Vanheneva äitini on alkanut tarvita yhä enemmän apua, mutta minä en ehdi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se karmivaa huomata, kun vanhemmat alkaa muuttua avuttomiksi. Ovat vasta 75-vuotiaita ja hyväkuntoisia sillä tavoin, että autolla huristellaan, mökkeillään jne. Mutta kun tulee ongelmatilanne, soittavat lapsia heti avuksi. Jotain on ongelmanratkaisukyvyssä heikentynyt muutamassa vuodessa. Ei siinä mitään, avuntarve on aika pientä, mutta hämmentää vaan välillä, millaisten asioiden kanssa ovat nykyään hukassa. Ovat aina olleet omatoimisia ja osaavia ihmisiä, isäkin on ollut hyvä etsimään tietoa esim. netistä.

Alkavaa dementiaa, ainakin sillä joka on niitä asioita aina ennenkin ratkonut? Toinen ehkä tottumuksesta odottaa sen toisen edelleen järjestävän asiat.

Kipin kapin lääkäriin, jos etenemistä suinkin voi hidastaa!

Voi (tavallaan). Mutta joo ne testit ensin (ei tarvi lääkärikään olla, hoitsu riittää). Sitten lääkkeet. Ja ne lääkkeet pitää kanssa ottaa! Jos ei ota lääkkeitä, niin se dementia vaan etenee tasaisesti, ja jopas on kaikilla sitten kivaa. Mutta onhan näitä sankarialkavadementikkoja, jotka ei lääkkeitä ota. Voin taata, että seuraukset näkyvät ja tuntuvat.

Sitten on näitä, jotka eivät mitään apua suostu vastaanottamaan, vaikka auttamishalua jälkikasvulla olisikin. Sinnitellään turhaan eikä missään nimessä "haluta vaivata". Vanheneminen on vaikeaa - meille kaikille.

Sepä se tässä onkin pointti että pompottaa ja pompottaa, mutta kun en vain pysty auttamaan vaikka haluaisin. Kerran viikossa ok menmä käymään ja tehdä jotain pientä. Teini auttaa esim kännykän opastuksessa. Mutta soittaa töihin ja pyytää ties mitä, eikä usko että en voi auttaa. Ja loukkaantuu.

Ap.

Et vastaa työaikana puhelimeen ja teet sen selväksi. Äiti äänettömälle päivän ajaksi :)

Äidillesi ei ole parasta että autat. Hänelle on parasta (niin pitkään kuin kykenee) hoitaa asiansa tavalla tai toisella itse. Tietokonetta käyttävällä ei dementia ole vielä liian paha.

Lakkaa vastaamasta hänen soittoihinsa työaikana, jotta hän joutuu itse hoitamaan asiansa. Kerrot asian hänelle tietysti etukäteen. Mitään sellaista ei päivällä voi hänelle tapahtua, jossa oikeasti sinun pitäisi reagoida. Hän voi soittaa taksin tai ambulanssin itse, jos hän on siinä kunnossa että voisi soittaa sinulle.

Kerro myös, että seuraa kaivatessaan hänen on lähestyttävä omia ystäviään tai tuttaviaan. Omaan lapseen ei pidä ripustautua. Loukkaantuminen ei ole vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Sepä se tässä onkin pointti että pompottaa ja pompottaa, mutta kun en vain pysty auttamaan vaikka haluaisin. Kerran viikossa ok menmä käymään ja tehdä jotain pientä. Teini auttaa esim kännykän opastuksessa. Mutta soittaa töihin ja pyytää ties mitä, eikä usko että en voi auttaa. Ja loukkaantuu.

Ap.

Jotain rajaa nyt tuohon! Ei työaikana äidit soittele! Kerro se myös hänelle selväksi, että haluat keskittyä työntekemiseen työpäiväsi aikana, siitähän sinulle maksetaan, ei äitisi opastamisesta/viihdyttämisestä. Näkökulmaksi myös, että ikääntyvät vanhemmat voivat myös ihan vain  omaa ahdistustaan helpottaakseen ripustautua lapsiinsa.

