HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äly ja kunnianhimo tekevät muuten seksistäkin parempaa.

Mielenkiintoista.. Siksikö jokaisella älykkömiehellä on aina pantavana vähintään yksi "hullu", koska niiltä saa parasta seksiä?

Älykkömiehet eivät puhu naisista hulluina, eikä heille seksi ole panemista, mutta he kyllä pitävät haasteena sitä, että oppivat tuntemaan juuri oman kumppaninsa tarpeet niin hyvin, että seksi on myös naiselle parasta mahdollista, eikä vain panemista.

Määrittelisitkö nyt älykön tässä vaiheessa? Riittääkö maisteri vai pitääkö olla tohtori? Tehnyt keksintöjä? Älykkyysosamäärä? Pari esimerkkiä heistä jotka ovat mielestäsi älyköitä.

No omalla kohdallani puhun pelkästään tohtoreista, ja heidänkin kohdallaan monipuolisesti älykkäistä sellaisista. Jokainen saa tietysti itse asettaa oman rimansa siihen, mihin haluaa.

Sama. Aina näihin kuitenkin vastaa se dippainssi, joka ei arvosta kulttuuria tai taidetta tai naisia. Se kun vaan ei ole sama asia.

Ei tohtorikaan välttämättä arvosta taidetta tai kulttuuria. Miksi näitä pitäisi jotenkin erityisesti arvostaa? Oikeasti älykästä ja alalleen omistautunutta ihmistä ei yleensä erityisemmin kiinnosta täysin alaan liittymättömät asiat. Ehkä heillä voi olla jotain harrastuksia, joista he pitävät, mutta ne voivat liittyä liikuntaan ihan yhtä todennäköisesti kuin taiteeseen. Toki mitä enemmän pyörii korkeakoulutettujen kanssa, niin sitä enemmän altistuu tällaiselle "sivistykselle" ja siten alkaa helpommin pitämään siitä. Ihan yhtälailla se putkimies voi kiinnostua oopperasta jos kävisi aluksi pakotettuna sitä muutamia kertoja seuraamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äly ja kunnianhimo tekevät muuten seksistäkin parempaa.

Mielenkiintoista.. Siksikö jokaisella älykkömiehellä on aina pantavana vähintään yksi "hullu", koska niiltä saa parasta seksiä?

Älykkömiehet eivät puhu naisista hulluina, eikä heille seksi ole panemista, mutta he kyllä pitävät haasteena sitä, että oppivat tuntemaan juuri oman kumppaninsa tarpeet niin hyvin, että seksi on myös naiselle parasta mahdollista, eikä vain panemista.

Määrittelisitkö nyt älykön tässä vaiheessa? Riittääkö maisteri vai pitääkö olla tohtori? Tehnyt keksintöjä? Älykkyysosamäärä? Pari esimerkkiä heistä jotka ovat mielestäsi älyköitä.

No omalla kohdallani puhun pelkästään tohtoreista, ja heidänkin kohdallaan monipuolisesti älykkäistä sellaisista. Jokainen saa tietysti itse asettaa oman rimansa siihen, mihin haluaa.

Sama. Aina näihin kuitenkin vastaa se dippainssi, joka ei arvosta kulttuuria tai taidetta tai naisia. Se kun vaan ei ole sama asia.

Ei tohtorikaan välttämättä arvosta taidetta tai kulttuuria. Miksi näitä pitäisi jotenkin erityisesti arvostaa? Oikeasti älykästä ja alalleen omistautunutta ihmistä ei yleensä erityisemmin kiinnosta täysin alaan liittymättömät asiat. Ehkä heillä voi olla jotain harrastuksia, joista he pitävät, mutta ne voivat liittyä liikuntaan ihan yhtä todennäköisesti kuin taiteeseen. Toki mitä enemmän pyörii korkeakoulutettujen kanssa, niin sitä enemmän altistuu tällaiselle "sivistykselle" ja siten alkaa helpommin pitämään siitä. Ihan yhtälailla se putkimies voi kiinnostua oopperasta jos kävisi aluksi pakotettuna sitä muutamia kertoja seuraamassa. 

Siksi kirjoitinkin, että monipuolisesti älykästä sellaista. Ei minulle kelpaisi mikään yhteen alaan rajoittunut tyyppi. Enkä pakottaisi ketään minnekään. Minusta on kiva, että mieskin opettaa minulle uusia kiinnostavia asioita.

Ketjun luettuani en voi kuin todeta, että sinkkujen kohtaamattomuus on ainoastaan hyvä asia. Niin puistattavan omahyväisiä ja itsekkäitä minäminä-ihmisiä on tähän ketjuun kommentoinut, ettei kenellekään halua sellaista rangaistusta mitä yhteiselo moisen ihmisen irvikuvan kanssa olisi. 

Paha mennä sanomaan mikä on mennyt _ja missä vaiheessa_ noin pieleen minäkuvan muodostumisessa.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Opettavainen kirjoitus.

Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?

Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.

Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.

Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.

Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.

M/31v

Ja edelleen, jokainen näistä koulutettuja naisia halveksuvasta kirjoituksesta osoittaa, ettei kannata ottaa tuollaista miestä.

Ja yllättäen joukosta löytyy "Akateeminen Nainen" jota pikkuisen ärsyttää tuo itseään korottavien naisten valehteleva asenne. Yliopistossa on aivan samat törppömiehet ahdistelemassa ja puhumassa p.kaa naisista käyttäen yhtä törkeää kieltä kuin amiskassakin. Ei yliopisto sanele sitä, että on "sivistyneempi" ihminen. Amiskundi voi olla käytökseltään ja puhetavoiltaan paljon naista arvostavampi ja älyäkin voi löytyä enemmän. Ei ole koulutustaustasta kiinni vaan menee molempiin suuntiin.

