Lue keskustelun säännöt.
lapsiajan haluttomuuden vaikutus myöhempään parisuhteeseen/eroon
07.02.2018 |
Tälläkin palstalla paljon kiistellään pitääkö naisen antaa miehelleen vaikkei itse jaksa/huvita/haluta kun lapset ovat pieniä. Monissa parisuhteissa ennen lapsia on paljonkin seksiä, mutta lapsiarki ja siihen liittyvät muutokset voivat muuttaa kaiken. Seksiä on harvoin tai ei ollenkaan ja miehelle sanotaan, että koita ymmärtää/jaksaa. Ja vaikka monet miehet auttavat kotitöissä, lasten kanssa, antavat aikaa, ei tilanne aina muutu miksikään.
Moniko on miettinyt mitä tuo ymmärtäminen/jaksaminen saa miehissä aikaan? Kymmenenkin vuoden seksittömyys/harvat kerrat aiheuttavat monissa miehissä turhautumista, pettymystä ja itsetunnon laskua. Pahimmassa tapauksessa pettämistä. Nämä kaikki vaikuttavat myös miehen haluun/kykyyn. Ja kun vaimolla halut herää neljänkymmenen korvilla (monien tutkimusten mukaan) ei miehellä olekaan hänelle enää paljon annettavaa. Pahimmassa tapauksessa itsetunto on nollissa, testosteronit laskussa ja erektiosta ei tietoakaan. Tämän kun jotkut naiset sitten ottavat vielä luokkauksena, niin suossa ollaan. Siitä kun nainen alkaa vielä vilkuilla ympärilleen ja etsiä haluilleen tyydyttäjää niin erohan siitä tulee.
Tarkoitus ei ole mollata ketään, vaan yleisellä tasolla herättää ajatuksia/keskustelua siitä millaisia vaikutuksia lapsiajallakin on moniin parisuhteisiin/eroihin.
Ja kyllä, myös mies voi olla haluton ja tilanne toisinkinpäin.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
ehkä olisi myös hyvä huomioida sellainen seikka, että edelleen moni perhe luottaa mieheen pääasiallisena taloudellisena tukena. Ei se todellakaan ole mitään helppoa tai pieni vastuu eikä mikään imurointi ole todellakaan sitä korvaavaa toimintaa.
Miehillä on aika heikot mahdollisuudet naisiin verrattuna hoitaa kotona lasta. Enemmän joustoa vanhempainvapaiden jakoon.
Tuskin perhe on ikinä yksikkö jonka ulkopuolella mies on vaan se kuluu siihen perheeseen ja taitaa aika yleisistä olla että perhe itse sisäisesti sopii talousasiat.
Vai koittiko tämä taas olla joku lompakkoloisprovo johon lankesin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monille suhteille tekisi varmasti hyvää, että mies tekisi hetken aikaa reissutöitä. Kun toinen puuttuu siitä arjesta, niin sen arvon huomaa selvästi. Myös ikävä toiseen herättää kummasti halut, kun ei ole edes mahdollista harrastaa sitä seksiä toisen kanssa.
Uskon, että pahemmin itsetuntoon ja seksuaalisuuteen vaikuttaa se jos harrastaa seksiä vaikka ei halua. Etenkin kun vauva- ja pikkulapsiaikana miehelle torjutuksi tulemiseen on tarjolla selitys, joka ei mitenkään liity mieheen (väsymys ja hormonit).
Kannustan kaikkia äitejä ajattelemaan tässä asiassa itseään. Jos ero tulee, niin ainakin omanarvontunto ja suhde omaan ruumiiseen on kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että pahemmin itsetuntoon ja seksuaalisuuteen vaikuttaa se jos harrastaa seksiä vaikka ei halua. Etenkin kun vauva- ja pikkulapsiaikana miehelle torjutuksi tulemiseen on tarjolla selitys, joka ei mitenkään liity mieheen (väsymys ja hormonit).
