Lue keskustelun säännöt.
Huh huh, miten paha maku suussa lapsen terveystarkastuksen jäljiltä
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
V.[/quote kirjoitti:
Kuule kun lapsen lihomisiin voi vaikuttaa ihan samat asiat kuin aikuistenkin. Ja joskus kysymys on myös oikeasti huonosta vanhemmuudesta.
Mutta siis lapsikin voi olla tunnesyöjä. Lapsi voi syödä yksinäisyyteen, masennukseen, kiusaamiseen tms. Lapsella voi olla neurologista poikkeavuutta, joka aiheuttaa syömisen ongelmia suuntaan tai toiseen. Lapsi voi myös olla kokenyt jotain traumaattista, esim. hyväksikäyttöä, joka aiheuttaa syömisen ongelmia.
JOs sinä todella pystyt vahtimaan lastasi 24/7, niin aika monelle se käy mahdottomaksi viimeistään kouluikäisten kohdalla. Ja jos lähtee vain siihen rangaistus-rajoitus-linjalle, niin sillä sitä vasta paskaa jälkeä aikaan saakin.
Niin ja sun tyttäresi saattaa olla nyt hoikka. Mutta heti kun ei enää ole pakko liikkua koska äiti käskee, voi tilanne muuttua. Tunnen monia, jotka vihaavat aikuisena liikuntaa, koska lapsena pakotettiin. Sen miten loistavaa sinun kasvatuksesi on ollut, nähdään vasta sitten kun tyttäresi on aikuinen, miten pärjää omillaan. Millaiset eväät elämään oikeasti sai kotoa.
Olen eri mieltä sillä aikuisen lihomiseen vaikuttaa mitä aikuinen itse ostaa kaupasta. Varmasti teini-ikäinen voi jo ruveta ostamaan karkkia siinä missä vaikka huumeita tai viinaa salaa, mutta alakoululaista on kyllä erittäin helppo kontrolloida. Aika rajuja ongelmia pitää olla, että sen ikäinen vastoin kieltoa lähtisi ostamaan karkkia, jos saatavailla on terveellistä ruokaa ja on säännölliset ruoka-ajat. Olen yksinhuoltaja enkä todellakaan voi vahtia lasta koko ajan, mutta voin esimerkiksi järjestää niin, että kun hän tulee koulusta niin kotona on terveellistä ruokaa helposti saatavilla. Voin myös tehdä säännön, että karkkia ei saa ostaa kuin karkkipäivänä ja silloinkin vain vähän. Tunnesyöminen on mahdollista lapsille ja moni yksinäinen lapsi syökin karkkia ja jätskiä tai vaaleaa leipää tai muuta tosi paljon. Yksinkertainen ratkaisu on se että sellaista ei ole kotona eikä sellainen mässyttelyriippuvuus pääse alkamaan. Ehkä tyttärestäni tulee teininä tai aikuisena ylipainoinen, mutta ainakaan hänen ei tarvitse aloittaa teinivuosiaan läskinä. Viikonloppuna kun on aikaa, voidaan mennä vaikka yhdessä retkelle ja ulkoilemaan, siinä piristyy mieli ja keho.
Voi kuule kun lapset on niin kovin erilaisia. Mulla on kolme, ja kaksi heistä on juuri tuollaisia, että kun sanoo, että toimitaan näin, niin he toimivat. Yksi on sellainen, että kun hänelle sanoo, että toimitaan näin, niin toimii väkisinkin toisin päin. Olen myös itse ollut sellainen lapsena, joten ymmärrän häntä oikein hyvin.
Meille kun sanoo, että ei saa ostaa karkkia, niin mieleen ei muuta enää mahdukaan. Sitten ratsataan sohvanvälit, käytetään lahjarahat, viedään pulloja kauppaan tai vaikka varastetaan, jotta sitä karkkia saa, ja syödään salaa. Mitäs sitten? Rangaistuksia? LIsää rajoitteita? Ja sen jälkeen entistä kovempaa oireilua.
