Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä häirikköoppilaita tyttö vai poika?

Ei kumpikaan, hän on muunsukupuolinen....

Yksi sana: säästöt.

On paljon halvempaa pakata luokka täyteen lapsia näiden tarpeista riippumatta ja perustella asiaa integraatiolla ja oikeudella olla yhteisön jäsen.

Ihan samoin kuin hylätä vanhukset vaipoissaan yksinäisiin koteihinsa ja perustella asia kotona asumisen ihanuudella.

Erityisyys ja sen vaatima tuki tulee kalliiksi. Säästö revitään opettajan selkänahasta ja sen oheismaksajina toimivat keskimääräistä heikommat normioppilaat,varsinkin ne hiljaiset, joiden vanhemmatkaan eivät halua käyttää energiaa kouluasioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää useamman vanhemman kanssa lasu. Samoin kuten jo sanoit, jos lapseesi kohdistuu väkivaltaa, rikosilmoitus, jolloin automaattisesti seuraa lasu.

Opettajana en katselisi tuollaista, että toiset kärsivät. Ei pelkällä erityislapsella ole oikeuksia vaan muillakin on oikeus mm. sekä henkisesti että fyysisesti turvalliseen koulupäivään. Opettaja ja erityisesti rehtori ovat nyt liian haluttomia tekemään asialle oikeasti jotakin.

Työnnä se lasu sinne takapuoleesi äläkä aliarvioi opettajien ammattitaitoa.

Aaaaahhh.....sinne työntyi. Ja syvälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei missään koulussa mene kahta tuntia opetuksesta yhden kiinnipitoon. 

Erityisavustajat ovat vaikeimpia tapauksia varten. 

-ope

Meillä menee. Joskus koko päivä, joskus soitetaan vanhemmat hakemaan lapsensa kotiin, jotta saadaan muille jotakin opetettua tai edes vietyä syömään ajallaan. Myös ope. Normiluokalla.

Kiinnipitoja on useampia. Usein apuna naapuriluokan ope. Avustajaa ei ole.

Kaksi luokkaa siis on ilman opetusta (ja valvontaa...) huonoimmilla hetkillä. Myös rehtori on ollut mukana näissä tilanteissa. Oppilas kuulema huutaa, kiroilee,potkii,puree ja raapii. On joskus viettänyt loppupäivän lapsen kertomuksen mukaan reksin kanssa.

Onpa sillä lapsella paha olo.

Ja hetken päästä on jokaisella ko ryhmässä. Sepä auttaakin.

Vierailija kirjoitti:

Ennenmuinoin tuollaisista tapauksista puhuttiin oikeilla nimillä, eikä keksitty jotai "erityislapsi" lässytystermejä. Ja ennen tuollaiset vietiin johonkin muualle häiritsemästä normaalia elämää.

Katos siinä vaiheessa kun silmäätekevien muksut alkoi hyppimään oikein urakalla pitkin seiniä muuttui  noi käsitteetkin aika erityisiksi.

Nyt en ehdi lukea kaikkia kommentteja, mutta aika monella minkä ehdin lukea, toistuu jonkinnäköinen oletus siitä että tämä erityislapsi on nornaaliluokalla ihan vanhempien välinpitämättömyyden vuoksi. Minulla on esikouluikäinen adhd-lapsi, jolla autismi/asperger-piirteitä, mutta joka on keskivertoa fiksumpi ja hyvinä hetkinään täysin normaali 6-vuotias. Huonoina hetkinä, juuri ap:n kuvaaman kaltainen. Olemme hakeneet pojalle aktiivisesti apua 4-vuotiaasta asti, ja poika sekä vanhemmat, kasvatus ja kotiolot on niin perinpohjaisesti tutkittu että kyllä sekin loukkaa kun aina epäillään vika olevan kasvatuksessa. Ei ole. Viimein esikouluun hänelle saatiin oma avustaja - eli ensimmäistä kertaa en joudu potemaan huonoa omatuntoa että poikani ongelmat ovat muilta lapsilta pois. Esikouluun tämä ilo myös tässä suomalaisittain suuressa kaupungissa päättyy. Avustajia ei yksinkertaisesti ole, kuin fyysisesti vammaisille lapsille, eikä siihen auta mikään. Me toivoisimme pojalle paikkaa hänelle soveltuvasta pienryhmästä. Mutta kun niitäkään ei ole, kaikille. Eli haemme paikkaa, ja silti meidän lapsi saattaa olla yksi heistä, jotka sitten ensi syksynä häiritsevät muiden opetusta ja elämää siellä tavallisessa koulussa ilman avustajaa. Eikä se johdu vanhemmista, siitä erityislapsesta, luokan opettajan ammattitaidosta tai rehtorista. Se johtuu riittämättömistä resursseista, eli käsittämättömästä politiikasta,missä annetaan kauniita nimiä (kuten inkluusio) karuille säästöille. Te, jotka olette äänestäneet hallituspuolueita, ymmärtänette olla valittamatta, jos erityislapseni ilman avustajaa häiritsee teidän lapsen koulutietä. Voin kertoa, että se sattuu minunkin sydämeeni, ja ennen kaikkea siitä kärsii se erityislapsi, joka saa aivan väärät eväät elämään. Kyllä, meni tunteisiin.

