Lapsen kanssa mammalomalla/hoitovapaalla. Miten teillä on varaa edes syödä?

Jälkimmäisestä Sub -esimerkistä periaatteen tasolla samaa mieltä mutta ellei moinen ole arjessa nk elämäntapana, ihan turhaa kiusaamista ja nalkutusta ukoltasi. Mitäpä mikäli sinäkin keksisit vastavuoroisesti asioita mistä sinä voisit piikitellä ilmaisten epähyväksyntää. Jotain mahdollisimman typeriä ja harmittomia. Sitten viikon lopuksi perjantai-iltana voisit viitata siihen ja kysyä, tuntuuko kivalta kun joka päivä töistä tultua kotona illalla joku nalkuttaa ja piikittelee? Ja ettei se ole ainakaan sinusta mukavaa vaan olet alkanut etukäteen jo kauhistua hänen näkemistäänkin ja miettiä, pitäsköhän lähteä kävelemään. Olet huomannut että tuli hankittua ilkeä, nalkuttava, työpaineita kotona purkava ja oman perheen suhteen itara ukko joka saa kohta hankkia toisen emäntäpiian. Parempi juosta lujaa kuin jäädä ellei homma muutu.

Ihmettelyä:

Eikö lohta olisi terveellistä (joskus) syödä, jos sen saa kaupasta irti - esimerkiksi tarjouksesta? Eihän siinä ole mitään epäjärkevää. Ehkä mies ei pohjimmiltaan pidä sen mausta tai kalasta yleensä. Koeta jotain muuta kalaa tai laittaa / maustaa eri tavoin. KYSY kerran tykkääkö mistä kalasta eniten miten laitettuna ja perään " ... kun sen pitäisi olla niin kovin terveellistä, tarvitsisihan sitä sitten syödä".

Mitä ihmeellistä siinä kreikkalaisessa salaatissa pitäisi olla? Meitä on 2 joiden kk-tulot on n.1500 netto kuussa yhteensä, Kelasta, enkä kyllä ymmärrä kreikkalaista salaattia miksikään kalliiksi tai ylelliseksi yhtään sen kummemmin kuin mitään muutakaan salaattia. Mitä teillä siihen niin kallista sitren lytätään? Salaatti kallista?

Meillä tosin ei ole yhtään kappaletta nälkäisiä miespuolisia otuksia. Iso salaattikulho kestää pari päivää muiden ruokien ohessa. Ostan S-ketjusta sellaisen korkean, valkoisen muovipurkin jossa lukee X-tra Salaattijuusto 545/325g. Minusta se on halpa. Ei SE ainakaan ole kallista.Joku muu saa hifistellä jos on hynää.

Tee joskus itsellesi kotona, syö lounasruuan kanssa ja piilota loppu jos jotain jää, jääkaapin perälle / viileäkaapin alaosaan, johonkin astiaan mistä ei näy, mitä siellä on. Mitä ei silmä näe sitä ei pää tiedä. Äläkä osta aineita kuitilla ...

Toissijainen vakavampi neuvo on jollei mistään parisuhdeterapiasta ole apua, onko tuo nyt ihan järkevää viettää loppuelämä noin pirttihirmun peukalon alla?

Uskomatonta, joutuu 2018 Suomessa neuvomaan naiselle tällaista.

Lapsen harrastukset täytyy mitoittaa perheen voimavarojen ja resurssien mukaan. Jalkapallo täytyisi vaihtaa sellaiseen, mikä edullisempi. Näin pärjäätte paremmin. Jalkapallon voi aloittaa uudelleen kun rahatilanne paranee. Pitäisikö yhteiskunnan rahoittaa jalkapallo. Onko se tärkeämpi kuin perustarpeet ja perheen pärjääminen. Huh, vanhemmuus on aika hukassa jos joku vastaa kyllä edellisiin.

Sata tonnia vuodessa tienaavalle perheelke se ei ole yhtään liian kallis.

Kyse onkin siitä, osa näkee nämä uuspergeidensä raha-asioiden hoidon näin eriskumman ikävällä tavalka kuin tässäkin käynyt ilmi.

Yleiset kulut on mitoitettu yhteisen maksuvalmiuden mukaan (jota kyllä piisaa) mutta sen koko paletin tulisi pyöriä yhteisenä. Ei se muutoin toimi. Ei niin mitään järkeä moisissa "erittelyissä" ja mies joka sellaista tahtoo harjoittaa, on kyllä ihan munaton mies rehellisesti ja harmi, on saanut minkäänlaista naista koukkuun.

Noille tekee joskus hyvää kun nainen uhkaa nostaa kytkintä, sanoa soromnoo ja jättää ne herran "omat" mukulat herran kauniiseen käteen.

Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot! :) Ei lapset loppusissaan paljoa maksa. Nuukaillen selviää ja rahaa jää ihan hirmuna ylikin kotihoidontuesta. Musta nykyisin on ihan naurettavaa, että pitäisi tienat tuhansia euroja kuussa. Niin monet elää yli varojen. Onnelliseen elämään ei loppusissaan tarttee paljoa. Ei elämässä ole kyse materiaalisista asioista, vaan ihan muista. Ja kirpparivaatteet voi olla todella hienoja, siellähän myydään käytännössä ihan uusiakin vaatteita nykyisin. Etenkin jos etsii sellaisia laadukkaita klassikoita, niin ei voisi erottaa onko ostettu uutena vai kirpparilta. Kannattaa miettiä, mitä haluaa elämältä. Onko se uuden takin ostaminen se, että sitten on onnellinen olo. Tai että kampaajalla käynti on vain sitä luksusta. Mulle luksusta on kaikki muu paitsi "materia" ja tuollaiset ulkonäkö asiat. Luksusta on perheen kanssa maha kippuralla nauraminen. Luksusta on nuotioreissut perheen ja kaveriperheiden kanssa. Luksusta on ihmisten kanssa oleminen ja telttareissut Lappiin. Mulle luksusta ei ole uusi takki, melko laiha lohtu, jos elämän laatua mittaa se, onko varaa ostaa vaatteita ja käydä kampaajalla. Lapsetkin usein arvostaa enemmän turvallista kotia, yhdessä vietettyä aikaa ja vanhempien hyviä suhteita. Hauskoja perinteitä ja läheisyyttä.

44

Jos sinä tahtoisit ja pitäisit järkevänä kulkea kulahtaneessa, virttyneessä, kuluneessa ja kauhtuneessa puhumattakaan rikkinäisessä takissa ja hiukset mallista ulos kasvaneina silmille roikkuen omituisen näköisenä perheen aloittajan perheen kokonaistuloilla, ihmettelisin suuresti.

"Kampaajalla käyminen" on sama kuin miehille parturi. Ei sille parempaakaan nimitystä kielessämme ole. Ei se tarkoita, mentäisiin teettämään jotain kamalan ylellisen kallista ja tarpeetonta. Naisen on saatava käydä kampaajalla ihan siinä kuin miehenkin parturissa. Hiukset kasvavat kummallakin sukupuolella.

Kun ei hoida itseään ukon mekottaessa rahasta, siinähän sitä jälkimmäisellä onkin hyvä tekosyy aloittaa se vieraissa hyppääminen oman akan ollessa mahdollisimman metsittynyt. Ehkä se on jokin neandertaalivietti noilla jollain, ajavat takaa sitä ettei oma akka olisi muista kiinnostava?

Jolkei 100k vuodessa tienaavassa perheessä ole muka vara juuri naisen käydä kampaajalla ja uusia pakollisia vaatteita jotta ei näyttäisi nk köyhältä pitkäaikaistyöttömältä,

ja/tai

- ylivelkaantunut perhe

- perustavaa laatua olevat menot ylimitoitetut esim liian hulppeat talot ja autot tai muita extra ihmemenoja joista nainen ei välttämättä tiedä mitään (huumeet, pelivelat, toinen nainen sivussa elätettävänä, aviottomia lapsia elätettävänä joista vaimo ei tiedä jne)

- mies sitä mieltä, perheessä nainen on alempaa kastia, ulkopuolinen ja kuin eri perhettä. Mies ei ole sitoutunut eikä "rakasta". Ei kohtele kuten vaimoa kohdellaan.

Jalkapalloa tai mitään muutakaan joukkoelajia ei lopeteta tosta noin vaan. Mikäli kyseessä oli vähintään 8 vuotias lapsi, niin urheilussa mennään kyllä jo aika nopeasti eteenpäin kilpalutasolla jne, ettei vuodeksi pois jääminen oli oikein hyvä asia. Tunnetustihan jouekkoeissa ei voi vain harrastaa, vaan joko kilpailet ja lujaa tai valmentaja tekee selväksi, että olet pohjasakkaa -> lapsen innostus lopahtaa äkkiä.

Uusioperheissä onkin usein kinkkinen tilanne rahan suhteen. Mun mielestä perhe on yksi yhteinen kokoonpano huolimatta siitä, kuka nyt on edellisestä liitosta ja kuka ei. Kun miehen kanssa tapasimme, meillä oli molemmilla yksi lapsi. Minä pidin aina jouluina, synttäreinä, lomina jne huolen, että kumpikin saa yhtä paljon. Kun lähdimme ulkomaille, matkat maksettiin puoliksi. Jos annoin reissussa omalleni 20e, niin annoin sen myös miehen  lapselle.

Halusin kaikin puolin luoda hyvän suhteen miehen lapselle viettämällä yhdessä aikaa, kyselemällä kuulumisia jne. Jos poika joskus hartaasti toivoi jotain lelua, vaatetta tms, niin usein se olin minä, joka sen osti.

Koko ajan maksoin yksin oman lapseni kaikki menot. Esim. jouluisin mies ei edes kysellyt, onko mun tytölle lahjat valmiina tai vaikkapa aionko järjestää tytölleni synttärit jne ja kutsuttaisiinko hänenkin sukulaisia. 

