Lue keskustelun säännöt.
Huh huh, miten paha maku suussa lapsen terveystarkastuksen jäljiltä
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Kommentit (290)
Tein aiemmin koululääkärin hommiakin, nykyään pääasiassa vanhuspuolen hommissa. Kerran ekaluokkalaisen ollessa tarkastuksessa juteltiin niitä näitä, ja tämän nimenomaisen tytön kohdalla perheen lemmikkieläimistä. Tarkastuksen jälkeen, kun vielä toisten luokkalaisten tarkastukset on menossa, tytön äiti tulee terkkarille lankoja pitkin, että miksi heidän lemmikeistään on kyselty!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole julmepaa tapaa suistaa lapsi/nuori syömishäiröiden sairaaseen maailmaan, kuin huomautella asiattomaan sävyyn lievästäkin "ylipainosta". Minä olen henkilö, jolla alkoi vuosien anoreksia kierre ja helvetti terkkarin huomattamasta 2 kg:n "ylipainosta". Oli kuulemma hieman liikaa "tytinää" mahassa. Kuvista päätellen olen normaalin näköinen nuori nainen, en todellakaan ylipainoinen! Siitä se idea sitten lähti laihduttamiseen ja laihduttaminen lähti käsistä. Kesti 20 vuotta ennen kuin monen sairaalareissun ja terapian avulla voin sanoa että olen parantunut. Paras nuoruus siinä meni, samaten parhaat työvuodet. En siedä enää ollenkaan asiattomia painokeskusteluja.
Minusta on aiheetonta syytellä muita ihmisiä omasta anoreksiaan sairastumisestaan. Jos joku ei olisi huomauttanut liikakiloistasi, olisit varmasti ennemmin tai myöhemmin huomioinut saman asian myös ihan itse. Olisit huomannut vatsamakkaroita tai pelästynyt lukemia vaa'alla. Olisit alkanut laihduttamaan ja sairastunut anoreksiaan. Et voi tietää, olisiko sairastuminen tapahtunut joka tapauksessa. Ota vastuu itsestäsi ja omasta elämästäsi, kasva aikuiseksi!
Kuuleppa sinä kaikkitietävä idiootti! Minä kirjoitin oman kokemukseni siitä miten herkässä iässä lauottu julmuus koskien painoa voi laukaista vakavan syömishäiriön kuten minulle kävi. ENSINNÄKÄÄN minua ei ollut yksikään ihminen moittinut ylipainoiseksi ennen tätä terkkaria. TOISEKSEEN olin sinä vaiheessa nuorena 162 cm pitkä ja painoin 54 kg eli huomautus ns. "ylipainosta" oli täysin absurdi. Silloin en sitä tajunnut, koska olin niin nuori ja ymmärtämätön. Että mietippä sitä seuraavan kerran kun alat viisastelemaan ja huomauttelemaan nuorelle ihmiselle hänen painostaan. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten sanoo jo sananlaskukin ja pitää sinun kohdallasi täysin paikkaansa!
Vierailija kirjoitti:
Paljonko se "pari kiloa" nyt sitten on? Juu, se on selvä, että jankutus ei mitään auta ja se oli turhaa, mutta oliko asiassa silti asiaa. Ihmisillä on ikävä tapa alkaa nipottamaan muotoseikoista, kun ei haluta ottaa vastuuta siitä itse ongelmasta.
Mullakin on kaveri, joka sössöttää, että tyttönsä on muutamia kiloja ylipainoisia... Muutamia kiloja? Jos vanhempikin tyttö painoi jo kuudennella 72kg alle keskimittaisena, niin kyse ei ollut muutamasta kilosta vaan melkein muutamasta kymmenestä kilosta.
No meillä oltiin hitusen keskiviivan yläpuolella, kun oltiin aina oltu alarajalla ennen. Ei lähelläkään ylärajaa eli ylipainon rajaa.
Se, joka kertoi tyttärensä sairastuneen syömishäiriöön terkkakäynnin jälkeen
Minua kohdeltiin lapsena kouluterveydenhuollossa ja lääkärillä niin huonosti, että päätin, että en enää koskaan mene lääkäriin. Muistan, että ala-asteella jouduin jostain syystä kouluterveydenhoitajan ja lääkärin silmätikuksi ja minulla epäiltiin jotain korkeaan verenpaineeseen liittyvää siis lapsella, en enää muista mitä. Minulle ei edes kerrottu mitään ja kohtelu oli todella julmaa. Jouduin sitten lisätutkimuksiin sairaalaan ja sielläkin kohdeltiin todella julmasti. Todellisuudessa kyse oli siitä, että pelkäsin ja jännitin mittausta, eikä mitään oikeaa ongelmaa ollut. Muistan tuosta sen, miten vihainen lääkäri oli minulle 12-vuotiaalle kun minulla oli jo alkanut murrosikä ja sen merkit näkyivät.
