Lapsen kanssa mammalomalla/hoitovapaalla. Miten teillä on varaa edes syödä?

Kyllä mä ymmärrän miestäni, joka on tarkka rahasta. Vaikka oman osuuteni saan vanhempainpäivärahoilla, niin hän kuitenkin tekee paljon töitä joten rahaa tuleekin.

Semi tiukkaa on mutta ei nyt ruoasta tarvi nipistää, kaikesta muusta kyllä.

Toisaalta ikuisuus murheen aihe on autot..

Mies mielellään nytkin hakisi 7000 euron auton ja minusta sellaista kk erää ei tarvita.. Mutta hän sen tietty päättää kun tienaa enemmän ja minä mietin sitten taas enemmän tarvinko minä housuja tai lapset vaatetta.

Nykyään tulee jo monta kertaa päivässä mieleen että olisi mukavampaa kun minä ja lapset oltaisiin pois miehen elämästä.. Saisi laittaa rahansa mihin haluaa eikä tarvis meitä elättää.

Eilenkin tuli riita taas autoista ja ihan vaan törkeän huonokuntoisista käynnistyskaapeleista, on kuulemma niin kalliit ettei ole varaa uusiin (minulle asiasta ilmoitettiin kuin idiootille, ne kuule maksaa)

Hain sitten kauppareissulla uudet, 17 euroa maksoi... Sitten haluaa kuitenkin 7000 velkaa autoon.. Joskus ei vaan tajua.

Vierailija kirjoitti:

Mä maksan edelleen puolet kaikesta. Miehellä on kyllä ihan ok tulot, mutta hänen mielestää hänen ei kuulu maksaa enempää. Meillä on vähän sama homma, että mies luulee, että oon jollain vuoden lepolomalla. Koliikkivauvan kanssa arki kotona on yllättävän raskasta.

Mulla ei ole edes autoa ja miehen yrityksen vuoksi asun aika syrjässä. Ei siis puhettakaan, että pääsisin osallistumaan vauvamuskariin tms, jossa tapaisi toisia äitejä. Pakettiautolla en saa jostain helkkarin syystä muka ajaa.

No miksi kyselet lupia? Sanot että lähdet tänään muskariin pakettiautolla ja sillä selvä.

Asutaan edullisesti syrjäkylällä eikä ennen lapsiakaan oltu totuttu kovin ylelliseen elämään. Kotiruokaa itse alusta tehden joka päivä ja vaatteiden ym lastentavaroiden kierrätystä. Oma kulutus minimiin, en käy kampaajalla, emme harrasta tai lomaile. Lapsilla yksi edullinen harrastus.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ymmärrän miestäni, joka on tarkka rahasta. Vaikka oman osuuteni saan vanhempainpäivärahoilla, niin hän kuitenkin tekee paljon töitä joten rahaa tuleekin.

Semi tiukkaa on mutta ei nyt ruoasta tarvi nipistää, kaikesta muusta kyllä.

Toisaalta ikuisuus murheen aihe on autot..

Mies mielellään nytkin hakisi 7000 euron auton ja minusta sellaista kk erää ei tarvita.. Mutta hän sen tietty päättää kun tienaa enemmän ja minä mietin sitten taas enemmän tarvinko minä housuja tai lapset vaatetta.

Nykyään tulee jo monta kertaa päivässä mieleen että olisi mukavampaa kun minä ja lapset oltaisiin pois miehen elämästä.. Saisi laittaa rahansa mihin haluaa eikä tarvis meitä elättää.

Eilenkin tuli riita taas autoista ja ihan vaan törkeän huonokuntoisista käynnistyskaapeleista, on kuulemma niin kalliit ettei ole varaa uusiin (minulle asiasta ilmoitettiin kuin idiootille, ne kuule maksaa)

Hain sitten kauppareissulla uudet, 17 euroa maksoi... Sitten haluaa kuitenkin 7000 velkaa autoon.. Joskus ei vaan tajua.

