Lue keskustelun säännöt.
Poliisi sai lapseni tänään itkemään
12.02.2018 |
Tosi mukava ja kiva matka oli takana, oltiin oltu viisi yötä Espanjassa. Kyseessä oli 4-vuotiaan ensimmäinen ulkomaan matka, ja tyttö oli tosi hyvällä tuulella, kun palasimme Suomeen. Kävelimme normaalisti laukkuhihnalta terminaaliin, ja matkalla seinän vierustalla seisoi poliisi (tai mikä tullimies nyt olikaan) koiran kanssa, ilmeisesti huumeita varten päivystämässä.
Kun tyttäreni käveli meidän kanssa heidän ohi, koira kurkotti nuuhkimaan vähän. Tyttö pysähtyi iloisena, hän pitää koirista, ja ojensi kätensä koiran nuuhkittavaksi, niinkuin hänelle on opetettu vieraiden koirien kanssa toimittavan. Olin juuri sanomassa lapselleni, että jatketaan matkaa ja annetaan koiran työskennellä rauhassa (en siis siinä ihmisvilinässä heti huomannut, että tyttö oli pysähtynyt koiran luokse), kun koiran ohjaaja ärjäisi todella vihaisesti, että "älä koske siihen koiraan!". Tyttäreni pelästyi ja alkoi itkeä, kun vieras mies, vieläpä poliisi, alkaa aggressiivisesti läksyttää, kun hän ei edes itse tiennyt tehneensä mitään pahaa.
Tyttö itki koko matkan autolle ja ison osan matkasta kotiin. Koitettiin selittää hänelle, että poliisi on kiireinen ja että poliisikoiriin ei saa koskea. Tyttö on muutenkin todella herkkä, saattaa alkaa itkeä jo siitä, jos me vanhemmat puhumme yhtään tiukemmin. Niin tämä varmasti tulee pyörimään mielessä vielä monta päivää.
Minusta poliisi toimi tässä väärin. Ymmärrän kyllä, että poliisikoiria ei saa mennä koskemaan, mutta onko mitään järkevää syytä, miksei pienelle lapselle voi puhua vähän pehmeämmin sen sijaan että korottaa heti äänensä?
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jengin mielestä nelivuotiaalle olisi pitänyt ehtiä opettaa elämästä jo ihan kaikki ja varsinkin se, ettei työkoiriin kosketa, vaikka toisaalta häntä pitäisi kuitenkin tarkkailla ihan herkeämättä kaikissa tilanteissa huomion hetkeksikään herpaantumatta. Olisipa kiva tietää, minkälaisissa oloissa av-mammojen mukulat pyörivät, kun äidillä on naama kiinni ruudussa 24/7. Ap teki ison virheen siinä, että avautui harmistuksestaan tänne palstalle, jossa porukan ainoa missio on lyödyn lyöminen ja muiden kiusaaminen, toki anonyymeinä, koska kasvotusten uskalletaan tuskin naapuria tervehtiä porraskäytävässä.
Minä jo ensimmäisten kommentoijien joukossa totesin, että kaikki on hyvin ja että ap:n kannattaisi pistää palsta kiinni ja tehdä jotain muuta.
Mutta sitten alkoi paskaäitijankutus ja sen jälkeen kysely, onko lapsi sittenkin liian herkkis. En syytä ketään provoksi, mutta kyllä ap:lla selvästi on kaipuu jatkaa tätä ketjua mahdollisimman pitkään.
Tilanne jäi mietityttämään ap:ta ja siksi haluaa kuulla muiden ajatuksia? Kyllä mäkin olen ihan surutta nostanut omia ketjujani joihin olen halunnut lisää vastauksia. Enkä ole koskaan provoillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole paska äiti, lapsesi ei ole tavallisesta poikkeava nelivuotias, eikä tullimies tehnyt mitään väärää. Kaikenkaikkiaan normaalitilanne, joita joskus sattuu. Turha avautuminen, lapsille on ihan ok joskus ärähtää, ei ne siitä hajoa. End of story.
Tämä on oikein hyvä vastaus. Kärkkäitä kommentteja täällä muuten mutta kyllä oikeasti nyt äiti on loukkaantunut aivan liian herkästi. Kaikki osapuolet toimi ihan normisti. Toivon että ap on silti tavis järkevä ihminen eikä mene soittamaan iltalehteen tästä kokemuksesta.
