Miten mielestäsi alle kolmevuotias lapsi hyötyy päivähoidosta?
Kiinnostaa tietää miksi jonkun mielestä päivähoito on erityisen hyvä juttu jopa 1-vuotiaalle. Jos ryhmässä on 12 saman ikäistä ja 3 hoitajaa? Miten luulet että hoitajan aika riittää kaikille? Vaihtamaan vaipat? Pukemaan? Entäs ruokailut? Ulkoilu? Laadukasta varhaiskasvatusta??
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Meidän kohdallamme pääasiallinen hyöty lapselle oli se, että hänen ei tarvinnut olla yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Se on todella suuri hyöty, koska yksin jätetty taapero voi joutua kaikenlaisiin vaaratilanteisiin, jopa hengenvaarallisiin. Taaperomme ei myöskään osannut vielä itse vaihtaa vaippojaan tai käydä omatoimisesti potalla, pukemisesta puhumattakaan, joten hyötyä tuli myös siitä, että lapsi ei joutunut istumaan yksi kotona koko päivää vaippa täynnä.
En ylipäätänsä ymmärrä sitä, että päivähoidon pitäisi jotenkin hyödyttää kamalasti (yllämainitun lisäksi). Lapset menevät hoitoon, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kaikki höpinä siitä, että päiväkodit eivät ole säilytyspaikka vaan "arvokasta varhaiskasvatusta" on mielestäni hömppää. Säilytyspaikka se on.
Mutta juuri tätä ap ihmetteli kun täälläkin oli monta päivää ketju nimellä "kotiäitiviha" ja siellä monet juuri kommentoivat siltä kannalta että vaikka vanhemman olisi mahdollista olla kotona ja kokisi tämän jopa luontevaksi, niin lapsi jää muka jostain paitsi kun ei saa tätä mahtavaa varhaiskasvatusta.
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä että alle 3vee työnnetään päikkyyn jos ei ole pakko. Ne on niin pieniä vielä. Olen ollut töissä päiväkodissa ja nähnyt sitä arkea "parhaimmillaan"; ruuan jälkeen väsyneet pienet itkee lattialla kun ei ole hoitajia kuin kaksi laittamassa 10+ lasta nukkumaan. Todella surullista.
Lapsen paikka on kotona jos ei ole töihin mentävä. Mahdollisten sisarusten kanssa oppii sosiaalisuutta ja onhan niitä perhekerhoja ja isommille lapsille srk-kerhoja. Vaatii äidiltä vaan hieman viitseliäisyyttä.
aika monen on kumminkin töihin mentävä ja lapset hoitoon laitettava.
Toki, jos on ollut niin hölmö, että on ottanut ylisuuria lainoja jne.
Suomen hyvä sosiaaliturva mahdollistaa sen, että lasta voi hoitaa pidempään kotona. Jos siis kokee sen tärkeämmäksi kuin töissä olemisen. Raha-asioita voi myös miettiä ennen lasten hankintaa.
Todella outo aloitus: otsikossa kysytään alle 3-vuotiaasta ja sitten ap alkaa riidellä 1-vuotiaista. Käykö se että rajataan keskustelu esim. 2-vuotiaisiin ja siitä ylöspäin, koska kukaan täällä ei ole puolustanut 1-vuotiaiden tarhahoitoa?
ELI: miten 2-3-vuotias lapsi hyötyy päivähoidosta? Esim. leikkimällä niiden muiden lasten kanssa. Tai jos haluaa katsoa yhtään kauemmas, laittaa lapsen esim. vieraskieliseen päiväkotiin, jolloin hän jossakin määrin oppii kaksikieliseksi (en tällä viittaa nimenomaan ruotsiin vaan yleisesti kaksikielisyyteen). Kaksikielisyys taas edesauttaa monissa kognitiivista tiedonkäsittelyä edellyttävissä tehtävissä, mm. multitasking. Ja tulevaisuudessa muiden kielien oppiminen helpottuu.
Sama pätee tietysti muihin painotettuihin päiväkoteihin, tosin voi olla että anti alle 3-vuotiaalle voi olla esim. urheilu- tai kuvaamataitopuolella aika rajattu.
