Lue keskustelun säännöt.
lapsiajan haluttomuuden vaikutus myöhempään parisuhteeseen/eroon
07.02.2018 |
Tälläkin palstalla paljon kiistellään pitääkö naisen antaa miehelleen vaikkei itse jaksa/huvita/haluta kun lapset ovat pieniä. Monissa parisuhteissa ennen lapsia on paljonkin seksiä, mutta lapsiarki ja siihen liittyvät muutokset voivat muuttaa kaiken. Seksiä on harvoin tai ei ollenkaan ja miehelle sanotaan, että koita ymmärtää/jaksaa. Ja vaikka monet miehet auttavat kotitöissä, lasten kanssa, antavat aikaa, ei tilanne aina muutu miksikään.
Moniko on miettinyt mitä tuo ymmärtäminen/jaksaminen saa miehissä aikaan? Kymmenenkin vuoden seksittömyys/harvat kerrat aiheuttavat monissa miehissä turhautumista, pettymystä ja itsetunnon laskua. Pahimmassa tapauksessa pettämistä. Nämä kaikki vaikuttavat myös miehen haluun/kykyyn. Ja kun vaimolla halut herää neljänkymmenen korvilla (monien tutkimusten mukaan) ei miehellä olekaan hänelle enää paljon annettavaa. Pahimmassa tapauksessa itsetunto on nollissa, testosteronit laskussa ja erektiosta ei tietoakaan. Tämän kun jotkut naiset sitten ottavat vielä luokkauksena, niin suossa ollaan. Siitä kun nainen alkaa vielä vilkuilla ympärilleen ja etsiä haluilleen tyydyttäjää niin erohan siitä tulee.
Tarkoitus ei ole mollata ketään, vaan yleisellä tasolla herättää ajatuksia/keskustelua siitä millaisia vaikutuksia lapsiajallakin on moniin parisuhteisiin/eroihin.
Ja kyllä, myös mies voi olla haluton ja tilanne toisinkinpäin.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi otsikkoon on eritelty lapsiajan haluttomuus jos tahdotaan puhua yleisellä tasolla. Mielestäni sellaista käsitettä ei ole kun lapsiajan haluttomuus. Pikkulapsiaika on asia erikseen, jolloin hormonit, imetys, väsymys, uusi elämäntilanne, uudet roolit, erilaiset synnytyksestä aiheutuneet vaivat + muut asiat joita ei nyt tule tällä sekunilla mieleen mainita voivat vaikuttaa.
Minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus, jota en itsekään tiedostanut, imetys tuntui epäluontevalta vaikka sujui, koliikkivauva joka nukkui päivisin todella vähän. Ainoaa aikaa jolloin mieheni tyydyttäminen tuntui oikeasti vastenmieliseltä, tein sen kuitenkin koska tuntui että niin kuului tehdä. Tänä aikana olin välillä jopa katkera miehelleni että hän odottaa moista vaikka olisin halunnut levätä mielummin sen puoli tuntia kun vauva nukkui. Tilanne kuitenkin normalisoitui täysin n. 8kk aikana kun imetys väheni, vauva ei ollut koko ajan iholla ja sai välillä olla itsekin rauhassa, jotta ehti edes ajatella haluamista, mutta alkuun ajatus suuseksin antamisesta oli epämiellyttävä, vaikka ennen olin itsekin nauttinut siitä suuresti, varmaan juuri siitä syystä että sitä tuli tehtyä niin paljon "väkisin".
Mielestäni parisuhteessa ei saa jäädä tilaan jossa ei haluta eikä syytä tiedetä. Mutta jos on olemassa järkevä syy, jolle pystyy tekemään jotain tai joka todennäköisesti palautuu ajan kanssa pitäisi antaa toiselle mahdollisuus korjata tilannetta tai antaa aikaa. Se että odottaa toiselta seksiä vaikka tätä ei haluta ja painostaa jatkuvasti luultavasti vain pitkittää haluttomuutta.