Saatiin yhteinen lapsi ja mä jäin hoitamaan lasta kotiin kahdeksi vuodeksi. Tuon aikana huomasin, että meillä on todellakin erilainen käsitys rahasta. Mun mies ei osallistunut eurollakaan mun tyttäreni kuluihin, vaikka hänellä olisi ollut hyvin siihen varaa. Hoitovapaani aikana tytön  harrastusmaksut maksoin minä ja joka ikisen vaatteen, silmälasit jne maksoin minä. Jos mulla oli tiukka tilanne, niin jouduin kysymään apua mun vanhemmilta tai tytön toiselta mummulta. Miehellä on koko ajan ollut tavalla tai toisella rahaa käytössä lähemmäs sata tuhatta. SIitä huolimatta oman lapseni menoihin jouduin kysymään apua muualta, koska "se on sun lapsi".  Huvipuistoon osti tytölle kyllä lipun ja jos töiden jälkeen haki pizzaa, niin toi kyllä kaikille. Siinä se.

Me oltiin lähdössä viettämään Lappiin mun kolmekymppisiäni ja mökki maksettiin puoliksi. Lasketteluliput mies oli varannut omalle lapselleen ja mulle ja miehelle, mutta ei mun tytölle. Älähdin tästä pahemman kerran ja lopulta varasi hänellekin lipun ja selitys oli "sori kun en mä ees tajunnut".

Meillä on myös niin, että mies säästää ja sijoittaa omalle lapselleen koko ajan.  Myös enemmän, kuin meidän yhteiselle lapselle. Miehen esikoinen on poika ja miehen mukaan pojat ovat parempia rahankäyttäjiä. Yhteinen lapsemme on siis tyttö. Eli jopa miehen omat biologiset lapset ovat täysin eri asemassa keskenään.

Eikä puhettakaan, että hoitovapaani aikana mies olisi ostanut mulle yhtään mitään. Edes synttärilahjoja en saanut. Lapselle mies osti kaiken _PAKOLLISEN_, mutta ei ei kyllä yhtään mitään ylimääräistä. Vaatteita voi pestä, eikä niitä tarvitse olla niin paljon. Totta kyllä, mutta rajansa siinäkin.  Muistan, kun ostin tytölle hennesiltä 7,90e maksavan mekon mun kaverin lapsen synttäreille ja mies syytti mua heti, että olen pröystäilijä.  Kaikkein paras kuitenkin oli tämä: Mä ostin kaupasta kuukautissuojia, niin mies kommentoi "eikö tuotakaan asiaa voi jotenkin halvemmalla tai kierrättämällä hoitaa". 

Rahasta tuli riitaa ja paljon.

Kieltämättä tämä "mun lapsi ja sun lapsi" asetelma hiertää mua paljon. Mies ei edes halua luoda suhdetta mun tyttöön ja kun teini joskus vähän kiukuttelee, niin se ärsyttää miestä suunnattomasti. Hänen oman lapsensakin ajoittainen nillitys on aina mun tytön syy.

Tulotasosta sen verran, että mies on erikoishammaslääkäri ja minä LTO.

En ymmärrä perhettä, missä on erilaiset elintasot. On naisen, lasten ja miehen elintaso ja lienee niin, että mies on siellä korkeimmalla ja käyttää valtaa perheeseen rahan voimalla. Perhe on yksikkö, siellä ollaan yhdessä, sama elintaso kaikille.

Nuorena kun aloitin ensimmäistä parisuhdetta ja muutettiin yhteen tuli yllätyksenä, että 10 kertaa enemmän tienaava mies ei ajatellut samoin. Oli meillä eri elintasot ja omat hyllyt jääkaapissa. Toinen söi naudan ulkofilettä ja toinen hernekeittoa. Nykyään naurattaa, mutta opin ymmärtämään, että tällaisia ihmisiä on. He ajattelevat, että kyse on loisimisesta kun eivät ymmärrä, mitä perhe, kumppanuus ja parisuhde on. Eikä tuollaiseen pidä alustua saati lapsia hankkia.

nottoo kirjoitti:

Jalkapalloa tai mitään muutakaan joukkoelajia ei lopeteta tosta noin vaan. Mikäli kyseessä oli vähintään 8 vuotias lapsi, niin urheilussa mennään kyllä jo aika nopeasti eteenpäin kilpalutasolla jne, ettei vuodeksi pois jääminen oli oikein hyvä asia. Tunnetustihan jouekkoeissa ei voi vain harrastaa, vaan joko kilpailet ja lujaa tai valmentaja tekee selväksi, että olet pohjasakkaa -> lapsen innostus lopahtaa äkkiä.

Uusioperheissä onkin usein kinkkinen tilanne rahan suhteen. Mun mielestä perhe on yksi yhteinen kokoonpano huolimatta siitä, kuka nyt on edellisestä liitosta ja kuka ei. Kun miehen kanssa tapasimme, meillä oli molemmilla yksi lapsi. Minä pidin aina jouluina, synttäreinä, lomina jne huolen, että kumpikin saa yhtä paljon. Kun lähdimme ulkomaille, matkat maksettiin puoliksi. Jos annoin reissussa omalleni 20e, niin annoin sen myös miehen  lapselle.