Kannustan kaikkia äitejä ajattelemaan tässä asiassa itseään. Jos ero tulee, niin ainakin omanarvontunto ja suhde omaan ruumiiseen on kunnossa.
Ja tämä juuri johtaa tuohon AP:n mainitsemaan tilanteeseen. Miehen pitäisi vain tyytyä selitykseen (vaikkei miehestä johdu) ja tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Monille suhteille tekisi varmasti hyvää, että mies tekisi hetken aikaa reissutöitä. Kun toinen puuttuu siitä arjesta, niin sen arvon huomaa selvästi. Myös ikävä toiseen herättää kummasti halut, kun ei ole edes mahdollista harrastaa sitä seksiä toisen kanssa.
Tästä olisi mukava kuulla, jos jollain on kokemusta asiasta. - AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vauvavuonna seksiä kerran kuussa. Mies valitti koko ajan aiheesta. Olisi pitänyt olla enemmän. No kun ei vaan haluttanut, ei sitten yhtään. Ainoa mahdollisuus seksille oli illalla kun vauva oli laitettu nukkumaan. Minä olin siinä vaiheessa niin väsynyt että olin itsekin valmis unille. Aina välillä yritimme seksiä, mutta usein homma jäi kesken kun mies näki etten oikeasti halua. Sitten suuttui siitä. En tehnyt mitään oikein. Jos "pihtasin", olisi pitänyt antaa. Jos annoin vaikka ei tehnyt mieli, tein taas väärin.
Yritin kyllä virittää itseäni tunnelmaan, ja söin esim. macaa libidon parantamiseksi. Ei siitä kuitenkaan juuri ollut apua. Minua loukkasi se, että oikeasti yritin ja mies silti vaan jauhoi aiheesta ja minä tunsin itseni painostetuksi. En tiedä mitä olisin voinut tehdä enää paremmin.
Mitä mies sitten olisi voinut tehdä toisin? Hänellä ei ole oikeutta olla tilanteessa yhtä turhautunut kuin sinä olit?
Vaikkapa hoitaa vauvaa (kun vähän isompi ja huolii jo pulloa/aloittanut kiinteät) esim. la ja su klo 8-12 jolloin nainen nukkuisi korvatulpat päässä makuuhuoneessa? Näin meillä tehtiin ja molempien elämänlaatu oli hyvä vauvavuodenkin ajan. Toki ensimmäisinä kuukausina en vielä noin halunnut tehdä, mutta kyllä siinä 3-4kk paikkeilla onnistui jo hyvin.
Voisi nimittäin tuo unen saanti ratkaista sen ongelman, ettei toisella enää riitä energia seksiin illalla vauvan laitettua nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vauvavuonna seksiä kerran kuussa. Mies valitti koko ajan aiheesta. Olisi pitänyt olla enemmän. No kun ei vaan haluttanut, ei sitten yhtään. Ainoa mahdollisuus seksille oli illalla kun vauva oli laitettu nukkumaan. Minä olin siinä vaiheessa niin väsynyt että olin itsekin valmis unille. Aina välillä yritimme seksiä, mutta usein homma jäi kesken kun mies näki etten oikeasti halua. Sitten suuttui siitä. En tehnyt mitään oikein. Jos "pihtasin", olisi pitänyt antaa. Jos annoin vaikka ei tehnyt mieli, tein taas väärin.
Yritin kyllä virittää itseäni tunnelmaan, ja söin esim. macaa libidon parantamiseksi. Ei siitä kuitenkaan juuri ollut apua. Minua loukkasi se, että oikeasti yritin ja mies silti vaan jauhoi aiheesta ja minä tunsin itseni painostetuksi. En tiedä mitä olisin voinut tehdä enää paremmin.
Mitä mies sitten olisi voinut tehdä toisin? Hänellä ei ole oikeutta olla tilanteessa yhtä turhautunut kuin sinä olit?