Tulipa pitkä viesti, mutta tämä asia ei mielestäni ole niin yksiselitteistä että menisi pariin lauseeseen.
Niin ja vielä se jäi mainitsematta että minusta sekin on eri asia jos ei juuri vaan tee mieli, kun se että ajatus sillä hetkellä seksistä tuntuu oikeasti ikävältä. Jos on vaan sellainen fiilis ettei juuri ehkä huvita niin saattaa päästä silti tunnelmaan jos koittaa. Joskus vaan on kuitenkin sellainen olo ettei missään tapauksessa haluta, jos on vaikka jostain syystä paha olla.
Ehkä olisi pitänyt tarkentaa tuota otsikkoa pikkulapsiaikaa koskevaksi, vaikka sekin ajanjakso voi joissain perheissä kestää sen kymmenenkin vuotta, jos perheessä on vaikka 4 lasta. Valitettavasti tiedän tapauksen jossa tuo haluttomuus/vähäinen haluaminen kesti tuon 10 vuotta, jonka jälkeen tuli ero. Haluja oli kuulemma silloin kuin lasta yritettiin, mutta hyvin harvoin muulloin. -AP
Mutta sitä tarkoitin että jos haluttomuus jatkuu kymmenenkin vuotta niin tuskin niillä lapsilla siihen suoranaisesti on syytä. Näissä tilanteissa haluttoman olisi mielestäni kumppanin tuella aiheellista selvittää haluttomuuden syy ja yrittää miettiä ratkaisua. Kyse on kuitenkin kahden ihmisen seksielämästä. Mutta se että painostetaan ja lopulta toinen päätyy antamaan ihan vaan siksi että pitää, tekee luultavasti vain haittaa.
Tämä on totta. Parisuhdeterapeuteille olisi paljon töitä tämänkin ketjun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Satunnaisesti voi tietysti käydä niin, ettei kauhean väsymyksen tai vaikka vatsataudin vuoksi pysty harrastamaan seksiä, mutta en kyllä itse jäisi suhteeseen, jossa toinen ei haluaisi minua seksuaalisesti. Halutuksi tuleminen ja haluaminen, romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus, on parisuhteen pointti minulle, ja jos seksi jää pois viikkokausiksi tai jopa kuukausiksi, ei se lupaa suhteelle hyvää tulevaisuutta.
Mitäs jos toinen osapuoli sairastuu pitkäaikaisesti, eikä pysty tai halua sen takia seksiä. Onko se silloin mielestäsi syy eroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satunnaisesti voi tietysti käydä niin, ettei kauhean väsymyksen tai vaikka vatsataudin vuoksi pysty harrastamaan seksiä, mutta en kyllä itse jäisi suhteeseen, jossa toinen ei haluaisi minua seksuaalisesti. Halutuksi tuleminen ja haluaminen, romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus, on parisuhteen pointti minulle, ja jos seksi jää pois viikkokausiksi tai jopa kuukausiksi, ei se lupaa suhteelle hyvää tulevaisuutta.
Mitäs jos toinen osapuoli sairastuu pitkäaikaisesti, eikä pysty tai halua sen takia seksiä. Onko se silloin mielestäsi syy eroon?
Eiköhän nuo ole jokaisessa parisuhteessa sovittavia asioita esimerkiksi siten, että toinen tyydyttää itsensä ja jos toinen haluaa niin osallistuu myös. Riippuu miten hyvin ollaan tilanteen kanssa sinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satunnaisesti voi tietysti käydä niin, ettei kauhean väsymyksen tai vaikka vatsataudin vuoksi pysty harrastamaan seksiä, mutta en kyllä itse jäisi suhteeseen, jossa toinen ei haluaisi minua seksuaalisesti. Halutuksi tuleminen ja haluaminen, romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus, on parisuhteen pointti minulle, ja jos seksi jää pois viikkokausiksi tai jopa kuukausiksi, ei se lupaa suhteelle hyvää tulevaisuutta.
