Lapsen kanssa mammalomalla/hoitovapaalla. Miten teillä on varaa edes syödä?

Vierailija kirjoitti:

Miehen palkka, edullinen talon lainan lyhennys, 400 kuussa.

Meillä viisi lasta ja rahaa on ihan ok.

Mitkä teillä toisen tulot? Itse saan äippärahaa vain tonnin.

Vain tonnin..heh. Kotihoidontuki on tosiaan sen 300e/kk.

Mun tulot vuodessa on noin 28.000.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen palkka, edullinen talon lainan lyhennys, 400 kuussa.

Meillä viisi lasta ja rahaa on ihan ok.

Mitkä teillä toisen tulot? Itse saan äippärahaa vain tonnin.

Vain tonnin..heh. Kotihoidontuki on tosiaan sen 300e/kk.

Niin niin, mä aattelin jotenkin että olet äippälomilla etkä kht.lla.

Meillä silloinkin miehen tulot mutta kitsasta oli. Ei meillä kenenkään ruokia kuitenkaan erotella.

Aloittaja kirjoitti:

Mun tulot vuodessa on noin 28.000.

Teillähän on hyvät yhteiset tulot. Ongelma on se että mies ei pidä perhettänne yksikkönä vaan haluaa säilyttää omat rahat.

Vierailija kirjoitti:

Raskausaikana tehdään niin paljon töitä, että saadaan hyvät äitiysrahat. Tämä tulee muutenkin ennakoida.

Kyllä mun kuukausipalkka on ihan sama teen miten paljon töitä hyvänsä. Ylitöistä ei makseta.

Äitiyslomalla vaan elellään niukemmin, siinä se. En mä missään trendikahviloissa pyöritty, reissattu enkä merkkivaatteita ostellut. Meilläkin on kolme lasta, enkä koe että tuossa kolmanne kohdalla olisi mitenkään tiukasti pitänyt elää.

Nuo jutut on ylellisyyksiä, joita ilman voi olla ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Miehen vuositulot ovat noin 70.000ke vuodessa. Mies maksaa lasten harrastukset, asuntolainasta enemmän ja isompia kuluja. Hänellä toki jää rahaa yli, jotka sijoittaa.

Mutta esim vaatteet, kampaajat, hieman parempi kotiruoka (lohi, paremmat salaatit jne) on tuhlausta. Kun lapsi tai minä emme joudu alasti kulkea, niin se riittää kuulemma. Enkä tarvitse uutta takkia, kun vanha pysyy napeilla kiinni, vaikka on vetskari rikki. Osta sitten omilla rahoilla kun meet töihin jne on vastaus. Äippärahoilla en voi ostaa, kun maksan niillä lainasta osuuden, omat laskut, oman auton kulut ja esikoisen vaatteet,.pyörät jne koska hän on vain mun lapsi.

Oikeesti vai luuletko vaan?

Mitä se tekee jos ostat takin ja kunnon ruokaa ja sanot että voi voi.

Jos tänään hakisin uuden takin, niin ei välttämättä sanoisi mitään. Jos takki maksaisi 100€ tai yli, niin voisi vähän annattaa. Ruuasta ei valita yleensä noin muuten. Jos kokkaisin tänään vaikkapa uunilohta, kunnon fetasalaatin ja ostaisin vaikkapa laskiaispullat, niin aivan varmasti alkaisi se "jaa paljonko maksoi. Koitas nyt vähän miettiä mihin menee rahaa".

Käytiin pari viikkoa sitten perjantaina vauvan kanssa lääkärissä ja tullessa hain kaikille subit. Kaksi päivää nillitti, miten sillä yli kolmella kympillä olisi syönyt koko viikonlopun.

Ei ollut mitään vaikeuksia. Meillä on aina ollut yhteinen tili ja rahat yhteiset. Esikoisen syntymän jälkeen lähdettiin komennukselle ja palattiin, kun lapsi oli kaksi vuotias. Menin silloin taas töihin. Kuopuksen kanssa olin vuoden kotona, jonka jälkeen mies oli hoitovapaalla puoli vuotta.

