lapsiajan haluttomuuden vaikutus myöhempään parisuhteeseen/eroon

Vierailija kirjoitti:

No ei se pikkulapsiaika kymmentä vuotta kestä.

Ja miettiikö miehet miltä naisesta tuntuu harrastaa seksiä vaikka ei haluaisi?

No ei jos on yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta kuulostaa kyllä naurettavan pitkältä ajalta. Eikä naistenkaan tarvitse suostua vain miehen paremman palkan vuoksi olemaan mitään kotiorjia. Jos tilanne menee siihen niin miksi ei erota ja oteta yhteishuoltajuutta? Jokainen meistä on loppupeleissä itse vastuussa omasta elämästään- En minä aikanaan olisi 10 vuotta ilman seksihaluja sen takia, että on liikaa kotiöitä. Koko ajatus on ihan hullunkurinen ja todellakin ratkaisisin tilanteen jo vuosia aikaisemmin keinolla millä hyvänsä. 

Näinhän sen pitäisi mennä, mutta on paljon parisuhteita, joissa näin ei käy. Ja sanottakoon, että viiden vuoden erittäin vähällä mennen vuoden jälkeen alkoi tunteet vaimoa kohtaan olla ihan erilaiset aikaisempaan verrattuna.

Lisäisin tähän, että monet miehet kärvistelevät puutteessa jos toinen vaihtoehto on ero. Monilla on kuitenkin päällimäisenä huoli lasten hyvinvoinnista ja siihen päälle vielä taloudellisetkin asiat niin ratkaisu ei ole helppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-vierailija kirjoitti:

Mielestäni parisuhde on aina lupaus myös yhteisestä seksielämästä, jota hoitaa molemmat parhaan sen hetkisen kykynsä mukaan. Parisuhdetta takana 24 vuotta ja lapsia kolme. Olen suostunut seksiin lähes aina mieheni sitä halutessa vaikka itse en niin välittäisi/jaksaisi. Näin olen toiminut ihan perhesovun nimissä. Todettakoon, että miehelläni on jonkinverran pelisilmää ja on myös ollut kausia, että on tyytynyt enimmäkseen masturboimaan. 

Itse olen myös harrastanut itsettyydytystä läpi elämäni, koska se on rentouttavaa ja helppoa.

Nyt reilu nelikymppisinä elän seksuaalisuuteni kulta-aikaa. Seksiä miehen kanssa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi kuukautisten aikana itsetyydytystä suihkussa. 

Anteeksi yksityiskohtiin menevä kirjoitus :) mutta yritän sanoa, että pitkiin suhteisiin sisältyy monenlaisia kausia seksin suhteen. Ja kannattaa leikkiin ryhtyä vaikkei aina huvittaisi. Outo ajatus, että omanarvontunto jollakin tavalla heikkenisi. 

Mutta jos haluton seksi tuntuu henkisesti ja fyysisesti pahalta?

Mä lähtisin siinä tapauksessa miettimään, että miksi se tuntuu henkisesti ja fyysisesti pahalta. Onko se puoliso sitten niin vastenmielinen vai?

no sen takia, ettei yhdyntää varten olevaa kiihotustilaa ole syntynyt, ts. emätin ei ole liukastunut eikä turvonnut, eikä tee mieli ottaa miehen elintä sisään? Silloin se ei tietenkään tunnu hyvältä. Eihän mieskään voi harrastaa seksiä ilman erektiota.

Siis miehesi ei huolehdi siitä, että sinä saat ensin orgasmin? No sitten ymmärrän täysin! Ja mä olen yksi niistä' jotka aiemmin kirjoitti että seksi kuuluu parisuhteeseen normaalisti. Kyllä nainen tarvitsee omansa ensin, jotta tie olisi valmisteltu miestä varten. Ja miehen pitää osoittaa kärsivällisyyttä siinä että varaa aikaa riittävästi naisen valmisteluun, vaikka se sitten veisi 40 minuuttia.