Meidänlaisille tärkeintä on vapaus. Se, että karkista ei tehdä jotain ihmeellistä aarretta, jota pitää rajoittaa ja vahtia ja demonisoida. Siinä olen samaa mieltä kanssasi, että tärkeintä on se, että terveellistä ja hyvää ruokaa on tarjolla aina. Mutta esim. meillä lapsen pakkomielteinen suhde karkkiin ( kiitos isovanhemmat ja kouluterveydenhulto, jotka puheillanne tämän aiheutitte) purkautui vasta sitten, kun hän sai joka päivä syötyään kunnolla koulussa ja välipalan koulun jälkeen, jälkkäriksi jotain herkkua. Että tiesi, että joka päivä saa.
Reilun puolen vuoden jälkeen totesi itsekin, että ei enää niin välitä. Toki syö siis edelleen herkkuja, mutta se pakkomielle, mikä monelle lapselle syntyy, ja lihomista aiheuttaa ( syödään aina kun mahdollista niin paljon kuin mahdollista, koska kiellettyä ja koska kohta ei enää saa), se purkautui noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylipainoisen lapsen äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos reaktiosi oli tätä luokkaa tarkastuksen aikana niin en ihmettelee miksi lääkäri asiaan takertui. Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan. Kasvuiässä ylipainoa ei ole edes niin helppo saada aikaiseksi joten muutamankin kilo saa kyllä hälutyskellot soimaan. Tuollaiset tulee yleensä vuoden päästä takaisin ja se pari kiloa on muuttunut kymmeneksi.
Terkuin kouluterkkari.
Minun lapsellani on merkittävä ylipaino. Hänen tapauksessaan johtuu kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Ei ole lääkitystä vaikka oireilee.
Miksi ei ole lääkitystä? Hankkikaa se ja pian. Vajaatoiminta vaikuttaa kasvuun ja muuhunkin. Tunnen monta lasta, jolla on kilpirauhaslääkitys, omallanikin. Hän ei ollut lihava, vain nukkui paljon, ei päässyt aamuisin käyntiin millään.
Olemme köyneet asian takia lääkärissä jo neljä kertaa. Luuston ikä on määritetty ja verikokeita otettu mutta viimeisimmässä verikokeessa arvot olivat viitteiden sisällä joten ei lääkitystä. Toissa aamuna ei jaksanut lähteä liikkeelle. Makasi eteisen lattialla ja huusi että väsyttää.. Uusin oire jonka itse kertoi on silmissä sumeneminen. Mitenkäs ne lääkkeet "haetaan" jos yksityinen lääkärikin on sitä mieltä että ei tarvetta..
Vierailija kirjoitti:
Meillä on hirveän määrä ihmisiä, jotka ei todellakaan itsekään ymmärrä mistä oikeasti kiikastaa, ja miten voisivatkaan? Eihän meidän lääkäritkään tätä tajua, johan tämän keskustelun ensimmäinen viesti kertoi millaisia ammattitaidottomia vammauttajia meillä on tuhoamassa lapsiakin.
Se mikä viestissäsi taas paistoi läpi, oli tuo ajatus lihavuuden kamaluudesta. Kun sehän se pelottava ajatus onkin, että ihmisten voisi antaa ihan rauhassa elää omaa elämäänsä, ja keskittyä ihan muihin asioihin kuin siihen painoon. Terveellisiin valintoihin ja kivaan liikkumiseen ja ennen kaikkea kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kannattaa aina kannustaa, ja se on aina hyväksi. Mutta ei se todellakaan kaikkien kohdalla tarkoita laihduttamista, tai painoon keskittymistä. Tai kerrohan mulle, että missä kohtaa ihmisen elämästä tulee lihavana kamalaa, ja missä kohtaa laihtuessa se muuttuu taas ihanaksi? 5, 10, 25, 50 kilon kohdalla?
Kukaan ei halua olla sairas. Mutta ihmistä ei tueta pelottelulle, ahdistelulla, hänen ominaisuuksiensa demonisoinnilla. Positiivisella kannustamisella, ja nimenomaan oikeiden asioiden kannustamisella ( terveelliset, hyvät, rennot jutut, ei laihduttaminen, stressaaminen, tiukat tavoitteet) syntyy parhaat tulokset.
PS. Jos meidän johtavat lihavuustutkijat kertovat jatkuvasti, että täällä ei osata hoitaa lihavuutta, eikä varsinkaan lasten lihavuutta, mitä luulet sen lääkärin keinovarastosta löytyvän, jos siltä osaisikin pyytää apua oikeisiin asioihin?
