lapsiajan haluttomuuden vaikutus myöhempään parisuhteeseen/eroon
Tälläkin palstalla paljon kiistellään pitääkö naisen antaa miehelleen vaikkei itse jaksa/huvita/haluta kun lapset ovat pieniä. Monissa parisuhteissa ennen lapsia on paljonkin seksiä, mutta lapsiarki ja siihen liittyvät muutokset voivat muuttaa kaiken. Seksiä on harvoin tai ei ollenkaan ja miehelle sanotaan, että koita ymmärtää/jaksaa. Ja vaikka monet miehet auttavat kotitöissä, lasten kanssa, antavat aikaa, ei tilanne aina muutu miksikään.
Moniko on miettinyt mitä tuo ymmärtäminen/jaksaminen saa miehissä aikaan? Kymmenenkin vuoden seksittömyys/harvat kerrat aiheuttavat monissa miehissä turhautumista, pettymystä ja itsetunnon laskua. Pahimmassa tapauksessa pettämistä. Nämä kaikki vaikuttavat myös miehen haluun/kykyyn. Ja kun vaimolla halut herää neljänkymmenen korvilla (monien tutkimusten mukaan) ei miehellä olekaan hänelle enää paljon annettavaa. Pahimmassa tapauksessa itsetunto on nollissa, testosteronit laskussa ja erektiosta ei tietoakaan. Tämän kun jotkut naiset sitten ottavat vielä luokkauksena, niin suossa ollaan. Siitä kun nainen alkaa vielä vilkuilla ympärilleen ja etsiä haluilleen tyydyttäjää niin erohan siitä tulee.
Tarkoitus ei ole mollata ketään, vaan yleisellä tasolla herättää ajatuksia/keskustelua siitä millaisia vaikutuksia lapsiajallakin on moniin parisuhteisiin/eroihin.
Ja kyllä, myös mies voi olla haluton ja tilanne toisinkinpäin.
Kommentit (210)
Niin. Täällä mies on se joka on antanut pakkeja, haukkunut ulkonäköä ym. ja sanonut ettei koko seksi kanssani kiinnosta enää yhtään. Silti ei halua erota vaan pitää täysin Ok:Na sitä että pitkässä suhteessa tällaisia vaiheita tulee. Itse olen eri mieltä kyllä.
setäxy kirjoitti:
Valitettavan tosi, että pakkeja tulee miehelle aina. Tulee nuorena, kun naisia koittaa vikitellä ja tulee vielä silloinkin kun on oman naisen saanut puolisokseen. Sattuu vain olemaan luonnon laki, että naaras päättää milloin mies saa seksiä. Ei toki ole mikään pakko, että mies seksiin aina suostuu, mutta kieltäytymisen seuraukset saa mies ihan itse kantaa. Miehen tulee kestää pakit, mutta miehen pakeista naiset loukkaantuu ja seksikerrat harvenee entisestään. Vaikka minulla on ollut hieno parisuhde ja vaimon mielestä riittävästi seksiä,( seksiä 1-2 viikossa), niin monesti on viikon aikana tullut ehdoteltua seksiä. Aina silloin tällöin, kun on panettanut kesken viikkoa jo niin pirusti. Nykyisin vanhempana tupannut jäämään kerta viikkkoon ja siten väkisinkin tuntuu, että pakko saada pillua. Pakkeja tullut siten aina, eikä tuo siitä mihinkään muutu. Nuorempana en juurikaan harrastanut käteenvetoa, kun seksiä oli monta kertaa viikossa. Lapsien teko tai hoito ei tuota mitenkään vähentänyt. Vaimo on aina rakastanut niin paljon minua, ettei lapset ole syrjäyttäneet miestään. Mutta fakta on, että "vonkaamisella" mies osoittaa rakastavansa naistaan. Järkevä mies myös osoittaa rakkauttaa vaimoaan kohtaan muutenkin, kohtelee tasa-arvoisesti ja on oikeasti kiinnostunut naisen tekemisistä. Hoitaa myös oman osuutensa perheen ja vaimon puolesta. "Vonkaaminen" alkaa siten jo aamulla tai edellisinä päivinä ja päättyy seksiin. Omaa naista pitää kohdella vähintään yhtä hyvin kuin salarakasta tai vieraita naisia. Tämä viimeinen lause ei näytä olevan ihan itsestään selvää parisuhteissa. Sen verran olen vierestä parisuhteita seurannut. Naisilla on norsun muisti, joten jos mies haukkuu vaimoansa, niin vaimo muistaa tuon aina. Asioista voi riidellä, muttei mennä henkilökohtaisuuksiin, saati nolata. Sitä saa mitä tilaa.
