Tekisitkö abortin jos odottaisit Down-lasta?

Mies vastaa: tekisin abortin jos olisin naisena tuossa tilanteessa.

Myös isänä toivoisin aborttia jos vaimo odottaisi kehitysvammaista lasta.

Moikka!

Synnytin oman down lapseni aikoinaan, kun olin 19-v.  Olen todella onnellinen siitä, että silloin ei aborttia edes harkittu. Hän oli rakastettava ja fiksu lapsi. Hän itsenäistyi, muutti pois kotoa ja pärjäsi ihan ok ilman virkaholhoojaa. Vanhemmat otettiin käyttöön tarvittaessa, ihan niinkuin muissakin perheissä.

Hän menehtyi 26 vuotiaana sydämen vajaatoiminnan vuoksi. 

Mieheni on usein sanonut, että kun lapsemme syntyi, hän ajatteli,,että vaikka pojalta jotain puuttuu, niin rakkautta ei.

Kukaan ei oikeasti voi tietää, tuleeko hänen terveenä syntyneestä lapsestaan narkkari, murhaaja tai syrjäytyykö jostain muusta  syystä leipäjonolaiseksi. Haluaako vaihtaa sukupuolen tai onko seksuaalinen kiinnostus niin vääristynyt, että käyttää lapsia seksuaalisesti hyväkseen.

Olen silloin nuorempana ajatellut, että jokainen toki tekee ratkaisun omien voimavarojensa mukaan.

Nykyään minulla  on vahvistunut ajatus, että ihmiset ovat erittäin itsekkäitä ja aivan liian helpolla päädytään aborttiin.

Olisin erittäin paljon köyhempi, jos en olisi niitä yhteisiä vuosia saanut poikani kanssa elää ja olla äitinä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ihan jokaista vastausta, mutta mainitsiko yksikään nainen mitään siitä mitä isä ehkä haluaisi tehtävän?

Tuskin, sillä aloituksessahan kysytään: "tekisitkö...". Vastanneet eivät ole eritelleet, ovatko miehiä vai naisia. Minä ja puolisoni olemme samanmielisiä asiasta, eli tekisimme.

Miten mies voi tehdä abortin?

nykypäivänä mies voi olla fyysisesti alkujaan nainen... Moni mies voi myös ajatella tuota kysymystä ihan esim.: "jos (olisit nainen ja raskaana) odottaisit down-lasta, tekisitkö abortin". Tuo kysymys kun muutenkin on konditionaalissa.

Ei jumankauti... Sä olet ilmeisesti niitä ihmisiä, jotka eivät vain kertakaikkiaan pysty myöntämään olevansa väärässä, vaan yrittävät selitellä vaikka kuinka typeriä juttuja, kunhan ei vain tarvitse myöntää, että nyt tuli sanottua tyhmästi.

Tota, no voin tässä kuvitella että olen mies. Kysy sitten minulta tuo alkuperäinen kysymys.

Kysymys: "Tekisitkö abortin jos odottaisit Down-lasta?"

Vastaus: "Kyllä"

Mikä tuossa nyt on niin ihmellistä? :D Jos kysyt samaa asiaa naiselta, läheskään kaikki eivät ala selittelemään, että "en voi olla raskaana, on vaihdevuodet" tai en voi olla raskaana, en voi saada lapsia" tai "en voi olla raskaana, käytän moninkertaista ehkäisyä". Miksi siis miehenkään pitäisi selittää "en voi olla raskaana, koska olen mies", kun kysytään tekisitkö... jos olisit...

Tota, no, ööö jne. Selitäpä nyt, tota no, niinku tiätsä omin sanoin, että jossä niinku olisit ööö mies, niin miten sä tota no tekisit abortin?? 

No minusta se nyt vain olisi aivan päivänselvää, että jos olisin mies ja minulta kysyttäisiin, tekisinkö abortin tilanteessa x, olettaisin että olisin siinä jossittelutilanteessa tilanteessa x, eli tuossa tapauksessa olisin nainen ja olisin raskaana ja odottaisin down-lasta. Juurihan selostin tuon yllä. Eikö teille ole opetettu koulussa konditionaalia? Jos haluat kysyä "JOS OLISIT SITÄ JA TÄTÄ" niin sinä JOSSITTELET. Jossittelu ei tarkoita todellisuutta, vaan jossittelua.