Halusin kaikin puolin luoda hyvän suhteen miehen lapselle viettämällä yhdessä aikaa, kyselemällä kuulumisia jne. Jos poika joskus hartaasti toivoi jotain lelua, vaatetta tms, niin usein se olin minä, joka sen osti.

Koko ajan maksoin yksin oman lapseni kaikki menot. Esim. jouluisin mies ei edes kysellyt, onko mun tytölle lahjat valmiina tai vaikkapa aionko järjestää tytölleni synttärit jne ja kutsuttaisiinko hänenkin sukulaisia. 

Saatiin yhteinen lapsi ja mä jäin hoitamaan lasta kotiin kahdeksi vuodeksi. Tuon aikana huomasin, että meillä on todellakin erilainen käsitys rahasta. Mun mies ei osallistunut eurollakaan mun tyttäreni kuluihin, vaikka hänellä olisi ollut hyvin siihen varaa. Hoitovapaani aikana tytön  harrastusmaksut maksoin minä ja joka ikisen vaatteen, silmälasit jne maksoin minä. Jos mulla oli tiukka tilanne, niin jouduin kysymään apua mun vanhemmilta tai tytön toiselta mummulta. Miehellä on koko ajan ollut tavalla tai toisella rahaa käytössä lähemmäs sata tuhatta. SIitä huolimatta oman lapseni menoihin jouduin kysymään apua muualta, koska "se on sun lapsi".  Huvipuistoon osti tytölle kyllä lipun ja jos töiden jälkeen haki pizzaa, niin toi kyllä kaikille. Siinä se.

Me oltiin lähdössä viettämään Lappiin mun kolmekymppisiäni ja mökki maksettiin puoliksi. Lasketteluliput mies oli varannut omalle lapselleen ja mulle ja miehelle, mutta ei mun tytölle. Älähdin tästä pahemman kerran ja lopulta varasi hänellekin lipun ja selitys oli "sori kun en mä ees tajunnut".

Meillä on myös niin, että mies säästää ja sijoittaa omalle lapselleen koko ajan.  Myös enemmän, kuin meidän yhteiselle lapselle. Miehen esikoinen on poika ja miehen mukaan pojat ovat parempia rahankäyttäjiä. Yhteinen lapsemme on siis tyttö. Eli jopa miehen omat biologiset lapset ovat täysin eri asemassa keskenään.

Eikä puhettakaan, että hoitovapaani aikana mies olisi ostanut mulle yhtään mitään. Edes synttärilahjoja en saanut. Lapselle mies osti kaiken _PAKOLLISEN_, mutta ei ei kyllä yhtään mitään ylimääräistä. Vaatteita voi pestä, eikä niitä tarvitse olla niin paljon. Totta kyllä, mutta rajansa siinäkin.  Muistan, kun ostin tytölle hennesiltä 7,90e maksavan mekon mun kaverin lapsen synttäreille ja mies syytti mua heti, että olen pröystäilijä.  Kaikkein paras kuitenkin oli tämä: Mä ostin kaupasta kuukautissuojia, niin mies kommentoi "eikö tuotakaan asiaa voi jotenkin halvemmalla tai kierrättämällä hoitaa". 

Rahasta tuli riitaa ja paljon.

Kieltämättä tämä "mun lapsi ja sun lapsi" asetelma hiertää mua paljon. Mies ei edes halua luoda suhdetta mun tyttöön ja kun teini joskus vähän kiukuttelee, niin se ärsyttää miestä suunnattomasti. Hänen oman lapsensakin ajoittainen nillitys on aina mun tytön syy.

Tulotasosta sen verran, että mies on erikoishammaslääkäri ja minä LTO.

Järkyttävää luettavaa. Miksi olet ollut miehen kanssa, joka rakastaa rahojaan enemmän kuin sinua ja käsittääkseni teidän lasta. Perheellä pitäisi olla yksi yhteinen elintaso. Etkö arvosta itseäsi yhtään tai lastasi. Sama tilanne vanhempana edessä tai jos toinen sairastuu. Miksi haluat olla tuollaisen miehen kanssa

Meillä kaatui koko lapsen tekeminen siihen, että miehelle ei tullut kuuloonkaan elättää meitä.  Hän laski, että mun vanhempainrahalla maksaa kyllä lainat, laskut, ruuat jne. Ei mennyt millään tavalla jakeluun, että hänen olisi kuulunut maksaa penniäkään enempää. Selitys oli aina, että aikuinen vastaa täysin itse omista menoistaan. Hänen mukaansa myös kaikenlaiset rintapumput, sitterit, vauvakeinut oli naurettavuuden huippu.

Hänen mukaansa myös nainen saa vähän kärsiäkin siitä, ettei ole rahaa mihinkään, koska saa vapauden olla vuoden pari kotona vain katselemassa leffoja.   Suuri kaipuu perustaa perhe  sai mut jättämään koko miehen.