Ja niin, kauppaan meni minulta 200 euroa. Kaikki mun rahat menee ruokaan.

Käydään ässäkaupoissa, ja kerään kuukaudessa muutaman kympin ponareita.

Noh, mies ruvennut vahtimaan tätäkin tiliä ja hoituu helvetin, olin maksanut sillä parturini lokakuussa ja maksanut kaupassa!!!! Siitä sitten perhe palaveri ja lokiselvitys.. HÄN kuitenkin ostaa bensaa ainakin 400 kuussa, joten rahat kuuluu hänellekin.. No mä laitan sinne 1200 mutta väliäkö tuolla.

Kyllä minä joudun antamaan selvityksen kaikesta.

Ja ne käynnistyskaapelit oli muuten paskat, kun niillä hänen vanhoillaan olisi saanut vaikka panssarivaunun käyntiin... Ihan oli huonot ja paska ostos.

Meillä yksi lapsi, asutaan vuokrakaksiossa, ei autoa, ei pahemmin olla tavaroiden perään yms. mies tosin tupakoi, joten siinä valitettava täysin ylimääräinen kuluerä...

Mutta joka tapauksessa, miehen tulot vaihtelee rankasti sen mukaan miten töitä on tarjolla, pienimmillään netto 1300€/kk, suurimmillaan netto 2000€/kk.

Itse olen opiskelija ja hoitovapaalla. Miehen viikkovapaina teen alani keikkatöitä. Säästöjäkin olen onnistunut kerryttänyt miltein tonnin 👌

Hyvin näillä pärjätään. Tulot on pienet, mutta niin on kulutkin. Tätä kulujen pienuutta nimenomaan ei tunnuta ymmärtävän. Eräskin läheiseni on perheineen haalinut omakotitalot, autot, rempat yms yms. niin ettei kahden aikuisen mediaanitason tulotkaan meinaa riittää, vaan mennään suu säkkiä myöten. Ihmetellyt monesti miten meillä on varaa pitää lapsi kotihoidossa.

Olen jäämässä 2 kk päästä äitiyslomalle (ensimmäinen) ja juuri ostimme omakotitalon.

Keskustelimme ja laskimme raha-asiat selväksi, kun aloimme lasta yrittämään.

Meillä on molemmilla hyvät tulot, mutta äitiysvapaan aikana omani tippuvat jonkin verran ja hoitovapaalla roimasti. Elämme yhteistaloudessa ja muutenkin miehelleni oli täysin selvää, että kykyni osallistua perheen talouteen laskee töissä poissaollessani.

Päätimme silti pyytää 12kkk lyhennysvapaata talolainastamme, mikä pankin mielestä on perusjuttu tällaisessa elämäntilanteen muutoksessa (vauva).  Näin maksamme vain korkoja pari sataa ison osan siitä kun olen poissa töistä. Olisimme myös selvinneet normaaleista lyhennyksistä (1400€), mutta tämä tietysti helpottaa, kun voi säästää puskurirahastoa/ sisustaa uutta kotia.

Suosittelen tuota lyhennysvapaan pyytämistä heille, jotka tuskailevat menojen kanssa äitiyslomalla/hoitovapaalla.

Jokainen tyylillään tottakai. Ihmettelen vain suuresti näitä "emme matkustele, en meikkaa, aikuiset ei osta vaatteita kuin pakon edessä, kaikki kierrätetään, ei sisustella, vain lapset saa harrastaa, ei ulkona syömistä"jne. siis miksi helkkarissa edes jaksatte elää? Onko tuo teidän mielestänne elämisen arvoista elämää?

Kaikki ihmiset eivät halua samoja asioita ja se on ok. Kyllä mä tykkään meikata jonnekin lähtiessä ja on kiva käydä värjäämässä mun maantienharmaita hiuksia. Näytän ihan eri ihmiseltä kampaajan jälkeen.