Ei kaikki naiset tykkää esim suu-/käsiseksistä vaan haluavat yhdyntää, johon valmistaudutaan esileikin avulla. Aina ei kuitenkaan haluta, silloin yhdyntäkään ei tunnu hyvältä.

Mutta eikö tämän ongelman pitäisi olla silloin paljon harvinaisempi, koska ainakin lehtien mukaan vain harva nainen saa orgasmin yhdynnässä? Sen sijaan mä saan täällä sellaisen käsityksen että tämä haluttomuus ja sen aiheuttama kuiva kausi on hirveän yleisiä.

On muuten hyvä keskustelu. Ehkä tämä auttaa joitakin pareja.

Minulle (naisena) seksuaalinen tyydytys ei tarkoita orgasmia vaan sitä, että saa olla yhdynnässä. Se yhdyntä _itsessään_ tyydyttää. Yhdyntään ei kuitenkaan kannata alkaa jos ei haluta, koska keho ei ole siinä tilassa että haluaa ottaa miestä sisään. Ja silloin kun keho ei ole siinä tilassa, niin silloin yhdyntä ei tunnu hyvältä.

Monesti olen miettinyt, kuinka moni unohtaakaan kuinka kivaa ja mieltä tyydyttävää seksi on. Se hyvänolon tunne kantaa monesti päiviä ja vaikuttaa ainakin minulla hurjasti omaan tyytyväisyyteen ja jopa siihen miten jaksan lasten kanssa. Heti huomaa omassa mielialassa eron jos edelliskerrasta on parikin viikkoa.

Te heteroparit olette niin oksettavan naisvihaisia. Kukaan mies ei vaihda nimeään ja haluavat PÄÄN tittelin vaikka ajattelevat vain omia seksihalujaan. Koska miehet keskitttisivät naisen tarpeisiin? Kuinka moni mies alentaa itsensä naisen eteen? Kuinka moni kantaa naurettavaa yhdistelmänimeä?

Miettikää vähän. Nainen tekee perheessä kaiken lasten eteen, valtaosan kotitöistä ja sitten vielä pitäisi alistua miehen haluille.

Säälittävää että miehet eivät kestä hormoniensa kanssa perhe-elämää ja tollot vielä kutsutte itseänne perheen johtajiksi.

Säälittäviä patjoja olette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että pahemmin itsetuntoon ja seksuaalisuuteen vaikuttaa se jos harrastaa seksiä vaikka ei halua. Etenkin kun vauva- ja pikkulapsiaikana miehelle torjutuksi tulemiseen on tarjolla selitys, joka ei mitenkään liity mieheen (väsymys ja hormonit).

Kannustan kaikkia äitejä ajattelemaan tässä asiassa itseään. Jos ero tulee, niin ainakin omanarvontunto ja suhde omaan ruumiiseen on kunnossa.

Ja tämä juuri johtaa tuohon AP:n mainitsemaan tilanteeseen. Miehen pitäisi vain tyytyä selitykseen (vaikkei miehestä johdu) ja tilanteeseen.

Kyllähän mies voi erota, jos ei kerta kaikkiaan kestä tilannetta. Tai mennä terapiaan. Tai tekee nitä tekee, pointti on se että naisen ei kuitenkaan oman hyvinvointinsa takia kannata jatkuvasti harrastaa seksiä vasten tahtoaan. Jokainen on loppuviimeksi itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti.

Valitettavasti naisille opetetaan vielä nykyäänkin, että heidän tehtänsä on miellyttää muita ja olla epäitsekkäitä kun taas miehille opetetaan että itsekkyys on ok. Ap:n avauksessakin heijastuu tämä asenne. Tämänkin takia naisten kannattaa varoa joutumasta siihen ansaan että miellyttävät muita oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että pahemmin itsetuntoon ja seksuaalisuuteen vaikuttaa se jos harrastaa seksiä vaikka ei halua. Etenkin kun vauva- ja pikkulapsiaikana miehelle torjutuksi tulemiseen on tarjolla selitys, joka ei mitenkään liity mieheen (väsymys ja hormonit).

