HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.

Minä en voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka sanoo, ettei häntä kiinnosta minun koulutukseni tai työni. Mitä ystävyyttä on se, ettei kiinnosta toiselle tärkeät asiat? Ei se ole mitään ystävyyttä.

Näin akateemisena miehenä haluaisin sivusta huomauttaa että et voi vetää yhtäläisyysmerkkejä väitteiden "naisen koulutuksella ei ole väliä" ja "naisen ammatti ei kiinnosta" välille.  Ensimmäinen tarkoittaa että miestä kiinnostaa naisen koulutus yhtä paljon oli nainen esimerkiksi lähihoitaja, sairaanhoitaja tai lääkäri, mutta ei kerro mitään kiinnostuksen tasosta, kun taas jälkimmäisessä kiinnostuksen taso on matala. Minulle tärkeintä on että nainen viihtyy työssään, on onnellinen ja ei tuo työpaikan ongelmia ainakaan kovin useasti kotiin. Koulutustaso on toissijainen ja tuo lisäarvoa lähinnä jos se on yhdistynyt sivistyneen käytöksen kanssa. Vaimo oli tutustuessa baarissa töissä ja ihastuin hänen aitouteen ja ystävällisyyteen, joten voin sanoa että vaikka hän myöhemmin sai myös akateemisen tutkinnon, niin sillä koulutusasteella ei ollut tälle tohtorille mitään väliä.

Et sinä voi sanoa, ettei vaimon älykkyydellä ollut merkitystä. Ei minunkaan mieheni ollut tohtori, kun tutustuimme, mutta tottakai ne samat ominaisuudet, jotka mahdollistivat välttelemisen, olivat hänessä jo tutustuessamme. Sama koskee vaimoasi. Yhteiskuntaluokat meillä on hyvin tiedostamattomalla tavalla päässämme, mutta ei se tarkoita silti, etteivätkö ne oikeasti ohjaisi toimintaamme paljonkin.

En nyt kyllä kolmannellakaan lukukerralla huomannut että missä tuossa sanottiin, ettei vaimon älykkyydellä ollut merkitystä. Koulutustasosta sen sijaan puhuttiin.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".

No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.

Se, että ei pidä koulutustasoa merkittävänä parinvalintakriteerinä ei todellakaan tarkoita että "sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa."  

Sinulle on ilmeisesti täysin käsittämätön ajatus että joku voisi kohdella alemmin koulutettua naista (tai miestä) tasaveroisena kumppanina eikä petikaverina. Hurjaa, mutta kertoo edelleen enemmän omasta ajatusmaailmastasi kuin mistään muusta. 

Älä nyt yritä. Tässäkin ketjussa moni väittää, että miehiä kiinnostaa pääasiassa ulkonäkö. Ja tuollaisen miehen kanssa ei minusta kenenkään kannata suhteeseen ryhtyä.

Ei nyt puhuta siitä mitä "moni väittää" vaan ihan siitä mitä itse kirjoitit. Vai etkö enää seisokaan sanojesi takana?

Seison. Jos mies sanoo, että ulkonäkö on puolison valinnassa tärkein/ainoa kriteeri, ei sellaiseen mieheen kannata uhrata aikaa. Jos koulutettu mies sanoo, ettei naisen koulutuksella ole mitään merkitystä, ei sellaiseen mieheen kannata tuhlata aikaa. Ja jos mies puhuu väheksyvästi mistä tahansa koulutusalasta, ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.

Koska oikeasti fiksuja miehiä löytyy kyllä.

Chapmanin yliopiston tutkimuksessa selvisi että miehille kauneus ja hoikkuus olivat kaksi tärkeintä kriteeriä, ja mikä mielenkiintoisinta, mitä koulutetumpi ja menestyneempi mies oli, sitä vahvemmin kauneuden ja hoikkuuden merkitys ensisijaisina kriteereinä korostui.

https://blogs.chapman.edu/press-room/2015/09/16/chapman-university-publ…

Totuus on että miesten ja naisten haluttavuudessa on eroja. Ei ole mahdollista pelata vastakkaisen sukupuolen korteilla. Minäkin haluaisin että naiset arvostaisivat sitä että olen hoikka, pidän terveydestäni huolta ja kiinnitän tyyliini huomiota. Mutta tosiasiassa nämä asiat joita miehet arvostavat naisessa. eivät ole naisille tärkeimpiä asioita miehessä. Naiset haluavat pituutta, raamikkuutta, jykevää leukaa, matalaa ääntä (ns. geneettinen komeus), rahaa ja statusta.