No en mene soittamaan Iltalehteen.
Kysyn nyt tosin ihan vakavasti: onko oikeasti teidän mielestänne lapsen voimakas itkureaktio tilanteeseen epänormaali? Kysyn ihan siksi, että tiedämme kyllä lapsen olevan herkkä, mutta onko hän sitten liian herkkä? Pitäisikö puhua esim. seuraavan kerran neuvolassa tästä? Meillä vanhemmilla ja esim. päiväkodissa on kyllä tiedossa se, että lapselle menee sana perille 90% tapauksista nätisti puhumalla ja loput 10% hoituu sillä, että käskyn toistaa vähän tiukemmin. Huutaminen, tiuskiminen ja ärjyminen saavat heti aikaan itkun.
Pitäisikö tästä huolestua?
Tuskin lapsessa mitään vikaa on. Vika on sinussa kun alat syyttämään tullivirkailijaa, vaikka hän ei ole tehnyt mitään väärää.
Mä ihan rehellisesti pyydän täällä apua ja neuvoja lapseni kanssa ja silti on pakko päästä haukkumaan? Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi kaikki kaverini sanovat että täältä ei kannata pyytää apua, jengi hyökkää päälle heti kuin hyeenalauma. Tiedänpähän olla kirjoittamatta tänne toiste. Anteeksi että häiritsin Täydellisten Äitien päivää aloituksellani.
Sii mitä apua siis tulit täältä pyytämään? Ei tossa tilanteessa tarvitse mitään apua. Tullimies teki just niinkuin hänen kuuluukin tehdä. Lapsi reagoi ja oppii taas uutta ensi kerraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole paska äiti, lapsesi ei ole tavallisesta poikkeava nelivuotias, eikä tullimies tehnyt mitään väärää. Kaikenkaikkiaan normaalitilanne, joita joskus sattuu. Turha avautuminen, lapsille on ihan ok joskus ärähtää, ei ne siitä hajoa. End of story.
Tämä on oikein hyvä vastaus. Kärkkäitä kommentteja täällä muuten mutta kyllä oikeasti nyt äiti on loukkaantunut aivan liian herkästi. Kaikki osapuolet toimi ihan normisti. Toivon että ap on silti tavis järkevä ihminen eikä mene soittamaan iltalehteen tästä kokemuksesta.
No en mene soittamaan Iltalehteen.
Kysyn nyt tosin ihan vakavasti: onko oikeasti teidän mielestänne lapsen voimakas itkureaktio tilanteeseen epänormaali? Kysyn ihan siksi, että tiedämme kyllä lapsen olevan herkkä, mutta onko hän sitten liian herkkä? Pitäisikö puhua esim. seuraavan kerran neuvolassa tästä? Meillä vanhemmilla ja esim. päiväkodissa on kyllä tiedossa se, että lapselle menee sana perille 90% tapauksista nätisti puhumalla ja loput 10% hoituu sillä, että käskyn toistaa vähän tiukemmin. Huutaminen, tiuskiminen ja ärjyminen saavat heti aikaan itkun.
Pitäisikö tästä huolestua?
Tuskin lapsessa mitään vikaa on. Vika on sinussa kun alat syyttämään tullivirkailijaa, vaikka hän ei ole tehnyt mitään väärää.
Mä ihan rehellisesti pyydän täällä apua ja neuvoja lapseni kanssa ja silti on pakko päästä haukkumaan? Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi kaikki kaverini sanovat että täältä ei kannata pyytää apua, jengi hyökkää päälle heti kuin hyeenalauma. Tiedänpähän olla kirjoittamatta tänne toiste. Anteeksi että häiritsin Täydellisten Äitien päivää aloituksellani.
Sinä et aloituksessasi pyytänyt apua vaan haukuit tullivirkailijan. Siinä on iso ero.
Ehkäpä se tullimieskin pelästyi ja ääni kohosi siksi tarpeettoman kovaksi? Eihän tullimies voi tietää onko lapsesi koskemassa vai vain ojentamassa kättään ja toiminta oli saata loppumaan heti. Mitä jos koira olisi purrut lastasi?
