Perintöasiaa - voiko vaatia?

Se on ihan se ja sama, kenen nimissä omaisuus on, jos ei ole testamenttia. Omaisuus ositetaan kuten avioerossakin ja rintaperillisille kuuluu aina vähintään lakiosa. Eri juttu tietysti on, saako omaisuutta hallintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan se ja sama, kenen nimissä omaisuus on, jos ei ole testamenttia. Omaisuus ositetaan kuten avioerossakin ja rintaperillisille kuuluu aina vähintään lakiosa. Eri juttu tietysti on, saako omaisuutta hallintaansa.

Olet väärässä. Jos lesken omaisuus on suurempi kuin vainajan, lesken ei tarvitse antaa omasta omaisuudestaan senttiäkään perillisille. Vain vainajan omaisuus jaetaan tässä tapauksessa perillisten kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.laki24.fi/keskinainen-testamentti-lakiosa/

Tuossa selvästi sanotaan, että lakiosa menee hallinnan yli. 

Mitähän se käytännössä tarkoitaa, kun leskellä kuitenkin on elinikäinen oikeus asua asunnossa, jota ei siksi pidä realisoida? 

pi

Miten vaikea voi olla käsittää, että se lakiosa tarkoittaa sitä, että jos sinut on suljettu testamentilla pois perijöistä, niin sinulla on oikeus vaatia lakiosaasi, joka on puolet siitä, mitä olisit saanut, jos perintö jaettaisiin tasan perijöiden kesken.

Siis kun vaadit ja saat lakiosasi, se tarkoittaa että pääset muiden perijöiden joukkoon ja siitä sittten se perinnön jakaminen etenee byrokraattisesti perurukirja jne

Eli jos olet vaikka saanut perinnön normaaliin tapaan tasan jaettuna sisarusten kesken, unohda koko lakiosa sana.

Sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia mitään erityistä pikaperintöä ennen kuin kaikki asiat on käyty läpi. Pääset siis kuolinpesän osakkaaksi, jossa sitten niitä perintöjä jaetaan aikanaan. Jaettavaksi yleensä tulee puoliksi lesken kanssa vainajan rahat, ja jos on jotain kiinteää omaisuutta on lesken asunnon lisäksi (josta leski on perinyt puolet) niin sitä voidaan myydä kuolinpesän osakkaiden yhteisellä päätöksellä. Jos ovat yksimielisiä myymisestä.

Tietysti voi vaatia kuolinpesän osakkaita myymään jotain vaikka mökkiomaisuus, mutta yleensä ei kannata, riita vie vain rahaa.

Jos leskellä on hallintaoikeus asuntoon, niin sinulla on oikeus maksaa perintäprosenttisi mukaan oma osasi mm korjauskustannuksista ja yhtiövastikkeesta.

Jos ainoa omaisuus on vaikka vanha omakotitalo haja-asutusalueella ja leski on vielä hyvässä kunnossa, niin kannattaa miettiä koko perinnöstä luopumista, koska verot maksetaan nykyisen hinta-arvion mukaan ja 10 vuoden kulutta voi jo homehtuneen mökin purkamisesta aiheutuvat kulut olla suuremmat kuin tontin arvo. 

Ei lakiosan vaatiminen tarkoita, että olisi suljettu pois perinnönjaosta. Se koskee myös hallintatestamenttia (kaikenlaisia testamentteja riippumatta niiden sisällöstä).

Lakiosaa voi vaatia, eli käytännössä perinnönjakoa. Se on sitten tapauskohtaista, miten se käytännössä toteutuu ja mikä on taloudellisesti järkevintä perijälle. Onko liian vaikea käsittää?

Vaikka ei vaadi lakiosaansa, on silti perijä ja kuolinpesän osakas. (Perinnöstä luopuminen taas on toinen lukunsa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosan vaatiminen voi olla selkeämpää jos on muutakin omaisuutta kuin asunto.

Tässä nyt sotketaan kaksi asiaa, lakiosan vaatimisen voi tehdä siinä tapauksessa, että on aiheettomasti jätetty testamentissa pois. Jos vanhemmat, joilla on 3 lasta kirjoittaa testamentin jossa vaikka omaisuus jätetään siskoksille Saara ja Maria ja Paavolle ei mitään. Niin Paavolla on oikeus hakea lakiosaansa joka on puolet siitä, minkä hän olisi saanut jos perijöinä olisivat Maria,Saara ja Paavo. Perusteena voi vanhemmilla olla vaikka se, että Paavo on saanut lahjoituksia jo ennen vanhemman kuolemaa. Mutta sillä ei ole merkitystä, koska lahjoittaahan saa vaikka koko omaisuutensa kenelle tahansa.

Paavo voi myös kunnioittaa tesamenttia ja jättää lakiosan hakematta, jolloin Maria ja Saara jakavat perinnön kahtia.

