Huh huh, miten paha maku suussa lapsen terveystarkastuksen jäljiltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä näkyy "riehaantuvan" kaikkein kiivaimmin sellaiset henkilöt joilla on jostain syystä päähänpinttymä siitä, että haukkumalla, nimittelemällä, nolaamalla eli henkisen väkivallan keinoin saadaan lapsi/nuori ruotuun ja pudottamaan todellista tai kuvitteellista ylipainoa. Sanokaapa te "viisaat" että mitä hyvää on koskaan saatu aikaan rakkaudettomalla, ihmisarvoa halveksuvalla ja maahan polkevalla huomauttelulla? Ei siis kerrassaan mitään. Olettaisin että sydämettömyytenne pohjautuu omiin kokemuksiinne omasta lapsuudestanne/ nuoruudestanne, koska tiedetään, että rakkaudettomuus luo rakkaudettomuutta ja kierre on valmis. Siinä mielessä ikävää, että tuollaisesta sydämettämyydestä on todella työlästä ellei mahdotonta vapautua ilman kovaa työtä ja itsetutkiskelua. No, elämällä on kyllä keinonsa hoitaa meistä jokainen ja kyllä se kovinkin saadaan polvilleen.

Olen tismalleen samaa mieltä. Mutta onneksi elämä opettaa,  nöyryyttä, myös niille joilla se alkutaival sujuu ongelmitta ja "taulukoiden mukaan". Olen aina ihmetellyt että mistä tässä maassa sikiää tuo jatkuva nöyryyttämisen malli opettamisessa. Sukupolvien ketjuko? Mitä hyvää sillä tosiaan on kukaan koskaan saanut aikaan?

Mua ei nöyryytä kukaan eikä myöskään lapsiani, ovat jo teinejä.

Laitan ruotuun heti.

Jotain oppinut nyt kun ikää 50v,

Tuolla lääkärillä huono päivä ja jumalatonta jankkausta.

Av- mamman tapaiset nillittäjät sais kyytiä multa. En pidä hyökkäämistä ja tuomitsemista jankuttajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on hirveän määrä ihmisiä, jotka ei todellakaan itsekään ymmärrä mistä oikeasti kiikastaa, ja miten voisivatkaan? Eihän meidän lääkäritkään tätä tajua, johan tämän keskustelun ensimmäinen viesti kertoi millaisia ammattitaidottomia vammauttajia meillä on tuhoamassa lapsiakin.

Se mikä viestissäsi taas paistoi läpi, oli tuo ajatus lihavuuden kamaluudesta. Kun sehän se pelottava ajatus onkin, että ihmisten voisi antaa ihan rauhassa elää omaa elämäänsä, ja keskittyä ihan muihin asioihin kuin siihen painoon. Terveellisiin valintoihin ja kivaan liikkumiseen ja ennen kaikkea kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kannattaa aina kannustaa, ja se on aina hyväksi. Mutta ei se todellakaan kaikkien kohdalla tarkoita laihduttamista, tai painoon keskittymistä. Tai kerrohan mulle, että missä kohtaa ihmisen elämästä tulee lihavana kamalaa, ja missä kohtaa laihtuessa se muuttuu taas ihanaksi? 5, 10, 25, 50 kilon kohdalla? 

Kukaan ei halua olla sairas. Mutta ihmistä ei tueta pelottelulle, ahdistelulla, hänen ominaisuuksiensa demonisoinnilla. Positiivisella kannustamisella, ja nimenomaan oikeiden asioiden kannustamisella ( terveelliset, hyvät, rennot jutut, ei laihduttaminen, stressaaminen, tiukat tavoitteet) syntyy parhaat tulokset.

PS. Jos meidän johtavat lihavuustutkijat kertovat jatkuvasti, että täällä ei osata hoitaa lihavuutta, eikä varsinkaan lasten lihavuutta, mitä luulet sen lääkärin keinovarastosta löytyvän, jos siltä osaisikin pyytää apua oikeisiin asioihin?

Puhut kyllä ihan täyttä paskaa. En ole ikinä kuullut kenenkään suhtautunut lihavuuteen noin. Siis että olisi aivan tolkuttomasti ihmisiä, jotka eivät tiedä mistä ylipaino johtuu? Täyttä roskaa. Väitän että jos juttelen viisi minuuttia reilusti ylipainoisen kanssa niin pystyn sanomaan missä vika on. Samoin pystyy se lihavakin. Ei ole muuten oikeasti rakettitiedettä, jos yhtään tietää miten tätä elämää eletään.

