Lue keskustelun säännöt.
Miten mielestäsi alle kolmevuotias lapsi hyötyy päivähoidosta?
Kiinnostaa tietää miksi jonkun mielestä päivähoito on erityisen hyvä juttu jopa 1-vuotiaalle. Jos ryhmässä on 12 saman ikäistä ja 3 hoitajaa? Miten luulet että hoitajan aika riittää kaikille? Vaihtamaan vaipat? Pukemaan? Entäs ruokailut? Ulkoilu? Laadukasta varhaiskasvatusta??
Kommentit (271)
Varhaiskasvatus on hyvä asia, mutta ei näillä resursseilla. Ryhmäkokojen kasvattaminen oli todella typerä teko, oikeasti hoitajia määrää olisi pitänyt lisätä. Jos päiväkodit halutaan saada toimiviksi kokonaisuuksiksi, niin ihan ekaksi tarvitaan motivoituneita hoitajia lisää. Tuskinpa alle 2-vuotiaat kovasti hyötyvät varhaiskasvatuksesta, heille riittää varmasti pelkkä kotihoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi niinkään, mutta vanhempi saa sillä parin tuhannen euron tulonsiirrot joka kuukausi.
Mutta nyt olikin kyse siitä kun on niin paljon puhetta nimenomaan tämän varhaiskasvatuksen hyödystä alle 3-vuotiaalle lapselle. Työstä saa rahaa, sen kaikki ymmärtää mutta se ei ollut keskustelun pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivähoitoa ei suositella alle 3-vuotiaille.
Jos se olisi kovin voimakkaasti suositeltua, silloin yhteiskunta maksaisi normaalityön palkan kotiin jäävälle.
Juu. Jos pankkiiri tienaisi 10 000 kuussa, toki yhteiskunnan pitäisi maksaa sama. Puhumattakaan tämän palstan yrittäjäperheistä: saattaisi pikkuvaimon työpanos firmassa alkaa kiinnostaa, jos palkan saisi täysimääräisenä yhteiskunnalta perhevapailla.
Ei mitään tarvetta/järkeä. Ymmärrän silti jos töiden takia lapsi on pakko laittaa päiväkotiin. Noin pienelle suosisin perhepäivähoitajaa tai omaa lastenhoitajaa. Alle 2-vuotias tarvitsee vielä niin paljon henkilökohtaista huomiota, ettei päiväkoti ole todellakaan oikea paikka.
Terveisin, päiväkodin täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
Minun urallani ei tulla koskaan perhettä elättämään minkä mies yrittäjänä tekee. Pohdimme myös vaihtoehtoa että hän tekee lyhyempää päivää mutta siitä tulisi sen verran suuri taloudellinen menetys koko perheelle ettei kannata.
Eli raha on tosiaan tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi.
Raha ei ole tärkeintä, mutta auttaa aika tavalla sitä hyvinvointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
Minun urallani ei tulla koskaan perhettä elättämään minkä mies yrittäjänä tekee. Pohdimme myös vaihtoehtoa että hän tekee lyhyempää päivää mutta siitä tulisi sen verran suuri taloudellinen menetys koko perheelle ettei kannata.
Ja sinun saamasi palkka on niin pieni, että kannattaa jäädä mielummin kotiin? Mikä ura se sellainen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
Minun urallani ei tulla koskaan perhettä elättämään minkä mies yrittäjänä tekee. Pohdimme myös vaihtoehtoa että hän tekee lyhyempää päivää mutta siitä tulisi sen verran suuri taloudellinen menetys koko perheelle ettei kannata.
Eli raha on tosiaan tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi.
En ole se kenelle vastasit, mutta mitä tällä tarkoitat, äitikö ei ole kyvykäs hoitamaan lasta kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
Minun urallani ei tulla koskaan perhettä elättämään minkä mies yrittäjänä tekee. Pohdimme myös vaihtoehtoa että hän tekee lyhyempää päivää mutta siitä tulisi sen verran suuri taloudellinen menetys koko perheelle ettei kannata.
Eli raha on tosiaan tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi.
Avaatko hieman miten perheen hyvinvointi sinusta tässä kärsii tai jää rahan taakse?
Alle 3 vuotiaiden sosiaaliset taidot eivät kehity hoidossa, päin vastoin. Tutkittu juttu. Kognitiiviset taidot voivat kehittyä toki. Yli 3 vuotiailla hyötyä sen sijaan voi olla. Aikuisten määrä ei ole ihan niin ratkaisevaa, tärkeämpää olisi hoidossa pienet ryhmäkoot ja samana pysyvät, turvalliset aikuiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
Minun urallani ei tulla koskaan perhettä elättämään minkä mies yrittäjänä tekee. Pohdimme myös vaihtoehtoa että hän tekee lyhyempää päivää mutta siitä tulisi sen verran suuri taloudellinen menetys koko perheelle ettei kannata.
Eli raha on tosiaan tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi.
En ole se kenelle vastasit, mutta mitä tällä tarkoitat, äitikö ei ole kyvykäs hoitamaan lasta kotona?
