Poliisi sai lapseni tänään itkemään

Opeta tytölle vastedes että vieraille koirille ei edes ojenneta kättä ilman lupaa. Itse asiassa paras tapa ystävystyä uuden koiran kanssa on aluksi sen huomiotta jättäminen ja ns. rauhoittavien signaalien antaminen. Esimerkiksi koirista pitämättömät ihmiset saavat usein koirien huomion juuri siitä syystä että he yrittävät olla huomioimatta koiraa. Ja vastaavasti liian innokkaasti koiraa huomioivat saattavat tahattomasti saada koiran välttelemään heitä.

Itse omistan ison ja voimakkaan vartiointiviettisen koiran ja aikoinaan kun se oli hieman yli vuoden ikäinen, treenattiin eräällä lenkillä oikeaoppista ihmisten ohittelua. Kaikki sujui hyvin siihen asti että suojatietä ylittäessä vastaan käveli kaksi teinityttöä melko läheltä, joista toinen ojensi kättä koiran päätä kohti, että se voisi kivasti haistella. Nuori koira ei tulkinnut tätä ystävälliseksi eleeksi tuntemattomalta ihmiseltä, ja näykkäisi tytön lapasta. Ei mitenkään kovaa, mutta kyllähän sellaista säikähtää. Molemmat vaihdettiin säikähtäneet katseet ja jatkettiin omiin suuntiimme. Nykyisin koira osaa tulkita ihmisten aikeita paremmin, eikä reagoisi enää samalla tavalla, mutta arvostaa silti sitä että tuntemattomat ihmiset eivät ala lääppimään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi koiraa jotka pelkäävät vieraita ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisia. Rescueita molemmat, tuttujen kanssa ei mitään ongelmaa. Harvoin on tullut muitakaan tilanteita vastaan, kun asutaan maalla. Ketään eivät ole koskaan purreet, mutta en luota siihen etteivät voisi kauhusta kankeana purrakaan. Ohitukset lenkillä menee hyvin, kun mulla on nami ja kontakti. Maalla tosin harvoin tulee ketään vastaan.

Lapsi juoksee jo kaukaa kiljuen koiria päin, kädet levällään - tuolloin siirsin koirat jalkojeni taakse ja huusin niin kovaa kuin vaan pystyin, että pysähdy! Muistaakseni kolmannella huudolla pysähtyi. Vanhemmat eivät tehneet tilanteessa mitään. Katsoivat mua vihaisesti. Öööö, olisko pitänyt ottaa riski että mun koirat puree, lapsella (ja koirilla) ikuiset traumat ja mä maksaisin korvauksia?

Joskus on pakko huutaa vieraalle lapselle, tämän suojelemiseksi.

Niin ja jos jonkun mielestä kaikkien koirien pitää tykätä lapsista, turha edes kommentoida, olen kanssasi erimieltä. Tiedän olevani vastuussa koiristani ja niiden tekemisistä. En ole niitä lasten leikkipuistoon viemässä. Tutut lapset ja aikuiset on ok.

Ap tässä

teit juuri oikein..olet vastuussa luonnevikaisten rekkujesi käytöksestä

Annatte tytön nyt rauhoittua jos ei vielä ole. Sitten istutte alas ja kertaatte, miten tuntemattomien koirien kanssa toimitaan. Kerro tytölle, että poliisin ja tullin kanssa olevat koirat ovat työkoiria, joilla on tärkeä tehtävä ottaa kiinni rikollisia. Niiden työskentelyä ei saa häiritä, sillä silloin joku rikollinen saattaa livahtaa karkuun. Lisäksi kertokaa, että vaikka työkoirat ovatkin hyvin koulutettuja, eivät kaikki silti välttämättä pidä silittelyistä. Tämän takia ne pitää jättää rauhaan. Vastaisuudessa, jos näette työkoiria, voitte ihailla niitä etäältä, mutta luokse ei saa mennä.

Ja tähän samaan syssyyn kannattaa mainita myös, että opaskoirien luokse ei saa mennä. Kyllä tyttö varmaan ymmärtää, ja tästä lähtien varmasti muistaa, kun sai näpeilleen (kuvannollisesti sanoen).

