Miten mielestäsi alle kolmevuotias lapsi hyötyy päivähoidosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Tämä on juuri selittelyä. Sinäkin olisit voinut tehdä lyhyempää työaikaa, etsiä itsellesi toisenlaista työtä. keksustelemalla vaikka uusia työaikoja. On niin paljon selittelyä miksi isän pitää käydä töissä. Ja, suurimalla osalla suomalaisilla on keskiverto palkka, joten se on marginaalinen osuus jolla on niin suuret tuloerot. Paitsi tässä AV palastalla jolla on kaikilla yritysjohtajia aviomiehinä.

Ovatpa kaikki perheelliset tyhmiä kun eivät ole tajunneet neuvotella itselleen parempia työaikoja! Kun niistä joulu- ja kesälomistakin tulee aina vääntöä.

Ei kenekään tarvitse selitellä mitään kun kyse on perheen sisäistä asioita.

Nyt sanon rumasti mutta voit tunkea nenäsi muiden asioista hanuriisi.

En sanonut, että on tyhmä. Jokaisella alle kolmivuotiaalla on oikeus neuvotella itselleen vaikka lyhennettyä työaikaa. Ei se tarkoita, että äiti pitää mennä kokoaikaisesti töihin, vaikka jos molemmat vanhemmat ottavat 50% työajan itselleen. Eli tarkoitan sitä, haetaan malleja joka ovat sopivia. Ruotsissa malli toimii ja monet vanhemmat jakavat vastuun juuri niin että tehdään lyhennettyä työ-aika. Haetaan erillaisia malleja miten saadaan miehet kotiin hoitamaan lapsia. Äidin suhde lapseen ei kaadu vaikka hän kävisi töissä ja mies hoitaisi lapset, niin kuin täällä yleisesti luullaan. 

Mutta kun me ei eletä Ruotsissa. Ongelma on juuri siinä, että Ruotsissa malli toimii. Siellä saa oikeasti tehdä 20 tuntista työviikkoa, kun lapsi on pieni. Yhteiskunnan asenneilmapiiri on aivan toinen kuin Suomessa, täällä työmarkkinat ovat kankeat ja suoraan sanottuna (niinkuin tässä keskustelussa huomaa) niin monen ajatusmaailma on ns. vanhanaikainen ruotsalaisiin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Tämä on juuri selittelyä. Sinäkin olisit voinut tehdä lyhyempää työaikaa, etsiä itsellesi toisenlaista työtä. keksustelemalla vaikka uusia työaikoja. On niin paljon selittelyä miksi isän pitää käydä töissä. Ja, suurimalla osalla suomalaisilla on keskiverto palkka, joten se on marginaalinen osuus jolla on niin suuret tuloerot. Paitsi tässä AV palastalla jolla on kaikilla yritysjohtajia aviomiehinä.

Itse kannatan perhevapaiden uudistamista, mutta minusta äskeinen kommenttisi on loukkaava. Tutkimusten mukaan Suomessa suhtaudutaan nihkeästi osa-aikatyöhön ja moni ei saa työaikaansa lyhennettyjä vaikka laki sanoisi mitä. Mistä niitä uusia työpaikkoja sitä paitsi noin vain löytyy? Tai miten luulet, että työaikojen järjestely käy noin vain?

Minulla on kyllä ihan toisenlainen käsitys. Kyllä työnantajat antavat lyhennettyä työaikaa. Se on ihan laissa määritelty. Harvat vaan sitä uskaltaa pyytää. Ja, jos tehtäisiin enemmän töitä, niin luodaan myös työpaikkoja. Itse olen esimies ja annan mielellään lyhennettyä työ-aikaa perheille. Olen huomannut, että monet eivät uskalla ja siten pähkäilee. Aina ei ole samanlaista työtä ollut tarjoilla lyhennettynä työ-ajalla, mutta ollaan aina saatu asiat sovittua. Olen myös palkannut toisen osa-aikaisen sitten tilalle. Sen sijan, että sanotaan että se ei onnistu ja että se aina on näin. Työ elämä muuttuu ja se muuttuu koko ajan, en minäkään tykkää antaa hoitovapaata yli 3 vuotta, kun äiti tulee takaisin, hänet joudutaan kouluttamaan uudestaan. Sen sijan, jos hän on tullut takaisin aikaisemmin ja tehnyt osa-aikaista hän on koko ajan mukana kehityksessä. Suosin kahta äitiä osa-aikaisena kun yhtä 3 vuotta kotona. 

Tietenkin tämä vaatii ajattelu muutosta, ja voi olla loukkaavaa aluksi. Meillä on aika tiukassa tuo äiti myytti. Ei tarvinnut kuin yhden tiukemman sanan laittaa mukaan, niin johan ärähti.

