Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden

Ei tänne nyt halaisi joku tulla kertomaan, että lapsella on varmasti "muotidiagnoosi" ja kaikki kunnossa - kunhan hakee huomiota? Missä te olette, kaivautukaahan koloistanne ulisemaan!

Vierailija kirjoitti:

Järjen ääni kirjoitti:

Tätä samaa joutuu sietämään jo päiväkodeissa. Yleensä kyse on mamu-perheiden kasvateista, joille ei ilmeisesti opeteta alkeellisimpiakaan käyttäytymissääntöjä.

Eivät tottele ohjeita, eivät kunnioita aikuisia, räkivät, potkivat ja huutavat, ovat todellinen uhka toisille lapsille. Hälyttävän usein päiväkodin johto tuntuu asettuvan näiden erikoislapsien puolelle ja kaikki muut lapset kärsivät. Jos tästä aiheesta jotain sanoo, leimautuu heti rasistiksi. Jos yrittää käyttää kuria apuna, paheksuvat jotkut työkaverit ja pitävät julmana kun elapsi joutuu kohtaamaan tekojensa seuraukset. Joten työntekijän kädet ovat sidotut ja tilanne vain pahenee. Integroidut ryhmät ovat todella huono ratkaisu.

Ehdottaisin vanhemmille (jos vain on varaa) yksityisen perhepäivähoidon puoleen kääntymistä.

Ne karseimmat huutosuolet mihin on päikkiksissä törmänny ovat ihan made in finland.

Itse olen ollut töissä 5 eri päiväkodissa ja vain yhdessä elapsi oli suomalainen. Kaikkialla muualla mamulapset ovat aiheuttaneet loputtomasti ongelmia. Olen ollut todistamassa tilannetta, jossa yksi tällainen elapsi veti toista lasta suoraan nyrkillä naamaan ja kollegani reaktio oli halata tätä nyrkkisankaria, sanoi että lohdutetaan sensitiivisesti ja että lapsiraukka on väärinymmärretty. Itkevä ja pahoinpidelty lapsi sai itkeä yksinään, kunnes itse tokenin järkytyksestä ja menin lohduttamaan tätä. Aivan pimeää touhua! Jos vanhemmat tietäisivät mitä päiväkodin seinien sisällä todella tapahtuu he ottaisivat lapsensa kotiin turvaan.

Oman lapseni kohdalla suurin virhe oli suostua päiväkodissa "tukilapseksi". Hän oli se, joka aina jousti, aina luopui vuorostaan, aina antoi anteeksi, aina odotti.... kouluun mennessä ilmoitin, että hän menee eri luokalle/kouluun kuin tuon ryhmän e-lapset. Jälkikäteen lapsi ei halua edes muistella päiväkotiaikaa :(

Mun puolesta e-lapset pärjätköön ilman minun lapseni "tukea". Mustelmia tuli jo riittävästi.

Oman lapseni kouluun tuli vastaavanlainen lapsi. Heitteli kivillä muita välitunneilla, työnsi selästä muita alas portaissa, paiskoi tavaroita ja ruokia lattialle ruokalassa. Oma lapseni alkoi pelätä jo koulussa olemista.

Oli kaksi viikkoa ja siirrettiin johonkin muuhun kouluun. Jollakin tavalla rehtori(?) sai junailtua siirron ja hyvä niin.

Inkluusio ja integaatio epäonnistuivat ja kärsijöinä ovat tavalliset oppilaat, opettajat ja avustajat, jotka näkevät mitä on olla päivästä toiseen isossa luokkaryhmässä, jossa erityislapsi häiriköi tavalla tai toisella. Erityislapsi luonnollisesti myös kärsii tilanteesta, koska ei saa tarvitsemaansa tukea esim. häiriökäyttäytymiseensä.

