Huh huh, miten paha maku suussa lapsen terveystarkastuksen jäljiltä

Vierailija kirjoitti:

Off topic: Onko nykyisenä käytäntönä, että 5. luokkalaisen terveystarkastukseen tulee vanhempi mukaan? Meidän ala- ja yläasteen terveystarkastuksissa 90-luvulla ei ollut koskaan vanhempia mukana.

Voi kuule! Terveyskeskukseen tulee mammat mukaan vielä kun lapsi on päässyt armeijasta! Ja ovat niin loukkaantuneita, kun hoitajana puhun suoraan nuorelle miehelle ja pyydän äitiä pois tutkimushuoneesta... Katsos kun napanuoraa ei katkaista - kurkkukipu on joidenkin mammojen mielestä täysin pätevä syy tulla istumaan vastaanotolle ja selostamaan EinoInkerin vakavaa vaivaa. Ja mieluusti klo 21 illalla, kun poikalapsen on ollut ihan pakko nukkua aamuvastaanottojen aikana. Ja kun hoitajana olen tuottanut pahan mielen mammalle, pönkii hän väkisin lääkärille selittämään samat asiat ja harmistuksensa, kun äitiä ei kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Off topic: Onko nykyisenä käytäntönä, että 5. luokkalaisen terveystarkastukseen tulee vanhempi mukaan? Meidän ala- ja yläasteen terveystarkastuksissa 90-luvulla ei ollut koskaan vanhempia mukana.

Voi kuule! Terveyskeskukseen tulee mammat mukaan vielä kun lapsi on päässyt armeijasta! Ja ovat niin loukkaantuneita, kun hoitajana puhun suoraan nuorelle miehelle ja pyydän äitiä pois tutkimushuoneesta... Katsos kun napanuoraa ei katkaista - kurkkukipu on joidenkin mammojen mielestä täysin pätevä syy tulla istumaan vastaanotolle ja selostamaan EinoInkerin vakavaa vaivaa. Ja mieluusti klo 21 illalla, kun poikalapsen on ollut ihan pakko nukkua aamuvastaanottojen aikana. Ja kun hoitajana olen tuottanut pahan mielen mammalle, pönkii hän väkisin lääkärille selittämään samat asiat ja harmistuksensa, kun äitiä ei kuunnella.

Heh, sama homma sosiaalipuolella. Jotkut mammat tulee mukaan sossuun selittämään kuinka yhteiskunnan kuuluu nyt tukea Nicopeckaa vuokrarästien maksussa, kun Nicopecka on jälleen pelannut / ryypännyt vuokrarahansa. Auta armias jos sossutäti kehottaa Nicopeckaa ottamaan jotain vastuuta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 11v tyttö tasapaksu,  rotevahko, vähän pömppömahaa ja iso peppu. Koululääkäri esitteli tärkeänä  painokäyrää ja paasasi että tytön pitäisi hankkia joku harrastus, paukautin että johan tuo pelaa jalkapalloa ja laskettelee! Lääkäri  hämmentyi silmin nähden ja oli loppuajan jauhot suussa.

Eivätkö nämä ammattilaiset ota huomioon vanhempien ruuminrakennetta?!

nimm.  tasapaksu , vyötärötön pötkilö megapeffalla.

Mä en usko tohon ruumiinrakenneselitykseen. Tuo kuvaus vastaa vaimoni nykyistä ruumiinrakennetta. Mutta 20v sitten kun tavattiin hän oli tikkulaiha (oli silloin 22v eli ihan aikuinen). Että kyllä se ruumiinrakenne syömisellä on hankittu. Lapsemme ovat kuten äitinsä nuorena eli laihoja.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni terveystarkastajat valittivat joka tarkastuksella ylipainostani, jonka olin jo tiedostanut vuosia. Sairastuin sitten syömishäiriöön yläasteella ja paino putosi vuodessa 15 kiloa. Terkkari oli oikein iloinen painoni putoamisesta, ei hän tietenkään totuutta asiasta tiennyt

Mulla kävi vähän samalla tavoin, paitsi että tiputin yli 15kg alle kolmessa kuukaudessa, elin käytössä omenoilla ja kovilla hedelmäkarkeilla ja juoksin niin että polvi rupesi prakaamaan. Olin luuta ja nahkaa ja eikös nerokas kouluterkkari kysynyt, että "Putosiko paino ihan huomaamatta vai tarkoituksella?" Kuka laihtuu tuollaisen määrän noin nopeasti ihan vahingossa, kysyn vaan...