Kiva että olet moderni ja joustava esimies, mutta ymmärrätkö sen, että suurin osa ei ole. Tiedän tämän ihan kokemuksenkin perusteella, koska olen yhdessä liitossa töissä. Joka päivä tulee kyselyitä, että miten menetellä, kun työnantaja ei suostu lyhentämään työaikaa perhevapaiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset viitatko tuohon tutkimukseen, se ei kerro mitään siitä että juuri päivähoito olisi lasten menestymisen takana. Aivan virheellinen tulkinta ja palvelee tiettyä poliittista tarkoitusperää.

Tuo tutkimus osoitti nimenomaan, että päivähoito vaikutti positiivisesti kaikissa tuloluokissa, ei vain esim. syrjäytyneiden lapsissa. Lisäksi: ”Tällä hetkellä päivähoitoon osallistuu alle kaksi kolmasosaa siihen oikeutetuista suomalaislapsista. Muissa Pohjoismaissa vastaava luku on noin 90 prosenttia.” Meneekö esim. Norjassa lapsilla päin peetä, kun laitetaan hoitoon aiemmin?

Jos alat vertailla muiden mies hoitoa niin anna meille muillekin tieto mikä niissä on se tekijä lapsen hyväksi.

Ja samalla voit kertoa jos sitä kannatat että enemmän lapsista olisi Suomessa hoidossa miten se järjestetään ja mitkä edut siitä saa.

Reps* muiden mies hoitoa? Siis mitä?

Oho maiden siis. Nyt voit vastata jokaisen kohtaan kun ymmärrät.

Löydät tilastot mm. kelan tai tilastokeskuksen sivuilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Tämä on juuri selittelyä. Sinäkin olisit voinut tehdä lyhyempää työaikaa, etsiä itsellesi toisenlaista työtä. keksustelemalla vaikka uusia työaikoja. On niin paljon selittelyä miksi isän pitää käydä töissä. Ja, suurimalla osalla suomalaisilla on keskiverto palkka, joten se on marginaalinen osuus jolla on niin suuret tuloerot. Paitsi tässä AV palastalla jolla on kaikilla yritysjohtajia aviomiehinä.

Itse kannatan perhevapaiden uudistamista, mutta minusta äskeinen kommenttisi on loukkaava. Tutkimusten mukaan Suomessa suhtaudutaan nihkeästi osa-aikatyöhön ja moni ei saa työaikaansa lyhennettyjä vaikka laki sanoisi mitä. Mistä niitä uusia työpaikkoja sitä paitsi noin vain löytyy? Tai miten luulet, että työaikojen järjestely käy noin vain?

Minulla on kyllä ihan toisenlainen käsitys. Kyllä työnantajat antavat lyhennettyä työaikaa. Se on ihan laissa määritelty. Harvat vaan sitä uskaltaa pyytää. Ja, jos tehtäisiin enemmän töitä, niin luodaan myös työpaikkoja. Itse olen esimies ja annan mielellään lyhennettyä työ-aikaa perheille. Olen huomannut, että monet eivät uskalla ja siten pähkäilee. Aina ei ole samanlaista työtä ollut tarjoilla lyhennettynä työ-ajalla, mutta ollaan aina saatu asiat sovittua. Olen myös palkannut toisen osa-aikaisen sitten tilalle. Sen sijan, että sanotaan että se ei onnistu ja että se aina on näin. Työ elämä muuttuu ja se muuttuu koko ajan, en minäkään tykkää antaa hoitovapaata yli 3 vuotta, kun äiti tulee takaisin, hänet joudutaan kouluttamaan uudestaan. Sen sijan, jos hän on tullut takaisin aikaisemmin ja tehnyt osa-aikaista hän on koko ajan mukana kehityksessä. Suosin kahta äitiä osa-aikaisena kun yhtä 3 vuotta kotona. 

Tietenkin tämä vaatii ajattelu muutosta, ja voi olla loukkaavaa aluksi. Meillä on aika tiukassa tuo äiti myytti. Ei tarvinnut kuin yhden tiukemman sanan laittaa mukaan, niin johan ärähti.

