Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Välillä tuntuu kuin meidän perheessä olisi kaksi porukkaa: minä ja lapset toisessa ja lasten isä toisessa
10.02.2018 |
Tänään kun on vapaapäivä, ehdotin, että lähdetään uimahalliin, luistelemaan tai pulkkamäkeen. Lapset oli innoissaan, että lähdetään vaan. Mieheni ei halunnut lähteä. Tämä päivä ei ole poikkeus. Minä käyn kouluikäisten lasten kanssa luistelemassa, pulkkamäessä, retkillä, elokuvissa. Mies on jo aikoja sitten jättäytynyt pois oikeastaan kaikesta yhdessä tekemisestä. Eikä se tarkoita vain kodin ulkopuolista toimintaa. Hän ei ole lukenut lapsille kirjoja tai opettanut pelaamaan lautapelejä. Harrastuksiin hän kuljettaa toki autolla ja auttaa tarvittaessa läksyissä. Silti tuntuu, että minä ja lapset teemme yhdessä kaikenlaista, ja miehelläni on vähän kuin eri elämä. Miten hänet saisi mukaan yhdessä tekemiseen? Ehkä se ei ole välttämätöntä, mutta olisi kurjaa, jos lapsille iskostuu sellainen malli, että isät eivät tee lasten kanssa mitään.
Kommentit (79)
Oma isä oli elämässä paikalla mutta ei läsnä. Pakeni lapsiperhearkea tietokoneen taakse. Nyt on sanonut äitille, että jos saisi mitä tahansa muuttaa elämästään, olisi enemmän meidän lasten kanssa. Mun välit isään tällä hetkellä kohteliaat ja ollaan yhteyksissä vaan esim jos autossa on jotain vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. "Iloitsee" kun menen lasten kanssa ulos---> saa rauhassa olla puhelimella/pelata pleikkaa. Viimeksi sain mukaan päiväkodin pihalle, lapset ei ole jaloiss, ajattelin että vihdoin saa puhua rauhassa jne. Niin ei,naama puhelimessa.
Eilen ilmoitti että alkaa pelaamaan pleikka, sanoin että lähden isompien kanssa luisteleen. Jätti pelaamisen sitten väliin kun "joutui" olemaan 2 vuotiaan kanssa.
Tunnistan ongelman. Mies haluaisi tehdä vain kivoja juttuja. Lasten kanssa touhuaminen ei ole kivaa, koska lapset eivät ole pikkuaikuisia, joiden kanssa kaikki sujuisi ilman kommelluksia. Eihän ne lapset koskaan opikaan, jos heitä ei neuvo ja ohjaa. En minäkään viitsisi aina lähteä lasten kanssa milloin mihinkin, mutta jonkunhan niitä asioita pitää lapsille opettaa.
Tuorein esimerkki tältä aamulta. Lapset halusivat hiihtämään. Ongelma on siinä, että lapset ovat hyvin eritasoisia hiihtäjiä, sillä toinen vasta opettelee ja toinen on jo aika hyvä hiihtäjä. Mies oli heti sitä mieltä ettei kannata lähteä ollenkaan, kun nuorempi ei jaksa kuitenkaan tuntia hiihtää. Miehellä ei siis ole omia suksia, joten olisi ollut sujuvampaa, että minä hiihdän omilla suksillani vanhemman lapsen kanssa ja mies kulkisi pienemmän kanssa. Ei käynyt. Nyt pienempi jäi itkemään kotiin ja minä lähdin vanhemman kanssa. No, nuorempi pääsee hiihtämään iltapäivällä, kun lähden hänen kanssaan. Mies jää luonnollisesti kotiin sohvalle makaamaan.
Sama juttu oli meilläkin. Miestä oli vaikea saada mukaan yhteisiin perheen harrastuksiin ja ulkoiluleikkeihin/peleihin. Ehdotankin sinullekin, että mitäs jos pyydät mukaan tuttavapariskunnan lastensa. Meillä Mies tuli mielellään mukaan sitten jos siskoni perhe tuli myös esim. Pulkkamäkeen. Siinä sai miehet keskenään vaihtaa kuulumisia samalla.
