Lue keskustelun säännöt.
Huh huh, miten paha maku suussa lapsen terveystarkastuksen jäljiltä
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Asiaahan ap varmasti kertoi, eli ehkä tuota ylipainoa oli nyt hieman ylikorostettu.
Noin muuten sanoisin, että lihavuus näyttäisi nykyisin olevan samanlainen virtahepo olohuoneessa (kirjaimellisesti :)) kuin alkoholismi. Oleellista ei ole se, että lihava syö (tai muuten elää epäterveellisesti) tai juoppo juo, vaan se, että jos joku asiasta mainitsee. Jos joku ilkeää siitä mainita, niin alkaa ihan hitonmoinen uhriutuminen että nyt minua on kohdeltu väärin.
Haaste tässä on se, että lääkärillä on pikkupakko ja suorastaan velvollisuus mainita että nyt muuten elät päin persettä. Samoin se on perheessä. No ehkä lihavuus ei ole ihan samanlainen ongelma kuin alkoholismi, mutta kyllä se reilusti ylipainosen huono vointi vaikuttaa perheeseenkin. Mutta tästä kun mainitset, niin on helvetti irti.
Ei ole pitkä aika kun jossain a-studion teemaillassa jauhettiin tunnin verran siitä miten lääkäri voi ottaa esille potilaan mahdollisen ylipainon. Kyllä siinä mietti, että millaisia pikkuvauvoja aikuiset ihmiset voivatkin olla. No mutta, lihavuus, alkoholismi, yms. toimivat samalla tavalla - pikkuvauvaksi siinä helposti muuttuu kun käsitys omasta vastuusta hämärtyy.
Tässä tuli osuma hevonpaskabingon ihan jokaiseen ruutuun. Onnittelut! Ja tämähän se on kaiken lihavuuskeskustelun ydinongelma: Ollaan niin helvetin tietävinään miten se lihava elää ja miltä siitä tuntuu ja kuinka sairas se on, että mitä sitä suotta nyt ihmiseltä itseltään kysymään, että mitenkäs sitä sitten ihan oikeasti asiat on?
Sen lisäksi kuvitellaan, että lihavuus on syömisen ja liikkumisen ongelma, vaikka veikkaan ettei maasta kovin montaa lihavaa löydy, jotka ei tietäisi perusasioista terveellisestä ruokavaliosta. Mutta kun ne ongelma on yleensä, varsinkin pitkäaikaisessa lihavuudessa paljon syvemmällä, ne liittyy minäkuvaan, elämänhallintaan, stressinsietokykyyn jne.
Niin siinäpä ei paljoa lääkärin " olet lihava, pitäisi laihduttaa"- tokaisut auta. Pahimpia ne on tietysti niille, jotka ovat jo laihduttamisella kehonsa tai mielensä tai molemmat rikkonut. Varsinkin syömishäiriöiselle kyseessä on saman tasoinen hoitovirhe, kuin jos määräisi penisilliiniä ihmisille, joka on sille allerginen.
Mutta vielä siihen itse asiaan: Lihava ei välttämättä syö ollenkaan epäterveellisesti. Lihoa voi terveelliselläkin ruoalla, sitä vaan syö kulutukseen nähden liikaa. Tai voi olla lihonut vaikka 20 vuotta sitten, ja sen jälkeen pysynyt lihavana. Ei se vaadi mitään ihmeellistä liikasyöntiä, että kilot pysyy. Elimistön on voinut myös saada sekaisin liian rankoilla laihdutusyrityksillä, ja sekin voi aiheuttaa pysyvän lihavuuden, vaikka söisi vähemmän kuin normaalipainoiset.
Lihava voi myös olla liikunnallisesti varsin aktiivinen, eikä suinkaan pahoinvoiva. Eniten lihavuuden haittoja oikeasti aiheuttaa just tällaiset kaikkitietävät paskapäät, jotka vaan sössöttää mitä media on syöttänyt, eikä vaivaudu ajattelemaan omilla aivoillaan, saati kysymään ihmisiltä mitä niille oikeasti kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä tuli osuma hevonpaskabingon ihan jokaiseen ruutuun. Onnittelut! Ja tämähän se on kaiken lihavuuskeskustelun ydinongelma: Ollaan niin helvetin tietävinään miten se lihava elää ja miltä siitä tuntuu ja kuinka sairas se on, että mitä sitä suotta nyt ihmiseltä itseltään kysymään, että mitenkäs sitä sitten ihan oikeasti asiat on?
Sen lisäksi kuvitellaan, että lihavuus on syömisen ja liikkumisen ongelma, vaikka veikkaan ettei maasta kovin montaa lihavaa löydy, jotka ei tietäisi perusasioista terveellisestä ruokavaliosta. Mutta kun ne ongelma on yleensä, varsinkin pitkäaikaisessa lihavuudessa paljon syvemmällä, ne liittyy minäkuvaan, elämänhallintaan, stressinsietokykyyn jne.
Niin siinäpä ei paljoa lääkärin " olet lihava, pitäisi laihduttaa"- tokaisut auta. Pahimpia ne on tietysti niille, jotka ovat jo laihduttamisella kehonsa tai mielensä tai molemmat rikkonut. Varsinkin syömishäiriöiselle kyseessä on saman tasoinen hoitovirhe, kuin jos määräisi penisilliiniä ihmisille, joka on sille allerginen.