On tosiaan laissa määritelty, mutta sijaisen palkkaamista ei ole. Tein aiemmin 6-tuntista työpäivää ja mulle sanottiin jo heti osittaista hoitovapaata hakiessani, että sijaista ei sitten tulla kahden tunnin vuoksi palkkaamaan. Kukaan muukaan ei tehnyt samoja hommia, joten vaikka työaikani olikin virallisesti klo 8-14, niin kun asiakkaat kuitenkin soittivat vielä pitkin iltapäivää, hyvin usein en päässyt lähtemään töistä virallisen työajan loputtua. Työajan lyhentäminen aamusta taas ei olisi ollut järkevää, koska päiväkoti edellytti, että lapsi tuodaan sinne tiettyyn aikaan aamusta eikä sen mukaan, milloin itse olisin halunnut. Tein siis pääsääntöisesti ihan normaalia kokopäivätyötä, mutta pienemmällä palkalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää hyvät ihmiset viitatko tuohon tutkimukseen, se ei kerro mitään siitä että juuri päivähoito olisi lasten menestymisen takana. Aivan virheellinen tulkinta ja palvelee tiettyä poliittista tarkoitusperää.

Tuo tutkimus osoitti nimenomaan, että päivähoito vaikutti positiivisesti kaikissa tuloluokissa, ei vain esim. syrjäytyneiden lapsissa. Lisäksi: ”Tällä hetkellä päivähoitoon osallistuu alle kaksi kolmasosaa siihen oikeutetuista suomalaislapsista. Muissa Pohjoismaissa vastaava luku on noin 90 prosenttia.” Meneekö esim. Norjassa lapsilla päin peetä, kun laitetaan hoitoon aiemmin?

Jos alat vertailla muiden mies hoitoa niin anna meille muillekin tieto mikä niissä on se tekijä lapsen hyväksi.

Ja samalla voit kertoa jos sitä kannatat että enemmän lapsista olisi Suomessa hoidossa miten se järjestetään ja mitkä edut siitä saa.

Reps* muiden mies hoitoa? Siis mitä?

Oho maiden siis. Nyt voit vastata jokaisen kohtaan kun ymmärrät.

Löydät tilastot mm. kelan tai tilastokeskuksen sivuilta.

Ei taida kovin kummoista tietoa löytyä kun et edes sinä vaivaudu sitä tähän siteeraamaan jolloin voisit myös vastata otsikon kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Tämä on juuri selittelyä. Sinäkin olisit voinut tehdä lyhyempää työaikaa, etsiä itsellesi toisenlaista työtä. keksustelemalla vaikka uusia työaikoja. On niin paljon selittelyä miksi isän pitää käydä töissä. Ja, suurimalla osalla suomalaisilla on keskiverto palkka, joten se on marginaalinen osuus jolla on niin suuret tuloerot. Paitsi tässä AV palastalla jolla on kaikilla yritysjohtajia aviomiehinä.

Itse kannatan perhevapaiden uudistamista, mutta minusta äskeinen kommenttisi on loukkaava. Tutkimusten mukaan Suomessa suhtaudutaan nihkeästi osa-aikatyöhön ja moni ei saa työaikaansa lyhennettyjä vaikka laki sanoisi mitä. Mistä niitä uusia työpaikkoja sitä paitsi noin vain löytyy? Tai miten luulet, että työaikojen järjestely käy noin vain?

Minulla on kyllä ihan toisenlainen käsitys. Kyllä työnantajat antavat lyhennettyä työaikaa. Se on ihan laissa määritelty. Harvat vaan sitä uskaltaa pyytää. Ja, jos tehtäisiin enemmän töitä, niin luodaan myös työpaikkoja. Itse olen esimies ja annan mielellään lyhennettyä työ-aikaa perheille. Olen huomannut, että monet eivät uskalla ja siten pähkäilee. Aina ei ole samanlaista työtä ollut tarjoilla lyhennettynä työ-ajalla, mutta ollaan aina saatu asiat sovittua. Olen myös palkannut toisen osa-aikaisen sitten tilalle. Sen sijan, että sanotaan että se ei onnistu ja että se aina on näin. Työ elämä muuttuu ja se muuttuu koko ajan, en minäkään tykkää antaa hoitovapaata yli 3 vuotta, kun äiti tulee takaisin, hänet joudutaan kouluttamaan uudestaan. Sen sijan, jos hän on tullut takaisin aikaisemmin ja tehnyt osa-aikaista hän on koko ajan mukana kehityksessä. Suosin kahta äitiä osa-aikaisena kun yhtä 3 vuotta kotona. 

Tietenkin tämä vaatii ajattelu muutosta, ja voi olla loukkaavaa aluksi. Meillä on aika tiukassa tuo äiti myytti. Ei tarvinnut kuin yhden tiukemman sanan laittaa mukaan, niin johan ärähti.

Kiva että olet moderni ja joustava esimies, mutta ymmärrätkö sen, että suurin osa ei ole. Tiedän tämän ihan kokemuksenkin perusteella, koska olen yhdessä liitossa töissä. Joka päivä tulee kyselyitä, että miten menetellä, kun työnantaja ei suostu lyhentämään työaikaa perhevapaiden takia.

