Lue keskustelun säännöt.
Mikä pakkomielle joillakin vanhemmilla on opettaa 2-vuotias lukemaan, laskemaan, tekemään 100 palan palapelejä ym ym.
15.02.2018 |
Lasten kasvattaminen tuntuisi olevan nykyään kilpailua siitä, kenen lapsi on eniten ikätasoaan edellä tiedoissa ja taidoissa. 2-vuotiaille opetetaan hiki hatussa lukemista, numeroita, laskutoimituksia yms.
Mikä kiire?
Kommentit (167)
Ne kuvittelee, että niidne lapsesta tulee nero, kun ne ovat 2-vuotiaana edellä muita. Mutta ei siitä teidän koirastakaan matemaatikkoa saada vaikka se koulutuksen jälkeen osaisi heiluttaa 4 kertaa häntäänsä kysyttäessä paljonko on 2+2?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan 1,5-vuotias voi jo osata aakkoset ja numerot, sillä osaahan sen ikäinen jo tunnistaa vaikka kissan ja kanankin kuvasta. Se on sitten täysin eri asia, ymmärtääkö 1,5-vuotias, mitä aakkoset tai numerot ovat. Eli tajuaako, että niillä voi muodostaa sanoja ja laskea vai ovatko ne pelkkiä symboleja esimerkiksi eläinten kuvien joukossa.
Eli en nyt hihkaisisi onnesta, että 2-vuotias ”lukee”, jos osaa sanoa ’K’ nähdessään K-kirjaimen. Tai toistaa rimpsua yksi, kaksi, kolme jne., niin ei silloin vielä lasketa!
Niin ja mitä sitten? Jos lapsi tykkää luetella numeroita ja leikkiä kirjoittamista niin mitä pahaa siinä on?
Nehän on sitäpaitsi vain ihmisen keksimiä symboleja äänteille ja määrille. Ihan niinkun kun piirretään aurinko tai tähti niin ei se oikea aurinko ihan siltä näytä eikä 2 vee välttämättä ymmärrä mikä merkitys auringolla on ihmiselle, ei lasta silti tarvitse kieltää piirtämästä aurinkoa.
Ei kukaan sanonut, että siinä olisi jotain pahaa. Mistä sen keksit? Se nyt vain on typerää, että vanhempi luulee lapsen olevan suunnilleen koulukypsä, kun tämä alkaa luetella aakkosia ja numeroita.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on älytöntä että myös jo puolivuotiaita opetetaan potalla käymään, juuri ja juuri kun pystyvät edes istumaan.
Ei ne yökuivaksi opi ennen 1,5-3 sillä se ei ole oppimista vaan aivojen ja kehon kypsymistä. Oma lapseni on nyt yökuiva 1v 8kk, aamupissa tulee nätisti pottaan mutta ei halua muita pottaan tehdä ja isompikin hätä tulee milloin sattuu joten ei voi potalla koko päivää istuttaa. Jollain naama rutistuu ennen kakkaa joten voi ohjata potalle, omalla ei toivoakaan että mistään arvaisi ennenkuin on jo vaipassa. Potalla istutus toimii niillä joiden kakaran vatsa toimii kellontarkasti ja se näkyy naamasta milloin vääntää.
Joten tässä nyt odotetaan että lapsi itse hoksisi että kakka on tulossa ja ilmaisisi sen, koska puhuu jo kolmen sanan lauseita ja yhdyssanoja. että tälläinen vessa-avautuminen täältä.
Virikkeellinen ympäristö tuottaa varhain kaikenlaisista asioista kiinnostuneita lapsia.
Tuttavaperheen nelivuotias tuntee jo hyvin esim. kellon -- niin analogisen kuin digitaalisen, lukee ja laskee ekaluokkalaisten laskuja.
Aina on lapselle luettu paljon, kodissa keskustellaan illat pitkät. Tietokone on käytössä tiedonhankintaan, ei niinkään yksipuoliseen viihdyttämiseen. Lapsi myös aivan hurmaava sosiaalisilta taidoiltaan.
Eli ei aina hyvin kehittynyt lapsi tarkoita vanhempien pakolla painostamaa pikkuoppilasta.
Jos joskus saan lapsia, niin tämä perhe on ihanteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on älytöntä että myös jo puolivuotiaita opetetaan potalla käymään, juuri ja juuri kun pystyvät edes istumaan.
No ei ole. Potalla kun voi käydä niinkin, että sitä vauvaa kannattelee, tai sitten voi kakattaa ja pissattaa vauvaa pöntön yläpuolella. Meillä molemmat lapset tekivät vauvana tosi paljon pönttöön, mutta molempien kohdalla se loppui eri syistä (esikoisella alkoi tulla kakka usein kesken ruokailun ja kuopuksella taas alkoi jossain vaiheessa hyvin epäsäännöllinen vatsan toiminta, joka paljastui lopulta ummetukseksi).