Mitäs jos toinen osapuoli sairastuu pitkäaikaisesti, eikä pysty tai halua sen takia seksiä. Onko se silloin mielestäsi syy eroon?
Ystäväni puoliso sairastui nelikymppisenä, tautiin joka ajan ja iän myötä vain pahenee hissukseen. Siihen liittyy kipuja joiden vuoksi heillä ei ole enää ollut läheisyyttä enää kymmeneen vuoteen. Eikä tule enää ikinä olemaan. Siis terveenkin puolison seksielämä ja intiimi parisuhde on loppunut eikä uutta voi saada.
Anteeksi mutta minä ymmärtäisin kyllä ystävääni jos hän eroaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satunnaisesti voi tietysti käydä niin, ettei kauhean väsymyksen tai vaikka vatsataudin vuoksi pysty harrastamaan seksiä, mutta en kyllä itse jäisi suhteeseen, jossa toinen ei haluaisi minua seksuaalisesti. Halutuksi tuleminen ja haluaminen, romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus, on parisuhteen pointti minulle, ja jos seksi jää pois viikkokausiksi tai jopa kuukausiksi, ei se lupaa suhteelle hyvää tulevaisuutta.
Mitäs jos toinen osapuoli sairastuu pitkäaikaisesti, eikä pysty tai halua sen takia seksiä. Onko se silloin mielestäsi syy eroon?
Seksin loppuminen on oikein hyvä syy suhteen avaamiseen tai eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valmis suu- ja käsiseksiin silloinkin, kun minulla ei syystä tai toisesta seiso, ja samanlaista anteliasta asennetta odotan naiseltakin. Yhdyntä on vain pieni osa seksiä.
Minäkin monesti tyydytän mieheni näin kun hän tahtoo, mutta en osaisi olla vastaanottavana osapuolena jos toista ei huvittaisi. Vaikea siis mieltää tätä asiaa miehen kannalta. Mielummin menen sitten vaikka suihkuun ja tyydytän itseni.
Pääasia, että kumpikin on tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satunnaisesti voi tietysti käydä niin, ettei kauhean väsymyksen tai vaikka vatsataudin vuoksi pysty harrastamaan seksiä, mutta en kyllä itse jäisi suhteeseen, jossa toinen ei haluaisi minua seksuaalisesti. Halutuksi tuleminen ja haluaminen, romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus, on parisuhteen pointti minulle, ja jos seksi jää pois viikkokausiksi tai jopa kuukausiksi, ei se lupaa suhteelle hyvää tulevaisuutta.
Mitäs jos toinen osapuoli sairastuu pitkäaikaisesti, eikä pysty tai halua sen takia seksiä. Onko se silloin mielestäsi syy eroon?
Seksin loppuminen on oikein hyvä syy suhteen avaamiseen tai eroon.
Onhan se kai näinkin, mutta vaikka pidän seksistä ja kaipaan sitä usein, niin rakastan miestäni enemmän kun seksiä. Jos niin ikävästi kävisi ettei seksiä voisi enää yhdessä harrastaa koska mies sairastuisi niin en osaa ainakaan kuvitella että haluaisin silti hänestä luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.
Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satunnaisesti voi tietysti käydä niin, ettei kauhean väsymyksen tai vaikka vatsataudin vuoksi pysty harrastamaan seksiä, mutta en kyllä itse jäisi suhteeseen, jossa toinen ei haluaisi minua seksuaalisesti. Halutuksi tuleminen ja haluaminen, romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus, on parisuhteen pointti minulle, ja jos seksi jää pois viikkokausiksi tai jopa kuukausiksi, ei se lupaa suhteelle hyvää tulevaisuutta.