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä

Jokainen ihminen joka huutaa toisen lapselle on huonosti käyttäytyvä juntti.

Pieni lapsi voi vahingossa esim rikkoa jotain, mutta se EI OLE LAPSEN SYY.

LAPSET ovat VIATTOMIA ja itse puhun lapselleni aina rauhalliseti ja lempeästi .

POLIISI ei saa käyttää asemaansa väärin HUUTAMALLA PIENILLE LAPSILLE!

sitäpaitsi ison koiran omistajan tulee vetää koira POIS jos pieni lapsi lähestyy.

LAPSI ei ole VASTUUSSA teoistaan

toivottavasti asia selveni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi koiraa jotka pelkäävät vieraita ihmisiä, niin lapsia kuin aikuisia. Rescueita molemmat, tuttujen kanssa ei mitään ongelmaa. Harvoin on tullut muitakaan tilanteita vastaan, kun asutaan maalla. Ketään eivät ole koskaan purreet, mutta en luota siihen etteivät voisi kauhusta kankeana purrakaan. Ohitukset lenkillä menee hyvin, kun mulla on nami ja kontakti. Maalla tosin harvoin tulee ketään vastaan.

Lapsi juoksee jo kaukaa kiljuen koiria päin, kädet levällään - tuolloin siirsin koirat jalkojeni taakse ja huusin niin kovaa kuin vaan pystyin, että pysähdy! Muistaakseni kolmannella huudolla pysähtyi. Vanhemmat eivät tehneet tilanteessa mitään. Katsoivat mua vihaisesti. Öööö, olisko pitänyt ottaa riski että mun koirat puree, lapsella (ja koirilla) ikuiset traumat ja mä maksaisin korvauksia?

Joskus on pakko huutaa vieraalle lapselle, tämän suojelemiseksi.

Niin ja jos jonkun mielestä kaikkien koirien pitää tykätä lapsista, turha edes kommentoida, olen kanssasi erimieltä. Tiedän olevani vastuussa koiristani ja niiden tekemisistä. En ole niitä lasten leikkipuistoon viemässä. Tutut lapset ja aikuiset on ok.

Ap tässä

teit juuri oikein..olet vastuussa luonnevikaisten rekkujesi käytöksestä

Tämä henkilö ei ole minä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tosi mukava ja kiva matka oli takana, oltiin oltu viisi yötä Espanjassa. Kyseessä oli 4-vuotiaan ensimmäinen ulkomaan matka, ja tyttö oli tosi hyvällä tuulella, kun palasimme Suomeen. Kävelimme normaalisti laukkuhihnalta terminaaliin, ja matkalla seinän vierustalla seisoi poliisi (tai mikä tullimies nyt olikaan) koiran kanssa, ilmeisesti huumeita varten päivystämässä.

Kun tyttäreni käveli meidän kanssa heidän ohi, koira kurkotti nuuhkimaan vähän. Tyttö pysähtyi iloisena, hän pitää koirista, ja ojensi kätensä koiran nuuhkittavaksi, niinkuin hänelle on opetettu vieraiden koirien kanssa toimittavan. Olin juuri sanomassa lapselleni, että jatketaan matkaa ja annetaan koiran työskennellä rauhassa (en siis siinä ihmisvilinässä heti huomannut, että tyttö oli pysähtynyt koiran luokse), kun koiran ohjaaja ärjäisi todella vihaisesti, että "älä koske siihen koiraan!". Tyttäreni pelästyi ja alkoi itkeä, kun vieras mies, vieläpä poliisi, alkaa aggressiivisesti läksyttää, kun hän ei edes itse tiennyt tehneensä mitään pahaa.

Tyttö itki koko matkan autolle ja ison osan matkasta kotiin. Koitettiin selittää hänelle, että poliisi on kiireinen ja että poliisikoiriin ei saa koskea. Tyttö on muutenkin todella herkkä, saattaa alkaa itkeä jo siitä, jos me vanhemmat puhumme yhtään tiukemmin. Niin tämä varmasti tulee pyörimään mielessä vielä monta päivää.