No mun mielestä nuo käyrät on kyllä todella liikkumatilaa antavia; normaalipainon yläraja on jo hyvin korkea. Eli kun sen yli mennään - vaikka vain se kaksi kiloa - on jo painoa todellakin liikaa.

Moni vanhempi on todella sokea lapselleen.

Minulla ja veljelläni on kuukauden ikäerolla pian 8-vuotta täyttävät pojat. Pituuseroa ei juuri ole pojilla muutamaa senttiä enempää; painoeroa onkin sitten jo reilu 15kg. Meidän poika on 21kg ja veljeni poika +35kg. Se on melkoinen taakka saman kokoiselle luustolle. Meidän lapsi siis normaalin rajoissa, joskin siellä hoikimmassa päässä.

Eipä ole lapsen hoikkuuteen meillä puututtu koulussa tai neuvolassa. Veljen lapselle taas on jo useamman vuoden neuvottu, että painoa tulisi seurata ja liikkumista lisätä.

Ylipainoisesta lapsesta kasvaa useimmiten ihan kunnolla lihava teini ja vielä lihavampi aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 11v tyttö tasapaksu,  rotevahko, vähän pömppömahaa ja iso peppu. Koululääkäri esitteli tärkeänä  painokäyrää ja paasasi että tytön pitäisi hankkia joku harrastus, paukautin että johan tuo pelaa jalkapalloa ja laskettelee! Lääkäri  hämmentyi silmin nähden ja oli loppuajan jauhot suussa.

Eivätkö nämä ammattilaiset ota huomioon vanhempien ruuminrakennetta?!

nimm.  tasapaksu , vyötärötön pötkilö megapeffalla.

Mä en usko tohon ruumiinrakenneselitykseen. Tuo kuvaus vastaa vaimoni nykyistä ruumiinrakennetta. Mutta 20v sitten kun tavattiin hän oli tikkulaiha (oli silloin 22v eli ihan aikuinen). Että kyllä se ruumiinrakenne syömisellä on hankittu. Lapsemme ovat kuten äitinsä nuorena eli laihoja.

No miltäs ne vaimon sukulaiset näyttää? 

Kyllä minunkin suvussani lapset ja nuoret on laihoja. Aikuiset sitten on paksuja pötiköitä, kaikki. Sellaista se on. Ja joo, varmaan syödäänkin "väärin", mutta jännä se on kuitenkin se ajatus, että sillä perimällä ei olisi mitään tekemistä, kun vielä eri puolilla maailmaakin asutaan.

Onneksi ollaan silti superterveitä ja keskimääräinen elinikä huitelee satasen kieppeillä.

" Mitenkäs Sonja syö? Rasvaa voisi lisätä "

"Mitenkäs Sonja syö? Maistuuko herkut?"

Ensin tyttäreni oli liian laiha, sitten liian lihava! Pistää niin vihaksi.  Tyttö oli laiha vauva,  laiha  taapero ja laiha leikki-ikäinen.  4-vuotiaana oli 100cm pitkä  ja painoi 13kg. Kylkiluut näkyi ja kädet olivat kuin tikut. Aamiainen ei maistunut ja päivälliselläkin närppi, tuolloin tutkittiin mm. allergiat ja kitarisat mutta huonoon ruokahaluun ei satau selitystä. No, nyt tyttö on 9-vuotta, 130cm ja 37kg. Ja kuulemma liikaa painoa!

Minä vain iloitsen siitä, että lapsi viimein syö eikä näytä enää keskitysleirivangilta, mutta kouluterveydenhoidon mukaan näinkään ei ole hyvä.  "Koettakaa saada lapsi syömään enemmän, koettakaa saada lapsi syömään vähemmän" . 

Vierailija kirjoitti:

No mun mielestä nuo käyrät on kyllä todella liikkumatilaa antavia; normaalipainon yläraja on jo hyvin korkea. Eli kun sen yli mennään - vaikka vain se kaksi kiloa - on jo painoa todellakin liikaa.

Moni vanhempi on todella sokea lapselleen.