Ei jeesus näitä pilkkusääntöjä osaamattomia palstanaisia, jotka yrittävät isoon ääneen selitellä tyhmyyksiään ja leikkiä jotain kieliopin osaajia. Myötähäpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ihan jokaista vastausta, mutta mainitsiko yksikään nainen mitään siitä mitä isä ehkä haluaisi tehtävän?

Tuskin, sillä aloituksessahan kysytään: "tekisitkö...". Vastanneet eivät ole eritelleet, ovatko miehiä vai naisia. Minä ja puolisoni olemme samanmielisiä asiasta, eli tekisimme.

Miten mies voi tehdä abortin?

nykypäivänä mies voi olla fyysisesti alkujaan nainen... Moni mies voi myös ajatella tuota kysymystä ihan esim.: "jos (olisit nainen ja raskaana) odottaisit down-lasta, tekisitkö abortin". Tuo kysymys kun muutenkin on konditionaalissa.

Ei jumankauti... Sä olet ilmeisesti niitä ihmisiä, jotka eivät vain kertakaikkiaan pysty myöntämään olevansa väärässä, vaan yrittävät selitellä vaikka kuinka typeriä juttuja, kunhan ei vain tarvitse myöntää, että nyt tuli sanottua tyhmästi.

Tota, no voin tässä kuvitella että olen mies. Kysy sitten minulta tuo alkuperäinen kysymys.

Kysymys: "Tekisitkö abortin jos odottaisit Down-lasta?"

Vastaus: "Kyllä"

Mikä tuossa nyt on niin ihmellistä? :D Jos kysyt samaa asiaa naiselta, läheskään kaikki eivät ala selittelemään, että "en voi olla raskaana, on vaihdevuodet" tai en voi olla raskaana, en voi saada lapsia" tai "en voi olla raskaana, käytän moninkertaista ehkäisyä". Miksi siis miehenkään pitäisi selittää "en voi olla raskaana, koska olen mies", kun kysytään tekisitkö... jos olisit...

Tota, no, ööö jne. Selitäpä nyt, tota no, niinku tiätsä omin sanoin, että jossä niinku olisit ööö mies, niin miten sä tota no tekisit abortin?? 

No minusta se nyt vain olisi aivan päivänselvää, että jos olisin mies ja minulta kysyttäisiin, tekisinkö abortin tilanteessa x, olettaisin että olisin siinä jossittelutilanteessa tilanteessa x, eli tuossa tapauksessa olisin nainen ja olisin raskaana ja odottaisin down-lasta. Juurihan selostin tuon yllä. Eikö teille ole opetettu koulussa konditionaalia? Jos haluat kysyä "JOS OLISIT SITÄ JA TÄTÄ" niin sinä JOSSITTELET. Jossittelu ei tarkoita todellisuutta, vaan jossittelua.

Ei jeesus näitä pilkkusääntöjä osaamattomia palstanaisia, jotka yrittävät isoon ääneen selitellä tyhmyyksiään ja leikkiä jotain kieliopin osaajia. Myötähäpeä.

Olen äikästä ällän kirjoittanut, joten ei ole tarvetta leikkiä mitään osaajaa. Jos jossitellaan, niin silloin jossitellaan. Niin se vain on.

Kaikella rakkaudella. Tekisin. Velipuoleni oli down. Nimenomaan rakkaudella tämän sanon.

Yksi perusteeni abortille olisi se, että en jaksaisi henkisesti yksinkertaista nuorta tai aikuista. Vaikka down olisi fyysisesti hyvässä kunnossa, en kestäisi sitä ymmärtämättömyyttä ja yksinkertaisuutta, kun en meinaa kestää yksinkertaisuutta edes "normaaleissa" ihmisissä. Ei olisi lapsen etu, että joka päivä hermostuisin tähän.

