Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Poliisi sai lapseni tänään itkemään
12.02.2018 |
Tosi mukava ja kiva matka oli takana, oltiin oltu viisi yötä Espanjassa. Kyseessä oli 4-vuotiaan ensimmäinen ulkomaan matka, ja tyttö oli tosi hyvällä tuulella, kun palasimme Suomeen. Kävelimme normaalisti laukkuhihnalta terminaaliin, ja matkalla seinän vierustalla seisoi poliisi (tai mikä tullimies nyt olikaan) koiran kanssa, ilmeisesti huumeita varten päivystämässä.
Kun tyttäreni käveli meidän kanssa heidän ohi, koira kurkotti nuuhkimaan vähän. Tyttö pysähtyi iloisena, hän pitää koirista, ja ojensi kätensä koiran nuuhkittavaksi, niinkuin hänelle on opetettu vieraiden koirien kanssa toimittavan. Olin juuri sanomassa lapselleni, että jatketaan matkaa ja annetaan koiran työskennellä rauhassa (en siis siinä ihmisvilinässä heti huomannut, että tyttö oli pysähtynyt koiran luokse), kun koiran ohjaaja ärjäisi todella vihaisesti, että "älä koske siihen koiraan!". Tyttäreni pelästyi ja alkoi itkeä, kun vieras mies, vieläpä poliisi, alkaa aggressiivisesti läksyttää, kun hän ei edes itse tiennyt tehneensä mitään pahaa.
Tyttö itki koko matkan autolle ja ison osan matkasta kotiin. Koitettiin selittää hänelle, että poliisi on kiireinen ja että poliisikoiriin ei saa koskea. Tyttö on muutenkin todella herkkä, saattaa alkaa itkeä jo siitä, jos me vanhemmat puhumme yhtään tiukemmin. Niin tämä varmasti tulee pyörimään mielessä vielä monta päivää.
Minusta poliisi toimi tässä väärin. Ymmärrän kyllä, että poliisikoiria ei saa mennä koskemaan, mutta onko mitään järkevää syytä, miksei pienelle lapselle voi puhua vähän pehmeämmin sen sijaan että korottaa heti äänensä?
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, se ihan oikea, ei tämä provoilija joka väitti olevansa minä parissa edellisessä viestissä.
Nyt on vähän rauhoituttu kaikin puolin ja voin kyllä myöntää, että ylireagoin. En ole vähään aikaan nähnyt lastani noin itkuisena, ja kai jotkut raivoisaan puolustukseen käskevät äidinvaistot tulivat esiin ja purkautuivat tullimiehen syyttelynä. Nyt kun täällä on selitetty, mistä luultavasti oli kyse, niin ymmärrän kyllä. En tosiaan tiennyt, että esim. poliisikoira saattaa purra. Jotenkin olen ajatellut, että koska ne koulutetaan niin tarkasti, niin ei ole mitään mahdollisuutta, että se hyökkäisi kenenkään kimppuun ilman ohjaajan käskyä.
Ja paska äiti -jankkaamisesta pyydän myös anteeksi. Myönnän että provosoiduin, kun sain joukoittain viestejä siitä, miten tuollaista tilannetta ei olisi ikinä saanut päästä käymään. Minun olisi kyllä pitänyt vahtia lasta tarkemmin. Tyttö on yleensä niin kiltti ja hyväkäytöksinen, ettei lähde vaeltelemaan mihinkään ilman lupaa Olimme matkan jäljiltä niin uupuneita, että keskittyminen herpaantui, nuorimmaiseni (2v tyttö) vaati myös osansa huomiosta.
Olen kyllä huolissani lapseni herkkyydestä. Tietenkin se on hieno piirre, hän on todella empaattinen ja haluaa toimia aina oikein. Mutta toisaalta taas hän ei sitten kestä napakkaa komentamista ja omat virheet ja pahat asiat pyörivät mielessä liiaksikin. Toivottavasti hän kasvaa niin, että herkkyyden hyvät puolet säilyvät, mutta hän saisi vähän paksumpaa nahkaa kasvatettua tällaisten kokemusten myötä.
Ap
Ihan ymmärrettävää, että oman lapsen voimakkaaseen itkuun reagoidaan normaalia voimakkaammin. Se on ihan ihmisen (ja kaikkien muiden eläinten) biologiaan upotettu juttu, että oman jälkeläisen hädän kuullessa karvat nousevat pystyyn ja on valmis puolustamaan, vaikka mitään tarvetta ei olisi. Ilman tätä vaistoa puolustaa lapsiamme olisimme kuolleet sukupuuttoon monta kertaa.
