HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa
Voiko joku avata tämän sisältöä? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005561398.html
t. yks sinkku
Kommentit (1136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Niin. Ikävä kyllä mulla ei sitä koulutusta ole, joten olen vähän mahdottomassa tilanteessa.
Suomessa voi kouluttautua ilmaiseksi missä iässä tahansa. Ja toisekseen, ihan jo se, ettö arvostat muiden koulutusta, on jo hyvä alku. Et vähättele, pilkkaa tai muuten hauku.
Ilmaisuus ei ihan riitä, jollain olisi elettäväkin. Lisäksi olen sellainen sanotaan nyt vaikka erityis"lapsi", formaaliin koulutukseen liittyy haasteita jotka on mulle aika ylittämättömiä eikä apua ole saatavissa.
Tiedän koska olen jättänyt kolme kertaa yliopiston kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.
Minä en voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka sanoo, ettei häntä kiinnosta minun koulutukseni tai työni. Mitä ystävyyttä on se, ettei kiinnosta toiselle tärkeät asiat? Ei se ole mitään ystävyyttä.
Kiinnostunut kai tässä kontekstissa tarkoitti jonkinlaista parinvalintakriteeriä eikä sitä ettei kiinnosta kumppanille tärkeät asiat. En minäkään valinnut miestäni harrastuksensa perusteella mutta kyllä minua silti kiinnostaa miten kisat menivät ym. Ymmärrätkö eron?
Vierailija kirjoitti:
ghgghgfh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.
Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Sehän on ihan siitä kiinni, että jos substanssi ei riitä käymään keskustelua. Ei mullakaan riitä keskusteluun vaikkapa Putouksesta, mutta eipä tuota lähipiirissäni muut katelekaan kuin kansakoulun käyneet mummot.
En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki?
Jos on ongelmaa sosiaalisissa taidoissa, voi olla vaikeaa ymmärtää toisten sosiaalista käytöstä tai keskusteluja.
Ja vielä vaikeampaa siitä ymmärtämisestä tekee se, että kukaan ei kerro esimerkkejä. Mikä siinä vastaamisessa on näin vaikeaa? Haukutte tyhmäksi ja sosiaalisesti kömpelöksi, mutta ette voi mitenkään edes yrittää selittää, vaikka ihan tosissani ja mielestäni asiallisesti kysyn. Pelkkää naljailua vain tulee. Tällaistako se keskustelu sitten teidän mielestänne on? Arvuuttelua, vihjailua, yläpuolelle asettumista.
Harrastukset ovat hyvä puheenaihe. Elokuvat, kirjat jne. Matkat ja unelmat. Työ on ainakin minulle huono puheenaihe, sillä siinä on niin paljon vaitiolovelvollisuuden alaisia juttuja, etten mielelläni edes puhu työstäni. Kun nettideittailin pyysin jopa miehiltä, ettei kerrottaisi mitään työstä tai koulutuksista ennen treffejä, jotta olisi avoin mieli. Melkein kaikki miehet kuitenkin laittoivat oman koulutuksensa ja ammattinsa ja vaativat saada tietää myös minun ammattini.
En kysynyt keskustelunaiheita. Juuri noista aiheista osaan itsekin keskustella. Minä kysyin, miten esimerkiksi kirjallisuudesta ja muista erityistä sivistystä vaativista aiheista keskustellaan.
Samalla tavalla kuin kaikesta muustakin. Jos et ole tutustunut, on vaikeampi keskustella kuin jos olet tutustunut. Ei siinä mistään muusta ole kyse.
No joo, en osaa nyt enää tähän kommentoida mitään, kun näköjään kysymystä ei edes haluta ymmärtää. Minusta eksakteista aiheista on vaikeaa keskustella, kun taas erilaisista kokemuksista, mielipiteistä ja epävarmoista asioista riittää juttua vaikka miten paljon. Jos ajatellaan vaikka Seitsemää veljestä ja kahta ihmistä, jotka ovat sen lukeneet noin 10 vuotta sitten, niin millainen keskustelu siitä syntyy ja miksi ja millaisessa tilanteessa?
Kirjallisuushan just synnyttää niitä kokemuksia ja herättää niitä tunteita ja ajatuksia. Nää on ihan kirjallisuuden ydinfunktioita. Kyllä mulla riittää paljon sanottavaa ja mielipiteitä vaikka sitten 10 vuoden takaisesta lukukokemuksesta, jos se oli jotenkin merkittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hjghjghjh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsdgsdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fdgdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.
Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.
Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?
No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.
No esimerkiksi itseni tapauksessa sattuu olemaan niin, että lapseni äiti on 11 vuotta nuorempi ja edellisessäkin suhteessa oli nainen 7 vuotta nuorempi. Selvästikin minulla tuntuu natsaavan vähän nuorempien naisten kanssa jostain syystä, joten olisi aika hölmöä sulkea heidät pois hausta ilman syytä. Se ei kuitenkaan tarjoita, ettenkö uskoisi että omanikäiseni nainen voisi olla minulle se oikea. Siksi siinä ikähaarukassa on se yläpää omassa iässäni. Luulisi, että kypsemmillä naisilla olisi se itsetuntokin jo jotenkin kohdillaan. Toki monella onkin vastausten perusteella. Mutta jos haluaa pelata itsensä ulos erilaisista mahdollisuuksista tuolla tavalla, niin minkäs sille voi.
Nainen voi olla 11v nuorempi mutta ei 11v vanhempi? Ja ilmeisesti ne suhteet niihin nuoriin naisiin ovat kuitenkin päättyneet, joten joku kuitenkin meni pieleen?
Jos 39-vuotias mies haluaa lapsia, niin ei, nainen ei voi olla 11 vuotta vanhempi. Ymmärrätkö miksi?
- eri
Miksi se mies vasta 39-vuotiaana herää haluamaan lapsia?
Polkuja ja olosuhteita on monenlaisia. Miksi niin moni nainen herää samaan asiaan vasta 35-vuotiaana, kun alkaa olla jo munat loppu korista eli oikeastikin kiire?
Ei ne miesten siittiöt oikeasti säily niin kovin paljon pidempään tai paremmin. Heitä vaan ei tästä jostain syystä pelotella.
niinistö on eri mieltä.
Ei ole. Kysy häneltä montako vuotta yrittivät, ja riittikö usko onnistumiseen koko taipaleen ajan, ja pitikö lopputulosta pienenä ihmeenä vai ei.
Entä sitten? Kyllä moni aikuinen ihminen haluaa siltikin tavoitella jotain, joka ei välttämättä ole varma nakki.
Siitä vaan! Eiköhän se lapsen saanti kellekään ole varma nakki missään iässä, eikä lapsen terveys eikä lopulta mikään elämässä. Mutta perheen suunnittelusta ei tosiaan tuossa tilanteessa enää voi puhua.
39 -vuotiaan miehen mahdollisuudet isäksi ovat vielä varsin hyvät. Äidin myös. Toki jokainen nelissäkympissä lapsenteon aloittava tietää, että välttämättä ei onnistu, mutta se on silloin hyväksyttävä riski.
Totta tämäkin. En minä väitä tässä muuta kuin että miesten on ihan turha yrittää ulkoistaa hedelmällisyyden aiheuttamia aikapaineita perheen suunnitelusta kokonaan naisille. Vaikka julkinen keskustelu ja yleinen mielipide aiheesta pitkään onkin ollut täysin yksipuolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".
No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.
Se, että ei pidä koulutustasoa merkittävänä parinvalintakriteerinä ei todellakaan tarkoita että "sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa."
Sinulle on ilmeisesti täysin käsittämätön ajatus että joku voisi kohdella alemmin koulutettua naista (tai miestä) tasaveroisena kumppanina eikä petikaverina. Hurjaa, mutta kertoo edelleen enemmän omasta ajatusmaailmastasi kuin mistään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".
No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.
Se, että ei pidä koulutustasoa merkittävänä parinvalintakriteerinä ei todellakaan tarkoita että "sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa."
Sinulle on ilmeisesti täysin käsittämätön ajatus että joku voisi kohdella alemmin koulutettua naista (tai miestä) tasaveroisena kumppanina eikä petikaverina. Hurjaa, mutta kertoo edelleen enemmän omasta ajatusmaailmastasi kuin mistään muusta.
Älä nyt yritä. Tässäkin ketjussa moni väittää, että miehiä kiinnostaa pääasiassa ulkonäkö. Ja tuollaisen miehen kanssa ei minusta kenenkään kannata suhteeseen ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
Kun ei tuo vaan ole totta. Musta kiinnostutaan usein luonteen, käytöksen ja ulkonäön perusteella. Kiinnostus lopahtaa siihen kohtaan kun kerron mitä teen.
oletko h.uora?