Helppo vastaus työnantajalle, sinun on pakko ihan lain mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Voin kertoa että 3-vuotias lapsi ei ajattele näin. Ellet itse sitä hänelle sano.

Valitettavasti se juuri menee niin, jos kotona annetaan kuva, että äiti hoitaa pipin ja laittaa ruoan, ja mies tuo rahat kotiin, niin se kasvatus meni juuri näin. Vaikka alle kolmivuotias ei sitä määrittele omassa päässä juuri näin, niin leikeissä sen näkee. Lapset leikkivät sitä mitä ne näkee, ja vaikka antaisit mitkä kuvat lapselle, niin aloitat juuri tuolla, äiti on aina kotona ja isä tuo rahat kotiin. Isin työ on tärkeämpää kuin äidin.

Sinulla on todella kapea käsitys perhe-elämästä vaikka sanot että sinullekin sellainen on. Kasvatatteko te siis lasta noin ahtaisiin malleihin? En tunne ketään joka ajatellee tai toimii noin vaikka se olisi se äiti joka on kotona.

Ja tuossa ylhäällä juuri kirjoitti nainen omista työajoista. Hänen suhteensa lapseen siis ei merkitse mitään jos pakotetaan töihin.

En ole tuo, jolle vastasit, mutta uuden naapurin 3 v tyttö tuli sanomaan minulle parkkiksella tiukasti että ei äidit aja autoa :D Arvaapa kumpi vanhempi kävi töissä.

Itse olen aina jakanut perhevapaat lasten isän kanssa ja jopa ajanut sitä autoa. Tuli hyvä mieli, kun sain antaa naapurinkin lapselle vähän ajateltavaa.

Luuletko että pakottamalla isän kotiin olisi se tyttö saanut erillaisen kasvatuksen?

Luulenpa, että isää ei tässäkään tapauksessa olisi tarvinnut pakottaa kotiin. Äiti sen sijaan voisi pienestä kodin ulkopuolelle pakottamisesta hyötyäkin. Sanon tämän syrjäytyneen kotiäidin lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.

Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.

Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.

Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Tämä on juuri selittelyä. Sinäkin olisit voinut tehdä lyhyempää työaikaa, etsiä itsellesi toisenlaista työtä. keksustelemalla vaikka uusia työaikoja. On niin paljon selittelyä miksi isän pitää käydä töissä. Ja, suurimalla osalla suomalaisilla on keskiverto palkka, joten se on marginaalinen osuus jolla on niin suuret tuloerot. Paitsi tässä AV palastalla jolla on kaikilla yritysjohtajia aviomiehinä.

Itse kannatan perhevapaiden uudistamista, mutta minusta äskeinen kommenttisi on loukkaava. Tutkimusten mukaan Suomessa suhtaudutaan nihkeästi osa-aikatyöhön ja moni ei saa työaikaansa lyhennettyjä vaikka laki sanoisi mitä. Mistä niitä uusia työpaikkoja sitä paitsi noin vain löytyy? Tai miten luulet, että työaikojen järjestely käy noin vain?

Minulla on kyllä ihan toisenlainen käsitys. Kyllä työnantajat antavat lyhennettyä työaikaa. Se on ihan laissa määritelty. Harvat vaan sitä uskaltaa pyytää. Ja, jos tehtäisiin enemmän töitä, niin luodaan myös työpaikkoja. Itse olen esimies ja annan mielellään lyhennettyä työ-aikaa perheille. Olen huomannut, että monet eivät uskalla ja siten pähkäilee. Aina ei ole samanlaista työtä ollut tarjoilla lyhennettynä työ-ajalla, mutta ollaan aina saatu asiat sovittua. Olen myös palkannut toisen osa-aikaisen sitten tilalle. Sen sijan, että sanotaan että se ei onnistu ja että se aina on näin. Työ elämä muuttuu ja se muuttuu koko ajan, en minäkään tykkää antaa hoitovapaata yli 3 vuotta, kun äiti tulee takaisin, hänet joudutaan kouluttamaan uudestaan. Sen sijan, jos hän on tullut takaisin aikaisemmin ja tehnyt osa-aikaista hän on koko ajan mukana kehityksessä. Suosin kahta äitiä osa-aikaisena kun yhtä 3 vuotta kotona. 

Tietenkin tämä vaatii ajattelu muutosta, ja voi olla loukkaavaa aluksi. Meillä on aika tiukassa tuo äiti myytti. Ei tarvinnut kuin yhden tiukemman sanan laittaa mukaan, niin johan ärähti.