Kyllä ennen lähtivät vielä vilkkaasti jos huutamista ja sätkimistä ja silmät väärinpäin päässä.

Lähettäkää vanhemmat yhdessä opetusministeriöön valituksia, eihän tuollaista pidä olla koulunkäynti, siinä on joillekin lapsille stressiä ihan normaalissa luokassakin.

On aiheesta ollut avautumisia joskus Hesarissakin, mutta eihän mitään tapahdu, jos ollaan kuin lampaat. Vaatikaa turvallista opetusta.

Ja luulisi, että se erityislapsikin ansaitsee sellaisen oppimispaikan, joka on hänen kyvyilleen oppia ja omaksua opetusta suunniteltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama meillä päiväkodissa. Toivotonta. Onneksi ei vielä hirveästi tarvitse lasten oppia, selvitään "vain" ahdistuneella lapsella joka ei halua mennä päiväkotiin yhden erityislapsen vuoksi. Toivottavasti koukuun saadaan Eri luokille.

päiväkodissa saattaa jo ulko-ovella kuulua kun muutama erityinen huutaa kuin elukka ja sisääntullessa lentelee tavaroita joita muut mukkelot parhaansa mukaan väistelee ennenkuin hoitaja ryntää "houldaamaan" ......joka päivä kun alkaa tämmöinen näkyja huuto  tervehtiä heti aamusta niin mielellään siirtäisi lapsensa ASAP jonnekin muualle kun jättäisi hullujenhuoneelle "hoitoon".

 Et käytä edes isoja alkukirjaimia ja välimerkkejä etkä jaa virkkeiksi.

joo katos mua ei houldattu pienenä tarpeeksi sori.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ehdi lukea kaikkia kommentteja, mutta aika monella minkä ehdin lukea, toistuu jonkinnäköinen oletus siitä että tämä erityislapsi on nornaaliluokalla ihan vanhempien välinpitämättömyyden vuoksi. Minulla on esikouluikäinen adhd-lapsi, jolla autismi/asperger-piirteitä, mutta joka on keskivertoa fiksumpi ja hyvinä hetkinään täysin normaali 6-vuotias. Huonoina hetkinä, juuri ap:n kuvaaman kaltainen. Olemme hakeneet pojalle aktiivisesti apua 4-vuotiaasta asti, ja poika sekä vanhemmat, kasvatus ja kotiolot on niin perinpohjaisesti tutkittu että kyllä sekin loukkaa kun aina epäillään vika olevan kasvatuksessa. Ei ole. Viimein esikouluun hänelle saatiin oma avustaja - eli ensimmäistä kertaa en joudu potemaan huonoa omatuntoa että poikani ongelmat ovat muilta lapsilta pois. Esikouluun tämä ilo myös tässä suomalaisittain suuressa kaupungissa päättyy. Avustajia ei yksinkertaisesti ole, kuin fyysisesti vammaisille lapsille, eikä siihen auta mikään. Me toivoisimme pojalle paikkaa hänelle soveltuvasta pienryhmästä. Mutta kun niitäkään ei ole, kaikille. Eli haemme paikkaa, ja silti meidän lapsi saattaa olla yksi heistä, jotka sitten ensi syksynä häiritsevät muiden opetusta ja elämää siellä tavallisessa koulussa ilman avustajaa. Eikä se johdu vanhemmista, siitä erityislapsesta, luokan opettajan ammattitaidosta tai rehtorista. Se johtuu riittämättömistä resursseista, eli käsittämättömästä politiikasta,missä annetaan kauniita nimiä (kuten inkluusio) karuille säästöille. Te, jotka olette äänestäneet hallituspuolueita, ymmärtänette olla valittamatta, jos erityislapseni ilman avustajaa häiritsee teidän lapsen koulutietä. Voin kertoa, että se sattuu minunkin sydämeeni, ja ennen kaikkea siitä kärsii se erityislapsi, joka saa aivan väärät eväät elämään. Kyllä, meni tunteisiin.