Tuossa yllähän se lukee: harkittiin että mies olisi tehnyt lyhyempää päivää, mutta sitten olisi menetetty rahaa.
Varmaan kohta tämä yrittäjäperheen rouva tulee kertomaan, että kyllä se ukon firma olisi kaatunut siihen tuntien vähennykseen ja perhe joutunut kadulle. Niin kuin aina.
Ihan oikeasti, mikään raha ei korvaa aikaa lasten kanssa. Menetys on suurin sille miehelle itselleen.
Meillä meni jälkimmäinen päiväkotiin ollessaan 9 kk, itse aloitin täyspäiväisen opiskelun (ei ollut mahdollista siirtää puolella vuodella). Siinähän se vilisti menemään muiden mukana. Kysyttiin kyllä että menisikö mielummin perhepäivähoitoon mutta se ei ollut todellinen vaihtoehto, sillä esikoinen kävi samaa päiväkotia eikä todellakaan olisi ollut järkevää raahata kahta lasta eri paikkaan joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
36 jatkaa.
Jossain vaiheessahan oli paljon puhetta siitä, että esikoulu pitäisi tehdä pakolliseksi, että saataisiin kaikki lapset varhaiskasvatuksen piiriin ennen koulun alkua. Välittömästi, kun esikoulu muuttui velvoittavaksi, rimaa laskettiin ja alettiin kehitellä keinoja saada viisivuotiaat päiväkoteihin. Niin kotihoidosta tulleet kuin perhepäivähoidostakin. Tällä alueella ei totisesti ole pulaa perhepäivähoitajista vaan perhepäivähoidon asiakkaista, joten ainakaan syynä ei voi olla se, että siirtämällä viisivuotiaat päiväkotiin, vapautuisi tilaa pienemmille perhepäivähoitoon tulijoille. Ja oikeasti, jos sille viisivuotiaalle riittää tekemistä ja kavereita vaikka kerhoissa ja äiti on vaikka vanhempainvapaalla pikkusisaruksen kanssa, niin miksi hänet pitäisi saada kerhon puolelta päiväkotien alaisuuteen?
Nyt on ollut paljon puhetta perhevapaauudistuksesta, jonka pointti näyttää olleen, että lapset saataisiin päiväkoteihin viimeistään kaksivuotiaina, kun kotihoidontuen porrastus olisi ajanut vanhempia taloudellisesti entistä ahtaammalle.
Miksi tällainen trendi on, mistä se on lähtöisin ja ketä se palvelee?
Maailma on muuttunut todella paljon niistä ajoista, kun kotihoidontuki systeemiä alettiin kehittämään. Tärkeimpänä esimerkkinä on se, että naiset on saatu työelämään ja luovuttiin perheverotuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
Minun urallani ei tulla koskaan perhettä elättämään minkä mies yrittäjänä tekee. Pohdimme myös vaihtoehtoa että hän tekee lyhyempää päivää mutta siitä tulisi sen verran suuri taloudellinen menetys koko perheelle ettei kannata.
Eli raha on tosiaan tärkeämpää kuin perheen hyvinvointi.
En ole se kenelle vastasit, mutta mitä tällä tarkoitat, äitikö ei ole kyvykäs hoitamaan lasta kotona?
Tuossa yllähän se lukee: harkittiin että mies olisi tehnyt lyhyempää päivää, mutta sitten olisi menetetty rahaa.
Varmaan kohta tämä yrittäjäperheen rouva tulee kertomaan, että kyllä se ukon firma olisi kaatunut siihen tuntien vähennykseen ja perhe joutunut kadulle. Niin kuin aina.
Ihan oikeasti, mikään raha ei korvaa aikaa lasten kanssa. Menetys on suurin sille miehelle itselleen.
Koko perhe yhdessä kotona on varmaan sinusta ainoa toimiva ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloitin tarhassa 1-vuotiaana ja jatkoin puolipäiväisessä hoidossa veljeni synnyttyä ollessani 1,5-vuotias. Kotona minua ja veljeäni on hoitaneet vuorollansa sekä äitini että isäni puoliksi. Hyödyin tarhasta paljon.
Olen ollut aina luonteeltani vilkas ja sosiaalinen. Meidän kotiseudulla tarhasta sain sitä ikäisteni seuraa, jota todellakin kaipasin. Äitini kertoi tunteneensa mustasukkaisuutta, kun jo ensimmäisellä tarhaviikolla juoksin ovelta suoraan hoitajan syliin. Minä todellakin viihdyin tarhassa ja muistot on pelkästään kultaisia. Tarhassa opeteltiin paljon erilaisia taitoja. Päivät eivät venyneet pitkiksi sillä vanhemmat sovittelivat työnsä niin, että toinen vei aamulla myöhemmin tarhaan kun taas toinen lopeti päivän normaalia aikaisemmin.
Olen tätä nykyään korkeasti koulutettu, hyvässä ammatissa ja perheellinen. Välit vanhempiin ovat erinomaiset. Olen kiitollinen erityisesti vanhempieni antamasta tasavertaisesta kasvatuksesta. Hoitovastuu ei ollut enempää kummallakaan vanhemmalla, joten olen ollut aina todella läheinen molempien vanhempieni kanssa.