Millainen äitis elämä muuten on? Ystäviä? Leski? Harrastuksia? Kodin ulkopuolista toimintaa?

Monet vanhukset ovat vöhätuloisia, jolloin omaisten on vaan venyttää ja autettava. Kunnan palvelut ovat hyvin minimit. Pikaiset pyörähdykset muutaman kerran päivässä.

Omainen sitten joutuu menemään seuraksi hammaslääkärille, omainen hankkii kelloon patterit ja käy ostamassa uuden pesukoneen, vie silmälasit korjattavaksi jne.

Vanhainkodeissa sai täyden palvelun hoidon. Palvelutaloissa ei saa. Kaverini äiti oli alzheimerintautinen ja häntä pyydettiin yhtenään sinne toimittamaan kaikenlaista. Ja hoitoneuvottelutkin olivat kesken työpäivän.

Niin tuttua oman dementoituneen isoäidin kanssa! Jatkuva soittelu, kaikissa arkiaskareissa avun tarvitseminen, syyllistäminen ja valittaminen kun kukaan ei käy (vaikka lähes joka päivä joku omaisista käy). Mikään ulkopuolinen apu ei käy. Pahennut viimeisen 5 vuoden ajan koko ajan. Nyt pääsi onneksi jonoon palvelutaloon. Toivottavasti saa nopeasti paikan.

Kannattaa vain kovettaa itsensä eikä loukkaantua valituksesta. Autat sen minkä pystyt/jaksat inhimillisesti mutta muutoin on selvittävä yksin/ostetun palvelun turvin. Ei kiireelliset ongelmat kuten tietokone ym jumit selvität kootusti. Moni ongelma ratkeaa jos rahaa on eli kyyditykset taksilla, laskut kaikki mahdolliset suoramaksuun, siivooja käymään vaikka 2krt kuukaudessa. Puheluihin työpäivän aikana jätät vastaamatta tai vastaat ja kun on selvää että hengenhätää ei ole niin ystävällisesti lopetat puhelun "äiti/isä, olen nyt töissä enkä voi puhua. Soitellaan illalla.", ja laitat luurin kiinni.

Jouduin muuttamaan vanhemmilleni, kun asuin kaukana ja Äitini oli jatkuvasti kaikenlaista apua vaille. Tämä ei ole mitään helopoa. Nyt sitten odottaa, että Mulla olisi kaikki aika käytettävissä hänen avukseen.

Taitaa olla monesti kyse vain yksinäisyydestä ja seuran puutteesta. Käykö äitisi eläkeläisten riennoissa tai joissakin harrastuspiireissä? Monilla paikkakunnilla on nykyään senioreiden vertaistukipalvelu esim. tietokoneen käyttöä ja älypuhelinta varten. Monilla paikkakunnilla on myös työttömien avustustoimintaa, siis juurikin esim. raskaiden tavaroiden siirtelyyn ja pieniin korjaushommiin eikä korvaus päätä huimaa. Kannattaa ottaa selvää, millaisia tukipalveluja on saatavissa ja opastaa äiti niitä käyttämään.

Vanhenemiseen liittyy lisääntyvää turvattomuuden tunnetta. Oma äitini alkoi myös roikkua minussa muutama vuosi sitten, kun hänen kuntonsa alkoi heiketä. Nyt hän on muuttanut yksityiseen senioritaloon ja olemme kaikki tyytyväisiä. Siellä on oma rauha, mutta tarvittaessa palvelut käytettävissä. En voi muuta kuin suositella toimimaan aikaisemmin kuin mitä me teimme. Olisi pitänyt ehdottaa äidille palvelutaloa jo kaksi vuotta sitten. Voi olla että sinun tapauksessasi tämä on liian varhaista, mutta vaihtoehtoja kannattaa kartoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin muuttamaan vanhemmilleni, kun asuin kaukana ja Äitini oli jatkuvasti kaikenlaista apua vaille. Tämä ei ole mitään helopoa. Nyt sitten odottaa, että Mulla olisi kaikki aika käytettävissä hänen avukseen.