Nyt olen raskaana viikolla 14+4 uudelle miehelleni. Toki olemme olleet yhdessä jo yli viisi vuotta. Rahasta juttelimme jo ennen raskautta ja hän oli kyllä sitä mieltä, että maksaa perheen yhteiset kulut. Mä ostin ekat vauvan vaatteet viime lauantaina ja niistä tuli kyllä vähän sanomista, että tuhlaan. Kappahlin newbie vaatteisiin meni siis 44,90e. 

Vierailija kirjoitti:

44

Jos sinä tahtoisit ja pitäisit järkevänä kulkea kulahtaneessa, virttyneessä, kuluneessa ja kauhtuneessa puhumattakaan rikkinäisessä takissa ja hiukset mallista ulos kasvaneina silmille roikkuen omituisen näköisenä perheen aloittajan perheen kokonaistuloilla, ihmettelisin suuresti.

"Kampaajalla käyminen" on sama kuin miehille parturi. Ei sille parempaakaan nimitystä kielessämme ole. Ei se tarkoita, mentäisiin teettämään jotain kamalan ylellisen kallista ja tarpeetonta. Naisen on saatava käydä kampaajalla ihan siinä kuin miehenkin parturissa. Hiukset kasvavat kummallakin sukupuolella.

Kun ei hoida itseään ukon mekottaessa rahasta, siinähän sitä jälkimmäisellä onkin hyvä tekosyy aloittaa se vieraissa hyppääminen oman akan ollessa mahdollisimman metsittynyt. Ehkä se on jokin neandertaalivietti noilla jollain, ajavat takaa sitä ettei oma akka olisi muista kiinnostava?

En olekaan käynyt kampaajalla öö seitsemään vuoteen! :) Pitkät hiukset on todella helppohoitoiset! En myöskään käytä shampoota tai hoitoainetta, luonnostaan pysyvät parhaiten terveinä ja paksuina. Erilaisilla kampauksilla saa sitten todella paljon vaihtelua ihan ilman rahaa, lettejä, nutturoita, poninhäntiä... Myöskään mies ei käy parturissa, koska hänellä on niin lyhyt tukka, että voi siistiä itse.

Ja itseään voi hoitaa todella helposti ja halvasti <3 normaali iho ei tosiaankaan tarvitse mitään muovipitoisa rasvoja hehkuakseen, päinvastoin paremman tuloksen saa oikeasti useimmiten luonnonmukaisilla hoitotuotteilla. Ja esimerkiksi lenkkeily, luonnossa liikkuminen ja kotijumpat vaikka lapsen kanssa ovat myös täysin ilmaisia tapoja pitää itsestään huolta. Halusin vain sanoa, että kyllä itseään voi hoitaa ja hemmotella aivan ilmaiseksikin ja vieläpä ilman mitään ylimääräisiä kemikaaleja. Ihan huippua! Säästyy myös ihan todella paljon rahaa tässä :) kotijumpilla voii päästä ihan fitness kuntoonkin, ja kunnon hikijumpat kotona on oikeasti sitä arjen luksusta. Tenavatkin saa mukaan, tykkäävät musiikin tahtiin tanssahdella ja hyppiä :)

Ja edelleen se, että kirppiskamat ei tarkoita mitään kulahtunutta. Minulla on ollut 4 vuotta sama, yksi talvitakki. Mihinpä sitä enempiä tarttis? :) Tämä on ihan perusmallia oleva, klassinen tummansininen keskeltä hieman kapeampi toppatakki. Ei todellakaan mikään virttynyt ja kulahtanut. Pidän tästä takista huolta, ja varmasti menee vielä ainakin kymmenisen vuotta.

Olen oppinut elämään todella vähällä. Itse tienaan sen hieman yli 300 euroa kotihoidontukea, ja miehen palkka on noin 1500 e / kk. Meillä jää joka kuu kuitenkin yli satoja euroja, jopa lähemmäs tonni. Ja voidaan sitten reissata ja säästääkin. Koen olevani ihan älyttömän rikas!

Vierailija kirjoitti:

nottoo kirjoitti:

Jalkapalloa tai mitään muutakaan joukkoelajia ei lopeteta tosta noin vaan. Mikäli kyseessä oli vähintään 8 vuotias lapsi, niin urheilussa mennään kyllä jo aika nopeasti eteenpäin kilpalutasolla jne, ettei vuodeksi pois jääminen oli oikein hyvä asia. Tunnetustihan jouekkoeissa ei voi vain harrastaa, vaan joko kilpailet ja lujaa tai valmentaja tekee selväksi, että olet pohjasakkaa -> lapsen innostus lopahtaa äkkiä.

Uusioperheissä onkin usein kinkkinen tilanne rahan suhteen. Mun mielestä perhe on yksi yhteinen kokoonpano huolimatta siitä, kuka nyt on edellisestä liitosta ja kuka ei. Kun miehen kanssa tapasimme, meillä oli molemmilla yksi lapsi. Minä pidin aina jouluina, synttäreinä, lomina jne huolen, että kumpikin saa yhtä paljon. Kun lähdimme ulkomaille, matkat maksettiin puoliksi. Jos annoin reissussa omalleni 20e, niin annoin sen myös miehen  lapselle.