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Miehen vuositulot ovat noin 70.000ke vuodessa. Mies maksaa lasten harrastukset, asuntolainasta enemmän ja isompia kuluja. Hänellä toki jää rahaa yli, jotka sijoittaa.

Mutta esim vaatteet, kampaajat, hieman parempi kotiruoka (lohi, paremmat salaatit jne) on tuhlausta. Kun lapsi tai minä emme joudu alasti kulkea, niin se riittää kuulemma. Enkä tarvitse uutta takkia, kun vanha pysyy napeilla kiinni, vaikka on vetskari rikki. Osta sitten omilla rahoilla kun meet töihin jne on vastaus. Äippärahoilla en voi ostaa, kun maksan niillä lainasta osuuden, omat laskut, oman auton kulut ja esikoisen vaatteet,.pyörät jne koska hän on vain mun lapsi.

Oikeesti vai luuletko vaan?

Mitä se tekee jos ostat takin ja kunnon ruokaa ja sanot että voi voi.

Jos tänään hakisin uuden takin, niin ei välttämättä sanoisi mitään. Jos takki maksaisi 100€ tai yli, niin voisi vähän annattaa. Ruuasta ei valita yleensä noin muuten. Jos kokkaisin tänään vaikkapa uunilohta, kunnon fetasalaatin ja ostaisin vaikkapa laskiaispullat, niin aivan varmasti alkaisi se "jaa paljonko maksoi. Koitas nyt vähän miettiä mihin menee rahaa".

Käytiin pari viikkoa sitten perjantaina vauvan kanssa lääkärissä ja tullessa hain kaikille subit. Kaksi päivää nillitti, miten sillä yli kolmella kympillä olisi syönyt koko viikonlopun.

Miksi te pariudutte tuollaisten junttien kanssa?

Mä en ymmärrä talouksia jossa vedetään kaikki puoliksi.. Meillä jo kun muutettiin yhteen, olivat rahat yhteiset. Minä tein töitä, poikaystävä opiskeli ja ei ottanut lainaa eikä käynyt töissä muuta kuin kesäisin ja muutama keikka viikonloppuisin. Valmistui kiitettävin arvosanoin. Nyt hän on töissä ja minä vauvan kanssa kotona. Tämä tietenkin vaatii sitoutumista ja hieman luottoa ettei ala elättää ketä tahansa. Mutta en koe "loisivani" kotona miehen rahoilla kun 4 vuotta oli tilanne toisin päin.

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Miehen vuositulot ovat noin 70.000ke vuodessa. Mies maksaa lasten harrastukset, asuntolainasta enemmän ja isompia kuluja. Hänellä toki jää rahaa yli, jotka sijoittaa.

Mutta esim vaatteet, kampaajat, hieman parempi kotiruoka (lohi, paremmat salaatit jne) on tuhlausta. Kun lapsi tai minä emme joudu alasti kulkea, niin se riittää kuulemma. Enkä tarvitse uutta takkia, kun vanha pysyy napeilla kiinni, vaikka on vetskari rikki. Osta sitten omilla rahoilla kun meet töihin jne on vastaus. Äippärahoilla en voi ostaa, kun maksan niillä lainasta osuuden, omat laskut, oman auton kulut ja esikoisen vaatteet,.pyörät jne koska hän on vain mun lapsi.

Oikeesti vai luuletko vaan?

Mitä se tekee jos ostat takin ja kunnon ruokaa ja sanot että voi voi.

Jos tänään hakisin uuden takin, niin ei välttämättä sanoisi mitään. Jos takki maksaisi 100€ tai yli, niin voisi vähän annattaa. Ruuasta ei valita yleensä noin muuten. Jos kokkaisin tänään vaikkapa uunilohta, kunnon fetasalaatin ja ostaisin vaikkapa laskiaispullat, niin aivan varmasti alkaisi se "jaa paljonko maksoi. Koitas nyt vähän miettiä mihin menee rahaa".

