Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huh huh, miten paha maku suussa lapsen terveystarkastuksen jäljiltä
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Kommentit (290)
Onhan se kamalaa, että nykyään lääkärin pitää ottaa vastuu lapsen terveydestä, kun vanhemmat eivät sitä tee.
Ylipaino on hengenvaarallinen sairaus, joka vammauttaa ja tappaa lukuisia suomalaisia joka päivä. Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tulen tosi surulliseksi tästä ketjusta. Varmaan on jollekin siellä helppoa heittää pilkalla joku herjaava kommentti tai ymmärtämättömänä tietää, mitä tehdä.
Itse olen se tyttö, joka alkoi ala-asteella syödä saalaa koulukiusaamisen ja yksinäisyyden vuoksi. Olin muuten perheessäni jo näkymätön. Kukaan ei välittänyt sen vertaa, että olisi edes tajunnut mun syövän yksin paketillisen ranskanleipää, saatikka kysynyt miksi. Ruoka oli ainut tapa tukahduttaa niin kipeät tunteet, että niiden alle meinasi kuolla.
Mua alkoi sisko haukkua läskiksi, kouluterkkari huomautteli nuivasti juuri 2 kg:n "ylipainosta". Onneksi keksin alkaa oksentaa, joten poistui kommentointi. Sain piilotettua syömishäiriön 30 vuodeksi. Kotoa pois muuttaessani olin jo ammattilainen oksentaimisessa ja ahmimisessa, olin 165cm ja 55kg ja uskoin olevani uskomattoman lihava.
Nyt 44 vuotiaana olen oikeasti ylipainoinen. Painon hallintaa tai normaalia syömistä en juuri tunne.
Jos lapsi lihoo, kannattaa hänestä ensisijaisesti välittää. Kannattaa ensisijaisesti elää hänen kanssaan, olla paikalla elämässä ja oppia tuntemaan. Silloin sen saa tietää, mistä on kysymys.
No sama se on jos on hoikka. Oma lapseni sai noottia kun on niin hoikka, alipainoinen, mutta samaa ollut koko iän tasaisesti ja itse olin aivan samanlainen lapsena. Muut sisarukset ei ole niin laihoja, mutta siis normaalipainoisia / hoikkia. Meillä terkka oli sanonut lapselle, että olet alipainoinen ja lapsi itki sitä monta päivää, kun muutenkin on kateellinen lihaksikkaammille sisaruksilleen. Lapsi on hyväkuntoinen, harrastaa urheilua ja lääkäriin mentiin, ei jatkotoimia kuten arvasinkin.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut yksinkertaiset aikuiset väittää että on vanhemmista kiinni ylipaino. Näinhän asia ei aina ole. Monella lapsella on pohjaton ruokahalu mitä on vaikea hallita. Myös terveellinen ruoka lihottaa kun tarpeeksi syö. Esim. Puuroa voi mennä monta lautasellista kerralla, päälle banaaneja jne. Jos yrittää sanoa että riittää jo niin lapsi itkee nälkäänsä. Mitä "hyvä" vanhempi tekee tässä tilanteessa. Toki tarjotaan puuron sijasta kasviksia yms. Mut ihan niin yksinkertainen ei asia ole kuin jotkut luulee. Ja nämä lapset joilta herkut kielletään jopa varastavat kylässä rahaa aikuisten taskuista että pääsee salaa herkkuja ostamaan. Ja syödään herkkupöydät synttäreillä tyhjiksi, ahmien. Kannattaa joskus antaa lasten syödä herkkuja.
Jos lapsi on ylipainoinen, hyvä vanhempi pitää kiinni annoskoosta eikä anna lapsensa syödä kolmea lautasellista puuroa ja viittä banaania yhtä kyytiä. Sitä vastoin lapselle annetaan puolen litran kannullinen vettä alkupaloiksi ja sen jälkeen yksi lautasellinen puuroa, jossa on mahdollisesti puolikas banaani pilkottuna. 4 ateriaa päivässä, joista osa päiväkodissa tai koulussa.