Kaikkien motivaatio kärsii ja ilmapiiri on kireä, täynnä jatkuvia selvitystilanteita ja jopa vaaratilanteita. Opettajat uupuvat ja kaikki turhautuvat. Hiljaiset oppilaat eivät saa tarvitsemaansa aikaa opettajilta, koska kaikki aika menee erityisoppilaan ohjaamiseen. Perusopetuslaki ei toteudu siinä, että kaikille turvataan oikeus turvalliseen koulupäivään.

Kaukana on kultainen 80- luku, jolloin asiat hoituvat kaikkien kannalta järkevämmin. Huoltajat eivät voi ymmärtää, mikä villilänsi nykyisin on monissa luokissa.

Ongelmat ovat tiedossa, mutta miksi kukaan ei toimi asioiden muuttamiseksi? Häiriköivät oppilaat eivät kuulu ns. normaaliluokkiin. Koulurauha on palautettava. Eritysryhmät on saatava takaisin ja oppilaat, jotka eivät sopeudu normiluokkaan tarvitsevat pienluokkapaikkansa nopeaan tahtiin. Kolmiportainen tuki ei toimi oppilaiden eduksi, vaan on riittämätön ja tehoton paperityöllistäjä jo ennestään kuormitetuille opettajille. Asioista vastaavat korkeammalla tasolla olevat päättäjät, tämä asia tulisi pikimmiten korjata ja kuulla kentältä kantauvat viestit. Nyt poletaan koko ajan todella monen oikeuksia omaan koulukäyntiinsä. Yleinen etu tulee aina mennä yksilön edun edelle. Tällä hetkellä yksikin häirikköoppilas luokassa saattaa vuosikaupalla pilata koko luokan oppimispolkua peruuttamattomasti. Surullista, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Oman lapseni kouluun tuli vastaavanlainen lapsi. Heitteli kivillä muita välitunneilla, työnsi selästä muita alas portaissa, paiskoi tavaroita ja ruokia lattialle ruokalassa. Oma lapseni alkoi pelätä jo koulussa olemista.

Oli kaksi viikkoa ja siirrettiin johonkin muuhun kouluun. Jollakin tavalla rehtori(?) sai junailtua siirron ja hyvä niin.

On niitä vielä joitain vanhanliiton rehtoreita, jotka saavat jotain aikaankin, eivätkä hyssyttele kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko kaikki koulut poistaneet ne erityisluokat joita ainakin minun aikaan oli? Sinne menivät kaikki ongelmalapset, jotka eivät suostuneet tunnilla opiskelemaan ja olemaan kuin muut.

Valitettavasti  suurin osa on säästösyistä lakkautettu ja tämä intergraatio alkaa jo  näkyä Pisa-tuloksissa koska muut eivät saa opiskelurauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalakoulupaikka ei ole kuin viikoiksi kerrallaan, tuskin mikään loppusijoituspaikka.

Minä ainakin tiedän monia, jotka ovat olleet sairaalakoulussa vuosia.

Onkohan tässäkin (integroinnissa) yksi syy Pisa-tulosten heikkenemiseen.

Kaikki kärsii, myös oppimisessa.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalakoulupaikka ei ole kuin viikoiksi kerrallaan, tuskin mikään loppusijoituspaikka.

Mistä tuollaista olet keksinyt? Kyllä polikliinisella luokalla voi käydä koko vuoden tai useammankin jos on tarve. Paikkoja tietysti on rajallisesti ja jokainen tapaus arvioidaan erikseen. Haku poliluokille on vain tiettyinä aikoina ja luonnollisesti hoitokontakti lastenpsykiatrialle ja diagnoosi oltava. Vaikka tällaiselle luokalle ei pääsisi on myös erilaisia muuten tavallista tuetumpia luokkia ja pienluokkia joilla opettajan apuna on avustaja, parhaimmillaan kaksikin. Lapselle voidaan suunnitella erilaisia tukitoimia ja tarvittaessa lyhentää koulupäivää lääkärin arvioidessa normi päivän olevan liikaa. Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään koulussa ja kaikilla pitäisi olla rauha opiskella mutta ikävä kyllä huonosti voivia käytöshäiriöisiä lapsia on nykyään todella paljon ja heidän ongelmansa ovat pitkäkestoisia ja vaikeasti ratkaistavissa. Usein näillä väkivaltaisimmilla on lastenpsykiatristen ongelmien lisäksi lastensuojelun tarvetta.

