Istut bussissa jonkun viereen. Myöhemmin vapautuu kokonaisia penkkirivejä - vaihdatko paikkaa?
Itse en vaihda. Sinänsä tuntuu että olen tunkeileva pervo jos en vaihda ja töykeä ja moukkamainen jos vaihdan. Pidänkin siis katseen kiinni puhelimessa, ikään kuin en huomaisikaan paikkojen vapautumista.
Kommentit (48)
Autististen suomalaisten ongelmia tällaiset... häpeän tätä kansaa niin paljon.
Minulla on sellainen kumma tapa, että jos istun jonkun vierustassa, ja yleensä istun, no, kun näen jonkun muun vieruspaikan vapautuvan siirryn siihen ja tatä jatkuu koko 40 min bussimatkan ajan, se on vaan niin mukavaa siirtyä paikasta toiseen, siirtäähän tuo bussikin minua paikasta toiseen, ja sekin on mukavaa. Eikö teidänkin mielestä?
Vaihdan.Samoin jos bussia odottaessa pysäkille saapuu joku muu,siirryn katoksen taakse.
En vaihda. Jännittävä osa häveliäisyyttä ja omaa alaa. Toisaalta haluaisin mennä sille tyhjälle paikalle johon toki menisin jos juuri tulisin bussiin, mutta toisaalta koen että vierustoverini loukkaantuisi jos vaihtaisin paikkaa hänen vierestään.
En yleensä, mutta jos olen istunut erehdyksissäni jonkun purkan mässyttäjän viereen, niin vaihdan (ellen ole jo aiemmin karannut seisomaan).
En vaida paitsi jos minulla on monta ostoskassia tai muuta tavaraa mukana. Silloin voisin ottaa vähän ylimääräistä tilaa jos olisi paljon paikkoja vapaana. Ihmisiä en pelkää, uskallan kyllä istua vieraan vieressä.
Yleensä vaihdan, jopa tilanteessa, että istun ikkunapenkillä. Minulla on usein kauppakassit mukana enkä halua pitää niitä sylissäni, varsinkaan talvella, kun toppavaatteetkin tuntuvat vievän tilaa ja tekevät olon epämukavaksi. Bussin lattialle en viitsi ruokia laittaa, vaikka muovipussissa ovatkin.
Kerran pimeällä ja väsyneenä en jaksanut vaihtaa. Kun tuli aika nousta pois, bussissa ei ollut ketään muuta kuin minä ja vieressäni käytäväpaikalla istunut henkilö. Tuntui jotenkin tyhmältä matkustaa vierekkäin tuntemattoman kanssa, kun tilaa olisi ollut. Sen jälkeen olen aina vaihtanut itse paikkaa.
Up