Halusin kaikin puolin luoda hyvän suhteen miehen lapselle viettämällä yhdessä aikaa, kyselemällä kuulumisia jne. Jos poika joskus hartaasti toivoi jotain lelua, vaatetta tms, niin usein se olin minä, joka sen osti.

Koko ajan maksoin yksin oman lapseni kaikki menot. Esim. jouluisin mies ei edes kysellyt, onko mun tytölle lahjat valmiina tai vaikkapa aionko järjestää tytölleni synttärit jne ja kutsuttaisiinko hänenkin sukulaisia. 

Saatiin yhteinen lapsi ja mä jäin hoitamaan lasta kotiin kahdeksi vuodeksi. Tuon aikana huomasin, että meillä on todellakin erilainen käsitys rahasta. Mun mies ei osallistunut eurollakaan mun tyttäreni kuluihin, vaikka hänellä olisi ollut hyvin siihen varaa. Hoitovapaani aikana tytön  harrastusmaksut maksoin minä ja joka ikisen vaatteen, silmälasit jne maksoin minä. Jos mulla oli tiukka tilanne, niin jouduin kysymään apua mun vanhemmilta tai tytön toiselta mummulta. Miehellä on koko ajan ollut tavalla tai toisella rahaa käytössä lähemmäs sata tuhatta. SIitä huolimatta oman lapseni menoihin jouduin kysymään apua muualta, koska "se on sun lapsi".  Huvipuistoon osti tytölle kyllä lipun ja jos töiden jälkeen haki pizzaa, niin toi kyllä kaikille. Siinä se.

Me oltiin lähdössä viettämään Lappiin mun kolmekymppisiäni ja mökki maksettiin puoliksi. Lasketteluliput mies oli varannut omalle lapselleen ja mulle ja miehelle, mutta ei mun tytölle. Älähdin tästä pahemman kerran ja lopulta varasi hänellekin lipun ja selitys oli "sori kun en mä ees tajunnut".

Meillä on myös niin, että mies säästää ja sijoittaa omalle lapselleen koko ajan.  Myös enemmän, kuin meidän yhteiselle lapselle. Miehen esikoinen on poika ja miehen mukaan pojat ovat parempia rahankäyttäjiä. Yhteinen lapsemme on siis tyttö. Eli jopa miehen omat biologiset lapset ovat täysin eri asemassa keskenään.

Eikä puhettakaan, että hoitovapaani aikana mies olisi ostanut mulle yhtään mitään. Edes synttärilahjoja en saanut. Lapselle mies osti kaiken _PAKOLLISEN_, mutta ei ei kyllä yhtään mitään ylimääräistä. Vaatteita voi pestä, eikä niitä tarvitse olla niin paljon. Totta kyllä, mutta rajansa siinäkin.  Muistan, kun ostin tytölle hennesiltä 7,90e maksavan mekon mun kaverin lapsen synttäreille ja mies syytti mua heti, että olen pröystäilijä.  Kaikkein paras kuitenkin oli tämä: Mä ostin kaupasta kuukautissuojia, niin mies kommentoi "eikö tuotakaan asiaa voi jotenkin halvemmalla tai kierrättämällä hoitaa". 

Rahasta tuli riitaa ja paljon.

Kieltämättä tämä "mun lapsi ja sun lapsi" asetelma hiertää mua paljon. Mies ei edes halua luoda suhdetta mun tyttöön ja kun teini joskus vähän kiukuttelee, niin se ärsyttää miestä suunnattomasti. Hänen oman lapsensakin ajoittainen nillitys on aina mun tytön syy.

Tulotasosta sen verran, että mies on erikoishammaslääkäri ja minä LTO.

Järkyttävää luettavaa. Miksi olet ollut miehen kanssa, joka rakastaa rahojaan enemmän kuin sinua ja käsittääkseni teidän lasta. Perheellä pitäisi olla yksi yhteinen elintaso. Etkö arvosta itseäsi yhtään tai lastasi. Sama tilanne vanhempana edessä tai jos toinen sairastuu. Miksi haluat olla tuollaisen miehen kanssa

Kyllä tässä suhteessa on paljon hyvääkin. Suurin ongelma mulle on kuitenkin se, että mun esikoistyttöni on miehelle ollut aina kuin ilmaa. Tyttö oli jo 8v kun tapasin mieheni kanssa, joten sen ikäiseen ja vielä tyttöön voi olla hankalampi kehittää suhdetta. Etenkin, kun tyttöni on aika arka. Nyt teini-ikäinen tyttö on sellainen "Kiltti koulutyttö", joka käy isoskoulutuksessa ja viihtyy ns seurakuntanuorten parissa. Tätä ei mieheni ymmärrä ollenkaan, koska normaali nuori kuulemma on eläväinen ja meneväinen. Se on ihan käsittämättömän loukkaavaa, ettei hän kunnioita mun lapseni valintoja. Olen mä eroa usein miettinytkin ja omaa talouttanut hoitanut sen mukaan, että pärjään kyllä, jos ero tulee.

vaihtamallaparanee kirjoitti:

Meillä kaatui koko lapsen tekeminen siihen, että miehelle ei tullut kuuloonkaan elättää meitä.  Hän laski, että mun vanhempainrahalla maksaa kyllä lainat, laskut, ruuat jne. Ei mennyt millään tavalla jakeluun, että hänen olisi kuulunut maksaa penniäkään enempää. Selitys oli aina, että aikuinen vastaa täysin itse omista menoistaan. Hänen mukaansa myös kaikenlaiset rintapumput, sitterit, vauvakeinut oli naurettavuuden huippu.