Minusta poliisi toimi tässä väärin. Ymmärrän kyllä, että poliisikoiria ei saa mennä koskemaan, mutta onko mitään järkevää syytä, miksei pienelle lapselle voi puhua vähän pehmeämmin sen sijaan että korottaa heti äänensä?

Provo. Tai jos ei niin mene Espanjaan tekemään samalla tavalla etkä selviä karjaisulla. Poliisi ja tullimiehet ovat sen sortin työntekijöitä joita tulee kunnioittaa ja jos ei osaa täytyy opetella. Hyvä ettei poliisi ole mikään lässyttäjä.

Terveisin 4 vuotiaan herkkiksen äiti

Niin ja poliisi teki mielestäni ihan oikein. Hyvä sekin jos lapsi oppii että maailmassa kaikki ei puhu lempeästi. Ja että työskentelevä koira pitää jättää täysin huomiotta.

En tiedä tullin koirista mutta poliisikoirat ovat koulutuksensa takia vaarallisia ihmisille jotka eivät edes ole rikollisia. Netissä videoja joissa poliisikoira hyökkää esim juttua tekevän toimittajan kimppuun tämän tehtyä tietämättään uhkaavan liikkeen. Teidänkin tapauksessa viranomainen saattoi karjaista hieman säikähdyksestä jos tuntematon tulee käsi edellä koiraa kohti niin saattaa virkatehtäviin koulutettu koira käsittää tilanteen niin että hänen täytyy repiä naama irti tytöltä. Mieluummin huudot elämään kyllästyneeltä koppalakilta kuin ikuiset arvet koiran purukalustosta poskissa. Tietysti tuonkin tilanteen olisi voinut fiksummin hoitaa mutta elämä on välillä perseestä.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä

Jokainen ihminen joka huutaa toisen lapselle on huonosti käyttäytyvä juntti.

Pieni lapsi voi vahingossa esim rikkoa jotain, mutta se EI OLE LAPSEN SYY.

LAPSET ovat VIATTOMIA ja itse puhun lapselleni aina rauhalliseti ja lempeästi .

POLIISI ei saa käyttää asemaansa väärin HUUTAMALLA PIENILLE LAPSILLE!

sitäpaitsi ison koiran omistajan tulee vetää koira POIS jos pieni lapsi lähestyy.

LAPSI ei ole VASTUUSSA teoistaan

toivottavasti asia selveni

Hienoa, että meni sulle tunteisiin. Tiedät, että aloituksesi oli täysin asiaton tullivirkailijaa kohtaan. Yritit kompensoida tätä nolouttasi vetoamalla lapsen herkkyyteen ja avunsaantiin siihen. Ja nyt taas haukut sitä virkailijaa. Ja olet vielä enemmän nolo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä vielä

Jokainen ihminen joka huutaa toisen lapselle on huonosti käyttäytyvä juntti.

Pieni lapsi voi vahingossa esim rikkoa jotain, mutta se EI OLE LAPSEN SYY.

LAPSET ovat VIATTOMIA ja itse puhun lapselleni aina rauhalliseti ja lempeästi .

POLIISI ei saa käyttää asemaansa väärin HUUTAMALLA PIENILLE LAPSILLE!

sitäpaitsi ison koiran omistajan tulee vetää koira POIS jos pieni lapsi lähestyy.

LAPSI ei ole VASTUUSSA teoistaan

toivottavasti asia selveni

Hienoa, että meni sulle tunteisiin. Tiedät, että aloituksesi oli täysin asiaton tullivirkailijaa kohtaan. Yritit kompensoida tätä nolouttasi vetoamalla lapsen herkkyyteen ja avunsaantiin siihen. Ja nyt taas haukut sitä virkailijaa. Ja olet vielä enemmän nolo.

Tämä tyyppi ei edelleenkään ole minä.

Ap

Tämä tapahtuiammattikoulussa 90-luvulla. Meillä oli luonnevikainen ompelun opettaja.