Täyttä soopaa kukaan eikä mikään voi vaatia että muuttaisit äitisi asuntoon. Ihan omasta tahdostasi muutit.

Sosiaalitoimistosta saa ainakin tietoa eteenpäin.

Laittaa miettimään omaa tilannetta. Vielä selviämme loistavasti. Mies hallitsee paremmin tietsikan oikkuja.

Nyt nojaan mieheen. Myöhemmin jään ilmeisesti lapseni kontolle. Kerran kyselinkin, onko ajatellut aikaa, kun apua tarvittaisi? Ei ollut mielessä käynyt, mutta sai varmaan miettimään. Palveluja kyllä saa, mutta aika hintavia ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vanhenemiseen liittyy lisääntyvää turvattomuuden tunnetta. Oma äitini alkoi myös roikkua minussa muutama vuosi sitten, kun hänen kuntonsa alkoi heiketä. Nyt hän on muuttanut yksityiseen senioritaloon ja olemme kaikki tyytyväisiä. Siellä on oma rauha, mutta tarvittaessa palvelut käytettävissä. En voi muuta kuin suositella toimimaan aikaisemmin kuin mitä me teimme. Olisi pitänyt ehdottaa äidille palvelutaloa jo kaksi vuotta sitten. Voi olla että sinun tapauksessasi tämä on liian varhaista, mutta vaihtoehtoja kannattaa kartoittaa.

Kiva että sulla oli helpot ja järkevät vanhemmat tai äiti. Minun äiti on ilmoittanut että häntä ei mihinkään vanhainkotiin laiteta ja ihan turha selitellä mistään senioriasumisesta vanhainkoti kuin vanhainkoti. Että näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkkaatte ulkopuolista apua. Vanhuksia ei saa hylätä.

Ai minä palkkaan? Ja ei tässä nyt ketään ole hylätty. Äiti passuuttaa vaan kun ei halua ostaa niitä palveluita. Jos/kun minusta tulee joskus äitini edunvalvoja (paperit on valmiina), palkkaan heti apua tai hommaan hoitokotipaikan.

Ap.

Oletko kertonut tuon äidillesi? Tuon viimeisen lauseen.

Kuulostaa alkavalta dementialta. Usein tuossa vaiheessa jotkut pärjäävät ilman ulkopuolista apua, mutta ongelmat ovat henkisellä tasolla, kun äitisi itse tajuaa tilanteen ja huolestuu entisestään ja purkaa ahdistustaan.

Me palkattiin mummille tukihenkilö naapurista, jolta saa nopeasti apua ja oli tuttu henkilö. Ja lisää turvallisuuden tunnetta, kun apua saa tarvittaessa.

Kuulostaa kyllä juuri seuran puutteelta vai onko äitisi ollut nuorempanakin hankala ihminen? Oman mummoni kanssa meillä on sellainen systeemi, että olemme palkanneet hänelle "avustajan" (lähellä asuva opiskelija joka käy kerran viikossa auttamassa). Hän tekee sitten tarvittavia huoltotöitä kuten jääkaapin siivousta, isojen roskien vientiä ja mitä milloinkin on listalla. Molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Itse käyn myös kerran viikossa mummon luona yleensä aina samana päivänä. Ilmoitan aina etukäteen monelta minun pitää lähteä kotiin tai seuraavaan menoon. Yhdessä sitten teemme sitä mitä mummo haluaa. Siivoilemme jos on tarvetta, käymme ulkoilemassa tai ihan vain kahvittelemme. Meillä tilanne rauhoittui kun sovimme selvät pelisäännöt. Mummo on myös tervetullut halutessaan meille jos kokee yksinäisyyttä tai turvattomuutta. Minä en voi aina kotoa lähteä. Minulla on mies, koira ja lapsi. Mummon on helpompi liikkua. Hän pystyy kyllä maksamaan taksin jos haluaa tai vaihtoehtoisesti voimme hakea mikäli meille sopii.