Minulla ja veljelläni on kuukauden ikäerolla pian 8-vuotta täyttävät pojat. Pituuseroa ei juuri ole pojilla muutamaa senttiä enempää; painoeroa onkin sitten jo reilu 15kg. Meidän poika on 21kg ja veljeni poika +35kg. Se on melkoinen taakka saman kokoiselle luustolle. Meidän lapsi siis normaalin rajoissa, joskin siellä hoikimmassa päässä.

Eipä ole lapsen hoikkuuteen meillä puututtu koulussa tai neuvolassa. Veljen lapselle taas on jo useamman vuoden neuvottu, että painoa tulisi seurata ja liikkumista lisätä.

Ylipainoisesta lapsesta kasvaa useimmiten ihan kunnolla lihava teini ja vielä lihavampi aikuinen.

Jos tiedät, että lapsen elintavat on oikeasti huonot, niin silloin varmaan onkin niin, että lapsen lihavuus säilyy.

Mutta meillä kotona on tilanne, että on kolme lasta, joista kahdella nuorimmalla on täysin samat harrastukset samoilla viikkotuntimäärillä, samaa ruokaa syövät niin koulussa kuin kotona, ja silti 3 v nuorempi painaa ainakin 5 kiloa enemmän kuin isompi, pituuseroa on 5-10 senttiä. Isompi ( kuten myös kaikkein isoin) on tosi hoikkia, pienin on vähän pulska.

Ja ei, en ole hänestä huolissaan. Hän saa kasvaa ja nauttia elämästään ihan rauhassa, ja katsotaan miltä tilanne näyttää murrosiän jälkeen. Tärkein tehtävä nyt lapsena on saada nauttia lapsuudesta, liikkumisesta, opetella syömään perusterveellisesti ja monipuolisesti, ja keskittyä ihan kaikkeen muuhun kuin painon kyttäämiseen.

Meidänkin lasten serkku oli samalla tavalla pulska alle murrosikäisenä. Oli ihan kamalaa katsoa sitä häpeää mikä häneen oli istutettu, kun ei esim. juhlissa kehdannut ottaa limsaa kun kaikki muut lapset ottivat, koska paikalla oli myös ne aikuiset sukulaiset, jotka siitä painosta olivat saarnanneet. Ei hän kuitenkaan lapsuusiässä muunlaiseksi muuttunut, vaan murrosikä teki tehtävänsä, ja nyt on oikein komea nuori.

Vierailija kirjoitti:

Off topic: Onko nykyisenä käytäntönä, että 5. luokkalaisen terveystarkastukseen tulee vanhempi mukaan? Meidän ala- ja yläasteen terveystarkastuksissa 90-luvulla ei ollut koskaan vanhempia mukana.

Kuule kun 8. luokkalaisen terveystarkastukseenkin tuli kutsu mukaan. En mä ainakaan niihin huvikseni mene mukaan, ja tosiaan vain niihin, joihin kutsutaan. Ainakin meilläpäin  5. ja 8. luokilla on laajat terveystarkastukset, mihin vanhempia pyydetään mukaan.

Ja siis onhan nykyään vanhempien ja lasten suhde muutenkin aivan erilainen kuin ennen, vanhemmat on oikeasti kärryillä siitä mitä lapsilleen kuuluu jne. Mielestäni näin on paljon parempi kaikille kuin sillä ihanalla 90-luvulla, jolloin sain ihan rauhassa olla masentunut ADHD-nuori, ketään ei kiinnostanut paitsi haukkua.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina näitä tarinoita, joissa terkkarit kutsuu ylipainoksi jotain 164 cm/52 kg mittoja. Itselläni on ihan päinvastaiset kokemukset terkoista. Murrosikäni alkoi suht aikaisin, ja käytin jo 12-vuotiaana aikuistenosaston 36-koon housuja - ja niitä käytän edelleen. Samaten paino on lisääntynyt 13-vuotiaasta kolmella kilolla kuluneiden 11 vuoden aikana, ja käytän edelleen senaikaisia juhlamekkoja, talvitakkeja ja rintaliivejä. Ikinä ei terkat niuhottaneet painosta, vaan kutsuivat sopusuhtaiseksi silloinkin, kun äiti haukkui lihavaksi ja pelotteli veritulpalla. 

"Pulska" ja "pyöreä" ovat tavallaan mielipidekysymyksiä, mutta ylipainolle on erittäin konkreettinen laskukaava, jota tuo 164 cm/52 kg ei millään täytä. Sama kuin sanoisi, että minusta 1+1 ei ole kaksi, siinä on liikaa. Pitäisi olla yksi. 