Mutta vielä siihen itse asiaan: Lihava ei välttämättä syö ollenkaan epäterveellisesti. Lihoa voi terveelliselläkin ruoalla, sitä vaan syö kulutukseen nähden liikaa. Tai voi olla lihonut vaikka 20 vuotta sitten, ja sen jälkeen pysynyt lihavana. Ei se vaadi mitään ihmeellistä liikasyöntiä, että kilot pysyy. Elimistön on voinut myös saada sekaisin liian rankoilla laihdutusyrityksillä, ja sekin voi aiheuttaa pysyvän lihavuuden, vaikka söisi vähemmän kuin normaalipainoiset.
Lihava voi myös olla liikunnallisesti varsin aktiivinen, eikä suinkaan pahoinvoiva. Eniten lihavuuden haittoja oikeasti aiheuttaa just tällaiset kaikkitietävät paskapäät, jotka vaan sössöttää mitä media on syöttänyt, eikä vaivaudu ajattelemaan omilla aivoillaan, saati kysymään ihmisiltä mitä niille oikeasti kuuluu.
En oikein ymmärrä mistä hermostuit, koska olen kanssasi melko lailla samaa mieltä. Korvien välissähän se ongelma on, samoin kuin juopoillakin. Siitä seuraa sitten epäterveelliset elämäntavat. Itse sanon että terveellistä ruokaa on ihan helvetin vaikea syödä niin paljon että lihoo merkittävästi, mutta voidaan olla tästä eri mieltä.
Mutta, kuten totesit, niin syöminen on sivuseikka, ja korvien välin ongelmat on se suurin juttu. Oikeastaan kysyisin, että mikä tässä tapauksessa estää potilasta ihan kertomasta lääkärille, että mulla on ongelmia minäkuvassa, elämänhallinnassa, yms? Ehkä se lääkäri osaisi sitten tehdä parempia ratkaisuja ja jopa ohjata potilaan oikeanlaiseen hoitoon.
Ymmärrän kyllä tuon sun pointin, että edes ammatti-ihmiset eivät ymmärrä lihavuuden todellista luonnetta, vaan just ehdottelevat vaan elämäntapojen kohentamista. Näin se varmasti on. Toisaalta sitten en ymmärrä minkä takia lihavuutta pitäisi jotenkin glorifoida, että on "normaalia" olla lihava ja jopa ihan kivaa - "my beautiful fat life". Paskat ole. Kuten sanottu niin lihavuus on korvien välien puute. Ei siinä ole mitään hyvää. Mutta miksi näin yritetään uskotella? Ei kukaan väitä että alkoholismissa olisi jotain hyvää.
Samaa itselleni hoettiin ala-asteella monet vuodet, tätä ennen olivat lähisukulaiset sanoneet aivan päinvastaista että syö nyt ihmeessä kun olet niin hoikka rimpula. Hämmennyksen ja pahan mielenhän tuollainen aiheuttaa. Ylä-asteella syömättömyyttä ja kalorien laskemista sitten, kun ajatteli olevansa niin hirveä läski. Ei hyvä.
Kouluterkkari epäili minulla anoreksiaa tai imeytymishäiriötä ja passitti sairaalaan tutkimuksiin , olin 163 cm ja painoin 52kg, Äitini on 162 cm ja painanut aina 50-55kg, edes kolme raskautta ei tuonut kiloja. Sairaalassa todettiin että "äitiinsä tullut terve nuori nainen", ei nähty tarpeelliseksi ottaa mitään kokeita tai passittaa psykologille puhumaan "syömishäiriöstäni" . Terkkaria tämä närästi ja otti minut silmätikukseen , mm. huusi koulun pihalla vastaan tullessaan "hiusväri tekee syövän!" vaikka käytävillä liikkui muitakin tyttöjä värjätyillä hiuksilla :O 90-luvulla tämä, uskon ja toivon kyseisen terkkarin olevan jo eläkkeellä!
Vierailija kirjoitti:
Mä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Off topic: Onko nykyisenä käytäntönä, että 5. luokkalaisen terveystarkastukseen tulee vanhempi mukaan? Meidän ala- ja yläasteen terveystarkastuksissa 90-luvulla ei ollut koskaan vanhempia mukana.
Voi kuule! Terveyskeskukseen tulee mammat mukaan vielä kun lapsi on päässyt armeijasta! Ja ovat niin loukkaantuneita, kun hoitajana puhun suoraan nuorelle miehelle ja pyydän äitiä pois tutkimushuoneesta... Katsos kun napanuoraa ei katkaista - kurkkukipu on joidenkin mammojen mielestä täysin pätevä syy tulla istumaan vastaanotolle ja selostamaan EinoInkerin vakavaa vaivaa. Ja mieluusti klo 21 illalla, kun poikalapsen on ollut ihan pakko nukkua aamuvastaanottojen aikana. Ja kun hoitajana olen tuottanut pahan mielen mammalle, pönkii hän väkisin lääkärille selittämään samat asiat ja harmistuksensa, kun äitiä ei kuunnella.
