Lue keskustelun säännöt.
Miten lepytän mieheni?
10.02.2018 |
Suututin taas mieheni jankkaamalla ihan koko päivän samaa riitaa inttäen. Nyt mies ei enää jaksanut vaan lähti ovesta ulos sanoen perässä hyvästi. Mua kaduttaa ihan kamalasti. Ihan turhaan suututin miehen ihan pikkujutusta vielä. Jankkasin omaa kantaa asiaan ihan koko päivän aamusta iltaan riidellen. Mikä hitto mua vaivaa. Joo oon huomannut olevani hieman turhautunut elämääni, vaikka oikeasti kaikki on tilanteeseen nähden hyvin. Meillä on ihanat yhteiset lapset ja yksi heistä vain muutaman kuukauden ikäinen. Joo on kiva olla lasten kanssa, mutta turhauttavaa olla neljän seinän sisällä kun pienintä ei voi kerhoihinkaan viedä flunssakautena.Miten saisin lepyteltyä mieheni? Lähetin miehelle jo muutaman tekstiviestin joissa pyysin anteeksi. Toivon, että mies tulisi edes kotiin yöksi. Toisaalta oon ollut niin paska etten kai ansaitse sitä. Hitto kun kaduttaa.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
suuseksi on nyt ainoa keino selvitä tästä kriisistä.
Mies ei ole synnytyksen jälkeen ehdittanut seksiä kertaakaan. Varsinaisia haluja mulla ei ole verenvuodon, laskeuman ja imetyksen vuoksi. Toki jos asia tuolla hoituisi ja mies sitä itse ehdottaisi varmastikin suostuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24 oli ap. pahus kun unohdan aina merkata.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse miehesi tautipelon vuoksi pysyä neljän seinän sisällä, ihan hullua tommonen. Ei ihme, jos päässäsi heittää.
Nyt ryhdistäydy ja järjestä lapsiarki sellaiseksi, että nautit siitä. Miehesi ilmeisesti ei pysty millään asettumaan asemaasi, koska vaatii sukta älyttömyyksiä.
Eli menenkö vauvankin kanssa kerhoon vaikka tämä on vasta noin 4kk? Miten muut vanhemmat tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse miehesi tautipelon vuoksi pysyä neljän seinän sisällä, ihan hullua tommonen. Ei ihme, jos päässäsi heittää.
Nyt ryhdistäydy ja järjestä lapsiarki sellaiseksi, että nautit siitä. Miehesi ilmeisesti ei pysty millään asettumaan asemaasi, koska vaatii sukta älyttömyyksiä.
Eli menenkö vauvankin kanssa kerhoon vaikka tämä on vasta noin 4kk? Miten muut vanhemmat tekee?
No tasan menet. Niin muutkin vanhemmat tekee, eivätkä piileksi kotona. Johan siinä isommat lapsetkin turhautuu, jos ei kavereitaan saa tautipelon vuoksi nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla ap sentään mies on siinä 'kuunteluetäisyydellä', meillä taas mies lähtee heti toran alettua oven karmit kaulassa pihalle (ok-talo) eikä jää siihen paikalle, joten se tora mikälie lässähtää siihen ja jää jotenkin "kesken". Tai sitten mä kinaan itseni kanssa. Mies pakenee sitä tilannetta, mutta kun aikaa kuluu ja mies ilmestyy takaisin, niin siihen asiaan ei enää palata ja miehen mielestä kaikki ok. Mutta kun ei ole! Ilma jää puhdistamatta. Ainakin mun mielestä kaikki jää roikkumaan siihen ilmaan, ja se mua risoo. Ja mies taas ei halua kinata mistään ja kaikki asia, missä on vaikeuskerrointa tarpeeksi, niin mies liukenee niistä. Anteeksi ei sitten pyydelläkään puolin eikä toisin. Rasittavaa tällainenkin.
Asiat kannattaa varmaan puhua sitten kun mies on valmis puhumaan. Eihän niitä voi maton allekaan lakaista. Voisiko aihe olla sama mistä ootte ennenkin vääntäneet ja mies lähtee siksi riidan estoksi karkuun? Yritä joskus kun on rauhallinen tilanne puhya asia lyhyesti ilman hyökkäysasetelmaa ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse miehesi tautipelon vuoksi pysyä neljän seinän sisällä, ihan hullua tommonen. Ei ihme, jos päässäsi heittää.