 

Korostui todennäköisesti siksi että noilla miehillä oli itselläänkin paras ulkonäkö, vartalo ja terveys ja muistakin syistä eniten varaa olla nirsoja. Ainakin niiden tiedetään muista lähteistä korreloivan koulutuksen kanssa. Koulutuksen haluttavuudesta tutkimuksessa ei edes kysytty, vaan ainoastaan rahan ja työllisyyden, joita ei voida käyttää suoraan sijaismuuttujina koulutukselle, joten se ei ehkä tähän keskusteluun ole se relevantein (sen ohella, että amerikkalaisia tutkimalla ei voi kovin paljon suomalaisista päätellä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ghgghgfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsfasdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!

No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.

Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele. 

Sehän on ihan siitä kiinni, että jos substanssi ei riitä käymään keskustelua. Ei mullakaan riitä keskusteluun vaikkapa Putouksesta, mutta eipä tuota lähipiirissäni muut katelekaan kuin kansakoulun käyneet mummot.

En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki? 

Jos on ongelmaa sosiaalisissa taidoissa, voi olla vaikeaa ymmärtää toisten sosiaalista käytöstä tai keskusteluja.

Ja vielä vaikeampaa siitä ymmärtämisestä tekee se, että kukaan ei kerro esimerkkejä. Mikä siinä vastaamisessa on näin vaikeaa? Haukutte tyhmäksi ja sosiaalisesti kömpelöksi, mutta ette voi mitenkään edes yrittää selittää, vaikka ihan tosissani ja mielestäni asiallisesti kysyn. Pelkkää naljailua vain tulee. Tällaistako se keskustelu sitten teidän mielestänne on? Arvuuttelua, vihjailua, yläpuolelle asettumista.

Harrastukset ovat hyvä puheenaihe. Elokuvat, kirjat jne. Matkat ja unelmat. Työ on ainakin minulle huono puheenaihe, sillä siinä on niin paljon vaitiolovelvollisuuden alaisia juttuja, etten mielelläni edes puhu työstäni. Kun nettideittailin pyysin jopa miehiltä, ettei kerrottaisi mitään työstä tai koulutuksista ennen treffejä, jotta olisi avoin mieli. Melkein kaikki miehet kuitenkin laittoivat oman koulutuksensa ja ammattinsa ja vaativat saada tietää myös minun ammattini.

En kysynyt keskustelunaiheita. Juuri noista aiheista osaan itsekin keskustella. Minä kysyin, miten esimerkiksi kirjallisuudesta ja muista erityistä sivistystä vaativista aiheista keskustellaan.

Samalla tavalla kuin kaikesta muustakin. Jos et ole tutustunut, on vaikeampi keskustella kuin jos olet tutustunut. Ei siinä mistään muusta ole kyse.

No joo, en osaa nyt enää tähän kommentoida mitään, kun näköjään kysymystä ei edes haluta ymmärtää. Minusta eksakteista aiheista on vaikeaa keskustella, kun taas erilaisista kokemuksista, mielipiteistä ja epävarmoista asioista riittää juttua vaikka miten paljon. Jos ajatellaan vaikka Seitsemää veljestä ja kahta ihmistä, jotka ovat sen lukeneet noin 10 vuotta sitten, niin millainen keskustelu siitä syntyy ja miksi ja millaisessa tilanteessa? 

Kirjallisuushan just synnyttää niitä kokemuksia ja herättää niitä tunteita ja ajatuksia. Nää on ihan kirjallisuuden ydinfunktioita. Kyllä mulla riittää paljon sanottavaa ja mielipiteitä vaikka sitten 10 vuoden takaisesta lukukokemuksesta, jos se oli jotenkin merkittävä.

Okei. Ehkä ajattelen tämän sitten liian vaikeasti. Kun minusta se, että kerrot, mitä tunteita tai ajatuksia jokin kirja sinussa herättää, ei ole keskustelua kirjallisuudesta, vaan niistä ajatuksista (mitä ne nyt sitten kulloinkin ovat). Kun esim luin fiktiivisen kirjan ihmisten kloonaamiseen liittyen ja keskustelin siitä heränneistä ajatuksista, mielestäni keskustelin kloonaamisesta ja sen eettisyydestä enkä kirjallisuudesta. 