"...kertomusta seksuaalisesta häirinnästä juridiikan alalla. Valitettavan moni niistä liittyy myös opiskeluaikaisiin kokemuksiin. Ammatti-identiteettiä ja juristikunnan kulttuuria rakennetaan jo opiskelijana."

https://www.lakimiesliitto.fi/oikkarit/ajankohtaista/opiskelijajarjesto…

https://www.hs.fi/talous/art-2000005484505.html

Ovatko nämä koulussa ja töissä ahdistelijat nyt niitä sivistymättömiä amisjuntteja vai niitä älykköjä jotka eivät kutsu naisia hulluiksi? Kuuntelevat naisia ja mitä he haluavat ja silleensä?

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mahdollisuudet tällaisella millihenkilöllä on edetä urallaan ja vaurastua?

Olet ymmärtänyt väärin. Kunnianhimo ei tarkoita rahanahneutta vaan sitä, että pyrkii saavuttamaan "jotain" joka on merkityksellistä itselleen. Aidoin kunnianhimo tulee esille silloin, kun palkkiona ei ole rahaa. Silloin ihminen pyrkii ilman palkkiota saavuttamaan täydellisen tuloksen puhtaasti sen takia, että se on hänelle tärkeää.

Voisit lakata piilottelemasta raanahneuttasi luonteenpiirteitä kuvailevien käsitteiden taa ja kirjoittamaan profiiliin tulot vähintään 300 000 e tms.

Yleensä ihmiset määrittävät adjektiivit niin että komea esim. on yleisesti ajateltuna komea tai pitkä on senttimetreissä pitkä eikä vain kyseisen henkilön omasta mielestä pitkä. Mutta jos henkilöllä on vaikeuksia ihan perusadjektiivien käytössä, niin ehkä ei koulutustaso ja älykkyys riitä siihen mitä minä pidän riittävänä.

Komeus on subjektiivista. Toisen komea on toisen ruma. Kyllä pituuskäsityskin korreloi oman pituuden kanssa. Lyhyelle naiselle + 20 cm on jo pitkä mies kun pitkälle naiselle ko. mies on 20 cm liian lyhyt.

Kunnianhimoinen todella määritelmien mukaan tarkoittaa sitä, että haluaa saavuttaa "jotain". Pyrkii ja tekee töitä "sitä" kohti. Se on määritelmä lyhykäisyydessään. Eli emme määritä mitä se on. Jos se on sinulle vain rahaa niin ole rehellinen ja sano se. Sinun halveksimasi veneenrakentaja on silti aivan yhtä kunnianhimoinen kuin rikas salkkumiehesi silloin kuin hän tavoittelee ja pyrkii tekemään virheettömän ja laadukkaan tuotteen. Samoin hän omalla alallaan nousee kunniaan ja maineeseen, siksi että on niin hyvä. Siksi juuri häneltä tilataan. Kunnianhimoisuus tulee suhteeseen samalla tavalla dynamiikaksi molemmilla vaikka heidän ammattinsa olisi eri.

Minun määritelmässäni pitkä on vähintään 180cm pitkä vaikka itse olen 153cm. Useimmille ihmisille näin on. Kunnianhimo taas useimmille on elämässä eteenpäin pyrkimistä. Kouluttsutumista, uralla vaativampiin tehtäviin hakeutumista, vaurastumista. Sinun kunnianhimosi on perfektionismiä, harvoin toivottu ominaisuus parisuhteessa.

Tämä kirjoittaja on oikeassa.

Komeus on enemmän objektiivista kuin subjektiivista, samoin kuin pituus. On tutkittua että lähes kaikkien naisten mielestä komeimmassa miehessä yhdistyvät samat geneettiset piirteet, vaikka tyylissä ja stailauksessa olisi eroja. Myöskin on tutkittua että mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on yleensä toiveena.

Kunnianhimo tarkoittaa vakiintuneessa puhekielessä juurikin sitä. Kunniaa, muilta saatua ihailua. Eli rahaa ja/tai statusta, jonka osatekijä raha on. Tavoitteet joilla ei saa muiden ihailua tai materialistista hyötyä, ovat naisten silmissä arvottomia.

"Kunnianhimo" on siis käytännössä kiertoilmaisu halulle hankkia rahaa ja statusta, tai tehdä jotain minkä sivutuotteena on lupa odottaa rahaa ja statusta.

Kuule, kun me naiset emme tarvitse mitään kiertoilmaisuja. Jos joku haluaa rahaa ja statusta, hän voi ihan vapaasti ilmaista haluavansa rahaa ja statusta. Miksi ei voisi? Kuvitteletko olevasi niin pelottava, että me joudumme sinun takiasi käyttämään kiertoilmaisuja? Erehdyt.

En ole nettitreffeillä, mutta uskoisin, että sieltä jopa löydät tulorajakriteerejä, joita naiset ovat asettaneet miehille. Ja se on ihan ok.

Ei siihen "palstapelotetta" tarvita. Naiset eivät halua myöntää asiaa edes itselleen. Tämä kävi ilmi tutkimuksista joissa naiset haastatteluissa vastasivat pitävänsä luonnetta tärkeimpänä kriteerinä. Kuitenkin valintatilanteessa ulkonäkö ja raha/status painoivat enemmän vaakakupissa, silloinkin kun valitun miehen luonne edusti vastakohtaa sille mistä nainen oli kertonut pitävänsä.