Heh, sama homma sosiaalipuolella. Jotkut mammat tulee mukaan sossuun selittämään kuinka yhteiskunnan kuuluu nyt tukea Nicopeckaa vuokrarästien maksussa, kun Nicopecka on jälleen pelannut / ryypännyt vuokrarahansa. Auta armias jos sossutäti kehottaa Nicopeckaa ottamaan jotain vastuuta elämästään.
Juuri näin. Täällä nyt lösöt curlingmammat keuhkoaa taas ihan turhaan. Meneehän se tunteisiin herkemmin, jos on itsekin lihava/ pyöreä/ ylipainoinen/ kookas/ isoluinen, ihan mitä nimitystä mammat nyt haluaakaan käyttää. Juuri tämän takia lapset sairastuu johonkin syömishäiriöihin ja muihin mielen häiriöihin, kun mammat on pienestä pitäen käärineet ne pumpuliin ja tehneet kaiken lapsien puolesta, ettei vaan mamman pienelle tule paha mieli mistään. Maailma on kova paikka ihmiselle, jota on aina ylisuojeltu kaikelta.
Sanattomaksi vetää välillä ihmisen silmitön tyhmyys. Ja toisaalta myös julmuus. Tiedätkö sinä esimerkiksi sitä, että seksuaalinen hyväksikäyttö altistaa voimakkaasti syömishäiriöille? Ai mutta pumpulissahan ne raiskatut lapset ja nuoret on kasvaneet, unohdin vallan.
Enempää en viitsi kaltaisellesi umpikusipäälle edes asioita avata. Mutta mietipä hetki tykönäsi tota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella lääkärillä ei ole ihan empatiakyky hallussa. Ne on sellaisia faktoihin keskittyviä luonnontiedeihmisiä monesti. Ns. nörteillä ei aina ole sosiaaliset taidotkaan hallussa. Laittaisin asiallisen palautteen että tytölle tuli tosi paha mieli joten voisiko vähän katsoa sanomisiaan. Sinänsä kyllä itsekin mietin että jos on ylipainoa niin vaikka olisi vähän niin onhan se lapsella huolestuttavaa. Miksi sitä oikein on? Mutta tökerösti sanoi liian monta kertaa. Varmaan että todella kuuntelisit. Mutta nyt vaan tulikin ihan päinvastainen reaktio.
Muistan kanssa juurikin oman ala-asteen tarkastuksen. Minulla oli lapsesi lailla ilmeisesti muutama kilo liikaa 2000-luvun alussa. Liikuin vaikkakaan en mikään urheilijalupaus ollut Olin tuossa tarkastuksessa yksin ja muistan vieläkin, kun lääkäri otti sen monesti puheeksi. Puheli yksikseen mm. sinä taidat juoda paljon limsaa joten voisit vaihtaa light-versioon (enkä edes juonut paljon limsaa).
En koskaan suoranaisesti tätä varmaan äidille sanonut, mutta jotain hän muistaakseni minusta sai kaivettua irti. Vastauksena hän vei minut hamppareille Heseen, kai halusi osoittaa että ei kannata välittää tyhmistä ihmisistä. Silti muistan vieläkin tuon tarkastuksen ja sen fiiliksen, jonka lääkäri loi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä lääkäri, mutta miten voi joku antaa lapsensa lihoa. Sitä olen aina ihmetellyt. Ettehän muutenkaan hoida huonosti, pidä nälässä, niin miksi annatte lapselle epäterveellisen ylipainon. Eiväthän lapset sitä ruokaa kaupasta osta ja valikoi. Meillä on 6 lk tyttö jolle nami maistuu eikä oikein liikunta, mutta olen aina pakottanut valitsemaan jonkin urheiluharrastuksen, koska se kehittää mieltä ja kehoa. Ja ostan ruokaa sen mukaan ettei ole jääkaappi täynnä herkkuja. Tyttö on pysynyt normaalipainossa ja ihan tasan sen takia mitä olen itse tehnyt. Yhtään ainoata kertaa en ole hänelle painosta puhunut tai ulkonäköasioista. Miksette tee kaikki näin? Jos ei omista läskeistä välitä niin voi syödä namia kun lapset nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Off topic: Onko nykyisenä käytäntönä, että 5. luokkalaisen terveystarkastukseen tulee vanhempi mukaan? Meidän ala- ja yläasteen terveystarkastuksissa 90-luvulla ei ollut koskaan vanhempia mukana.
Voi kuule! Terveyskeskukseen tulee mammat mukaan vielä kun lapsi on päässyt armeijasta! Ja ovat niin loukkaantuneita, kun hoitajana puhun suoraan nuorelle miehelle ja pyydän äitiä pois tutkimushuoneesta... Katsos kun napanuoraa ei katkaista - kurkkukipu on joidenkin mammojen mielestä täysin pätevä syy tulla istumaan vastaanotolle ja selostamaan EinoInkerin vakavaa vaivaa. Ja mieluusti klo 21 illalla, kun poikalapsen on ollut ihan pakko nukkua aamuvastaanottojen aikana. Ja kun hoitajana olen tuottanut pahan mielen mammalle, pönkii hän väkisin lääkärille selittämään samat asiat ja harmistuksensa, kun äitiä ei kuunnella.
