Erityislapsi pilaa lapseni koko kouluvuoden

Ymmärrän ap:ta, ja ihan omasta kokemuksesta ketuttaa myös se, että mitään apuja erityislapsellekaan ei välttämättä saa.

Olin itse ns. erityislapsi (tosin ADHD-diagnoosin sain VASTA lähemmäs 30-vuotiaana). Koulu oli tuskaa sekä minulle, että taatusti muille. Koulussa tosin, jo ala-asteella, ongelmilta käytännössä suljettiin silmät ja ratkaisuna oli mm. luokasta poistamista, jälki-istuntoa yms. jotka toki ovat rankaisukeinoja, mutta vain kasvattavat ongelmia jatkossa, jos niiden ohella ei ole MITÄÄN muuta.

No joo, kakkosluokalla opettaja käski koulupsykologille, meninkin, ja psykologin mielipide "lapsessa ei vikaa, ainoastaan todella huono itsetunto". Ja siihen loppui psykologin apu, kun kuulemma tarvetta ei ollut. No kyllähän siinä jo pitäisi aivot raksuttaa, jos 8-vuotiaalla on "huono itsetunto" (ja siihen päälle tekemättömät koulutehtävät, käytösongelmat, jatkuvat jälki-istunnot ja useasti viikossa puhelut kotiin yms...). Ja voitte vain kuvitella, kuinka paljon tämän jälkeen tilanteet eskaloitui, jos jo alle kouluikäisenä (!!!!) päiväkoti on puhunut ongelmista ja oma äitini halusi lykätä kouluunmenoani sosiaalisen taitamattomuuden takia (ts. riitatilanteet, olematon impulssikontrolli yms.), mutta ei eskarista oltu samaa mieltä, kun kuitenkin luin ja kirjoitin jo 5-vuotiaana ja olin etevä teoriassa.

Puhun siis lähinnä siitä, että MISTÄ sen avun tulisi tulla, kenen huolehtia siitä? Ei missään tapauksessa luokkakavereiden tai heidän vanhempiensa, jokaisella tulisi olla oikeus oppia ja opiskella rauhassa. Mutta kyllä erityislapsellakin olisi oikeus saada OIKEANLAISTA apua ja tukea, OIKEALTA taholta ja OIKEALLA voimakkuudella, jotta KAIKILLA olisi koulu yms. mahdollisimman sujuvaa.

Meillä rahaa laitetaan kalliisiin digitaalisiin innovaatioihin,  joista on jo OECD:n tutkimuksia, joissa niiden on huomattu huonontavan opetustuloksia. Pitää vain olevinaan olla tekniikan kärjessä, vaikka ei osata lukea eikä kirjoittaa.

Kehityksessä ollaan usein vähän jälkijunassa, eikä mistään muualla huomatusta haluta ottaa opiksi, itse on kahlattava se suo ja siitä kärsiin sitten viattomat oppilaat ja opettajat.

Lastensuojelu on hyvin voimaton koulussa oleviin ongelmiin.

Jos vanhemmissa ei ole mitään, niin koulunkäynti ei ole sijoituksen peruste. Sijoitus on myös aina trauma, joten sen mahdollisuuksia pitää miettiä. Ja jos lapsi tarvitsee psykiatrista apua, niin monesti hänen paikkansa olisi sairaala ja sinne pääsy on eri ihmisten päätös. Laitokseen sijoittaminen ei ole ratkaisu jos kotona kaikki on hyvin, lapsi tarvitsee muuta apua.

Ja sossut ei voi määrätä ketään erityisluokalle tai kouluun erityistukia. Ne on eri ihmisten takana ne tukitoimet.