Kannustan kaikkia äitejä ajattelemaan tässä asiassa itseään. Jos ero tulee, niin ainakin omanarvontunto ja suhde omaan ruumiiseen on kunnossa.

Ja tämä juuri johtaa tuohon AP:n mainitsemaan tilanteeseen. Miehen pitäisi vain tyytyä selitykseen (vaikkei miehestä johdu) ja tilanteeseen.

Kyllähän mies voi erota, jos ei kerta kaikkiaan kestä tilannetta. Tai mennä terapiaan. Tai tekee nitä tekee, pointti on se että naisen ei kuitenkaan oman hyvinvointinsa takia kannata jatkuvasti harrastaa seksiä vasten tahtoaan. Jokainen on loppuviimeksi itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti.

Valitettavasti naisille opetetaan vielä nykyäänkin, että heidän tehtänsä on miellyttää muita ja olla epäitsekkäitä kun taas miehille opetetaan että itsekkyys on ok. Ap:n avauksessakin heijastuu tämä asenne. Tämänkin takia naisten kannattaa varoa joutumasta siihen ansaan että miellyttävät muita oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Johan oli feministinen pläjäys. Mies terapiaan kun vaimo ei halua? Eiköhän pariterapia oli oikeampi osoite missä selvitetään neutraalisti mistä kenkä puristaa.

Entä, kun tilanne on toisinpäin?

Aivan liian vähän puhutaan miesten haluttomuudesta. Ja jos siitä joskus puhutaankin, niin monesti se menee naisen syyllistämiseksi: nainen on varmasti joko lihonut tai sitten hän nalkuttaa ja näin ollen miestä ei haluta.

Naisen taas puolestaan pitäisi loputtomasti ymmärtää miestään ja auttaa häntä pääsemään stressistä ja muusta kuormittavasta, jos ne halut sitten ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa palaisivatkin... Mutta naisen sivusuhdetta tällä perusteella ei katsota läheskään niin ymmärtäväisesti kuin miehen vastaavassa tilanteessa.

Moniko nainen on valmis ymmärtämään miehen haluttomuutta kun naisen halut ovat palanneet? Moniko siinä tilanteessa on valmis odottamaan miehen halujen palautumista? Tätä ei ole kukaan vielä pohtinut. -AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-vierailija kirjoitti:

Mielestäni parisuhde on aina lupaus myös yhteisestä seksielämästä, jota hoitaa molemmat parhaan sen hetkisen kykynsä mukaan. Parisuhdetta takana 24 vuotta ja lapsia kolme. Olen suostunut seksiin lähes aina mieheni sitä halutessa vaikka itse en niin välittäisi/jaksaisi. Näin olen toiminut ihan perhesovun nimissä. Todettakoon, että miehelläni on jonkinverran pelisilmää ja on myös ollut kausia, että on tyytynyt enimmäkseen masturboimaan. 

Itse olen myös harrastanut itsettyydytystä läpi elämäni, koska se on rentouttavaa ja helppoa.

Nyt reilu nelikymppisinä elän seksuaalisuuteni kulta-aikaa. Seksiä miehen kanssa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi kuukautisten aikana itsetyydytystä suihkussa. 

Anteeksi yksityiskohtiin menevä kirjoitus :) mutta yritän sanoa, että pitkiin suhteisiin sisältyy monenlaisia kausia seksin suhteen. Ja kannattaa leikkiin ryhtyä vaikkei aina huvittaisi. Outo ajatus, että omanarvontunto jollakin tavalla heikkenisi. 

Mutta jos haluton seksi tuntuu henkisesti ja fyysisesti pahalta?

Mä lähtisin siinä tapauksessa miettimään, että miksi se tuntuu henkisesti ja fyysisesti pahalta. Onko se puoliso sitten niin vastenmielinen vai?

no sen takia, ettei yhdyntää varten olevaa kiihotustilaa ole syntynyt, ts. emätin ei ole liukastunut eikä turvonnut, eikä tee mieli ottaa miehen elintä sisään? Silloin se ei tietenkään tunnu hyvältä. Eihän mieskään voi harrastaa seksiä ilman erektiota.