No niin tuossa tapauksessa keskustelitkin. Mutta jos olisit lukenut kaunokirjallisen teoksen, voisi olla eri juttu. Mun kirjallisuutta (tai elokuvia tai sarjoja) koskevissa keskusteluissani mennään vielä aika usein teknisempiin seikkoihin, kerronnan rakenteeseen, kieleen, juoneen ja sen kaareen ja kehitykseen, esiteltyjen teemojen tai hahmojen kulttuurisiin merkityksiin ja siihen olivatko tahallisia jne. jne.

Eikö fiktiivinen kirja, jossa kantavana teemana on kloonaaminen ole mielestäsi kaunokirjallisuutta? 

Tuota juuri tarkoitankin, että kirjallisuudesta keskusteluun liittyisi nimenomaan tuollaisia rakenteeseen ja kieleen liittyviä aiheita, mutta tässä nyt monet vetävät yhtäläisyysmerkit kaikkiin keskusteluihin, joissa vähänkin viitataan jonkinlaiseen kirjallisuuteen. Tuolla aiemmin jo sanoinkin karkean esimerkin, kun joku väitti keskustelevansa kirjallisuudesta esim siten, että lupasi tuoda kaverilleen jonkun kirjan lainaan. Itse kyllä vetäisin vähän tiukemmin sen rajan, mutta enhän minulla tietysti mitään valtaa ole näitä määritellä. 

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…

Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.

Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.

En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit? 

Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.

Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.

Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.

Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.

Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.

Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.

Minä en voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka sanoo, ettei häntä kiinnosta minun koulutukseni tai työni. Mitä ystävyyttä on se, ettei kiinnosta toiselle tärkeät asiat? Ei se ole mitään ystävyyttä.

Sinä et edes tiedä mitä rakkaus tai ystävyys on.

Ystäviä tai kumppaneita EI valita koulutuksen tai työn perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ghgghgfh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsfasdfasdfa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!

No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.

Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele. 

Sehän on ihan siitä kiinni, että jos substanssi ei riitä käymään keskustelua. Ei mullakaan riitä keskusteluun vaikkapa Putouksesta, mutta eipä tuota lähipiirissäni muut katelekaan kuin kansakoulun käyneet mummot.

En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki? 

Jos on ongelmaa sosiaalisissa taidoissa, voi olla vaikeaa ymmärtää toisten sosiaalista käytöstä tai keskusteluja.

Ja vielä vaikeampaa siitä ymmärtämisestä tekee se, että kukaan ei kerro esimerkkejä. Mikä siinä vastaamisessa on näin vaikeaa? Haukutte tyhmäksi ja sosiaalisesti kömpelöksi, mutta ette voi mitenkään edes yrittää selittää, vaikka ihan tosissani ja mielestäni asiallisesti kysyn. Pelkkää naljailua vain tulee. Tällaistako se keskustelu sitten teidän mielestänne on? Arvuuttelua, vihjailua, yläpuolelle asettumista.

Harrastukset ovat hyvä puheenaihe. Elokuvat, kirjat jne. Matkat ja unelmat. Työ on ainakin minulle huono puheenaihe, sillä siinä on niin paljon vaitiolovelvollisuuden alaisia juttuja, etten mielelläni edes puhu työstäni. Kun nettideittailin pyysin jopa miehiltä, ettei kerrottaisi mitään työstä tai koulutuksista ennen treffejä, jotta olisi avoin mieli. Melkein kaikki miehet kuitenkin laittoivat oman koulutuksensa ja ammattinsa ja vaativat saada tietää myös minun ammattini.

En kysynyt keskustelunaiheita. Juuri noista aiheista osaan itsekin keskustella. Minä kysyin, miten esimerkiksi kirjallisuudesta ja muista erityistä sivistystä vaativista aiheista keskustellaan.

Samalla tavalla kuin kaikesta muustakin. Jos et ole tutustunut, on vaikeampi keskustella kuin jos olet tutustunut. Ei siinä mistään muusta ole kyse.

No joo, en osaa nyt enää tähän kommentoida mitään, kun näköjään kysymystä ei edes haluta ymmärtää. Minusta eksakteista aiheista on vaikeaa keskustella, kun taas erilaisista kokemuksista, mielipiteistä ja epävarmoista asioista riittää juttua vaikka miten paljon. Jos ajatellaan vaikka Seitsemää veljestä ja kahta ihmistä, jotka ovat sen lukeneet noin 10 vuotta sitten, niin millainen keskustelu siitä syntyy ja miksi ja millaisessa tilanteessa? 