Heh, sama homma sosiaalipuolella. Jotkut mammat tulee mukaan sossuun selittämään kuinka yhteiskunnan kuuluu nyt tukea Nicopeckaa vuokrarästien maksussa, kun Nicopecka on jälleen pelannut / ryypännyt vuokrarahansa. Auta armias jos sossutäti kehottaa Nicopeckaa ottamaan jotain vastuuta elämästään.
Juuri näin. Täällä nyt lösöt curlingmammat keuhkoaa taas ihan turhaan. Meneehän se tunteisiin herkemmin, jos on itsekin lihava/ pyöreä/ ylipainoinen/ kookas/ isoluinen, ihan mitä nimitystä mammat nyt haluaakaan käyttää. Juuri tämän takia lapset sairastuu johonkin syömishäiriöihin ja muihin mielen häiriöihin, kun mammat on pienestä pitäen käärineet ne pumpuliin ja tehneet kaiken lapsien puolesta, ettei vaan mamman pienelle tule paha mieli mistään. Maailma on kova paikka ihmiselle, jota on aina ylisuojeltu kaikelta.
Sanattomaksi vetää välillä ihmisen silmitön tyhmyys. Ja toisaalta myös julmuus. Tiedätkö sinä esimerkiksi sitä, että seksuaalinen hyväksikäyttö altistaa voimakkaasti syömishäiriöille? Ai mutta pumpulissahan ne raiskatut lapset ja nuoret on kasvaneet, unohdin vallan.
Enempää en viitsi kaltaisellesi umpikusipäälle edes asioita avata. Mutta mietipä hetki tykönäsi tota.
Mikähän sinulla on? Onko paha mieli ja vaikeaa? Vaikea ainakin lukemaasi ymmärtää. Luitko edes viestiketjua, johon vastaukseni liittyi? En missään kohtaa väittänytkään, etteikö syömishäiriö voisi johtua jostain muustakin syystä, tuo nyt oli vain yksi esimerkki, joka liittyi edellisiin teksteihin, jos kykenet muiden haukkumiseltasi tämän ymmärtämään. Sinulla tuntuu kyllä olevan vakavia ongelmia myös vihanhallinnan kanssa, suosittelen hakemaan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tuli osuma hevonpaskabingon ihan jokaiseen ruutuun. Onnittelut! Ja tämähän se on kaiken lihavuuskeskustelun ydinongelma: Ollaan niin helvetin tietävinään miten se lihava elää ja miltä siitä tuntuu ja kuinka sairas se on, että mitä sitä suotta nyt ihmiseltä itseltään kysymään, että mitenkäs sitä sitten ihan oikeasti asiat on?
Sen lisäksi kuvitellaan, että lihavuus on syömisen ja liikkumisen ongelma, vaikka veikkaan ettei maasta kovin montaa lihavaa löydy, jotka ei tietäisi perusasioista terveellisestä ruokavaliosta. Mutta kun ne ongelma on yleensä, varsinkin pitkäaikaisessa lihavuudessa paljon syvemmällä, ne liittyy minäkuvaan, elämänhallintaan, stressinsietokykyyn jne.
Niin siinäpä ei paljoa lääkärin " olet lihava, pitäisi laihduttaa"- tokaisut auta. Pahimpia ne on tietysti niille, jotka ovat jo laihduttamisella kehonsa tai mielensä tai molemmat rikkonut. Varsinkin syömishäiriöiselle kyseessä on saman tasoinen hoitovirhe, kuin jos määräisi penisilliiniä ihmisille, joka on sille allerginen.
Mutta vielä siihen itse asiaan: Lihava ei välttämättä syö ollenkaan epäterveellisesti. Lihoa voi terveelliselläkin ruoalla, sitä vaan syö kulutukseen nähden liikaa. Tai voi olla lihonut vaikka 20 vuotta sitten, ja sen jälkeen pysynyt lihavana. Ei se vaadi mitään ihmeellistä liikasyöntiä, että kilot pysyy. Elimistön on voinut myös saada sekaisin liian rankoilla laihdutusyrityksillä, ja sekin voi aiheuttaa pysyvän lihavuuden, vaikka söisi vähemmän kuin normaalipainoiset.
Lihava voi myös olla liikunnallisesti varsin aktiivinen, eikä suinkaan pahoinvoiva. Eniten lihavuuden haittoja oikeasti aiheuttaa just tällaiset kaikkitietävät paskapäät, jotka vaan sössöttää mitä media on syöttänyt, eikä vaivaudu ajattelemaan omilla aivoillaan, saati kysymään ihmisiltä mitä niille oikeasti kuuluu.
En oikein ymmärrä mistä hermostuit, koska olen kanssasi melko lailla samaa mieltä. Korvien välissähän se ongelma on, samoin kuin juopoillakin. Siitä seuraa sitten epäterveelliset elämäntavat. Itse sanon että terveellistä ruokaa on ihan helvetin vaikea syödä niin paljon että lihoo merkittävästi, mutta voidaan olla tästä eri mieltä.