On tosiaan laissa määritelty, mutta sijaisen palkkaamista ei ole. Tein aiemmin 6-tuntista työpäivää ja mulle sanottiin jo heti osittaista hoitovapaata hakiessani, että sijaista ei sitten tulla kahden tunnin vuoksi palkkaamaan. Kukaan muukaan ei tehnyt samoja hommia, joten vaikka työaikani olikin virallisesti klo 8-14, niin kun asiakkaat kuitenkin soittivat vielä pitkin iltapäivää, hyvin usein en päässyt lähtemään töistä virallisen työajan loputtua. Työajan lyhentäminen aamusta taas ei olisi ollut järkevää, koska päiväkoti edellytti, että lapsi tuodaan sinne tiettyyn aikaan aamusta eikä sen mukaan, milloin itse olisin halunnut. Tein siis pääsääntöisesti ihan normaalia kokopäivätyötä, mutta pienemmällä palkalla. 

Kysymys kuuluukin, miksi joustit? Eli ei sinun tarvitse vastata puhelimeen jos työ-aika on päättynyt. Sinulla on ollut huono esimies tai nainen. Tuo 80% on aika hankala työ-aika. Mutta minä esimiehenä ratkaisin sen niin, että oli 4 päiväinen työviikko ja sitten 3 päivää vapaata. Ne jotka tekevät 50% on helpompia ratkaista, koska silloin voi suoraan tarjota toiselle 50%. En sano, että tämä tulee olemaan helppoa, mutta se on tehtävissä. Olemme huomanneet, että näillä tavoilla ollaan saatu tuottavuutta enemmän. Olemme myös pidentäneet aukioloajat, ja henkilöstö itse saa suunnitella työvuorot. Välillä tulee pientä kismaa, mutta se ollaan saatu ratkaistua hyvin helposti. Eli tässä vaaditaan työntekijältä vastuuta samalla kun työnantajalta. Eli jos haluaa tehdä lyhennettyä työviikkoa, niin tekee vaikka klo 12.00 - 18.00 ja joskus 06.00 - 12.000, mutta silloin tarvitaan myös mieheltä panosta, jotta tämä saadaan onnistumaan. Ja, niin kuin sanoin työ elämä muuttuu ja niin muuttuu työajat. Tämä tarkoittaa sitä, että voimme tehdä työtä muulloin kuin 08.00 - 16.00. 

Ja, ennen kuin kaikki tulee sanomaan, että se ei minulle sovi, niin tämä on vaan meidän työpaikka. Palkkaan naisia ja olen jo monet vanhempain lomat ja hoitovapaat käsitellyt. Meillä saa myös hätätapauksessa ottaa lapsen mukaan töihin, jotta voi tehdä puolikkaan päivän. (tosin ei vatsataudissa). (eikä ole pakko)

Meidän työntekijät ovat arvostaneet tätä vaihtelua, ja he saavat juuri vapaata silloin kuin tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.

Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.

Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.

Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.

jep, mutta sinä et ollut valmis joustamaan niin, että miehesi olisi saanut olla kotona. Koska sinulla oli epämukavat työ-ajat.  Jos olet viikonloppuja töissä, niin vastaavasti sinulla olisi ollut vapaata arkisin. Ja, pienet lapset heräävät aikaisin, jotta sinulla olisi ollut aamulla heidän kanssa aikaa. Miksi lasketaan vaan se ilta-aika? Miksi sitä arvostetaan enemmän? Voihan aamullakin viettää rauhallista aamuja.... En syytä ketään, mutta herättelen vaan keskustelua. Se on voinut onnistua teillä, mutta oikeasti jos miehesi olisi halunnut jäädä kotiin, olisitko antanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.

Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.

Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.

Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.

jep, mutta sinä et ollut valmis joustamaan niin, että miehesi olisi saanut olla kotona. Koska sinulla oli epämukavat työ-ajat.  Jos olet viikonloppuja töissä, niin vastaavasti sinulla olisi ollut vapaata arkisin. Ja, pienet lapset heräävät aikaisin, jotta sinulla olisi ollut aamulla heidän kanssa aikaa. Miksi lasketaan vaan se ilta-aika? Miksi sitä arvostetaan enemmän? Voihan aamullakin viettää rauhallista aamuja.... En syytä ketään, mutta herättelen vaan keskustelua. Se on voinut onnistua teillä, mutta oikeasti jos miehesi olisi halunnut jäädä kotiin, olisitko antanut?