Mitä jos ihan kyyisit mieheltäsi mitä hän haluaisi lasten kanssa tehdä? Jotenkin kuultaa läpi, että sinä olet teillä määrittänyt ne "oikeat" ja hyödylliset tavat. Haluaisiko miehesi lähteä lasten kanssa pilkille, rakennustalkoisiin, sieneen, laavulle, museoon, autokauppojen näyttelyyn, jääkiekkomatsiin, taidenäyttelyyn tms.? Mitkä ovat miehellesi mieluisia harrastuksia tai taitoja, jotka haluaa lapsilleen opettaa? Myös nämä ovat niitä taitoja, joita lapsen olisi hyvä oppia.. Ja aikuinen haroin tietää, mistä kaikesta lapsi innostuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan OK ja normaalia.
Minulla isänä on kuitenkin kokonaisvastuu tästä sakista. Toki lasten kanssa keskenään voin käydä jossain, mutta koko porukalla aivan turhaa hommaa.
Isällä kuuluu olla omat menot ja harrastukset jotta jaksaa tätä touhua. Kuten äidilläkin. Vietän kyllä tarpeeksi aikaa lasten kanssa, kun äiti on menoissaan ja harrastuksissa. Sopii mulle. Varmaan tullut tuo omista vanhemmistani, ja se oli mulle silloin ok ja on sitä nytkin.
Kiitos varmaan myös miituu ja muiden feminismihömpötystenkin. 🙄
Ehkä olet ottanut tosissasi lupauksesi rakastaa kuolemaan asti? Ei liitto aina ruusuilla tanssimista ole, mutta menettelee. kannattaa opetella taito, jos ei voi asioita muuttaa, hyväksyy sen. Oli anopin ohje. Pelaa.
Omakin mies menee eri huoneeseen ja viihtyy virtuaalimaailmassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minuakaan kiinnosta lähteä koko porukalla yhtään mihinkään. Siinä on vaan kolmantena pyöränä äidillä ja lapsella on aivan omat jutut. Kahdestaan voin lapsen kanssa mennä mihin milloinkin se ei ole mikään ongelma. Kotona leikkiminenkin on täysin ok jos lapsen äiti ei ole koko ajan vieressä kyttäämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ihan oikeassa. Siinä toisessa porukassa on yksinään se uhmaikäinen jolla on muita suurempi lapsilisä ja toisessa sinä ja lapset.
Tai sitten se pikku nukkeleikkijä, joka on ominut nukkensa vuosia ja nyt tajuaa että ne ei oo enää pelkästään kivoja.
Miehiä eivät kiinnosta ihan pienet lapset koska heistä ei ole miehelle kaveriksi vaan vasta hieman isompien kanssa voi sitten jo touhuta ja viedä heitä käymään siellä sun täällä JOS miestä kiinnostaa. Suurinta osaa miehistä vaan ei kiinnosta vaan miehen omat harrastukset ja sohvalla passiivisena makoilu vievät pitemmän korren. Koska äiti koittaa sitten järkätä kivoja juttuja lapsille isän ollessa passiivinen, ei isä tunne lapsiaan (koska ei ole nähnyt vaivaa) ja muu perhe sitten menee omia menojaan miehen murjottaessa kotona. EI kyse ole mistään äidin nukkeleikeistä vaan siitä että mies ei katso että hänen pitäisi mitenkään osallistua lasten elämään muuten kuin välttämättömän minimin verran. Ja näitä tapauksia tiedän valtavasti.
Mies taantuu lapseksi jäädessään kakkoseksi omille lapsilleen ja sen seurauksena vetäytyy vastuusta ja perheestään omien juttujensa pariin.
Itse miehenä ja isänä koen tämän suurimmaksi ongelmaksi, ihan lähipiirissä. "Miestä eivät kiinnosta..." Missä vaiheessa te olette hyväksyneet itsellenne sellaisen perhedynamiikan, että mies saa tehdä lasten kanssa, mikä häntä kiinnostaa? Miksi se on juuri mies? Väitän, että alkuperäisessä kirjoituksessa nukkeleikeistä on totuuden siemen; nainen on se, joka nauttii ja haluaa määrätä niistä vauva-ajan jutuista ja on niissä hyvä, koska vauvasta ollaan 24/7 vastuussa. Mies voi töistä tullessaan syöttää (kun nainen sanoo milloin) jne, mutta mies on vain pieni apulainen.