Sitä " erittäin konkreettista laskukaavaa", eli BMI:tä ei ole tarkoitettu yksilön mittaamiseen, koska se vaan on siihen todella surkea työkalu. BMI:llä on tarkoitus mitata MASSOJA, siis suuria ihmismääriä, jolloin se voi antaa jotain keskiarvoviitteitä.

BMI ei ota millään lailla huomioon yksilöllistä vaihtelua ruumiinrakenteessa ja lihasmassassa. Muistan kun teininä naurettiin porukalla kun meidän jengin komein kundi, suht lyhyt futari, jolla oli vartalo kuin kreikkalaisella patsaalla, oli saanut terkkarilta nuhteet ylipainosta. Vaikka siinä jätkässä ei ollut mitään ylimääräistä, vaan oli aivan mielettömässä kondiksessa. Ja siis oltiin silloin 14-vuotiaita.

Ja edelleen kannattaa muistaa, että esim. Bull Mentulan BMI on yli 40. Suosittelisikohan lääkärit hänelle lihavuusleikkausta? Tuolla BMI:llä kun siihen pääsisi heti.

Vierailija kirjoitti:

7 kertaa kuulostaa paljolta ja lasten kanssa syytä olla hienovarainen, mutta se on ihan totta, että lääkäri kirjaa faktat. Ylipainon kirjaaminen ei ole vttuilua eikä syyllistämistä vaan se kirjataan, koska se on tosiasia. Siinä kuin vaikka verenpainetauti, tupakointi, normaali keuhkojen röntgenkuva, hemoglobiini 137 tai rollaattorin käyttö liikkumisen apuvälineenä.

Jotkut närkästyvät merkinnästä "BMI 41 osoittaen sairaalloista lihavuutta" ja vaativat tällaisia poistettavaksi. Painon kirjaaminen ja siitä keskustelu ei ole suunsoittoa tai moralisointia vaan tärkeä tieto kun pohditaan melkein minkä tahansa asian hoitoa. Koska ikävä kyllä, vaikka monet haluavat kieltää, lihavan nivelet kuluvat helpommin ja nopeammin ja välilevyt paukkuu, lihavaa on vaikea leikata, lihavan riski sydänsairauksiin, aivoverenkiertohäiriöihin, diabetekseen jne lukuisiin sisätautisiin ja neurologisiin sairauksiin sairastuminen on koholla, lihavan on usein vaikea tulla raskaaksi ja synnytykset ovat riskialttiita, lihavan anestesia on riskialtis, lihavien haavat infektoituvat helpommin ja lihava on muutenkin alttiimpi erilaisille ihoinfektioille, lihava saa helpommin veritulppia niin jalkoihin kuin keuhkoihin kuin päähän kuin sydämeenkin, lihavaa närästää useammin jne jne.

Ei syyllistämistä vaan tosiasioita.

Mua toi ei haittaa, kunhan sulla on jokaista muutakin potilasryhmää odottamassa vastaava lista, jonka kautta heitä arvioit.

T: BMI yli 40, eikä mitään noista, ja joo, mä tiedän että kohta sanot, että no iän myötä sitten. Eikös meille kaikille tule iän myötä jotain? PS. mun mummilleni, jolla oli sama BMi, ( 85-v:n jälkeen tosin laihtui sitten jo itsekseen iän myötä varmaan reilut 10 kiloa) ei tullut koskaan mitään noista. Kuoli lopulta synnynnäiseen sydänvikaansa 95 iässä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät, että lapsen elintavat on oikeasti huonot, niin silloin varmaan onkin niin, että lapsen lihavuus säilyy.

Mutta meillä kotona on tilanne, että on kolme lasta, joista kahdella nuorimmalla on täysin samat harrastukset samoilla viikkotuntimäärillä, samaa ruokaa syövät niin koulussa kuin kotona, ja silti 3 v nuorempi painaa ainakin 5 kiloa enemmän kuin isompi, pituuseroa on 5-10 senttiä. Isompi ( kuten myös kaikkein isoin) on tosi hoikkia, pienin on vähän pulska.