Mitäs jos toinen osapuoli sairastuu pitkäaikaisesti, eikä pysty tai halua sen takia seksiä. Onko se silloin mielestäsi syy eroon?
Seksin loppuminen on oikein hyvä syy suhteen avaamiseen tai eroon.
Onhan se kai näinkin, mutta vaikka pidän seksistä ja kaipaan sitä usein, niin rakastan miestäni enemmän kun seksiä. Jos niin ikävästi kävisi ettei seksiä voisi enää yhdessä harrastaa koska mies sairastuisi niin en osaa ainakaan kuvitella että haluaisin silti hänestä luopua.
Minulla on omakohtaista kokemusta siitä, ettei rakkaus riitä, jos suhde ei vastaa omiin tarpeisiin. Se, että rakastaa toista, ei vielä tarkoita, että hänen kanssaan olisi hyvä olla suhteessa. En lähde tuohon enää. Seksin loppuminen on minulle sama kuin se, että suhteesta loppuisi yhteinen aika tai yhteiset keskustelut. Kyllä se rakkauskin siitä hiipuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.
Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satunnaisesti voi tietysti käydä niin, ettei kauhean väsymyksen tai vaikka vatsataudin vuoksi pysty harrastamaan seksiä, mutta en kyllä itse jäisi suhteeseen, jossa toinen ei haluaisi minua seksuaalisesti. Halutuksi tuleminen ja haluaminen, romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus, on parisuhteen pointti minulle, ja jos seksi jää pois viikkokausiksi tai jopa kuukausiksi, ei se lupaa suhteelle hyvää tulevaisuutta.
Mitäs jos toinen osapuoli sairastuu pitkäaikaisesti, eikä pysty tai halua sen takia seksiä. Onko se silloin mielestäsi syy eroon?
Seksin loppuminen on oikein hyvä syy suhteen avaamiseen tai eroon.
Onhan se kai näinkin, mutta vaikka pidän seksistä ja kaipaan sitä usein, niin rakastan miestäni enemmän kun seksiä. Jos niin ikävästi kävisi ettei seksiä voisi enää yhdessä harrastaa koska mies sairastuisi niin en osaa ainakaan kuvitella että haluaisin silti hänestä luopua.
Pakko sanoa että kommenttisi on nyt ihmisen joka ei tosiaan tiedä mistä puhutaan eikä osaa sitä myöskään kuvitella.
Seksi pitää osaltaan yllä rakkauden tunteita ja sitoutumista, kun seksi on vuosia loppunut , et lopulta enää tunne rakkauttakaan.
Seksitön elämä sellaiselle joka haluaa seksiä, on melkein fyysistä tuskaa. Lisäksi se on pidemmän päälle huonouden tunnetta ja itsetunnon murenemista. Että sinun ja miehesi puolesta Toivon että saatte pitää tuollaisen suhteen pitkälle vanhuuteen, mutta soisin sinulle myös vähän empatiaa sellaisille joilla ei näin käy. Ja voit silti olla yksi heistä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.
Miehesi selvästi näkee sinut kuitenkin haluttavana, mikä auttoi jonkin verran minua olemaan sujut itseni kanssa. Jälkitarkastuksen jälkeen kun uskaltauduin koittamaan seksiä minua pelotti enemmän kun ensimmäisellä kerralla kun harrastin seksiä, minulla oli myös jonkin verran hermovaivaa niin kauan kunnes kohtu supistui normaaliksi. Seksi tuntui hieman erilaiselta mutta ei onneksi sattunut minulla.
Jos koet kuitenkin halua ja miehesi osaa olla varovainen niin voittehan yrittää. Teet selväksi että jos yhtään tuntuu pahalta lopetatte. Muuten voi olla että pelko alkaa hallita ja kynnys kasvaa. Jos et halua vielä niin sekin on ok. Äläkä siis tee sitä miehen painostuksesta vaan oman itsesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että pahemmin itsetuntoon ja seksuaalisuuteen vaikuttaa se jos harrastaa seksiä vaikka ei halua. Etenkin kun vauva- ja pikkulapsiaikana miehelle torjutuksi tulemiseen on tarjolla selitys, joka ei mitenkään liity mieheen (väsymys ja hormonit).