Hyvä, että nyt kuitenkin ymmärsit tilanteen. Tästä tuli siis oiva oppimiskokemus sekä sinulle että tyttärellesi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin oli herkkä lapsi. Oli vain hyvä, jos joku ärähti. Oppi kovettamaan itseään. Ei olisi pärjännyt itkemällä koulussa, saati aikuisena työelämässä. Sano lapsellesi, että elämä on sellaista, että kaikki ei kohtele silkkihansikkain ja niiden aiheuttamien tunteiden kanssa on pärjättävä. Joskus se EI tulee kuitenkin eteen
Herkkyyden piilottaminen ja 'poisopettaminen' ei ole hyväksi. Voi sen piiloonkin jossain määrin saada, mutta siinä on sitten kuori ihmisen ympärillä eikä voi kokonaan aidosti olla oma itsensä. Ei herkkyys ole huono ominaisuus. Sen sijaan herkän itsetuntoa kannattaa tukea mahdollisimman paljon, se myös rohkaisee :)
Ilmeeni kun hiiret eivät koskaan tule pärjäämään elämässä.
Sä olet varmaan sellainen räväkkä täti-ihminen, joka joka tilanteessa sanoo "ihan vaan oman mielipiteensä"...
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä, se ihan oikea, ei tämä provoilija joka väitti olevansa minä parissa edellisessä viestissä.
Nyt on vähän rauhoituttu kaikin puolin ja voin kyllä myöntää, että ylireagoin. En ole vähään aikaan nähnyt lastani noin itkuisena, ja kai jotkut raivoisaan puolustukseen käskevät äidinvaistot tulivat esiin ja purkautuivat tullimiehen syyttelynä. Nyt kun täällä on selitetty, mistä luultavasti oli kyse, niin ymmärrän kyllä. En tosiaan tiennyt, että esim. poliisikoira saattaa purra. Jotenkin olen ajatellut, että koska ne koulutetaan niin tarkasti, niin ei ole mitään mahdollisuutta, että se hyökkäisi kenenkään kimppuun ilman ohjaajan käskyä.
Ja paska äiti -jankkaamisesta pyydän myös anteeksi. Myönnän että provosoiduin, kun sain joukoittain viestejä siitä, miten tuollaista tilannetta ei olisi ikinä saanut päästä käymään. Minun olisi kyllä pitänyt vahtia lasta tarkemmin. Tyttö on yleensä niin kiltti ja hyväkäytöksinen, ettei lähde vaeltelemaan mihinkään ilman lupaa Olimme matkan jäljiltä niin uupuneita, että keskittyminen herpaantui, nuorimmaiseni (2v tyttö) vaati myös osansa huomiosta.
Olen kyllä huolissani lapseni herkkyydestä. Tietenkin se on hieno piirre, hän on todella empaattinen ja haluaa toimia aina oikein. Mutta toisaalta taas hän ei sitten kestä napakkaa komentamista ja omat virheet ja pahat asiat pyörivät mielessä liiaksikin. Toivottavasti hän kasvaa niin, että herkkyyden hyvät puolet säilyvät, mutta hän saisi vähän paksumpaa nahkaa kasvatettua tällaisten kokemusten myötä.
Ap
Muistan lastenpsykiatrian kliiniseltä kurssilta yliopistosta (olen siis lääkäri) lastenpsykiatrian professorin toteamuksen "kaikki johtuu lapsuudesta". Melko nihilistinen näkemys vanhalta kokeneelta professorilta, mutta niinhän se pitkälti on. Ne hermoradat jotka taaperoikäisenä muodostuvat ovat vahvoja ja melko pysyviä, tuollaisen 1-3v. ikäisen lapsen päässä aivojen hermoratojen muodostuminen kuhisee kuin muurahaispesä ja pieleen kasvaneita ratoja ei täysin kokonaan uusiksi muuteta. Toki olemme oppivia apinoita ja intensiivisellä kerran viikossa tapahtuvalla oikealla psykoterapialla voidaan asioita korjata, aivot ovat plastista muovautuvaa kudosta. Lapsesi vaikuttaa erityisherkältä ,kun reagoi noin voimakkaasti ärsykkeisiin.Suosittelisin käyntiä neuvolassa, ehkä lapsella on jokin traumaattinen tapahtuma kotoa?
Vierailija kirjoitti:
Vetäkääs nyt henkeä. Ap ja ap:n haukkujat. Ei tässä mitään maailmanlopun onnettomuutta ole päässyt tapahtumaan. Harmi, että lapsi säikähti niin kovasti, mutta kyllä normaali nelivuotias tuosta yli pääsee.