Downin poika kirjoitti:

Moikka!

Synnytin oman down lapseni aikoinaan, kun olin 19-v.  Olen todella onnellinen siitä, että silloin ei aborttia edes harkittu. Hän oli rakastettava ja fiksu lapsi. Hän itsenäistyi, muutti pois kotoa ja pärjäsi ihan ok ilman virkaholhoojaa. Vanhemmat otettiin käyttöön tarvittaessa, ihan niinkuin muissakin perheissä.

Hän menehtyi 26 vuotiaana sydämen vajaatoiminnan vuoksi. 

Mieheni on usein sanonut, että kun lapsemme syntyi, hän ajatteli,,että vaikka pojalta jotain puuttuu, niin rakkautta ei.

Kukaan ei oikeasti voi tietää, tuleeko hänen terveenä syntyneestä lapsestaan narkkari, murhaaja tai syrjäytyykö jostain muusta  syystä leipäjonolaiseksi. Haluaako vaihtaa sukupuolen tai onko seksuaalinen kiinnostus niin vääristynyt, että käyttää lapsia seksuaalisesti hyväkseen.

Olen silloin nuorempana ajatellut, että jokainen toki tekee ratkaisun omien voimavarojensa mukaan.

Nykyään minulla  on vahvistunut ajatus, että ihmiset ovat erittäin itsekkäitä ja aivan liian helpolla päädytään aborttiin.

Olisin erittäin paljon köyhempi, jos en olisi niitä yhteisiä vuosia saanut poikani kanssa elää ja olla äitinä .

Hetninen. Niputitko just sukupuolen korjaamiseen samaan nippuun murhaamisen, narkkaamisen ja pedofilian kanssa? Ja se vasta oliskin itsekästä pitää vammainen lapsi josta tiet että omat voimavarat ei riitä hoitamaan. Anna kun arvaan, oot uskovainen? Puheittesi perusteella kyllä ja aika ääripäätä oletkin.

Tekisin. Olen kasvattanut yhden erityiseksi luokitellun lapsen kohta aikuiseksi, ja vaikka osani on onnekas, lapsi itsenäistyy, on tämäkin ollut huolen ja tuskan täyttämä taival. Tuskin pystyisin elämään murehtien downlapsen lyhyttä elinkaarta ja kohtaamia vaikeuksia.

En tekisi. Olen tätä paljon pohtinut. Meille lapsi on ihan tervetullut sellaisena kuin on. En ole koskaan osallistunut muuta kuin ulträaani tutkimuksiin. Muut seulat olen jättänyt välistä ja jätän tulevaisuudessakin. En pelkää vammaisuutta. Kuka vain voi vammautua koska vain. Ei puhtaat seulat takaa tervettä lasta. Tiedän, että parjäisin downin vanhempana.

Abortti tulisi.työskentelen kehitysvammaisten kanssa ja sekin on jo rankkaa niin saati että kotona hommat jatkuisi. N25

Tekisin. Minusta ei olisi tietoisesti kehitysvammaisen äidiksi, eikä miehestäni isäksi. Monet vaikeavammaiset ovat myös yhteiskunnalle kohtuuton taakka. Yksi vaikeahoitoinen saattaa aiheuttaa kunnalle satojen tuhansien, jopa puolen miljoonan vuosittaisen lisälaskun. Pienessä kunnassa se tarkoittaa kunnallisveron reipasta nostoa.

Meille syntyi vaikeasti vammainen lapsi. Ultrissa ei näkynyt mitään poikkeavuuksia. Monet leikkaukset käyty läpi. Elämä on välillä raskasta, mutta tämä lapsi on äärettömän rakas meille. Tällä hetkellä lapsi voi hyvin ja nauttii elämästä. Juoksee, nauraa, syö jne.

En tekisi.

Tekisin. Minusta ei olisi kehitysvammaisen lapsen äidiksi.

Tekisin jos tietäisin, että lapseni on tuleva downshiftaaja.