Olin ollut vaatetusalan tehtaassa vuoden saadakseni lisäpisteitä että pääsisin kyseiseen kouluun.

Ensimmäisenä päivänä kyseinen opettaja ilmoitti että olemme tyhmin luokka mitä hänellä on koskaan ollut ja olemme matoaivoja. Pari tyttöä alkoi nyyhkyttämään ja 3 ei tullut seuraavana päivänä kouluun ja jäi pois kokonaan.

Itseäni lähinnä hymyilytti ,koska minua ei oltu koskaan kohdeltu silkkihanskoin.

Valitettavasti oli myös huono opettaja, näytti vetoketjun ompelun paperista taittelemalla

Onnea lapsellesi sinä helikopterivanhempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole paska äiti, lapsesi ei ole tavallisesta poikkeava nelivuotias, eikä tullimies tehnyt mitään väärää. Kaikenkaikkiaan normaalitilanne, joita joskus sattuu. Turha avautuminen, lapsille on ihan ok joskus ärähtää, ei ne siitä hajoa. End of story.

Tämä on oikein hyvä vastaus. Kärkkäitä kommentteja täällä muuten mutta kyllä oikeasti nyt äiti on loukkaantunut aivan liian herkästi. Kaikki osapuolet toimi ihan normisti. Toivon että ap on silti tavis järkevä ihminen eikä mene soittamaan iltalehteen tästä kokemuksesta.

No en mene soittamaan Iltalehteen.

Kysyn nyt tosin ihan vakavasti: onko oikeasti teidän mielestänne lapsen voimakas itkureaktio tilanteeseen epänormaali? Kysyn ihan siksi, että tiedämme kyllä lapsen olevan herkkä, mutta onko hän sitten liian herkkä? Pitäisikö puhua esim. seuraavan kerran neuvolassa tästä? Meillä vanhemmilla ja esim. päiväkodissa on kyllä tiedossa se, että lapselle menee sana perille 90% tapauksista nätisti puhumalla ja loput 10% hoituu sillä, että käskyn toistaa vähän tiukemmin. Huutaminen, tiuskiminen ja ärjyminen saavat heti aikaan itkun.

Pitäisikö tästä huolestua?

On luultavasti tavallista herkempi, mutta ei siitä tarvitse huolestua, eikä ole harvinastakaan vaan aivan normaalia. Olette toimineet varmastikin ihan oikein hänen suhteensa kun tarjoatte hyvän rauhallisen kasvuympäristön ilman huutamista :) Voittehan toki neuvolassakin puhua asiasta. Herkkyydessä on paljon hienoja puolia, joita kannattaa arvostaa! Kääntöpuolena on että ikävistä asioista kuormittuu herkästi ja jää pyörittelemään tapahtuneita asioita pidemmäksi aikaa ja voi olla tapimus ahdistua helpommin, joten tällaista on hyvä välttää.

Täällä on aika kovia ja ymmärtämättömiä kommentteja asian suhteen. Huhhuh. Ymmärrän sua täysin että harmittaa tuollainen välikohtaus, koska se vaikutti ihanaan herkkään lapseesi niin voimakkaasti. Tsemppiä sinne :) Ehkä sellaisten on hankala tätä ymmärtää, jotka itse tai läheiset eivät ole samalla tavalla niin herkkiä. Monien maailmassa myös huutaminen tai muulla tavoin rajumpi ilmaiseminen on myös ilmeisesti aivan tavallista ja jokapäiväistäkin (?)

Poliisi on vaan suojellut sun lasta siltä koiralta ja sä kehtaat vielä valittaa. Kuinkahan kauan sun lapsi olisi itkenyt jos se koira olisikin purrut sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lol, av-mammat on täällä ihan tohkeissaan kun pääsee taivastelemaan sitä, kuinka Ap ei huomannut lapsen pysähtyneen heti saman tien. Kas, kun Av-mamma tulee crocseissaan ja vyölaukussaan Teneriffan-matkalta, niin keskittyminen on sataprosenttista. Lapset eivät pääse sekunniksikaan pois silmistä.