Itse ymmärrän kyllä lasta. Hän toimi väärin, mutta itsekin olisin nelivuotiaana itkenyt, jos vieras poliisi korottaa ääntään. Ei se poliisin vika ollut, heidän kuuluu puhua napakasti, mutta itse olin nelivuotiaana todella ujo ja herkkä. Olisin varmasti itkenyt pitkään, en pelkästään pelästystä vaan myös sitä nöyryytystä, että kaikki pysähtyvät katsomaan tilannetta. Ja ihan normaali aikuinen minusta tuli.
Samat sanat. Lisäksi muistan erään kerran kun oltiin Israelissa tms. ja olin muistaakseni 5v. Olin lentänyt jonkin verran, mutta koko lentokentällä työskentelevän huumekoiran käsite oli minulle tuntematon. Ei 4-vuotias ymmärrä välttämättä ollenkaan, että on koiria joihin koskeminen on karjumisen uhalla kielletty. Muistan kun kentällä pyöri yksinäisen näköisenä keltainen labdadorinnoutaja, tosin aktiivisesti haistellen ja kierrellen. En silloin tiennyt, mikä on huumekoira tai ymmärtänyt asian päälle muutenkaan. Meillä oli oma kiltti koira. Olisin varmasti yrittänyt silittää. Ainoa miksi en silittänyt että koira keskittyi töihinsä eikä juurikaan noteerannut ympärillä pyöriviä ihmisiä eikä reagoinut lähestymisyrityksiin. Tässä ollut todennäköisesti kokematon koira minkä takia tullimies reagoinut noinkin jyrkästi. Tosin olen sitä mieltä, että pitäisi osata suhteuttaa sanomisensa asiakkaaseen, tässä 4-vuotiaaseen. Minulle ei Israelissa todellakaan huudettu, ei sillä etten siitä mitään olisi ymmärtänytkään. Tilanne ratkesi itsestään kun koira nuuski menemään eikä ollut milläänsäkään. Vasta vähän ajan päästä koiran ohjaaj tuli pesässä ihan rauhallisen oloisena; niin rauhallisena kuin joku israelilainen sotilas nyt voi olla.
Kerran minullekin on muuten huudettu että älä koske siihen koiraan ja luojan kiitos huudettiin. Olin ehkä n. 2-3-vuotias, vanhemmat taas ties missä. Joku oli jättänyt koiransa vahtimaan ruokaostoksia kaupan ulkopuolelle. Olin menossa silittämään ja ihmettelin, miksi koira murisee ja painautuu minun lähestyessä vain tiiviimmin ruokakassin päälle. Silloin viereisen ravintolan terassilta joku huusi että älä koske siihen koiraan. En ensin meinannut tajuta että huuto koski minua mutta luojan kiitos se rekisteröityi aivoihin viime hetkellä. Kävelin pois ja tilanne laukesi. Tämä siksi että meillä oli se kiltti koira enkä ollut ymmärtänyt, etteivät kaikki koirat ole kilttejä. Btw minusta koiraa EI pitäisi jättää vartioimaan ostoksia yksinään ulos. Ei sillä, näitä molempia tilanteita yhdistää hyvä tuuri ja ikävä kyllä, tyhmät vanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä on opetettu ojentamaan käsi vieraalle koiralle?? Pitäisi opettaa että vieraisiin koiriin ei ilman omistajan lupaa kosketa eikä niille todellakaan kättä ojennella!
On opetettu, että jos on ystävällinen koira, jota saa rapsuttaa, niin ennen rapsuttamista annetaan nuuhkia kättä. Ollaan opetettu kyllä, että vieraisiin koiriin ei saa koskea ilman lupaa, mutta tyttö nyt jostain syystä ei ajatellut tarpeeksi pitkälle ja tuumi että koska koira itse ystävällisen oloisena tuli nuuhkimaan, hän saa sitä rapsuttaa. Eli tyttö toimi kyllä väärin ja meidän ohjeiden vastaisesti, mutta ansaitseeko siitä huolimatta huutoja?
Ap
Jos sinun tyttö menee käplimään vieraita koiria, niin sinä ET OLE OPETTANUT että vieraisiin koiriin EI KOSKETA! Sinä olet toiminut väärin, tyttö on toiminut väärin, ja KYLLÄ tyttö ansaitsi huudot 100%, ja sen lisäksi sinulle olisi myös pitänyt huutaa niin että sinäkin olisit itkenyt koko matkan kotiisi. Jotkut eivät perusasioita ymmärrä muuta kuin kovemman kautta.