Siis miehesi ei huolehdi siitä, että sinä saat ensin orgasmin? No sitten ymmärrän täysin! Ja mä olen yksi niistä' jotka aiemmin kirjoitti että seksi kuuluu parisuhteeseen normaalisti. Kyllä nainen tarvitsee omansa ensin, jotta tie olisi valmisteltu miestä varten. Ja miehen pitää osoittaa kärsivällisyyttä siinä että varaa aikaa riittävästi naisen valmisteluun, vaikka se sitten veisi 40 minuuttia.

Ei kaikki naiset tykkää esim suu-/käsiseksistä vaan haluavat yhdyntää, johon valmistaudutaan esileikin avulla. Aina ei kuitenkaan haluta, silloin yhdyntäkään ei tunnu hyvältä.

Mutta eikö tämän ongelman pitäisi olla silloin paljon harvinaisempi, koska ainakin lehtien mukaan vain harva nainen saa orgasmin yhdynnässä? Sen sijaan mä saan täällä sellaisen käsityksen että tämä haluttomuus ja sen aiheuttama kuiva kausi on hirveän yleisiä.

On muuten hyvä keskustelu. Ehkä tämä auttaa joitakin pareja.

Minulle (naisena) seksuaalinen tyydytys ei tarkoita orgasmia vaan sitä, että saa olla yhdynnässä. Se yhdyntä _itsessään_ tyydyttää. Yhdyntään ei kuitenkaan kannata alkaa jos ei haluta, koska keho ei ole siinä tilassa että haluaa ottaa miestä sisään. Ja silloin kun keho ei ole siinä tilassa, niin silloin yhdyntä ei tunnu hyvältä.

Se yhdyntä varmaa tyydyttää läheisyydenkaipuuta ym. mutta ei se kunnolla tyydytä seksuaalista kaipuuta millään ilman laukeamista, vaan päinvastoin. Kuten ei nälkäkään ohi mene haistelemalla ruokaa, joku voi väittää että se riittää, mutta eihän se oikeasti riitä.

Hyi että on oksettava idea. Ettäkö pienen lapsen isä alkaisi seksisuhteeseen toisen naisen kanssa? Miten ajattelitte että parisuhde sitten siitä paranee tulevina vuosina? mikähän on näissä eron todennäköisyys? Varmaan jotain yli 95 %. Miehille neuvoksi että muutaman kuukauden kyllä kestää ilman. Naisille neuvoksi että älkää jääkö loputtomasti nunniksi. Ei lapsen saaminen tee teistä mitään pyhimyksiä. Kokeneemmat äidit sen jo tietää ja osaa myös ajatella omaa ja parisuhteen tarpeita. Ekan lapsen saamisen jälkeen monet naiset keskittyy liiaksikin vauvaan ja uuvuttaa monella tavalla itsensä.

Tuollainen parisuhteen ulkopuolinen seksisuhde on kun hoitaisi jalassa olevaa ihottumaa amputoinnilla. Varmuudella ei tulevaisuudessa helpota ja aivan varmasti jää katkeruus ja syvät haavat.

Muistakaa että seksi ei ole elämän pääasia, vaikka sitä pidetään nykyajan tärkeimpänä ihanteena. Itse perheellisenä isänä sen tiedän että perhe antaa paljon enemmän kuin satunnainen tunteeton seksi randomin kanssa. Ei voi edes verrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-vierailija kirjoitti:

Mielestäni parisuhde on aina lupaus myös yhteisestä seksielämästä, jota hoitaa molemmat parhaan sen hetkisen kykynsä mukaan. Parisuhdetta takana 24 vuotta ja lapsia kolme. Olen suostunut seksiin lähes aina mieheni sitä halutessa vaikka itse en niin välittäisi/jaksaisi. Näin olen toiminut ihan perhesovun nimissä. Todettakoon, että miehelläni on jonkinverran pelisilmää ja on myös ollut kausia, että on tyytynyt enimmäkseen masturboimaan. 

Itse olen myös harrastanut itsettyydytystä läpi elämäni, koska se on rentouttavaa ja helppoa.