Monesti kuulee puhuttavan Down-lapsille ominaisista ihanista puolista, mikä on hyvä juttu tietysti. Mutta joiltain saattaa unohtua, että kyseessä ei ole pelkkä "rakkauskromosomi" niin kuin eräässä lehtijutussa asiaa luonnehdittiin. Eräs läheiseni menehtyi vauvana, koska ei kestänyt loputtomia leikkauksia, jotka olivat seurausta tuosta kromosomivirheestä. Kun sellaista on joutunut katsomaan vierestä, tulee kyllä mieleen, että ei sitä soisi toiselle lapselle, jos sen vain voi välttää.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti en keskeyttäisi, mutta varmasti en tietenkään pysty sanoa. Minulla on kolme lasta, enkä ole kertaakaan halunnut osallistunut seulontaan.

Ja jottei joku heti vedä hernettä nenään, niin kävin kyllä muissa raskauteen liittyvissä tutkimuksissa.

Samoilla linjoilla ja en ole käynyt seuloissa, niskaturvotus tms mittauksessa ja ultrassa kyllä. 2 lasta, en halua kyllä missään nimessä raskaaksi..pelkään vammaista lasta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi perusteeni abortille olisi se, että en jaksaisi henkisesti yksinkertaista nuorta tai aikuista. Vaikka down olisi fyysisesti hyvässä kunnossa, en kestäisi sitä ymmärtämättömyyttä ja yksinkertaisuutta, kun en meinaa kestää yksinkertaisuutta edes "normaaleissa" ihmisissä. Ei olisi lapsen etu, että joka päivä hermostuisin tähän.

Ihan kuin olisin omia ajatuksiani lukenut. Juuri näin minäkin koen, en varmasti hermostumatta jaksaisi sitä yksinkertaisuutta, vaikka kuinka olisikin oma lapsi kyseessä. En vain kykenisi äidiksi down-lapselle. Ei riittäisi paukut moiseen.

Keskeyttäisin. Olen terveydenhuoltoalalla. Joo - Downeilla on maine iloisina ja hyväntuulisina. Kaikki eivät kuitenkaan ole mukavia ja helppoja huollettavia, vaan käytöshäiriöitä ja autismiakin löytyy. Nämä Downit eivät vain näy katukuvassa samalla lailla. Lisäksi heillä on usein sydän- ja muitakin synnynnäisiä anomalioita, jotka voivat vaatia useita, jopa kymmeniä leikkauksia aivan varhaislapsuudessa. Hirveän raskasta niin lapselle kuin perheelle, kun sairaalassa menee kuukausia ja kivut ovat kovat. Vaikka meillä on huippuhyvä sairaanhoito, on anestesia ja leikkaus aina riski, komplikaatioitakin tulee aina. Aikuisiksi ehtiessään Downit ovat alttiita mm. diabetekselle, verenpainetaudille ja korkealle kolesterolille, kun lihovat helposti. Lisäksi heillä on korkea leukemiariski. Sairauden täyttämää elämää, joka vielä tulee kalliiksi yhteiskunnalle. No, Downin elämässä on kuitenkin valoakin, kunhan vanhemmilla on oikeasti valmiudet kantaa tuo raskas taakka. Kammottavinta on, jos todetaan joku varmasti kuolemaan johtava oireyhtymä (esim. 18-trisomia), mutta raskautta ei keskeytetä. Synnytetään väkisin se raakki ja annetaan toisen vielä kitua jopa päiviä.

Tietenkään kaikkia syndroomia ja mutaatioita ei voida poissulkea, ja uloste voi osua tuulettimeen, vaikka seulonnoissa ei huomattaisi mitään erityistä. Mielelläni kuitenkin otan vastaan sen avun ja tiedon, mitä on olemassa ja hyödynnän sitä. Ei tällaisessa asiassa voi lähteä kaikki tai ei mitään -linjalle, vaan on oltava tyytyväinen, että edes osa ongelmista tunnistetaan ajoissa, jotta vanhemmat voivat tehdä omaan elämäänsä sopivan päätöksen asiassa. 

En tekisi. Yhtä rakas ja arvokas olisi mulle.

T. erityislapsen äiti