Sieltä hormonihöyryjen keskeltä pitäisi pystyä antamaan se lapsi isälle. Ihan kokonaan päiväksi. Usein. RIntapumppu ja pullot on keksitty. Miehen pitää tutustua lapseen ja sen luonteen kehitykseen sekä taitoihin. Äiti viikonloppulomille. Näistä sovitaan etukäteen ja pidetään kiinni.
Ei tosiaan voi muuta kuin syyttää itseään, jos alkuasetelma on se, että miehen osalta vaan toivotaan parasta ja annetaan olla, jos se ei itsestään toteudu. En usko, että kukaan nainenkaan olisi ilosta hihkuen yhtäkkiä 100%supernainen lapsille, joita ei oikeastaan edes tunne. Jos oma elämä ei ole muuttunut lasten myötä, lapsiin ei ole kasvanut niin miten ihmeessä se oma mukava elämä ilman tunneyhteyttä haluttaisiin pilata. "On niin surullista että mies ei halua lastensa kanssa olla." Ette ihan aidosti voi omia sitä lasten vauva-aikaa ja odottaa, että miehellä on ilman teidän kokemuksianne teidän tunteenne. Olette lapsirohmuja. Aikuistukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on taas toisinpäin että minua ei kiinnosta yhtään mikään hiihto tai luistelu, mies on hoitanut sen puolen. Itse teen ruokaa tai lepään, niistä tykkään. Olis hirveetä jos mies pakottaisi sunnuntai-aamuna hiihtämään lasten kanssa, just kun haluaisi levätä.
Vierailija kirjoitti:
Haha! Siis miten te oikein meette lisääntyyn tollasten kanssa??? Käsittämätöntä!
Ehkä käsität sitten, kun hukkaat kristallipallosi. Meistä muista on käsittämätöntä, että sinä et ymmärrä tätä asiaa, vaikka kykenet ennustamaan tulevaisuuden toisin kuin me tavikset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä kommentoijia, joiden mielestä se on heti ero, jos toinen ei tee juuri kuten itse haluaisin. Parisuhteessa yleensä kiristäminen ja uhkailu ovat aina pahasta. Kun ihmisellä on vapaus olla sellainen kuin on. Päättyy se seuraavakin liitto eroon, jos aina vain vaatii, uhkailee erolla ja on kuin pirttihirmu.
Ei tässä ole kyse pelkästään siitä, että mies ei tee niin kuin ap haluaisi. Totta on, että ap haluaisi miehen pelaavan lasten kanssa ym.
On kyse enemmän siitä, että lapset vieraantuvat isästään. Hän on vaan se mies, joka asuu meillä, mutta muuta yhteistä hänen kanssaan ei ole. Ei ole sellaisia kivoja muistoja, jotka lapsella on silloin kun isää ei enää ole.
Totta sekin, että ap:n kannattaa katsoa itseään peiliin: onko hän antanut miehen tehdä lasten kanssa vapaasti jotain? Vaikka sitten istua päivä sisällä ja katsoa telkkaria?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha! Siis miten te oikein meette lisääntyyn tollasten kanssa??? Käsittämätöntä!
Ehkä käsität sitten, kun hukkaat kristallipallosi. Meistä muista on käsittämätöntä, että sinä et ymmärrä tätä asiaa, vaikka kykenet ennustamaan tulevaisuuden toisin kuin me tavikset.
Musta on järkyttävää, että näin tärkeä asia jätetään sen varaan, että se itsestään vaan tapahtuisi. Monessa viestissä on teroitettu, miten voisi asian sopimalla saada tulevaisuutta vähän varmemman. Jos mies on luvannut ja vannonut olevansa osallistuva isä ja siitä on sovittu, niin ehkä sitten voi vähän valittaa. Jos vaan jää odottamaan mieheltä jotain niinkuin lapselta, niin vika on ihan oma.