Itse tosin tiedän, että kun on ollut viisi yötä kersojen kanssa ulkomailla, niin sen jälkeen on kyllä todella väsynyt eikä välttämättä pysty katsomaan lapsen perään niin hyvin kuin pitäisi. Ulkomailla lasten perään katsominen on about 300 kertaa stressaavampaa kuin Suomessa.

Mitä hittoa!

Pysy hyvä ihminen kotona!

Ulkomaan matkan ajan jaksat siis vahtia lapsiasi ja kun matka on saatu kunnialla päätökseen niin ei sen niin väliä jos sitten Helsinki-Vantaalla eksyvät ja katoavat - kun äippä on niin väsy, niin väsy. Jessus sentään.

Nelivuotias ei lentokentällä seikkailee metriäkään yksinään eikä todellakaankaan mene rapsuttelemaan mitään koiria. AP on hyvä ja hengittää syvään ennen kuin soittaa iltapuku kertoakseen sydäntäriipivän tarinan lapsiraukastaan. Taisitte molemmat oppia jotain.

Lässyti lässyn. Ihanko väität että sinulla itselläsi ei koskaan herpaannu keskittyminen sekunniksikaan, kun olet lasten kanssa liikkellä? Vaikka olisi viiden yön univaje, käsissä kaksi painavaa matkalaukkua, ympärillä kauhea määrä ihmisiä?

En mä nyt tahallani lapsiani päästä juoksentelemaan valtoimenaan, sanoin vaan, että ymmärrän että tuossa tilanteessa saattaa tulla jopa se kahden sekunnin katko näköyhteydessä.

Mutta sun mielestä äideille ei ilmeisesti saa tapahtua inhimillisiä virheitä? Ihme jeesustelija.

Lässyn lässyn.

Saa tapahtua virheitä, ja tapahtuukin. Mutta jos jo lähtökohtaisesti tiedät stressaantuvasi ja väsyväsi matkustamisesta niin pahoin, ettet ole enää kykenevä vahtimaan lapsiasi niin silloin se matkailu ei ole teidän juttu.

Lapset ovat sinun ja mahdollisen puolisosi vastuulla, vaikka kuinka väsyttäisi. Vanhempien asia on katsoa, etteivät ne pikkuihmiset keekoile omillaan pitkin katuja, ostoskeskuksia ja lentokenttiä - vaikka enenevissä määrin onkin näitä vanhempia, joko olettavat että "ei sille mitään käy" tai että "kyllä joku sen perään kattoo, kun mä en millään jaksais".

Oikeasti? Eli koska olen väsynyt kun kävelemme lentokentällä viiden päivän matkan jälkeen, meidän ei pitäisi matkustella, koska lapset voivat parhaista yrityksistämme huolimatta jäädä sekunniksi valvomatta? En ole sysäämässä lastani muiden vastuulle, valvon lastani kyllä ihan itse, mutta joskus väsyneenä keskittyminen saattaa parhaista yrityksistä huolimatta herpaantua.

Jos asia on niin, niin miten teillä hoidetaan kaikki päivittäiset asiat? Jos väsyttää ja stressaa töiden takia ja lapsen kanssa pitäisi mennä kauppaan, niin jätätkö menemättä ja syötte yhdessä kynsiänne koska siellä kaupassa lapsi voisi mahdollisesti päästä silmistä lyhyeksi aikaa?

Sitä kutsutaan elämänhallinnaksi. Minä aikuisena osaan säädellä tunteitani, suunnitella ruokakaapin sisältöä etukäteen ja katsoa lasteni perään tilanteen vaatimalla tavalla (eli leikkikentän rennommin, lentokentällä tarkemmin).

Siitähän vasta vitsi tulisikin, jos poliisin/tullivirkailijan pitäisi kiskoa sitä koiraa taaksepäin aina kun joku lapsi sattuu lähestymään. Se koira on siellä töissä; huolehdi, ettei lapsesi häiritse työskentelevää koiraa. Ei se lapsi tuosta rikki mene, oppipahan että lupa ON kysyttävä.