Ja tämä kaikki toimii myös toiseen suuntaan. Paitsi, että ei toimi. Silloin kyllä on vaikka mitä syitä loukkaantua pakeista tai muuten vaan odottaa toisen olevan valmiina yms. Naiset voisivat myös itse yrittää kohdella miestään samoin kuin muistavat miehiä ohjeistaa. Myös miehillä on tunteet. Jos naiset eivät ole sitä valmiita hyväksymään, niin turha ihmetellä jos miehet käyttäytyvät sydämettömästi. Sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Monille suhteille tekisi varmasti hyvää, että mies tekisi hetken aikaa reissutöitä. Kun toinen puuttuu siitä arjesta, niin sen arvon huomaa selvästi. Myös ikävä toiseen herättää kummasti halut, kun ei ole edes mahdollista harrastaa sitä seksiä toisen kanssa.
Tai sitten vaan helpottaa kun ei ole sitä miesvauvaakin siinä pyörimässä. Joissain suhteissa näin on. Joidenkin miesten on vaikea hyväksyä sellaista ettei kaikista ukkeleista vaan ole vastuunjakoon. Onneksi useimmista on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille suhteille tekisi varmasti hyvää, että mies tekisi hetken aikaa reissutöitä. Kun toinen puuttuu siitä arjesta, niin sen arvon huomaa selvästi. Myös ikävä toiseen herättää kummasti halut, kun ei ole edes mahdollista harrastaa sitä seksiä toisen kanssa.
Tai sitten vaan helpottaa kun ei ole sitä miesvauvaakin siinä pyörimässä. Joissain suhteissa näin on. Joidenkin miesten on vaikea hyväksyä sellaista ettei kaikista ukkeleista vaan ole vastuunjakoon. Onneksi useimmista on.
Ei ole kaikista naisista parisuhteeseenkaan. Tehdään lapsia ja jätetään oma mies heitteille keskittymällä vain lapsiin ja heidän tarpeisiin. Ihan kuin miehen läheisyyden tarpeet ja panetus loppuisivat itsekseen. Sitten ihmetellään miksi mies on kiukkuinen eikä eikä halua enää osallistua mihinkään. Äidin joka lopettaa seksin pitäisi mennä itseensä, koska hän on vastuussa miehenstä tyydyttämisestä kuin mieskin äidin. Lapset eivät poista vastuuta ja lopettamalla seksin äiti riskeeraa lastensa tulevaisuuden KUN isä halua erota.
Ehkei kannata tarttua sanamuotoihin. Minä tulkitsi aloituksen juuri niin, että vastaa kodinhoidosta ym asioista on tasa- arvoista eli se oli tässä pohdinnassa lähtöolettamus , jottei haluttomuuskysymystä lähdettäisi kuittaamaan sillä. Ilmiö on varmasti monimutkainen ja yksilöllinen. Ja aina yksilölle traaginen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhde on aina lupaus myös yhteisestä seksielämästä, jota hoitaa molemmat parhaan sen hetkisen kykynsä mukaan. Parisuhdetta takana 24 vuotta ja lapsia kolme. Olen suostunut seksiin lähes aina mieheni sitä halutessa vaikka itse en niin välittäisi/jaksaisi. Näin olen toiminut ihan perhesovun nimissä. Todettakoon, että miehelläni on jonkinverran pelisilmää ja on myös ollut kausia, että on tyytynyt enimmäkseen masturboimaan.
Itse olen myös harrastanut itsettyydytystä läpi elämäni, koska se on rentouttavaa ja helppoa.
Nyt reilu nelikymppisinä elän seksuaalisuuteni kulta-aikaa. Seksiä miehen kanssa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi kuukautisten aikana itsetyydytystä suihkussa.