Käytiin pari viikkoa sitten perjantaina vauvan kanssa lääkärissä ja tullessa hain kaikille subit. Kaksi päivää nillitti, miten sillä yli kolmella kympillä olisi syönyt koko viikonlopun.

No tuo on miehillä tapana, kun ovat vastuussa niistä perheen tuloista.

Takki ostetaan jos tarvitaan, eikä se oo mikään satasen takki hyvänen aika!!!

Ja kalaa syödään kun se tekee hyvää ihmiselle ja piste, mutta sitten säästetään muussa. Eikä mitään laskiaispullia osteta valmiina, se on tuhlausta.

Kyllä mä ymmärrän sun miestäkin.. Mutta ei kaikkea tarvi venytellä ja vanutella.

Mun mies on suurituloinen. Enkä mä hyödy siitä yhtään sen enempää, kuin että olisi keskituloinen. Enkä tarkoita, että haluaisin toisten rahoja edes käyttää. Mutta maksan edelleen 40% kaikesta, vaikka olen kotona yksivuotiaan kanssa. Meillä on molemmilla yksi lapsi entisistä suhteista, jotka todella eri arvoisessa asemassa. Mies säästää ja sijoittaa omalla lapselleen ja tuolla 10 -vuotiaalla on jo yli 30 tonnin omaisuus.

Mun omalleni oon saanut just ja just pari tonnia säästöön. Mun lapselle mies ei maksa mitään. Jos mennään syömään, uimaan, leffaan tms niin maksaa kyllä kaikki.

Nyt pyysin poikkeuksellisesti maksamaan musiikkiopiston 400€ laskun, koska joulu söi kaikki mun säästöt. Tuon laskun joudun maksamaan takaisin 50€ kuussa. Miehen NETTOpalkka on kuitenkin 5000 about.

Meillä mies maksaa lainat ja sähkölaskut jne. Mä käyn enemmän ruokakaupassa. Maksan omat ja tyttäreni laskut itse. Rahasta ei ole varsinaisesti riitaa, mutta jos ostan itselleni jotakin, niin tulee kyllä aina mainintaa rahan käytöstä.

Pojallemme en saisi ostaa mitään kivaa koskaan. Mun ystävä toi lahjaksi vauvalle sellasen minirodinin collegehaalarin ja mun piti oikeesti todistaa miehelle, etten ole ostanut sitä itse.

Ei meillä kukaan ryysyissä kulje. Osti mies mulle esim synttärilahjaksi kalliit nastalenkkarit.

No mä maksan meillä enemmän kaikkea vaikka oon kotona kolmen lapsen kanssa. Miehelle ei vaan mee kaaliin mun laskelmat. Kaikista menoista maksan puolet ja lasten kulut kaikki.. kyllä tämä on aiheuttanut isoja ongelmia.. mä eläisin leveämmin, jos asuisin yksin lasten kanssa.. mies perustelee kantansa vaan sillä, että mä saan olla vaan kotpna ja hän joutuu käydä töissä. Oon ehdottanut monesti, et hän jäisi kotiin ja mä meen töihin, mutta ei kuulemma käy. Mulla on vuorotyö, niin hän kuulemma joutuis kovemmille lasten kans ko mä.

Paljonko AP teidän tulot on eli miehen palkka ja sinun Kelalta saatava raha? Mikäli olette kummatkin pienituloisia (esim. kokopäivätyössä  alle 2500 eur/kk brutto) niin kyllä se vaan realismia on että 3 lasta, omakotitalo + kaksi autoa vetää talouden aika tiukille monesti. 

Kannattaa listata vaikka muutaman kuukauden ajalta kaikki kulut ja siitä lähteä miettimään että mistä oikeasti voitte säästää. Esim Onko vakuutukset ja niiden kilpailutus ajantasalla, sähkö kilpailutettu, lehtitilaukset ym ylimääräiset lopetettu?  Kannattaa myös kauppaostoksien yhteydessä miettiä/käydä kuitit läpi tuleeko ostettua ruokakaupasta jotain ihan muuta kuin ruokaa (esim. joku kiva tuikkukippo, kasvonaamio, erikoisoluita viikonlopulle yms). Usein kuluja on helpompi karsia kuin tuloja nostaa.