Ravinnon tarve on yksilöllinen. Toisella se voi olla isompi kuin toisella. Terveellisyyteen kuuluu mitoittaa ruoan syöminen omaan tarpeeseen. Ei siihen minkä verran joku muu syö. Eli tuo 3v syö kulutukseensa nähden liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Laita palautetta että yksi mainintakerta riittää, ei ole tarpeen seitsemän kertaa toistaa yhden vastaanottoajan aikana. Nuohan on niin lyhyitä hetkiä muutenkin, jos se on seitsemän kertaa asiasta puhunut, niin ei kai se ole mitään muuta ehtinyt puhuakaan.

Laita mielummin palautetta, ettei kahden kilon poikkeama painokäyriin anna aihetta minkäänlaiseen moitittavaan mainintaan. Päinvastoin olisi pitänyt sanoa tytölle että painosi on ihan normaali. Paino kun voi heitellä kaksi kiloa yhden vuorokauden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuo "pituuden kasvaminen vie ylipainon pois itsestään" kortti kun ei vaan toimi loputtomasti eikä enää kun pituuskasvu pysähtyy. Näin kävi mulla jossain 15 v. iässä. Syömistottumukset pysyi samana, ja nuoruudessa ei urheiluseurat enää kiinnostaneet. Tuli muutama kilo ylipainoa. Se kostautuu korkojen kera siinä iässä kun pituuskasvu jämähtää. 

Lasten diabetes on vakava sairaus, pilaat lapsesi koko elämän.

Lapset sairastuvat ykköstyypin diabetekseen, jota ei voi elintavoilla ehkäistä. Amerikassa on lapsillakin kakkostyypin diabetesta, mutta ei täällä päin ainakaan vielä.

Kyllä Suomessa on ylipainoisilla teineillä kakkostyypin diabetestä, eikä ihan harvinaistakaan. 

Kyllä se suomessa vielä on hyvin harvinaista. Jos muuta väität, kaiva esiin tilastoja.

Itse olen monta kertaa ajatellut, että kun katsoo täällä terveyskeskuksessa terveydenhoitajia, ihan työterveyden/Lastenneuvolan/avopuolen/perhesuunnitteluneuvolan, niin kaikista niistä työntekijöistä yksi ainoa on normaalipainoinen, muut ovat todellakin ylipainoisia pullukoita! Että miten ihmeessä terveydenhoitoalan ammattilaiset eivät saa omaa painoaan pidettyä kurissa? Meillä itsellä neljä lasta, kukaan ei ole ollut ylipainoinen, päinvastoin välillä alipainoisiakin, mutta kyllä olen ajatellut, että ylipainoisen lapsen äitinä olisi kyllä todella hyvä sanoa, että on se näköjään ruoka maistunut sullekin!

Minun pojalla oli 1kg ylipainoa.

Lääkäri totesi että kilo vatsaa ja kilo yläkropan lihaksia jonkun aikaa mietittyään.

Harrastaa 4 kertaa viikossa liikuntaa. Hän on 13v

Veikkaan että lääkäri sanoi noin ettei pojalle tule paha mieli :DD

Mä olin mukana kun poika oli 5 lk:n terveystarkastuksessa. Terkka sanoi että poika on hoikka ja hieman alipainoinen, ja kyseli mitä syö. Käski lisätä rasvaa esim. puuron päälle ja leivälle pitäisi levittää enemmän. Ja sitten kauhistui, kun sanoin että juo kevytmaitoa! Ehdottomasti rasvatonta maitoa ja rasvatonta jugurttia ja rasvatonta sitä ja tätä. Kysyin että eikös sitä rasvaa pitänyt lisätä, kun on alipainoinen. Sitten ei puhunutkaan enää mitään koko asiasta.

Kasiluokalla oli toinen terkkari, joka totesi että hoikka on, mutta jos syö normaalisti, niin hyvä. Se terkkari keskittyi enemmän puhumaan terveellisistä elämäntavoista ja kavereiden tärkeydestä, kyseli mitä touhuaa koulun ulkopuolella ja miten koulu sujuu ja joko on miettinyt mitä opiskelee peruskoulun jälkeen. Kasiluokan lääkäri taas oli joku vastavalmistunut, jolle minä jouduin neuvomaan meidän paikkakunnan käytäntöjä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?