Vaikkapa hoitaa vauvaa (kun vähän isompi ja huolii jo pulloa/aloittanut kiinteät) esim. la ja su klo 8-12 jolloin nainen nukkuisi korvatulpat päässä makuuhuoneessa? Näin meillä tehtiin ja molempien elämänlaatu oli hyvä vauvavuodenkin ajan. Toki ensimmäisinä kuukausina en vielä noin halunnut tehdä, mutta kyllä siinä 3-4kk paikkeilla onnistui jo hyvin.
Voisi nimittäin tuo unen saanti ratkaista sen ongelman, ettei toisella enää riitä energia seksiin illalla vauvan laitettua nukkumaan.
Isä ei ollut siis edes neljää tuntia vauvan kanssa ensimmäisin kuukausina?? Oikeastiko?
Kyllä meillä ainakin alusta asti isä oli tuollaisia jaksoja säännöllisesti vauvan kanssa, kun minä nukuin. Ei ihme, jos väsyttää, jos on tuollainen jako vauvanhoidossa teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni parisuhde on aina lupaus myös yhteisestä seksielämästä, jota hoitaa molemmat parhaan sen hetkisen kykynsä mukaan. Parisuhdetta takana 24 vuotta ja lapsia kolme. Olen suostunut seksiin lähes aina mieheni sitä halutessa vaikka itse en niin välittäisi/jaksaisi. Näin olen toiminut ihan perhesovun nimissä. Todettakoon, että miehelläni on jonkinverran pelisilmää ja on myös ollut kausia, että on tyytynyt enimmäkseen masturboimaan.
Itse olen myös harrastanut itsettyydytystä läpi elämäni, koska se on rentouttavaa ja helppoa.
Nyt reilu nelikymppisinä elän seksuaalisuuteni kulta-aikaa. Seksiä miehen kanssa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi kuukautisten aikana itsetyydytystä suihkussa.
Anteeksi yksityiskohtiin menevä kirjoitus :) mutta yritän sanoa, että pitkiin suhteisiin sisältyy monenlaisia kausia seksin suhteen. Ja kannattaa leikkiin ryhtyä vaikkei aina huvittaisi. Outo ajatus, että omanarvontunto jollakin tavalla heikkenisi.
-vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhde on aina lupaus myös yhteisestä seksielämästä, jota hoitaa molemmat parhaan sen hetkisen kykynsä mukaan. Parisuhdetta takana 24 vuotta ja lapsia kolme. Olen suostunut seksiin lähes aina mieheni sitä halutessa vaikka itse en niin välittäisi/jaksaisi. Näin olen toiminut ihan perhesovun nimissä. Todettakoon, että miehelläni on jonkinverran pelisilmää ja on myös ollut kausia, että on tyytynyt enimmäkseen masturboimaan.
Itse olen myös harrastanut itsettyydytystä läpi elämäni, koska se on rentouttavaa ja helppoa.
Nyt reilu nelikymppisinä elän seksuaalisuuteni kulta-aikaa. Seksiä miehen kanssa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi kuukautisten aikana itsetyydytystä suihkussa.
Anteeksi yksityiskohtiin menevä kirjoitus :) mutta yritän sanoa, että pitkiin suhteisiin sisältyy monenlaisia kausia seksin suhteen. Ja kannattaa leikkiin ryhtyä vaikkei aina huvittaisi. Outo ajatus, että omanarvontunto jollakin tavalla heikkenisi.
Tässä on kyllä esimerkillinen tapa hoitaa tämä asia. Iso peukku teille! Itsetyydytyksen merkitystä ei pidä kyllä vähätellä, koska se on myös itsensä rakastamista! -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vauvavuonna seksiä kerran kuussa. Mies valitti koko ajan aiheesta. Olisi pitänyt olla enemmän. No kun ei vaan haluttanut, ei sitten yhtään. Ainoa mahdollisuus seksille oli illalla kun vauva oli laitettu nukkumaan. Minä olin siinä vaiheessa niin väsynyt että olin itsekin valmis unille. Aina välillä yritimme seksiä, mutta usein homma jäi kesken kun mies näki etten oikeasti halua. Sitten suuttui siitä. En tehnyt mitään oikein. Jos "pihtasin", olisi pitänyt antaa. Jos annoin vaikka ei tehnyt mieli, tein taas väärin.