Ja sitä paitsi aika iso osa lapsista (ja aikuisistakin) ei tosiaankaan tunnu tottelevan mitään lepertelyä vaan todellakin vaativat napakan käskyn, jotta lopettavat välittömästi tekemisensä.
Sille erityisherkälle lumihiutaleellesi olisi pitänyt opettaa jo aikoja sitten että virkatehtävissä olevia koiria ei kosketella. Poliisi ei tehnyt mitään väärää. Näemmä pikku puhuttelu vanhemmille lapsen kasvattamisesta olisi ollut paikallaan.
Itse asiassa vieraita koiria ei pidä lähentyä ilman lupaa lainkaan. Vituttaa tällaiset vapaakasvattajien (vai mitä lie curling vanhempia ovatkaan) tenavat. Koiria kun vie lenkille niin aina on joku tenava tulossa luvatta kläppimään koiraa.
Tosin nyt on pakko sanoa että meidän lähellä asuu yksi hyvin kasvatettu pikkupoika joka pyytää aina lupaa silitää koiraa. Nykyään jos poika tulee vastaa niin huikkaan heti että koiraa saa silittää jos huittaa. Annan pojalle koiran namin jonka saa vielä antaa koiralle. Hetken Rapsutuksien ja rupsutuksien jälkeen jatkamme kaikki hyvällä mielellä matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole paska äiti, lapsesi ei ole tavallisesta poikkeava nelivuotias, eikä tullimies tehnyt mitään väärää. Kaikenkaikkiaan normaalitilanne, joita joskus sattuu. Turha avautuminen, lapsille on ihan ok joskus ärähtää, ei ne siitä hajoa. End of story.
Tämä on oikein hyvä vastaus. Kärkkäitä kommentteja täällä muuten mutta kyllä oikeasti nyt äiti on loukkaantunut aivan liian herkästi. Kaikki osapuolet toimi ihan normisti. Toivon että ap on silti tavis järkevä ihminen eikä mene soittamaan iltalehteen tästä kokemuksesta.
No en mene soittamaan Iltalehteen.
Kysyn nyt tosin ihan vakavasti: onko oikeasti teidän mielestänne lapsen voimakas itkureaktio tilanteeseen epänormaali? Kysyn ihan siksi, että tiedämme kyllä lapsen olevan herkkä, mutta onko hän sitten liian herkkä? Pitäisikö puhua esim. seuraavan kerran neuvolassa tästä? Meillä vanhemmilla ja esim. päiväkodissa on kyllä tiedossa se, että lapselle menee sana perille 90% tapauksista nätisti puhumalla ja loput 10% hoituu sillä, että käskyn toistaa vähän tiukemmin. Huutaminen, tiuskiminen ja ärjyminen saavat heti aikaan itkun.
Pitäisikö tästä huolestua?
Tuskin lapsessa mitään vikaa on. Vika on sinussa kun alat syyttämään tullivirkailijaa, vaikka hän ei ole tehnyt mitään väärää.
Mä ihan rehellisesti pyydän täällä apua ja neuvoja lapseni kanssa ja silti on pakko päästä haukkumaan? Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi kaikki kaverini sanovat että täältä ei kannata pyytää apua, jengi hyökkää päälle heti kuin hyeenalauma. Tiedänpähän olla kirjoittamatta tänne toiste. Anteeksi että häiritsin Täydellisten Äitien päivää aloituksellani.
Aloituksessa et kyllä kysynyt mitään apuja. Halusit mollata tiettyä ammattiryhmää. Sittenkun tajusit olleesi väärässä, aloit kysellä apua ja leikkimään että viattomasti tulit vain apua kysymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole paska äiti, lapsesi ei ole tavallisesta poikkeava nelivuotias, eikä tullimies tehnyt mitään väärää. Kaikenkaikkiaan normaalitilanne, joita joskus sattuu. Turha avautuminen, lapsille on ihan ok joskus ärähtää, ei ne siitä hajoa. End of story.
Tämä on oikein hyvä vastaus. Kärkkäitä kommentteja täällä muuten mutta kyllä oikeasti nyt äiti on loukkaantunut aivan liian herkästi. Kaikki osapuolet toimi ihan normisti. Toivon että ap on silti tavis järkevä ihminen eikä mene soittamaan iltalehteen tästä kokemuksesta.