Nyt reilu nelikymppisinä elän seksuaalisuuteni kulta-aikaa. Seksiä miehen kanssa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi kuukautisten aikana itsetyydytystä suihkussa. 

Anteeksi yksityiskohtiin menevä kirjoitus :) mutta yritän sanoa, että pitkiin suhteisiin sisältyy monenlaisia kausia seksin suhteen. Ja kannattaa leikkiin ryhtyä vaikkei aina huvittaisi. Outo ajatus, että omanarvontunto jollakin tavalla heikkenisi. 

Mutta jos haluton seksi tuntuu henkisesti ja fyysisesti pahalta?

Mä lähtisin siinä tapauksessa miettimään, että miksi se tuntuu henkisesti ja fyysisesti pahalta. Onko se puoliso sitten niin vastenmielinen vai?

no sen takia, ettei yhdyntää varten olevaa kiihotustilaa ole syntynyt, ts. emätin ei ole liukastunut eikä turvonnut, eikä tee mieli ottaa miehen elintä sisään? Silloin se ei tietenkään tunnu hyvältä. Eihän mieskään voi harrastaa seksiä ilman erektiota.

Niin, joku syy siihen täytyy olla, elimellinen, hormonaalinen tai psyykkinen, ja se pitää selvittää eikä kiduttaa puolisoa rakkaudettomassa liitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että pahemmin itsetuntoon ja seksuaalisuuteen vaikuttaa se jos harrastaa seksiä vaikka ei halua. Etenkin kun vauva- ja pikkulapsiaikana miehelle torjutuksi tulemiseen on tarjolla selitys, joka ei mitenkään liity mieheen (väsymys ja hormonit).

Kannustan kaikkia äitejä ajattelemaan tässä asiassa itseään. Jos ero tulee, niin ainakin omanarvontunto ja suhde omaan ruumiiseen on kunnossa.

Ja tämä juuri johtaa tuohon AP:n mainitsemaan tilanteeseen. Miehen pitäisi vain tyytyä selitykseen (vaikkei miehestä johdu) ja tilanteeseen.

Kyllähän mies voi erota, jos ei kerta kaikkiaan kestä tilannetta. Tai mennä terapiaan. Tai tekee nitä tekee, pointti on se että naisen ei kuitenkaan oman hyvinvointinsa takia kannata jatkuvasti harrastaa seksiä vasten tahtoaan. Jokainen on loppuviimeksi itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti.

Valitettavasti naisille opetetaan vielä nykyäänkin, että heidän tehtänsä on miellyttää muita ja olla epäitsekkäitä kun taas miehille opetetaan että itsekkyys on ok. Ap:n avauksessakin heijastuu tämä asenne. Tämänkin takia naisten kannattaa varoa joutumasta siihen ansaan että miellyttävät muita oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Mikä ihmeen asenne tuokin on? On myös naisen terveydelle, tutkitusti, erittäin tärkeää säännöllinen seksi ja orgasmit, niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Kyse ei ole siitä että pitää miellyttää toista, vaan siitä että kun toista rakastaa häntä haluaa seksuaalisesti, ja tunne on molemminpuolinen. Ei ole parisuhdetta jos ei ole seksiä, se on ainoa asia joka erottaa parisuhteen muista ihmissuhteista. Rakastelu on se juttu. Rakkaus.

Jos ei rakasta, ei ole seksiä, ja päinvastoin.

Jos minulla menisi seksihalut, niin olisin erittäin huolestunut terveydestäni, tai ottaisin eron. Joko olisin sairas jotenkin tai en rakastaisi enää puolisoani.

Vierailija kirjoitti:

Hyi että on oksettava idea. Ettäkö pienen lapsen isä alkaisi seksisuhteeseen toisen naisen kanssa? Miten ajattelitte että parisuhde sitten siitä paranee tulevina vuosina? mikähän on näissä eron todennäköisyys? Varmaan jotain yli 95 %. Miehille neuvoksi että muutaman kuukauden kyllä kestää ilman. Naisille neuvoksi että älkää jääkö loputtomasti nunniksi. Ei lapsen saaminen tee teistä mitään pyhimyksiä. Kokeneemmat äidit sen jo tietää ja osaa myös ajatella omaa ja parisuhteen tarpeita. Ekan lapsen saamisen jälkeen monet naiset keskittyy liiaksikin vauvaan ja uuvuttaa monella tavalla itsensä.