Tekstistäsi on helppo päätellä, että sulla itselläsi on merkittävä määrä ylipainoa. Sen voin kertoa, että uhriutumalla et auta itseäsi etkä ketään muutakaan. Ihan toivoton asenne tuollainen, että syyttelee vain muita omista ongelmistaan. Aikuiset ottaa vastuuta, eivätkä syyttele. Aikuisilla on lisäksi paksu nahka (eikä perse, huom. ero), eivätkä ota nokkiinsa jokaisesta kommentista joka ei tunnu hyvälle. Oikeasti sairaat ja lapset on asia erikseen, mutta terveiden aikuisten pitäisi kyllä tajuta tämä.

Sittenhän sä voit perustaa äkkiä klinikan, jossa sä autat ylipainoisia, kun kerran olet niin helvetin taitava eikös niin? Mieti mitkä massit sä käärisit heti, kun olet noin taitava.

Eikun joo, ethän sä oikeasti osaa mitään auttaa. Kuten ei oikeasti osaa vielä oikein kukaan, ei meillä muuten olisi tämän mittakaavan ongelmaa. 

Ja vitsit kun ei jaksaisi noin tyhmän ihmisen kanssa jankuttaa, mutta tehdään se nyt vielä: Eihän se nyt hyvänen aika ole vaikeaa 95% ihmisistä kohdalla päätellä mistä se ylipaino konkreettisesti johtuu. Että mikä siinä syömisessä ja liikkumisessa ja levossa jne. on pielessä. Mutta sitten kun lähdetään kaivamaan sitä MIKSI ne asiat on pielessä, niin nepäs onkin aika hemmetisti syvemmällä olevia asioita, jotka juontaa juurensa yleensä todella syvälle, ja niitä ei ihminen itsekään usein tunnista, ainakaan ennen pidempiaikaista itsetutkiskelua tai terapiaa. Luuletko todella, että ihmiset eivät muuttaisi asioita elämässään, jos se olisi helppoa ja tapahtuisi vain ulkokohtaisia asioita muuttamalla? 

Mulla on ollut huomattava ylipaino, ei ole enää. Siksi mun on helppo pitää niiden puolta, joiden elämää ja minäkuvaa aletaan tuhota jo lapsena. Se kun on aina vaan väärin, siinä ei ole mitään hyvää. Sinusta taas huomaa, että sinä et tajua ylipainoisen elämästä yhtään mitään. Kuvittelet just, että lihava ei tiedä olevansa lihava, ja että se lääkärin tai kenen tahansa kylänmiehen laihdutuskehotus on tosi hyödyllistä ja uutta tietoa sille ihmiselle, joka on sitä samaa paskaa kuunnellut läpi elämänsä saamatta koskaan mitään oikeaa apua.

Jos lääkäri ottaa ylipainon 7 x vastaanotolla esiin, on siinä joku syy.

Usein ei tule selville miksi joku juo tai syö liikaa, mutta on konsteja saada tilanne korjaantuivat, jolloin alkuperäinen syy menettää voimaansa." Miten" on usein tärkeämpi kysymys kuin "miksi".

Korjaantumaan siis.

Lihavuus tuhoaa elämää ja minäkuvaa, eivät kommentit, vaikka näin kauniisti halutaankin ajatella. On se aika harmittavainen juttu. Niin konkreettinen.

Itse asiassa on se sen verran rakettitiedettä, että monilta ilmeisesti puuttuu kylläisyyshormonia eli inkretiinihormoneja ja tällöin painon pudottaminen on hankalampaa. Tätä ei vielä normaalilaboratoriokokeilla voida mitata. Uusi suosittu ja kallis laihdutuslääke Saxenda, jota Suomessa ei vielä myydä, on kylläisyyshormonia. Se on ollut diabeetikoiden käytössä pienemmällä annoksella, koska se hoitaa sokeria myös. Aine on liraglutidi. Eli laihduttaminen ei ole ihan suoraviivainen asia ja toisaalta on.

Meidänkin pieni 2-vuotias oli ylipainoinen neuvolassa ja terkkari otti sen pariin otteeseen puheeksi. Sanoin, että en aio kiinnittää asiaan erikseen mitään huomiota, koska lapsi on luonnostaan hyvin verkkainen kaveri ja ehtii kyllä laihtumaan luikuraksi kuten muutkin sisaruksensa. Joku raja kaikessa tasapäistämisessä pitää olla, eikä ihan kaikesta tarvi vääntää ongelmaa.

Tsemppiä ap ja toivottavasti pystyt tukemaan lastasi hänen omassa kasvussaan.