Täytyy myöntää, että naisessa työkyvyttömyyseläke tai huoraaminen eli seksin myyminen ovat varmaan ainoa turn offit, joita ei voi muilla ominaisuuksilla pelastaa. Työttömyyskin menee, jos ei taustalla ole pelkkä peruskoulu eikä koskaan ole ollut töissä.
Ja mikä sun oma koulutuksesi ja työsi on?
Korkeakoulututkinto löytyy, mutta tutkinnon ulkopuolelta kulttuurin parista tienaan elantoni. Ei, en ole tuttu lehtien kansista. Siellä on paljon muutakin työtä taustalla.
Ok, no ei tämä sitten maailmankuvaani mullista. Onko sun kuitenkin vaikea löytää/saada naisia?
Ei nyt erityisesti. Itse olen ollut itselleni se suurin este. Se mitä naiset puhuu ja väittää, on harvoin se miten elämä naisia kuljettaa. Monesti miehet ottavat liian tosissaan naisten jutut ja vähän säikähtävät niitä. Eivät naiset niin ehdottomia ole kuin väittävät.
Tämäkin on kyllä totta. Itse olin opiskelu- ja urakeskeinen suorittaja lukiossa ja opiskelun alkuvaiheessa ja seurustelu ja parisuhde oli suurinpiirtein viimeinen asia ajatuksissani. Kaveriporukassakin torjuin heti jos kukaan yhtään yritti lähestyä seurustelumielessä. Kunnes vastaan tuli oikea tyyppi ja vei jalat alta. Mentiin sitten heti parikymppisenä opiskelijoina naimisiin. Enpä olisi itse, eikä kukaan muukaan minut tuntevat tätä olisi voinut etukäteen uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".
No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.
Se, että ei pidä koulutustasoa merkittävänä parinvalintakriteerinä ei todellakaan tarkoita että "sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa."
Sinulle on ilmeisesti täysin käsittämätön ajatus että joku voisi kohdella alemmin koulutettua naista (tai miestä) tasaveroisena kumppanina eikä petikaverina. Hurjaa, mutta kertoo edelleen enemmän omasta ajatusmaailmastasi kuin mistään muusta.
Älä nyt yritä. Tässäkin ketjussa moni väittää, että miehiä kiinnostaa pääasiassa ulkonäkö. Ja tuollaisen miehen kanssa ei minusta kenenkään kannata suhteeseen ryhtyä.
Ei nyt puhuta siitä mitä "moni väittää" vaan ihan siitä mitä itse kirjoitit. Vai etkö enää seisokaan sanojesi takana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.
Ei nuo asiat tosiaan loogisesti suljekaan toisiaan pois, mutta käytännössä kyllä. Ihmiset on ensisijaisesti sosiaalisia eläimiä, ja jokainen meistä joka ei ole kirjolla lukee vähintään alitajuisesti sanottujen asioiden sosiaalisia merkityksiä jotka eivät sisälly itse sanoihin. Esim. sellainen haluttava ja koulutettu mies ei haluaisi tulla sekoitetuksi niihin miehiin jotka sanovat ettei koulutuksella ole väliä, ja ymmärtää riittävän hyvin sosiaalisia merkityksiä ettei jätä niitä uhalla huomiotta. Välitti hän sitten itse henkilökohtaisesti koulutuksesta tai ei, ja vaikka tekisikin mieli alleviivata tätä asiaa.
Eli käytännössä on siis kyse ennakkoluuloistasi. M.O.T.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.
Ei nuo asiat tosiaan loogisesti suljekaan toisiaan pois, mutta käytännössä kyllä. Ihmiset on ensisijaisesti sosiaalisia eläimiä, ja jokainen meistä joka ei ole kirjolla lukee vähintään alitajuisesti sanottujen asioiden sosiaalisia merkityksiä jotka eivät sisälly itse sanoihin. Esim. sellainen haluttava ja koulutettu mies ei haluaisi tulla sekoitetuksi niihin miehiin jotka sanovat ettei koulutuksella ole väliä, ja ymmärtää riittävän hyvin sosiaalisia merkityksiä ettei jätä niitä uhalla huomiotta. Välitti hän sitten itse henkilökohtaisesti koulutuksesta tai ei, ja vaikka tekisikin mieli alleviivata tätä asiaa.
Eli käytännössä on siis kyse ennakkoluuloistasi. M.O.T.