Itse olen äitiyslomalla vauvan ollessa nyt 8 kk. Palaan töihin syksyllä kun vauva 1v 3kk. Minä ja mies kokopäivätyössä, vuosiansiot kummallakin noin 50 teur brutto. Asumme rivitalossa 3h+k, asunto ei ole uusi. Autoja on kaksi, toisen vaihtoa suunnitellaan juuri nyt vähän käytettyyn. Ainoa laina on asuntolaina. Elintason olemme pitäneet samana nyt kuin ennen lasta. Osittain käytämme säästöjä joita vuosien varrella syntynyt mutta normaalisti riittää kuukausittaiset tulot (aikaisemmin jäi säästöön jonkun verran joka kuukausi). Hoitovapaan aikana käytämme osan säästöistä.  

Tämä keskustelu sai minut näkemään mieheni taas uusin silmin. Olen myös kotihoidontuella kotona ja kertaakaan en ole joutunut pyytämään mieheltäni lupaa yhteenkään ostokseen. Hän maksaa mukisematta aivan kaikki perheemme menot (johon kuuluu yhteensä neljä lasta) ja lisäksi aina palkkapäivänään kysyy kuinka paljon haluan tilillenu rahaa. Olen ottanut tilanteen itsestäänselvyytenä, hoidanhan yhteistä lastamme kotona, mutta ilmeisesti tilanne ei todellakaan kaikkien osalta ole näin yksinkertainen. Meidän perheemme on yksi taloudellinen yksikkö ja olen siitä kiitollinen.

Mä velkaannuin hoitovapaalla ja maksoin niitä velkoja noin 5 vuotta. Ja oltiin siis ihan keskivertoa vähän paremmin tienaavia ihmisiä, eikä mitään nuoria. Elin siis yli varojeni mutta siltikään en mitenkään ihmeellisesti. En siis matkustellut tai ostellut merkkivaatteita tms. Ihmettelen miten jotkut kolmekymppiset ja nuoremmat äidit viettää luxus-elämää äitiyslomilla. Koska kaikki eivät todellakaan ole kovatuloisia. Suurin osa on tavallisia.

Joo, ihmiset on aika erilaisissa asemissa.  Se on helppo olla hoitovapaalla jos mies pulittaa kaikesta kaiken ja helppo tulla viisastelemaan näille palstoille, että me olemme perhe jne ja olisitte etukäteen miettinyt kenen kanssa lapsia teette. Niinpä. On myös täysin eri asia jos äitiysrahakin on isompi kuin suurimman osan palkka lomarahoineen on koskaan ollut. Nyt kannattaa lähinnä puhua siis keskituloisista ihmisistä ja varsinkin jos lapsia on se 2-4 kpl. Jossain pk- seudulla kyllä pitää miehellä olla todella massiivinen palkka, että pystyy maksamaan yksin perheen asumismenot, ison  perheen ruokakulut, autot, harrastukset ja rahaa riittäisi vaivatta vielä hyvään elintasoon kuten matkusteluun, vaatteisiin, jne. Se on harvinaista herkkua se eikä todellakaan ole keskivertopulliaiselle mahdollista. Useimmiten lapsentekoiässä olevat ihmiset ovat kuitenkin nuorempia kuin 40 ( USEIMMITEN), joten harvalla on valtavat tulot. Näistä ihan nuorista nyt puhumattakaan.  Meillä tienataan nykyään hyvin, mutta tuolloin mieheni oli esim. jatko-opiskelija ja itse pienipalkkaisissa projektitöissä. Ei siinä hirveästi tienattu vaikka miten oltiin akateemisia..... Bruttotulot oli meillä noin 3500 euroa kuussa yhteensä :)

Meillä molemmilla on suh samansuuruinen palkka, välillä miehellä oli n 20 % suurempi. Vaikka meillä on omat tilit, niin  jaamma kulut normaalisti suht puoleksi. Mutta kun olin hoitovapaalla, mies laittoi mun tilille joka kuukausi rahaa ( ihan oma ehdotuksensa) ja kyseli välillä  riittääkö mun rahat. Ilman muuta hän silloin maksoi valtosan menoista myös. Yhteistä lastahan hoidin, ja siksi en voinut olla töissä. Ja on maksanut lapsen menoja, ostanut vaatteita lapselle yms aina. lapsihan on yhteinen.

