Lue keskustelun säännöt.
Huh huh, miten paha maku suussa lapsen terveystarkastuksen jäljiltä
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Kommentit (290)
Voi että mua harmittaa lasten ja nuorten puolesta, kuinka monelle varmasti jää jotain traumoja, minäkuva vääristyy tai terveen itsevarmuuden rakentaminen hankaloituu, kun painosta, ruumiinrakenteesta tai ulkonäöstä huomautellaan.
Muistan kuinka ahdistavaa oli, kun ala-asteella yksi luokkamme suosittu poika sanoi minua läskiksi. Voi että se tuntui pahalta. Olin ihan normaali, kun valokuvia katsoo. Ehkä just joku tuollainen "ylipainoa 2kg" tms. Muistan myös kun oma mummoni sanoi minulle joskus jossain yhteydessä että "kun sinä olet tuollainen pullukka". Minua ei mitenkään siis haukuttu läskiksi, vaan muistan muutamia kertoja kun joku on sanonut minun olevan läski/pullukka/pullea/lihava/ylipainoinen. Ja se on SILTI jäänyt mieleen. Olen aina pitänyt itseäni vähän sellaisena pulleana.
Lapsen terveydentilaa ja elämäntapoja pitää tottakai tarkkailla, ja huolehtia siitä että lapsi syö terveellistä ruokaa, nukkuu tarpeeksi ja mahdollisesti käy välillä vähän ulkonakin haukkaamassa raitista ilmaa. Tämän voisi kuitenkin hoitaa ns. lapsen/nuoren huomaamatta. Ei missään nimessä toitottamalla että "kun sinä olet nyt lihava, olet sellainen minkälainen ei pitäisi olla" tms. Ja hemmetti mua ärsyttää muutenkin kaikki painoindeksit ja tuommonen kyttääminen. Eikö tärkeintä ole terveys ja hyvinvointi, ei se että sun pitäisi painaa 60kg eikä grammaakaan enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on tosi kurjaa ja turvelee itsetuntoa 😢Muistan kun kävin itse 5lk terveystarkastuksessa niin se oli todella julma akka. Haukku mua möhömahaksi ja herkkuperseeksi. Lähdin sieltä myös itkien kotiin. Harmi kun ei ollu ketään mukana ja itse olin niin ujo ja kiltti.
Jotkut terkkarit ovat epäpäteviä.. Muistan parikin vittumaista peruskoulusta. Toinen oli todella lihava ja hän kommentoi kaikkien painoja ääneen jossain koulun urheilutapahatumassa "ompa laiha!!" "kato tuotakin!!! ". Toinen myöskin vaikutti siltä ettei hänelle uskaltanut puhua mitään, koska ois varmaan soittanut sossuille jos olisin avautunut ahdistuksestani syödä kouluruokalassa. Olin yläasteella 165cm ja 45kg. Todella alipainoinen, en ihmettele miksi painoani tarkkailtiin ja passitettiin verikokeisiin. En vaan pystynyt kertomaan totuutta.
Eli lyhyesti sanottuna terkkareiden pitäisi olla rauhallisia ja ymmärtäväisiä eikä raivoajia ja piikittelijöitä. Ehkä sitten lapset uskaltaisi puhua enemmän.
Ohis, mutta minun terveydenhoitajani koulussa oli huolissaan pituudestani ja ehdotti äidilleni , että voisin alkaa syömään kasvuhormoneja. Lähetti myös sairaalaan tutkittavaksi, jossa mitattiin pituus ja paino. Totesivat siellä, että terve, äitiinsä tullut tyttö, maksakaa tiskillä lasku kiitos.