Enemmistö naisista on gold diggereitä _tiedostamattaan_. Raha, status ja komeus ovat halo-efekti joka saa miehen vaikuttamaan luonteeltaan paremmalta. Esimerkkejä:

- pitkä mies tuntuu älykkäämmältä

- harteikas mies tuntuu kyvykkäämmältä

- jykevä leuka saa miehen tuntumaan rohkeammalta ja luotettavammalta

- matalaäänisen miehen vitseille nauretaan herkemmin

- varakas mies pystyy järjestämään treffeille paremmat puitteet, ja on naisen silmissä lähtökohtaisesti mielenkiintoinen, joten treffien tunnelma on ABC:n kuppilassakin ensi sekunnista alkaen parempi

- esim. Kimi Räikkösen tavallisuus on sytyttävä luonteenpiirre ("sehän olikin ihan tavallinen, vau!"), huonosti pukeutuva kuuluisa tutkija on eksentrinen eikä tyylitajuton, jne

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Opettavainen kirjoitus.

Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?

Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.

Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.

Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.

Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.

M/31v

Etpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta. 

Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä. 

Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.

Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä. 

Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äly ja kunnianhimo tekevät muuten seksistäkin parempaa.

Mielenkiintoista.. Siksikö jokaisella älykkömiehellä on aina pantavana vähintään yksi "hullu", koska niiltä saa parasta seksiä?

Älykkömiehet eivät puhu naisista hulluina, eikä heille seksi ole panemista, mutta he kyllä pitävät haasteena sitä, että oppivat tuntemaan juuri oman kumppaninsa tarpeet niin hyvin, että seksi on myös naiselle parasta mahdollista, eikä vain panemista.

Määrittelisitkö nyt älykön tässä vaiheessa? Riittääkö maisteri vai pitääkö olla tohtori? Tehnyt keksintöjä? Älykkyysosamäärä? Pari esimerkkiä heistä jotka ovat mielestäsi älyköitä.

No omalla kohdallani puhun pelkästään tohtoreista, ja heidänkin kohdallaan monipuolisesti älykkäistä sellaisista. Jokainen saa tietysti itse asettaa oman rimansa siihen, mihin haluaa.

Sama. Aina näihin kuitenkin vastaa se dippainssi, joka ei arvosta kulttuuria tai taidetta tai naisia. Se kun vaan ei ole sama asia.

Ei tohtorikaan välttämättä arvosta taidetta tai kulttuuria. Miksi näitä pitäisi jotenkin erityisesti arvostaa? Oikeasti älykästä ja alalleen omistautunutta ihmistä ei yleensä erityisemmin kiinnosta täysin alaan liittymättömät asiat. Ehkä heillä voi olla jotain harrastuksia, joista he pitävät, mutta ne voivat liittyä liikuntaan ihan yhtä todennäköisesti kuin taiteeseen. Toki mitä enemmän pyörii korkeakoulutettujen kanssa, niin sitä enemmän altistuu tällaiselle "sivistykselle" ja siten alkaa helpommin pitämään siitä. Ihan yhtälailla se putkimies voi kiinnostua oopperasta jos kävisi aluksi pakotettuna sitä muutamia kertoja seuraamassa. 

Siksi kirjoitinkin, että monipuolisesti älykästä sellaista. Ei minulle kelpaisi mikään yhteen alaan rajoittunut tyyppi. Enkä pakottaisi ketään minnekään. Minusta on kiva, että mieskin opettaa minulle uusia kiinnostavia asioita.

Ei kelpaa yhteen alaan rajoittunut tyyppi, mutta viittaat erityisesti tohtoreihin :D eikö parempi valinta olisi useamman korkeakoulututkinnon jamppa tai sivuainerohmu

ohis

Vierailija kirjoitti:

Ketjun luettuani en voi kuin todeta, että sinkkujen kohtaamattomuus on ainoastaan hyvä asia. Niin puistattavan omahyväisiä ja itsekkäitä minäminä-ihmisiä on tähän ketjuun kommentoinut, ettei kenellekään halua sellaista rangaistusta mitä yhteiselo moisen ihmisen irvikuvan kanssa olisi. 

Paha mennä sanomaan mikä on mennyt _ja missä vaiheessa_ noin pieleen minäkuvan muodostumisessa.

Miesten ja naisten käsitys toisistaan muodostuu pääasiassa ikävuosina 15-25.

Entinen seurustelukulttuuri on murentunut "seksuaalisen vapautumisen" myötä, ja siksi yhä useammalta puuttuu positiiviset muistot vastakkaisesta sukupuolesta.

Yhä suurempi osa pojista katselee sivusta kun tytöt vuorotellen seurustelevat luokan cooleimman pojan kanssa. Yliopistossa yhä useampi nainen suosii sinkkuilua ja käyttää seksuaalisen markkina-arvonsa hyödyksi valkkaamalla fuckbuddyksi komean, kokeneen ja muidenkin naisten suosiman miehen.

Tyttöjen/naisten kokemukset taas koostuvat aikaisempaa enemmän pelimiehistä jotka ensin sytyttävät, mutta lopulta paljastuvat pelkän p.llun perässä juoksijoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Opettavainen kirjoitus.

Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?

Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.

Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.

Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.

Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.

M/31v

Etpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta. 

Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä. 

Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.

Tämäpä juuri. Säälittää lähinnä nämä naisettomuuttaan kipuilevat miehet. Omien kertomustensa mukaan ovat mukavia ja kunnollisia ja sitten ihmetellään kun ei käy flaksi eikä kukaan kiinnostu. Täällä sitten yritetään rautalangasta vääntää, millaisia naisia ja miten kannattaisi lähestyä, mutta kun se ei vaan mene jakeluun. Sitten ollaan niin katkeria ja vihamielisiä kun ei joka naiselle kelvatakkaan. Itse taas ei pidetä esim pulskempaakaan naista minään , vaikka niistäkin voisi se aito ja lämmin kumppani löytyä. Saarnataan vaan naisille miten pitää antaa tilaisuus ja katsoa syvemmälle. Ja tätä samaa viikosta toiseen.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mahdollisuudet tällaisella millihenkilöllä on edetä urallaan ja vaurastua?