Kirjallisuushan just synnyttää niitä kokemuksia ja herättää niitä tunteita ja ajatuksia. Nää on ihan kirjallisuuden ydinfunktioita. Kyllä mulla riittää paljon sanottavaa ja mielipiteitä vaikka sitten 10 vuoden takaisesta lukukokemuksesta, jos se oli jotenkin merkittävä.

Okei. Ehkä ajattelen tämän sitten liian vaikeasti. Kun minusta se, että kerrot, mitä tunteita tai ajatuksia jokin kirja sinussa herättää, ei ole keskustelua kirjallisuudesta, vaan niistä ajatuksista (mitä ne nyt sitten kulloinkin ovat). Kun esim luin fiktiivisen kirjan ihmisten kloonaamiseen liittyen ja keskustelin siitä heränneistä ajatuksista, mielestäni keskustelin kloonaamisesta ja sen eettisyydestä enkä kirjallisuudesta. 

No niin tuossa tapauksessa keskustelitkin. Mutta jos olisit lukenut kaunokirjallisen teoksen, voisi olla eri juttu. Mun kirjallisuutta (tai elokuvia tai sarjoja) koskevissa keskusteluissani mennään vielä aika usein teknisempiin seikkoihin, kerronnan rakenteeseen, kieleen, juoneen ja sen kaareen ja kehitykseen, esiteltyjen teemojen tai hahmojen kulttuurisiin merkityksiin ja siihen olivatko tahallisia jne. jne.

Eikö fiktiivinen kirja, jossa kantavana teemana on kloonaaminen ole mielestäsi kaunokirjallisuutta? 

Tuota juuri tarkoitankin, että kirjallisuudesta keskusteluun liittyisi nimenomaan tuollaisia rakenteeseen ja kieleen liittyviä aiheita, mutta tässä nyt monet vetävät yhtäläisyysmerkit kaikkiin keskusteluihin, joissa vähänkin viitataan jonkinlaiseen kirjallisuuteen. Tuolla aiemmin jo sanoinkin karkean esimerkin, kun joku väitti keskustelevansa kirjallisuudesta esim siten, että lupasi tuoda kaverilleen jonkun kirjan lainaan. Itse kyllä vetäisin vähän tiukemmin sen rajan, mutta enhän minulla tietysti mitään valtaa ole näitä määritellä. 

Ai se oli fiktiota. No sitten, onhan se kaunokirjallisuutta. Mutta sanoisin kuitenkin että jos puhuit ihan vaan kloonaamisesta ja sen etiikasta viittaamatta siihen kirjaan ja sen teemoihin, niin kyllä sinä sitten puhuit niistä etkä kirjallisuudesta.

En ole lukenut koko ketjua ja ehkä mun ei olisi pitänyt vastata sulle, kun en ole perillä keskustelun koko kaaresta.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Kyllä ne miehet jotka naista eivät omasta yhteiskuntaluokasta saa jenkeissäkin menevät etsimään naisia muualta. Maksavat siitä toki sosiaalisen hinnan.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

99% naisista syntyy lottovoittajina.

Sillä lopulla alle prosentilla on sitten jotain synnynnäisiä epämuodostumia.

Ruma mies EI IKINÄ sa ayhtäkään naista. Monesti ei edes maksamalla.

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.

Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Miesten ansa on kuvitelma siitä, että lapsen voi hankkia milloin vain. Nuoret naiset eivät yleensä valitse vanhempaa miestä. Lisäksi naiset ovat entistä tietoisempia siitä, etyä nuoren miehen perimä on eduksi lapselle. Tilastojen valossa miehet tulevat aniharvoin yli 40-vuotiaana isäksi.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.

Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Miesten ansa on kuvitelma siitä, että lapsen voi hankkia milloin vain. Nuoret naiset eivät yleensä valitse vanhempaa miestä. Lisäksi naiset ovat entistä tietoisempia siitä, etyä nuoren miehen perimä on eduksi lapselle. Tilastojen valossa miehet tulevat aniharvoin yli 40-vuotiaana isäksi.