Olen edelleen lyhyt 150 cm, mutta en koskaan ole halunnut olla mitään muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahvat denialit äideillä päällä. Ei haluta ostaa kevytlevitettä tai vaihtaa kulutusmaitoa rasvattomaan versioon, ei lopettaa mehujen kantamista kaupasta tai lohturuuan antamista lapsille kun ne kerjää. Jätskit on pakasteessa niin kuin ennenkin odottamassa .suklaavanukkaat annetaan rasvattoman jugurtin sijaan. Pitkälle pääsis jo kun vaihtais kaikki tuotteet rasvattomiin eikä yhtäkään mehua tai limua enää ostettas taloon. Mut kun ei .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 11v tyttö tasapaksu, rotevahko, vähän pömppömahaa ja iso peppu. Koululääkäri esitteli tärkeänä painokäyrää ja paasasi että tytön pitäisi hankkia joku harrastus, paukautin että johan tuo pelaa jalkapalloa ja laskettelee! Lääkäri hämmentyi silmin nähden ja oli loppuajan jauhot suussa.
Eivätkö nämä ammattilaiset ota huomioon vanhempien ruuminrakennetta?!
nimm. tasapaksu , vyötärötön pötkilö megapeffalla.
Mä en usko tohon ruumiinrakenneselitykseen. Tuo kuvaus vastaa vaimoni nykyistä ruumiinrakennetta. Mutta 20v sitten kun tavattiin hän oli tikkulaiha (oli silloin 22v eli ihan aikuinen). Että kyllä se ruumiinrakenne syömisellä on hankittu. Lapsemme ovat kuten äitinsä nuorena eli laihoja.
No miltäs ne vaimon sukulaiset näyttää?
Kyllä minunkin suvussani lapset ja nuoret on laihoja. Aikuiset sitten on paksuja pötiköitä, kaikki. Sellaista se on. Ja joo, varmaan syödäänkin "väärin", mutta jännä se on kuitenkin se ajatus, että sillä perimällä ei olisi mitään tekemistä, kun vielä eri puolilla maailmaakin asutaan.
Onneksi ollaan silti superterveitä ja keskimääräinen elinikä huitelee satasen kieppeillä.
Jopas. Kyllä teidän suvussa eletään hiton vanhoiksi jos keskimääräinen elinikä on 100 vuotta :o
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut terkkarit ovat epäpäteviä.. Muistan parikin vittumaista peruskoulusta. Toinen oli todella lihava ja hän kommentoi kaikkien painoja ääneen jossain koulun urheilutapahatumassa "ompa laiha!!" "kato tuotakin!!! ". Toinen myöskin vaikutti siltä ettei hänelle uskaltanut puhua mitään, koska ois varmaan soittanut sossuille jos olisin avautunut ahdistuksestani syödä kouluruokalassa. Olin yläasteella 165cm ja 45kg. Todella alipainoinen, en ihmettele miksi painoani tarkkailtiin ja passitettiin verikokeisiin. En vaan pystynyt kertomaan totuutta.
Eli lyhyesti sanottuna terkkareiden pitäisi olla rauhallisia ja ymmärtäväisiä eikä raivoajia ja piikittelijöitä. Ehkä sitten lapset uskaltaisi puhua enemmän.
Ohiksena, mä olin vielä lukiossakin 166cm ja 46kg enkä kokenut olevani "todella alipainoinen", eikä painoani tarkkailtu millään muotoa. Eikä ollut tarvettakaan, ihan terve olin silloin niinkuin nytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole julmepaa tapaa suistaa lapsi/nuori syömishäiröiden sairaaseen maailmaan, kuin huomautella asiattomaan sävyyn lievästäkin "ylipainosta". Minä olen henkilö, jolla alkoi vuosien anoreksia kierre ja helvetti terkkarin huomattamasta 2 kg:n "ylipainosta". Oli kuulemma hieman liikaa "tytinää" mahassa. Kuvista päätellen olen normaalin näköinen nuori nainen, en todellakaan ylipainoinen! Siitä se idea sitten lähti laihduttamiseen ja laihduttaminen lähti käsistä. Kesti 20 vuotta ennen kuin monen sairaalareissun ja terapian avulla voin sanoa että olen parantunut. Paras nuoruus siinä meni, samaten parhaat työvuodet. En siedä enää ollenkaan asiattomia painokeskusteluja.