Olet ymmärtänyt väärin. Kunnianhimo ei tarkoita rahanahneutta vaan sitä, että pyrkii saavuttamaan "jotain" joka on merkityksellistä itselleen. Aidoin kunnianhimo tulee esille silloin, kun palkkiona ei ole rahaa. Silloin ihminen pyrkii ilman palkkiota saavuttamaan täydellisen tuloksen puhtaasti sen takia, että se on hänelle tärkeää.

Voisit lakata piilottelemasta raanahneuttasi luonteenpiirteitä kuvailevien käsitteiden taa ja kirjoittamaan profiiliin tulot vähintään 300 000 e tms.

Yleensä ihmiset määrittävät adjektiivit niin että komea esim. on yleisesti ajateltuna komea tai pitkä on senttimetreissä pitkä eikä vain kyseisen henkilön omasta mielestä pitkä. Mutta jos henkilöllä on vaikeuksia ihan perusadjektiivien käytössä, niin ehkä ei koulutustaso ja älykkyys riitä siihen mitä minä pidän riittävänä.

Komeus on subjektiivista. Toisen komea on toisen ruma. Kyllä pituuskäsityskin korreloi oman pituuden kanssa. Lyhyelle naiselle + 20 cm on jo pitkä mies kun pitkälle naiselle ko. mies on 20 cm liian lyhyt.

Kunnianhimoinen todella määritelmien mukaan tarkoittaa sitä, että haluaa saavuttaa "jotain". Pyrkii ja tekee töitä "sitä" kohti. Se on määritelmä lyhykäisyydessään. Eli emme määritä mitä se on. Jos se on sinulle vain rahaa niin ole rehellinen ja sano se. Sinun halveksimasi veneenrakentaja on silti aivan yhtä kunnianhimoinen kuin rikas salkkumiehesi silloin kuin hän tavoittelee ja pyrkii tekemään virheettömän ja laadukkaan tuotteen. Samoin hän omalla alallaan nousee kunniaan ja maineeseen, siksi että on niin hyvä. Siksi juuri häneltä tilataan. Kunnianhimoisuus tulee suhteeseen samalla tavalla dynamiikaksi molemmilla vaikka heidän ammattinsa olisi eri.

Minun määritelmässäni pitkä on vähintään 180cm pitkä vaikka itse olen 153cm. Useimmille ihmisille näin on. Kunnianhimo taas useimmille on elämässä eteenpäin pyrkimistä. Kouluttsutumista, uralla vaativampiin tehtäviin hakeutumista, vaurastumista. Sinun kunnianhimosi on perfektionismiä, harvoin toivottu ominaisuus parisuhteessa.

Tämä kirjoittaja on oikeassa.

Komeus on enemmän objektiivista kuin subjektiivista, samoin kuin pituus. On tutkittua että lähes kaikkien naisten mielestä komeimmassa miehessä yhdistyvät samat geneettiset piirteet, vaikka tyylissä ja stailauksessa olisi eroja. Myöskin on tutkittua että mitä lyhyempi nainen, sitä suurempi pituusero on yleensä toiveena.

Kunnianhimo tarkoittaa vakiintuneessa puhekielessä juurikin sitä. Kunniaa, muilta saatua ihailua. Eli rahaa ja/tai statusta, jonka osatekijä raha on. Tavoitteet joilla ei saa muiden ihailua tai materialistista hyötyä, ovat naisten silmissä arvottomia.

"Kunnianhimo" on siis käytännössä kiertoilmaisu halulle hankkia rahaa ja statusta, tai tehdä jotain minkä sivutuotteena on lupa odottaa rahaa ja statusta.

Kuule, kun me naiset emme tarvitse mitään kiertoilmaisuja. Jos joku haluaa rahaa ja statusta, hän voi ihan vapaasti ilmaista haluavansa rahaa ja statusta. Miksi ei voisi? Kuvitteletko olevasi niin pelottava, että me joudumme sinun takiasi käyttämään kiertoilmaisuja? Erehdyt.

En ole nettitreffeillä, mutta uskoisin, että sieltä jopa löydät tulorajakriteerejä, joita naiset ovat asettaneet miehille. Ja se on ihan ok.

Ei siihen "palstapelotetta" tarvita. Naiset eivät halua myöntää asiaa edes itselleen. Tämä kävi ilmi tutkimuksista joissa naiset haastatteluissa vastasivat pitävänsä luonnetta tärkeimpänä kriteerinä. Kuitenkin valintatilanteessa ulkonäkö ja raha/status painoivat enemmän vaakakupissa, silloinkin kun valitun miehen luonne edusti vastakohtaa sille mistä nainen oli kertonut pitävänsä.

Enemmistö naisista on gold diggereitä _tiedostamattaan_. Raha, status ja komeus ovat halo-efekti joka saa miehen vaikuttamaan luonteeltaan paremmalta. Esimerkkejä:

- pitkä mies tuntuu älykkäämmältä

- harteikas mies tuntuu kyvykkäämmältä

- jykevä leuka saa miehen tuntumaan rohkeammalta ja luotettavammalta

- matalaäänisen miehen vitseille nauretaan herkemmin

- varakas mies pystyy järjestämään treffeille paremmat puitteet, ja on naisen silmissä lähtökohtaisesti mielenkiintoinen, joten treffien tunnelma on ABC:n kuppilassakin ensi sekunnista alkaen parempi

- esim. Kimi Räikkösen tavallisuus on sytyttävä luonteenpiirre ("sehän olikin ihan tavallinen, vau!"), huonosti pukeutuva kuuluisa tutkija on eksentrinen eikä tyylitajuton, jne

 

Lähde, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äly ja kunnianhimo tekevät muuten seksistäkin parempaa.