Avustajia on, mutta heitä ei palkata.

Kotiopetus kuulostaa myös vähän epäreilulta. Lapseni on sosiaalinen ja varmasti kärsisi myös siitä, jos olisi päivät yksinään kotosalla. Toki jo nyt joudun tosi paljon seuraamaan oppimista kotona. Ope ei vaan ehdi päivän aikana esim.tarkistamaan kaikkien tehtäviä. Onneksi oma lapseni sattuu olemaan onnekas ja oppiminen on helppoa. Silti esim.matikassa huomaa jonkun asian tunnin melskeessä menneen ohi. Entäs ne, jotka tarvitsisivat enemmän tukea oppimiseen?

Lapsen sukupuolesta/paikkakunnasta en viitsi täällä kertoa. Pikkukaupunki on kyseessä.

Pahin pelkoni on, että ope jää sairauslomalle. Mitä sitten tapahtuu jos sijaiseksi tulee joku ylioppilastyttönen (anteeksi tällainen tytöttelyilmaisu)?

Lastensuojelu kuulema (toisen huoltajan kautta tullut tieto) on mukana perheen kuvioissa, joten lasusta tuskin on apua siitäkään.

Luulin, että olemme poikkeuksellisessa tilanteessa, mutta näköjään tilanne on valitettavan tuttu liian monille.

Mihin tämä oikein johtaa? Mikä on se piste, kun jotain voi odottaa tapahtuvaksi?

Ja ennen kaikkea, miksi lasten tilanne on nykyään näin huono? Oliko ennen näin paljon, näin sairaita lapsia? En usko.

Hei;

Miksi näitä erityislapsia on nykyään niin paljon ?????

Tätä samaa joutuu sietämään jo päiväkodeissa. Yleensä kyse on mamu-perheiden kasvateista, joille ei ilmeisesti opeteta alkeellisimpiakaan käyttäytymissääntöjä.

Eivät tottele ohjeita, eivät kunnioita aikuisia, räkivät, potkivat ja huutavat, ovat todellinen uhka toisille lapsille. Hälyttävän usein päiväkodin johto tuntuu asettuvan näiden erikoislapsien puolelle ja kaikki muut lapset kärsivät. Jos tästä aiheesta jotain sanoo, leimautuu heti rasistiksi. Jos yrittää käyttää kuria apuna, paheksuvat jotkut työkaverit ja pitävät julmana kun elapsi joutuu kohtaamaan tekojensa seuraukset. Joten työntekijän kädet ovat sidotut ja tilanne vain pahenee. Integroidut ryhmät ovat todella huono ratkaisu.

Ehdottaisin vanhemmille (jos vain on varaa) yksityisen perhepäivähoidon puoleen kääntymistä.

Vierailija kirjoitti:

Kotiopetus kuulostaa myös vähän epäreilulta. Lapseni on sosiaalinen ja varmasti kärsisi myös siitä, jos olisi päivät yksinään kotosalla. Toki jo nyt joudun tosi paljon seuraamaan oppimista kotona. Ope ei vaan ehdi päivän aikana esim.tarkistamaan kaikkien tehtäviä. Onneksi oma lapseni sattuu olemaan onnekas ja oppiminen on helppoa. Silti esim.matikassa huomaa jonkun asian tunnin melskeessä menneen ohi. Entäs ne, jotka tarvitsisivat enemmän tukea oppimiseen?