Puhut kyllä ihan täyttä paskaa. En ole ikinä kuullut kenenkään suhtautunut lihavuuteen noin. Siis että olisi aivan tolkuttomasti ihmisiä, jotka eivät tiedä mistä ylipaino johtuu? Täyttä roskaa. Väitän että jos juttelen viisi minuuttia reilusti ylipainoisen kanssa niin pystyn sanomaan missä vika on. Samoin pystyy se lihavakin. Ei ole muuten oikeasti rakettitiedettä, jos yhtään tietää miten tätä elämää eletään.
Tekstistäsi on helppo päätellä, että sulla itselläsi on merkittävä määrä ylipainoa. Sen voin kertoa, että uhriutumalla et auta itseäsi etkä ketään muutakaan. Ihan toivoton asenne tuollainen, että syyttelee vain muita omista ongelmistaan. Aikuiset ottaa vastuuta, eivätkä syyttele. Aikuisilla on lisäksi paksu nahka (eikä perse, huom. ero), eivätkä ota nokkiinsa jokaisesta kommentista joka ei tunnu hyvälle. Oikeasti sairaat ja lapset on asia erikseen, mutta terveiden aikuisten pitäisi kyllä tajuta tämä.
AP, valita lääkäristä. Toi on just noita tommosia ihmisiä, jotka ei jotenkin tajua, että ne voi romuttaa sun lapsen itsetunnon vaikka loppu elämäksi - tai sit jopa haluaa tahallaan olla ilkeä, koska "inhoaa läskejä" tai jotain. Niin monen syömishäiriöisen tarinassa on tämmösiä vaiheita, joissa lääkäri on lapsuusaikana haukkunu ylipainosta. Semmosta ei pidä katsoa läpi sormien! :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut päinvastainen ongelma kun tyttö on ollut jo taaperona liian hoikka ja juostu painokontrolleissa. Kaikki on ollut hyvin ja me vanhemmat ollaan aina oltu hoikkia, itse olin alakoulussa langanlaiha ja edelleen nelikymppisenä siro. Jotenkin tympeää ettei lainkaan katsota esim vanhempien rakennetta vaan ainoastaan käyriä. Nyt tyttö.on uuden lajin seurauksena saanut lihasmassaa ja painoa myös lisää joten ei tarvitse lääkärin olla niin huolissaan enää.
Oletko itse ylipainoinen? Jos se pelkäsi että se tarttuu lapseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan kanssa juurikin oman ala-asteen tarkastuksen. Minulla oli lapsesi lailla ilmeisesti muutama kilo liikaa 2000-luvun alussa. Liikuin vaikkakaan en mikään urheilijalupaus ollut Olin tuossa tarkastuksessa yksin ja muistan vieläkin, kun lääkäri otti sen monesti puheeksi. Puheli yksikseen mm. sinä taidat juoda paljon limsaa joten voisit vaihtaa light-versioon (enkä edes juonut paljon limsaa).
En koskaan suoranaisesti tätä varmaan äidille sanonut, mutta jotain hän muistaakseni minusta sai kaivettua irti. Vastauksena hän vei minut hamppareille Heseen, kai halusi osoittaa että ei kannata välittää tyhmistä ihmisistä. Silti muistan vieläkin tuon tarkastuksen ja sen fiiliksen, jonka lääkäri loi.
Tässä taas yksi tapaus, joka on äidin toimesta aivopesty uskomaan, että se, joka sanoo sinun olevan pulska, valehtelee. Lääkäri yrittää puhua terveellisistä ruokailutottumuksista, niin äitipä haukkuu lääkärin tyhmäksi ja raahaa lapsen Heseen. Voi luoja, mistä näitä oikein sikiää :)
Mun tytölle valitetaan aina siitä, kun on liian laiha. Ja tyttö syö 6-7 kertaa päivässä ja enemmän kuin luokkansa pulleat tytöt. Ei ole keliakiaa eikä mitään muutakaan tautia taustalla, on vain tosi laiha, kuten isänsä. Se tosi ärsyttävää, kun kaikki katsoo onko tuolla tytöllä jokin syömishäiriö ja lääkärin tarkastuksessa huokaillaan, että kyllä se pyöreys on nykyajan normaali... Itse olin pudota tuolilta: että siis, anteeksi mitä eikö ihminen voi olla luonnostaan laiha?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin epäammattimaista. Mulle riitti kun olin 11-vuotiaana terkkarilla ja se puristi mun vatsaa ja kysy mistä se on tullu. Vieläkin muistan tuon yhden maininnan ja ehkä juuri siksi (en tiedä?), mulla on koko ikäni ollut ongelma tuo alavatsan pömppö. Ei ole lähenyt millään laihdutuksellakaan koskaan.
