Vanheneva äitini on alkanut tarvita yhä enemmän apua, mutta minä en ehdi!

Vierailija kirjoitti:

No mitenkäs etäisten vanhempien kanssa käy? Kun ei ole mitkään hakkaajavanhemmat tai juopot, mutta sellaset itsekkäät etäiset vanhukset. Siis ei mitään riitaa ole sinällään, mutta vanhemmat on kaikki lapsensa ”heittäneet pihalle” kun ikää tullut 18v ja ovat sitten siihen katkaisseet kaiken. Siis yhteydenpidon, auttamisen, tukemisen. Tuon jälkeen ei soitteluita, vierailuita, ei lahjoja tai rahaa koskaan, ei kyläilyjä, ei yhteisiä jouluja eikä mitään yhteistä aikaa. Lapsenlapsiaan eivät ole edes nähneet kuin kerran tai kaksi sukujuhlissa, eikä tietenkään lapsenlapsetkaan kiinnosta yhtään kun ne omatkaan ei kiinnosta.

Nyt sitten ikää on yli 70 ja kummallakin on yksi tai useampi perussairaus, ja aivan yhtäkkiä alkanut valituspuheluita tulemaan jossa rivien välissä vihjailua. Siis tyyliin ”mökki pitäisi äkkiä maalata, mutta reuma on niin pahana, voi voi kun joku tulisi ja tekisi sen äkkiä”. Tai ”kyllä nyt olisi niin tärkeää että saisi pensasaidan leikattua, kukahan sen tulisi tekemään?”. Ihan suoraa pyyntöä ei esitetä, mutta tuollaista marttyyriulinaa ja todella räikeää vihjailua/syyllistämistä.

En tiedä. Minusta vanhemmat ovat aika tylysti kohdelleet lapsiaan ja koko lapsuuskin oli tunnekylmää. Jos nää olisi väkivaltahulluja, olisi helpompi kieltäytyä auttamasta mutta tämä on paha, kun mitään selkeää syytä ei mulla ole kieltäytyä. Inhoan vanhempiani enkä rakasta niitä tippaakaan, ja tuntuu tosi vastenmieliseltä että pitäis alkaa niiden paskavaippoja vaihteleen ja kotia siivoomaan. He ovat käytännössä hylänneet mut yli 20 vuodeksi ilman mitään yhteydenpitoa. Nyt sitten yhtäkkiä alkoi kiinnostaa kun lapsista voisi hyötyä.

Ärsyttää hitosti, miten tässä nyt toimisi?

Älä syyllisty. Voivottele mukana ja kerro ostopalveluista. Älä laita tikkua ristiin näiden hyväksi. Kerro kuinka kiireinen olet.

Vierailija kirjoitti:

He ovat käytännössä hylänneet mut yli 20 vuodeksi ilman mitään yhteydenpitoa. Nyt sitten yhtäkkiä alkoi kiinnostaa kun lapsista voisi hyötyä.

Ärsyttää hitosti, miten tässä nyt toimisi?

Vaikka itse hoidankin omia vanhempiani niin sinun tilanteessasi en yhtään ihmettele, ettei hoitohaluja ole. Mitä vanhempiesi päässä oikein on liikkunut, kun ovat katkaisseet välit omaan lapseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tylyjä kommentteja. Huomaa että on suomalaisia. Ulkomailla pidetään aivan eri tavalla huolta vanhemmista. Itse aion ottaa ulkomaan tavasta mallia ja ottaa vanhemmat luokseni asumaan kun sen aika tulee. No niin ja nyt odotan satoja alapeukkuja mitä varmasti tulee mutta aivan sama.

Tämä. Respect!

Onko puolisosi samaa mieltä? Ja toki hänenkin vanhempana sitten tasa-arvon nimessä muuttavat luoksenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat käytännössä hylänneet mut yli 20 vuodeksi ilman mitään yhteydenpitoa. Nyt sitten yhtäkkiä alkoi kiinnostaa kun lapsista voisi hyötyä.

Ärsyttää hitosti, miten tässä nyt toimisi?