Tuossa sanottiin aikaa PERHEELLE. Sinulla l kummallinen tapa "herätellä" keskutelua. Osaisiko tehdä sitä syyttelemättä ihmisiä joita et tunne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kohdallamme pääasiallinen hyöty lapselle oli se, että hänen ei tarvinnut olla yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Se on todella suuri hyöty, koska yksin jätetty taapero voi joutua kaikenlaisiin vaaratilanteisiin, jopa hengenvaarallisiin. Taaperomme ei myöskään osannut vielä itse vaihtaa vaippojaan tai käydä omatoimisesti potalla, pukemisesta puhumattakaan, joten hyötyä tuli myös siitä, että lapsi ei joutunut istumaan yksi kotona koko päivää vaippa täynnä. 

En ylipäätänsä ymmärrä sitä, että päivähoidon pitäisi jotenkin hyödyttää kamalasti (yllämainitun lisäksi). Lapset menevät hoitoon, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kaikki höpinä siitä, että päiväkodit eivät ole säilytyspaikka vaan "arvokasta varhaiskasvatusta" on mielestäni hömppää. Säilytyspaikka se on.

Mutta juuri tätä ap ihmetteli kun täälläkin oli monta päivää ketju nimellä "kotiäitiviha" ja siellä monet juuri kommentoivat siltä kannalta että vaikka vanhemman olisi mahdollista olla kotona ja kokisi tämän jopa luontevaksi, niin lapsi jää muka jostain paitsi kun ei saa tätä mahtavaa varhaiskasvatusta.

Keskustelussa tuotiin myös selkeästi ilmi, että moni oli sitä mieltä, että varhaiskasvatus tarvitsee enemmän resursseja ja nykyinen äitiys/vanhempain/kotihoidontuen yhdistelmä ei ole toimiva sellaisenaan. Tarvitaan enemmän isien osallistumista, ylipäätään isoja rakennemuutoksia. Sellaisia, jotka antavat perheille enemmän joustoa työnantajan puolelta, jotta lapsia ei tarvitse pitää liian pitkiä päiviä hoidossa ilman että maine työpaikalla menee ja lapsettomat kirii ohitse.

Vähän luetunymmärtämistä kehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.

Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.

Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.

Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.

jep, mutta sinä et ollut valmis joustamaan niin, että miehesi olisi saanut olla kotona. Koska sinulla oli epämukavat työ-ajat.  Jos olet viikonloppuja töissä, niin vastaavasti sinulla olisi ollut vapaata arkisin. Ja, pienet lapset heräävät aikaisin, jotta sinulla olisi ollut aamulla heidän kanssa aikaa. Miksi lasketaan vaan se ilta-aika? Miksi sitä arvostetaan enemmän? Voihan aamullakin viettää rauhallista aamuja.... En syytä ketään, mutta herättelen vaan keskustelua. Se on voinut onnistua teillä, mutta oikeasti jos miehesi olisi halunnut jäädä kotiin, olisitko antanut?

Tuossa sanottiin aikaa PERHEELLE. Sinulla l kummallinen tapa "herätellä" keskutelua. Osaisiko tehdä sitä syyttelemättä ihmisiä joita et tunne?

Niin kuin sanoin, perheelle voi järjestää aikaa muteenkin kuin illalla. Jos työaika on seitsemään illalla, niin sinne ei mennä klo 8 aamulla. Mutta jokainen tekee omat päätökset, mutta et vastannut kysymykseen, jos miehesi olisi silti halunnut jäädä kotiin, olisitko mennyt töihin??? Jos on viikonloppusin töitä, niin PERHEELLE tulee vapaata keskellä viikkoa, tai voi tulla pidempi viikonloppu seuraavalla viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.

Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.

Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.

Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.

jep, mutta sinä et ollut valmis joustamaan niin, että miehesi olisi saanut olla kotona. Koska sinulla oli epämukavat työ-ajat.  Jos olet viikonloppuja töissä, niin vastaavasti sinulla olisi ollut vapaata arkisin. Ja, pienet lapset heräävät aikaisin, jotta sinulla olisi ollut aamulla heidän kanssa aikaa. Miksi lasketaan vaan se ilta-aika? Miksi sitä arvostetaan enemmän? Voihan aamullakin viettää rauhallista aamuja.... En syytä ketään, mutta herättelen vaan keskustelua. Se on voinut onnistua teillä, mutta oikeasti jos miehesi olisi halunnut jäädä kotiin, olisitko antanut?

Tuossa sanottiin aikaa PERHEELLE. Sinulla l kummallinen tapa "herätellä" keskutelua. Osaisiko tehdä sitä syyttelemättä ihmisiä joita et tunne?