No en mene soittamaan Iltalehteen.
Kysyn nyt tosin ihan vakavasti: onko oikeasti teidän mielestänne lapsen voimakas itkureaktio tilanteeseen epänormaali? Kysyn ihan siksi, että tiedämme kyllä lapsen olevan herkkä, mutta onko hän sitten liian herkkä? Pitäisikö puhua esim. seuraavan kerran neuvolassa tästä? Meillä vanhemmilla ja esim. päiväkodissa on kyllä tiedossa se, että lapselle menee sana perille 90% tapauksista nätisti puhumalla ja loput 10% hoituu sillä, että käskyn toistaa vähän tiukemmin. Huutaminen, tiuskiminen ja ärjyminen saavat heti aikaan itkun.
Pitäisikö tästä huolestua?
Tuskin lapsessa mitään vikaa on. Vika on sinussa kun alat syyttämään tullivirkailijaa, vaikka hän ei ole tehnyt mitään väärää.
Mä ihan rehellisesti pyydän täällä apua ja neuvoja lapseni kanssa ja silti on pakko päästä haukkumaan? Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi kaikki kaverini sanovat että täältä ei kannata pyytää apua, jengi hyökkää päälle heti kuin hyeenalauma. Tiedänpähän olla kirjoittamatta tänne toiste. Anteeksi että häiritsin Täydellisten Äitien päivää aloituksellani.
Hyvä että nyt viimein ymmärsit tämän. Tosin sinua kehotettiin jo eilen sulkemaan kone ja jättämään näiden koneensa viereen juurtuneiden yli-ihmisten kommentit omaan arvoonsa. Miksi halusit lisätä pahaa mieltäsi jankuttamalla asiaa täällä av:lla vielä tänäänkin? Olisit mieluummin tehnyt jotain kivaa lapsesi kanssa. Kaikkea hyvää sinulle nyt kuitenkin, onneksi tuo eilinen ikävähkö kohtaaminen tullimiehen kanssa oli sentään aika pientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole paska äiti, lapsesi ei ole tavallisesta poikkeava nelivuotias, eikä tullimies tehnyt mitään väärää. Kaikenkaikkiaan normaalitilanne, joita joskus sattuu. Turha avautuminen, lapsille on ihan ok joskus ärähtää, ei ne siitä hajoa. End of story.
Tämä on oikein hyvä vastaus. Kärkkäitä kommentteja täällä muuten mutta kyllä oikeasti nyt äiti on loukkaantunut aivan liian herkästi. Kaikki osapuolet toimi ihan normisti. Toivon että ap on silti tavis järkevä ihminen eikä mene soittamaan iltalehteen tästä kokemuksesta.
No en mene soittamaan Iltalehteen.
Kysyn nyt tosin ihan vakavasti: onko oikeasti teidän mielestänne lapsen voimakas itkureaktio tilanteeseen epänormaali? Kysyn ihan siksi, että tiedämme kyllä lapsen olevan herkkä, mutta onko hän sitten liian herkkä? Pitäisikö puhua esim. seuraavan kerran neuvolassa tästä? Meillä vanhemmilla ja esim. päiväkodissa on kyllä tiedossa se, että lapselle menee sana perille 90% tapauksista nätisti puhumalla ja loput 10% hoituu sillä, että käskyn toistaa vähän tiukemmin. Huutaminen, tiuskiminen ja ärjyminen saavat heti aikaan itkun.
Pitäisikö tästä huolestua?
No hyvä ettet vuoda tätä lehtiin :) On vaan nykypäivänä niin normia. Ja äärimmäisen noloa.