Mutta tietysti AV:lla lapset ovat vain pieniä avuttomia uhreja, eivät esimerkiksi oppivia ja sopeutuvia, itse maailmaan uteliaasti suhtautuvia, kasvavia yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.
Aika monikielistä on kyllä tavisryhmissäkin, kun kolmasosa voi olla arabeja, turkkilaisia, somaleja, puolalaisia jne.
Päivähoitoa ei suositella alle 3-vuotiaille.
Kyllä se isossa ryhmässä oleminen on hyväksi tulevaisuuden kannalta. Itse en ollut päiväkodissa lapsena. Uskon vahvasti, että jos olisin ollut ja olisin tottunut siihen systeemiin pikkuisena, se olisi hyödyttänyt minua myöhemmin. Ei olisi myöhemmin ollut niin suuria sopeutumisvaikeuksia.
Jos normaali ja ok perhe niin Heidän lapsi Ei hyödy päiväkodista tuon ikäisenä. Tänä päivänä Ei saada opettajia ja sijaisten saanti tiukkaa. Voi olla etta ryhmässä vaihtuu aikuiset päivän mittaan ja on tiukkia tilanteita. Yksikin allé 1 vuotias joukossa vie ajan muilta lapsilta. Päivät voi olla selviytymistä. Vanhemmat Ei tiedä kaikkea. Sosiaaluhuollon asiakkaille päivähoito taas erittäin tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Päivähoitoa ei suositella alle 3-vuotiaille.
Jos se olisi kovin voimakkaasti suositeltua, silloin yhteiskunta maksaisi normaalityön palkan kotiin jäävälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.
Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
Minun urallani ei tulla koskaan perhettä elättämään minkä mies yrittäjänä tekee. Pohdimme myös vaihtoehtoa että hän tekee lyhyempää päivää mutta siitä tulisi sen verran suuri taloudellinen menetys koko perheelle ettei kannata.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan että nyt myydään ihmisille ajatusta että kotona on ei niin hyvä paikka hoidolle kuin päiväkodissa. Miksi? Vauvoille jotka eivät kaikki edes osaa kävellä? En halua syyllistää vanhempia jotka toimeentulon takia vievät lapsensa päiväkotiin hoitoon, mutta niitä kylläkin jotka tätä juttua puskevat yhtenään ilman yhtään hyvää perustelua. Tuntuu siltä että joku mielipiteenmuokkauskampanja menossa. Halutaan että kotona hoitavia aletaan katsoa kieroon, siltä ainakin tuntuu.
Niin onkin menossa, eikä tämä aihe ole edes ainoa. Valeruohonjuuriaktivismi on tällä vuosituhannella ihan yleinen, joskin valitettavan vähän puhuttu tapa ajaa sekä poliittista tai kaupallista asiaa. Av on mainio paikka tarkastella tätä ilmiötä, ei tavitse kauaa hakea kun löytyy yhtä sun toista kampanjointia.
Ei lapsi niinkään, mutta vanhempi saa sillä parin tuhannen euron tulonsiirrot joka kuukausi.
Minusta työssäkäynti on oikein hyvä peruste lapsen laittamiselle päivähoitoon. Kuten myös vanhemman väsymys esimerkiksi masennuksen takia, tosin silloin hoitopäivien on syytä pysyä lyhyinä.
Mutta sitä en ymmärrä, että melkein joka paikassa nykyään mainitaan "laadukas varhaiskasvatus", kun puhutaan varhaiskasvatuksesta ylipäätään. Miksi sitä pitää koko ajan hehkuttaa? Olen ollut töissä pk:ssa sen verran, että arkirutiineillahan siellä mennään, eli tarjotaan juurikin ruokaa, unta, ulkoilua ja yritetään estää lapsia satuttamasta itseään tai toisiaan. Mikä tuosta sitten tekee niin mahdottoman laadukasta? Ei siellä mitään sellaisia ihmeitä tehdä, mitä ilman yksi- tai kaksivuotias ei tulisi toimeen. Poislukien tilanteet, joissa vanhempien elämänhallinta on huonossa jamassa eikä perusrutiineja ole kotona tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se isossa ryhmässä oleminen on hyväksi tulevaisuuden kannalta. Itse en ollut päiväkodissa lapsena. Uskon vahvasti, että jos olisin ollut ja olisin tottunut siihen systeemiin pikkuisena, se olisi hyödyttänyt minua myöhemmin. Ei olisi myöhemmin ollut niin suuria sopeutumisvaikeuksia.