Mutta, kuten totesit, niin syöminen on sivuseikka, ja korvien välin ongelmat on se suurin juttu. Oikeastaan kysyisin, että mikä tässä tapauksessa estää potilasta ihan kertomasta lääkärille, että mulla on ongelmia minäkuvassa, elämänhallinnassa, yms? Ehkä se lääkäri osaisi sitten tehdä parempia ratkaisuja ja jopa ohjata potilaan oikeanlaiseen hoitoon.
Ymmärrän kyllä tuon sun pointin, että edes ammatti-ihmiset eivät ymmärrä lihavuuden todellista luonnetta, vaan just ehdottelevat vaan elämäntapojen kohentamista. Näin se varmasti on. Toisaalta sitten en ymmärrä minkä takia lihavuutta pitäisi jotenkin glorifoida, että on "normaalia" olla lihava ja jopa ihan kivaa - "my beautiful fat life". Paskat ole. Kuten sanottu niin lihavuus on korvien välien puute. Ei siinä ole mitään hyvää. Mutta miksi näin yritetään uskotella? Ei kukaan väitä että alkoholismissa olisi jotain hyvää.
Hohhoijaa. Mä en TODELLAKAAN ole sun kanssa mistään samaa mieltä. Lihavuus ei ole mikään "korvien välin puute". Lihavuus voi syntyä varsin monella tapaa, ja yleensä se on myös monien eri asioiden combo, on perinnöllistä altiutta, ympäristön vaikutusta, ja just tätä tässäkin ketjussa koko ajan tuputettua: vääränlaita puuttumista, ja mitä aiemmin se aloitetaan, sen varmemmin saadaan aikaiseksi lihava aikuinen.
Ai että miksi ihminen ei kerro lääkärille että kysymyksessä on elämänhallinnan ongelma? No varmaan siksi, että sille on, kuten tässäkin keskustelussa tuhat kertaa, hoettu sitä, että kyseessä on vain hänen henkilökohtaisen itsehillintänsä ongelma. Syöt vähemmän ja liikut enemmän ja sitä rataa. Meillä on hirveän määrä ihmisiä, jotka ei todellakaan itsekään ymmärrä mistä oikeasti kiikastaa, ja miten voisivatkaan? Eihän meidän lääkäritkään tätä tajua, johan tämän keskustelun ensimmäinen viesti kertoi millaisia ammattitaidottomia vammauttajia meillä on tuhoamassa lapsiakin.
Se mikä viestissäsi taas paistoi läpi, oli tuo ajatus lihavuuden kamaluudesta. Kun sehän se pelottava ajatus onkin, että ihmisten voisi antaa ihan rauhassa elää omaa elämäänsä, ja keskittyä ihan muihin asioihin kuin siihen painoon. Terveellisiin valintoihin ja kivaan liikkumiseen ja ennen kaikkea kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kannattaa aina kannustaa, ja se on aina hyväksi. Mutta ei se todellakaan kaikkien kohdalla tarkoita laihduttamista, tai painoon keskittymistä. Tai kerrohan mulle, että missä kohtaa ihmisen elämästä tulee lihavana kamalaa, ja missä kohtaa laihtuessa se muuttuu taas ihanaksi? 5, 10, 25, 50 kilon kohdalla?
Ja kohta alkaa se länkytys veroeuroista, eikö? Sekö ei haittaa mitään, että kuitenkin ne henkisen puolen ongelmat, kuten vaikka yksinäisyys tulee kalliimmaksi kuin lihavuus? Miksei kukaan keskity siihen? Mene huutamaan mt- ongelmaisille, että hankkikaa nyt kavereita saatana, tulette meille kalliiksi!!!
Pointti: Lihavuuden terveysvaikutukset on tiedossa. Niitä ei tarvitse jauhaa, koska se ei yksinkertaisesti auta. Jos auttaisi, meillä olisi aika erinäköinen kansa. Ihminen tulee onnelliseksi ja hyvinvoivemmaksi, kun saa elää rauhassa ja hyväksyttynä juuri sellaisena kuin on. Ja kun ihminen voi hyvin, hän on myös kykenevämpi tekemään itselleen hyviä tekoja.
Kukaan ei halua olla sairas. Mutta ihmistä ei tueta pelottelulle, ahdistelulla, hänen ominaisuuksiensa demonisoinnilla. Positiivisella kannustamisella, ja nimenomaan oikeiden asioiden kannustamisella ( terveelliset, hyvät, rennot jutut, ei laihduttaminen, stressaaminen, tiukat tavoitteet) syntyy parhaat tulokset.
PS. Jos meidän johtavat lihavuustutkijat kertovat jatkuvasti, että täällä ei osata hoitaa lihavuutta, eikä varsinkaan lasten lihavuutta, mitä luulet sen lääkärin keinovarastosta löytyvän, jos siltä osaisikin pyytää apua oikeisiin asioihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Off topic: Onko nykyisenä käytäntönä, että 5. luokkalaisen terveystarkastukseen tulee vanhempi mukaan? Meidän ala- ja yläasteen terveystarkastuksissa 90-luvulla ei ollut koskaan vanhempia mukana.