Vaikka itse hoidankin omia vanhempiani niin sinun tilanteessasi en yhtään ihmettele, ettei hoitohaluja ole. Mitä vanhempiesi päässä oikein on liikkunut, kun ovat katkaisseet välit omaan lapseen?

En usko että ovat mitenkään tietoisesti ilkeyksissään tätä katkaisua tehneet, vaan sillä ajatuksella että kun lapsi täyttää 18, kaikki vastuut ja velvoitteet loppuu siihen paikkaan, ja lapsen voi heittää ulos. Se ulosheittäminen ei nyt ollut mikään niskaperseotteella heitto, vaan ihan asiasta tultiin sanomaan 3kk ennen täysi-ikäsynttäreitä, eli siis tyyliin ”nyt on aika sitten muuttaa omaan kortteeriin”.

Oikeastihan se ei mene noin että 18v:n voi vaan hylätä. Olisin tarvinnut vanhempieni apua ja tukea elämässäni satoja kertoja! Esim henkistä tukea kun opiskelu oli raskasta, kun ahdisti yksinäisenä uudessa kaupungissa, kun tuli ero avoliitosta, kun sain vauvan ja olin yksinäinen epävarma nuori äiti, ja kun olin ilman tukiverkkoja kolmen lapsen kanssa ja mies reissutöissä. Nämä nyt vaan esimerkkinä.

Vanhemmat jättivät minut yksin selviämään kaikesta ja kärsimään hätää, eläen vain itselleen ja nautiskellen ja matkustellen, lapsensa kokonaan unohtaen. En kaiken tämän jälkeen kyllä ole heidän ongelmistaan kiinnostunut. En tiedä pitäisikö minun sanoa tämä jotenkin niille suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

He ovat käytännössä hylänneet mut yli 20 vuodeksi ilman mitään yhteydenpitoa. Nyt sitten yhtäkkiä alkoi kiinnostaa kun lapsista voisi hyötyä.

Ärsyttää hitosti, miten tässä nyt toimisi?

Vaikka itse hoidankin omia vanhempiani niin sinun tilanteessasi en yhtään ihmettele, ettei hoitohaluja ole. Mitä vanhempiesi päässä oikein on liikkunut, kun ovat katkaisseet välit omaan lapseen?

En usko että ovat mitenkään tietoisesti ilkeyksissään tätä katkaisua tehneet, vaan sillä ajatuksella että kun lapsi täyttää 18, kaikki vastuut ja velvoitteet loppuu siihen paikkaan, ja lapsen voi heittää ulos. Se ulosheittäminen ei nyt ollut mikään niskaperseotteella heitto, vaan ihan asiasta tultiin sanomaan 3kk ennen täysi-ikäsynttäreitä, eli siis tyyliin ”nyt on aika sitten muuttaa omaan kortteeriin”.

Oikeastihan se ei mene noin että 18v:n voi vaan hylätä. Olisin tarvinnut vanhempieni apua ja tukea elämässäni satoja kertoja! Esim henkistä tukea kun opiskelu oli raskasta, kun ahdisti yksinäisenä uudessa kaupungissa, kun tuli ero avoliitosta, kun sain vauvan ja olin yksinäinen epävarma nuori äiti, ja kun olin ilman tukiverkkoja kolmen lapsen kanssa ja mies reissutöissä. Nämä nyt vaan esimerkkinä.

Vanhemmat jättivät minut yksin selviämään kaikesta ja kärsimään hätää, eläen vain itselleen ja nautiskellen ja matkustellen, lapsensa kokonaan unohtaen. En kaiken tämän jälkeen kyllä ole heidän ongelmistaan kiinnostunut. En tiedä pitäisikö minun sanoa tämä jotenkin niille suoraan.

Ehkä sinun kannattaa sanoa se. Mielellään rauhallisesti ja päättäväisesti, mutta niin että sinun kantasi tulee selväksi. 

Sellaisia omaisiakin on nähty, jotka eivät voi päästää irti äitinsä hoidosta.

Vaikka kotihoito käy ja mummulla ei ole mitään hätää, niin silti omaiset ramppaa siellä yhtäaikaa hoitajien kanssa.