Jo yläasteella välttelin terveydenhoitajaa kuin ruttoa. En siis ollut missään tekemisissä tämän kanssa. Yläasteen aikana sairastuin kuitenkin kerran kesken koulupäivän ja oksensin. Minulla oli ilmeisesti migreeni. Lähdin kotiin, enkä siis kertonut asiasta terveydenhoitajalle. En sitten tiedä, mitä juoruja tapahtuneesta liikkui ja miten terveydenhoitaja asiasta kuuli, mutta soitti sitten kotiin. En ymmärrä tätä vieläkään.
Yli 20 vuotta onnistuin välttämään lääkäreitä. Sitten työkykyselvitys pakotti minut käymään psykiatrilla. Vieläkään noiden lapsuuden kokemusten takia en ole muunlaisella lääkärillä käynyt ja jos menen niin pitää olla äärimmäinen pakko. Lisäksi pelkään todella paljon syöpää niin paljon, että en oikein pysty tästä puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole julmepaa tapaa suistaa lapsi/nuori syömishäiröiden sairaaseen maailmaan, kuin huomautella asiattomaan sävyyn lievästäkin "ylipainosta". Minä olen henkilö, jolla alkoi vuosien anoreksia kierre ja helvetti terkkarin huomattamasta 2 kg:n "ylipainosta". Oli kuulemma hieman liikaa "tytinää" mahassa. Kuvista päätellen olen normaalin näköinen nuori nainen, en todellakaan ylipainoinen! Siitä se idea sitten lähti laihduttamiseen ja laihduttaminen lähti käsistä. Kesti 20 vuotta ennen kuin monen sairaalareissun ja terapian avulla voin sanoa että olen parantunut. Paras nuoruus siinä meni, samaten parhaat työvuodet. En siedä enää ollenkaan asiattomia painokeskusteluja.
Minusta on aiheetonta syytellä muita ihmisiä omasta anoreksiaan sairastumisestaan. Jos joku ei olisi huomauttanut liikakiloistasi, olisit varmasti ennemmin tai myöhemmin huomioinut saman asian myös ihan itse. Olisit huomannut vatsamakkaroita tai pelästynyt lukemia vaa'alla. Olisit alkanut laihduttamaan ja sairastunut anoreksiaan. Et voi tietää, olisiko sairastuminen tapahtunut joka tapauksessa. Ota vastuu itsestäsi ja omasta elämästäsi, kasva aikuiseksi!
Kuuleppa sinä kaikkitietävä idiootti! Minä kirjoitin oman kokemukseni siitä miten herkässä iässä lauottu julmuus koskien painoa voi laukaista vakavan syömishäiriön kuten minulle kävi. ENSINNÄKÄÄN minua ei ollut yksikään ihminen moittinut ylipainoiseksi ennen tätä terkkaria. TOISEKSEEN olin sinä vaiheessa nuorena 162 cm pitkä ja painoin 54 kg eli huomautus ns. "ylipainosta" oli täysin absurdi. Silloin en sitä tajunnut, koska olin niin nuori ja ymmärtämätön. Että mietippä sitä seuraavan kerran kun alat viisastelemaan ja huomauttelemaan nuorelle ihmiselle hänen painostaan. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten sanoo jo sananlaskukin ja pitää sinun kohdallasi täysin paikkaansa!
Minä olin 15 vuotiaana 170cm pitkä ja painoin 62kg. Minulle sanottiin myös, että olen lihava. Olen nyt 53v ja yrittänyt edelleen saada painoa pysymään alle 60kilon, mutta aina se nousee tuohon 62 kiloon ja pysyy tiukasti siinä. Hassua vain, että painoindeksin mukaan olen hoikka. Mutta se jäi niin takaraivoon, kun terveydenhoitaja siitä oikein ärähti, että miten sinä luulet voivasi syödä pillereitä, kun on noin paljon tuota ylipainoa (hain pillerit kivuliaiden kuukautisten takia noin nuorena)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella sain joka ikisellä terkkarikäynnillä kuulla painostani, ja se alkoi ahdistaa. Vihasin terkkarille menoa kun tiesin jo odottaa paskaa mitä sieltä tulee. Itsekin olin vain pari kiloa ylipainoinen, mutta silti tuli sellainen tunne että olen hirveän lihava ja läski. Minullakaan ei ollut silloin harrastusta.
Nyt olen 9. luokalla ja paino on noussut, mutta läskit ovat muuttuneet lihakseksi, kun aloin urheilla (mieleinen laji löytyi). Kasiluokalla terkkari vaihtui, ja kun katsoi painokäyrää ja sitten minua, totesi, että painokäyrä on vähän ylhäällä, mutta tuskin johtuu lihavuudesta. Siitä tuli hyvä mieli :)
Suosittelen ottamaan yhteyttä koulun terkkariin, koska tuosta oikeasti voi jäädä vuosien ahdistus ja pahimmassa tapauksessa myös jokin syömishäiriö.Ala nyt ihmeessä pudottamaan painoasi ennen kuin pilaat vartalosi.