"no se mun mies oliki sitte semmonen että sitä ei kiinnostanu. voi että"
En voi ymmärtää. En vaan voi.
Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä kommentoijia, joiden mielestä se on heti ero, jos toinen ei tee juuri kuten itse haluaisin. Parisuhteessa yleensä kiristäminen ja uhkailu ovat aina pahasta. Kun ihmisellä on vapaus olla sellainen kuin on. Päättyy se seuraavakin liitto eroon, jos aina vain vaatii, uhkailee erolla ja on kuin pirttihirmu.
Ei tässä ole kyse pelkästään siitä, että mies ei tee niin kuin ap haluaisi. Totta on, että ap haluaisi miehen pelaavan lasten kanssa ym.
On kyse enemmän siitä, että lapset vieraantuvat isästään. Hän on vaan se mies, joka asuu meillä, mutta muuta yhteistä hänen kanssaan ei ole. Ei ole sellaisia kivoja muistoja, jotka lapsella on silloin kun isää ei enää ole.
Totta sekin, että ap:n kannattaa katsoa itseään peiliin: onko hän antanut miehen tehdä lasten kanssa vapaasti jotain? Vaikka sitten istua päivä sisällä ja katsoa telkkaria?
No mutta kai niitä kivoja muistoja tulee muistakin asioista kuin siitä pulkkamäestä ja hiihtämisestä? Itse olen tosi laiska tekemään lasten kanssa mitään, mutta käydään me joskus uimassa ja ehkä kerran vuodessa pulkkamäessä. Silti koen että meillä on kivaa yhdessä. Lauantai-iltana lämmitetään sauna ja jutellaan mukavia. Matkustellaan kerran vuodessa jonnekin kauas (viime vuonna käytiin Kiinassa, tänä vuonna lähdetään Legolandiin ja kiertämään Tanskaa). Kyllä ne kivat asiat voi olla muutakin kuin sitä pakkoulkoilua jatkuvalla tahdilla. Tiedän kyllä että jotkut vanhemmat nauttii ulkoilusta mutta turha syyllistää heitä, keille se on pakkopullaa.
Minä en tykkää ulkoilusta yhtään ja vielä vähemmän talvella. Silti menin joka päivä lasten kanssa ulos vaikka olisin mieluummin ollut sisällä, koska lapsilla oli ulkona hauskaa. Oi sitä ilon päivää, kun lapset pärjäsivät ulkona ilman aikuista. Siitä huolimatta välillä minun piti mennä lasten mukana hiihtämään ja luistelemaan, eiväthän he itse olisi päässeet. Olisin kyllä tykännyt, jos mies olisi hoitanut edes osan noista reissuista, sillä aikaa olisin voinut tehdä rauhassa niitä hommia, joihin tarvitsee aikaa.
Minusta on epäreilua, että iskä saa aina tehdä riman alta meneviä hommia kuten viettää tunteja lasten kanssa telkkarin edessä ja tehdä ruuaksi ranskalaisia ja nakkeja. Naiselle jää sitten huolehtia monipuolisesta ja terveellisestä ravinnosta sekä riittävästä ulkoilusta hiihdon ja pyöräilyn opettamista unohtamatta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ihan sama. Kyllä mies jäi kotiin lapsen kanssa jos mulla oli menoja, muttei leikkinyt/pelannut tai sen kanssa missään käynyt. 14 vuotta sitä jaksoin, mutta lopulta se ero tuli mun aloitteestani.
Jotenkin hänellä oli vanhemmuus ja kumppanuuskin hukassa, osittain varmaan johtuen lapsuuden perheestä. Surullista että lapsi jäi vaille osallistuvaa isää.