Minä olen opettanut omalle jälkikasvulleni että edes perheen omiin koiriin ei kosketa ilman että kysytään lupaa. Koiralla on oikeus olla perheessä rauhassa lapselta, eikä koira ole lapsen leikkikalu. Tämän kun opettaa jo kotona näin, ei ole mitään ongelmaa vieraidenkaan koirien kanssa. Koirien kanssa touhutaan vasta sen jälkeen kun ikä mahdollistaa asiallisen käytöksen koirien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies77 kirjoitti:
Minä olen opettanut omalle jälkikasvulleni että edes perheen omiin koiriin ei kosketa ilman että kysytään lupaa. Koiralla on oikeus olla perheessä rauhassa lapselta, eikä koira ole lapsen leikkikalu. Tämän kun opettaa jo kotona näin, ei ole mitään ongelmaa vieraidenkaan koirien kanssa. Koirien kanssa touhutaan vasta sen jälkeen kun ikä mahdollistaa asiallisen käytöksen koirien kanssa.
en oo ikinä koskenut luvatta koiriin.
Kun tutustun uuteen koiraan..seison sivuttain..anna haistella ja tutusta..
sit se käsihaistelu ..sit vasta ropsutus.
Koira saa päättää haluuko
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä on opetettu ojentamaan käsi vieraalle koiralle?? Pitäisi opettaa että vieraisiin koiriin ei ilman omistajan lupaa kosketa eikä niille todellakaan kättä ojennella!
On opetettu, että jos on ystävällinen koira, jota saa rapsuttaa, niin ennen rapsuttamista annetaan nuuhkia kättä. Ollaan opetettu kyllä, että vieraisiin koiriin ei saa koskea ilman lupaa, mutta tyttö nyt jostain syystä ei ajatellut tarpeeksi pitkälle ja tuumi että koska koira itse ystävällisen oloisena tuli nuuhkimaan, hän saa sitä rapsuttaa. Eli tyttö toimi kyllä väärin ja meidän ohjeiden vastaisesti, mutta ansaitseeko siitä huolimatta huutoja?
Ap
Jos sinun tyttö menee käplimään vieraita koiria, niin sinä ET OLE OPETTANUT että vieraisiin koiriin EI KOSKETA! Sinä olet toiminut väärin, tyttö on toiminut väärin, ja KYLLÄ tyttö ansaitsi huudot 100%, ja sen lisäksi sinulle olisi myös pitänyt huutaa niin että sinäkin olisit itkenyt koko matkan kotiisi. Jotkut eivät perusasioita ymmärrä muuta kuin kovemman kautta.
Hyvät Av-eläintarhan vieraat, vilkaiskaa ylöspäin. Tässä näemme malliyksilön av-mammasta. Av-mamma on lihava, ruma ja huononluonteinen nisäkäs, joka kommunikoi keuhkoamalla, reagoi nopeasti pienimpäänkin merkkiin aloittajan huonommuudesta, eikä koskaan vaivaudu lukemaan koko ketjua ennen räyhäämisen aloittamista.
Av-mamma huolehtii jälkikasvustaan useimmiten yksin, sillä vaikka miesparat aika-ajoin alentuvatkin olosuhteiden pakosta ruikkimaan tavaransa mammaan, lähtee suurin osa miehistä lipettiin jo ennen toista raskauskolmannesta johtuen av-mamman erityisen ilkeänlaisesta luonteenlaadusta, joka korostuu raskaushormonien myötä. Av-mammat kerääntyvätkin usein raatojen ympärille vuodattamaan katkeruuttaan eron johdosta ruokailun ohessa.
Av-mamma on ehta haaskansyöjä, jolle kelpaa kaikki mahdollinen ruoka. Kun av-mammojen häkkiin heitetään raato, alkaa saman tien lohduton kamppailu, jossa mammat repivät raatoa eri suuntiin kukin yrittäen saada mahdollisimman ison palan riuhdottua pois.
Av-mamma on kuitenkin vaarallisimmillaan nähdessään heikon tai loukkaantunen lajitoverin. Av-mammat käyvät heti päälle joukolla, jos toinen av-mamma osoittaa minkäänlaisia merkkejä heikkoudesta tai epävarmuudesta. Muiden av-mammojen lapset ovat myös erityisiä silmätikkuja. Jos av-mamma osoittaa merkkejä puutteellisesta vanhemmuudesta, menevät muut mammat joukolla hakemaan tarhanhoitajan paikalle katsomaan tilannetta. Mammojen keskuudessa tästä käytetään nimitystä lasu. 99,9% lasuista eivät koskaan johda mihinkään, sillä mammat tekevät niitä yhtenään täysin turhanpäiväisistä asioista.