Tuollainen parisuhteen ulkopuolinen seksisuhde on kun hoitaisi jalassa olevaa ihottumaa amputoinnilla. Varmuudella ei tulevaisuudessa helpota ja aivan varmasti jää katkeruus ja syvät haavat.

Muistakaa että seksi ei ole elämän pääasia, vaikka sitä pidetään nykyajan tärkeimpänä ihanteena. Itse perheellisenä isänä sen tiedän että perhe antaa paljon enemmän kuin satunnainen tunteeton seksi randomin kanssa. Ei voi edes verrata.

Rakkaus on elämän pääasia, ja parisuhderakkauteen kuuluu se rakastelu, se on fyysistä rakkauden osoittamista. Kaipa sinäkin voisit äitiä helliä vaikka hän olisikin lapsikuplassa, ja helliminen voi olla muutakin kuin sitä fyysistä, ei ole pakko siirtyä sivuun kun äiti on lapsen kanssa, vaan muistuttaa olemassaolostaan, ja hivuttautua myös sen lapsen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Moniko nainen on valmis ymmärtämään miehen haluttomuutta kun naisen halut ovat palanneet? Moniko siinä tilanteessa on valmis odottamaan miehen halujen palautumista? Tätä ei ole kukaan vielä pohtinut. -AP

Erittäin hyvä kysymys. Harmi vaan, että tällä palstalla ei kukaan kehtaa sanoa totuutta ääneen.

Kyllä munkin itsetuntoni kärsisi, jos miestä ei kiinnostaisi. Ymmärrän siis hyvin myös toisin päin. Sen yhden kerran kun suutuksissani kieltäydyin niin huomasin että loukkasin miestäni syvästi. En siis voi ymmärtää sitä, jos nainen tai mies ei halua yrittää päästä haluttomuudestaan yli. En kyllä ymmärrä pettämistäkään. Nämä "haluan vain yhdyntää" naiset niin eikö he tosissaan halua että kukaan koskee heidän klitoristaan? Siis eikö onnistu orgasmin saaminen tai kiihottuminen vaikkapa vibraattorilla? Miehellä taas jos haluttomuuteen liittyy eturauhasongelmat niin tiedän, että jotkut hoitaa sitä ruokavaliolla. Viagraahan ei kaikki voi syödä. Eikös hirvensarvisuolakin auta miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että pahemmin itsetuntoon ja seksuaalisuuteen vaikuttaa se jos harrastaa seksiä vaikka ei halua. Etenkin kun vauva- ja pikkulapsiaikana miehelle torjutuksi tulemiseen on tarjolla selitys, joka ei mitenkään liity mieheen (väsymys ja hormonit).

Kannustan kaikkia äitejä ajattelemaan tässä asiassa itseään. Jos ero tulee, niin ainakin omanarvontunto ja suhde omaan ruumiiseen on kunnossa.

Ja tämä juuri johtaa tuohon AP:n mainitsemaan tilanteeseen. Miehen pitäisi vain tyytyä selitykseen (vaikkei miehestä johdu) ja tilanteeseen.

Kyllähän mies voi erota, jos ei kerta kaikkiaan kestä tilannetta. Tai mennä terapiaan. Tai tekee nitä tekee, pointti on se että naisen ei kuitenkaan oman hyvinvointinsa takia kannata jatkuvasti harrastaa seksiä vasten tahtoaan. Jokainen on loppuviimeksi itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti.

Valitettavasti naisille opetetaan vielä nykyäänkin, että heidän tehtänsä on miellyttää muita ja olla epäitsekkäitä kun taas miehille opetetaan että itsekkyys on ok. Ap:n avauksessakin heijastuu tämä asenne. Tämänkin takia naisten kannattaa varoa joutumasta siihen ansaan että miellyttävät muita oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Johan oli feministinen pläjäys. Mies terapiaan kun vaimo ei halua? Eiköhän pariterapia oli oikeampi osoite missä selvitetään neutraalisti mistä kenkä puristaa.