Mielenkiintoista.. Siksikö jokaisella älykkömiehellä on aina pantavana vähintään yksi "hullu", koska niiltä saa parasta seksiä?

Älykkömiehet eivät puhu naisista hulluina, eikä heille seksi ole panemista, mutta he kyllä pitävät haasteena sitä, että oppivat tuntemaan juuri oman kumppaninsa tarpeet niin hyvin, että seksi on myös naiselle parasta mahdollista, eikä vain panemista.

Määrittelisitkö nyt älykön tässä vaiheessa? Riittääkö maisteri vai pitääkö olla tohtori? Tehnyt keksintöjä? Älykkyysosamäärä? Pari esimerkkiä heistä jotka ovat mielestäsi älyköitä.

No omalla kohdallani puhun pelkästään tohtoreista, ja heidänkin kohdallaan monipuolisesti älykkäistä sellaisista. Jokainen saa tietysti itse asettaa oman rimansa siihen, mihin haluaa.

Sama. Aina näihin kuitenkin vastaa se dippainssi, joka ei arvosta kulttuuria tai taidetta tai naisia. Se kun vaan ei ole sama asia.

Ei tohtorikaan välttämättä arvosta taidetta tai kulttuuria. Miksi näitä pitäisi jotenkin erityisesti arvostaa? Oikeasti älykästä ja alalleen omistautunutta ihmistä ei yleensä erityisemmin kiinnosta täysin alaan liittymättömät asiat. Ehkä heillä voi olla jotain harrastuksia, joista he pitävät, mutta ne voivat liittyä liikuntaan ihan yhtä todennäköisesti kuin taiteeseen. Toki mitä enemmän pyörii korkeakoulutettujen kanssa, niin sitä enemmän altistuu tällaiselle "sivistykselle" ja siten alkaa helpommin pitämään siitä. Ihan yhtälailla se putkimies voi kiinnostua oopperasta jos kävisi aluksi pakotettuna sitä muutamia kertoja seuraamassa. 

Siksi kirjoitinkin, että monipuolisesti älykästä sellaista. Ei minulle kelpaisi mikään yhteen alaan rajoittunut tyyppi. Enkä pakottaisi ketään minnekään. Minusta on kiva, että mieskin opettaa minulle uusia kiinnostavia asioita.

Ei kelpaa yhteen alaan rajoittunut tyyppi, mutta viittaat erityisesti tohtoreihin :D eikö parempi valinta olisi useamman korkeakoulututkinnon jamppa tai sivuainerohmu

ohis

Minä en ainakaan ole tavannut vielä tohtoria, jota kiinnostaisi vain oma alansa ja kahden tohtorin kanssa olen ollut naimisissakin ja ystäväpiirini koostuu lähinnä heistä.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun luettuani en voi kuin todeta, että sinkkujen kohtaamattomuus on ainoastaan hyvä asia. Niin puistattavan omahyväisiä ja itsekkäitä minäminä-ihmisiä on tähän ketjuun kommentoinut, ettei kenellekään halua sellaista rangaistusta mitä yhteiselo moisen ihmisen irvikuvan kanssa olisi. 

Paha mennä sanomaan mikä on mennyt _ja missä vaiheessa_ noin pieleen minäkuvan muodostumisessa.

No niin, eli olemme ihan samaa mieltä. Ihmisillä on erilaisia arvomaailmoja, ja parisuhde kannattaa solmia ihmisen kanssa, jonka kanssa arvomaailmat kohtaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki luonne ja elämänarvot vaikuttavat suhteessa, mutta kuka kiinnostuu niiden perusteella toisesta pariutumismielessä? Tunnen sinänsä hyväluonteisia ja suunnilleen samat arvot omaavia ihmisiä, mutta en tunne minkäänlaista kiinnostusta heihin parisuhdemielessä. Taatusti tarvitaan jotain muutakin.

Minä kiinnostun.

Mahdat olla tutustunut heihin aika pintapuolisesti, koska jokainen ihminen on oma yksilönsä. Ei ole kahta samanlaista ihmistä. Tai ehkä olet itse tylsyyden huippu? Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä jos arvopohja on väärä. Sen takia ihmiset eroavat niin paljon, koska he keskittyvät pinnallisiin asioihin eivätkä ihmisen sisimpään.

Eli mielestäsi ulkonäöstä ei saa viehättyä, eikä sillä perusteella saa kiinnostua ihmisestä. Mutta enhän nyt voi jokaiseen hyväluonteiseen ihmiseen tutustua syvällisemmin, niin pitäis vähä enemmän saada ohjetta mistä asioista sitten saisi kiinnostua. Ei se riitä viehättämään, että toinen on hyväluontoinen ihminen ja hoitaa asiansa. Niin tekee monet muutkin.

Ulkonäön ei saa antaa olla määräävä tekijä jos pyrkii elinikäiseen suhteeseen. Ulkonäkö muuttuu, talous voi kaatua jne. , mikä on oletettavasti kaikkein pysyvintä ihmisessä? Perusluonne. Ihmistä on niin vaikeaa muuttaa ja ihmisen on itsensä niin vaikea muuttua. Sitäkin tapahtuu, mutta useimmin onnettomuuden tai vanhuuden sairauksien kautta.

Aika köyhältä tuntuu tuo käsityksesi ihmisen luonteesta, millaisia robotti-ihmisiä olet oikein tavannut? Sellaisia jotka eivät avoimesti uskalla näyttää sisintään? Mielestäni joka ikinen ihminen jonka olen eläissäni tavannut on erilainen kuin joku toinen. Kukaan ei ole ollut toisensa klooni.

Mitä se komeus tai kauneus auttaa silloin kun perhettä kohtaa tragedia? Mitä se auttaa kun riitelette yöllä vaipan vaihdosta? Ei mitään.