Itsellä ollut päinvastainen ongelma, paino ollut aina vähän alipainon puolella. Jokikisessä terveystarkastuksessa moititaan laihuutta ja pidetään saarnaa miten syödä hyvin ja oikeaoppisesti. Paras oli kun menin muutama vuosi sitten lääkäriin selittämättömän selkäkivun takia, ja vastaanotto päätyi lopuksi siihen kun lääkäri antoi ravitsemusohjeita. Selkä onneksi parantui venyttelyllä, liikunnalla yms, mutta jäi aika paska maku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieman sivusta mutta kuitenkin... nämä painointoilijaihmisey tarttuvat saman ylipainoinhoilunsa lapsiinsa, joista tulee sitten koulukiusaajia ja ”läski!”- huutelijoita. Oma lapseni (joka on hoikka) harrasti erästä nuorien tyttöjen suosittua joukkulajia. Siinä oli sitten harkkojen yhteydessä juteltu sitäja tätä ja tyttöni oli maininnut jotain mitä kivaa oli tullut tehty perheen kanssa edellisenä viikonloppuna. Yksi joukkueen tytöistä oli kysynyt että oliko sun äiti mukana. Tyttöni vastasi ihmeissään että oli, niin että miten niin? vastaus oli ” ko sun äitis on niin pyöreä.” Siihen toinen tyttö oli jatkanu että ”se on outoa nähdä lihava ihminen silleen onnellisena”.
Kivaa asennekasvatusta.
Meidän tytär jolla vähän ylipainoa stressasi aivan hirveästi ja jännitti terveystarkastusta. Aikuisten mittapuulla lapsi on aivan normi painoinen. On se nyt jumalauta että lapsi pelkää mennä terkkariin kuulemaan kunniansa vaikka meille vanhemmille se saarna pitäisi osoittaa. Miksi jumalauta pitää lasta syyllistää ??????????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hoikkuus on avain onneen niin afrikassa pitäisi olla maailman onnellisemmat ihmiset.
Itse laittaisin kaikille terveydenhoitoalan ja muillekin ihmisille kiellon puhua syömisestä sellaisenaan, kun kohteena on haavoittuvassa iässä oleva lapsi tai nuori. Jos ongelmana on selvä ylipaino, oikeampi tapa on puhua elämäntapojen muuttamisesta ja samalla tarjota keinoja niiden muuttamiseen. Liiallinen tai liian vähäinen syöminen on usein seuraus jostain mieltä rasittavasta asiasta, on se sitten tiedostettua tai tiedostamatonta. Toki ylipainon syy voi olla vaan väärät ruokailutottumukset. Esim. lautaselle mätetään vääränlaista ruokaa ja väärään aikaan. Mutta monelle syy voi olla paljon syvemmällä. Taustalla voi olla ahdistusta, hukutettuja tunteita, yksinäisyyttä, hyväksikäyttöä, pelkoja jne., joka tapauksessa asioita, jotka tulisi ensin aina selvittää.
On myös toista aliarvioivaa muistuttaa jatkuvasti hänen ylipainostaan. Lähes aina jopa pienemmät koululaisetkin kyllä tiedostavat itse asian. Mitäpä jos ensin mietittäisiin, mistä hyvä elämä esim. teini-ikäisen kohdalla muodostuu? Näin päästään puhumaan yhtenä osa-alueena ravitsemuksesta, ei sitä liikaa korostaen eikä sitä unohtaen.
Alue: Aihe vapaa
Jotkut yksinkertaiset aikuiset väittää että on vanhemmista kiinni ylipaino. Näinhän asia ei aina ole. Monella lapsella on pohjaton ruokahalu mitä on vaikea hallita. Myös terveellinen ruoka lihottaa kun tarpeeksi syö. Esim. Puuroa voi mennä monta lautasellista kerralla, päälle banaaneja jne. Jos yrittää sanoa että riittää jo niin lapsi itkee nälkäänsä. Mitä "hyvä" vanhempi tekee tässä tilanteessa. Toki tarjotaan puuron sijasta kasviksia yms. Mut ihan niin yksinkertainen ei asia ole kuin jotkut luulee. Ja nämä lapset joilta herkut kielletään jopa varastavat kylässä rahaa aikuisten taskuista että pääsee salaa herkkuja ostamaan. Ja syödään herkkupöydät synttäreillä tyhjiksi, ahmien. Kannattaa joskus antaa lasten syödä herkkuja.