Minä en nyt mitenkään epänormaalina tuota pidä että itku tuli heti siinä paikanpäällä, jos ei muksu kerta ole tottunut minkäänlaiseen äänenkorottamiseen. Ja itse tuumin että taisi tyttö itkeä enemmänkin noloa tilannetta, sitä hävetti, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Mä oon lapsena ollut aika herkkä itkemään ja just semmoisissa tilanteissa joissa koin oleveni jotenkin typerä/tehneeni väärin, itku tuli häpeän tunteesta. Mutta jos koko kotimatkan itki asiaa niin hiukka mietityttää, onko vähän liian herkkä. Eihän herkkyys mikään huono asia ole, tietenkään. Mutta hyvä olisi kun lapsi oppisi suhteuttamaan reaktioitaan tapahtumiin, se olisi hyvä taito. Eikä silti poista sinänsä hyvää herkkyyttä mihinkään. Mä en pidä oikein hyvänä asiana jos ei lapsi koskaan kuule korotettua ääntä, missään. Eikä sille siis huutaa tartte eikä aiheetta desipelejä nostaa, kunhan nyt jossain näkisi ja kokisi kovempaa ja reteempää menoa. Joka ei tieteskään tarvi kohdistua teidän muksuun, näkisi ja oppisi vaan että ääntä maailmaan mahtuu eikä siinä kuinkaan käy. Epäselvästi nyt taisin ilmaista mutta toivottavasti saat langan päästä kiinni.
Tämä oli hyvä ja asiallinen viesti. Itse luulen myös että lapsi itki enemmän tilanteen noloutta. Hän jää kyllä kiinni virheisiin todella tiukasti. Jos esimerkiksi tulee riitaa päiväkodissa ja hän vaikka sanoo rumasti niin saattaa itkeä sitä vielä illalla vaikka riita olisi sovittu jo päivällä. Tuntee siis huonoa omaatuntoa paljon.
Kiitos viestistäsi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi vielä kotimatkallakin on tuota asiaa itkenyt, niin jotain vikaa täytyy lapsessa olla. Ei 4-vuotias itke noin kauaa pientä säikähdystä.
Toiset meistä ovat herkempiä. Tämä näkyy jo heti lapsena. Siinä ei ole mitään vikaa. Herkkyydessä on myös paljon hyviä puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auktoriteettiuskoiset lampaat eivät voi käsittää, että' VIRANOMAINENKIN VOI TOIMIA VÄÄRIN!
Tsemppiä' aloittaja!
Minullakin oli herkkä lapsi. Oli vain hyvä, jos joku ärähti. Oppi kovettamaan itseään. Ei olisi pärjännyt itkemällä koulussa, saati aikuisena työelämässä. Sano lapsellesi, että elämä on sellaista, että kaikki ei kohtele silkkihansikkain ja niiden aiheuttamien tunteiden kanssa on pärjättävä. Joskus se EI tulee kuitenkin eteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole paska äiti, lapsesi ei ole tavallisesta poikkeava nelivuotias, eikä tullimies tehnyt mitään väärää. Kaikenkaikkiaan normaalitilanne, joita joskus sattuu. Turha avautuminen, lapsille on ihan ok joskus ärähtää, ei ne siitä hajoa. End of story.
Tämä on oikein hyvä vastaus. Kärkkäitä kommentteja täällä muuten mutta kyllä oikeasti nyt äiti on loukkaantunut aivan liian herkästi. Kaikki osapuolet toimi ihan normisti. Toivon että ap on silti tavis järkevä ihminen eikä mene soittamaan iltalehteen tästä kokemuksesta.
No en mene soittamaan Iltalehteen.
Kysyn nyt tosin ihan vakavasti: onko oikeasti teidän mielestänne lapsen voimakas itkureaktio tilanteeseen epänormaali? Kysyn ihan siksi, että tiedämme kyllä lapsen olevan herkkä, mutta onko hän sitten liian herkkä? Pitäisikö puhua esim. seuraavan kerran neuvolassa tästä? Meillä vanhemmilla ja esim. päiväkodissa on kyllä tiedossa se, että lapselle menee sana perille 90% tapauksista nätisti puhumalla ja loput 10% hoituu sillä, että käskyn toistaa vähän tiukemmin. Huutaminen, tiuskiminen ja ärjyminen saavat heti aikaan itkun.
Pitäisikö tästä huolestua?
Tuskin lapsessa mitään vikaa on. Vika on sinussa kun alat syyttämään tullivirkailijaa, vaikka hän ei ole tehnyt mitään väärää.
Mä ihan rehellisesti pyydän täällä apua ja neuvoja lapseni kanssa ja silti on pakko päästä haukkumaan? Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi kaikki kaverini sanovat että täältä ei kannata pyytää apua, jengi hyökkää päälle heti kuin hyeenalauma. Tiedänpähän olla kirjoittamatta tänne toiste. Anteeksi että häiritsin Täydellisten Äitien päivää aloituksellani.