Hyvä, kun käy, mutta kävisi eriaikaa kun hoitajat. Olisi mummullekkin kivempi.

Nykyään saa niin hyviä palveluja kotiin ja kodin ulkopuolellakin.

Jos omainen ei jaksa hoitaa, niin silloin pitää hakea apua. Vaikka itse ei osallistuisi hoitoon, niin ei sitä mummua tarvi silti hylätä. Kyllä siellä käydä voi ja soittaa siltikin. Jättää vain sen hoitamisen muille.

Pärjäähän ne yksinäiset vanhuksetkin ilman lapsia ja omaisia myös omakotitalossa.

Miten toimitte jos teillä on lapsettomia tätejä tai setiä tai enoja? Meinaa nimittäin mennä täyspäivätyöksi kun on raihnastuvat vanhemmat, appivanhemmat, lapseton täti, lapseton setä ja lapseton eno. Kaikki toivoo/odottaa että minä hoidan ja autan, ovat nyt yli 70 ja vointi tietenkin ajan saatossa heikkenee.

On se tosiaan hemmetti soikoon sairasta, että minun pitäisi jaksaa hoitaa vaativa asiantuntijatyö, omat 4 pientä lasta, ja seisemän vanhusta. Onkohan nyt yhteiskunta tehnyt meille naisille ns. paskatemput? Kun yhteiskunta ajaa palvelut alas, niin luotetaan että kiltit naiset hoitaa. Mukavaa että minun pitää yli 40-tuntisen työviikon lisäksi vastata 11 ihmisen elämästä ja hyvinvoinnista. Reilusta kerhosta hyvää päivää... eikö ole mitään rajaa sille paljonko naisia voidaan kyykyttää ennenkuin tästä joku kapina alkaa?

Up!

Hiukan vain outoa jos vanhemmat jo yli 70 vuotiaita ja itsellä muka pienet lapset joiden jo kyllä pitäisi olla jo nuoria aikuisia ja omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Sepä se tässä onkin pointti että pompottaa ja pompottaa, mutta kun en vain pysty auttamaan vaikka haluaisin. Kerran viikossa ok menmä käymään ja tehdä jotain pientä. Teini auttaa esim kännykän opastuksessa. Mutta soittaa töihin ja pyytää ties mitä, eikä usko että en voi auttaa. Ja loukkaantuu.

Ap.

Sinulla on oikeus omaan elämääsi ja joskus on sanottava tiukastikin asioista, myös omille vanhemmilleen. Sovi äitisi kanssa tietty päivä viikossa, jolloin olet käytettävissä. Eli opeta häntä toimimaan tiettyjen rutiinien mukaan. Nyt olet ikään kuin aina tarjolla, koska et ole asettanut näitä rajoja. Älä myöskään tunne huonoa omaatuntoa asioista.

Vierailija kirjoitti:

Hiukan vain outoa jos vanhemmat jo yli 70 vuotiaita ja itsellä muka pienet lapset joiden jo kyllä pitäisi olla jo nuoria aikuisia ja omillaan.

Öö.. en ymmärrä. Nuorin lapseni on saatu kun olin 40 ja jo silloin vanhempani oli yli 70v? Kaikki ei tee lapsia 16-vuotiaina...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko äidilläsi varaa maksaa intervallihoidot itse? Eihän sinun tarvitse sitä tehdä. Muistisairaus tekee äidistäsi raskaan hoidettavan ja koska sisaruksesi eivät auta niin onhan tämä sinulle aivan kohtuutonta. Otathan heti huomenna yhteyttä kotihoitoon ja kysy intervallijaksosta.

En ole virallisesti omaishoitaja, en tiedä saako intervallihoitoa jos ei ole? Ja ainakin sairaalajaksojen jälkeen äiti on ihan kuutamolla monta viikkoa, sitäkään ei jaksa. Sairaalasta kotiuduttuaan hän ei muista missä on ja on kaikinpuolin ihan hukassa, ei onnistu edes se ruuan lämmittäminen.