Kotona hoitaminen = pienet tulot = lapsiperheen köyhyys = erittäin iso riski muille sosiaalisille ongelmille = riski lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja kehitykselle
Tästä syystä molempien vanhempien työssäkäynti ja lapsen päivähoito jo 1-vuotiaasta on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta paras vaihtoehto. Päättelyketju ei koske perheitä, joissa on erittäin hyvätuloinen työssäkäyvä puoliso.
Lisäksi sossuperheiden (=perhe, jossa elämän hallinnan ongelmia) lapsille päivähoito tarjoaa sellaista laadukasta varhaiskasvatusta, jota lapsi ei kotona saisi. Normaaliperheessä sen sijaan voidaan tarjota pienen lapsen tarvitsema "varhaiskasvatus" ihan kotikonstein.
”Suomalaislapset hyötyvät päivähoidosta eniten, jos se aloitetaan 1–3-vuotiaana. Näin todetaan uudessa suomalaistutkimuksessa, jossa seurattiin vuosina 1989 ja 1990 syntyneiden lasten koulutietä 22-vuotiaaksi saakka.”
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/mullistava-suomalaistutkimus-kertoo-mi…
Meillä 1-vuotias oli touhukas ja innokas hoitoon lähtijä. Hyvin meni, kaikki tyytyväisiä ja oppi paljon vanhemmilta lapsilta sanoja. Just ranskalainen kollega päivitteli, että on se kumma kun ei voi tässä maassa viedä puolivuotiasta hoitoon, vaikka äiti tahtoisi töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sosiaalisia taitoja on hyvä oppia. Yksivuotiasta en vielä päiväkotiin pistäisi, mutta molemma meni siinä kahden vuoden paikkeilla. Hyvin on mennyt.
Suuri osa päiväkodeista ja hoitajista on oikeasti hyviä, mutta kun niistä ei uutisoida niin voisi kuvitella että kaikki on koko ajan huonosti kaikissa päiväkodeissa. Jos olisi, lapsemme eivät siellä olisi.
Mitä sosiaalisia taitoja 1v oppii siinä samankokoisten ryhmässä? Kyllä, huutamaan saadakseen äänensä kuuluville ja vahvimman oikeutta repiä lelut muiden kädestä. Kumpikin tässä yhteiskunnassa tärkeitä taitoja.
Osaatko lukea? Hän puhui 2-vuotiaasta.
Vierailija kirjoitti:
”Suomalaislapset hyötyvät päivähoidosta eniten, jos se aloitetaan 1–3-vuotiaana. Näin todetaan uudessa suomalaistutkimuksessa, jossa seurattiin vuosina 1989 ja 1990 syntyneiden lasten koulutietä 22-vuotiaaksi saakka.”
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/mullistava-suomalaistutkimus-kertoo-mi…
Meillä 1-vuotias oli touhukas ja innokas hoitoon lähtijä. Hyvin meni, kaikki tyytyväisiä ja oppi paljon vanhemmilta lapsilta sanoja. Just ranskalainen kollega päivitteli, että on se kumma kun ei voi tässä maassa viedä puolivuotiasta hoitoon, vaikka äiti tahtoisi töihin.
Olen välillä huolissani kanssa ihmisten kyvystä perusajatteluun. Luuletko todella että päiväkoti on tänä päivänä sama kuin 20 vuotta sitten?
Tässä uudessa hienossa uudistuksessa kotihoidontuki olisi tiputettu 200e. Eli käytännössä ainoastaan rikkaammat olisivat voineet jäädä kotiin. Kokoomuslaista politiikkaa, tuetaan rikkaita ja otetaan köyhiltä perheiltä pois.
36 jatkaa.
Jossain vaiheessahan oli paljon puhetta siitä, että esikoulu pitäisi tehdä pakolliseksi, että saataisiin kaikki lapset varhaiskasvatuksen piiriin ennen koulun alkua. Välittömästi, kun esikoulu muuttui velvoittavaksi, rimaa laskettiin ja alettiin kehitellä keinoja saada viisivuotiaat päiväkoteihin. Niin kotihoidosta tulleet kuin perhepäivähoidostakin. Tällä alueella ei totisesti ole pulaa perhepäivähoitajista vaan perhepäivähoidon asiakkaista, joten ainakaan syynä ei voi olla se, että siirtämällä viisivuotiaat päiväkotiin, vapautuisi tilaa pienemmille perhepäivähoitoon tulijoille. Ja oikeasti, jos sille viisivuotiaalle riittää tekemistä ja kavereita vaikka kerhoissa ja äiti on vaikka vanhempainvapaalla pikkusisaruksen kanssa, niin miksi hänet pitäisi saada kerhon puolelta päiväkotien alaisuuteen?
Nyt on ollut paljon puhetta perhevapaauudistuksesta, jonka pointti näyttää olleen, että lapset saataisiin päiväkoteihin viimeistään kaksivuotiaina, kun kotihoidontuen porrastus olisi ajanut vanhempia taloudellisesti entistä ahtaammalle.
Miksi tällainen trendi on, mistä se on lähtöisin ja ketä se palvelee?