Niin kuin sanoin, perheelle voi järjestää aikaa muteenkin kuin illalla. Jos työaika on seitsemään illalla, niin sinne ei mennä klo 8 aamulla. Mutta jokainen tekee omat päätökset, mutta et vastannut kysymykseen, jos miehesi olisi silti halunnut jäädä kotiin, olisitko mennyt töihin??? Jos on viikonloppusin töitä, niin PERHEELLE tulee vapaata keskellä viikkoa, tai voi tulla pidempi viikonloppu seuraavalla viikolla.

En ole se edellinen mutta olen tehnyt vuorotyötä ja tiedän miten se keskelle päivää sijoittuva vuoro pilkkoo päivää.

Eikö ihmisillä kuuluisi ollaa oikeus itse valita mihin aikaan vuorokaudesta haluaa perheen kesken viettää aikaa eikä mennä sen mukaan mitä "sinä sanoit"? Itsekin sen sanoit että jokainen tekee itse valinnat joten mitä se sinua liikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.

Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.

Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.

Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.

jep, mutta sinä et ollut valmis joustamaan niin, että miehesi olisi saanut olla kotona. Koska sinulla oli epämukavat työ-ajat.  Jos olet viikonloppuja töissä, niin vastaavasti sinulla olisi ollut vapaata arkisin. Ja, pienet lapset heräävät aikaisin, jotta sinulla olisi ollut aamulla heidän kanssa aikaa. Miksi lasketaan vaan se ilta-aika? Miksi sitä arvostetaan enemmän? Voihan aamullakin viettää rauhallista aamuja.... En syytä ketään, mutta herättelen vaan keskustelua. Se on voinut onnistua teillä, mutta oikeasti jos miehesi olisi halunnut jäädä kotiin, olisitko antanut?

Mistä päättelet etten olisi antanut tai etten olisi ollut valmis joustamaan? Mieheni oli 3kk kotona ennen kuin nuorempi täytti 3v. Aiemmin hän ei halunnut jäädä, en tässä sinulle sen enempää aio avata tilannetta.

Ja kyllä, minulla on viikolla yksi vapaapäivä, mutta eihän se todellakaan olisi korvannut sitä, että viikkonloppuna oltiin kaikki 2 päivää peräkkäin vapaalla ja ajettiin vaikka mummolaan. Tai kun lapset keskimäärin heräsivät seitsemältä ja minä olisin lähtenyt 8.30 tai 9.30 töihin, niin niitä illan 4,5-5 tuntia!

Turhaan tästä yrität vääntää tasavertaista tilannetta. Ja se, että minä olin 4,5v poissa työelämästä oli yksi hyttysen paska valtameressä. Nyt olen taas 7v tehnyt töitä ja 30v olisi jäljellä...

Kyllä minä peräänkuulutan perheiden vapautta valita itse. Olen todella onnekas, että meillä se mahdollisuus vielä oli ja toivotan tsemppiä tulevaisuuden perheille, jos näin ei enää ole!

Pääsee matkustamaan yksin metrolla, jee!! Mutsi ei kuitenkaan antaisi, se on niin nipo!!

Jotta laiskat mammat voivat röhöttää sohvalla ja käydä päiväkaljoilla. Ja ukot samoin. Tasaisin välein lisää tulevia lahjakkuuksia eli mukuloita veronmaksajien elätettäviksi. Alle 3-vuotias ei tarvitse kuin sen äidin tai isän läsnäolon. Adhd ja kaikenlaiset häiriöt lisääntyvät älämölöympäristössä. Laiskuus on nykypäivän suurin sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.

Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.

Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.

Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.

jep, mutta sinä et ollut valmis joustamaan niin, että miehesi olisi saanut olla kotona. Koska sinulla oli epämukavat työ-ajat.  Jos olet viikonloppuja töissä, niin vastaavasti sinulla olisi ollut vapaata arkisin. Ja, pienet lapset heräävät aikaisin, jotta sinulla olisi ollut aamulla heidän kanssa aikaa. Miksi lasketaan vaan se ilta-aika? Miksi sitä arvostetaan enemmän? Voihan aamullakin viettää rauhallista aamuja.... En syytä ketään, mutta herättelen vaan keskustelua. Se on voinut onnistua teillä, mutta oikeasti jos miehesi olisi halunnut jäädä kotiin, olisitko antanut?

Mistä päättelet etten olisi antanut tai etten olisi ollut valmis joustamaan? Mieheni oli 3kk kotona ennen kuin nuorempi täytti 3v. Aiemmin hän ei halunnut jäädä, en tässä sinulle sen enempää aio avata tilannetta.