Ap:lle en valitettavasti osaa antaa neuvoja, mutta yhteys ylempää tahoon ku rehtori vois olla mahdollisuus. Hänelläkin on pomo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ehdi lukea kaikkia kommentteja, mutta aika monella minkä ehdin lukea, toistuu jonkinnäköinen oletus siitä että tämä erityislapsi on nornaaliluokalla ihan vanhempien välinpitämättömyyden vuoksi. Minulla on esikouluikäinen adhd-lapsi, jolla autismi/asperger-piirteitä, mutta joka on keskivertoa fiksumpi ja hyvinä hetkinään täysin normaali 6-vuotias. Huonoina hetkinä, juuri ap:n kuvaaman kaltainen. Olemme hakeneet pojalle aktiivisesti apua 4-vuotiaasta asti, ja poika sekä vanhemmat, kasvatus ja kotiolot on niin perinpohjaisesti tutkittu että kyllä sekin loukkaa kun aina epäillään vika olevan kasvatuksessa. Ei ole. Viimein esikouluun hänelle saatiin oma avustaja - eli ensimmäistä kertaa en joudu potemaan huonoa omatuntoa että poikani ongelmat ovat muilta lapsilta pois. Esikouluun tämä ilo myös tässä suomalaisittain suuressa kaupungissa päättyy. Avustajia ei yksinkertaisesti ole, kuin fyysisesti vammaisille lapsille, eikä siihen auta mikään. Me toivoisimme pojalle paikkaa hänelle soveltuvasta pienryhmästä. Mutta kun niitäkään ei ole, kaikille. Eli haemme paikkaa, ja silti meidän lapsi saattaa olla yksi heistä, jotka sitten ensi syksynä häiritsevät muiden opetusta ja elämää siellä tavallisessa koulussa ilman avustajaa. Eikä se johdu vanhemmista, siitä erityislapsesta, luokan opettajan ammattitaidosta tai rehtorista. Se johtuu riittämättömistä resursseista, eli käsittämättömästä politiikasta,missä annetaan kauniita nimiä (kuten inkluusio) karuille säästöille. Te, jotka olette äänestäneet hallituspuolueita, ymmärtänette olla valittamatta, jos erityislapseni ilman avustajaa häiritsee teidän lapsen koulutietä. Voin kertoa, että se sattuu minunkin sydämeeni, ja ennen kaikkea siitä kärsii se erityislapsi, joka saa aivan väärät eväät elämään. Kyllä, meni tunteisiin.

Kyllä täällä ymmärretään, ettei tämä asia ole erityislasten vanhempien vika, tosin on tälläkin palstalla joskus ollut vanhempi, joka nimenomaan vaati oikeutta käydä muiden kanssa samassa luokassa, mutta lienee ollut poikkeus.

Joskus on. Monen vanhemman mielestä lapsi on normaali, vaikka olisi disgnoosit ja kaikki. Erityisluokilla puolestaan saattaa olla lapsia/nuoria, jotka eivät ole koulukelpoisia, vaan kuuluisivat lähinnä sairaalakouluun.

Norppana kirjoitti:

Tätä ilmiötä valitettavasti näkee päiväkodeista lähtien tänäpäivänä. Ainoastaan erityislapsella on oikeuksia, mutta muiden lasten oikeutta turvalliseen päivään, oppimiseen yms. ei huomioida. Jos tilanne ei muutu niin vaihtaisin varmaan itse koulua.

Tämä.

Poikani oli erityislasten ryhmässä (aiheesta) ja ujo ja hiljainen tyttäreni laitettiin samaan ryhmään ikäänkuin asiaankuuluvana seikkana. Sitten alkoi tulla huolta, kuinka tyttäreni vetäytyy syrjään eikä uskalla puhua muille ja alettiin epäilemään hänessä jotain vikaa. No totta helvetissä vetäytyy ja pysyy hiljaa! Ei ujo, kiltti tyttö mitenkään voi pärjätä pelkkien villien riehujien ja huutajien ryhmässä. Onneksi saatiin tytölle toinen paikka vaatimalla normaaliryhmästä. Tottahan sielläkin levotonta on välillä, mutta ei siinä montaa viikkoa mennyt, kun oli jo terhakkaana muiden leikeissä ja alkoi juttelemaan muille.

