Lapsen kilpaharrastaminen vai yksi tunti höntsäharrastusta kerta viikkoon?

Meillä lapsi höntsäharrastaa yhden kerran viikossa.

Lapsen saman ikäinen serkku harrastaa samaa juttua kilparyhmässä, treenit 4x viikossa kolme tuntia kerrallaan.

Kukin tavallaan, omani ei ikinä jaksaisi tuota määrää, siksi se kerta viikkoon riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on lapselle pidemmällä tähtäimellä parempi? Kilpaharrastaminen, jossa treenikertoja 4-5 kertaa viikossa vai jokin höntsäharrastus 1x vkossa. Oletetaan, että lapsi tykkää harrastaa molemmissa tapauksissa. Ja nyt puhutaan 4-5 vuotiaasta.

Molempi parempi. Tuskin hänestä mitään lajihuippua tulee, mutta jos silti haluaa käyttää perheen, oman ja lapsen vapaa-ajan harrastamiseen, niin se on sellainen valinta.

Uskon, että ”höntsäharrastamisesta” on lapselle paljon enemmän iloa. Ei vie kaikkea vapaa-aikaa, ei stressaa, ei väsytä. Kavereille ja leikille jää aikaa. Voi harrastaa eri lajeja. Saa viettää enemmän aikaa perheen kanssa ja palautua koulupäivistä.

Saa olla lapsi.

Oma lapseni käy kuvataidekoulua ja ratsastaa. Ei ole kiireinen arki, mutta mielen ja kehon hyvinvointia on. Liikumme koko perhe yhdessä.

Mielestäni alle kouluikäinen ei tarvitse yhtään harrastusta. Päiväkotipäivä on raskas ja illalla ulkoilua oman perheen kanssa tai vapaata leikkimistä. Aivot saa lepoa ja luovat leikit syntyvät vasta, kun on kunnolla aikaa. T. Ope

Mites semmonen välimuoto? Tavoitteellinen harrastaminen ei aina tarkoita kuitenkaan sitä vaativinta kilparyhmää. Meillä käydään 2-3 kertaa viikossa tunti kerrallaan harrastuksessa.

Ainakin näiden vastausten perusteella voisi tulkita, että kilpaharrastamiseen ei kannata lähteä.. on erittäin epätodennäköistä, että meidän lapsesta tulisi menestyvää kilpaurheilijaa.

- Ap

Tuossa iässä ehdottomasti höntsäharrastaminen. Ei kai monessa lajissa ole edes varsinaista kilpaharrastamista alle kouluikäisille, onneksi. Yhteen lajiin keskittyminen liian nuorena vie aikaa kaikelta muulta.

Kilpalajiin voi keskittyä myöhemmin. Onhan moni olympiavoittaja kertonut menestyksen takana olleen monenlaisen liikunnan, vaikka halonhakkuun.

Siinä tapauksessa voisin olla toista mieltä, jos lapsi olisi pienestä pitäen huippulahjakkuus jossakin sellaisessa lajissa, jossa harjoittelu aloitetaan hyvin nuorena ja hän itse olisi kunnianhimoinen. 

Tuonikäiselle on varmasti hyödyllisempää harrastaa kerran viikossa ja käyttää se loppuaika perheen uimahallireissuihin, metsäretkiin, leikkimiseen ulkona ja sisällä, pulkkamäkeen, luistelun ja pyöräilyn opetteluun jne.

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on lapselle pidemmällä tähtäimellä parempi? Kilpaharrastaminen, jossa treenikertoja 4-5 kertaa viikossa vai jokin höntsäharrastus 1x vkossa. Oletetaan, että lapsi tykkää harrastaa molemmissa tapauksissa. Ja nyt puhutaan 4-5 vuotiaasta.

Mikä laji? Ja missäpäin maailmaa 4-5v:llä treenikertoja 4-5 kertaa viikossa? Ja siihen sitten vielä kisat tietty päälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on lapselle pidemmällä tähtäimellä parempi? Kilpaharrastaminen, jossa treenikertoja 4-5 kertaa viikossa vai jokin höntsäharrastus 1x vkossa. Oletetaan, että lapsi tykkää harrastaa molemmissa tapauksissa. Ja nyt puhutaan 4-5 vuotiaasta.