Jokaisella lääkärillä on omat juttunsa, mistä ne jankkaa. Meillä on kaikin puolin terve lapsi, mutta näissä tarkastuksissa lääkäri jäi jumittamaan siihen, että lasta ei oltu rokotettu. Tuntui ihan älyttömältä melkein koko aika puida sitä asiaa, mikä ihmeen pakko niillä on jankata? Lapselle otettiin lopulta dT-rokote kun hän oli 14, mutta ei ollenkaan lääkärin jankkauksen ansiosta vaan ihan muista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä näkyy "riehaantuvan" kaikkein kiivaimmin sellaiset henkilöt joilla on jostain syystä päähänpinttymä siitä, että haukkumalla, nimittelemällä, nolaamalla eli henkisen väkivallan keinoin saadaan lapsi/nuori ruotuun ja pudottamaan todellista tai kuvitteellista ylipainoa. Sanokaapa te "viisaat" että mitä hyvää on koskaan saatu aikaan rakkaudettomalla, ihmisarvoa halveksuvalla ja maahan polkevalla huomauttelulla? Ei siis kerrassaan mitään. Olettaisin että sydämettömyytenne pohjautuu omiin kokemuksiinne omasta lapsuudestanne/ nuoruudestanne, koska tiedetään, että rakkaudettomuus luo rakkaudettomuutta ja kierre on valmis. Siinä mielessä ikävää, että tuollaisesta sydämettämyydestä on todella työlästä ellei mahdotonta vapautua ilman kovaa työtä ja itsetutkiskelua. No, elämällä on kyllä keinonsa hoitaa meistä jokainen ja kyllä se kovinkin saadaan polvilleen.
Täällä näkyy "riehaantuvan" kaikkein kiivaimmin sellaiset henkilöt joilla on jostain syystä päähänpinttymä siitä, että haukkumalla, nimittelemällä, nolaamalla eli henkisen väkivallan keinoin saadaan lapsi/nuori ruotuun ja pudottamaan todellista tai kuvitteellista ylipainoa. Sanokaapa te "viisaat" että mitä hyvää on koskaan saatu aikaan rakkaudettomalla, ihmisarvoa halveksuvalla ja maahan polkevalla huomauttelulla? Ei siis kerrassaan mitään. Olettaisin että sydämettömyytenne pohjautuu omiin kokemuksiinne omasta lapsuudestanne/ nuoruudestanne, koska tiedetään, että rakkaudettomuus luo rakkaudettomuutta ja kierre on valmis. Siinä mielessä ikävää, että tuollaisesta sydämettämyydestä on todella työlästä ellei mahdotonta vapautua ilman kovaa työtä ja itsetutkiskelua. No, elämällä on kyllä keinonsa hoitaa meistä jokainen ja kyllä se kovinkin saadaan polvilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna ehdottomasti palautetta. Asiaton lääkäri, jotka harvemmin syyllistyvät tuollaiseen käytökseen, vaan ne ovat terv.hoitajat, alhaisen koulutuksen takia
Alhainen koulutustaso ei kerro mitään sosiaalisesta älykkyydestä. Jos pilkkua viilattaisiin niin loogisesti älykkäiltä ihmisiltä puuttuu monesti hyvät sosiaaliset taidot. Ollaan totuttu analysoimaan kaikkea, jonka vuoksi ei tajuta, että nyt on kyseessä ihminen, jolla on tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Täällä näkyy "riehaantuvan" kaikkein kiivaimmin sellaiset henkilöt joilla on jostain syystä päähänpinttymä siitä, että haukkumalla, nimittelemällä, nolaamalla eli henkisen väkivallan keinoin saadaan lapsi/nuori ruotuun ja pudottamaan todellista tai kuvitteellista ylipainoa. Sanokaapa te "viisaat" että mitä hyvää on koskaan saatu aikaan rakkaudettomalla, ihmisarvoa halveksuvalla ja maahan polkevalla huomauttelulla? Ei siis kerrassaan mitään. Olettaisin että sydämettömyytenne pohjautuu omiin kokemuksiinne omasta lapsuudestanne/ nuoruudestanne, koska tiedetään, että rakkaudettomuus luo rakkaudettomuutta ja kierre on valmis. Siinä mielessä ikävää, että tuollaisesta sydämettämyydestä on todella työlästä ellei mahdotonta vapautua ilman kovaa työtä ja itsetutkiskelua. No, elämällä on kyllä keinonsa hoitaa meistä jokainen ja kyllä se kovinkin saadaan polvilleen.