Yritin kyllä virittää itseäni tunnelmaan, ja söin esim. macaa libidon parantamiseksi. Ei siitä kuitenkaan juuri ollut apua. Minua loukkasi se, että oikeasti yritin ja mies silti vaan jauhoi aiheesta ja minä tunsin itseni painostetuksi. En tiedä mitä olisin voinut tehdä enää paremmin.
Mitä mies sitten olisi voinut tehdä toisin? Hänellä ei ole oikeutta olla tilanteessa yhtä turhautunut kuin sinä olit?
Vaikkapa hoitaa vauvaa (kun vähän isompi ja huolii jo pulloa/aloittanut kiinteät) esim. la ja su klo 8-12 jolloin nainen nukkuisi korvatulpat päässä makuuhuoneessa? Näin meillä tehtiin ja molempien elämänlaatu oli hyvä vauvavuodenkin ajan. Toki ensimmäisinä kuukausina en vielä noin halunnut tehdä, mutta kyllä siinä 3-4kk paikkeilla onnistui jo hyvin.
Voisi nimittäin tuo unen saanti ratkaista sen ongelman, ettei toisella enää riitä energia seksiin illalla vauvan laitettua nukkumaan.
Isä ei ollut siis edes neljää tuntia vauvan kanssa ensimmäisin kuukausina?? Oikeastiko?
Kyllä meillä ainakin alusta asti isä oli tuollaisia jaksoja säännöllisesti vauvan kanssa, kun minä nukuin. Ei ihme, jos väsyttää, jos on tuollainen jako vauvanhoidossa teillä.
Lukutaito...
Vierailija kirjoitti:
-vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhde on aina lupaus myös yhteisestä seksielämästä, jota hoitaa molemmat parhaan sen hetkisen kykynsä mukaan. Parisuhdetta takana 24 vuotta ja lapsia kolme. Olen suostunut seksiin lähes aina mieheni sitä halutessa vaikka itse en niin välittäisi/jaksaisi. Näin olen toiminut ihan perhesovun nimissä. Todettakoon, että miehelläni on jonkinverran pelisilmää ja on myös ollut kausia, että on tyytynyt enimmäkseen masturboimaan.
Itse olen myös harrastanut itsettyydytystä läpi elämäni, koska se on rentouttavaa ja helppoa.
Nyt reilu nelikymppisinä elän seksuaalisuuteni kulta-aikaa. Seksiä miehen kanssa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi kuukautisten aikana itsetyydytystä suihkussa.
Anteeksi yksityiskohtiin menevä kirjoitus :) mutta yritän sanoa, että pitkiin suhteisiin sisältyy monenlaisia kausia seksin suhteen. Ja kannattaa leikkiin ryhtyä vaikkei aina huvittaisi. Outo ajatus, että omanarvontunto jollakin tavalla heikkenisi.
Tässä on kyllä esimerkillinen tapa hoitaa tämä asia. Iso peukku teille! Itsetyydytyksen merkitystä ei pidä kyllä vähätellä, koska se on myös itsensä rakastamista! -AP
Ja sitten muistetaan että jokainen on yksilö eikä samat kaavat kaikilla toimi. Yleistävä keskutelu aiheesta on muuten turhaa kun kyse on aina kahdesta yksilöstä ja heidän väleistään.
Minulle itsetyydytys ei aja samaa asiaa kun seksi takaa kanssa.
Totta tuo että molemmat hoitaa seksielämää sen hetken parhaan kykynsä mukaan mikä ei tarkoita samaa kuin että toisen on siihen suostuttava jos ei sillä hetkellä huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, ensinnäkin, jos on tarpeeksi kauan ilman seksiä, se unohtuu paremmin ja paremmin, ihminen tottuu kaikkeen, ja aika armahtaa. Eli jos naisella ei ole enää mielikuvaa siitä miltä seksi tuntui, että oliko se edes hyvää, niin miksi se sitä kaipaisi enemmän kuin vaikka omaa aikaa tai lepoa yleensä.