Anteeksi yksityiskohtiin menevä
moni mies ei huomehdi edes diitä että nainen olisi kiihottunut, orkuista nyt puhumattakaan.
Aloittajan teksti on niin totta. Meille kävi juuri noin, toisaalta kumpikin tahollaan halusi lapsiajan mut arki oli niin haastavaa erityislapsen ja muun kanssa että kaikki hellyys meni lapselle ja hänen tarpeisiin. En silloin ymmärtänyt kun minulle terapeuttikin vihjaili (sekä lapsen että oma) et parisuhde olisi myös tärkeää huoltaa. Suhde kesti ja ollaan edelleen yhdessä. Sit minulla heräsi halut kun esivaihdevuosioireet sai aikaan et aloitin hormonihoidon ja mieli parani ja lapsikin pärjää jo. MUTTA mies oli jäänyt niin huonolle pidolle että nyt sitten itken kun olen mokannut eikä miehen haluja, itsetuntoa ja erektiota enää olekaan niin saatavilla. Seksin uudelleen herätteli vie tosi paljon aikaa ja nyt vuoden herättelym jälkeen se on vähän helpompaa mutta edelleen vain varjo nuoruuden innosta. Vaikka rakkaus on kyllä pysynyt. Et suosittelen kyllä pitämään myös miestä hyvänä vaikkei aina niin huvittaisi. Tulee aika jolloin nainen voi alkaa uudelleen haluta ja sit ollaankin ihmeissään.
Meillä lasten kasvun aikana seksi jäi vähiin. Nyt into on palannut. Tämä ei tapahtunut itsestään, vaan täytyi löytää yhteys ensin uudestaan ja se vaati rohkeutta ja avoimmuutta molemmilta.
Mutta onhan sitä rohkeutta parisuhteen alussa, miksei nytkin?
Valitettavan tosi, että pakkeja tulee miehelle aina. Tulee nuorena, kun naisia koittaa vikitellä ja tulee vielä silloinkin kun on oman naisen saanut puolisokseen. Sattuu vain olemaan luonnon laki, että naaras päättää milloin mies saa seksiä. Ei toki ole mikään pakko, että mies seksiin aina suostuu, mutta kieltäytymisen seuraukset saa mies ihan itse kantaa. Miehen tulee kestää pakit, mutta miehen pakeista naiset loukkaantuu ja seksikerrat harvenee entisestään. Vaikka minulla on ollut hieno parisuhde ja vaimon mielestä riittävästi seksiä,( seksiä 1-2 viikossa), niin monesti on viikon aikana tullut ehdoteltua seksiä. Aina silloin tällöin, kun on panettanut kesken viikkoa jo niin pirusti. Nykyisin vanhempana tupannut jäämään kerta viikkkoon ja siten väkisinkin tuntuu, että pakko saada pillua. Pakkeja tullut siten aina, eikä tuo siitä mihinkään muutu. Nuorempana en juurikaan harrastanut käteenvetoa, kun seksiä oli monta kertaa viikossa. Lapsien teko tai hoito ei tuota mitenkään vähentänyt. Vaimo on aina rakastanut niin paljon minua, ettei lapset ole syrjäyttäneet miestään. Mutta fakta on, että "vonkaamisella" mies osoittaa rakastavansa naistaan. Järkevä mies myös osoittaa rakkauttaa vaimoaan kohtaan muutenkin, kohtelee tasa-arvoisesti ja on oikeasti kiinnostunut naisen tekemisistä. Hoitaa myös oman osuutensa perheen ja vaimon puolesta. "Vonkaaminen" alkaa siten jo aamulla tai edellisinä päivinä ja päättyy seksiin. Omaa naista pitää kohdella vähintään yhtä hyvin kuin salarakasta tai vieraita naisia. Tämä viimeinen lause ei näytä olevan ihan itsestään selvää parisuhteissa. Sen verran olen vierestä parisuhteita seurannut. Naisilla on norsun muisti, joten jos mies haukkuu vaimoansa, niin vaimo muistaa tuon aina. Asioista voi riidellä, muttei mennä henkilökohtaisuuksiin, saati nolata. Sitä saa mitä tilaa.