Minusta on aiheetonta syytellä muita ihmisiä omasta anoreksiaan sairastumisestaan. Jos joku ei olisi huomauttanut liikakiloistasi, olisit varmasti ennemmin tai myöhemmin huomioinut saman asian myös ihan itse. Olisit huomannut vatsamakkaroita tai pelästynyt lukemia vaa'alla. Olisit alkanut laihduttamaan ja sairastunut anoreksiaan. Et voi tietää, olisiko sairastuminen tapahtunut joka tapauksessa. Ota vastuu itsestäsi ja omasta elämästäsi, kasva aikuiseksi!
Kuuleppa sinä kaikkitietävä idiootti! Minä kirjoitin oman kokemukseni siitä miten herkässä iässä lauottu julmuus koskien painoa voi laukaista vakavan syömishäiriön kuten minulle kävi. ENSINNÄKÄÄN minua ei ollut yksikään ihminen moittinut ylipainoiseksi ennen tätä terkkaria. TOISEKSEEN olin sinä vaiheessa nuorena 162 cm pitkä ja painoin 54 kg eli huomautus ns. "ylipainosta" oli täysin absurdi. Silloin en sitä tajunnut, koska olin niin nuori ja ymmärtämätön. Että mietippä sitä seuraavan kerran kun alat viisastelemaan ja huomauttelemaan nuorelle ihmiselle hänen painostaan. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten sanoo jo sananlaskukin ja pitää sinun kohdallasi täysin paikkaansa!
On myös sellainen sananlasku, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverillani oli lapsena ylipainoa jonkin verran, mutta kasvupyrähdyksen jälkeen oli täysin sopiva. Itselläni taas ensin tuli pituus, sitten paino. 2 kiloa on todella vähän, siitä ei tarvitse huolestua
Vierailija kirjoitti:
Aineenvaihduntasairaudet ja korkea verenpaine kertoo aina raskaasta mikrobikuormasta elimistössä. Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksessa on niin paljon mikrobeja kudoksissa, että haavat eivät parane hyvin, koska mikrobeja tulee haavaan myös sisältäpäin. Pitäisi määrätä pitkät antibioottikuurit, ainakin läskissä muhivat mikrobit ovat huonosti suojattuja mikrobilääkkeiden vaikutuksilta, toisin kuin esimerkiksi syvällä luissa.
Älkää nyt kukaan oikeasti uskoko tätä roskaa.
T: mikrobiologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin ennen lasten syntymää 160 cm ja 44 kg. Koskaan en laihduttanut, söin ihan kaikkea, silloin ei ollut edes kaupoissa mitään rasvattomia tai kevytversioita. Ei mua sen kummemmin seurattu missään neuvoloissa, ja lääkärintarkastuksiakin oli vähemmän kuin nykylapsilla. Sukulaiset kauhisteli, että ootko anorektikko. No, nyt lasten saannin jälkeen olen 70 kg, jotta nyt vois sit sukulaiset tulla ihastelemaan kertyneitä kiloja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut terkkarit ovat epäpäteviä.. Muistan parikin vittumaista peruskoulusta. Toinen oli todella lihava ja hän kommentoi kaikkien painoja ääneen jossain koulun urheilutapahatumassa "ompa laiha!!" "kato tuotakin!!! ". Toinen myöskin vaikutti siltä ettei hänelle uskaltanut puhua mitään, koska ois varmaan soittanut sossuille jos olisin avautunut ahdistuksestani syödä kouluruokalassa. Olin yläasteella 165cm ja 45kg. Todella alipainoinen, en ihmettele miksi painoani tarkkailtiin ja passitettiin verikokeisiin. En vaan pystynyt kertomaan totuutta.
Eli lyhyesti sanottuna terkkareiden pitäisi olla rauhallisia ja ymmärtäväisiä eikä raivoajia ja piikittelijöitä. Ehkä sitten lapset uskaltaisi puhua enemmän.
Ohiksena, mä olin vielä lukiossakin 166cm ja 46kg enkä kokenut olevani "todella alipainoinen", eikä painoani tarkkailtu millään muotoa. Eikä ollut tarvettakaan, ihan terve olin silloin niinkuin nytkin.
Samaa mieltä, ei 165-166 cm ja 45-46 kg todellakaan ole mikään alipainoinen lapsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on tosi kurjaa ja turvelee itsetuntoa 😢Muistan kun kävin itse 5lk terveystarkastuksessa niin se oli todella julma akka. Haukku mua möhömahaksi ja herkkuperseeksi. Lähdin sieltä myös itkien kotiin. Harmi kun ei ollu ketään mukana ja itse olin niin ujo ja kiltti.