Toiseksi, yleensä, ainakin naisista, saattaa olla miehistäkin osa, on sellaisia joilla haluttomuus johtuu siitä etteivät he ole koskaan saaneet seksistä sitä tunnetta joka nostaisi seksin arvoasteikolla kärkeen elämän nautinnoissa, jos ei saa orgasmia ollenkaan tai se on lievä (klitorisorgasmi) niin eihän kukaan huonoa seksiä kaipaa.
Kolmanneksi, jos seksihaluja toista kohtaan ei ole, on usein kyse siitä että tunteet on laimenneet liikaa, tai kumppani on alunperin ollut täysin väärä, yleensäkin tai juurikin seksin suhteen. Seksi on se joka saa rakkauden tunteen pysymään ja voimistumaan, orgasmin ja muun läheisyyden, toisen koskettamisen ja kosketetuksi tulemisen takia, se aiheuttaa hormonaalisen mielihyvän ja aivot tottuu siihen, ja aivot haluaa sitä hyvää lisää. Siihen perustuu ihmisen kaikki addiktiot ja inhokit, jos ensimmäinen kerta on hyvä kokemus aivot erittää aineita jotka kertoo että jee tämä on hyvä, tätä lisää, jos kokemus on huono, viesti kulkee aivoissa että tämä juttu on huono, ei tätä.
Teemalla tuli hyvä dokkari, Aivot, tästä aiheesta (siis aivojen toiminnasta) ja se mielestäni selittää paljon myös tätä haluttomuus asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Paras päätös meidän suhteessa oli ulkoistaa seksi. Minulla on oikeus olla harrastamatta sitä ja miehellä oikeus harrastaa sitä jonkun muun kanssa.
Tosi reilu päätös! Osasitte ajatella tuota aikuismaisesti ja huomioida toisen tarpeet, hyvä kompromissi.
Näin olen itsekin ajatellut, tosin meillä miehellä alkaa halut hiipumaan, ei minulla.
n50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vauvavuonna seksiä kerran kuussa. Mies valitti koko ajan aiheesta. Olisi pitänyt olla enemmän. No kun ei vaan haluttanut, ei sitten yhtään. Ainoa mahdollisuus seksille oli illalla kun vauva oli laitettu nukkumaan. Minä olin siinä vaiheessa niin väsynyt että olin itsekin valmis unille. Aina välillä yritimme seksiä, mutta usein homma jäi kesken kun mies näki etten oikeasti halua. Sitten suuttui siitä. En tehnyt mitään oikein. Jos "pihtasin", olisi pitänyt antaa. Jos annoin vaikka ei tehnyt mieli, tein taas väärin.
Yritin kyllä virittää itseäni tunnelmaan, ja söin esim. macaa libidon parantamiseksi. Ei siitä kuitenkaan juuri ollut apua. Minua loukkasi se, että oikeasti yritin ja mies silti vaan jauhoi aiheesta ja minä tunsin itseni painostetuksi. En tiedä mitä olisin voinut tehdä enää paremmin.
Minkälaista se seksi oli kun sitä oli? Oliko se samanlaista kuin ennen lasta? Tekikö mies mitään millä olisi saanut sinua sytytettyä?
Mä kyllä teen aloitteita vaikka ei tekisikään aina mieli, joskus vaikka unikin houkuttaisi. Olen huomannut, että mitä useammin sitä harrastaa niin sitä useammin sitä haluaakin. Ja olen kieltäytynyt vain, jos olen ollut vihainen miehelleni. Mutta meillä siis mies hoitaa oman osansa lasten hoidosta ja kotitöistä. Jos ei hoitaisi niin olisin niin väsynyt ja vihainen etten jaksaisi tai suostuisi. Ja mä siis uskon, että puolisoiden tulisi ottaa huomioon toistensa tarpeet tällaisissa perustarpeissa mikäli mahdollista. Ehkä olen sitten omituinen jos muut naiset ajattelee että haluttomuus on ehdottomasti hyvä syy kieltäytyä. Itse asiassa siinä tapauksessa meidän perheessä ei varmaan koskaan harrrastettaisi, koska me sytytään oikeastaan ihan eri aikaan päivästä.