Ap tässä, se ihan oikea, ei tämä provoilija joka väitti olevansa minä parissa edellisessä viestissä.

Nyt on vähän rauhoituttu kaikin puolin ja voin kyllä myöntää, että ylireagoin. En ole vähään aikaan nähnyt lastani noin itkuisena, ja kai jotkut raivoisaan puolustukseen käskevät äidinvaistot tulivat esiin ja purkautuivat tullimiehen syyttelynä. Nyt kun täällä on selitetty, mistä luultavasti oli kyse, niin ymmärrän kyllä. En tosiaan tiennyt, että esim. poliisikoira saattaa purra. Jotenkin olen ajatellut, että koska ne koulutetaan niin tarkasti, niin ei ole mitään mahdollisuutta, että se hyökkäisi kenenkään kimppuun ilman ohjaajan käskyä.

Ja paska äiti -jankkaamisesta pyydän myös anteeksi. Myönnän että provosoiduin, kun sain joukoittain viestejä siitä, miten tuollaista tilannetta ei olisi ikinä saanut päästä käymään. Minun olisi kyllä pitänyt vahtia lasta tarkemmin. Tyttö on yleensä niin kiltti ja hyväkäytöksinen, ettei lähde vaeltelemaan mihinkään ilman lupaa Olimme matkan jäljiltä niin uupuneita, että keskittyminen herpaantui, nuorimmaiseni (2v tyttö) vaati myös osansa huomiosta.

Olen kyllä huolissani lapseni herkkyydestä. Tietenkin se on hieno piirre, hän on todella empaattinen ja haluaa toimia aina oikein. Mutta toisaalta taas hän ei sitten kestä napakkaa komentamista ja omat virheet ja pahat asiat pyörivät mielessä liiaksikin. Toivottavasti hän kasvaa niin, että herkkyyden hyvät puolet säilyvät, mutta hän saisi vähän paksumpaa nahkaa kasvatettua tällaisten kokemusten myötä.

Ap

Lapsenhan kuuluu oppia sietämään pettymyksiä. Vaikuttaa siltä, että curling-ap on unohtanut tämän tärkeän kasvatuksellisen asian kokonaan.  Parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, se ihan oikea, ei tämä provoilija joka väitti olevansa minä parissa edellisessä viestissä.

Nyt on vähän rauhoituttu kaikin puolin ja voin kyllä myöntää, että ylireagoin. En ole vähään aikaan nähnyt lastani noin itkuisena, ja kai jotkut raivoisaan puolustukseen käskevät äidinvaistot tulivat esiin ja purkautuivat tullimiehen syyttelynä. Nyt kun täällä on selitetty, mistä luultavasti oli kyse, niin ymmärrän kyllä. En tosiaan tiennyt, että esim. poliisikoira saattaa purra. Jotenkin olen ajatellut, että koska ne koulutetaan niin tarkasti, niin ei ole mitään mahdollisuutta, että se hyökkäisi kenenkään kimppuun ilman ohjaajan käskyä.

Ja paska äiti -jankkaamisesta pyydän myös anteeksi. Myönnän että provosoiduin, kun sain joukoittain viestejä siitä, miten tuollaista tilannetta ei olisi ikinä saanut päästä käymään. Minun olisi kyllä pitänyt vahtia lasta tarkemmin. Tyttö on yleensä niin kiltti ja hyväkäytöksinen, ettei lähde vaeltelemaan mihinkään ilman lupaa Olimme matkan jäljiltä niin uupuneita, että keskittyminen herpaantui, nuorimmaiseni (2v tyttö) vaati myös osansa huomiosta.

Olen kyllä huolissani lapseni herkkyydestä. Tietenkin se on hieno piirre, hän on todella empaattinen ja haluaa toimia aina oikein. Mutta toisaalta taas hän ei sitten kestä napakkaa komentamista ja omat virheet ja pahat asiat pyörivät mielessä liiaksikin. Toivottavasti hän kasvaa niin, että herkkyyden hyvät puolet säilyvät, mutta hän saisi vähän paksumpaa nahkaa kasvatettua tällaisten kokemusten myötä.