Av-mammat ovat työläitä, kalliita ylläpitää eivätkä ne vedä puoleensa asiakkaita epämiellyttävän ulkonäkönsä ja käytöksensä takia. Olemme yrittäneet vaivihkaa lahjoittaa oman laumamme Kreikkaan, mutta taannoinen delfiiniskandaali on saanut eläinoikeusaktivistit seuraamaan toimintaamme tarkoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Minä olen opettanut omalle jälkikasvulleni että edes perheen omiin koiriin ei kosketa ilman että kysytään lupaa. Koiralla on oikeus olla perheessä rauhassa lapselta, eikä koira ole lapsen leikkikalu. Tämän kun opettaa jo kotona näin, ei ole mitään ongelmaa vieraidenkaan koirien kanssa. Koirien kanssa touhutaan vasta sen jälkeen kun ikä mahdollistaa asiallisen käytöksen koirien kanssa.
en oo ikinä koskenut luvatta koiriin.
Kun tutustun uuteen koiraan..seison sivuttain..anna haistella ja tutusta..
sit se käsihaistelu ..sit vasta ropsutus.
Koira saa päättää haluuko
Koiran elekieltä ja käytöstä sinä ei juuri ymmärrä. Miksi annat epävarmuudesta ja pelosta kertovia singnaaleja koiralle? Haluatko että koira ryhtyy astumaan sinua seuraavaksi? Minä seison aina kohtisuoraan koiraa kohti ja itse kutsun koiran luokseni. Vieras eikä tuttukaan koira koira ei tule tökkimään ja hyppimään minua vasten ilman minun lupaani. Minä osoitan elekielellä koiralle aina että sinä olet koira, minä olen ihminen ja täällä mennään minun tavallani ja minun ehdoillani, ei sinun.
No voi yhyy! Olen minäkin monta kertaa itkenyt lapsena (ja yhyy, olen ollut herkkä myös), jos joku aikuinen on sanonut pahasti syyttä. That's life. Ei lapsille saisi syyttä sanoa koko ajan ja ankarasti..mutta onko tästäkin pakko tehdä joku ketju? Kuinka monelle lapselle sanotaan jostain asiasta, mitä ei saa tehdä aikuisten taholta?
Ota asia positiivisesti: lapsesi oppii ettei elämä ole pelkkää lässynläätä, poneja ja teletappeja. Eivät tyttäret ikinä opi, jos ei elämässä tule joskus, jopa nuorena, joitain pieniä vastoinkäymisiä :D! Eteenpäin vaan ja tyttärestäsi kasvaa vastoinkäymisistä ylös ponnistava, vahva nuorinainen.
Ole onnellinen, ettei tyttäresi ole törmännyt mm.pedofiileihin, niistä äitien kannattaisi olla huolissaan eikä jostain koirasta murahtavasta poliisista. Mitä jos poliisisetä ei vaikka tykkää kakaroista? Tai vieraiden muksuista?
Täällä on kyllä sellaisia sokerikuorrutettuja vanhempia joissa pienikin tapahtuma omalle lapselle aiheuttaa kauhistuneen keskusteluketjun..naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liekö tässä ketjussa ollut puhetta, mutta opettakaa lapsile, että myöskän opaskoiraa ei saa häiritä, kun se on töissä.
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä on opetettu ojentamaan käsi vieraalle koiralle?? Pitäisi opettaa että vieraisiin koiriin ei ilman omistajan lupaa kosketa eikä niille todellakaan kättä ojennella!
On opetettu, että jos on ystävällinen koira, jota saa rapsuttaa, niin ennen rapsuttamista annetaan nuuhkia kättä. Ollaan opetettu kyllä, että vieraisiin koiriin ei saa koskea ilman lupaa, mutta tyttö nyt jostain syystä ei ajatellut tarpeeksi pitkälle ja tuumi että koska koira itse ystävällisen oloisena tuli nuuhkimaan, hän saa sitä rapsuttaa. Eli tyttö toimi kyllä väärin ja meidän ohjeiden vastaisesti, mutta ansaitseeko siitä huolimatta huutoja?
Ap
Jos sinun tyttö menee käplimään vieraita koiria, niin sinä ET OLE OPETTANUT että vieraisiin koiriin EI KOSKETA! Sinä olet toiminut väärin, tyttö on toiminut väärin, ja KYLLÄ tyttö ansaitsi huudot 100%, ja sen lisäksi sinulle olisi myös pitänyt huutaa niin että sinäkin olisit itkenyt koko matkan kotiisi. Jotkut eivät perusasioita ymmärrä muuta kuin kovemman kautta.