Mieleeni tulee väkisinkin että jos kerran tuota ylipainoa on ollut jo pidempään, etkä ole asialle mitään tehnyt, olikohan tuo seitsämän kertaa vielä tarpeeksi? Hyvä että tyttö purskahti itkuun, ehkä hän nyt tajuaa asian vakavuuden. Jos on lapsena jo ylipainoinen, se ei yleensä muutu paremmaksi iän myötä. Ylipaino on merkittävä terveysriski ja minun mielestäni kyseinen lääkäri osoitti todellista välittämistä tyttärestäsi kun noin monta kertaa asiasta varoitti. Sinä keskityt nyt väärään asiaan, kun pitäisi keskittyä ylipainon hoitamiseen! Älä koskaan kiinnitä huomiota siihen MITEN se sanottiin. Kiinnitä aina huomiota siihen MITÄ sinulle sanottiin! On paljon parempi saada toinen totuudella itkemään, kuin valheella nauramaan. Sinun pitäisi nyt kasvaa ja aloittaa ottamaan samanlaista vastuuta lapsestasi kuin tuo aivan kerta kaikkiaan loistava ja ammattimainen lääkäri teki! Sinuna kiittäisin kädestä pitäen tuota lääkäriä, sillä hänen neuvot mahdollisesti säästävät lapsesi monelta ylipainon tuomalta sairaudelta ja vaivalta.

Millainen ihminen kirjoittaa TUOLLAISEN tekstin ???

Sellainen, joka ottaa opiksi lääkärin sanoman. Viestihän oli, että lapsella on ylipainoa, siihen sinun pitää reagoida, eikä viestintuojaan eli lääkäriin. Nyt annat vihasi laantua ja alat hoitaa lapsesi ylipainoa, samalla koko perhe voi alkaa kuntokuurille.

Ja sitten kun vielä lääkäri tai sinä olisi kertonut, mitkä ovat niitä järkeviä ja turvallisia tapoja alkaa puuttua lapsen painoon? Kun sain sen käsityksen ap:n tekstistä, että heillä on varsin hyvällä mallilla asiat kotona.

Että mitä sitten? Onko kahden kilon ylipaino todella niin iso asia, että kannattaa alkaa kokeilla, saisiko sen lapsen kuitenkin sekaisin näiden asioiden kanssa, kuten varsin usein käy, väititpä sinä mitä tahansa.

Ala-aste ikäiset lapset ravaavat usein kaupassa, kun jollain on  rahaa haetaan sipsipussi tai lakuja.

Näinhän se meni omassa lapsuudessakin, mutta silloin ei tullut terveydenhoitajilta noottia kun painokäyrät paukkuu.  En tiedä, mihin ne herkut menivät .D Eivät ainakaan näkyneet ulospäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tiedät, että lapsen elintavat on oikeasti huonot, niin silloin varmaan onkin niin, että lapsen lihavuus säilyy.

Mutta meillä kotona on tilanne, että on kolme lasta, joista kahdella nuorimmalla on täysin samat harrastukset samoilla viikkotuntimäärillä, samaa ruokaa syövät niin koulussa kuin kotona, ja silti 3 v nuorempi painaa ainakin 5 kiloa enemmän kuin isompi, pituuseroa on 5-10 senttiä. Isompi ( kuten myös kaikkein isoin) on tosi hoikkia, pienin on vähän pulska.

Ravinnon tarve on yksilöllinen. Toisella se voi olla isompi kuin toisella. Terveellisyyteen kuuluu mitoittaa ruoan syöminen omaan tarpeeseen. Ei siihen minkä verran joku muu syö. Eli tuo 3v syö kulutukseensa nähden liikaa.

Hän on 3 vuotta nuorempi kuin keskimmäinen, ei 3-vuotias.  Tämä kyseinen pullukka syö meidän perheessä eniten kasviksia ja hedelmiä, hoikka isoin sisarus ( teini) taas mässyttelee jatkuvasti donitseja sun muita, mitä käyvät kavereiden kanssa ostamassa. Ei ole kukaan hänen terveydestään huolissaan, mutta ai niin, hänhän on hoikka, eiks niin?

Tämä pienimmän lapsen paino nousi kouluiän alussa tuohon pullukkuuteen, ja siinä se on pysynyt nyt jokusen vuoden. Eli joo, jossian kohtaa hän sai enemmän energiaa kuin käytti, mutta nyt hän on kasvanut ihan tasaisesti omalla käyrällään. Ja siinä saa ihan rauhassa ollakin, jos hän tuon kokoisena pysyy vaikka läpi elämänsä, niin asiat on enemmän kuin hyvin.