Minä ja veljeni olimme myös molemmat kotona siihen asti kun menimme kouluun. Molemmat olemme hyvin sosiaalisia. En ole ainakaan kokenut sopeutumisvaikeuksia ja veljestäni olen oikein ylpeä kun hänellä on vielä ollut änkytysongelma koko elämänsä mutta silti on ollut aina paljon kavereita ja liikkunut koulussakin niissä "suositummissa" porukoissa.
Uskoisin siis että tässä on enemmän kyse yksilön ominaisuuksista eikä mistään absoluuttisesta totuudesta joka sopii kaikille. Näin ollen uskon myös että lastaan rakastava vanhempi osaa tehdä päätöksen omien lasten tarpeiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä että alle 3vee työnnetään päikkyyn jos ei ole pakko. Ne on niin pieniä vielä. Olen ollut töissä päiväkodissa ja nähnyt sitä arkea "parhaimmillaan"; ruuan jälkeen väsyneet pienet itkee lattialla kun ei ole hoitajia kuin kaksi laittamassa 10+ lasta nukkumaan. Todella surullista.
Lapsen paikka on kotona jos ei ole töihin mentävä. Mahdollisten sisarusten kanssa oppii sosiaalisuutta ja onhan niitä perhekerhoja ja isommille lapsille srk-kerhoja. Vaatii äidiltä vaan hieman viitseliäisyyttä.
aika monen on kumminkin töihin mentävä ja lapset hoitoon laitettava.
Toki, jos on ollut niin hölmö, että on ottanut ylisuuria lainoja jne.
Suomen hyvä sosiaaliturva mahdollistaa sen, että lasta voi hoitaa pidempään kotona. Jos siis kokee sen tärkeämmäksi kuin töissä olemisen. Raha-asioita voi myös miettiä ennen lasten hankintaa.
Arvaa kuka maksaa Suomen sosiaaliturvan? Ne työssäkäyvät vanhemmat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se isossa ryhmässä oleminen on hyväksi tulevaisuuden kannalta. Itse en ollut päiväkodissa lapsena. Uskon vahvasti, että jos olisin ollut ja olisin tottunut siihen systeemiin pikkuisena, se olisi hyödyttänyt minua myöhemmin. Ei olisi myöhemmin ollut niin suuria sopeutumisvaikeuksia.
Minä ja veljeni olimme myös molemmat kotona siihen asti kun menimme kouluun. Molemmat olemme hyvin sosiaalisia. En ole ainakaan kokenut sopeutumisvaikeuksia ja veljestäni olen oikein ylpeä kun hänellä on vielä ollut änkytysongelma koko elämänsä mutta silti on ollut aina paljon kavereita ja liikkunut koulussakin niissä "suositummissa" porukoissa.
Uskoisin siis että tässä on enemmän kyse yksilön ominaisuuksista eikä mistään absoluuttisesta totuudesta joka sopii kaikille. Näin ollen uskon myös että lastaan rakastava vanhempi osaa tehdä päätöksen omien lasten tarpeiden mukaan.
Ja lisäyksenä lasten tarpeiden mukaan, mutta myös perheen. Tottakai jos taloudellinen tilanne vaatii menemään töihin niin tottakai se pitää ottaa huomioon ja toisaalta myös se että kaikille kotona olo ei henkisesti sovi, jolloin väkisin kotiin jäänti ei palvele ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
Minun urallani ei tulla koskaan perhettä elättämään minkä mies yrittäjänä tekee. Pohdimme myös vaihtoehtoa että hän tekee lyhyempää päivää mutta siitä tulisi sen verran suuri taloudellinen menetys koko perheelle ettei kannata.
Eli raha on tosiaan tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi.
Mitä haittaa siitä on?Ja oppiihan se lapsi tarhassa vaikka mitä.Ainakin niitä sosiaaalisia taitoja ja päivärytmiä yms.No taloudellisesti ei monilla ole mahdolista olla kotona.Myös äidille tekee hyvää olla olematta 247 lapsen kanssa.