Anteeksi, mutta mistä pudotat, jos et halua menettää lihaksia? Tarvin lihaksiani harrastamaani lajiini. Eli tarvetta ei ole.
Valitus lääkärin esimiehelle. Sopimaton asiakaspalvelukäytös.
Tsemppiä lapsellesi, jota kohdeltiin törkeästi. Lääkärillä ei alkeellistakaan käsitystä, mitä vahinkoa aiheuttaa ympäristössään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo lasten painoindeksi ei kerro yhtään mitään asian oikeasta laidasta. Se ei ota huomioon sitä, että joillain tytöillä murrosikä ja rasvan kertyminen rintoihin ja takapuoleen alkaa jo varhain.
Itse olin "ylipainoinen" 6. luokalla. Terkkari nauroi ja sanoi, että sokeakin näkee, etten oikeasti ole ylipainoinen. Mulla oli vartalo muuttunut naisen vartaloksi ja pituuskasvu loppunut. Mulla oli tuolloin D-kupin rinnat. Ei lasten painoindeksilaskurit tällaista huomioi.
Off topic: Onko nykyisenä käytäntönä, että 5. luokkalaisen terveystarkastukseen tulee vanhempi mukaan? Meidän ala- ja yläasteen terveystarkastuksissa 90-luvulla ei ollut koskaan vanhempia mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Off topic: Onko nykyisenä käytäntönä, että 5. luokkalaisen terveystarkastukseen tulee vanhempi mukaan? Meidän ala- ja yläasteen terveystarkastuksissa 90-luvulla ei ollut koskaan vanhempia mukana.
Nyt eletään 2010-lukua.
Terveydenhuoltohenkilöstö on yleensä huolissaan sellaisten normaalien vanhempien jälkikasvun asioista joita viilataan huolella oikein suurennuslasin kanssa. Milloin on mitäkin arvoa pielessä ja vaatisi korjausta. Ei ne kuluta voimavaroja sellaisten lapsiin, mitkä viis veisaisivat kyseisistä asioista. Ite ainakin kokemuksen kautta tuon opin kun kävin läpi milloin mitäkin ongelmanratkojaa tapaamassa lapsen kanssa.
Toisaalta onhan se kiva kun ei tarvi itsekseen lapsen kanssa olla mikäli ongelmia kuitenkin ilmaantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aineenvaihduntasairaudet ja korkea verenpaine kertoo aina raskaasta mikrobikuormasta elimistössä. Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksessa on niin paljon mikrobeja kudoksissa, että haavat eivät parane hyvin, koska mikrobeja tulee haavaan myös sisältäpäin. Pitäisi määrätä pitkät antibioottikuurit, ainakin läskissä muhivat mikrobit ovat huonosti suojattuja mikrobilääkkeiden vaikutuksilta, toisin kuin esimerkiksi syvällä luissa.
No huh huh mitä juttua.. oletko ihan sekaisin?
Meilla on molemmista lapsista tullut aina sanomista.
Toinen ylipainoinen toinen alipainoinen. Kouluun ilmoitin heti, että kumpikin voi todella hyvin ja syövät terveellisesti ja että he voivat minun kanssani keskustella tyttöjen painosta, mutta heille asiasta EI huomautella!
Alipainoinen neiti vielä vetelee rekkamiehen annoksia, mutta silti alimmillaan painoindeksi ollut vähän reilu 15. (Nyt saatu vähän nousemaan) Ei nouse niin ei nouse.
Toinen syö maltillisemmin ja paino pysyy melko samana, lievä ylipaino.
Molemmat on terveitä ja nättejä naisen alkuja. Meitä vain on joka junaan ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen aina näitä tarinoita, joissa terkkarit kutsuu ylipainoksi jotain 164 cm/52 kg mittoja. Itselläni on ihan päinvastaiset kokemukset terkoista. Murrosikäni alkoi suht aikaisin, ja käytin jo 12-vuotiaana aikuistenosaston 36-koon housuja - ja niitä käytän edelleen. Samaten paino on lisääntynyt 13-vuotiaasta kolmella kilolla kuluneiden 11 vuoden aikana, ja käytän edelleen senaikaisia juhlamekkoja, talvitakkeja ja rintaliivejä. Ikinä ei terkat niuhottaneet painosta, vaan kutsuivat sopusuhtaiseksi silloinkin, kun äiti haukkui lihavaksi ja pelotteli veritulpalla.
