Lue keskustelun säännöt.
Miten mielestäsi alle kolmevuotias lapsi hyötyy päivähoidosta?
Kiinnostaa tietää miksi jonkun mielestä päivähoito on erityisen hyvä juttu jopa 1-vuotiaalle. Jos ryhmässä on 12 saman ikäistä ja 3 hoitajaa? Miten luulet että hoitajan aika riittää kaikille? Vaihtamaan vaipat? Pukemaan? Entäs ruokailut? Ulkoilu? Laadukasta varhaiskasvatusta??
Kommentit (271)
Älkää hyvät ihmiset viitatko tuohon tutkimukseen, se ei kerro mitään siitä että juuri päivähoito olisi lasten menestymisen takana. Aivan virheellinen tulkinta ja palvelee tiettyä poliittista tarkoitusperää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä aloitin tarhassa 1-vuotiaana ja jatkoin puolipäiväisessä hoidossa veljeni synnyttyä ollessani 1,5-vuotias. Kotona minua ja veljeäni on hoitaneet vuorollansa sekä äitini että isäni puoliksi. Hyödyin tarhasta paljon.
Olen ollut aina luonteeltani vilkas ja sosiaalinen. Meidän kotiseudulla tarhasta sain sitä ikäisteni seuraa, jota todellakin kaipasin. Äitini kertoi tunteneensa mustasukkaisuutta, kun jo ensimmäisellä tarhaviikolla juoksin ovelta suoraan hoitajan syliin. Minä todellakin viihdyin tarhassa ja muistot on pelkästään kultaisia. Tarhassa opeteltiin paljon erilaisia taitoja. Päivät eivät venyneet pitkiksi sillä vanhemmat sovittelivat työnsä niin, että toinen vei aamulla myöhemmin tarhaan kun taas toinen lopeti päivän normaalia aikaisemmin.
Olen tätä nykyään korkeasti koulutettu, hyvässä ammatissa ja perheellinen. Välit vanhempiin ovat erinomaiset. Olen kiitollinen erityisesti vanhempieni antamasta tasavertaisesta kasvatuksesta. Hoitovastuu ei ollut enempää kummallakaan vanhemmalla, joten olen ollut aina todella läheinen molempien vanhempieni kanssa.
Kommentoin jo aiemmin että minä ja veljeni olimme kotona kouluikään asti. Olen myös korkeasti koulutettu, hyvässä ammatissa (paitsi nyt juuri kotona hoidan alle 2-vuotiasta lasta ja toinen syntyy kohta). Vanhemmat auttavat todella paljon ja ovat rakkaita. Äiti oli se joka hoiti meitä kotona ja isä kävi töissä, mutta ehkä kuvailisin itseäni enemmän isin tytöksi, vaikka äitikin on todella tärkeä. Pidämme yhteyttä lähes päivittäin.
Olen myös luonteeltani hyvin sosiaalinen, en ehkä vilkas, mutta urheilullinen ja tykkään touhuta. Edelleenkään en usko että yhden kokemuksen perusteella voidaan tehdä päätelmään suuntaan tai toiseen.
Veljeni muuten ei ole korkeasti koulutettu, vaan metallimies, mutta vastuullisessa asemassa ja tienaa hyvin. Perheellinen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
36 jatkaa.
Jossain vaiheessahan oli paljon puhetta siitä, että esikoulu pitäisi tehdä pakolliseksi, että saataisiin kaikki lapset varhaiskasvatuksen piiriin ennen koulun alkua. Välittömästi, kun esikoulu muuttui velvoittavaksi, rimaa laskettiin ja alettiin kehitellä keinoja saada viisivuotiaat päiväkoteihin. Niin kotihoidosta tulleet kuin perhepäivähoidostakin. Tällä alueella ei totisesti ole pulaa perhepäivähoitajista vaan perhepäivähoidon asiakkaista, joten ainakaan syynä ei voi olla se, että siirtämällä viisivuotiaat päiväkotiin, vapautuisi tilaa pienemmille perhepäivähoitoon tulijoille. Ja oikeasti, jos sille viisivuotiaalle riittää tekemistä ja kavereita vaikka kerhoissa ja äiti on vaikka vanhempainvapaalla pikkusisaruksen kanssa, niin miksi hänet pitäisi saada kerhon puolelta päiväkotien alaisuuteen?