Mun mielestä on periaatteessa ihan sama mistä asiasta koululääkäri olisi valittanut. Suurin ongelma on ihmiset "ammattilaiset" jotka saavat nautintonsa toisen ihmisen loukkaamisesta.

tai suurin ongelma on yksinkertaiset äidit jotka eivät osa ajatella asioita kuin omatla kannalta ja ovat aina tietenkin oikeassa.

https://yle.fi/uutiset/3-10066509

Olen syntynyt 60-luvulla ja minut on pantu laihdutuskuurille 4 kuukauden ikäisenä. 

Oma vauvani meinattiin käskeä laihdutuskuurille 3 kuukauden iässä. Oli ihan täysimetyksellä vielä ja terveydenhoitaja käski antaa pullosta vettä joka toinen syöttökerta.

No minä en laittanut vauvaa laihdutuskuurille ja on nyt aikuisena hoikka nuori mies. Äitini taas pani minut lauhdutuskuurille vauvana ja olen ylipainoinen, keski-ikäinen nainen.

Minä tein valituksen neuvolaterveydenhoitajan törkeästä käytöksestä. En halua sen enempää avautua asiasta täällä, mutta olen sitä mieltä, että esimiehen kuuluu tietää kuinka työntekijät käyttäytyvät, että pystyy puuttumaan asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos reaktiosi oli tätä luokkaa tarkastuksen aikana niin en ihmettelee miksi lääkäri asiaan takertui. Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan. Kasvuiässä ylipainoa ei ole edes niin helppo saada aikaiseksi joten muutamankin kilo saa kyllä hälutyskellot soimaan. Tuollaiset tulee yleensä vuoden päästä takaisin ja se pari kiloa on muuttunut kymmeneksi.

Terkuin kouluterkkari.

kaksi kiloa ylipainoa on ylipainoa. Ja kun paino tuntuu koko ajan liikkuneen ylärajoilla, on tosiaankin viisasta ja oikein puuttua siihen NYT eikä odottaa kunnes lapsi on isompi ja vanhempi ja paino alkaa tosissaan olla huolestuttava!

Nyt se olisi helposti korjattavissa. Miksi pitää aina ensin antaa ongelman muodostua mieluummin kuin ennalta ehkäistä! Sehän on nähtävissä Suomen kansassa varsin selkeästi tänä päivänä. 

Tietysti asiasta pitää puhua, mutta ehkä hieman toisella tapaa kuin nyt on käynyt. Paino ja ulkonäkö on arkoja asioita.

Vuonna 1977 vauvani (pullolapsi, hyväntuulinen ukkeli) laitettiin dieetille 1 kk ikäisenä; kolmasosa maitoannoksesta olisi pitänyt antaa vetenä. Yhdellä aterialla tein näin ja kaveri huusi nälkäänsä eikä nukkunut kunnolla. Siihen loppui kokeilu. Seuraavassa punnituksessa 3 kk:n iässä paino oli nätisti käyrällä. Sain kehuja tunnollisesta ohjeiden noudattamisesta, heheh. 

Minun lapseni on aina ollut alakäyrillä ja th on joka kerta neuvolassa sanonut, että lapsi on alipainoinen. Lääkärintarkastuksessa lääkäri taas on joka kerran sanonut, että pitäisi aina katsoa lasta eikä käyriä ja että lapseni on juuri oikean kokoinen eikä lainkaan laiha.

Itse olen aina ollut pulska, ja sen takia lapseni paino on minulle sydämen asia, vaikken ole koskaan asiasta puhunut lapselleni. Lapsen paino johtuu aina siitä ihmisestä, joka ostaa sen ruuan ja muun mätön, joka lapsen suusta alas menee, ja joka huolehtii lapsen liikunnasta. Minun lapsuudenkotonani ahmittiin popcornia ja pullaa ihan päivittäin. Tätä parinkymmenen kilon ylimääräistä ihrakerrosta en ole aikuisenakaan onnistunut karistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos reaktiosi oli tätä luokkaa tarkastuksen aikana niin en ihmettelee miksi lääkäri asiaan takertui. Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan. Kasvuiässä ylipainoa ei ole edes niin helppo saada aikaiseksi joten muutamankin kilo saa kyllä hälutyskellot soimaan. Tuollaiset tulee yleensä vuoden päästä takaisin ja se pari kiloa on muuttunut kymmeneksi.

Terkuin kouluterkkari.