Ymmärtääkseni ei tarvitse olla virallisesti omaishoitaja. Sairaalassa äitisi luultavasti vain makaa sängyssään, intervallijaksolla saattaa olla jotain toimintaakin. Muistisairaalle tosin paikanvaihto voi olla rankkaa. Ehkä sinun täytyy jo alkaa valmistella pysyvän paikan löytämistä äidillesi. Muistisairasta ei pitemmän päälle uskalla jättää kotiinsa, jossa hän voi jättää hellan päälle, sytyttää tulet kaappiin tai lähteä ulos harhailemaan ja etsimään lapsuudenkotiaan. 

Niin, sairaalassa on todella vain sitä makaamista. Paikanvaihto kuitenkin on aina vaikeaa, pelkään, että kotiinpaluu olisi aina vaikea ja näyttää siltä, että ihan perusasiatkin jo unohtuu, jos ei niitä tee muutamaan päivään. 

Olen hakenut äidille kunnallista hoitopaikkaa, mutta ei sitä myönnetty, on kuulemma todella hyväkuntoinen ja pärjää todennäköisesti kotona vielä pitkään. Hän ei ole vielä tehnyt mitään hälyyttävää, ei lähde yöllä harhailemaan ulos, ei ole jättänyt edes hellaa päälle. Kotihoidon hoitajat sanoivat, että hoitoon pääsevät ovat ihan vuodepotilaita ja heitäkin makaa kotona, koska ei vain ole hoitopaikkoja. Moni ehtii kuolla jonoon ennen paikan saamista. Jotkut ovat pitkään sairaala-kotiutus-takaisin sairaalaan kierteessä. Appeni seikkaili yksin pitkin kyliä talvipakkasella, jätti hellan päälle, ei osannut enää vastata puhelimeen, ulosteet tulivat lattialle ymsyms. eikä saanut hoitopaikkaa. Vasta sitten kun joutui sairaalaan kun ei päässyt sängystä ylös, myönnettiin paikka. 

Näin juuri. Ei sinne kunnan tukemalla paikalle pääse juuri millään. Jos itse maksaa sen 5000 kuussa, niin voi mennä omalla kustannuksellaan.

Ja kunnan tukemalla paikka on kamalan kallista sekin, kun kaikesta nyhdetään erikseen. (Vanhainkoti oli omaisten kannalta helppo , huoleton ja reilu. Niitä vaan ollaan jo vähennetty minimiin, jotta kaikki saataisiin nyhdettyä vanhuksilta. Vanhainkodeissa maksu määräytyivtulojan mukaan ja käteisvaroiksi jäi pieni summa. Mutta siellä siihen maksuun sisältyi aivan kaikki.)

Tehostetussa palvelussa kaikki laskutetaan erikseen ja omaiset sitten niitä miettii ja hommailee tarpeen mukaan)

Vierailija kirjoitti:

Hiukan vain outoa jos vanhemmat jo yli 70 vuotiaita ja itsellä muka pienet lapset joiden jo kyllä pitäisi olla jo nuoria aikuisia ja omillaan.

Synnyttäjät on yli kolmekymppisiä nykyään, ja jos vanhemmatkin saaneet lapsen kolmekymppisenä niin vauvojen isovanhemmat on yli 60. Eli 70v iässä lapsenlapset alakoululaisia =pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan vain outoa jos vanhemmat jo yli 70 vuotiaita ja itsellä muka pienet lapset joiden jo kyllä pitäisi olla jo nuoria aikuisia ja omillaan.

Öö.. en ymmärrä. Nuorin lapseni on saatu kun olin 40 ja jo silloin vanhempani oli yli 70v? Kaikki ei tee lapsia 16-vuotiaina...

Ja välimuotojahan ei ole. On vain teini- tai mummoäiti?

Mitenkäs tällainen plani: mummelilla omaa varsllisuutta joku 150 000. Riittää kolmeksi vuodeksi laitospaikkaan joka maksetaan itse. Tämän kolmen vuoden jälkeen rahat loppuu mutta mummeli ollut jo huonokuntoisena palvelutalossa sen 3v. Miten käy kun raha loppuu? Heitetään ulos pakkaseen? Pakotetaan lasten luo? Vai ottaako kunta kopin?