Ja kyllä, minulla on viikolla yksi vapaapäivä, mutta eihän se todellakaan olisi korvannut sitä, että viikkonloppuna oltiin kaikki 2 päivää peräkkäin vapaalla ja ajettiin vaikka mummolaan. Tai kun lapset keskimäärin heräsivät seitsemältä ja minä olisin lähtenyt 8.30 tai 9.30 töihin, niin niitä illan 4,5-5 tuntia!

Turhaan tästä yrität vääntää tasavertaista tilannetta. Ja se, että minä olin 4,5v poissa työelämästä oli yksi hyttysen paska valtameressä. Nyt olen taas 7v tehnyt töitä ja 30v olisi jäljellä...

Kyllä minä peräänkuulutan perheiden vapautta valita itse. Olen todella onnekas, että meillä se mahdollisuus vielä oli ja toivotan tsemppiä tulevaisuuden perheille, jos näin ei enää ole!

Ihan se ja sama, et halua ymmärtää mitä ajan takaa. Eli jaksan väitää, että usein nainen haluaa jäädä kotiin ja sillä perustellaan mitä ihmellisemmät syyt. Uskon, että teillä on ollut toimiva järjestely ja se on ollut sen mukaan ainoa, mutta haen muutosta. Haen sen, että miehellä on pakko ottaa vastuun lapsista ja siten kun kaikki joutuvat ottamaan vastuuta, niin sitten saadaan myös työmarkknoille erillaisia muutoksia jotta voidaan hyödyntää perhevapaissa. Vai oletko sitä mieltä että nyky järjestelmä on ainoa oikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.

Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.

Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.

Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.

Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.

Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.

Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.

En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.

Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.

Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.

Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.

Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.

jep, mutta sinä et ollut valmis joustamaan niin, että miehesi olisi saanut olla kotona. Koska sinulla oli epämukavat työ-ajat.  Jos olet viikonloppuja töissä, niin vastaavasti sinulla olisi ollut vapaata arkisin. Ja, pienet lapset heräävät aikaisin, jotta sinulla olisi ollut aamulla heidän kanssa aikaa. Miksi lasketaan vaan se ilta-aika? Miksi sitä arvostetaan enemmän? Voihan aamullakin viettää rauhallista aamuja.... En syytä ketään, mutta herättelen vaan keskustelua. Se on voinut onnistua teillä, mutta oikeasti jos miehesi olisi halunnut jäädä kotiin, olisitko antanut?

Tuossa sanottiin aikaa PERHEELLE. Sinulla l kummallinen tapa "herätellä" keskutelua. Osaisiko tehdä sitä syyttelemättä ihmisiä joita et tunne?

Niin kuin sanoin, perheelle voi järjestää aikaa muteenkin kuin illalla. Jos työaika on seitsemään illalla, niin sinne ei mennä klo 8 aamulla. Mutta jokainen tekee omat päätökset, mutta et vastannut kysymykseen, jos miehesi olisi silti halunnut jäädä kotiin, olisitko mennyt töihin??? Jos on viikonloppusin töitä, niin PERHEELLE tulee vapaata keskellä viikkoa, tai voi tulla pidempi viikonloppu seuraavalla viikolla.

En ole se edellinen mutta olen tehnyt vuorotyötä ja tiedän miten se keskelle päivää sijoittuva vuoro pilkkoo päivää.

Eikö ihmisillä kuuluisi ollaa oikeus itse valita mihin aikaan vuorokaudesta haluaa perheen kesken viettää aikaa eikä mennä sen mukaan mitä "sinä sanoit"? Itsekin sen sanoit että jokainen tekee itse valinnat joten mitä se sinua liikuttaa.

En minä sano mitään, vaan huomautan että, suurin osa ei ole valmis joustamaan millään tavalla jotta saataisiin miehet hetkeksi kotiin hoitamaan lapsia. Jos halutaan paremmat palkat ja joustavammat työajat meidänkin pitää joustaa. Perhe saa päättää, mutta miten kummallista se on, että naisen työ on aina se josta voidaan jäädä pois. Miehen vuorotuö ei vakuta mitenkään. Jospa mies haluaa jäädä kotiin, niin kuin suurin osa haluaa. Annetaako me oikeasti miehille se mahdollisuus? Ollaanko me joustamattomia ja vanoihin kaavoihin jääty.

Eli lyhyelmä miksi vain äidit jäävät kotiin ja isät pitää mennä töihin:

alle kolivuotiasta ei voi viedä hoitoon

äiti tekee vuorotötä

isä tekee vuorotyötä

äidillä on pienipalkka

äiti on kotona myöjään

isä on kotona myöhään

isä tekee pitkiä päiviä

isä tekee matkatöitä

äiti tekee matkatöitä

isä ei halua