Ap

Tämä provoilija ei edellenkään ole minä .Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä, se ihan oikea, ei tämä provoilija joka väitti olevansa minä parissa edellisessä viestissä.

Nyt on vähän rauhoituttu kaikin puolin ja voin kyllä myöntää, että ylireagoin. En ole vähään aikaan nähnyt lastani noin itkuisena, ja kai jotkut raivoisaan puolustukseen käskevät äidinvaistot tulivat esiin ja purkautuivat tullimiehen syyttelynä. Nyt kun täällä on selitetty, mistä luultavasti oli kyse, niin ymmärrän kyllä. En tosiaan tiennyt, että esim. poliisikoira saattaa purra. Jotenkin olen ajatellut, että koska ne koulutetaan niin tarkasti, niin ei ole mitään mahdollisuutta, että se hyökkäisi kenenkään kimppuun ilman ohjaajan käskyä.

Ja paska äiti -jankkaamisesta pyydän myös anteeksi. Myönnän että provosoiduin, kun sain joukoittain viestejä siitä, miten tuollaista tilannetta ei olisi ikinä saanut päästä käymään. Minun olisi kyllä pitänyt vahtia lasta tarkemmin. Tyttö on yleensä niin kiltti ja hyväkäytöksinen, ettei lähde vaeltelemaan mihinkään ilman lupaa Olimme matkan jäljiltä niin uupuneita, että keskittyminen herpaantui, nuorimmaiseni (2v tyttö) vaati myös osansa huomiosta.

Olen kyllä huolissani lapseni herkkyydestä. Tietenkin se on hieno piirre, hän on todella empaattinen ja haluaa toimia aina oikein. Mutta toisaalta taas hän ei sitten kestä napakkaa komentamista ja omat virheet ja pahat asiat pyörivät mielessä liiaksikin. Toivottavasti hän kasvaa niin, että herkkyyden hyvät puolet säilyvät, mutta hän saisi vähän paksumpaa nahkaa kasvatettua tällaisten kokemusten myötä.

Ap

Tämä provoilija ei edellenkään ole minä .Ap

Olen minä. Minut erottaa siitä, että kirjoitan pitkiä, kappaleisiin jäsenneltyjä viestejä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli herkkä lapsi. Oli vain hyvä, jos joku ärähti. Oppi kovettamaan itseään. Ei olisi pärjännyt itkemällä koulussa, saati aikuisena työelämässä. Sano lapsellesi, että elämä on sellaista, että kaikki ei kohtele silkkihansikkain ja niiden aiheuttamien tunteiden kanssa on pärjättävä. Joskus se EI tulee kuitenkin eteen

Herkkyyden piilottaminen ja 'poisopettaminen' ei ole hyväksi. Voi sen piiloonkin jossain määrin saada, mutta siinä on sitten kuori ihmisen ympärillä eikä voi kokonaan aidosti olla oma itsensä. Ei herkkyys ole huono ominaisuus. Sen sijaan herkän itsetuntoa kannattaa tukea mahdollisimman paljon, se myös rohkaisee :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullakin oli herkkä lapsi. Oli vain hyvä, jos joku ärähti. Oppi kovettamaan itseään. Ei olisi pärjännyt itkemällä koulussa, saati aikuisena työelämässä. Sano lapsellesi, että elämä on sellaista, että kaikki ei kohtele silkkihansikkain ja niiden aiheuttamien tunteiden kanssa on pärjättävä. Joskus se EI tulee kuitenkin eteen

Herkkyyden piilottaminen ja 'poisopettaminen' ei ole hyväksi. Voi sen piiloonkin jossain määrin saada, mutta siinä on sitten kuori ihmisen ympärillä eikä voi kokonaan aidosti olla oma itsensä. Ei herkkyys ole huono ominaisuus. Sen sijaan herkän itsetuntoa kannattaa tukea mahdollisimman paljon, se myös rohkaisee :)

Ilmeeni kun hiiret eivät koskaan tule pärjäämään elämässä.