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitte jos teillä on lapsettomia tätejä tai setiä tai enoja? Meinaa nimittäin mennä täyspäivätyöksi kun on raihnastuvat vanhemmat, appivanhemmat, lapseton täti, lapseton setä ja lapseton eno. Kaikki toivoo/odottaa että minä hoidan ja autan, ovat nyt yli 70 ja vointi tietenkin ajan saatossa heikkenee.

Se olisi sinulle kohtuuton taakka. Ihmisen jaksaminen on rajallista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan vain outoa jos vanhemmat jo yli 70 vuotiaita ja itsellä muka pienet lapset joiden jo kyllä pitäisi olla jo nuoria aikuisia ja omillaan.

Öö.. en ymmärrä. Nuorin lapseni on saatu kun olin 40 ja jo silloin vanhempani oli yli 70v? Kaikki ei tee lapsia 16-vuotiaina...

Tein lapseni 36 ja 38 - vuotiaana. Vanhemmat olivat tuolloin nuoremman syntyessä 88 ja 80 vuoden ikäisiä ja pikkulapsivaihetta tietty oli syntymän jälkeen monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan vain outoa jos vanhemmat jo yli 70 vuotiaita ja itsellä muka pienet lapset joiden jo kyllä pitäisi olla jo nuoria aikuisia ja omillaan.

Öö.. en ymmärrä. Nuorin lapseni on saatu kun olin 40 ja jo silloin vanhempani oli yli 70v? Kaikki ei tee lapsia 16-vuotiaina...

Tein lapseni 36 ja 38 - vuotiaana. Vanhemmat olivat tuolloin nuoremman syntyessä 88 ja 80 vuoden ikäisiä ja pikkulapsivaihetta tietty oli syntymän jälkeen monta vuotta.

Juurikin näin, tämäkin esimerkiksi sille jonka mielestä 70v vanhusten lapsenlapset on aina aikuisia!

Jouduitko pienten lastesi lisäksi myös vanhenevat vanhemmat hoitamaan?

Mikään vieiketoiminta ei vanhukselle aina oikein kelpaa. Omaisia ne vain aina kaipaavat kiireettömään läsnäoloon.

Syynä varmaankin se, että vanhus toivoo itsestään lähtöisin olevaa huomiota. Siis jutella omista tutuista asioista omantahtisesti oman omaisensa kanssa. Kun kuulo, muisti ja jaksaminen huononee, ei toisesta samanlaisesta jossain kerhossa ole oikein seuraa. Ei sen toisen (vieraan ihmisen) jutut jaksa kiinnostaa. Muutkaan eivät kuule kunnolla ja puhuvat epäselvästi. Kaikki haluaisivat keskustella niistä omista arkipäivän jutuista.

Tästä kumpuaa se ainainen toive omaisten läsnäolosta ja juttuseurasta. Suomessa ei enää ole itsestään selvää, että vanhus saa asua jonkin lapsensa perheessä. Sitä vanhus ilmeisesti oikeasti haluaisi. Ihan sitä arkipäivän yhdessäoloa rakkaiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiukan vain outoa jos vanhemmat jo yli 70 vuotiaita ja itsellä muka pienet lapset joiden jo kyllä pitäisi olla jo nuoria aikuisia ja omillaan.

Öö.. en ymmärrä. Nuorin lapseni on saatu kun olin 40 ja jo silloin vanhempani oli yli 70v? Kaikki ei tee lapsia 16-vuotiaina...

Tein lapseni 36 ja 38 - vuotiaana. Vanhemmat olivat tuolloin nuoremman syntyessä 88 ja 80 vuoden ikäisiä ja pikkulapsivaihetta tietty oli syntymän jälkeen monta vuotta.

Juurikin näin, tämäkin esimerkiksi sille jonka mielestä 70v vanhusten lapsenlapset on aina aikuisia!

Jouduitko pienten lastesi lisäksi myös vanhenevat vanhemmat hoitamaan?

Nuorempi on nyt 8 ja olemme juuri muuttaneet kaukaa vanhempieni lähelle. Sieltä kaukaa oli mulle liian rasittavaa ainoana lapsena hoidella vanhempieni pulmia.