Pukeutuminen on mulle tärkeää. Minusta revittäisiin iso pala pois, jos en saisi pukeutua tyylillä, jonka koen omakseni. Joskua nettikirppiksiltä saattaa löytyä jotain kivaa, mutta kirpparilta ei löydy ikinä mitään mun tyylistä.

Lapsillekin on kiva ostaa kivoja vaatteita. Heille löytyy kirppiksiltäkin jotain. Toki lapsille löytyy paljon nättiä ihan ketjuliikkeistäkin.

Joskus on vain arjen luksusta hakea koko porukalle pizzat tai lähteä vauvan kanssa kaupingille ja käydä vaikka kiinalaisessa syömässä päikkäriaikaan. Miehen kanssa treffit pihviravintolassa edes joskus ja ihan ns yleissivistyksen vuoksi viedään lapset pari kertaa vuodessa hienoon ravintolaan syömään. Pukeudutaan kauniisti ja käyttäydytään juhlallisesti.

Halutaan, että lapsetkin näkevät maailmaa. Matkailu avartaa, sivistää ja opettaa ajattelemaan monipuolisemmin. Ymmärtää paremmin muita ihmisiä, oppii eri kulttuureista ja on kiva nähdä pala historiaa ihan paikan päällä. Onhan tutkittu, että matkusteleva nuori pärjää keskimäärin paremmin koulussa. Maailma on nykyään muutenkin niin kansainvälinen ja monikulttuurinen.

Eikä se tarkoita sitä, että vauvaikäistä pitäisi riepottaa tämän tästä ympäri maailmaa. Isommat lapset ovat käyneet mm Alpeilla, Roomassa, Lontoossa, Madridissa, Munchenissä, Wienissä, Tukholmassa,Kööpenhaminassa, Tallinnassa ja parilla pakettimatkalla etelässä. Suomessa ollaan oltu monen monta kertaa Helsingissä, Lapissa jne.

Vauva ei ole käynyt vielä missään ulkomailla. Kesällä mennään ihan pakettimatkalla Kreikkaan, koska sellainen reissu nyt on tässä vaiheessa helpointa. Lähinnä yhteinen irtiotto arjesta ja lämmöstä nauttiminen.

Kodissa pitää viihtyä. Se ei tarkoita jatkuvaa muotivillitysten seuraamista. Mutta kaunis koti on mulle tärkeää. Ei tässä hoitovapaan aikana nyt isoja hankintoja tehdä, mutta silloin tällöin ostan uusia viherkasveja ja jotain pientä, kuten uudet sisustustyynyt, lelukorin, käsipyyhkeet tai päiväpeiton tms. Ostan yleensä laadukasta, vähintään tasoa Lennol, Pentik, Marimekko, joten edelliset saa aina myytyä.

En kyllä minäkään kestäisi muutamaa kuukautta enempää, jos oikeasti elämä olisi sitä, että ei reissuja, kampaajia, kaikki kierrätetään jne. Ei kai Suomessa kukaan nälkää näe, mutta te joiden elämä on sitä, ettei mitään ylimääräistä ainakaan itselle, niin onko se todella sitä mitä haluatte? Kyllähän me voitaisiin elättää vaikka kymmenen lasta, jos kriteerinä olisi vain se, että kaikille on ruokaa, laskut saadaan maksettua ja lapsilla asianmukaiset vaatteet päällä. Mä varmaan oikeasti tappaisin itseni.

Kaikkien ei tarvitse arvostaa ja tehdä samoja asioita. Jokaisella on ne omat juttunsa. Mä kyllä haluan meikata ja laittautua, kun jonnekin lähetään. Kotona voin olla pyjamassa koko päivän.

Kampaajalla käyminen on mulle sosiaalinen tapahtuma. Saa vaihtaa kuulumisia tutun kampaajan kanssa, jutella niitä näitä ilman keskeytyksiä ja saan hiuksiini taas näköä ja elävyyttä.