Nyt on ollut paljon puhetta perhevapaauudistuksesta, jonka pointti näyttää olleen, että lapset saataisiin päiväkoteihin viimeistään kaksivuotiaina, kun kotihoidontuen porrastus olisi ajanut vanhempia taloudellisesti entistä ahtaammalle.
Miksi tällainen trendi on, mistä se on lähtöisin ja ketä se palvelee?
Maailma on muuttunut todella paljon niistä ajoista, kun kotihoidontuki systeemiä alettiin kehittämään. Tärkeimpänä esimerkkinä on se, että naiset on saatu työelämään ja luovuttiin perheverotuksesta.
Sillä aikaa, kun hoidin lapsiani kotihoidontuella, joku muu sai tehdä työni. Yksi työtön siis vähemmän. Samalla vähensin ryhmäkokoihin kohdistuvaa painetta muutenkin pienessä (paikkakunnan ainoassa) päiväkodissa, kun lapseni ei ollut siellä joukon jatkona ja viemässä paikkaa tarvitsevammalta. Lapsestani aiheutunut kustannus valtiollekin oli pienempi kotihoidettuna kuin kunnallisessa päivähoidossa. Toki maksamani verojen määrä oli tuona aikana pieni, mutta enpä veroja ole matalapalkkaisena muutenkaan suunnattomia summia maksanut työssäkäyvänäkään.
Nähdäkseni kotihoidontuki on ihan toimiva systeemi vielä nykyaikanakin. Kaikkihan sitä eivät halua käyttää ja se heille suotakoon, vaihtoehtona se kuitenkin on hyvä olla. Jos sitä aiotaan heikentää, haluaisin muunkin selityksen sille kuin "varhaiskasvatuksen laadukkuus"
Näissä keskusteluissa aina takerrutaan yksittäiseen elämäntekijään, eli siihen miten lapsen hoito on järjestetty. Samalla unohdetaan kaikki muu, se kokonaisuus jolla on eniten merkitystä. Sama kuin puhuttaisiin kokonaisista ruokavaliosta moittien tai puolustaen vain esim. maitotuotteita.
Kun mietin tuntemiani ihmisiä, niin hyvin erilaisia elämänpolkuja on seurannut pienten lasten koti-, perhepäivä- ja päiväkotihoidosta. Kaikista noista on tullut sekä ahkeria että laiskoja ihmisiä, mielenterveydellisesti tasapainoisia ja ei-tasapainoisia ihmisiä ja yhteiskunnallisesti pärjääviä sekä vähemmän pärjääviä ihmisiä. Pienen lapsen elämässä on muutakin kuin vain päivähoito: on geenit, on kotiolosuhteet, vanhemmat, virikkeet, ravitsemus jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
Minun urallani ei tulla koskaan perhettä elättämään minkä mies yrittäjänä tekee. Pohdimme myös vaihtoehtoa että hän tekee lyhyempää päivää mutta siitä tulisi sen verran suuri taloudellinen menetys koko perheelle ettei kannata.
Eli raha on tosiaan tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi.
En ole se kenelle vastasit, mutta mitä tällä tarkoitat, äitikö ei ole kyvykäs hoitamaan lasta kotona?
Tuossa yllähän se lukee: harkittiin että mies olisi tehnyt lyhyempää päivää, mutta sitten olisi menetetty rahaa.
Varmaan kohta tämä yrittäjäperheen rouva tulee kertomaan, että kyllä se ukon firma olisi kaatunut siihen tuntien vähennykseen ja perhe joutunut kadulle. Niin kuin aina.
Ihan oikeasti, mikään raha ei korvaa aikaa lasten kanssa. Menetys on suurin sille miehelle itselleen.
Ei olisi kaatunut, eikö se ole selvää jos harkittiin vähennystä?
Tämä saa minut kuulostamaan enemmän joltain pikkuvaimolta mutta minun töissä käyminen ei ole välttämätöntä tässä elämän vaiheessa, se on vain siksi että pääsen tekemään kodin ulkopuolella jotain hyödyllistä.