Voi kuule! Terveyskeskukseen tulee mammat mukaan vielä kun lapsi on päässyt armeijasta! Ja ovat niin loukkaantuneita, kun hoitajana puhun suoraan nuorelle miehelle ja pyydän äitiä pois tutkimushuoneesta... Katsos kun napanuoraa ei katkaista - kurkkukipu on joidenkin mammojen mielestä täysin pätevä syy tulla istumaan vastaanotolle ja selostamaan EinoInkerin vakavaa vaivaa. Ja mieluusti klo 21 illalla, kun poikalapsen on ollut ihan pakko nukkua aamuvastaanottojen aikana. Ja kun hoitajana olen tuottanut pahan mielen mammalle, pönkii hän väkisin lääkärille selittämään samat asiat ja harmistuksensa, kun äitiä ei kuunnella.
Heh, sama homma sosiaalipuolella. Jotkut mammat tulee mukaan sossuun selittämään kuinka yhteiskunnan kuuluu nyt tukea Nicopeckaa vuokrarästien maksussa, kun Nicopecka on jälleen pelannut / ryypännyt vuokrarahansa. Auta armias jos sossutäti kehottaa Nicopeckaa ottamaan jotain vastuuta elämästään.
Juuri näin. Täällä nyt lösöt curlingmammat keuhkoaa taas ihan turhaan. Meneehän se tunteisiin herkemmin, jos on itsekin lihava/ pyöreä/ ylipainoinen/ kookas/ isoluinen, ihan mitä nimitystä mammat nyt haluaakaan käyttää. Juuri tämän takia lapset sairastuu johonkin syömishäiriöihin ja muihin mielen häiriöihin, kun mammat on pienestä pitäen käärineet ne pumpuliin ja tehneet kaiken lapsien puolesta, ettei vaan mamman pienelle tule paha mieli mistään. Maailma on kova paikka ihmiselle, jota on aina ylisuojeltu kaikelta.
Sanattomaksi vetää välillä ihmisen silmitön tyhmyys. Ja toisaalta myös julmuus. Tiedätkö sinä esimerkiksi sitä, että seksuaalinen hyväksikäyttö altistaa voimakkaasti syömishäiriöille? Ai mutta pumpulissahan ne raiskatut lapset ja nuoret on kasvaneet, unohdin vallan.
Enempää en viitsi kaltaisellesi umpikusipäälle edes asioita avata. Mutta mietipä hetki tykönäsi tota.
Mikähän sinulla on? Onko paha mieli ja vaikeaa? Vaikea ainakin lukemaasi ymmärtää. Luitko edes viestiketjua, johon vastaukseni liittyi? En missään kohtaa väittänytkään, etteikö syömishäiriö voisi johtua jostain muustakin syystä, tuo nyt oli vain yksi esimerkki, joka liittyi edellisiin teksteihin, jos kykenet muiden haukkumiseltasi tämän ymmärtämään. Sinulla tuntuu kyllä olevan vakavia ongelmia myös vihanhallinnan kanssa, suosittelen hakemaan apua.
Kertaa oma tekstisi ja tule sitten vasta puhumaan luetun ymmärtämisistä sun muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös viidesluokkalainen saanut painonnousua vuodessa paljon. Terveystarkastuksessa oli kommentti huomattavasta painonnoususta. Ja koska syömistottumukset ovat olleet säännöllisen samanlaisia kuluneen vuoden ajan, niin jotain radikaaleja muutoksia olisi saatava aikaan ja pian. Ikävintä tässä on se, että lapsi on selvästi harmissaan kavereiden puutteesta ja herkut tuovat sitten vastapainona mielihyvää.
Olen paasannut lapselle siitä kuinka ruokavalioon on pakko saada kasviksia, marjoja ja hedelmiä. On todella jääräpäisesti päättänyt, ettei niitä ala syömään kun eivät ole niin hyviä. Sitten kaikki rasvainen ja kermainen maistuu älyttömän hyvin. Pahoin pelkään että saa etävanhempansa luona hyvinkin paljon pullaa tms mitä ei kotona osteta. Sitten karkkipäivänä kerran viikossa ostetaan ihan järkyttävän iso karkkipussi ja vedetään "karkkiöverit". Alkaa mennä maku kaikista herkuista - niidenhän kuuluisi olla iloinen asia jolla voi ilahduttaa lasta ja tehdä elämästä parempaa.
Ei tuo puolisoni lapsi oikein liiku edes. Ulkoilee kesäisin kyllä paljon, mutta kaikki aika alkaa pikkuhiljaa mennä puhelimen ääressä. Miten ihmeessä lapsi voi olla liikkumatta? Lapsissa on kuitenkin se uskomaton ominaisuus jaksaa leikkiä ja liikkua vaikka koko päivän syömättä.
Tästä onkin sitten todella pitkä tie kääntää kelkkaa, kun lapsi ei itse oikeasti ymmärrä kuinka huonojen tottumusten äärelle on itsensä ajanut.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä lääkäri, mutta miten voi joku antaa lapsensa lihoa. Sitä olen aina ihmetellyt. Ettehän muutenkaan hoida huonosti, pidä nälässä, niin miksi annatte lapselle epäterveellisen ylipainon. Eiväthän lapset sitä ruokaa kaupasta osta ja valikoi. Meillä on 6 lk tyttö jolle nami maistuu eikä oikein liikunta, mutta olen aina pakottanut valitsemaan jonkin urheiluharrastuksen, koska se kehittää mieltä ja kehoa. Ja ostan ruokaa sen mukaan ettei ole jääkaappi täynnä herkkuja. Tyttö on pysynyt normaalipainossa ja ihan tasan sen takia mitä olen itse tehnyt. Yhtään ainoata kertaa en ole hänelle painosta puhunut tai ulkonäköasioista. Miksette tee kaikki näin? Jos ei omista läskeistä välitä niin voi syödä namia kun lapset nukkuu.