Pitää ymmärtää, vanhemmille - joskus nuorillekin - voi puhjeta muistisairaus kuten Alzheimer tai jokin muu tai yhdistelmä niitä. Tähän yhdistetään se, ihmiset ovat persoonia omine iän mukana vielä terävöityvine päähänpinttymineen ja persoonallisuuden piirteineen plus osalla on diagnosoidut tai ei, psyykkiset ongelmansa mitkä ovat voineet olla läpi elämän. Kaikki ei ole lääkitystarpeista. Osa olisi voinut olla. Ehkä ollutkin jossain vaiheessa lääkityksiä. Osa ei ole koskaan hakeutunut etsimään apua - näissä asioissaon leimansa ollut aina ja edelleenkin on. Osalla iskee yksinäisyys / masennus ym tuossa iässä.

Yksin jäävä tai jäänyt ja vanheneva voi myös masentua helposti yksin jäämisestä, yksinäisyydestä, tai vanhenemisesta,

samoin kuin rahahuolista joista ei aina kerrota jälkeläisille, kuntonsa alenemisesta, kulkukyvyn rajoittumisesta, sairastamisesta, vaivoista, kivuista, näkö- ja tai kuulo-ongelmista, nykyajan kyydistä pois tippumisesta, kykenemättömyydestä tai huononevasta kyvystä hoitaa asioita, pysyä kärryillä ja oppia uutta tarpeeksi. Myös köyhyydestä olkoonkin usein suhteellista, mutta ei aina. Ja muistisairaudet on sitten oma hirveä asiansa.

Muistisairaus voi oireilla ja oireileekin väistämättä niin monin muin tavoin kuin pelkästään siten, ettei aina muista aivan kaikkea. Moni asiaa milyään kantilta kokematon on niin tietämätön. Yksi ikävä asia tässä on kaikenlaiset käytösoireet kuten esimerkiksi salailu, vainoharhat, mustasukkaisuus, kohtauksittain puuskina joko ilman mitään laukaisijaa tai joidenkin asioiden laukaisemana, tai koko ajan, kaikenlaiset luonnemuutokset sekä sairaudentunnottomuus ja usein peittelynhalu, halu edittää paremmassa kunnossa olevaa kuin onkaan / ei minussa mitään SELLAISTA VIKAA ole, ja häpeäntunne siinä vaiheessa kun kyky siihen on tallella.

Vaikka henkilöllä ei olisi mitään muistisairautta, vanhemmilla henkilöillä usein kertyy lääkityksiä.

Lääkitykset voivat olla henkilölle sopimattomia tai toivottua juonommin soveltuvia, tai keskenään ikäviä oireita aiheuttavia eli jokin keskenään sopimaton cocktail kyseisen henkilön elimistön reagoinnin mukaan. Sekavasti tai puutteellisesti lääkkeiden ottaminen on myös yksi tekijä samoin kuin liiallisesti tai jopa aivan määräysten mukaisestikin käytettynä rauhoittavaa vaikutusta omaavat lääkkeet voivat vaikuttaa toimintakykyyn.

Ottakaa asioista selvää. Jos muisti heittää tai on itselleen aiemmin epätyypillistä käytöstä, toimittakaa muistitesteihin älkääkä missään tapauksessa jättäkö niihin hakeutumista vanhuksien oman harkinnan ja "aikaansaamisen" varaan!

Joka kunnassa on vanhuspalveluyksikkö. Soitat sinne, tulevat kartoittamaan palvelutarpeen. Äitisi on hyväksyttävä tilanne. Ja sinä lakkaat sekä uhriutumasta että syyllistämästä siskoasi.

Kunta hoitaa, koska omaiset ovat kaukana ja heillä on omat työnsä.

Missä kaikki miehet kuviosta? Heitä ei tippaakaan kiinnosta?

Niinpä niin.

Miehen äo ja empatiakyky ovat enintään 75% naisen kyvyistä.