"Pulska" ja "pyöreä" ovat tavallaan mielipidekysymyksiä, mutta ylipainolle on erittäin konkreettinen laskukaava, jota tuo 164 cm/52 kg ei millään täytä. Sama kuin sanoisi, että minusta 1+1 ei ole kaksi, siinä on liikaa. Pitäisi olla yksi.
Lasten ei kuuluisi olla ollenkaan ylipainoisia. Sellainen vanhanajan laihuus on aika normaalin tervettä. Lapset liikkuvat, hädin tuskin ehtivät syödä äidin voi paperiin käärimiä eväitä ja sitten he kasvavat. Jos lapsi on edes hieman lihava, on isoja ongelmia vasta tulossa.
Outo lääkäri. Mulla voi saman päivän aikana paino heitellä sen kahden kilon suuntaan tai toiseen, ihan riippuen siitä milloin olen syönyt ja olenko käynyt paskalla. Eli kahden kilon "ylipainosta" en lähtisi lääkärinä sanomaan yhtään mitään.
7 kertaa kuulostaa paljolta ja lasten kanssa syytä olla hienovarainen, mutta se on ihan totta, että lääkäri kirjaa faktat. Ylipainon kirjaaminen ei ole vttuilua eikä syyllistämistä vaan se kirjataan, koska se on tosiasia. Siinä kuin vaikka verenpainetauti, tupakointi, normaali keuhkojen röntgenkuva, hemoglobiini 137 tai rollaattorin käyttö liikkumisen apuvälineenä.
Jotkut närkästyvät merkinnästä "BMI 41 osoittaen sairaalloista lihavuutta" ja vaativat tällaisia poistettavaksi. Painon kirjaaminen ja siitä keskustelu ei ole suunsoittoa tai moralisointia vaan tärkeä tieto kun pohditaan melkein minkä tahansa asian hoitoa. Koska ikävä kyllä, vaikka monet haluavat kieltää, lihavan nivelet kuluvat helpommin ja nopeammin ja välilevyt paukkuu, lihavaa on vaikea leikata, lihavan riski sydänsairauksiin, aivoverenkiertohäiriöihin, diabetekseen jne lukuisiin sisätautisiin ja neurologisiin sairauksiin sairastuminen on koholla, lihavan on usein vaikea tulla raskaaksi ja synnytykset ovat riskialttiita, lihavan anestesia on riskialtis, lihavien haavat infektoituvat helpommin ja lihava on muutenkin alttiimpi erilaisille ihoinfektioille, lihava saa helpommin veritulppia niin jalkoihin kuin keuhkoihin kuin päähän kuin sydämeenkin, lihavaa närästää useammin jne jne.
Ei syyllistämistä vaan tosiasioita.
Mä kirjoitti:
Outo lääkäri. Mulla voi saman päivän aikana paino heitellä sen kahden kilon suuntaan tai toiseen, ihan riippuen siitä milloin olen syönyt ja olenko käynyt paskalla. Eli kahden kilon "ylipainosta" en lähtisi lääkärinä sanomaan yhtään mitään.
Kasvavalle lapselle parikin kiloa ylipainoa on kyllä huomionarvoinen juttu. Seitsemän töksäytyksen arvoinen? Ei.
Vierailija kirjoitti:
Mä kirjoitti:
Outo lääkäri. Mulla voi saman päivän aikana paino heitellä sen kahden kilon suuntaan tai toiseen, ihan riippuen siitä milloin olen syönyt ja olenko käynyt paskalla. Eli kahden kilon "ylipainosta" en lähtisi lääkärinä sanomaan yhtään mitään.
Kasvavalle lapselle parikin kiloa ylipainoa on kyllä huomionarvoinen juttu. Seitsemän töksäytyksen arvoinen? Ei.
No jos ap olisi asiallisesti reagoinut jo ensimmäiseen sanomiseen, niin ehkä ei olisi tarvinnut noin monta kertaa huomauttaa.
Kannattaisi hänen nyt sitten ihan pikkuisen toipua ja päästää sellainenkin ajatus päähänsä, että lääkäri oli itse asiassa oikeassa, vaikkakaan ei ehkä käyttäytynyt oikein.
Paljonko se "pari kiloa" nyt sitten on? Juu, se on selvä, että jankutus ei mitään auta ja se oli turhaa, mutta oliko asiassa silti asiaa. Ihmisillä on ikävä tapa alkaa nipottamaan muotoseikoista, kun ei haluta ottaa vastuuta siitä itse ongelmasta.
Mullakin on kaveri, joka sössöttää, että tyttönsä on muutamia kiloja ylipainoisia... Muutamia kiloja? Jos vanhempikin tyttö painoi jo kuudennella 72kg alle keskimittaisena, niin kyse ei ollut muutamasta kilosta vaan melkein muutamasta kymmenestä kilosta.