Tätä en kutsuisi ennakkoluuloksi, mutta toki sinä saat jos tahdot. Tietenkään toisesta ei voi tietää kaikkea pinnallisten merkkien perusteella. Mutta se ei tarkoita sitä etteikö ihmiset tarkoituksenmukaisesti suunnittelisi omia pinnallisia merkkejään, ja etteikö niiden lukeminen olisi täysin järkevä ja myös tarkoituksenmukainen tapa hankkia toisesta tietoa. Sen nyt vähintään, osaako käyttää näitä merkkejä etevästi vai ei. Ja sellaista moni nainen mieheltä toivoo, etenkin fiksut naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.
Minä en voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka sanoo, ettei häntä kiinnosta minun koulutukseni tai työni. Mitä ystävyyttä on se, ettei kiinnosta toiselle tärkeät asiat? Ei se ole mitään ystävyyttä.
Näin akateemisena miehenä haluaisin sivusta huomauttaa että et voi vetää yhtäläisyysmerkkejä väitteiden "naisen koulutuksella ei ole väliä" ja "naisen ammatti ei kiinnosta" välille. Ensimmäinen tarkoittaa että miestä kiinnostaa naisen koulutus yhtä paljon oli nainen esimerkiksi lähihoitaja, sairaanhoitaja tai lääkäri, mutta ei kerro mitään kiinnostuksen tasosta, kun taas jälkimmäisessä kiinnostuksen taso on matala. Minulle tärkeintä on että nainen viihtyy työssään, on onnellinen ja ei tuo työpaikan ongelmia ainakaan kovin useasti kotiin. Koulutustaso on toissijainen ja tuo lisäarvoa lähinnä jos se on yhdistynyt sivistyneen käytöksen kanssa. Vaimo oli tutustuessa baarissa töissä ja ihastuin hänen aitouteen ja ystävällisyyteen, joten voin sanoa että vaikka hän myöhemmin sai myös akateemisen tutkinnon, niin sillä koulutusasteella ei ollut tälle tohtorille mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".
No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.
Se, että ei pidä koulutustasoa merkittävänä parinvalintakriteerinä ei todellakaan tarkoita että "sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa."
Sinulle on ilmeisesti täysin käsittämätön ajatus että joku voisi kohdella alemmin koulutettua naista (tai miestä) tasaveroisena kumppanina eikä petikaverina. Hurjaa, mutta kertoo edelleen enemmän omasta ajatusmaailmastasi kuin mistään muusta.
Älä nyt yritä. Tässäkin ketjussa moni väittää, että miehiä kiinnostaa pääasiassa ulkonäkö. Ja tuollaisen miehen kanssa ei minusta kenenkään kannata suhteeseen ryhtyä.
Ei nyt puhuta siitä mitä "moni väittää" vaan ihan siitä mitä itse kirjoitit. Vai etkö enää seisokaan sanojesi takana?
Seison. Jos mies sanoo, että ulkonäkö on puolison valinnassa tärkein/ainoa kriteeri, ei sellaiseen mieheen kannata uhrata aikaa. Jos koulutettu mies sanoo, ettei naisen koulutuksella ole mitään merkitystä, ei sellaiseen mieheen kannata tuhlata aikaa. Ja jos mies puhuu väheksyvästi mistä tahansa koulutusalasta, ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.
Koska oikeasti fiksuja miehiä löytyy kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ghgghgfh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.
Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Sehän on ihan siitä kiinni, että jos substanssi ei riitä käymään keskustelua. Ei mullakaan riitä keskusteluun vaikkapa Putouksesta, mutta eipä tuota lähipiirissäni muut katelekaan kuin kansakoulun käyneet mummot.
En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki?
Jos on ongelmaa sosiaalisissa taidoissa, voi olla vaikeaa ymmärtää toisten sosiaalista käytöstä tai keskusteluja.
Ja vielä vaikeampaa siitä ymmärtämisestä tekee se, että kukaan ei kerro esimerkkejä. Mikä siinä vastaamisessa on näin vaikeaa? Haukutte tyhmäksi ja sosiaalisesti kömpelöksi, mutta ette voi mitenkään edes yrittää selittää, vaikka ihan tosissani ja mielestäni asiallisesti kysyn. Pelkkää naljailua vain tulee. Tällaistako se keskustelu sitten teidän mielestänne on? Arvuuttelua, vihjailua, yläpuolelle asettumista.