Kannustan kaikkia äitejä ajattelemaan tässä asiassa itseään. Jos ero tulee, niin ainakin omanarvontunto ja suhde omaan ruumiiseen on kunnossa.
Ja tämä juuri johtaa tuohon AP:n mainitsemaan tilanteeseen. Miehen pitäisi vain tyytyä selitykseen (vaikkei miehestä johdu) ja tilanteeseen.
Kyllähän mies voi erota, jos ei kerta kaikkiaan kestä tilannetta. Tai mennä terapiaan. Tai tekee nitä tekee, pointti on se että naisen ei kuitenkaan oman hyvinvointinsa takia kannata jatkuvasti harrastaa seksiä vasten tahtoaan. Jokainen on loppuviimeksi itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti.
Valitettavasti naisille opetetaan vielä nykyäänkin, että heidän tehtänsä on miellyttää muita ja olla epäitsekkäitä kun taas miehille opetetaan että itsekkyys on ok. Ap:n avauksessakin heijastuu tämä asenne. Tämänkin takia naisten kannattaa varoa joutumasta siihen ansaan että miellyttävät muita oman hyvinvointinsa kustannuksella.
Johan oli feministinen pläjäys. Mies terapiaan kun vaimo ei halua? Eiköhän pariterapia oli oikeampi osoite missä selvitetään neutraalisti mistä kenkä puristaa.
1. Miehen ei tarvitse mennä terapiaan, heitin sen vain vaihtoehtona tilanteessa, jossa miehen itsetunto romahtaa kun vaimo ei halua seksiä vauva-aikana kovin usein ja mies ei kuitenkaan halua erota.
2. Tässä puhuttiin nyt seksin vähyydestä vauva-ajasta/ajasta jolloin on vakavaa univajetta. Totta kai menisin ihan itse terapiaan (tai lääkärille) jos en haluaisi seksiä ikinä vaikka saisin tarpeeksi unta ja kaikki olisi suhteessa ok.
3. Feminismi on tarpeen mm. juuri siksi, että miehille on opetettu että maailma pyörii heidän napansa ympärillä ja kulttuuri edelleen tukee tätä ajatusta.
Mun mielestä ap kyllä halusi herättää keskustelua pitkäaikaisesta haluttomuudesta. Mainitsi jopa kymmenen vuoden kaudesta. Eli mun mielestä ei puhuta vain ajasta jolloin on vakavaa univajetta.
Olen sama kirjoittaja kun sivun ensimmäinen, ja lisään ehdotukseen akupunktion ja vyöhyketerapian. Ja korostan etten nyt tarkoita raskausajan tai vauvavuoden tai vaikkapa lapsen tai oman sairaudenaikaista haluttomuutta vaan kuukausia ja vuosikausia kestävää tilannetta.
Mun mielestä seksiin painostaminen on itsekästä, mutta niin on sekin, että ollaan parisuhteessa mutta ei sitten tehdäkään mitään omalle haluttomuudelle. Jälleen kerran puhun nyt pitkään jatkuneesta tilanteesta.