Laitatko niitä tilastoja? Muistelisin että isien keskimääräinen ikä on nykyään jossain 33-34v tienoilla (ensimmäisen lapsen kohdalla pari vuotta vähemmän) ja yli nelikymppisiä isiä on suurin piirtein joka kymmenes.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen ja amerikkalainen yhteiskunta ovat tosiaan hyvin erilaisia. Myös siinä, että amerikkalainen korkeasti koulutettu ei todellakaan ota puolisoksi alemman yhteiskuntaluokan naista. Korkeakoulutetut amerikkalaiset ovat äärimmäisen luokkatietoisia, oma yliopisto lukee auton takaikkunalla vielä kymmeniä vuosia valmistumisen jälkeen, ja puoliso otetaan opiskelukuvioista. Jo kielenkäyttö on niin erilaista koulutetuilla ja kouluttamattomilla, että parisuhteelle ei olisi edellytyksiä.

Joten itsestäänselvyyttä ei tarvitse sanoa. Koulutetulle miehelle ulkonäkö on kriteeri, mutta valinta tapahtuu vain oman yhteiskuntaluokan sisällä.

Oma kokemukseni oli ennemminkin, että kielenkäyttö oli samanlaista, mutta sanasto eri (oma tankeroenkkuni vs. hän valitsi aina sanakirjan monimutkaisimman sanan ihan vaikka yksinkertainenkin vastine olisi ollut tarjolla).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.

Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Miesten ansa on kuvitelma siitä, että lapsen voi hankkia milloin vain. Nuoret naiset eivät yleensä valitse vanhempaa miestä. Lisäksi naiset ovat entistä tietoisempia siitä, etyä nuoren miehen perimä on eduksi lapselle. Tilastojen valossa miehet tulevat aniharvoin yli 40-vuotiaana isäksi.

Laitatko niitä tilastoja? Muistelisin että isien keskimääräinen ikä on nykyään jossain 33-34v tienoilla (ensimmäisen lapsen kohdalla pari vuotta vähemmän) ja yli nelikymppisiä isiä on suurin piirtein joka kymmenes.

HS- kuukausiliitteessä oli viime kesänä laaja tilastoihin perustuva artikkeli aiheesta. 40-vuotiaana esikoisensa sai enää about 1 prosenttia muehistä. 43-vuotiaana vielä harvempi. 30 % miehistä jää Suomessa lapsettomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.

Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Miesten ansa on kuvitelma siitä, että lapsen voi hankkia milloin vain. Nuoret naiset eivät yleensä valitse vanhempaa miestä. Lisäksi naiset ovat entistä tietoisempia siitä, etyä nuoren miehen perimä on eduksi lapselle. Tilastojen valossa miehet tulevat aniharvoin yli 40-vuotiaana isäksi.

Laitatko niitä tilastoja? Muistelisin että isien keskimääräinen ikä on nykyään jossain 33-34v tienoilla (ensimmäisen lapsen kohdalla pari vuotta vähemmän) ja yli nelikymppisiä isiä on suurin piirtein joka kymmenes.

HS- kuukausiliitteessä oli viime kesänä laaja tilastoihin perustuva artikkeli aiheesta. 40-vuotiaana esikoisensa sai enää about 1 prosenttia muehistä. 43-vuotiaana vielä harvempi. 30 % miehistä jää Suomessa lapsettomiksi.

Yli nelikymppisinä miehet saivat niitä toisia tai kolmansia lapsia.

Näin. Mies on melko tyhmä, jos luulee, että nainen haluaa itseään vanhemman miehen, vaikka tämä kykenisikin saamaan lapsia. Ei halua, yhtään sen enempää, kuin mies vanhan naisen.

Toki julkkiksista löytyy esimerkkejä, mutta vain idiootti nainen luulee saavansa nuoren miehen siksi, että Madonnakin saa, ja sama koskee myös miehiä. Mies, joka joutuu etsimään kumppania jostain nettipalveluista, ei voi saada itseään selvästi nuorempaa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.

Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Miesten ansa on kuvitelma siitä, että lapsen voi hankkia milloin vain. Nuoret naiset eivät yleensä valitse vanhempaa miestä. Lisäksi naiset ovat entistä tietoisempia siitä, etyä nuoren miehen perimä on eduksi lapselle. Tilastojen valossa miehet tulevat aniharvoin yli 40-vuotiaana isäksi.