Harrastukset ovat hyvä puheenaihe. Elokuvat, kirjat jne. Matkat ja unelmat. Työ on ainakin minulle huono puheenaihe, sillä siinä on niin paljon vaitiolovelvollisuuden alaisia juttuja, etten mielelläni edes puhu työstäni. Kun nettideittailin pyysin jopa miehiltä, ettei kerrottaisi mitään työstä tai koulutuksista ennen treffejä, jotta olisi avoin mieli. Melkein kaikki miehet kuitenkin laittoivat oman koulutuksensa ja ammattinsa ja vaativat saada tietää myös minun ammattini.
En kysynyt keskustelunaiheita. Juuri noista aiheista osaan itsekin keskustella. Minä kysyin, miten esimerkiksi kirjallisuudesta ja muista erityistä sivistystä vaativista aiheista keskustellaan.
Samalla tavalla kuin kaikesta muustakin. Jos et ole tutustunut, on vaikeampi keskustella kuin jos olet tutustunut. Ei siinä mistään muusta ole kyse.
No joo, en osaa nyt enää tähän kommentoida mitään, kun näköjään kysymystä ei edes haluta ymmärtää. Minusta eksakteista aiheista on vaikeaa keskustella, kun taas erilaisista kokemuksista, mielipiteistä ja epävarmoista asioista riittää juttua vaikka miten paljon. Jos ajatellaan vaikka Seitsemää veljestä ja kahta ihmistä, jotka ovat sen lukeneet noin 10 vuotta sitten, niin millainen keskustelu siitä syntyy ja miksi ja millaisessa tilanteessa?
Kirjallisuushan just synnyttää niitä kokemuksia ja herättää niitä tunteita ja ajatuksia. Nää on ihan kirjallisuuden ydinfunktioita. Kyllä mulla riittää paljon sanottavaa ja mielipiteitä vaikka sitten 10 vuoden takaisesta lukukokemuksesta, jos se oli jotenkin merkittävä.
Okei. Ehkä ajattelen tämän sitten liian vaikeasti. Kun minusta se, että kerrot, mitä tunteita tai ajatuksia jokin kirja sinussa herättää, ei ole keskustelua kirjallisuudesta, vaan niistä ajatuksista (mitä ne nyt sitten kulloinkin ovat). Kun esim luin fiktiivisen kirjan ihmisten kloonaamiseen liittyen ja keskustelin siitä heränneistä ajatuksista, mielestäni keskustelin kloonaamisesta ja sen eettisyydestä enkä kirjallisuudesta.
Palauttakaamme mieliin kaksi olennaista asiaa:
1. Koulutus ei ole sama asia kuin tasa-arvoinen suhde jossa ratkaisee muukin kuin seksuaalinen haluttavuus. Koulutustason ja älykkyyden välillä on korrelaatio, mutta se ei päde yksilötasolla.
ts. jos nainen hakee koulutettua miestä tai mies hakee koulutettua naista (vrt. älykäs/sivistynyt kumppani), kyse on _statuksesta_. Siitä mitä muut ajattelevat.
2. Ikä vaikuttaa naisiin vs miehiin eri tavalla. Fakta on että mies voi hankkia lapsia vanhempana kuin nainen, ja että markkina-arvo toimii eri tavalla. Naisella on nuorena huippukausi jota miehet eivät pääse kokemaan missään iässä - mutta selvää on että jos nuoruus/hedelmällisyys lisää kysyntää, vanhuus laskee sitä. Ei ole mahdollista ulkonäön rupsahdettua siirtyä pelaamaan miesten korteilla, joissa status on ässä. Kakkua ei voi syödä ja säästää.
Naiset syntyvät lottovoittajina, miehet köyhinä. Mutta miehillä on paremmat mahdollisuudet ansaita lisää markkina-arvoa (raha, status, itsevarmuus, seksikokemus, jne).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".
No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.
Suurin osa korkeakoulutetuista miehistä ei todellakaan hae korkeakoulutettuja naisia.
Miehiä ei pääsääntöisesti kiinnosta naisen koulutus tai tienestit pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Plääh. Ei todellakaan tarvitse olla kiinnostunut kumppanin koulutuksesta vaikka haluaisikin tasa-arvoisen kumppanin ja ystävän. Tavallaan tuo väitteesi kyllä kertoo jotain sinusta.
Minä en voisi olla ystävä ihmisen kanssa, joka sanoo, ettei häntä kiinnosta minun koulutukseni tai työni. Mitä ystävyyttä on se, ettei kiinnosta toiselle tärkeät asiat? Ei se ole mitään ystävyyttä.