Eli olet ollut lihava ja siitä ei olisi saanut huomauttaa? Terveydenhoitaja on yrittänyt ravistella sinut ymmärtämään tilanteesi. Oliko siitä mitään hyötyä, laihduitko yhtään? Vai upotitko kätesi vain syvemmälle karkkikulhon uumeniin ja syytit siitä tuhmaa tätiä, jonka vika mässäilysi mielestäsi oli?
Mä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Off topic: Onko nykyisenä käytäntönä, että 5. luokkalaisen terveystarkastukseen tulee vanhempi mukaan? Meidän ala- ja yläasteen terveystarkastuksissa 90-luvulla ei ollut koskaan vanhempia mukana.
Voi kuule! Terveyskeskukseen tulee mammat mukaan vielä kun lapsi on päässyt armeijasta! Ja ovat niin loukkaantuneita, kun hoitajana puhun suoraan nuorelle miehelle ja pyydän äitiä pois tutkimushuoneesta... Katsos kun napanuoraa ei katkaista - kurkkukipu on joidenkin mammojen mielestä täysin pätevä syy tulla istumaan vastaanotolle ja selostamaan EinoInkerin vakavaa vaivaa. Ja mieluusti klo 21 illalla, kun poikalapsen on ollut ihan pakko nukkua aamuvastaanottojen aikana. Ja kun hoitajana olen tuottanut pahan mielen mammalle, pönkii hän väkisin lääkärille selittämään samat asiat ja harmistuksensa, kun äitiä ei kuunnella.
Heh, sama homma sosiaalipuolella. Jotkut mammat tulee mukaan sossuun selittämään kuinka yhteiskunnan kuuluu nyt tukea Nicopeckaa vuokrarästien maksussa, kun Nicopecka on jälleen pelannut / ryypännyt vuokrarahansa. Auta armias jos sossutäti kehottaa Nicopeckaa ottamaan jotain vastuuta elämästään.
Juuri näin. Täällä nyt lösöt curlingmammat keuhkoaa taas ihan turhaan. Meneehän se tunteisiin herkemmin, jos on itsekin lihava/ pyöreä/ ylipainoinen/ kookas/ isoluinen, ihan mitä nimitystä mammat nyt haluaakaan käyttää. Juuri tämän takia lapset sairastuu johonkin syömishäiriöihin ja muihin mielen häiriöihin, kun mammat on pienestä pitäen käärineet ne pumpuliin ja tehneet kaiken lapsien puolesta, ettei vaan mamman pienelle tule paha mieli mistään. Maailma on kova paikka ihmiselle, jota on aina ylisuojeltu kaikelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on nykyään kakkostyypin diabetesta ja rasvamaksaa.
No ei oo yleistä. Ainoat diabetekset johon oon törmännyt koulussa ja päiväkodeissä on 1-tyyppii. Ja lapsia olen valvonut/hoitanut tuhansia, diapetikot voin laskea yhden käden sormilla. Ja niitä ykköstyyppejä nekin.
Kakkosluokan diabetes on yleistynyt viime vuosina myös lapsilla. Nimenomaan syynä lasten kasvava ylipaino, huonot ruokailutottumukset ja liian vähäinen liikunta.
Joo toi kakkosluokan diabetes on tosiaan paha, joskus alkaa jo ekaluokan jälkeisellä kesälomalla, mutta usein vasta syksyllä. kannattas kuitenkin muistaa että tää on siitä kiva, että helpottaa 3. luokkaan mennessä!
T. Terkka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on tosi kurjaa ja turvelee itsetuntoa 😢Muistan kun kävin itse 5lk terveystarkastuksessa niin se oli todella julma akka. Haukku mua möhömahaksi ja herkkuperseeksi. Lähdin sieltä myös itkien kotiin. Harmi kun ei ollu ketään mukana ja itse olin niin ujo ja kiltti.