Laitatko niitä tilastoja? Muistelisin että isien keskimääräinen ikä on nykyään jossain 33-34v tienoilla (ensimmäisen lapsen kohdalla pari vuotta vähemmän) ja yli nelikymppisiä isiä on suurin piirtein joka kymmenes.

HS- kuukausiliitteessä oli viime kesänä laaja tilastoihin perustuva artikkeli aiheesta. 40-vuotiaana esikoisensa sai enää about 1 prosenttia muehistä. 43-vuotiaana vielä harvempi. 30 % miehistä jää Suomessa lapsettomiksi.

Yli nelikymppisinä miehet saivat niitä toisia tai kolmansia lapsia.

Ja silloin se kumppanikin on yleensä lähellä samoja ikiä.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Korjaus: kauniit naiset, eivät naiset. Mutta niitä rumia et edes huomaa niin ei niitä tarvi mainita...

Olen entinen nörtti, tunnen parikin nörttinaista. Hekin saivat parikymppisinä enemmän lähestymisiä vuodessa kuin minä koko elämäni aikana. Siitä huolimatta että olivat ylipainoisia (!); normaalipainoisina heitä olisi lähestytty jatkuvasti.

Minun piti liikunnallisuuden, tyylikkyyden ja hyvinkin kelvollisten sosiaalisten taitojen _lisäksi_ kehittää itsevarmuuttani ja viettelytaitojani ja vielä hankkia työpaikka salkunhoitajana ennen kuin naiset kiinnostuivat ollenkaan. Ja silloinkin aloitteiden tekeminen jäi minun tehtäväkseni.

Parikymppisinä miehet ja naiset elävät täysin eri maailmoissa, keskiverto opiskelijamies ei pysty edes kuvittelemaan tilannetta jossa pysymällä hoikkana ja vähän laittautumalla voisi saada huomiota osakseen.

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

 

Ei taida yksikään ystävistäni edes tietää mieheni koulutusta (FM).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:

1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.

ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.

2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.

Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).

 

Miesten ansa on kuvitelma siitä, että lapsen voi hankkia milloin vain. Nuoret naiset eivät yleensä valitse vanhempaa miestä. Lisäksi naiset ovat entistä tietoisempia siitä, etyä nuoren miehen perimä on eduksi lapselle. Tilastojen valossa miehet tulevat aniharvoin yli 40-vuotiaana isäksi.

Laitatko niitä tilastoja? Muistelisin että isien keskimääräinen ikä on nykyään jossain 33-34v tienoilla (ensimmäisen lapsen kohdalla pari vuotta vähemmän) ja yli nelikymppisiä isiä on suurin piirtein joka kymmenes.

Siis saavat ensimmäisen lapsen yli nelikymppisenä? Vai saavat x:nnen lapsen yli nelikymppisenä?

Vierailija kirjoitti:

Näin. Mies on melko tyhmä, jos luulee, että nainen haluaa itseään vanhemman miehen, vaikka tämä kykenisikin saamaan lapsia. Ei halua, yhtään sen enempää, kuin mies vanhan naisen.

Toki julkkiksista löytyy esimerkkejä, mutta vain idiootti nainen luulee saavansa nuoren miehen siksi, että Madonnakin saa, ja sama koskee myös miehiä. Mies, joka joutuu etsimään kumppania jostain nettipalveluista, ei voi saada itseään selvästi nuorempaa kumppania.

Tämä. Itse tiedän kaksi miestä, joilla on reilusti itseään nuorempi vaimo, miehet ovat viisissäkymmenissä ja vaimot 30+ ja vieläpä siellä kymmenluvun alkupäässä. Molemmille miehille tämä on toinen avioliitto. He eivät todellakaan ole entisiä vanhojapoikia vaan molemmat ovat "vaihtaneet nuorempaan" (todellisia eron syitä en tietenkään tiedä, eivät ole niin läheisiä tuttuja). Se mielikuva, että yksinäisen miehen "markkina-arvo" nousisi ikääntymisen myötä, on puhdasta fantasiaa. Jos mies ei saanut ikäisiään naisia 20- tai 30-vuotiaana, niin hän ei todellakaan saa 20- tai 30-vuotiaita naisia nelikymppisenä. Ja joo, poikkeus vahvistaa säännön, mutta sitä poikkeusta kohti on satoja ellei tuhansia miehiä, jotka huomaavat tuhlanneensa elämänsä netissä roikkumiseen siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt hakeutua naisten seuraan.