Erityislapsen paikka ei oo normi luokassa mutta nyt on säästölinja. 

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsen paikka ei oo normi luokassa mutta nyt on säästölinja. 

Itse asiassa nykyään erityislasten paikka on normiluokassa. Säästölinjan ja sivistys-, sosiaali- ja terveystoimen yhteistyökyvyttömyyden vuoksi lapset eivät saa tarvitsemaansa tukea. Lisäksi lain mukaan oppilashuoltoa pitäisi toteuttaa yhteisöllisesti, eli sen sijaan että kurattori tai psykologi työskentelee yksittäisen lapsen kanssa, pitäisi koko koulun vanhempia myöten olla mukana luokan yhteishengestä, turvallisuudesta ja viihtyvyydestä huolehtimassa. Tämä kaikki tähtää siihen, että lapsilla on asiat niin hyvin, että kykenevät koulussa jotain oppimaankin.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässäkin (integroinnissa) yksi syy Pisa-tulosten heikkenemiseen.

Kaikki kärsii, myös oppimisessa.

olen lukenut että Lapin ja Itä-Suomen pojat madaltaa pisa tuloksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalakoulupaikka ei ole kuin viikoiksi kerrallaan, tuskin mikään loppusijoituspaikka.

Minä ainakin tiedän monia, jotka ovat olleet sairaalakoulussa vuosia.

Pitäisi ainakin olla. En ymmärrä tätä ajatusta, että oikeasti mieleltään sairaat muka parantuisivat parin viikon sairaslajaksolla.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsen paikka ei oo normi luokassa mutta nyt on säästölinja. 

Millaisella luokalla olet itse, no, opiskellut?

Olen yläkoulussa nähnyt näitä tilanteita, joissa yksi oirehtiva oppilas kykenee pilaamaan koko luokan oppitunnin. Muut oppilaat pelkäävät arvaamatonta oppilasta ja opettajan huomion on oltava koko ajan kiinnittyneenä tähän yhteen, jotta ei pääsisi käymään mitään, mikä vaarantaisi muiden turvallisuuden. Jossain vaiheessa tällainen oppilas päätyy saamaan tarvitsemaansa tukea ja katoaa koulusta joksikin aikaa. Mutta siihen menee kuukausia, jopa kokonainen lukuvuosi. Pitäisi olla systeemi, jossa oppilas voitaisiin siirtää muualle heti. Hän saisi tarvitsemaansa tukea ja muut oppilaat pääsisivät jatkamaan opiskeluaan rauhassa. Tämä olisi kaikkiern etu.

Nykykoulu on tällaista. Lähes joka luokasta löytyy yksi tai useampi erityistä tukea tarvitseva (häiriköivä) lapsi. Heidän mukanaan ei tule kuitenkaan lisäresurssia, avustajaa tms. Me luokanopettajat koitamme sitten keksiä ratkaisuja tilanteisiin ilman erityisopen koulutusta. Jos luokalla on vain yksi erityistapaus (+ tehostetun tuen lapset), ope ei saa edes lisäkorvausta, vaikka työn kuormitus on ihan eri luokkaa.

En ehkä kovin kauaa enää jaksa tätä meininkiä, eli alan vaihtoa olen harkinnut. Harmi, koska tykkään työstäni ja koen olevani hyvä siinä, mutta ihan mihin tahansa en ole valmis venymään.

Tulee vielä kalliiksi nämä erityisopetussäästöt.