Olen tismalleen samaa mieltä. Mutta onneksi elämä opettaa, nöyryyttä, myös niille joilla se alkutaival sujuu ongelmitta ja "taulukoiden mukaan". Olen aina ihmetellyt että mistä tässä maassa sikiää tuo jatkuva nöyryyttämisen malli opettamisessa. Sukupolvien ketjuko? Mitä hyvää sillä tosiaan on kukaan koskaan saanut aikaan?
Minun aikaan vanhemmat ei tulleet terveystarkastuksiin mukaan niin sai itse pärjätä lääkäreitä vastaan 😢 läski tuomio joka kerta ja sitten kun ne soittivat kotiin kun tämä lapsi on niin lihava...
Onko parempi että lapsi on hieman ylipainoinen kuin alipainoinen?
Mun 11v tyttö ja 10v poika, no tyttö oli 10vuotiaana käynyt alipainon puolella, hän on kyllä ollut tosi hoikka, ja nyt poika 10vuotiaana, on kuulema laihtunut, mikä ei ole terkkarin mukaan hyvä asia.
Mutta nyt kun tyttö on 11v, niin hänellä on vuoden aikana taas tullut kiloja takaisin. Eli kyllä hän syö, vaikka laiha onkin.
Mutta nyt terkkari on taas pojasta huolissaan, kun tällä on paino laskenut.
Kumpi siis parempi, vähän ylipainoa kuin liian laiha?
Meillä kouluterkka alkoi selittämään 11-vuotiaalle pojalle, että pleikan pelaaminen aiheuttaa sepelvaltimotautia, verenpaineen nousua ja saattaa johtaa sairaskohtaukseen jo nuorena. Selitti oikeasti ihan pokkana, että tutkimukset osoittavat että ei ole merkitystä liikkuuko sen lisäksi ja millaiset ruokailutottumukset, ihan se pelaaminen aiheuttaa noita.
Olin niin mykistynyt etten saanut sanaa suusta. Olis pitänyt kyllä avata suu ja kysyä että mikähän tutkimus nyt näin oikeasti osoittaa. Jäi kyllä todella tyhjäpäinen vaikutelma tuosta terveydenhoitajasta.
Tässä oli siis kyseessä tää laaja 5. luokan terveystarkastus, jossa kävi ilmi, ettei pojalla ole säännöllistä urheiluharrastusta (ohjattua), mutta luistelee, on kausikortti laskettelukeskukseen, pelaa kaikki välkät kavereiden kanssa fudista, käy kavereiden kanssa uimassa jne. Terkka kysyi mitä poika tykkää tehdä vapaa-ajalla ja vastasi rehellisesti että tykkää pelata. Kuten varmaan 90 % 11-vuotiaista pojista vastaa.
Ja juu, ylipaino ei todellakaan vaivaa, pikemminkin päinvastoin. Koululääkäri oli tosi hyvä ja hoiti sen pojille kammottavan kivesten tarkistuksenkin ilman vaivaannuttamista.
Meille neuvolalääkäri sanoi että 4kk vanhalla vauvalla olisi jo hyvä olla joku harrastus.
Miksi ei ole lääkitystä? Hankkikaa se ja pian. Vajaatoiminta vaikuttaa kasvuun ja muuhunkin. Tunnen monta lasta, jolla on kilpirauhaslääkitys, omallanikin. Hän ei ollut lihava, vain nukkui paljon, ei päässyt aamuisin käyntiin millään.