Kuule kun lapsen lihomisiin voi vaikuttaa ihan samat asiat kuin aikuistenkin. Ja joskus kysymys on myös oikeasti huonosta vanhemmuudesta.
Mutta siis lapsikin voi olla tunnesyöjä. Lapsi voi syödä yksinäisyyteen, masennukseen, kiusaamiseen tms. Lapsella voi olla neurologista poikkeavuutta, joka aiheuttaa syömisen ongelmia suuntaan tai toiseen. Lapsi voi myös olla kokenyt jotain traumaattista, esim. hyväksikäyttöä, joka aiheuttaa syömisen ongelmia.
JOs sinä todella pystyt vahtimaan lastasi 24/7, niin aika monelle se käy mahdottomaksi viimeistään kouluikäisten kohdalla. Ja jos lähtee vain siihen rangaistus-rajoitus-linjalle, niin sillä sitä vasta paskaa jälkeä aikaan saakin.
Niin ja sun tyttäresi saattaa olla nyt hoikka. Mutta heti kun ei enää ole pakko liikkua koska äiti käskee, voi tilanne muuttua. Tunnen monia, jotka vihaavat aikuisena liikuntaa, koska lapsena pakotettiin. Sen miten loistavaa sinun kasvatuksesi on ollut, nähdään vasta sitten kun tyttäresi on aikuinen, miten pärjää omillaan. Millaiset eväät elämään oikeasti sai kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös viidesluokkalainen saanut painonnousua vuodessa paljon. Terveystarkastuksessa oli kommentti huomattavasta painonnoususta. Ja koska syömistottumukset ovat olleet säännöllisen samanlaisia kuluneen vuoden ajan, niin jotain radikaaleja muutoksia olisi saatava aikaan ja pian. Ikävintä tässä on se, että lapsi on selvästi harmissaan kavereiden puutteesta ja herkut tuovat sitten vastapainona mielihyvää.
Olen paasannut lapselle siitä kuinka ruokavalioon on pakko saada kasviksia, marjoja ja hedelmiä. On todella jääräpäisesti päättänyt, ettei niitä ala syömään kun eivät ole niin hyviä. Sitten kaikki rasvainen ja kermainen maistuu älyttömän hyvin. Pahoin pelkään että saa etävanhempansa luona hyvinkin paljon pullaa tms mitä ei kotona osteta. Sitten karkkipäivänä kerran viikossa ostetaan ihan järkyttävän iso karkkipussi ja vedetään "karkkiöverit". Alkaa mennä maku kaikista herkuista - niidenhän kuuluisi olla iloinen asia jolla voi ilahduttaa lasta ja tehdä elämästä parempaa.
Ei tuo puolisoni lapsi oikein liiku edes. Ulkoilee kesäisin kyllä paljon, mutta kaikki aika alkaa pikkuhiljaa mennä puhelimen ääressä. Miten ihmeessä lapsi voi olla liikkumatta? Lapsissa on kuitenkin se uskomaton ominaisuus jaksaa leikkiä ja liikkua vaikka koko päivän syömättä.
Tästä onkin sitten todella pitkä tie kääntää kelkkaa, kun lapsi ei itse oikeasti ymmärrä kuinka huonojen tottumusten äärelle on itsensä ajanut.
Syöttekö te yhdessä niitä marjoja ja hedelmiä? Tee vaikka hyvää hedelmäsalaattia, ja siihen päälle suklaakastiketta. Varmasti kuitenkin parempi vaihtoehto kuin vaikka pulla.
Jos lasta harmittaa kaverittomuus, ja siksi syö, niin ongelmaa ei ratkaista puuttumalla syömisiin, vaan tuohon kaveriongelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos reaktiosi oli tätä luokkaa tarkastuksen aikana niin en ihmettelee miksi lääkäri asiaan takertui. Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan. Kasvuiässä ylipainoa ei ole edes niin helppo saada aikaiseksi joten muutamankin kilo saa kyllä hälutyskellot soimaan. Tuollaiset tulee yleensä vuoden päästä takaisin ja se pari kiloa on muuttunut kymmeneksi.
Terkuin kouluterkkari.
Minun lapsellani on merkittävä ylipaino. Hänen tapauksessaan johtuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Ei ole lääkitystä vaikka oireilee.