Vaikka mies olisi vähentänyt omista töitä olisi lapsi silti ollut osa-aikahoidossa ja suoraan sanottuna meillä on nyt toiminta systeemi joten miksi sitä muuttamaan.
Se minun yleneminen voi odottaa jos jaksaa. Pidän muita asioista tärkeämpänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
Minun urallani ei tulla koskaan perhettä elättämään minkä mies yrittäjänä tekee. Pohdimme myös vaihtoehtoa että hän tekee lyhyempää päivää mutta siitä tulisi sen verran suuri taloudellinen menetys koko perheelle ettei kannata.
Eli raha on tosiaan tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi.
En ole se kenelle vastasit, mutta mitä tällä tarkoitat, äitikö ei ole kyvykäs hoitamaan lasta kotona?
Tuossa yllähän se lukee: harkittiin että mies olisi tehnyt lyhyempää päivää, mutta sitten olisi menetetty rahaa.
Varmaan kohta tämä yrittäjäperheen rouva tulee kertomaan, että kyllä se ukon firma olisi kaatunut siihen tuntien vähennykseen ja perhe joutunut kadulle. Niin kuin aina.
Ihan oikeasti, mikään raha ei korvaa aikaa lasten kanssa. Menetys on suurin sille miehelle itselleen.
Ei olisi kaatunut, eikö se ole selvää jos harkittiin vähennystä?
Tämä saa minut kuulostamaan enemmän joltain pikkuvaimolta mutta minun töissä käyminen ei ole välttämätöntä tässä elämän vaiheessa, se on vain siksi että pääsen tekemään kodin ulkopuolella jotain hyödyllistä.
Vaikka mies olisi vähentänyt omista töitä olisi lapsi silti ollut osa-aikahoidossa ja suoraan sanottuna meillä on nyt toiminta systeemi joten miksi sitä muuttamaan.
Se minun yleneminen voi odottaa jos jaksaa. Pidän muita asioista tärkeämpänä.
Ja suora vastaus otsikkoon siitä ei olisi hyötyä lapselle ottaen huomioon hänen kehitysvaiheensa vaan ehkä jopa haittaa. Ja nyt puhun omastani, jokainen huomioikoon omansa yksilönä.
Hei päiväkotien työntekijät! Toivon, että lähettäisitte paljon mielipidekirjoituksia lehtiin ja postia omille kansanedustajillenne ja kuvaisitte tuota päiväkotien arkea erityisesti pienten ryhmissä. Vaalit tulossa ja siellä on nämä asiat varmasti aika paljon tapetilla. Seuraava eduskunta tekee isoja päätöksiä perheiden kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Hei päiväkotien työntekijät! Toivon, että lähettäisitte paljon mielipidekirjoituksia lehtiin ja postia omille kansanedustajillenne ja kuvaisitte tuota päiväkotien arkea erityisesti pienten ryhmissä. Vaalit tulossa ja siellä on nämä asiat varmasti aika paljon tapetilla. Seuraava eduskunta tekee isoja päätöksiä perheiden kannalta.
Hyvä idea muuten mutta nämä mielipiteet jos ovat päivähoitoa kohtaan kielteisiä eivät pääsee julkaisuun asti, siitä pitävät huolen toimittajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lto:n kommentti:
Rehellisesti sanottuna alle 3-vuotiaan olisi parempi olla kotona vanhempien kanssa kuin päiväkodissa. Ryhmäkoot ovat todella isoja, koko ajan on meteli ja härdelli päällä, ja pienimmät eivät saa kaikkea sitä huomiota, jolle oikeasti olisi tarvetta. Laadukasta varhaiskasvatusta ei aina ole mahdollista toteuttaa, ja näkisin nykyisen päiväkotiympäristön voivan myös aiheuttaa pienelle lapselle stressiä ja ahdistusta.
