki.
Kannattaa olla tarkkana sen suhteen että missä porukassa liikkuu. Eksyminen oikealta tieltä on pahinta mitä kristitylle voi tapahtua. Uskovaisissa (kuten muissakin ryhmissä) on aina niitä ulkokultaisia. Tosi kristitty tunnustaa aina olevansa syntinen ja vajavainen.
Ajatus että luot oman uskontosi rakkauden ympärille on nykyään yleistä uusgnostilaisuutta. Se ei ole tie pelastukseen.
Kirjoittaja ei ole sanonut luovansa mitään uskontoa minkään ympärille.
Ja tässä menet kyllä itse nyt harhaan, kun vähättelet rakkautta. Jos suurin niistä on rakkaus ja Jumala on rakastanut maailmaa niin että antoi ainoan Poikansa..niin kuinka voi rakkauden ohittaa viitaten sillä harhaoppeihin? Koko sovitustyö perustuu rakkauteen, kaikki kipu, kärsimys, anteeksianto, vuosisatojen kuolemat ja taistelut perustuvat Jumalan rakkauteen koska rakkaus on maailmassa suurinta ja sen tähden tie on valmistettu. Mutta ei, varokaa ettette nyt liikaa rakastamalla eksy tieltä. Siis YÖK!! Ottakaa se pää sieltä takamuksestanne ulos ja haistakaa välillä raitista ilmaa, ihan oikeasti. Kyllä ei ole kirjanoppineisuudella mitään rajoja. Ei väliä rakkaudella, koska minä TIEDÄN. Et selvästikään tiedä vielä kuin huolettoman pintaraapaisun.
Onko tämä rakkaudellinen kirjoitus?
Toivoisin kommentteja tänne:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3102073/uskovaisen-yhteison-evoluution-…