LUONTAINEN ujous ei ole mielenterveys-tai mikään muukaan ongelma, vaan ihan terve ominaisuus ihmisessä. Tyttäreni tulee olemaan ujo varmasti lopun ikäänsä, kuten minäkin. Pärjäämme normielämässä ja ihmisten kanssa silti paremmin kuin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia "erityisiä" lapsia alkaa riittämään joka kouluun ja luokkaan pilaamaan opiskeluilmapiiriä ja opiskelurauhaa. No ehkä rikkaimpien asuinalueet vielä säästyneet tuolta riesalta.  Surullisinta ettei edes opettajilla ole keinoja näitä ja näiden vanhempia varten selviytymistä ajatellen.

Siis viiraako sinulla? Miksi rikkaille ei syntyisi erityislapsia????

Minunkin tutun pojan koulunkäynti kärsii kun luokassa on joku ADHD vammainen huutamassa ja haastamassa riitaa koko ajan. Erityisluokalle tuollaiset samantien!

Tuota se on kun kaikki laitetaan säästöjen vuoksi lähikouluun ja monesti vielä lapsen vanhemmat pitävät viimeiseen asti kiinni siitä ettå heidän erityislapsensa saa käydä normaalia koulua ettei leimaannu. Vamhemmilla on muuten siihen loputon oikeus. Koulu ei voi asialle mitään.

Ihmetyttää se että vanhemmat ei ymmärrä että normaalissa koulussa erityislapsi juuri leimaantuukin.

Lisäksi erityislapsi ei saa sitä tukea ja apua mitå tarvitsee jotta pääsisi elämässään esim opiskelemaan sellaista alaa että työllistyy.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen luokalle tuli eräs oppilas vähän ennen joululomaa. Sen jälkeen oppitunnit ovat sisältäneet kiinnipitoa, jatkuvaa huutamista, kiroilua, muiden oppilaiden (ja open) uhkailua, lyömistäkin...

Oma lapseni on tavallinen, reipas poika, mutta kouluun meno on alkanut pelottaa. Ymmärrän hyvin.

Olemme muiden vanhempien ollut yhteydessä rehtoriin, joka on yrittänyt saada tilanteeseen ratkaisua. Varmaankin jotain apua tälle, selvästi hyvin sairaalle lapselle yritetään kyllä löytää,mutta ei se minua paljon lohduta.

Tälle oppilaalle ei ilmeisesti löydy (sairaala?)koulupaikkaa tai muutakaan ratkaisua.

Onko minun lapsellani mitään oikeuksia? Opettajan arvion mukaan oppitunneista menee tähän yhden oppilaan showhun vähintään kaksi oppituntia joka päivä. Ja tietysti tuossa tilanteessa sitten myös muut lapset saa "vauhdin" päälle ja koulupäivä on sitten yhtä kaaosta. Open pinna ei kestä enää "tavallista" hälinää ja tunnelma on ilmeisen ikävä.

Säälittää sairas lapsi. Toisaalta toivon, että oman lapseni toive toteutuisi ja tämä toinen lapsi olisi kipeä ja poissa koulusta. Edes huomisen. :( tai hänet edes erotettaisiin.

Olen pahoillani. Pystytkö hetkeksi asettumaan tuon lapsen asemaan. Hänellä on hätä, laitettu isoon ryhmään jossa hänellä ei ole oppimisen mahdollisuuksia. Tilanne tuo stressin ja koska hänellä on puutteelliset keinot käsitellä sitä niin siitä seuraan kiinnipitoa ja muuta ikävää. Jos lapsi saisi valita niin hän opiskelisi pienryhmässä avustajan avulla.

Valitettavasti jonot psykiatriselle puolelle on valtavat, jos vanhemmat eivät osaa vaatia niin jonon hännillä ollaan pitkään. Lastensuojelu ei auta ennen kuin lapsi on tutkittu. Lääkitystä ei aloiteta ennen tutkimuksia.