Jos haluaa pitkän liiton niin kannattaa miettiä itsessään ja toisessa ihmisessä tällaisia ominaisuuksia. Nämä ovat eron tunnusmerkit, joten kannattaa valita tarkoin se kumppani niin, ettei itse kohdista näitä häneen, eikä hän kohdista näitä itseen.

Kriittisyys

Halveksunta

Suojautuminen

Muurin rakentaminen

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_k…

Teillä pitää olla yhteys ja kemiaa jotta saatte homman toimimaan. Kaikkiin "pieniin varoitusmerkkeihin" kannattaa suhtautua vakavasti. Jos jo rakkauden huumassa tulee esiin tällaisia niin miten jatkossa? Se huumahan kestää sen kaksi vuotta ja sen jälkeen pitäisi pärjätä sen ihmisen kanssa ihan ilman huumaa. Sellaisia ihmisiä ei niin paljon ole joista ei keksisi jotain moitittavaa.

Eli etsit sellaista ihmistä jonka luonne ja persoona kolahtaa yksiin sinun luonteesi kanssa.

Silloin voit noudattaa pitkän liiton kulmakiviä:

THE 8 STEPS 

1. Never change each other

2. Compliment them 

3. Revisit the past 

4. Always listen

5. Don't get comfortable 

6. Do chores together 

7. Workout together

8. Take a weekly walk

http://www.dailymail.co.uk/femail/article-4270544/The-ten-secrets-long-…

Jokaisen vakan pitäisi valita se oma henkinen kansi. Silloin sinulla on oikeasti parisuhde, eikä ulkonäköön perustuva panosuhde jossa on hillittömästi ongelmia, koska luonteet eivät sovi yhteen.

Jos ulkonäkö ei saa vaikuttaa, niin miksi (palstan) miehille ylipaino on niin valtava este? Jos sporttista naista haluavat, jotta on samanlainen elämäntapa, niin esimerkiksi kuulantyöntäjissä ja keihäänheittäjissä on erittäin sporttisia naisia, mutta silti eivät taitaisi ulkonäöltään kelvata. Ja taviksissa on vaikka kuinka paljon liikuntaa aktiivisesti harrastavia pullukoita.

Minä en ymmärrä, miksi pitäisi mennä yhteen ihmisen kanssa, jota ei pidä puoleensavetävänä ja siis seksuaalisesti haluttavana JA joka on "henkisesti sopiva kansi". Maailmasta kun löytyy sellaisiakin. Seksitön suhde olisi minulle kauhistus ja seksiä puolestaan en voisi haluta miehen kanssa, jota en pidä haluttavana eli puoleensa vetävänä eli minun silmissäni hyvännäköisenä.

Ei kukaan sanonut, että pitäisi ottaa joku epäviehättävä vaan, ettei viehättävä/seksikäs ulkonäkö ole pitkän liiton tae vaan pitkän liiton takeena ovat aivan muut tekijät. Siksi ihmiset eivät valitse pitkää liittoa vaan lyhyitä panosuhteita ja valittavat sinkkuuttaan tai aikamiespoikuuttaan, huomaatkos? Siksi ihmiset eroavat, koska valitsivat ulkonäön eivätkä luonteen mukaan. Ihmiset saavat haluta ihan mitä tahansa, mitä ikinä keksivät haluta, mutta sillä haluamisella ei välttämättä ole mitään merkitystä. Sitten pitää haluta mieluummin olla yksin jos ei sitä unelmaa saa. Jokainen voi miettiä mikä on itselleen tärkeintä. Niin, sehän on suhteellista miten alhaiset kriteerit ihmisellä on, jos kriteerit ovat alhaalla niin seksikkäitä ja henkisiä kansia löytyy pilvin pimein.. Jos kriteerit ovat ylhäällä niin ei löydy ja sitten pitää lopettaa se marmatus.

Amal Clooney on juristi ja hän meni naimisiin entisen kenkämyyjän, George Clooneyn kanssa. Ruma ja kouluttamaton mies. Onko George kunnianhimoinen näyttelijä vai saiko omaisuutensa vain siksi, että on joidenkin mielestä komea? Kukin voi pohtia omien subjektiivisten näkemystensä mukaan miksi juristia kiinnostaisi kenkämyyjän jutut. Vai ovatko he sittenkin henkinen vai peräti henkinen ja fyysinen match? Kuka tietää. Zeta-Jones saa rahaa liitostaan Douglasin kanssa, hän on kuitenkin sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Siksikö, ettei Douglas ollut seksuaalisesti haluttava vai siksi ettei heillä ole mitään puhuttavaa? Ai niin, mutta vaikka minusta Douglas on öklö niin hänet on äänestetty maailman seksikkäimmäksi mieheksi...

En oikein ymmärrä miten George Clooney ja Michael Douglas ovat esimerkkejäsi kouluttamatomia miehistä, joilla käy silti flaksi. George Clooney on opiskellut poliittista journalismia Northern Kentucky University ssä - tosin jätti opinnot kesken. Michael Douglas on valmistunut näyttelijäksi Kalifornian yliopistosta. Ehkäpä molemmille on tästä koulutustaustasta jotain sivistystä ja keskustelutaitoisia tarttunut mukaan.

Minä en ylipäänsä ymmärrä, miksi joku käyttää esimerkkeinä amerikkalaisia julkkiksia, joita hän tuskin henkilökohtaisesti tuntee. Eiköhän noiden esimerkkihenkilöiden elämä ole aika kaukana palstalaisten elämästä. Tulee väistämättä mieleen, että julkkiksia esimerkkinä käyttävällä ihmisellä ei ole ystäviä ja tuttavia ja normaaleja sosiaalisia verkostoja.

Siksi, että Amal nai kenkäkauppiaan vaikka on "akateeminen nainen". Kun taas Jaana Vantaalta ei helkutissa nai, koska kenkäkauppias on ihan takalistosta. Ei minkään arvoinen!!!