Miksi teit noin? Tutkimusten mukaan liian varhainen siisteyskasvatu aiheuttaa lapsille emotionaalisia ongelmia. Vastaavasti lapsen kysymyksiin vastaaminen (mikä tämä kirjain on) aiheuttaa lapsille pahoja mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien epävarmuus ja suorituskeskeisyys näkyy näissä. Etenkin esikoisparkojen kohdalla. Vanhemmat ihan oikeasti uskovat oman lapsen olen äkykkäämpi/nopeampi/taitavampi kuin muiden lasten. Ollaan sokeita muiden lasten taidoille ja nostetaan oman lapsen taidot ylivertaisiksi. Kuri ja odotukset esikoista kohtaan suhteettoman kovat.
Onneksi tokan lapsen kohdalla meno yleensä järkeistyy.
Kolmonen oppiikin sitten asiat itsestään sen kummempia stressaamatta. Kunpa olisin ollut viisaampi jo esikoisen ollessa pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan 1,5-vuotias voi jo osata aakkoset ja numerot, sillä osaahan sen ikäinen jo tunnistaa vaikka kissan ja kanankin kuvasta. Se on sitten täysin eri asia, ymmärtääkö 1,5-vuotias, mitä aakkoset tai numerot ovat. Eli tajuaako, että niillä voi muodostaa sanoja ja laskea vai ovatko ne pelkkiä symboleja esimerkiksi eläinten kuvien joukossa.
Eli en nyt hihkaisisi onnesta, että 2-vuotias ”lukee”, jos osaa sanoa ’K’ nähdessään K-kirjaimen. Tai toistaa rimpsua yksi, kaksi, kolme jne., niin ei silloin vielä lasketa!
Niin ja mitä sitten? Jos lapsi tykkää luetella numeroita ja leikkiä kirjoittamista niin mitä pahaa siinä on?
Nehän on sitäpaitsi vain ihmisen keksimiä symboleja äänteille ja määrille. Ihan niinkun kun piirretään aurinko tai tähti niin ei se oikea aurinko ihan siltä näytä eikä 2 vee välttämättä ymmärrä mikä merkitys auringolla on ihmiselle, ei lasta silti tarvitse kieltää piirtämästä aurinkoa.
Ei kukaan sanonut, että siinä olisi jotain pahaa. Mistä sen keksit? Se nyt vain on typerää, että vanhempi luulee lapsen olevan suunnilleen koulukypsä, kun tämä alkaa luetella aakkosia ja numeroita.
Ymmärsin viestistäsi, että mielestäsi ei saa olla iloinen tai onnellinen näistä lapsen taidoista. Ymmärsin pointtisi siis väärin.
Varmaan senkin takia kun pidän itsestäänselvyytenä ettei kukaan voi kuvitella, että lapsi lukee silloin kun tunnistaa kirjaimia :)
En oleta, että oma kaksivuotias osaisi varsinaisesti laskea vaikka osaakin luetella numerot kymmeneen, jollain tasolla hän kyllä tiedostaa, että kyse on määristä mutta ei mitään sen tarkempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on älytöntä että myös jo puolivuotiaita opetetaan potalla käymään, juuri ja juuri kun pystyvät edes istumaan.
No ei ole. Potalla kun voi käydä niinkin, että sitä vauvaa kannattelee, tai sitten voi kakattaa ja pissattaa vauvaa pöntön yläpuolella. Meillä molemmat lapset tekivät vauvana tosi paljon pönttöön, mutta molempien kohdalla se loppui eri syistä (esikoisella alkoi tulla kakka usein kesken ruokailun ja kuopuksella taas alkoi jossain vaiheessa hyvin epäsäännöllinen vatsan toiminta, joka paljastui lopulta ummetukseksi).
Miksi teit noin? Tutkimusten mukaan liian varhainen siisteyskasvatu aiheuttaa lapsille emotionaalisia ongelmia. Vastaavasti lapsen kysymyksiin vastaaminen (mikä tämä kirjain on) aiheuttaa lapsille pahoja mielenterveysongelmia.
Paskaisissa vaipoissa nolona istuminenko on hyväksi ja se, että vanhemmat eivät huomioi estää mielenterveysongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on älytöntä että myös jo puolivuotiaita opetetaan potalla käymään, juuri ja juuri kun pystyvät edes istumaan.
No ei ole. Potalla kun voi käydä niinkin, että sitä vauvaa kannattelee, tai sitten voi kakattaa ja pissattaa vauvaa pöntön yläpuolella. Meillä molemmat lapset tekivät vauvana tosi paljon pönttöön, mutta molempien kohdalla se loppui eri syistä (esikoisella alkoi tulla kakka usein kesken ruokailun ja kuopuksella taas alkoi jossain vaiheessa hyvin epäsäännöllinen vatsan toiminta, joka paljastui lopulta ummetukseksi).