Tässä tilanteessa lapsi ei ole syyllinen vaan systeemi. Ole aktiivinen kuntasi hallintoon ja vaadi siellä toimenpiteitä. Vaadi erityisluokat takaisin ja riittävästi avustajia.

Tsemppiä! Ota itsellesi ohjeeksi  yksi asia ja kysy itseltäsi, miten minä voisin helpottaa tuon lapsen arkea koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu on hyvin voimaton koulussa oleviin ongelmiin.

Jos vanhemmissa ei ole mitään, niin koulunkäynti ei ole sijoituksen peruste. Sijoitus on myös aina trauma, joten sen mahdollisuuksia pitää miettiä. Ja jos lapsi tarvitsee psykiatrista apua, niin monesti hänen paikkansa olisi sairaala ja sinne pääsy on eri ihmisten päätös. Laitokseen sijoittaminen ei ole ratkaisu jos kotona kaikki on hyvin, lapsi tarvitsee muuta apua.

Ja sossut ei voi määrätä ketään erityisluokalle tai kouluun erityistukia. Ne on eri ihmisten takana ne tukitoimet.

Ap:lle en valitettavasti osaa antaa neuvoja, mutta yhteys ylempää tahoon ku rehtori vois olla mahdollisuus. Hänelläkin on pomo.

Totta. Usein tosin vanhemmissa "on jotain" mutta ei tarpeeksi että perusteet huostaanotolle täyttyisivät. ADHD ja autismiskirjon lapset hyötyvät (yleensä) hoidosta, lääkkeestä ja koulun tukitoimista jos kotona myös on tarvittava tuki saatavilla. Mutta on paljon häirikkö lapsia jotka eivät kuulu näiden diagnoosien alle vaan ovat laaja-alaisesti häiriintyneitä ja käytöshäiriöisiä ihan muista syistä (juurikin lastensuojelullista syistä) ja tällöin ei kyllä hoito ja tukitoimet kauheasti auta jos kotona ei ymmärretä/välitetä että jotain pitäisi myös siellä muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuota se on kun kaikki laitetaan säästöjen vuoksi lähikouluun ja monesti vielä lapsen vanhemmat pitävät viimeiseen asti kiinni siitä ettå heidän erityislapsensa saa käydä normaalia koulua ettei leimaannu. Vamhemmilla on muuten siihen loputon oikeus. Koulu ei voi asialle mitään.

Ihmetyttää se että vanhemmat ei ymmärrä että normaalissa koulussa erityislapsi juuri leimaantuukin.

Lisäksi erityislapsi ei saa sitä tukea ja apua mitå tarvitsee jotta pääsisi elämässään esim opiskelemaan sellaista alaa että työllistyy.

Ei ole enää erityisluokkia ja kouluja. Sairaalakouluun päästäkseen pitää olla psykoosissa tai vastaavassa tilassa. Tämä on tilanne ja siihen perheet/vanhemmat eivät voi mitään.

Muistuttakaa opettaa/reksiä siitä, että koulun tulee olla turvallinen paikka kaikille! Joko se hoitaa asian tai laitatte ulkopuolisen tutkimaan sen tekemisiä/tekemättäjättämisiä joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsen paikka ei oo normi luokassa mutta nyt on säästölinja. 

Millaisella luokalla olet itse, no, opiskellut?

ei ollut häiriköitä siihen aikaan ja pojan luokalla oli myös normi oppilaita. Siitä on tosin aikaa, poika syntynyt 90 luvulla. Hgissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota se on kun kaikki laitetaan säästöjen vuoksi lähikouluun ja monesti vielä lapsen vanhemmat pitävät viimeiseen asti kiinni siitä ettå heidän erityislapsensa saa käydä normaalia koulua ettei leimaannu. Vamhemmilla on muuten siihen loputon oikeus. Koulu ei voi asialle mitään.