Lapsen sukupuolesta/paikkakunnasta en viitsi täällä kertoa. Pikkukaupunki on kyseessä.

Pahin pelkoni on, että ope jää sairauslomalle. Mitä sitten tapahtuu jos sijaiseksi tulee joku ylioppilastyttönen (anteeksi tällainen tytöttelyilmaisu)?

Lastensuojelu kuulema (toisen huoltajan kautta tullut tieto) on mukana perheen kuvioissa, joten lasusta tuskin on apua siitäkään.

Luulin, että olemme poikkeuksellisessa tilanteessa, mutta näköjään tilanne on valitettavan tuttu liian monille.

Mihin tämä oikein johtaa? Mikä on se piste, kun jotain voi odottaa tapahtuvaksi?

Ja ennen kaikkea, miksi lasten tilanne on nykyään näin huono? Oliko ennen näin paljon, näin sairaita lapsia? En usko.

Vaikka lastensuojelu olisi mukana lapsen asioissa, kannattaa uusi ilmoitus tehdä, sillä sen myötä ls saa ajankohtaista tietoa lapsen tilanteesta. Ei siellä muuten välttämättä tiedetä, mikä tilanne on.

Toivottavasti kaikkien tilanne helpottaa. Niin oireilevan kuin muidenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hei;

Miksi näitä erityislapsia on nykyään niin paljon ?????

Yhtäpaljon niitä on kuin aikaisemminkin.

Nykyään he ovat vain näkyvimmin integroitu normiluokkiin ja jäävät siksi ilman tarvitsemaansa yksilöapua. 

Riehuminen on avunhuuto mihin vastataan palkkaamalla hämmentynyt parikymppinen koulunkäyntiavustaja.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ehdi lukea kaikkia kommentteja, mutta aika monella minkä ehdin lukea, toistuu jonkinnäköinen oletus siitä että tämä erityislapsi on nornaaliluokalla ihan vanhempien välinpitämättömyyden vuoksi. Minulla on esikouluikäinen adhd-lapsi, jolla autismi/asperger-piirteitä, mutta joka on keskivertoa fiksumpi ja hyvinä hetkinään täysin normaali 6-vuotias. Huonoina hetkinä, juuri ap:n kuvaaman kaltainen. Olemme hakeneet pojalle aktiivisesti apua 4-vuotiaasta asti, ja poika sekä vanhemmat, kasvatus ja kotiolot on niin perinpohjaisesti tutkittu että kyllä sekin loukkaa kun aina epäillään vika olevan kasvatuksessa. Ei ole. Viimein esikouluun hänelle saatiin oma avustaja - eli ensimmäistä kertaa en joudu potemaan huonoa omatuntoa että poikani ongelmat ovat muilta lapsilta pois. Esikouluun tämä ilo myös tässä suomalaisittain suuressa kaupungissa päättyy. Avustajia ei yksinkertaisesti ole, kuin fyysisesti vammaisille lapsille, eikä siihen auta mikään. Me toivoisimme pojalle paikkaa hänelle soveltuvasta pienryhmästä. Mutta kun niitäkään ei ole, kaikille. Eli haemme paikkaa, ja silti meidän lapsi saattaa olla yksi heistä, jotka sitten ensi syksynä häiritsevät muiden opetusta ja elämää siellä tavallisessa koulussa ilman avustajaa. Eikä se johdu vanhemmista, siitä erityislapsesta, luokan opettajan ammattitaidosta tai rehtorista. Se johtuu riittämättömistä resursseista, eli käsittämättömästä politiikasta,missä annetaan kauniita nimiä (kuten inkluusio) karuille säästöille. Te, jotka olette äänestäneet hallituspuolueita, ymmärtänette olla valittamatta, jos erityislapseni ilman avustajaa häiritsee teidän lapsen koulutietä. Voin kertoa, että se sattuu minunkin sydämeeni, ja ennen kaikkea siitä kärsii se erityislapsi, joka saa aivan väärät eväät elämään. Kyllä, meni tunteisiin.