Hyvä että nyt viimein ymmärsit tämän. Tosin sinua kehotettiin jo eilen sulkemaan kone ja jättämään näiden koneensa viereen juurtuneiden yli-ihmisten kommentit omaan arvoonsa. Miksi halusit lisätä pahaa mieltäsi jankuttamalla asiaa täällä av:lla vielä tänäänkin? Olisit mieluummin tehnyt jotain kivaa lapsesi kanssa. Kaikkea hyvää sinulle nyt kuitenkin, onneksi tuo eilinen ikävähkö kohtaaminen tullimiehen kanssa oli sentään aika pientä.
Tein aloituksen noin tunti sitten. Tilanne tapahtui tänä aamuna n. klo puoli kahdeksan. Mistä sä oikein puhut?
Huutaminen ja napakasti sanominen on kaksi täysin eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä se tullimieskin pelästyi ja ääni kohosi siksi tarpeettoman kovaksi? Eihän tullimies voi tietää onko lapsesi koskemassa vai vain ojentamassa kättään ja toiminta oli saata loppumaan heti. Mitä jos koira olisi purrut lastasi?
Ja sitä paitsi aika iso osa lapsista (ja aikuisistakin) ei tosiaankaan tunnu tottelevan mitään lepertelyä vaan todellakin vaativat napakan käskyn, jotta lopettavat välittömästi tekemisensä.
Tämä. Olen nähnyt kun kerran poliisikoira näykkäisi mummoa joka ohimennessään tahtoi taputtaa sitä päähän. Veikkaan että isommat itkut olisi lapsosesi saanut koiran näykkäisystä. Nopeasti reagoidessa äänikin nousee ja ei-toivottu toiminta keskeytyy varmasti.
Selvähän se että lapsesi pelästyi tilannetta mutta itkun jatkuminen pitkään kertoo jotain lapsestasi, ei poliisista/rajavartijasta/tullivirkailijasta joka toimi tilanteessa oikein, suojeli lastasi pahemmalta. Kehtaatkin moittia poliisia.
Moni mainitsi, että hyvä ettei kyseessä ollut poliisikoira. Ihan vaan tiedoksi, huumekoirina toimivissa käyttölabbiksissakin saattaa olla yksilöitä, jotka eivät välttämättä suhtaudu hommissa ollessaan vieraisiin ystävällisesti, vaan voivat murahtaa ihan reippaastikin. Koiran ohjaaja saattoi ihan vilpittömästi säikähtää yllättäen päälle rynnivästä lapsesta ja siksi sanoa ärhäkästi. Ap tuskin näki tilannetta tarpeeksi hyvin - voihan olla, että koira esim. vilautti hammasta tai murahti lapselle. Ja tosiaan lapset saattavat olla uskomattakin, joten parempi sanoa kerralla niin, että menee perille.
Olen itsekin suuttunut ihan kunnolla lapselle, joka ryntäsi takaapäin halaamaan meillä hoidossa ollutta epävarmaa koiraa, kun olin pahaa aavistamatta sitä ulkoiluttamassa. Lapsen äiti pahoitti mielensä, koska "koirahan on ihan kiltti" (siinä vaiheessa koira tönötti paikoillaan häntä alhaalla, suupielet venyttyneinä läähättäen ja silmänvalkuaiset vilkkuen, ihan paniikissa siis). Äiti ei a) nähnyt sitä, kun koiran koko hammaskalusto vilahti lapsen rutistaessa eikä b) osannut yhtään tulkita koiran elekieltä. Kerroin sitten perusjuttuja pelokkaan koiran tunnistamisesta. Toivottavasti on jatkossa tarkempi muksunsa kanssa liikkuessaan. Minulla koira oli lyhyessä hihnassa ja kuonopannassa, joten pahempaa ei sattunut, mutta jos koira olisi ollut vaikka valjaissa, se olisi saattanut yltää näykkäämään.