Eli olet ollut lihava ja siitä ei olisi saanut huomauttaa? Terveydenhoitaja on yrittänyt ravistella sinut ymmärtämään tilanteesi. Oliko siitä mitään hyötyä, laihduitko yhtään? Vai upotitko kätesi vain syvemmälle karkkikulhon uumeniin ja syytit siitä tuhmaa tätiä, jonka vika mässäilysi mielestäsi oli?
Huom. ihminenhän kertoo koko ajan itsestään, kun on "puhuvinaan" muista.. Sinullahan se taitaa olla suurempi ongelma itsesi kanssa, kuin muilla näine terkkarikokemuksineen. . Vaikea tuntea myötätuntoa ja ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan = tunnevammainen. Mieluummin otan hieman ylipainoa, kuin luonnehäiriön. Pieni vika, mutta kun on päässä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on tosi kurjaa ja turvelee itsetuntoa 😢Muistan kun kävin itse 5lk terveystarkastuksessa niin se oli todella julma akka. Haukku mua möhömahaksi ja herkkuperseeksi. Lähdin sieltä myös itkien kotiin. Harmi kun ei ollu ketään mukana ja itse olin niin ujo ja kiltti.
Eli olet ollut lihava ja siitä ei olisi saanut huomauttaa? Terveydenhoitaja on yrittänyt ravistella sinut ymmärtämään tilanteesi. Oliko siitä mitään hyötyä, laihduitko yhtään? Vai upotitko kätesi vain syvemmälle karkkikulhon uumeniin ja syytit siitä tuhmaa tätiä, jonka vika mässäilysi mielestäsi oli?
Huom. ihminenhän kertoo koko ajan itsestään, kun on "puhuvinaan" muista.. Sinullahan se taitaa olla suurempi ongelma itsesi kanssa, kuin muilla näine terkkarikokemuksineen. . Vaikea tuntea myötätuntoa ja ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan = tunnevammainen. Mieluummin otan hieman ylipainoa, kuin luonnehäiriön. Pieni vika, mutta kun on päässä..
Niin. Sinäpä sen hyvin sanot.
Asiaahan ap varmasti kertoi, eli ehkä tuota ylipainoa oli nyt hieman ylikorostettu.
Noin muuten sanoisin, että lihavuus näyttäisi nykyisin olevan samanlainen virtahepo olohuoneessa (kirjaimellisesti :)) kuin alkoholismi. Oleellista ei ole se, että lihava syö (tai muuten elää epäterveellisesti) tai juoppo juo, vaan se, että jos joku asiasta mainitsee. Jos joku ilkeää siitä mainita, niin alkaa ihan hitonmoinen uhriutuminen että nyt minua on kohdeltu väärin.
Haaste tässä on se, että lääkärillä on pikkupakko ja suorastaan velvollisuus mainita että nyt muuten elät päin persettä. Samoin se on perheessä. No ehkä lihavuus ei ole ihan samanlainen ongelma kuin alkoholismi, mutta kyllä se reilusti ylipainosen huono vointi vaikuttaa perheeseenkin. Mutta tästä kun mainitset, niin on helvetti irti.
Ei ole pitkä aika kun jossain a-studion teemaillassa jauhettiin tunnin verran siitä miten lääkäri voi ottaa esille potilaan mahdollisen ylipainon. Kyllä siinä mietti, että millaisia pikkuvauvoja aikuiset ihmiset voivatkin olla. No mutta, lihavuus, alkoholismi, yms. toimivat samalla tavalla - pikkuvauvaksi siinä helposti muuttuu kun käsitys omasta vastuusta hämärtyy.
Lääkärikoulutukseen pyrkiville ei tehdä minkäänlaisia soveltuvuustestejä. Niinpä ammattikuntaan kuuluu kaikenlaisia sosiopaatteja, hihhuleita ja antisemiittejä. Eikähän lääkäri ole meitä muita paremmin suojassa mielenterveysongelmilta ja alkoholismiltakaan. Itseasiassa he ovat alttiimpia kaikille vakaville sairauksille koska kynnys mennä kollegan vastaanotolle on korkea. Mieluummin lääkitään itseä viinalla ja mömmöillä omatoimisesti.