Avauksessani kerroin, että tunnen tässä sääliä kaikkia osapuolia kohtaan. Oma lapsi on minullakin kuitenkin se ykkönen.

Perheen tilanteesta ja lapsen kaikista tukitoimista en tiedä. Muuta kuin sen ilmiselvän asian, että tukitoimet eivät ole riittävät.

Eräs tuttavani tuntee perheen monen mutkan kautta ja hänen kertomuksensa viittasi siihen, että perhe tarvitsisi ehkä myös vähän järeämpiä yhteiskunnan tukitoimia. Mutta saattaahan niitä ollakin. Se kun ei kuulu minulle, vaan se, että oma lapseni ei saa lain hänelle takaamaa opetusta ja turvallista oppimisympäristöä.

Ap

Ovatko kaikki koulut poistaneet ne erityisluokat joita ainakin minun aikaan oli? Sinne menivät kaikki ongelmalapset, jotka eivät suostuneet tunnilla opiskelemaan ja olemaan kuin muut.

Järjen ääni kirjoitti:

Tätä samaa joutuu sietämään jo päiväkodeissa. Yleensä kyse on mamu-perheiden kasvateista, joille ei ilmeisesti opeteta alkeellisimpiakaan käyttäytymissääntöjä.

Eivät tottele ohjeita, eivät kunnioita aikuisia, räkivät, potkivat ja huutavat, ovat todellinen uhka toisille lapsille. Hälyttävän usein päiväkodin johto tuntuu asettuvan näiden erikoislapsien puolelle ja kaikki muut lapset kärsivät. Jos tästä aiheesta jotain sanoo, leimautuu heti rasistiksi. Jos yrittää käyttää kuria apuna, paheksuvat jotkut työkaverit ja pitävät julmana kun elapsi joutuu kohtaamaan tekojensa seuraukset. Joten työntekijän kädet ovat sidotut ja tilanne vain pahenee. Integroidut ryhmät ovat todella huono ratkaisu.

Ehdottaisin vanhemmille (jos vain on varaa) yksityisen perhepäivähoidon puoleen kääntymistä.

Ne karseimmat huutosuolet mihin on päikkiksissä törmänny ovat ihan made in finland.

Järjen ääni kirjoitti:

Tätä samaa joutuu sietämään jo päiväkodeissa. Yleensä kyse on mamu-perheiden kasvateista, joille ei ilmeisesti opeteta alkeellisimpiakaan käyttäytymissääntöjä.

Eivät tottele ohjeita, eivät kunnioita aikuisia, räkivät, potkivat ja huutavat, ovat todellinen uhka toisille lapsille. Hälyttävän usein päiväkodin johto tuntuu asettuvan näiden erikoislapsien puolelle ja kaikki muut lapset kärsivät. Jos tästä aiheesta jotain sanoo, leimautuu heti rasistiksi. Jos yrittää käyttää kuria apuna, paheksuvat jotkut työkaverit ja pitävät julmana kun elapsi joutuu kohtaamaan tekojensa seuraukset. Joten työntekijän kädet ovat sidotut ja tilanne vain pahenee. Integroidut ryhmät ovat todella huono ratkaisu.

Ehdottaisin vanhemmille (jos vain on varaa) yksityisen perhepäivähoidon puoleen kääntymistä.

Tämä lapsi ei ole mamu vaan ihan kantaväestöä. Ihan vaan, ettei lähde väärille urille tämä keskustelu. Luokalla on kyllä myös pari mamu-taustaista opilasta, mutta heistä oma lapseni ei ole kotona kertonut mitään erityisempää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ovatko kaikki koulut poistaneet ne erityisluokat joita ainakin minun aikaan oli? Sinne menivät kaikki ongelmalapset, jotka eivät suostuneet tunnilla opiskelemaan ja olemaan kuin muut.

Ei koulut ole niitä poistaneet vaan päättäjät, joilla ei ole harmainta aavistusta tavallisesta arjesta. Mielessä vaan joko a) kasvatuspsykologinen hömpänpömppä tai sitten b)säästöt. Pahimmillaan b) perustellaan a)lla.