Hänen mukaansa myös nainen saa vähän kärsiäkin siitä, ettei ole rahaa mihinkään, koska saa vapauden olla vuoden pari kotona vain katselemassa leffoja.   Suuri kaipuu perustaa perhe  sai mut jättämään koko miehen.

Nyt olen raskaana viikolla 14+4 uudelle miehelleni. Toki olemme olleet yhdessä jo yli viisi vuotta. Rahasta juttelimme jo ennen raskautta ja hän oli kyllä sitä mieltä, että maksaa perheen yhteiset kulut. Mä ostin ekat vauvan vaatteet viime lauantaina ja niistä tuli kyllä vähän sanomista, että tuhlaan. Kappahlin newbie vaatteisiin meni siis 44,90e. 

Hyvä, että jätit sellaisen "miehen". Onnea odotukseen. Asioista pitää puhua ja itseä pitää arvostaa.

Aloittaja kirjoitti:

Meillä on kolme lasta. Kaksi vanhinta on jo koulussa. Esikoinen harrastaa jalkapalloa ja se harrastus vie kaikkineen vajaa 1500€ vuosi. Keskimmäinen käy painissa ja se maksaa vuodessa kaikkineen noin 300€.

Asutaan 2012 rakennetusaa talossa. Ei missää linnassa, vaan perus moderni pulpettikattoinen pakettitalo, mitä nyt on kaikilla. Autoja kaksi pakko olla, mutta mun auto alkaa olla jo ihan luokkaa kottero ja miehen auto tavallinen velaton perheauto. Lemmikkejä ei ole.

Asuntolaina, vakuutukset, autovero, kaikki laskut, lasten harrastukset, lääkemenot, terveydenhuolto jne vie kaikki rahat. Säästöön saadaan vähän, mutta niillä rahoilla järkätään lasten synttärit, joulu ja ostetaan pakollista, kuten uudet auton renkaat, silmälasit, öljytään terassit tms.

Rahaa ei ole mihinkään. Ei voida edes syödä mitä halutaan. Olen vauvan kanssa kotona. Lapsi on 4kk. Isommat lapset haluaisi joskus leffaan tms, mutta pakko on sanoa, ettei ole varaa. Mä syön päivisin kotona lähinnä puuroa ja banaania tms.

Eli te jotka olette kotona hoitovapaalla, niin millä ilveellä te ostatte kauniita vaatteita lapsille, käytte reissuilla, värjäätte hiuksia kampaajalla ja hengailette toisten mammojen kanssa kahviloissa?

Mulla ei ole varaa ostaa itelle mitään. Ei siis edes uutta takkia. Saati että mun vauva olisi puettu hintoihin vaatteisiin. Kirpparikuteissa mennään, mutta nekin on nykyään aika kalliita.

Mietittiin moneenko  lapseen on varaa. Laskettiin että yhteen.  Tulot 5000 netto

Ei kannata lisääntyä  yli elatuskyvyn.Sinäkin huomasit sen jo,  tosin vastan hieman liian myöhään.

Jos jo ekan lapsen kanssa huomaatte tuollaisen käytöksen miehessä, miksi ihmeessä tehdä vielä lisää

lapsia? En voi ymmärtää tuollaisia itaroita penninvahtijoita ollenkaan! Yhteinen lapsi, yhteinen talous.

Eipä tuollainen "mies" vaimoansa ja lastensa äitiä arvosta eikä kunnioita.

Tästä päästääkin mukavasti aiheeseen avioero.  Työni puolesta olen vuosien varrella seurannut lukuisia avioerotapauksia.  Vaiettu, mutta yleinen syy on RAHA. Vaikka lopulliseksi ongelmaksi nimetään jokin muu asia, niin koko vyyhti on voinut saada alkunsa rahasta ja lasten kanssa kotona olemisesta.  Laitan tässä lyhyesti hyvin tyypillisesti avioeroon johtavia tilanteita:

Miehen mielestä nainen saa vuoden pari ylimääräistä lomaa, koska jää kotiin lasten kanssa. Kotona on aikaa vain lorvia ja makoilla. Kaikki kotona jää naisen vastuulle ja jos jotain ei ole hoidettu, niin nainen on laiska.  Mitään ylimääräistä rahaa/palkkaa nainen ei tarvitse, sillä lomailuhan on se palkka.  Myös uusien ystävien saaminen (esim perhekerhoista jne) on miehille ongelma, sillä äidillä on sosiaalista elämää ja uusia ystäviä. Koko maailma ei pyöri miehen ympärillä!