Toisaalta - milloin alle 3-vuotiaalle voi päiväkodista olla hyötyä? Silloin, kun kotona ei kyetä parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan pienen lapsen kasvua ja kehitystä. Silloin kehityksen edellytykset tarjotaan päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Voin kertoa että 3-vuotias lapsi ei ajattele näin. Ellet itse sitä hänelle sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näistä täytyy aina keskustella? Joidenkin on pakko laittaa lapsi päiväkotiin jo pienenä kun rahat ei yksinkertaisesti riitä! Jos perheen yhteiset tulo-menot menee kotihoidossa miinukselle niin silloin ainut vaihtoehto on, että lapsi päiväkotiin ja molemmat vanhemmat töihin. Jos vain toisen palkka riittää elättämään perheen niin silloin lapsi voi olla kotihoidossa niin kauan kuin raha riittää. Kaikista ei myöskään ole kotiäideiksi, ei lakisääteisiä taukoja, ei sairaslomaa, ei rahallista palkkaa paitsi se naurettavan pieni 250-300e, joka kilahtaa tilille, 3v jälkeen et saa sitäkään.
Ei sitä voi kotiinkaan jättää, yksinään. Minä menin töihin heti äitiysloman loputtua. Useimmilla meistä äideistä nimittäin ei ole suojatyöpaikkaa, josta voi huoletta olla poissa monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän täällä edes kritisoida niitä jotka laittavat lapsen hoitoon töiden takia. Sehän on täysin ymmärrettävää ja siksi koko hoitoa edes on.
Kysymys kaiketi esitetty väitteelle että se varhaiskasvatus oli jotenkin hyödyllinen ja välttämätön kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.
Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.
Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.
En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Voin kertoa että 3-vuotias lapsi ei ajattele näin. Ellet itse sitä hänelle sano.
Valitettavasti se juuri menee niin, jos kotona annetaan kuva, että äiti hoitaa pipin ja laittaa ruoan, ja mies tuo rahat kotiin, niin se kasvatus meni juuri näin. Vaikka alle kolmivuotias ei sitä määrittele omassa päässä juuri näin, niin leikeissä sen näkee. Lapset leikkivät sitä mitä ne näkee, ja vaikka antaisit mitkä kuvat lapselle, niin aloitat juuri tuolla, äiti on aina kotona ja isä tuo rahat kotiin. Isin työ on tärkeämpää kuin äidin.
Kuulun myös niihin, jotka lapsena rakastivat olla päiväkodissa ja jolla on vain positiivisia muistoja sieltä. Ja siis reilusti alle vuoden ikäinen olin kun äitini palasi töihin. Ehkä sen takia en ole koskaan nähnyt päiväkotia huonona asiana lapsen kannalta. Nyt olen äiti ja teen osa-aikatyötä, joten oma himpun alle 2v on osapäivähoidossa päiväkodissa. Mieheni piti isyyslomat ja hoitovapaata kun palasin töihin heti äitiysloman jälkeen ja sen jälkeen jatkoin osa-aikaisena. Saan tosin palkkaa erittäin hyvin eli emme joudu kituuttamaan. Tilanteemme on täydellinen. Kannatti kouluttautua!
Ja otsikkoon vastaus, ei mielestäni hyödytä lasta vielä juuri mitenkään. Paitsi että kavereita on jo saanut ja puhuu heistä sekä hoitajista kotona lähes tauotta. Parasta kaveriakin tuntuu olevan kotona ikävä usein. Suloista kun ovat vielä niin pieniä!
Mielestäni kuitenkin on typerää vastakkainasettelua ja päiväkodin mustamaalaamista tällaiset ketjut. Kaikki vanhemmat kuitenkin varmasti pyrkivät kasvattamaan normaaleja yhteiskunnan jäseniä, jos mielenterveys on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.
Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.
Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.
En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.
Tämä on juuri selittelyä. Sinäkin olisit voinut tehdä lyhyempää työaikaa, etsiä itsellesi toisenlaista työtä. keksustelemalla vaikka uusia työaikoja. On niin paljon selittelyä miksi isän pitää käydä töissä. Ja, suurimalla osalla suomalaisilla on keskiverto palkka, joten se on marginaalinen osuus jolla on niin suuret tuloerot. Paitsi tässä AV palastalla jolla on kaikilla yritysjohtajia aviomiehinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.
Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.
Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.
En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.
Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.
No joillekin se perhe menee uran edelle. Ehkä se on nykyajan itsekkäistä ihmisistä hurjaa.