Totta, mutta ap puhuu samaan aikaan pikkulapsiajasta ja nimenomaan naisen haluttomuudesta. Kukaan tuskin voi olla eri mieltä siitä, että jos suhteessa ei ole seksiä 10 tai vaikka 5 vuoteen, vaikka toinen haluaisi, niin jotain on pielessä ja asialle olisi syytä tehdä jotain. Mutta ap:n viestistä loistaa rivien välistä naisia syyllistävä asenne ja se ajatus, että naisten pitäisi myös pikkuvauva- ja -lapsiaikana antaa vaikkei huvita koska mies haluaa. Ja mä ainakin olen hiton kyllästynyt siihen, että kaikki pyörii miesten halujen ympärillä ja kaikki on aina naisten syytä, jopa silloin kun he valvovat yöt ja hoitavat pientä vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että pahemmin itsetuntoon ja seksuaalisuuteen vaikuttaa se jos harrastaa seksiä vaikka ei halua. Etenkin kun vauva- ja pikkulapsiaikana miehelle torjutuksi tulemiseen on tarjolla selitys, joka ei mitenkään liity mieheen (väsymys ja hormonit).
Kannustan kaikkia äitejä ajattelemaan tässä asiassa itseään. Jos ero tulee, niin ainakin omanarvontunto ja suhde omaan ruumiiseen on kunnossa.
Ja tämä juuri johtaa tuohon AP:n mainitsemaan tilanteeseen. Miehen pitäisi vain tyytyä selitykseen (vaikkei miehestä johdu) ja tilanteeseen.
Kyllähän mies voi erota, jos ei kerta kaikkiaan kestä tilannetta. Tai mennä terapiaan. Tai tekee nitä tekee, pointti on se että naisen ei kuitenkaan oman hyvinvointinsa takia kannata jatkuvasti harrastaa seksiä vasten tahtoaan. Jokainen on loppuviimeksi itse vastuussa omasta hyvinvoinnistaan joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti.
Valitettavasti naisille opetetaan vielä nykyäänkin, että heidän tehtänsä on miellyttää muita ja olla epäitsekkäitä kun taas miehille opetetaan että itsekkyys on ok. Ap:n avauksessakin heijastuu tämä asenne. Tämänkin takia naisten kannattaa varoa joutumasta siihen ansaan että miellyttävät muita oman hyvinvointinsa kustannuksella.
Johan oli feministinen pläjäys. Mies terapiaan kun vaimo ei halua? Eiköhän pariterapia oli oikeampi osoite missä selvitetään neutraalisti mistä kenkä puristaa.
1. Miehen ei tarvitse mennä terapiaan, heitin sen vain vaihtoehtona tilanteessa, jossa miehen itsetunto romahtaa kun vaimo ei halua seksiä vauva-aikana kovin usein ja mies ei kuitenkaan halua erota.
2. Tässä puhuttiin nyt seksin vähyydestä vauva-ajasta/ajasta jolloin on vakavaa univajetta. Totta kai menisin ihan itse terapiaan (tai lääkärille) jos en haluaisi seksiä ikinä vaikka saisin tarpeeksi unta ja kaikki olisi suhteessa ok.
3. Feminismi on tarpeen mm. juuri siksi, että miehille on opetettu että maailma pyörii heidän napansa ympärillä ja kulttuuri edelleen tukee tätä ajatusta.
Mun mielestä ap kyllä halusi herättää keskustelua pitkäaikaisesta haluttomuudesta. Mainitsi jopa kymmenen vuoden kaudesta. Eli mun mielestä ei puhuta vain ajasta jolloin on vakavaa univajetta.
Olen sama kirjoittaja kun sivun ensimmäinen, ja lisään ehdotukseen akupunktion ja vyöhyketerapian. Ja korostan etten nyt tarkoita raskausajan tai vauvavuoden tai vaikkapa lapsen tai oman sairaudenaikaista haluttomuutta vaan kuukausia ja vuosikausia kestävää tilannetta.
Mun mielestä seksiin painostaminen on itsekästä, mutta niin on sekin, että ollaan parisuhteessa mutta ei sitten tehdäkään mitään omalle haluttomuudelle. Jälleen kerran puhun nyt pitkään jatkuneesta tilanteesta.