Nyt ryhdistäydy ja järjestä lapsiarki sellaiseksi, että nautit siitä. Miehesi ilmeisesti ei pysty millään asettumaan asemaasi, koska vaatii sukta älyttömyyksiä.
Eli menenkö vauvankin kanssa kerhoon vaikka tämä on vasta noin 4kk? Miten muut vanhemmat tekee?
No tasan menet. Niin muutkin vanhemmat tekee, eivätkä piileksi kotona. Johan siinä isommat lapsetkin turhautuu, jos ei kavereitaan saa tautipelon vuoksi nähdä.
Tämä voisi kyllä helpottaa asioita paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ylipäätään miesten kanssa paras lähestymiskeino on olla jonkin aikaa ihan hiljaa ja sitten lyhyesti pyytää anteeksi ja sanoa selkeä syy, mistä hermostuminen johtui. Tässä vaiheessa ei enää sanaakaan miehen syyttämistä tai muuta neuroottisuutta.
Tämä!
Ja sen jälkeen reidet tai suu auki.
Pitemmällä tähtäimellä kannattaa tosiaan miettiä omaa käyttäytymistä ja reagointejaan asioihin, ja lopettaa turhanpäiväinen jankkaus ja nalkutus. Se tekee kaikkien elämästä helvettiä ja tuhoaa lopulta parisuhteen. Muista myös kehua miestä ja kiittää, ei väliä vaikka olisi ihan pienikin asia. Arvostus hellii sisäistä luolamiestä.
Mies ei tullut yöksi kotiin, eikä ole vieläkään kotona. Todennäköisesti nukkuu toisaalla tai korjaa jossain autoaan. Silti ahdistaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä suikkari on mun neuvo. Jos ei sillä lepy niin sitten ei millään. Me miehet ollaan niin helppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse miehesi tautipelon vuoksi pysyä neljän seinän sisällä, ihan hullua tommonen. Ei ihme, jos päässäsi heittää.
Nyt ryhdistäydy ja järjestä lapsiarki sellaiseksi, että nautit siitä. Miehesi ilmeisesti ei pysty millään asettumaan asemaasi, koska vaatii sukta älyttömyyksiä.
Eli menenkö vauvankin kanssa kerhoon vaikka tämä on vasta noin 4kk? Miten muut vanhemmat tekee?
Reippaasti vaan vauva mukaan normaalin elämän touhuihin. Jos tauteja pelkäät, niin tartunnat tulevat jos ovat tullakseen, esim vanhempien tai perheen muiden lasten kautta. Minun kolmas poikani syntyi eräänä maanantaina klo 13, ja keskiviikkona klo 18 olimme jo koko porukalla kauppakeskuksen ihmisvilinässä ostosreissulla.
Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä suikkari on mun neuvo. Jos ei sillä lepy niin sitten ei millään. Me miehet ollaan niin helppoja.
Jos mies ehdottaa sitä niin ok.Epäilen että ei ehdota kun ei ole ehdottanut vielä kertaakaan vauvan 4kk syntymän jälkeen. Normaalisti mies haluaa aina 69. Viime yö on eka yö kun mies oli poissa synnytyksen jälkeen. Ei ole kyse mistää toisesta olen varma. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suuseksi on nyt ainoa keino selvitä tästä kriisistä.
Mies ei ole synnytyksen jälkeen ehdittanut seksiä kertaakaan. Varsinaisia haluja mulla ei ole verenvuodon, laskeuman ja imetyksen vuoksi. Toki jos asia tuolla hoituisi ja mies sitä itse ehdottaisi varmastikin suostuisin.
Voisithan myös itse ehdottaa... :)
Riidassanne itse aihe taisi olla ihan sivuseikka. Todellisuudessa ap kaipasi huomiota, hyväksyntää, pientä kiitosta tekemästään työstä ja oikeaa aikuiskontaktia. Suurin osa riidoista syntyy kuulluksi tulemisen tarpeesta. Yritä selittää tämä miehellesi, mutta muista myös että mies on ihan samassa tilanteessa. Kuuntele myös häntä ja anna miehelle samaa kuin mitä kaipaat itse, huomiota ja arvostusta.