1. Miehen ei tarvitse mennä terapiaan, heitin sen vain vaihtoehtona tilanteessa, jossa miehen itsetunto romahtaa kun vaimo ei halua seksiä vauva-aikana kovin usein ja mies ei kuitenkaan halua erota.

2. Tässä puhuttiin nyt seksin vähyydestä vauva-ajasta/ajasta jolloin on vakavaa univajetta. Totta kai menisin ihan itse terapiaan (tai lääkärille) jos en haluaisi seksiä ikinä vaikka saisin tarpeeksi unta ja kaikki olisi suhteessa ok.

3. Feminismi on tarpeen mm. juuri siksi, että miehille on opetettu että maailma pyörii heidän napansa ympärillä ja kulttuuri edelleen tukee tätä ajatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että pahemmin itsetuntoon ja seksuaalisuuteen vaikuttaa se jos harrastaa seksiä vaikka ei halua. Etenkin kun vauva- ja pikkulapsiaikana miehelle torjutuksi tulemiseen on tarjolla selitys, joka ei mitenkään liity mieheen (väsymys ja hormonit).

Kannustan kaikkia äitejä ajattelemaan tässä asiassa itseään. Jos ero tulee, niin ainakin omanarvontunto ja suhde omaan ruumiiseen on kunnossa.

Ja tämä juuri johtaa tuohon AP:n mainitsemaan tilanteeseen. Miehen pitäisi vain tyytyä selitykseen (vaikkei miehestä johdu) ja tilanteeseen.

Kyllähän mies voi erota, jos ei kerta kaikkiaan kestä tilannetta. Tai mennä terapiaan. Tai tekee nitä tekee, pointti on se että naisen ei kuitenkaan oman hyvinvointinsa takia kannata jatkuvasti harrastaa seksiä vasten tahtoaan. Jokainen on loppuviimeksi itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti.

Valitettavasti naisille opetetaan vielä nykyäänkin, että heidän tehtänsä on miellyttää muita ja olla epäitsekkäitä kun taas miehille opetetaan että itsekkyys on ok. Ap:n avauksessakin heijastuu tämä asenne. Tämänkin takia naisten kannattaa varoa joutumasta siihen ansaan että miellyttävät muita oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Johan oli feministinen pläjäys. Mies terapiaan kun vaimo ei halua? Eiköhän pariterapia oli oikeampi osoite missä selvitetään neutraalisti mistä kenkä puristaa.

1. Miehen ei tarvitse mennä terapiaan, heitin sen vain vaihtoehtona tilanteessa, jossa miehen itsetunto romahtaa kun vaimo ei halua seksiä vauva-aikana kovin usein ja mies ei kuitenkaan halua erota.

2. Tässä puhuttiin nyt seksin vähyydestä vauva-ajasta/ajasta jolloin on vakavaa univajetta. Totta kai menisin ihan itse terapiaan (tai lääkärille) jos en haluaisi seksiä ikinä vaikka saisin tarpeeksi unta ja kaikki olisi suhteessa ok.

3. Feminismi on tarpeen mm. juuri siksi, että miehille on opetettu että maailma pyörii heidän napansa ympärillä ja kulttuuri edelleen tukee tätä ajatusta.

Mun mielestä ap kyllä halusi herättää keskustelua pitkäaikaisesta haluttomuudesta. Mainitsi jopa kymmenen vuoden kaudesta. Eli mun mielestä ei puhuta vain ajasta jolloin on vakavaa univajetta.

Olen sama kirjoittaja kun sivun ensimmäinen, ja lisään ehdotukseen akupunktion ja vyöhyketerapian. Ja korostan etten nyt tarkoita raskausajan tai vauvavuoden tai vaikkapa lapsen tai oman sairaudenaikaista haluttomuutta vaan kuukausia ja vuosikausia kestävää tilannetta.