Hyvät Av-eläintarhan vieraat, vilkaiskaa ylöspäin. Tässä näemme malliyksilön av-mammasta. Av-mamma on lihava, ruma ja huononluonteinen nisäkäs, joka kommunikoi keuhkoamalla, reagoi nopeasti pienimpäänkin merkkiin aloittajan huonommuudesta, eikä koskaan vaivaudu lukemaan koko ketjua ennen räyhäämisen aloittamista.
Av-mamma huolehtii jälkikasvustaan useimmiten yksin, sillä vaikka miesparat aika-ajoin alentuvatkin olosuhteiden pakosta ruikkimaan tavaransa mammaan, lähtee suurin osa miehistä lipettiin jo ennen toista raskauskolmannesta johtuen av-mamman erityisen ilkeänlaisesta luonteenlaadusta, joka korostuu raskaushormonien myötä. Av-mammat kerääntyvätkin usein raatojen ympärille vuodattamaan katkeruuttaan eron johdosta ruokailun ohessa.
Av-mamma on ehta haaskansyöjä, jolle kelpaa kaikki mahdollinen ruoka. Kun av-mammojen häkkiin heitetään raato, alkaa saman tien lohduton kamppailu, jossa mammat repivät raatoa eri suuntiin kukin yrittäen saada mahdollisimman ison palan riuhdottua pois.
Av-mamma on kuitenkin vaarallisimmillaan nähdessään heikon tai loukkaantunen lajitoverin. Av-mammat käyvät heti päälle joukolla, jos toinen av-mamma osoittaa minkäänlaisia merkkejä heikkoudesta tai epävarmuudesta. Muiden av-mammojen lapset ovat myös erityisiä silmätikkuja. Jos av-mamma osoittaa merkkejä puutteellisesta vanhemmuudesta, menevät muut mammat joukolla hakemaan tarhanhoitajan paikalle katsomaan tilannetta. Mammojen keskuudessa tästä käytetään nimitystä lasu. 99,9% lasuista eivät koskaan johda mihinkään, sillä mammat tekevät niitä yhtenään täysin turhanpäiväisistä asioista.
Av-mammat ovat työläitä, kalliita ylläpitää eivätkä ne vedä puoleensa asiakkaita epämiellyttävän ulkonäkönsä ja käytöksensä takia. Olemme yrittäneet vaivihkaa lahjoittaa oman laumamme Kreikkaan, mutta taannoinen delfiiniskandaali on saanut eläinoikeusaktivistit seuraamaan toimintaamme tarkoin.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät Av-eläintarhan vieraat, vilkaiskaa ylöspäin. Tässä näemme malliyksilön av-mammasta. Av-mamma on lihava, ruma ja huononluonteinen nisäkäs, joka kommunikoi keuhkoamalla, reagoi nopeasti pienimpäänkin merkkiin aloittajan huonommuudesta, eikä koskaan vaivaudu lukemaan koko ketjua ennen räyhäämisen aloittamista.
Av-mamma huolehtii jälkikasvustaan useimmiten yksin, sillä vaikka miesparat aika-ajoin alentuvatkin olosuhteiden pakosta ruikkimaan tavaransa mammaan, lähtee suurin osa miehistä lipettiin jo ennen toista raskauskolmannesta johtuen av-mamman erityisen ilkeänlaisesta luonteenlaadusta, joka korostuu raskaushormonien myötä. Av-mammat kerääntyvätkin usein raatojen ympärille vuodattamaan katkeruuttaan eron johdosta ruokailun ohessa.
Av-mamma on ehta haaskansyöjä, jolle kelpaa kaikki mahdollinen ruoka. Kun av-mammojen häkkiin heitetään raato, alkaa saman tien lohduton kamppailu, jossa mammat repivät raatoa eri suuntiin kukin yrittäen saada mahdollisimman ison palan riuhdottua pois.
Av-mamma on kuitenkin vaarallisimmillaan nähdessään heikon tai loukkaantunen lajitoverin. Av-mammat käyvät heti päälle joukolla, jos toinen av-mamma osoittaa minkäänlaisia merkkejä heikkoudesta tai epävarmuudesta. Muiden av-mammojen lapset ovat myös erityisiä silmätikkuja. Jos av-mamma osoittaa merkkejä puutteellisesta vanhemmuudesta, menevät muut mammat joukolla hakemaan tarhanhoitajan paikalle katsomaan tilannetta. Mammojen keskuudessa tästä käytetään nimitystä lasu. 99,9% lasuista eivät koskaan johda mihinkään, sillä mammat tekevät niitä yhtenään täysin turhanpäiväisistä asioista.