Ihmetyttää se että vanhemmat ei ymmärrä että normaalissa koulussa erityislapsi juuri leimaantuukin.

Lisäksi erityislapsi ei saa sitä tukea ja apua mitå tarvitsee jotta pääsisi elämässään esim opiskelemaan sellaista alaa että työllistyy.

Ei ole enää erityisluokkia ja kouluja. Sairaalakouluun päästäkseen pitää olla psykoosissa tai vastaavassa tilassa. Tämä on tilanne ja siihen perheet/vanhemmat eivät voi mitään.

On niitå erityisluokkia ja kouluja vielä. Vanhemmat vain ei anna laittaa lapsiaan sinne kun se leimaa. Hyvinhän ne pärjää tavallisessa koulussa vaikka edes kirjan kanssa ei kokeesta pääse läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota se on kun kaikki laitetaan säästöjen vuoksi lähikouluun ja monesti vielä lapsen vanhemmat pitävät viimeiseen asti kiinni siitä ettå heidän erityislapsensa saa käydä normaalia koulua ettei leimaannu. Vamhemmilla on muuten siihen loputon oikeus. Koulu ei voi asialle mitään.

Ihmetyttää se että vanhemmat ei ymmärrä että normaalissa koulussa erityislapsi juuri leimaantuukin.

Lisäksi erityislapsi ei saa sitä tukea ja apua mitå tarvitsee jotta pääsisi elämässään esim opiskelemaan sellaista alaa että työllistyy.

Ei ole enää erityisluokkia ja kouluja. Sairaalakouluun päästäkseen pitää olla psykoosissa tai vastaavassa tilassa. Tämä on tilanne ja siihen perheet/vanhemmat eivät voi mitään.

On niitå erityisluokkia ja kouluja vielä. Vanhemmat vain ei anna laittaa lapsiaan sinne kun se leimaa. Hyvinhän ne pärjää tavallisessa koulussa vaikka edes kirjan kanssa ei kokeesta pääse läpi.

Ei ole ja jos on niin siellä on kaikki vaikeimmat. Ap:n kuvailema ei ole vielä liian vaikea. En minä tätä keksi vaan sellainen on nykysysteemi ja se on meidän kaikkien vastuulla. Mieti ketä äänestät ja vaadi muunlaisia oloja.

Joo, kyllä se on vaan niin että sekundaporukka pitäs laittaa omiin kouluihinsa niinkuin ennen vanhaan.

Järjetöntä yrittää raahata koulussa mukana porukkaa josta kaikki tietää että heistä ei tule koskaan veronmaksajia tähän yhteiskuntaan

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia "erityisiä" lapsia alkaa riittämään joka kouluun ja luokkaan pilaamaan opiskeluilmapiiriä ja opiskelurauhaa. No ehkä rikkaimpien asuinalueet vielä säästyneet tuolta riesalta.  Surullisinta ettei edes opettajilla ole keinoja näitä ja näiden vanhempia varten selviytymistä ajatellen.

Ei auta parempi aluekaan. Korkeissa yrityspomoissa voi olla psykopaatteja ja silloin jälkikasvukaan ei välttämättä ole kovin kivoja kavereita. Nimim. ostettiin talo kalliilla ns. hyvän koulun läheltä, mutta yksi psykolapsi onnistuu täälläkin tekemään elämän vaikeaksi todella monelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsen paikka ei oo normi luokassa mutta nyt on säästölinja. 

Millaisella luokalla olet itse, no, opiskellut?

ei ollut häiriköitä siihen aikaan ja pojan luokalla oli myös normi oppilaita. Siitä on tosin aikaa, poika syntynyt 90 luvulla. Hgissä. 

Mitä sinulta mahdettiin kysyä?

Tuttavallani on tällainen adhd-lapsi. Ongelmat johtuvat kuulemma vain siitä, että hänellä on naisopettaja..

En aina osoittaisi pelkästään vanhempiakaan, sillä eräs tuntemani tapaus oli opettajan lapsi.