Mikä laji? Ja missäpäin maailmaa 4-5v:llä treenikertoja 4-5 kertaa viikossa? Ja siihen sitten vielä kisat tietty päälle?

Niinkin lähellä kuin Venäjällä jo kolmivuotiailla esim. telinevoimistelussa. 

Pohjoismaat kuuluvat lapsuutta kunnioittaviin yhteiskuntiin ja lasu seuraisi, jos reilusti alle kouluikästä treenattaisiin päivittäin tuntikausia vanhempien tavoitteiden takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on lapselle pidemmällä tähtäimellä parempi? Kilpaharrastaminen, jossa treenikertoja 4-5 kertaa viikossa vai jokin höntsäharrastus 1x vkossa. Oletetaan, että lapsi tykkää harrastaa molemmissa tapauksissa. Ja nyt puhutaan 4-5 vuotiaasta.

Mikä laji? Ja missäpäin maailmaa 4-5v:llä treenikertoja 4-5 kertaa viikossa? Ja siihen sitten vielä kisat tietty päälle?

Niinkin lähellä kuin Venäjällä jo kolmivuotiailla esim. telinevoimistelussa. 

Pohjoismaat kuuluvat lapsuutta kunnioittaviin yhteiskuntiin ja lasu seuraisi, jos reilusti alle kouluikästä treenattaisiin päivittäin tuntikausia vanhempien tavoitteiden takia. 

Niin just Venäjällä. Jotenkin vaan tuntuu, että aloittaja tarkoitti kuitenkin Suomessa tapahtuvaa aktiviteettia....

Taitoluistelu ainakin. 

Täällä Helsingissä on mahdollisuus laittaa lapsi valmennukseen nelivuotiaana monta kertaa viikossa. Tietysti lapsen lahjakkuus mitataan. Kuka tahansa kömpelö pullero ei seurojen erityisvalmennukseen pääse. 

Musiikki on myös toinen. Pikkuviulistit aloittavat tehotreenit usein jo kolme- neljävuotiaina. 

Noi kilpajutut on lähinnä vaan mammojen omaa pätemisen tarvetta varten. Anna sen muksun käydä höntsäämässä  kerran tai  pari viikossa. Höntsäilykin voi johtaa ammattiin. Pääasia että  muksu ITSE valitsee mitä haluaa eikä  aikuinen puutu siihen mitenkään. Ohjailu on totaalisen kielletty, muksun velvollisuus ei ole täyttää mutsin toteuttamatta jääneitä ambitioita ja suunnitelmia.

Puhutaanko pelkästään urheilusta? Musiikissa ei ainakaan ole mitään "höntsää" kerran viikossa tunti -tahdilla, kun harjoittelu tapahtuu pääsääntöisesti itsenäisesti. Sama varmaan monissa luovissa harrastuksissa. Tiettyyn lajiin keskittyminen voi viedä resurssit muista... Tosin jotenkin mystisesti kaikki nämä mun tuntemat himolajiharrastajat löytävät kuitenkin aikaa muihinkin lajeihin ja liikuntaa harrastetaan monipuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Noi kilpajutut on lähinnä vaan mammojen omaa pätemisen tarvetta varten. Anna sen muksun käydä höntsäämässä  kerran tai  pari viikossa. Höntsäilykin voi johtaa ammattiin. Pääasia että  muksu ITSE valitsee mitä haluaa eikä  aikuinen puutu siihen mitenkään. Ohjailu on totaalisen kielletty, muksun velvollisuus ei ole täyttää mutsin toteuttamatta jääneitä ambitioita ja suunnitelmia.

Jep. Usein huomaa et lapsi laitetaan hyvin pienestä just siihen lajiin, jossa ei itse koskaan onnistunut loistamaan... Se on ikävää. Lapsella ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Sit jos lapsi ei haluakaan mennä harkkoihin, niin se pakotetaan ja käännetään pakottaminen jotenkin hyväksi kasvatuksellisessa mielessä