Mä en viitsi omaa 3veetä jättää isänsä kanssa juurikaan kahden, koska se tarkoittaa sitä, että isä lyö lapselle heti tabletin lastenohjelmilla kouraan ja itse on facessa. Yhtään se ei viitsi seurustella lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en tykkää ulkoilusta yhtään ja vielä vähemmän talvella. Silti menin joka päivä lasten kanssa ulos vaikka olisin mieluummin ollut sisällä, koska lapsilla oli ulkona hauskaa. Oi sitä ilon päivää, kun lapset pärjäsivät ulkona ilman aikuista. Siitä huolimatta välillä minun piti mennä lasten mukana hiihtämään ja luistelemaan, eiväthän he itse olisi päässeet. Olisin kyllä tykännyt, jos mies olisi hoitanut edes osan noista reissuista, sillä aikaa olisin voinut tehdä rauhassa niitä hommia, joihin tarvitsee aikaa.
Minusta on epäreilua, että iskä saa aina tehdä riman alta meneviä hommia kuten viettää tunteja lasten kanssa telkkarin edessä ja tehdä ruuaksi ranskalaisia ja nakkeja. Naiselle jää sitten huolehtia monipuolisesta ja terveellisestä ravinnosta sekä riittävästä ulkoilusta hiihdon ja pyöräilyn opettamista unohtamatta.
Sama täällä. Miehen lapsenhoitotyö on aina riman altamenemistä. Se on niin, että mitä vähemmän tekee, sen vähemmän viitsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha! Siis miten te oikein meette lisääntyyn tollasten kanssa??? Käsittämätöntä!
Ehkä käsität sitten, kun hukkaat kristallipallosi. Meistä muista on käsittämätöntä, että sinä et ymmärrä tätä asiaa, vaikka kykenet ennustamaan tulevaisuuden toisin kuin me tavikset.
Musta on järkyttävää, että näin tärkeä asia jätetään sen varaan, että se itsestään vaan tapahtuisi. Monessa viestissä on teroitettu, miten voisi asian sopimalla saada tulevaisuutta vähän varmemman. Jos mies on luvannut ja vannonut olevansa osallistuva isä ja siitä on sovittu, niin ehkä sitten voi vähän valittaa. Jos vaan jää odottamaan mieheltä jotain niinkuin lapselta, niin vika on ihan oma.
"no se mun mies oliki sitte semmonen että sitä ei kiinnostanu. voi että"
En voi ymmärtää. En vaan voi.
Mies
Kuules Mies,
on asioita, joita aikuisen ihmisen pitäisi älytä tehdä ihan itsekin, ilman että kukaan käskee/pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha! Siis miten te oikein meette lisääntyyn tollasten kanssa??? Käsittämätöntä!
Ehkä käsität sitten, kun hukkaat kristallipallosi. Meistä muista on käsittämätöntä, että sinä et ymmärrä tätä asiaa, vaikka kykenet ennustamaan tulevaisuuden toisin kuin me tavikset.
Musta on järkyttävää, että näin tärkeä asia jätetään sen varaan, että se itsestään vaan tapahtuisi. Monessa viestissä on teroitettu, miten voisi asian sopimalla saada tulevaisuutta vähän varmemman. Jos mies on luvannut ja vannonut olevansa osallistuva isä ja siitä on sovittu, niin ehkä sitten voi vähän valittaa. Jos vaan jää odottamaan mieheltä jotain niinkuin lapselta, niin vika on ihan oma.
"no se mun mies oliki sitte semmonen että sitä ei kiinnostanu. voi että"
En voi ymmärtää. En vaan voi.
Mies
Ai, mieheltä pitää saada kirjallinen vannomis ja lupauslappu että kun lapsia joskus kenties tulee että se mies myös osallistuu niiden tulevaisuuden lasten hoitoon ja viettää aikaa heidän kanssaan.
Muutenko mies ei sitä älyä?
Alue: Aihe vapaa
Ihmettelen näitä kommentoijia, joiden mielestä se on heti ero, jos toinen ei tee juuri kuten itse haluaisin. Parisuhteessa yleensä kiristäminen ja uhkailu ovat aina pahasta. Kun ihmisellä on vapaus olla sellainen kuin on. Päättyy se seuraavakin liitto eroon, jos aina vain vaatii, uhkailee erolla ja on kuin pirttihirmu.