Joskus pitää päästä vaihtamaan maisemaan. Mökkihöperöksi ja tyhmäksihän sitä tulisi, jos olisin kotikunnassani/max lähikaupungissa koko ajan. Olisin varmaan hullu naapurikyylä muutaman vuoden päästä. Pienet piirit tekisi minut tyhmäksi.

Kun lapset ovat 8v, 6v, 4v ja 7kk, niin matkailulta vaadin vähän eri asioita, kuin silloin kun oli vain kaksi vanhinta. Vauvan kanssa olen pari kertaa matkustanut viikonlopuiksi toiselle puolelle Suomea ystävän luokse. Koko perhe käydään pari kertaa vuodessa laivalla, koska se on helppoa tämän katraan kanssa. Kesällä oltiin viikonloppu Tukholmassa ja sen jälkeen yksi yö ja kokonainen päivä Turussa. Joulun alla oltiin Helsingissä käymässä ja kaksi yötä hotellissa. Ensi kesänä mennään Autolla Riikaan. Ei siis mitään isoja ja hienoja reissuja, mutta jotain vaihtelua kuitenkin.

Jjjjd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No aika paljon vaikuttaa paljonko mies tienaa. Ja teidän lapsilla on kyl aika kalliit harrastukset, mut jos ne on mieleiset niin en itsekkään sieltä säästäisi. Voisko joku isovanhemmista, kummeista yms osallistua lasten harrastuskuluihin? Esim synttäri, joululahjaksi. Miksi pitää olla kaksi autoa? Itse oon hoitovapaalla ollut kohta 3v ja nyt juuri oon jäämässä putkeen äitiyslomalle. En koe et meil olis erityisen tiukkaa rahallisesti, mut tietysti pitää olla rahan kans tarkkana.

En ole ap, mutta vastaan silti.

Asumme sellaisella paikalla, että julkisilla liikkuminen olisi aika vaikeaa. Mulle on tärkeää kuitenkin päästä lasten kanssa edes välillä hoplopiin, mun siskolle kylään, kaupungille jne. Huonolla säällä on myös aika tylsä kävellä neuvolaan monta kilsaa jne. Mun auto on kyllä edullinen ja vanha.

Aika harvassa perheessä se mies maksaa yhtään mitään ylimääräistä. Mä maksan edelleen puolet kaikesta, vaikka kotona ollessa saan vanhempainrahaa vain 1000€ ja lapslisät ja minimielarit mun esikoisesta. Esikoinen on mun lapsi, niin maksan kaikki hänen kulunsa. Itselleni en pyydä yhtään mitään. Jos tytölle pitää jotain hankkia, niin vastaus on aina ei tarvitse. Leikkimatto ja sitteri helpotti elämää kummasta. Aika kauan mentiin ilman, koska sellaisia ei tarvita kuulemma. Ei ennenkään ollut lapsilla mitään ja plaaplaa. Ostin sitten omilla rahoilla kirpparilta.

Kesällä mennään ulkomaille. Mies maksoi kyllä koko matkan muuten, mutta maksoin itse mun vanhimman tyttären osuuden.

Ylipäätän siis tuntuu, että monessa perheessä se mies ei maksa yhtään enempää, vaikka äiti olisi kahden pienen lapsen kanssa kotona ja hoitaisi kaikki kotityöt. Tosiaan kuulen näitä, että on saatu riita aikaiseksi, jos äiti on käynyt siellä kampaajalla, hierojalla tms koska on käyttänyt rahansa turhuuteen. Tai perheitä, jossa mies ei maksanut lapsille juhlavaatteita, vaan lapset oli collareissa häissä, koska ei lapset tarvi juhlvaatteita jne. Perheen, jossa mies hermostui todella, kun äiti oli ollut kaupungilla syömässä, sillä rahat pitää säästää jos aikoo kerta kotona lorvia vauvan kanssa.

Miksi pitää tehdä lapsia pihipettereiden kanssa? Tai saati asua saman katon alla?