Totta, mutta ap puhuu samaan aikaan pikkulapsiajasta ja nimenomaan naisen haluttomuudesta. Kukaan tuskin voi olla eri mieltä siitä, että jos suhteessa ei ole seksiä 10 tai vaikka 5 vuoteen, vaikka toinen haluaisi, niin jotain on pielessä ja asialle olisi syytä tehdä jotain. Mutta ap:n viestistä loistaa rivien välistä naisia syyllistävä asenne ja se ajatus, että naisten pitäisi myös pikkuvauva- ja -lapsiaikana antaa vaikkei huvita koska mies haluaa. Ja mä ainakin olen hiton kyllästynyt siihen, että kaikki pyörii miesten halujen ympärillä ja kaikki on aina naisten syytä, jopa silloin kun he valvovat yöt ja hoitavat pientä vauvaa.
Ei kai se kenenkään syy ole, mutta molempien pitäisi tiedostaa, että seksin puute on ongelma, ja tätä ongelmaa pitäisi molempien ratkaista. Se, että vain todetaan "No tällaista taaperon kanssa on, ei nyt ehdi mitään seksiä miettiä" ei ole hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Satunnaisesti voi tietysti käydä niin, ettei kauhean väsymyksen tai vaikka vatsataudin vuoksi pysty harrastamaan seksiä, mutta en kyllä itse jäisi suhteeseen, jossa toinen ei haluaisi minua seksuaalisesti. Halutuksi tuleminen ja haluaminen, romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus, on parisuhteen pointti minulle, ja jos seksi jää pois viikkokausiksi tai jopa kuukausiksi, ei se lupaa suhteelle hyvää tulevaisuutta.
Mitäs jos toinen osapuoli sairastuu pitkäaikaisesti, eikä pysty tai halua sen takia seksiä. Onko se silloin mielestäsi syy eroon?
Seksin loppuminen on oikein hyvä syy suhteen avaamiseen tai eroon.
Onhan se kai näinkin, mutta vaikka pidän seksistä ja kaipaan sitä usein, niin rakastan miestäni enemmän kun seksiä. Jos niin ikävästi kävisi ettei seksiä voisi enää yhdessä harrastaa koska mies sairastuisi niin en osaa ainakaan kuvitella että haluaisin silti hänestä luopua.
Pakko sanoa että kommenttisi on nyt ihmisen joka ei tosiaan tiedä mistä puhutaan eikä osaa sitä myöskään kuvitella.
Seksi pitää osaltaan yllä rakkauden tunteita ja sitoutumista, kun seksi on vuosia loppunut , et lopulta enää tunne rakkauttakaan.Seksitön elämä sellaiselle joka haluaa seksiä, on melkein fyysistä tuskaa. Lisäksi se on pidemmän päälle huonouden tunnetta ja itsetunnon murenemista. Että sinun ja miehesi puolesta Toivon että saatte pitää tuollaisen suhteen pitkälle vanhuuteen, mutta soisin sinulle myös vähän empatiaa sellaisille joilla ei näin käy. Ja voit silti olla yksi heistä vielä.
Ei ollut tarkoitus olla tahditon tai loukata ketään. Siksi kirjoitinkin etten osaa ainakaan kuvitella että haluaisin erota. Päällimmäisenä itselläni on kuitenkin ajatus että tapahtui mitä tahansa niin en osaa kuvitella elämääni ilman miestäni. Ja voihan olla että seksi ei ole kuitenkaan minulle niin tärkeää kun jollekin toiselle ja jos syy olisi selvästi terveydellinen niin en usko sen käyvän itsetunnon päälle ettei seksiä olisi.
Siltikään en tietenkään osaa asettua kuvaamaasi asemaan enkä tarkoita vähätellä muiden kokemuksia.
Kyllä taas kiinnostaisi tietää miksi alapeukku. :D Minähän vaan kerroin sen miten itse koen seksin ja että mielestäni sitä on huomattavasti mukavampi harrastaa silloin kun molempien tekee mieli ja siitä saan sillon paljon enemmän irti.