Tää keskustelu menee aina siihen, että " Itse en olisi tuollaisen  juntin kanssa yms".  No hyvät teille. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ns. junttien ongelma. Omassa tuttavapiirissäni kaikkien miehet ovat koulutettuja, professoreista erikoislääkäreihin ja monella ystävälläni ollut samantyyppisiä ongelmia rahankäytöstä hoitovapailla. Oma tilanteeni ei ollut niin räikeä, mutta silti mies ei oikein tajunnut sitä, kun olen " vaan kotona". Ja ne ongelmat voivat olla vielä pahempia, jos mies on tottunut esim. sijoittamaan yms ja tottunut naisen työssäkäyntiin, SItten yhtäkkiä pitäisi maksaa kaikki. Vaikka siis puheen tasolla tuntuikin arvostavan sitä, mutta jotenkin epäilen että sanoi vaan koska niin kuuluu sanoa. Se on aina niin hirveän helppo neuvoa, jos itsellä on eri tilanne. Ja jos mies on todella varakas ja mielellään maksaa kaiken, niin vielä helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Paljonko AP teidän tulot on eli miehen palkka ja sinun Kelalta saatava raha? Mikäli olette kummatkin pienituloisia (esim. kokopäivätyössä  alle 2500 eur/kk brutto) niin kyllä se vaan realismia on että 3 lasta, omakotitalo + kaksi autoa vetää talouden aika tiukille monesti. 

Kannattaa listata vaikka muutaman kuukauden ajalta kaikki kulut ja siitä lähteä miettimään että mistä oikeasti voitte säästää. Esim Onko vakuutukset ja niiden kilpailutus ajantasalla, sähkö kilpailutettu, lehtitilaukset ym ylimääräiset lopetettu?  Kannattaa myös kauppaostoksien yhteydessä miettiä/käydä kuitit läpi tuleeko ostettua ruokakaupasta jotain ihan muuta kuin ruokaa (esim. joku kiva tuikkukippo, kasvonaamio, erikoisoluita viikonlopulle yms). Usein kuluja on helpompi karsia kuin tuloja nostaa.

Itse olen äitiyslomalla vauvan ollessa nyt 8 kk. Palaan töihin syksyllä kun vauva 1v 3kk. Minä ja mies kokopäivätyössä, vuosiansiot kummallakin noin 50 teur brutto. Asumme rivitalossa 3h+k, asunto ei ole uusi. Autoja on kaksi, toisen vaihtoa suunnitellaan juuri nyt vähän käytettyyn. Ainoa laina on asuntolaina. Elintason olemme pitäneet samana nyt kuin ennen lasta. Osittain käytämme säästöjä joita vuosien varrella syntynyt mutta normaalisti riittää kuukausittaiset tulot (aikaisemmin jäi säästöön jonkun verran joka kuukausi). Hoitovapaan aikana käytämme osan säästöistä.  

Etkö osaa lukea? Ap. N miehen tulot olivat 70000 euroa vuodessa ja ap. N tulot 28000 euroa vuodessa.

Miehen vuositulot tarkalleen 73800 ja mun vuositulot tarkalleen 28400.

Ei todellakaan ostella kaupasta mitään ylimääräistä. En aina osta edes hoitoainetta hiuksiin ja käytän pirkka merkin dödöä jne. Mitään tuikkukippoja ei ostella. Ei edes herkkuja, kuin aina joskus.

Alkoholia ei käytä kukaan meillä, eikä polttele.