Ja siksi, että suurin osa AV:ltä ei tunne sukulaisiani ja tuttaviani, mutta sentään moni tietää Amalin ja Georgen.

Missä ulottuvuudessa Clooney on verrattavissa kenkäkauppiaaseen?

Kai ymmärrät, ettei ne naiset jotka toivovat esim. korkeaa koulutusta yleensä ole kiinnostuneita siitä maisteri tai tohtori nimikkeestä vaan sen mukanaan tuomasta sivistyksestä ja ammatista?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Opettavainen kirjoitus.

Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?

Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.

Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.

Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.

Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.

M/31v

Useimmiten perhe kuitenkin perustetaan sellaisen ihmisen kanssa, johon tuntee vetoa ja josta pitää. Monilla naisilla on 25-30-vuotiaana jo kokemusta niistä amisjampoista, joten he tietävät, mitä he eivät ainakaan halua. Joka tapauksessa suurempi osa akateemisista naisista kuin akateemisista miehistä pariutuu alemmin koulutetun kanssa, vaikka miehet täällä muuta väittävät. Väittelemällä et voita kenenkään kiintymystä etkä myöskään pysty pakottamaan toista parisuhteeseen, jollei henkilö itse siihen halua kanssasi ryhtyä.

Vaikka parisuhde olisi lastenteon jälkeen pelkkiä pas*avaippoja ja kodin luuttuamista, ei se tarkoita sitä, että aikaisempi yhteiselämä tai pariskunnan loppu elämä menisi samoissa merkeissä. Jollei naisten puolisoa koskevilla mieltymyksillä ole mitään väliä miesten silmissä, ei voida odottaa, että miesten mieltymyksillä on merkitystä toiseen suuntaan. Koko parinmuodostus voitaisiin yhtä hyvin arpoa, mutta onneksi parisuhteilu ei ole pakollista, ja osa voi jättää koko leikin suosiolla väliin.

Puheesi huippulahjakkaista hipeistä samoin kuin muut lennokkaat maalailusi voit työntää aunukseesi, eikä yliopistosta valmistuminen ole naisille mitään ihmeellistä, vaan normimenoa, jota kaltaisesi alisuoriutujat eivät millään kykene käsittämään. Ja taasko ne ahkerat ja tunnolliset tytöt vs. huippulahjakkaat pojat vedettiin tähän, mutta sinä pidätkin ilmeisesti stereotypioista ja kliseistä? Itse olet tietysti se huippulahjakas, superälykäs, väärinymmärretty poika, jonka neroutta nti keskiverrot eivät kykene käsittämään. Omaperäistä, kun mies toisensa jälkeen pakenee itse luomiinsa myytteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äly ja kunnianhimo tekevät muuten seksistäkin parempaa.

Mielenkiintoista.. Siksikö jokaisella älykkömiehellä on aina pantavana vähintään yksi "hullu", koska niiltä saa parasta seksiä?

Älykkömiehet eivät puhu naisista hulluina, eikä heille seksi ole panemista, mutta he kyllä pitävät haasteena sitä, että oppivat tuntemaan juuri oman kumppaninsa tarpeet niin hyvin, että seksi on myös naiselle parasta mahdollista, eikä vain panemista.

Määrittelisitkö nyt älykön tässä vaiheessa? Riittääkö maisteri vai pitääkö olla tohtori? Tehnyt keksintöjä? Älykkyysosamäärä? Pari esimerkkiä heistä jotka ovat mielestäsi älyköitä.

No omalla kohdallani puhun pelkästään tohtoreista, ja heidänkin kohdallaan monipuolisesti älykkäistä sellaisista. Jokainen saa tietysti itse asettaa oman rimansa siihen, mihin haluaa.

Sama. Aina näihin kuitenkin vastaa se dippainssi, joka ei arvosta kulttuuria tai taidetta tai naisia. Se kun vaan ei ole sama asia.

Ei tohtorikaan välttämättä arvosta taidetta tai kulttuuria. Miksi näitä pitäisi jotenkin erityisesti arvostaa? Oikeasti älykästä ja alalleen omistautunutta ihmistä ei yleensä erityisemmin kiinnosta täysin alaan liittymättömät asiat. Ehkä heillä voi olla jotain harrastuksia, joista he pitävät, mutta ne voivat liittyä liikuntaan ihan yhtä todennäköisesti kuin taiteeseen. Toki mitä enemmän pyörii korkeakoulutettujen kanssa, niin sitä enemmän altistuu tällaiselle "sivistykselle" ja siten alkaa helpommin pitämään siitä. Ihan yhtälailla se putkimies voi kiinnostua oopperasta jos kävisi aluksi pakotettuna sitä muutamia kertoja seuraamassa. 

Siksi kirjoitinkin, että monipuolisesti älykästä sellaista. Ei minulle kelpaisi mikään yhteen alaan rajoittunut tyyppi. Enkä pakottaisi ketään minnekään. Minusta on kiva, että mieskin opettaa minulle uusia kiinnostavia asioita.

Ei kelpaa yhteen alaan rajoittunut tyyppi, mutta viittaat erityisesti tohtoreihin :D eikö parempi valinta olisi useamman korkeakoulututkinnon jamppa tai sivuainerohmu

ohis

Minä en ainakaan ole tavannut vielä tohtoria, jota kiinnostaisi vain oma alansa ja kahden tohtorin kanssa olen ollut naimisissakin ja ystäväpiirini koostuu lähinnä heistä.

Minä en ole tavannut yhtään ihmistä, jota kiinnostaisi vain yksi asia elämässä. Näissä kulttuuritapahtumissasi taas käy ihmisiä laidasta laitaan. Aika  harhoissa elät jos kuvittelet heidän olevan vain korkeakoulutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Opettavainen kirjoitus.

Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?

Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.

Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.

Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.

Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.

M/31v

Etpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta. 

Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä. 

Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.

Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä. 

Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.

Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan. 

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun luettuani en voi kuin todeta, että sinkkujen kohtaamattomuus on ainoastaan hyvä asia. Niin puistattavan omahyväisiä ja itsekkäitä minäminä-ihmisiä on tähän ketjuun kommentoinut, ettei kenellekään halua sellaista rangaistusta mitä yhteiselo moisen ihmisen irvikuvan kanssa olisi. 

Paha mennä sanomaan mikä on mennyt _ja missä vaiheessa_ noin pieleen minäkuvan muodostumisessa.

Miesten ja naisten käsitys toisistaan muodostuu pääasiassa ikävuosina 15-25.

Entinen seurustelukulttuuri on murentunut "seksuaalisen vapautumisen" myötä, ja siksi yhä useammalta puuttuu positiiviset muistot vastakkaisesta sukupuolesta.

Yhä suurempi osa pojista katselee sivusta kun tytöt vuorotellen seurustelevat luokan cooleimman pojan kanssa. Yliopistossa yhä useampi nainen suosii sinkkuilua ja käyttää seksuaalisen markkina-arvonsa hyödyksi valkkaamalla fuckbuddyksi komean, kokeneen ja muidenkin naisten suosiman miehen.

Tyttöjen/naisten kokemukset taas koostuvat aikaisempaa enemmän pelimiehistä jotka ensin sytyttävät, mutta lopulta paljastuvat pelkän p.llun perässä juoksijoiksi.

Tunnetko sinä edes ihan tavallisia ihmisiä? Oman aikuisen lapseni ystävä- ja tuttavaporukan + serkkujen elämää seuranneena en tunnista kuvaamaasi ilmiötä. Ihan tavallisia nuoruuden parisuhteita siellä on. Jokunen on alkanut seurustella jo lukiossa ja on edelleen saman ihmisen kanssa yhdessä. Useammalla on kuitenkin ollut joku nuoruuden juttu (kuten meilläkin ehti käydä 2-3 tyttöystävää/ystävätyttöä silloin kun poika oli 15-18), josta on sittemmin erottu, mutta 25-30 -ikäisinä taitaa jokaisella heistä olla enemmän tai vähemmän vakava parisuhde. Myönnän, etten äkkiseltään jaksa muistella ketä kaikkia kavereita pojallani oli saati selvittää heidän parisuhdestatustaan, mutta uskallan väittää, että suurimmalla osalla kuvio on ollut ihan tuo sama kuin mitä omallakin sukupolvellani tuossa iässä. Ja pääkaupunkiseudulla + yliopistokaupungeissa asuvista nuorista aikuisista on nyt kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Opettavainen kirjoitus.

Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?

Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.

Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.

Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.

Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.

M/31v

Etpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta. 

Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä. 

Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.

Tämäpä juuri. Säälittää lähinnä nämä naisettomuuttaan kipuilevat miehet. Omien kertomustensa mukaan ovat mukavia ja kunnollisia ja sitten ihmetellään kun ei käy flaksi eikä kukaan kiinnostu. Täällä sitten yritetään rautalangasta vääntää, millaisia naisia ja miten kannattaisi lähestyä, mutta kun se ei vaan mene jakeluun. Sitten ollaan niin katkeria ja vihamielisiä kun ei joka naiselle kelvatakkaan. Itse taas ei pidetä esim pulskempaakaan naista minään , vaikka niistäkin voisi se aito ja lämmin kumppani löytyä. Saarnataan vaan naisille miten pitää antaa tilaisuus ja katsoa syvemmälle. Ja tätä samaa viikosta toiseen.

Ei vaan ollaan surullisia, kun ei kelvata kellekään, vaikka miten koittaisi panostaa. Musta tuntuu, että pullukkanaiset ovat kaikkein tylyimpiä, kun nainen on niin paljon isompi kuin minä ja loukkaantuu siitä, mikä purkautuu ilkeänä kommenttina

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun luettuani en voi kuin todeta, että sinkkujen kohtaamattomuus on ainoastaan hyvä asia. Niin puistattavan omahyväisiä ja itsekkäitä minäminä-ihmisiä on tähän ketjuun kommentoinut, ettei kenellekään halua sellaista rangaistusta mitä yhteiselo moisen ihmisen irvikuvan kanssa olisi. 

Paha mennä sanomaan mikä on mennyt _ja missä vaiheessa_ noin pieleen minäkuvan muodostumisessa.

Miesten ja naisten käsitys toisistaan muodostuu pääasiassa ikävuosina 15-25.

Entinen seurustelukulttuuri on murentunut "seksuaalisen vapautumisen" myötä, ja siksi yhä useammalta puuttuu positiiviset muistot vastakkaisesta sukupuolesta.

Yhä suurempi osa pojista katselee sivusta kun tytöt vuorotellen seurustelevat luokan cooleimman pojan kanssa. Yliopistossa yhä useampi nainen suosii sinkkuilua ja käyttää seksuaalisen markkina-arvonsa hyödyksi valkkaamalla fuckbuddyksi komean, kokeneen ja muidenkin naisten suosiman miehen.

Tyttöjen/naisten kokemukset taas koostuvat aikaisempaa enemmän pelimiehistä jotka ensin sytyttävät, mutta lopulta paljastuvat pelkän p.llun perässä juoksijoiksi.

Ja entä sitten? 

Enpä ole kyllä pitkän aikaan nähnyt näin katkeraa naista. Toivottavasti on trolli, koska jos ei ole, niin ehdotan kyllä että suljet tietokoneen ja mietit mikä elämässäsi on vialla ja korjaat sen, jotta et olisi näin vihainen.