Av-mammat ovat työläitä, kalliita ylläpitää eivätkä ne vedä puoleensa asiakkaita epämiellyttävän ulkonäkönsä ja käytöksensä takia. Olemme yrittäneet vaivihkaa lahjoittaa oman laumamme Kreikkaan, mutta taannoinen delfiiniskandaali on saanut eläinoikeusaktivistit seuraamaan toimintaamme tarkoin.
Oikein osuva kuvaus, mutta tekisin muutaman täsmennyksen Av-mammojen ruokailutottumuksista: kuvaat että Av-mamma on lihava, aina ei ole näin: osa Av-mammoista on laihoja yksilöitä, jotka tarkkailevat muiden syömisiä hysteerisesti, esim. ruokinta-jonoissa (kassajonot) ja ruokapaikoilla, ja kommentoivat niitä jatkuvasti laumassaan. Määritelmäsi mukaan Av-mamma on ehta haaskansyöjä, jolle kelpaa kaikki mahdollinen ruoka. Tästäkin löytyy useita poikkeusyksilöitä: heille ei kelpaa "wt-ruoka", kuten edamjuusto, jauheliha ym. Ruoan pitää olla vähintään kurkumalla maustettua couscousia vähärasvaisella proteiinilisukkeella, tarjoiltuna vihersmoothien ja pakuriteen kera. Nämä yksilöt saattavatkin muodostaa oman alalajinsa "Tyrannomamma Ortorex".
En hyväksy tullin työntekijän/poliisin huutamista ollenkaan.
Enkä sitä, että joillekin on opetettu että vieraaseen koiraan saa koskea.
Lentokentällä kyllä tulee välillät tilanteita, että itse katsoo muualle ihan pakosta ja sillä välin lapsi voi kurotella ties minne. Omani yritti kiivetä matkalaukkuhihnalle. Nostin hänet sieltä alas samointein ja selitin, että sinne ei todellakaan mennä. Jos joku olisi tullut siihen karjumaan, olisin luultavasti mulkaissut ihan siitä syystä, että en ole jumala(tar) enkä kaikkivoipa.
Helsinki-Vantaalla onneksi on suht turvallista ja mukava olla. Eräillä muilla kentillä pidän lapset kyljessä kiinni heidän protesteistaan huolimatta.
Toivotaan että sillä tullimiehelläkin on oma pieni tyttö jolle random mies ragee ihan huolella, katsotaan sitten kummalla puolella on tullimiehen empatiat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät Av-eläintarhan vieraat, vilkaiskaa ylöspäin. Tässä näemme malliyksilön av-mammasta. Av-mamma on lihava, ruma ja huononluonteinen nisäkäs, joka kommunikoi keuhkoamalla, reagoi nopeasti pienimpäänkin merkkiin aloittajan huonommuudesta, eikä koskaan vaivaudu lukemaan koko ketjua ennen räyhäämisen aloittamista.
Av-mamma huolehtii jälkikasvustaan useimmiten yksin, sillä vaikka miesparat aika-ajoin alentuvatkin olosuhteiden pakosta ruikkimaan tavaransa mammaan, lähtee suurin osa miehistä lipettiin jo ennen toista raskauskolmannesta johtuen av-mamman erityisen ilkeänlaisesta luonteenlaadusta, joka korostuu raskaushormonien myötä. Av-mammat kerääntyvätkin usein raatojen ympärille vuodattamaan katkeruuttaan eron johdosta ruokailun ohessa.
Av-mamma on ehta haaskansyöjä, jolle kelpaa kaikki mahdollinen ruoka. Kun av-mammojen häkkiin heitetään raato, alkaa saman tien lohduton kamppailu, jossa mammat repivät raatoa eri suuntiin kukin yrittäen saada mahdollisimman ison palan riuhdottua pois.
Av-mamma on kuitenkin vaarallisimmillaan nähdessään heikon tai loukkaantunen lajitoverin. Av-mammat käyvät heti päälle joukolla, jos toinen av-mamma osoittaa minkäänlaisia merkkejä heikkoudesta tai epävarmuudesta. Muiden av-mammojen lapset ovat myös erityisiä silmätikkuja. Jos av-mamma osoittaa merkkejä puutteellisesta vanhemmuudesta, menevät muut mammat joukolla hakemaan tarhanhoitajan paikalle katsomaan tilannetta. Mammojen keskuudessa tästä käytetään nimitystä lasu. 99,9% lasuista eivät koskaan johda mihinkään, sillä mammat tekevät niitä yhtenään täysin turhanpäiväisistä asioista.