Erityislapset ( ADHD, asperger) kuuluvat useimmiten lähikoulun normiluokkaan, jossa he saavat tarvitsemansa tuen (erityinen tai tehostettu tuki). Jossain tapauksissa heillä on lähikoulussaan pienluokka, josta heidän integroidaan jossain vaiheessa ihan normi luokkaan.

Tiedän, että tällä asialla on kaksi puolta. Normiluokassa oleva herkkä oppilas kärsii käytöshäiriöisen, (jolla ei välttämättä ole edes diagnoosia) oireilusta. Samoin pienluokassa olevat kärsivät käytöshäiriöisen oireilusta. Toisaalta käytöshäiriöistä ei voi laittaa kehityshäiriöistä kärsivien kouluun.

Koululuokkia pitäisi ehdotomasti pienentää ja henkilökohtaisia avustajia saada käytöshäiriöisille. Valitettavasti vain liikkumisen ongelmista kärsivät ovat useimmiten oikeutettuja henkilökohtaiseen avustajaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ehdi lukea kaikkia kommentteja, mutta aika monella minkä ehdin lukea, toistuu jonkinnäköinen oletus siitä että tämä erityislapsi on nornaaliluokalla ihan vanhempien välinpitämättömyyden vuoksi. Minulla on esikouluikäinen adhd-lapsi, jolla autismi/asperger-piirteitä, mutta joka on keskivertoa fiksumpi ja hyvinä hetkinään täysin normaali 6-vuotias. Huonoina hetkinä, juuri ap:n kuvaaman kaltainen. Olemme hakeneet pojalle aktiivisesti apua 4-vuotiaasta asti, ja poika sekä vanhemmat, kasvatus ja kotiolot on niin perinpohjaisesti tutkittu että kyllä sekin loukkaa kun aina epäillään vika olevan kasvatuksessa. Ei ole. Viimein esikouluun hänelle saatiin oma avustaja - eli ensimmäistä kertaa en joudu potemaan huonoa omatuntoa että poikani ongelmat ovat muilta lapsilta pois. Esikouluun tämä ilo myös tässä suomalaisittain suuressa kaupungissa päättyy. Avustajia ei yksinkertaisesti ole, kuin fyysisesti vammaisille lapsille, eikä siihen auta mikään. Me toivoisimme pojalle paikkaa hänelle soveltuvasta pienryhmästä. Mutta kun niitäkään ei ole, kaikille. Eli haemme paikkaa, ja silti meidän lapsi saattaa olla yksi heistä, jotka sitten ensi syksynä häiritsevät muiden opetusta ja elämää siellä tavallisessa koulussa ilman avustajaa. Eikä se johdu vanhemmista, siitä erityislapsesta, luokan opettajan ammattitaidosta tai rehtorista. Se johtuu riittämättömistä resursseista, eli käsittämättömästä politiikasta,missä annetaan kauniita nimiä (kuten inkluusio) karuille säästöille. Te, jotka olette äänestäneet hallituspuolueita, ymmärtänette olla valittamatta, jos erityislapseni ilman avustajaa häiritsee teidän lapsen koulutietä. Voin kertoa, että se sattuu minunkin sydämeeni, ja ennen kaikkea siitä kärsii se erityislapsi, joka saa aivan väärät eväät elämään. Kyllä, meni tunteisiin.

Kyllä täällä ymmärretään, ettei tämä asia ole erityislasten vanhempien vika, tosin on tälläkin palstalla joskus ollut vanhempi, joka nimenomaan vaati oikeutta käydä muiden kanssa samassa luokassa, mutta lienee ollut poikkeus.

Tuollaisia "erityisiä" lapsia alkaa riittämään joka kouluun ja luokkaan pilaamaan opiskeluilmapiiriä ja opiskelurauhaa. No ehkä rikkaimpien asuinalueet vielä säästyneet tuolta riesalta.  Surullisinta ettei edes opettajilla ole keinoja näitä ja näiden vanhempia varten selviytymistä ajatellen.