Näin akateemisena miehenä haluaisin sivusta huomauttaa että et voi vetää yhtäläisyysmerkkejä väitteiden "naisen koulutuksella ei ole väliä" ja "naisen ammatti ei kiinnosta" välille. Ensimmäinen tarkoittaa että miestä kiinnostaa naisen koulutus yhtä paljon oli nainen esimerkiksi lähihoitaja, sairaanhoitaja tai lääkäri, mutta ei kerro mitään kiinnostuksen tasosta, kun taas jälkimmäisessä kiinnostuksen taso on matala. Minulle tärkeintä on että nainen viihtyy työssään, on onnellinen ja ei tuo työpaikan ongelmia ainakaan kovin useasti kotiin. Koulutustaso on toissijainen ja tuo lisäarvoa lähinnä jos se on yhdistynyt sivistyneen käytöksen kanssa. Vaimo oli tutustuessa baarissa töissä ja ihastuin hänen aitouteen ja ystävällisyyteen, joten voin sanoa että vaikka hän myöhemmin sai myös akateemisen tutkinnon, niin sillä koulutusasteella ei ollut tälle tohtorille mitään väliä.
Et sinä voi sanoa, ettei vaimon älykkyydellä ollut merkitystä. Ei minunkaan mieheni ollut tohtori, kun tutustuimme, mutta tottakai ne samat ominaisuudet, jotka mahdollistivat välttelemisen, olivat hänessä jo tutustuessamme. Sama koskee vaimoasi. Yhteiskuntaluokat meillä on hyvin tiedostamattomalla tavalla päässämme, mutta ei se tarkoita silti, etteivätkö ne oikeasti ohjaisi toimintaamme paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".
No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.
Suurin osa korkeakoulutetuista miehistä ei todellakaan hae korkeakoulutettuja naisia.
Miehiä ei pääsääntöisesti kiinnosta naisen koulutus tai tienestit pätkääkään.
Paitsi että tuo ei ole totta. Nainen ottaa todennäköisemmin itseään alemmin koulutetun puolison kuin mies. Tämä on ihan tutkittu fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/nirsot_sinkut_et…
Naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa, vaan mieluisaa ulkonäköä ja sopivaa luonnetta. Eli jos nainen haluat sen unelmien miehen niin siisti itsesi ja käyttäydy asiallisesti.
Miehen tuloilla ei onneksi ole myöskään väliä, jos mies vain tienaa enemmän kuin nainen.
En nyt oikein ymmärrä tätä yhteyttä. Jos koulutettu nainen haluaa kumppanikseen koulutetun miehen, miten siitä voidaan tehdä sellainen johtopäätös, että naisille on vaikeaa käsittää, että miehet eivät etsi naisesta tutkintoa. Miten ne naisen omat toiveet tarkoittaisivat sitä, että he eivät tiedostaisi, että miehellä on erilaiset toiveet? Onko tässä nyt sellainen oletus, että naisen pitää lakata etsimästä koulutettua miestä todistaakseen, että hyväksyy miesten erilaiset kriteerit?
Ei ole mitään oletuksia. Korkeasti koulutettua naista vain harmitti, ettei korkeakoulututkinto takaa menestystä miesmarkkinoilla, kun siat etsivät vain sellaista miellyttävän luonteen omaavaa ja mukavan näköistä naista.
Eihän se tosiaan mitään takaa, mutta on kiinnostavimpiin miehiin edellytys kuitenkin. Kuten se ulkonäkö ja luonnekin. Mutta minun havaintojeni mukaan miehet useimmin ja ensimmäiseksi noista joustavat kyllä siitä luonteesta.
Niin. Ensisijaisesti tosiaan naiset opiskelevat, koska haluavat itselleen mieleisen ammatin ja koulutuksen.
Mutta on myös miehiä, joille puolison koulutuksella on merkitystä, ja näitä naisen kannattaa ensisijaisesti tavoitella. Ensinnäkin siksi, että ovat fiksuja ja koulutettuja itsekin, mutta erityisesti siksi, että näkevät naiset tasa-arvoisina kumppaneina, joista etsitään ystävää ja kumppania, ei vaan jotain, jonka kanssa on seksiä.
Siksi miehet,jotka sanovat, ettei naisen koulutuksella ole väliä, kannattaa ohittaa nopeasti.