Olen samaa mieltä. Onhan mahdollista, että lääkärin sinällään sinun kertomanasi oudolta kuulostava kommunikointi onkin ihan järkevää jos tietäisi sen, miten sinä siellä käyttäydyit ja reagoit. Ja jotain kertoo sekin, kuinka iso kokemus sinulle tuo tapahtuma on. Olit hädissäsi jopa siitä, että isolle tytölle tulee kylmä sisätiloissa (tuon ikäinen osaa sen itsekin kertoa jos meinaa oikeasti olla kestämättä pientä hetkeä ilman paitaa). Minusta tuntuu, että olit jo alun pitäen defenssissä asian suhteen, eikä lääkäri havainnut sinun ymmärtävän asiaa. Jopa hyvin vakavista asioista on tapana puhua lapsen edessä rehellisesti ja suoraa. Eihän lapsi aistinut sinun asennetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos reaktiosi oli tätä luokkaa tarkastuksen aikana niin en ihmettelee miksi lääkäri asiaan takertui. Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan. Kasvuiässä ylipainoa ei ole edes niin helppo saada aikaiseksi joten muutamankin kilo saa kyllä hälutyskellot soimaan. Tuollaiset tulee yleensä vuoden päästä takaisin ja se pari kiloa on muuttunut kymmeneksi.

Terkuin kouluterkkari.

kaksi kiloa ylipainoa on ylipainoa. Ja kun paino tuntuu koko ajan liikkuneen ylärajoilla, on tosiaankin viisasta ja oikein puuttua siihen NYT eikä odottaa kunnes lapsi on isompi ja vanhempi ja paino alkaa tosissaan olla huolestuttava!

Nyt se olisi helposti korjattavissa. Miksi pitää aina ensin antaa ongelman muodostua mieluummin kuin ennalta ehkäistä! Sehän on nähtävissä Suomen kansassa varsin selkeästi tänä päivänä. 

Tietysti asiasta pitää puhua, mutta ehkä hieman toisella tapaa kuin nyt on käynyt. Paino ja ulkonäkö on arkoja asioita.

Kaksi kiloa ylipainoa lapsella vastaa moninkertaistaa määrää aikuisella. Jos lapsen energiansaanti riittää kasvun lisäksi rasvan kertymiseen niin kyllä ongelma on jo. Yleensä halutaan mennä kehon rakenteen yms taakse, mutta mutta... Ylipainoa on helpompi ehkäistä kuin poistaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä tein valituksen neuvolaterveydenhoitajan törkeästä käytöksestä. En halua sen enempää avautua asiasta täällä, mutta olen sitä mieltä, että esimiehen kuuluu tietää kuinka työntekijät käyttäytyvät, että pystyy puuttumaan asiaan.

Pitää muistaa rehellisesti kertoa myös oma osuus tilanteesta....

Vierailija kirjoitti:

Anna ehdottomasti palautetta. Asiaton lääkäri, jotka harvemmin syyllistyvät tuollaiseen käytökseen, vaan ne ovat terv.hoitajat, alhaisen koulutuksen takia.

Ja mitä tulee harrastuksiin, käypä vilkaisemassa esim. Jari Sinkkosen mielipidettä, jolla on pitkä kokemus lasten ja nuorten kanssa. Lapsella ei tosiaan tarvitse olla kodin ulkopuolisia harrastuksia. Vähempikin riittää.

Naapurissa on tyttö, jonka ongelmat alkoivat n. 10v kun koulun terv.hoitaja piiskasi vuosia tytön painosta, nyt perhe taistelee tytön syömishäiriön kanssa ja tyttö käy välillä sairaalassa hoidossa, niin huonossa kunnossa on ja koulunkäynti on suurissa vaikeuksissa. Tytöstå on nykyään vain luut jäljellä.

Suojele tytärtäsi ap. Ja ehdottomasti palautetta lääkärin käytöksestä viranomaisille.

Ihmettelinkin miksi kukaan ei ollut kehoittanut antaa palautetta. Ap, kehoitan samaa. Anna palautetta esimiehelle, potilas asiamiehelle ja kaikille tahoille mitä keksit.

Oman laoseni kaveripiirissä ainoa ylipainoinen on aktiiviurheilija. Itsekin käyn kuntosalilla jona toinen päivä (tosi rankka ohjelma, näkyvät lihakset), lisäksi aerobisia lajeja ja painan melkein 9åkg eli reilu 10 kg ylipainoa. Olen vaan iso muutenkin. Esim. Luut 15 cm kauempana toisitaan kuin pienemmillä (vaikka vielä lihavemmillakin). Ei paino ainakaan kunnosta ja hyvinvoinnista kerro mitään. Itse ainakin olen huippukunnossa vaikka painoa onkin reilusti. Koskee myös monia lapsia.