Törkeää. Olisin marssinut heti ulos. Kyllä painosta voi mainita, mutta ei tuolla tavalla. Pieni ylipaino ei nyt niin vaarallista ole ja ei sen takia nyt tarvitse lasta "pilkata". Itsekin olen ollut aina vähän isokokoinen, mutta harrastanut silti liikuntaa ihan kilpatasollakin asti. Ja minusta tuollainen "sättiminen" ja asian jankkaus ei ainakaan auta mitään. Pitäisi pystyä "kivasti" asiasta juttelemaan. Aikuiselle voi (jos haluaa törkeä olla) sanoa suoraan, mutta minusta lapsen kanssa voi kyllä asiaa lievemminkin käsitellä, varsinkin kun aihe on arka ja väärä käytös voi aiheuttaa vakavampiakin ongelmia. Luin juuri eräästä nuoresta urheilijasta jolle valmentaja oli jo 11-vuotiaana harjoituksissa sanonut, että tämä on liian painava ja pitäisi laihduttaa. Tämä tyttö saikin sitten syömishäiriön ja oli kuolla. Nyt onneksi on jo terve, mutta koko nuoruus meni anoreksiaa sairastaessa. Tietysti erilainen tapaus, mutta samankaltainen. Joten nämä "idiootit" voisivat pitää suutaan soukemmalla jos käytös on tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi liikkuu, niin ruokavalioon pitäisi kiinnittää huomiota. Karkkipäivänä jos saa 1000 kaloria, niin se tarkoittaa yli 100 kaloria ylimääräistä joka päivälle. Kiinnitä huomio juomiin, mehuissa ja vastaavissa on paljon sokeria. Myös niissä tuorepuristetuissa mehuissa.
Ne ovat kilokaloreita.
V.[/quote kirjoitti:
Kuule kun lapsen lihomisiin voi vaikuttaa ihan samat asiat kuin aikuistenkin. Ja joskus kysymys on myös oikeasti huonosta vanhemmuudesta.
Mutta siis lapsikin voi olla tunnesyöjä. Lapsi voi syödä yksinäisyyteen, masennukseen, kiusaamiseen tms. Lapsella voi olla neurologista poikkeavuutta, joka aiheuttaa syömisen ongelmia suuntaan tai toiseen. Lapsi voi myös olla kokenyt jotain traumaattista, esim. hyväksikäyttöä, joka aiheuttaa syömisen ongelmia.
JOs sinä todella pystyt vahtimaan lastasi 24/7, niin aika monelle se käy mahdottomaksi viimeistään kouluikäisten kohdalla. Ja jos lähtee vain siihen rangaistus-rajoitus-linjalle, niin sillä sitä vasta paskaa jälkeä aikaan saakin.
Niin ja sun tyttäresi saattaa olla nyt hoikka. Mutta heti kun ei enää ole pakko liikkua koska äiti käskee, voi tilanne muuttua. Tunnen monia, jotka vihaavat aikuisena liikuntaa, koska lapsena pakotettiin. Sen miten loistavaa sinun kasvatuksesi on ollut, nähdään vasta sitten kun tyttäresi on aikuinen, miten pärjää omillaan. Millaiset eväät elämään oikeasti sai kotoa.
Olen eri mieltä sillä aikuisen lihomiseen vaikuttaa mitä aikuinen itse ostaa kaupasta. Varmasti teini-ikäinen voi jo ruveta ostamaan karkkia siinä missä vaikka huumeita tai viinaa salaa, mutta alakoululaista on kyllä erittäin helppo kontrolloida. Aika rajuja ongelmia pitää olla, että sen ikäinen vastoin kieltoa lähtisi ostamaan karkkia, jos saatavailla on terveellistä ruokaa ja on säännölliset ruoka-ajat. Olen yksinhuoltaja enkä todellakaan voi vahtia lasta koko ajan, mutta voin esimerkiksi järjestää niin, että kun hän tulee koulusta niin kotona on terveellistä ruokaa helposti saatavilla. Voin myös tehdä säännön, että karkkia ei saa ostaa kuin karkkipäivänä ja silloinkin vain vähän. Tunnesyöminen on mahdollista lapsille ja moni yksinäinen lapsi syökin karkkia ja jätskiä tai vaaleaa leipää tai muuta tosi paljon. Yksinkertainen ratkaisu on se että sellaista ei ole kotona eikä sellainen mässyttelyriippuvuus pääse alkamaan. Ehkä tyttärestäni tulee teininä tai aikuisena ylipainoinen, mutta ainakaan hänen ei tarvitse aloittaa teinivuosiaan läskinä. Viikonloppuna kun on aikaa, voidaan mennä vaikka yhdessä retkelle ja ulkoilemaan, siinä piristyy mieli ja keho.
Kaksi kiloa? Sen verranhan ihmisellä paino vaihtelee viikon aikana ihan perusvaihtelulla. Olipa aika erikoinen huoli nyt lääkärillä. 10-15 kiloa alkaisi olla mainitsemisen arvoinen ja sekin pitäisi osata esittää hienovaraisesti etenkin lapsen ollessa kyseessä. Tuostahan voi pahimmassa tapauksessa alkaa syömishäiriö, tytöstä vielä kyse. Voiko noin tonttua lääkäriä ollakaan?
NO periaatteessa ei ole, eikä ole aikuinenkaan, jos on todella sirorakenteinen. Mutta ihmisillä on myös todella erilaisia ruumiinrakenteita, ja skrodemmalle tuo paino voi olla liian vähän. Jos nuori painaa tuon verran sen takia, että syöminen on vaikeaa ahdistuksen takia, se mitä todennäköisimmin on hänelle liian alhainen paino, vaikka av-mammat sanoisi mitä.