Melkoisen älyllisen kuperkeikan saa heittää ennenkuin "puolison koulutuksella ei ole merkitystä" tarkoittaisi sitä että etsii vain "jotain jonka kanssa on seksiä".
No suurin osa korkeasti koulutetuista miehistä haluaa nimenomaan korkeasti koulutetun vaimon, koska hakee kumppania, ei vain petikaveria. Jos mies sanoo, että ulkonäkö ratkaisee, niin kertoohan se jo suoraan, ettei sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa. Ja sellainen mies ei taas naisen näkökulmasta ole kovin kiinnostava.
Se, että ei pidä koulutustasoa merkittävänä parinvalintakriteerinä ei todellakaan tarkoita että "sillä ole merkitystä, onko yhteisiä harrastuksia, yhteisiä keskustelunaiheita, ei tarvitse osata tukea ja kannustaa toista uralla eteenpäin jne. Eli etsitään vain seksuaalisesti kiinnostavaa puolisoa."
Sinulle on ilmeisesti täysin käsittämätön ajatus että joku voisi kohdella alemmin koulutettua naista (tai miestä) tasaveroisena kumppanina eikä petikaverina. Hurjaa, mutta kertoo edelleen enemmän omasta ajatusmaailmastasi kuin mistään muusta.
Älä nyt yritä. Tässäkin ketjussa moni väittää, että miehiä kiinnostaa pääasiassa ulkonäkö. Ja tuollaisen miehen kanssa ei minusta kenenkään kannata suhteeseen ryhtyä.
Ei nyt puhuta siitä mitä "moni väittää" vaan ihan siitä mitä itse kirjoitit. Vai etkö enää seisokaan sanojesi takana?
Seison. Jos mies sanoo, että ulkonäkö on puolison valinnassa tärkein/ainoa kriteeri, ei sellaiseen mieheen kannata uhrata aikaa. Jos koulutettu mies sanoo, ettei naisen koulutuksella ole mitään merkitystä, ei sellaiseen mieheen kannata tuhlata aikaa. Ja jos mies puhuu väheksyvästi mistä tahansa koulutusalasta, ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.
Koska oikeasti fiksuja miehiä löytyy kyllä.
Chapmanin yliopiston tutkimuksessa selvisi että miehille kauneus ja hoikkuus olivat kaksi tärkeintä kriteeriä, ja mikä mielenkiintoisinta, mitä koulutetumpi ja menestyneempi mies oli, sitä vahvemmin kauneuden ja hoikkuuden merkitys ensisijaisina kriteereinä korostui.
https://blogs.chapman.edu/press-room/2015/09/16/chapman-university-publ…
Totuus on että miesten ja naisten haluttavuudessa on eroja. Ei ole mahdollista pelata vastakkaisen sukupuolen korteilla. Minäkin haluaisin että naiset arvostaisivat sitä että olen hoikka, pidän terveydestäni huolta ja kiinnitän tyyliini huomiota. Mutta tosiasiassa nämä asiat joita miehet arvostavat naisessa. eivät ole naisille tärkeimpiä asioita miehessä. Naiset haluavat pituutta, raamikkuutta, jykevää leukaa, matalaa ääntä (ns. geneettinen komeus), rahaa ja statusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ghgghgfh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsfasdfasdfa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.
Juu, täsmälleen samaa olen pariinkin otteeseen kysynyt tällä palstalla, mutta tähän ei tule muuta vastausta kuin "et vain tajua". Ja siis ihan akateeminen nainen olen itsekin, mutta esim klassikkokirjallisuudesta tai historian tapahtumista en ole koskaan keskustellut kenenkään ihmisen kanssa. Tietysti niihin voi jossain sopivassa yhteydessä viitata, mutta ne viittaukset eivät kyllä kokonaista keskustelua kovin pitkälle kannattele.
Sehän on ihan siitä kiinni, että jos substanssi ei riitä käymään keskustelua. Ei mullakaan riitä keskusteluun vaikkapa Putouksesta, mutta eipä tuota lähipiirissäni muut katelekaan kuin kansakoulun käyneet mummot.
En minä kyllä keksi, mitä Putouksessakaan on keskusteltavaa. "katsoitko putouksen, se kohta oli hauska, niin minustakin". Mitä muuta? Minusta ei ole mitään järkeä puhua aiheesta, josta molemmat tietävät samat asiat ja ovat suunnilleen samaa mieltä. Jompi kumpi heittää jonkin faktan ja sitä sitten hymistellään ja taivastellaan siinä. Mikä järki?