Vierailija kirjoitti:
Riidassanne itse aihe taisi olla ihan sivuseikka. Todellisuudessa ap kaipasi huomiota, hyväksyntää, pientä kiitosta tekemästään työstä ja oikeaa aikuiskontaktia. Suurin osa riidoista syntyy kuulluksi tulemisen tarpeesta. Yritä selittää tämä miehellesi, mutta muista myös että mies on ihan samassa tilanteessa. Kuuntele myös häntä ja anna miehelle samaa kuin mitä kaipaat itse, huomiota ja arvostusta.
Tämä saattaa olla pitkälti totta. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suuseksi on nyt ainoa keino selvitä tästä kriisistä.
Mies ei ole synnytyksen jälkeen ehdittanut seksiä kertaakaan. Varsinaisia haluja mulla ei ole verenvuodon, laskeuman ja imetyksen vuoksi. Toki jos asia tuolla hoituisi ja mies sitä itse ehdottaisi varmastikin suostuisin.
Voisithan myös itse ehdottaa... :)
Unohtui mainita myös, että mulla on raskauskiloja jäljellä. Mitä jos mies ei ehdota niiden ja muiden vaivojen vuoksi. En ala itse tuskin ekana ehdotella. Mies on ennenkin aikaisemman raskauden jälkeen pihdannut raskauskilojen ja riitelyn takia. Silloin riitelimme väsymyksen ja mun puutteen takia. Nyt mulla ei ole piutetta kun ei haluja. Jos halut palailisivat en uskaltaisi tehdä aloitetta torjunnan pelossa. Osaatko sanoa, että kiikastaisiko nyt samasta? Tosin nyt olemme riidelleet aika harvoin, mutta sitten ihan kunnolla jos olemme. ap
Tämä on juuri tätä, itse asialla ei ole paljon merkitystä, ne on yleensä ihan mitättömiä. Sitten haastetaan toiselle vaan riitaa, jätetään "levy päälle". Ei sitä kukaan jaksa kuunnella, eikä mikään suihinotto yms. tuota korjaa. Ainut korjaus on että pyydät anteeksi ja lupaat että se ei tule toistumaan. Ja pidät sitten huolen että ei toistukkaan. Kuukauden-kahden päästä voit mennä jo kerhoihinkin juniorin kanssa. Sitä ennen käy ainakin kävelyillä sen kanssa. Ei kai mikään pakota kirjaimellisesti neljän seinän sisällä vaan olemaan?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suuseksi on nyt ainoa keino selvitä tästä kriisistä.
Mies ei ole synnytyksen jälkeen ehdittanut seksiä kertaakaan. Varsinaisia haluja mulla ei ole verenvuodon, laskeuman ja imetyksen vuoksi. Toki jos asia tuolla hoituisi ja mies sitä itse ehdottaisi varmastikin suostuisin.
Voisithan myös itse ehdottaa... :)
Unohtui mainita myös, että mulla on raskauskiloja jäljellä. Mitä jos mies ei ehdota niiden ja muiden vaivojen vuoksi. En ala itse tuskin ekana ehdotella. Mies on ennenkin aikaisemman raskauden jälkeen pihdannut raskauskilojen ja riitelyn takia. Silloin riitelimme väsymyksen ja mun puutteen takia. Nyt mulla ei ole piutetta kun ei haluja. Jos halut palailisivat en uskaltaisi tehdä aloitetta torjunnan pelossa. Osaatko sanoa, että kiikastaisiko nyt samasta? Tosin nyt olemme riidelleet aika harvoin, mutta sitten ihan kunnolla jos olemme. ap
Joku puhumattomuuden kulttuuri teillä ainakin on, jos et edes tiedä tekeekö miehesi mieli seksiä vaiko ei. Ja jos ei, niin miksi ei. Kyllä parisuhteessa pitäisi puhua myös seksistä tai sen puutteesta, kukaan ei ole sellainen guru että pystyisi lukemaan toisen ajatuksia. Onko teillä fyysistä läheisyyttä laisinkaan? Haleja, suukkoja, hellittelyä? Minun mielestäni suhde on aika heikoilla kantimilla, jos seksi ja halut ovat raskauskiloista kiinni. Aistin myös sinussa itsessäsi epävarmuutta omasta viehätysvoimastasi...
Voisitko ajatella sanovasi jossakin sopivassa ja leppoisassa tilanteessa miehellesi ääneen, että ajatus petipuuhista on taas alkanut kiinnostaa ja olisi kiva jos heiluteltaisiin taas peittoa. Toki valiten omaan suuhusi parhaiten sopivat sanat. :)
Jätä se sika! Ansaitset parempaa!