Mies pitää naista rahan avulla täysin vallassaan. Nainen on kotona lasten kanssa ilman kunnon tuloja mies voi käyttää valtaansa mielivaltaisesti, koska hän tienaa. Vallankäyttö alkaa hipua pikkuhiljaa muillekin elämän osa-aluille, koska raha, raha, raha, raha ja RAHA.

Nainen ei meikkaa ja laittaudu kotona ollensaan. Toisaalta kampaajalle ei anneta penniäkään ja meikit ovat turhia ja niihin ei saa rahaa tuhlata. Mies viettää itsekin aikanasa kotona t-paidassa ja collareissa, mutta naisen ponnari-legginsit look on täysin välinpitämättömyyttä miestä kohtaan. Naisen pitäisi treenata, mutta mies ei toki kallisarvoista vapaa-aikaansa lastenhoitoon käytö ja nainen ei saa käyttää rahojaan salille. Ainiin, vanhat puhkikuluneet lenkkarit kelpaa hyvin. 

Meillä kahden isomman lapsen harrastukset maksavat 70€/vuosi toisella ja toisella 140€/vuosi. Eikä ole autoa. Pärjätään hyvin kun on pienet menot.

Tosin me elimme kahden ensimmäisen lapsen kanssa opiskelijan tuloilla, joten nyt kolmannen kanssa kun toinen on hyväpalkkaisessa työssä, tuntuu luksukselta.

Olemme hyvätuloisia.  Omat vuosituloni noin 50ke ja miehen noin 80ke. Lisäksi realisoitavaa omaisuutta vähintäänkin riittävästi. Autot velattomat ja talo täysin velaton. Sijoituslainaa on, mutta sijoitukset maksavat itse itseään.  Me ennakoimme tilanteita jo kauan sitten. Haaveissa on kolme lasta ja nyt niitä on siis kaksi.  Meille riittää vallan mainiosti 130m2 talo. Neljä makkaria ja kodinhoitohuone , tupakeittiö, pari vaatehuonetta. Käyttöullakko löytyy myös. Autotalli kahdelle autolle, lämmin 15m2 varastotila ja autotallissa myös käyttöullakko. 

Olisimme voineet rakentaa myös paljon suuremman ja ökymmän talon (hieno tämäkin on), mutta me halusimme, että rahaa jää matkusteluun ja arjen luksukseen. Säästössä meillä on rahaa ihan mukavasti. Silti mä ajan lähes 15v vanhalla autolla, joka on vain meidän kauppakassiksi tarkoitettu auto. Joku toinen olisi käyttänyt säästönsä auton hankintaan. 

Meillä lähes identtinen tilanne talon mallia ja rakennusvuotta ja vauvan ikää sekä lasten harrastusten hintaa myöten. Paitsi että lapsia on neljä.

Mutta meillä on kyllä hyvin stressitöntä. Matkustellaankin. Ei meillä rahasta tarvitse ikinä edes keskustella. Eikä kituuttaa. Varmaan joku tulojuttu sitten veikkaisin. Tosin meillä tehdään kaikki isommat hankinnat aina harkiten eikä koskaan velkarahalla. Eli lainaa on juuri vain taloa ja toista autoa varten. Ei osamaksuja. Ja mä kyllä tykkään kirppistellä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kahden isomman lapsen harrastukset maksavat 70€/vuosi toisella ja toisella 140€/vuosi. Eikä ole autoa. Pärjätään hyvin kun on pienet menot.

Tosin me elimme kahden ensimmäisen lapsen kanssa opiskelijan tuloilla, joten nyt kolmannen kanssa kun toinen on hyväpalkkaisessa työssä, tuntuu luksukselta.

Tämäpä justiinsa! :) Pitää oppia elämään tulojen mukaan. Asua vähän pienemmin, ja tinkiä sieltä täältä. Musta on ärsyttävä ennakkoluulo, et lapset muka maksais paljon. Lapsilisä kattaa ison osan kuluista. Me säästetään asumisessa, asutaan melko pienesti. Vuokraan menee 400€/kk. Mahdutaan hyvin, koska meillä vanhemmilla ei oikeastaan ole tavaroita, lasten leluille on hyvin siis tilaa, itseasiassa tämäkin asunto on melko väljä. Meillä jää säästöön (esim. Joulua ja terveydenhoitokuluja varten) joka kuu paljon rahaa, vaikka tienataan yhteensä noin 1200€/kk. Syödään paljon kasvisruokaa, tulee halvemmaksi. Ei ostella tavaroita, vaan pikemminkin nautitaan ihan ilmaisista asioista kuten leikkikentistä, muskareista, ulkona reissaamisesta ja just vaikka camping lomista skandinaaviassa. Olen elänyt kauan opintotuella ja kotihoidontuella ja tosiaankin rahaa jää yli.

Ja en käytä juurikaan meikkiä, mutta ei se tarkoita että näyttäs rupsahtaneelta. Esim alicia keys on todella hyvä esimerkki että luomunakin voi näyttää upealta.