Jos on ongelmaa sosiaalisissa taidoissa, voi olla vaikeaa ymmärtää toisten sosiaalista käytöstä tai keskusteluja.
Ja vielä vaikeampaa siitä ymmärtämisestä tekee se, että kukaan ei kerro esimerkkejä. Mikä siinä vastaamisessa on näin vaikeaa? Haukutte tyhmäksi ja sosiaalisesti kömpelöksi, mutta ette voi mitenkään edes yrittää selittää, vaikka ihan tosissani ja mielestäni asiallisesti kysyn. Pelkkää naljailua vain tulee. Tällaistako se keskustelu sitten teidän mielestänne on? Arvuuttelua, vihjailua, yläpuolelle asettumista.
Harrastukset ovat hyvä puheenaihe. Elokuvat, kirjat jne. Matkat ja unelmat. Työ on ainakin minulle huono puheenaihe, sillä siinä on niin paljon vaitiolovelvollisuuden alaisia juttuja, etten mielelläni edes puhu työstäni. Kun nettideittailin pyysin jopa miehiltä, ettei kerrottaisi mitään työstä tai koulutuksista ennen treffejä, jotta olisi avoin mieli. Melkein kaikki miehet kuitenkin laittoivat oman koulutuksensa ja ammattinsa ja vaativat saada tietää myös minun ammattini.
En kysynyt keskustelunaiheita. Juuri noista aiheista osaan itsekin keskustella. Minä kysyin, miten esimerkiksi kirjallisuudesta ja muista erityistä sivistystä vaativista aiheista keskustellaan.
Samalla tavalla kuin kaikesta muustakin. Jos et ole tutustunut, on vaikeampi keskustella kuin jos olet tutustunut. Ei siinä mistään muusta ole kyse.
No joo, en osaa nyt enää tähän kommentoida mitään, kun näköjään kysymystä ei edes haluta ymmärtää. Minusta eksakteista aiheista on vaikeaa keskustella, kun taas erilaisista kokemuksista, mielipiteistä ja epävarmoista asioista riittää juttua vaikka miten paljon. Jos ajatellaan vaikka Seitsemää veljestä ja kahta ihmistä, jotka ovat sen lukeneet noin 10 vuotta sitten, niin millainen keskustelu siitä syntyy ja miksi ja millaisessa tilanteessa?
Kirjallisuushan just synnyttää niitä kokemuksia ja herättää niitä tunteita ja ajatuksia. Nää on ihan kirjallisuuden ydinfunktioita. Kyllä mulla riittää paljon sanottavaa ja mielipiteitä vaikka sitten 10 vuoden takaisesta lukukokemuksesta, jos se oli jotenkin merkittävä.
Okei. Ehkä ajattelen tämän sitten liian vaikeasti. Kun minusta se, että kerrot, mitä tunteita tai ajatuksia jokin kirja sinussa herättää, ei ole keskustelua kirjallisuudesta, vaan niistä ajatuksista (mitä ne nyt sitten kulloinkin ovat). Kun esim luin fiktiivisen kirjan ihmisten kloonaamiseen liittyen ja keskustelin siitä heränneistä ajatuksista, mielestäni keskustelin kloonaamisesta ja sen eettisyydestä enkä kirjallisuudesta.
No niin tuossa tapauksessa keskustelitkin. Mutta jos olisit lukenut kaunokirjallisen teoksen, voisi olla eri juttu. Mun kirjallisuutta (tai elokuvia tai sarjoja) koskevissa keskusteluissani mennään vielä aika usein teknisempiin seikkoihin, kerronnan rakenteeseen, kieleen, juoneen ja sen kaareen ja kehitykseen, esiteltyjen teemojen tai hahmojen kulttuurisiin merkityksiin ja siihen olivatko tahallisia jne. jne.
No joo, en osaa nyt enää tähän kommentoida mitään, kun näköjään kysymystä ei edes haluta ymmärtää. Minusta eksakteista aiheista on vaikeaa keskustella, kun taas erilaisista kokemuksista, mielipiteistä ja epävarmoista asioista riittää juttua vaikka miten paljon. Jos ajatellaan vaikka Seitsemää veljestä ja kahta ihmistä, jotka ovat sen lukeneet noin 10 vuotta sitten, niin millainen keskustelu siitä syntyy ja miksi ja millaisessa tilanteessa?