En olisi suhteessa, jossa kumppanini ei haluaisi minua seksuaalisesti. Olen kiinnostunut vain suhteista, joihin kuuluu keskinäinen halu, erotiikka, läheisyys ja seksi.
Jos naista ei seksi kiinnosta, niin ei kai se ole mitenkään häneltä pois, kun mies käy vieraissa?
Ihan sama jos naista ei kiinnosta tennis niin mies harrastaa sitä sitten toisten kanssa.
Ei yhden ihmisen onnettomuus pidä tarkoittaa toisenkin huonoa oloa.
-vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhde on aina lupaus myös yhteisestä seksielämästä, jota hoitaa molemmat parhaan sen hetkisen kykynsä mukaan. Parisuhdetta takana 24 vuotta ja lapsia kolme. Olen suostunut seksiin lähes aina mieheni sitä halutessa vaikka itse en niin välittäisi/jaksaisi. Näin olen toiminut ihan perhesovun nimissä. Todettakoon, että miehelläni on jonkinverran pelisilmää ja on myös ollut kausia, että on tyytynyt enimmäkseen masturboimaan.
Itse olen myös harrastanut itsettyydytystä läpi elämäni, koska se on rentouttavaa ja helppoa.
Nyt reilu nelikymppisinä elän seksuaalisuuteni kulta-aikaa. Seksiä miehen kanssa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi kuukautisten aikana itsetyydytystä suihkussa.
Anteeksi yksityiskohtiin menevä kirjoitus :) mutta yritän sanoa, että pitkiin suhteisiin sisältyy monenlaisia kausia seksin suhteen. Ja kannattaa leikkiin ryhtyä vaikkei aina huvittaisi. Outo ajatus, että omanarvontunto jollakin tavalla heikkenisi.
Mutta jos haluton seksi tuntuu henkisesti ja fyysisesti pahalta?
Vierailija kirjoitti:
-vierailija kirjoitti:
Mielestäni parisuhde on aina lupaus myös yhteisestä seksielämästä, jota hoitaa molemmat parhaan sen hetkisen kykynsä mukaan. Parisuhdetta takana 24 vuotta ja lapsia kolme. Olen suostunut seksiin lähes aina mieheni sitä halutessa vaikka itse en niin välittäisi/jaksaisi. Näin olen toiminut ihan perhesovun nimissä. Todettakoon, että miehelläni on jonkinverran pelisilmää ja on myös ollut kausia, että on tyytynyt enimmäkseen masturboimaan.
Itse olen myös harrastanut itsettyydytystä läpi elämäni, koska se on rentouttavaa ja helppoa.
Nyt reilu nelikymppisinä elän seksuaalisuuteni kulta-aikaa. Seksiä miehen kanssa 2-3 kertaa viikossa, lisäksi kuukautisten aikana itsetyydytystä suihkussa.
Anteeksi yksityiskohtiin menevä kirjoitus :) mutta yritän sanoa, että pitkiin suhteisiin sisältyy monenlaisia kausia seksin suhteen. Ja kannattaa leikkiin ryhtyä vaikkei aina huvittaisi. Outo ajatus, että omanarvontunto jollakin tavalla heikkenisi.
Mutta jos haluton seksi tuntuu henkisesti ja fyysisesti pahalta?
Mä lähtisin siinä tapauksessa miettimään, että miksi se tuntuu henkisesti ja fyysisesti pahalta. Onko se puoliso sitten niin vastenmielinen vai?
ehkä olisi myös hyvä huomioida sellainen seikka, että edelleen moni perhe luottaa mieheen pääasiallisena taloudellisena tukena. Ei se todellakaan ole mitään helppoa tai pieni vastuu eikä mikään imurointi ole todellakaan sitä korvaavaa toimintaa.