Minä olen muksusta asti ollut tunkemassa kaikkien koirien iholle, ja ihan ensimmäinen asia, joka minulle teroitettiin, oli se, että töissä olevaa koiraa ei mennä lääppimään. Sitä kannattaisi nyt ihan rauhassa käydä lapsen kanssa läpi. Ja kertoa lapselle, että tullivirkailija ei tarkoittanut pahaa, vaan yritti estää koiran häiritsemisen työtilanteessa tai jopa vaaratilanteen.
Mulla on kaksi koiraa jotka pelkäävät vieraita ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisia. Rescueita molemmat, tuttujen kanssa ei mitään ongelmaa. Harvoin on tullut muitakaan tilanteita vastaan, kun asutaan maalla. Ketään eivät ole koskaan purreet, mutta en luota siihen etteivät voisi kauhusta kankeana purrakaan. Ohitukset lenkillä menee hyvin, kun mulla on nami ja kontakti. Maalla tosin harvoin tulee ketään vastaan.
Lapsi juoksee jo kaukaa kiljuen koiria päin, kädet levällään - tuolloin siirsin koirat jalkojeni taakse ja huusin niin kovaa kuin vaan pystyin, että pysähdy! Muistaakseni kolmannella huudolla pysähtyi. Vanhemmat eivät tehneet tilanteessa mitään. Katsoivat mua vihaisesti. Öööö, olisko pitänyt ottaa riski että mun koirat puree, lapsella (ja koirilla) ikuiset traumat ja mä maksaisin korvauksia?
Joskus on pakko huutaa vieraalle lapselle, tämän suojelemiseksi.
Niin ja jos jonkun mielestä kaikkien koirien pitää tykätä lapsista, turha edes kommentoida, olen kanssasi erimieltä. Tiedän olevani vastuussa koiristani ja niiden tekemisistä. En ole niitä lasten leikkipuistoon viemässä. Tutut lapset ja aikuiset on ok.
Tommoselle pitää karjuu enemmän, ei tuu elämästä mitään jos jokasesta kovemmasta äänestä käy itkemään. Kivaa tulevaa eskari/kouluaikaa teille!
Ap tässä vielä
Jokainen ihminen joka huutaa toisen lapselle on huonosti käyttäytyvä juntti.
Pieni lapsi voi vahingossa esim rikkoa jotain, mutta se EI OLE LAPSEN SYY.
LAPSET ovat VIATTOMIA ja itse puhun lapselleni aina rauhalliseti ja lempeästi .
POLIISI ei saa käyttää asemaansa väärin HUUTAMALLA PIENILLE LAPSILLE!
sitäpaitsi ison koiran omistajan tulee vetää koira POIS jos pieni lapsi lähestyy.
LAPSI ei ole VASTUUSSA teoistaan
toivottavasti asia selveni
No hyvä ettet vuoda tätä lehtiin :) On vaan nykypäivänä niin normia. Ja äärimmäisen noloa.
Minä en nyt mitenkään epänormaalina tuota pidä että itku tuli heti siinä paikanpäällä, jos ei muksu kerta ole tottunut minkäänlaiseen äänenkorottamiseen. Ja itse tuumin että taisi tyttö itkeä enemmänkin noloa tilannetta, sitä hävetti, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Mä oon lapsena ollut aika herkkä itkemään ja just semmoisissa tilanteissa joissa koin oleveni jotenkin typerä/tehneeni väärin, itku tuli häpeän tunteesta. Mutta jos koko kotimatkan itki asiaa niin hiukka mietityttää, onko vähän liian herkkä. Eihän herkkyys mikään huono asia ole, tietenkään. Mutta hyvä olisi kun lapsi oppisi suhteuttamaan reaktioitaan tapahtumiin, se olisi hyvä taito. Eikä silti poista sinänsä hyvää herkkyyttä mihinkään. Mä en pidä oikein hyvänä asiana jos ei lapsi koskaan kuule korotettua ääntä, missään. Eikä sille siis huutaa tartte eikä aiheetta desipelejä nostaa, kunhan nyt jossain näkisi ja kokisi kovempaa ja reteempää menoa. Joka ei tieteskään tarvi kohdistua teidän muksuun, näkisi ja oppisi vaan että ääntä maailmaan mahtuu eikä siinä kuinkaan käy. Epäselvästi nyt taisin ilmaista mutta toivottavasti saat langan päästä kiinni.