Nämä on näitä joiden mielestä on ok olla vaipoissa vielä 4v ja syödä tuttia 6v.
Vauva pottailee. Kakat menee paremmin pönttöön kuin vaippaan. Mikä siinä kun vauva ymmärtää mitä varten se potta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-vuotiaan äitinä en voi ymmärtää. Lasten pitäis saada olla rauhassa lapsia. Mä haluaisin pitää ton aina vaan noin pienenä. Kyllä se kasvaa ja ehtii sitten lukemaan ja laskemaan.
Älykkyys on geeneissä ja sitä on paljon tutkittu. Lapsen kehitystä nopeuttavalla kasvatustavalla ei onnistu tekemään lapsista Newtoneita tai Einsteinejä, mutta sillä kutakuinkin voi edistää lapsen informaation omaksumiskykyä ja motoriikkaa. Tieteellisesti todistettu paras tapa kehittää älykkyyttä lapsella on soitinmusiikki harrastuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutun 3v osasi hienosti kuvailla englannin lipun. Ei kuitenkaan osannut leikkiä ikätasoisella tavalla, vaan tarvitsi siihen aikuisen mukaan.
Ei minun mielestä alle 3-vuotiaalle tarvitse vielä pitää mitään aakkostenttejä tai kysellä kellonaikoja. Jos lasta kiinnostaa ja kysyy itse, niin sitten voi vastata, mutta lapsen pitäisi antaa leikki juuri niillä leluilla, joilla hän tietyllä hetkellä haluaa leikkiä. Lapselle ei saa tyrkyttää omia lempileikkejään. Eli jos äidin mielestä on kivaa lukea lapselle ja istua sohvalla ja lapsi rimpuilee pois, niin silloin se lapsi pitää päästää pois. Tai jos lapsi taas haluaa opetella kirjaimia kirjainkorteista, niin sitten niitä voi käydä läpi, mutta muuten alle 3-vuotiasta ei ainakaan kannata alkaa liikaa ohjailemaan leikkien suhteen esim. ostamalla vain early learning-tyyppisiä leluja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En myöskään usko, että se on hyväksi. Lapsen aivot on plastiset ja ottavat leikkimisen kautta paljon ulottuvuuksia, mielikuvitusta ja meille näkymätöntä. Aikuisten asioita opettamalla lapsi "Putkinäköistyy" liian aikaisin.
Mä taas en usko tähän ollenkaan. Usein on niin, että taitojen oppiminen tukee uusien taitojen oppimista.
Ongelma onkin siinä, että ne oikeasti kehitystasolle ominaiset asiat voivat jäädä oppimatta. Tiedän tapauksen, jossa lapsi osaa tunnistaa kaikki ohimenevät automerkit muttei osaa käydä potalla tai pukea vaatteita päälle. Myös syömisen opettelu on jäänyt paitsioon.
Tuossa on varmaan jotain muutakin hämärää. Ei normaalilta mukelolta jää potalla käynti ja pukemisen opettelu pois automerkkien oppimisen takia.
Niin ja tunnisti minunkin poika n. 2-vuotiaana ties kuinka monta automerkkiä. Oli tosi kova autofani, ei mikään erityislahjakas ja en opettamalla opettanut. Tilanteet meni enemmänkin niin, että parkkipaikalla jokaista aitoa piti pysähtyä ihailemaan ja itselläni oli tylsää että kerroin aina siitä autosta sitten jotain. Oppiihan ne siinä missä eläintenkin nimet kuitenkin...
Potalle oppi vasta 2,5-vuotiaana tai ehkä vähän myöhemminkin. Ei oikein siitä innostunut tuota ennen.. kai silloin parivuotiaana oli todellakin muita kiinnostuksen kohteita, kuten sanavaraston kartuttaminen.
Voi kun saisi käännettyä aikaa taaksepäin.
Kuulun esikoiseni kohdalla näihin suorittajaäiteihin. Mikään ei ollut tärkeämpää kuin että oma lapsi kannatteli päätään aikaisemmin kuin muut, ryömi, konttasi, käveli ja akateemiset taidot vielä merkittävimpiä.
Ja menikin putkeen, luki ja laski kaksinumeroisilla luvuilla (plus ja miinus) jo hieman alle nelivuotiaana.
Nyt on masentunut lukiolainen ja alisuoriutuja lahjakkuuteensa nähden.
Eli kannustan kaikkia toki olemaan herkkä lapsen kiinnostuksen kohteille. Oma kilpailuhenkisyys ja pätemisen tarve pitäisi osata jättää täysin taka-alalle.