Av-mammat ovat työläitä, kalliita ylläpitää eivätkä ne vedä puoleensa asiakkaita epämiellyttävän ulkonäkönsä ja käytöksensä takia. Olemme yrittäneet vaivihkaa lahjoittaa oman laumamme Kreikkaan, mutta taannoinen delfiiniskandaali on saanut eläinoikeusaktivistit seuraamaan toimintaamme tarkoin.
Oikein osuva kuvaus, mutta tekisin muutaman täsmennyksen Av-mammojen ruokailutottumuksista: kuvaat että Av-mamma on lihava, aina ei ole näin: osa Av-mammoista on laihoja yksilöitä, jotka tarkkailevat muiden syömisiä hysteerisesti, esim. ruokinta-jonoissa (kassajonot) ja ruokapaikoilla, ja kommentoivat niitä jatkuvasti laumassaan. Määritelmäsi mukaan Av-mamma on ehta haaskansyöjä, jolle kelpaa kaikki mahdollinen ruoka. Tästäkin löytyy useita poikkeusyksilöitä: heille ei kelpaa "wt-ruoka", kuten edamjuusto, jauheliha ym. Ruoan pitää olla vähintään kurkumalla maustettua couscousia vähärasvaisella proteiinilisukkeella, tarjoiltuna vihersmoothien ja pakuriteen kera. Nämä yksilöt saattavatkin muodostaa oman alalajinsa "Tyrannomamma Ortorex".
Tämä on aivan totta, epätyypillisesti käyttäytyvät av-mammat ovatkin eläintarhamme vetonaula. Tyrannomamma Ortorexit oleilevat usein omissa piireissään erossa kantamuodostaan (Tyrannomamma Horridus, eli tavan av-mamma). Ortorexit nälvivät ja kiusaavat usein horriduksia mm. käyttämällä termiä wt.
Tyrannomamma Ortorexista on muuten nykytiedon valossa eronnut vielä uudempi sukuhaara, Tyrannomamma Blogerus. Tälle lajille on tyypillistä nirsoilun lisäksi turhanpäiväisten kokemusten kirjoittaminen ylös. Ne usein kulkevat ympäri aitausta muistionsa (av-mammat käyttävät tästä nimitystä "blogi", sieltä tieteellisen nimen juuret tulevatkin) ja yrittävät saada mammoja lukemaan tuotoksiaan.
Mitäpä olisit tehnyt, jos se koira ois syöny sun tytöltä pään? Pitäkää ne lapset kurissa. Vieraisiin koiriin ei kosketa.
Kyllä, jos poliisi/rajavartija/tullityöntekijä on ihan oikeasti ärähtänyt vihaisesti niin olisi voinut sanoa nätimmin pienelle lapselle, ei silti tarkoita, että koiran ohjaaja olisi väärin tehnyt. Kuitenkin en ymmärrä tätä herkkyyttä asiasta. Poliisi/tulli on siellä töissä ja tässä tapauksessa koiran kanssa etsimässä mahdollisia huumeita. Ei koira, eikä sen ohjaaja ole tullut sinne kentälle asiakkaita palvelemaan. Lähtökohtaisesti sen työntekijän tehtävänä on suhtautua jokaiseen henkilöön siellä potentiaalisena huumekuriirina, jopa pieneen lapseen. Yksi uhkakuva voisi hyvinkin olla, että lapsi olisi laitettu tarjoamaan huumekoiralle jotain myrkkynamia, siksi poliisi reagoi näin. Koira kun saattaa lotaista sekunnissa herkun naamariin. Toinen mahdollisuus olisi, että koiralla kiinnittyy huomio lapseen, jolloin huumekuriiri saattaisi päästä kävelemään ohi tuosta vain.
Ja hyvä sille lapsellekin on opettaa, että joskus äkkinäiset tilanteet vaativat aikuisiltakin äkkinäisiä reaktioita, lapsen kun on tärkeä oppia, ettei aikuisetkaan voi aina joka tilanteessa puhua nätisti, vaan tietyissä tilanteissa äänen korottaminen on todellakin tarpeen. En vain itse voi käsittää tällaista lapsen pumpulissa kasvattamista.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän että lapselle tuli kurja olo (jos kerran tulee vähemmästäkin) ja sen myötä myös sinulle. Mutta elämässä tapahtuu tylsiä juttuja. Koittakaa puhua lapsen kanssa halki ja poikki. Poliisi teki oikein. Todennäköisesti voimallinen äänenkäyttö kertoi koirallekin jotain tilanteesta.