Mun mielestä seksiin painostaminen on itsekästä, mutta niin on sekin, että ollaan parisuhteessa mutta ei sitten tehdäkään mitään omalle haluttomuudelle. Jälleen kerran puhun nyt pitkään jatkuneesta tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin palstalla paljon kiistellään pitääkö naisen antaa miehelleen vaikkei itse jaksa/huvita/haluta kun lapset ovat pieniä. Monissa parisuhteissa ennen lapsia on paljonkin seksiä, mutta lapsiarki ja siihen liittyvät muutokset voivat muuttaa kaiken. Seksiä on harvoin tai ei ollenkaan ja miehelle sanotaan, että koita ymmärtää/jaksaa. Ja vaikka monet miehet auttavat kotitöissä, lasten kanssa, antavat aikaa, ei tilanne aina muutu miksikään.

Moniko on miettinyt mitä tuo ymmärtäminen/jaksaminen saa miehissä aikaan? Kymmenenkin vuoden seksittömyys/harvat kerrat aiheuttavat monissa miehissä turhautumista, pettymystä ja itsetunnon laskua. Pahimmassa tapauksessa pettämistä. Nämä kaikki vaikuttavat myös miehen haluun/kykyyn. Ja kun vaimolla halut herää neljänkymmenen korvilla (monien tutkimusten mukaan) ei miehellä olekaan hänelle enää paljon annettavaa. Pahimmassa tapauksessa itsetunto on nollissa, testosteronit laskussa ja erektiosta ei tietoakaan. Tämän kun jotkut naiset sitten ottavat vielä luokkauksena, niin suossa ollaan. Siitä kun nainen alkaa vielä vilkuilla ympärilleen ja etsiä haluilleen tyydyttäjää niin erohan siitä tulee.

Tarkoitus ei ole mollata ketään, vaan yleisellä tasolla herättää ajatuksia/keskustelua siitä millaisia vaikutuksia lapsiajallakin on moniin parisuhteisiin/eroihin.

Ja kyllä, myös mies voi olla haluton ja tilanne toisinkinpäin.

En nyt ymmärrä mitä tarkoitat.

Jos on haluton koska hormonit ja univelka, se ei ole tahdonalainen asia. Muutenhan sitä tahdonvoimalla lopettaisi vaihdevuosioireetkin.

Jos seksi tuntuu vastenmieliseltä jonkun aikaa, suhdetta ei paranna sen pakkoharjoittaminen, vaan tappaa rakkauden ja kunnioituksen. Myös paimostaminen ja syyllistäminen menee tähän kategoriaan.

Sen sijaan jos kumppani ymmärtää eri ikävaiheissa, että fysiikka ei aina tee mitä itse haluaa, ja tukee toista arjessa, se lisää kunnioitusta, luottamusta ja rakkautta. Vaikka toisen sairastuessa. Ja tämä parantaa mahdollisuuksia pitkään suhteeseen.

Tätähän sä kysyit.

Vaikutti niin, että kun en halunnut miehen kanssa mitään viiteen vuoteen, niin elämäni kriisiydyttyä en halunnut häntä enää ikinä ja jätin nuolemaan näppejään. Mies ei onneksi pettänyt missään vaiheessa, tietenkään.

Tuossa välissä oli seksiä noin puolitoista vuotta siis haluttomuuden jälkeen.

Eli olin haluton kun mentiin suhteeseen ja esityisesti pikkulapsiaikana. Sitten sain elämänkokemuksen, joka muutti haluttomuuteni, ja saatuani haluja tajusin, että mies on aivan valtavan huono sängyssä. Inhoan aina määritelmää "huono sängyssä" koska sellaista ei mulle ole, vaan on vain sopimattomia kumppaneita. Mies oli siis seksuaalisesti sellainen. Enhän voinut tietää, millainen olisi hyvä, kun olin niin haluton sitä ennen koko elämäni. Tai siis sillä ei ollut mitään väliä, millainen toinen oli sängyssä. Mitä vähempään tyytyväinen, sen parempi.