Kuka oikeasti opettamalla opettaa tuollaisia asioita lapsilleen, muutoin kuin kateellisten mielikuvituksissa?
Meillä ovat lapset saaneet ihan itse opetella tekemään niitä palapelejä ja jopa lukemaankin. Ainoastaan silloin ollaan opetettu, jos sitä on osattu pyytää.
Toisilla on se halu ja kyky oppia "vaikeampia" asioita jo ihan pienestä asti. En minä pidä huonompana toiseksi vanhinta lastani, vaikka alkoikin puhumaan vasta 3 vuotiaana, eikä häntä voi vähempää kiinnostaa mitkään palapelit.
Hän onkin lahjakas muissa asioissa ja kyllä jokainen on hyvä jossain.
Vertailu on tyhmää, mutta kai sitä muuten saa puhua lapsensa kehityksestä?
Se mitä lapsi oppii ei ole vanhempien saavutus, mutta vanhemmat voivat toki estää lastaan oppimasta. Jälkimmäisessä ei olekaan mitään järkeä ja siksi en ole lapsiani kieltänyt opettelemasta uusia asioita, vain siksi ettei joku pahoita mieltänsä
Jostain luin että esikoiset pärjäävät koulussa paremmin kuin nuoremmat sisarukset koska vanhemmilla on tarmoa antaa heille virikkeitä.että kyllä virikkeitä kannattaa antaa. Lukea paljon, laulaa, palapelejä, miksei kirjaimiakin leikkisästi. Lapsi nauttii yhdessä puuhailusta jos vain vanhempi tekee sen hauskasti.
Itse olen 4v nä alkanut katsella lasten kanssa hauskoja aapisia ja esikoinen oppi lukemaan täytettyään 5. Nuorempi ei ollut niin kiinnostunut ja oppi sitten vasta kunnolla koulussa. Lukemaan aiemmin oppineella on ollut enemmän tietoa kaikesta koska ehti lukea valtavan määrän akuankkoja jne jo ennen koulua. Muualla maailmassa kirjaimia aletaan jo esitellä lapsille 3v nä koulussa.
Että miksi pitää olla niin mustavalkoinen? Jos 4v katsoo vartin aapista päivässä, se ei estä häntä olemasta 99,99% ajastaan huoleton lapsi!
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että esikoiset pärjäävät koulussa paremmin kuin nuoremmat sisarukset koska vanhemmilla on tarmoa antaa heille virikkeitä.että kyllä virikkeitä kannattaa antaa. Lukea paljon, laulaa, palapelejä, miksei kirjaimiakin leikkisästi. Lapsi nauttii yhdessä puuhailusta jos vain vanhempi tekee sen hauskasti.
Itse olen 4v nä alkanut katsella lasten kanssa hauskoja aapisia ja esikoinen oppi lukemaan täytettyään 5. Nuorempi ei ollut niin kiinnostunut ja oppi sitten vasta kunnolla koulussa. Lukemaan aiemmin oppineella on ollut enemmän tietoa kaikesta koska ehti lukea valtavan määrän akuankkoja jne jo ennen koulua. Muualla maailmassa kirjaimia aletaan jo esitellä lapsille 3v nä koulussa.
Että miksi pitää olla niin mustavalkoinen? Jos 4v katsoo vartin aapista päivässä, se ei estä häntä olemasta 99,99% ajastaan huoleton lapsi!
4v on vähän eri asia kuin 2v lukemassa aapista..
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata. Tabletti ja älypuhelin kouraan vaan niin passivoituu jo pienenä, eikä tarvitse keksiä mitään aktiviteetteja. Eikun.
Hyvin kiteytetty, tätähän tämä asenne tuntuu täällä olevan. Ylipäänsä voi ihmetellä miksi Suomessa lapsi saa olla esim. musikaalisesti tai liikunnallisesti lahjakas, mutta heti kun puhutaan matematiikasta ja lukemisesta, parku on kova. Monikielisyys ja kielikylvyt (joka on myös yksi kognitiivisen kehittämisen muoto) vielä jotenkin siedetään.
Ylipäänsä ihmetyttää miksi suomalaiset ovat niin pessimistisiä lastensa suhteen: ikäänkuin esim. leikkimielinen matematiikan opettelu olisi jotenkin pois kuralätäköissä hyppimisestä tai mekaniikkasarjojen rakentelu ja piirtäminen olisivat toisilleen vastakkaisia. Monissa maissa ihmiset ovat hyvillään siitä jos lapsi on lahjakas, täällä sitä saa melkein pyydellä anteeksi.
Tuossa on varmaan jotain muutakin hämärää. Ei normaalilta mukelolta jää potalla käynti ja pukemisen opettelu pois automerkkien oppimisen takia.