Joku perijöistä voi vaatia perinnönjakoa (ei tietenkään voi häätää elossa olevaa vanhempaansa hallintaoikeusasunnostaan) ja se on sitten muiden perijöiden kanssa sovittava, ja onnistuukin jos on rahaa pesässä, mutta kiinteän omaisuuden jakovaatimus voi olla hankala, jos kaikki pesan osakkaat eivät halua myydä sitä.. Näistähän käydään riitoja.

Normaalisti joutuu odottamaanj senkin toisen vanheman kuoleman, ennenkuin niitä perintöä ruvetaan jakamaan, koska monilla on vain se asunto, ja on toki kohtuullista, että leski saa asua asunnossaan, jonka on itse puoliksi maksanut ja kenties rakentanutkin.

Siis oikus lakiosaan liittyy testamentin korjaukseen, ei tulevan perintönsä jakamiseen.

Juuri näin. Luin eilistä keskustelua ja lakiosan ymmärsi vain harva ja heitä alapeukutettiin.
Lakiosaa voi vaatia, jos kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin perinnönjaossa.

Lakiosaa voi vaatia aina, jos on tehty testamentti, oli se minkälainen tahansa. Jos ei ole testamenttia, tulee perinnönjako automaattisesti (silloinkin voi kieltäytyä perinnöstä).

Nimenomaan näin. Mieheni isällä oli testamentti jossa määrättiin kaikki hänen omaisuutensa jaettavaksi puoliksi mieheni ja hänen sisarensa kesken, ja määrättiin myös että jos mieheni kuolee lapsettomana, hänen jälkeensä omaisuus menee hänen sisarensa lapsille.

Mieheni vaati lakiosansa tuosta testamenttimääräyksestä vapaana ja sai sen.

Testamentissa määrättiin miehesi perinnöstä?  Ei onnistuisi.

Testamenttiin voidaan kirjoittaa myös määräyksiä toissijaisista perijöistä ja siitä, kelle perintönä jätetty omaisuus menee perijän kuoleman jälkeen.

Testamenttiin voi kirjoitella mitä toivomuksia tahansa. Mutta testamentin laatija määrää vain omasta omaisuudestaan. Omaisuuden siirryttyä testamentatulle se ei ole enää vainajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosa terminä liittyy omistusoikeustestamenttiin. Tällöin leski perii puolisonsa ja maksaa perintöverot. Lapsilla on kuitenkin oikeus vaatia lakiosaa, joka on puolet siitä, minkä he saisivat ilman testamenttia. Yksinkertaistettuna tilanne, jossa molempien vanhempien omaisuus on 200.000 eli yhteensä 400.000 jakautuu ilman omistusoikeustestamenttia niin, että leski pitää oman puolikkaansa ja lapset perivät toisen vanhemman osuuden eli 200.000. Jos puolisot ovat tehneet keskinäisen omistusoikeustestamentin, perii leski puolisonsa(200.000+200.000) ja lapset jäävät ilman. Jos he vaativat lakiosaansa, saavat he puolet perinnöstä, joka heille kuuluisi ilman testamenttia eli 100.000 ja leskelle jää 200.000+100.000 eli 300.000.

Lakiosa terminä liittyy KAIKKIIN testamentteihin. Rintaperilisellä on AINA oikeus lakiosaan (lukuun ottamatta perinnöttömäksi tekemistä, mikä on harvinainen poikkeus).

Otetaanpa esimerkki:  pappa kuolee, häneltä jää perinnöksi puolikas talosta, hänellä on yksi rintaperillinen ja aviopuoliso, joka omistaa talon toisen puolen, eikä testamenttia ole. Leski ilmoittaa pitävänsä hallussaan asunnon irtaimistoineen. Tällöin lapsi perii talonpuolikkaan ja maksaa siitä rintaperillisen perintöveron, jota alentaa hallintaoikeusrasite. Tarkoitatko siis, että lapsi voi vaatia tässä tapauksessa vielä jotain, esim. asunnon myyntiä, saadakseen rakaa veroihin? En usko.

Tai vastaava esimerkki, mutta vanhemmilla on keskinäinen halintaoikeustestamentti. Käytännössähän se on sama tilanne. 

Mielestäni lakiosan vaatiminen kuuluu vain niihin tapauksiin, että omistusoikeutta on testamentattu rintaperillisten ulkopuolelle. 

Olet väärässä. Rintaperillisellä on aina oikeus lakiosaan.

Siten, että se ajaa yli lesken hallintaoikeuden ja esimerkiksi  lesken asunto menee myyntiin? Mielenkiintoista. Olisko sulla tarjota linkki johonkin tätä asiaa käsittelevään lähteeseen.

Jos ainoa omaisuus on asunto, johon leskellä on hallintaoikeus, niin lakiosaansa vaativa lapsi saa tällöin osan asunnosta, esim. 12,5 % asunnostaLeskellä on kuitenkin asuntoon asumisoikeus, joten käytännössä lapsella ei ole mitään iloa siitä, että hän omistaa asunnosta osan. Mikään ei määrää, että lakiosuus pitäisi antaa rahana tai helposti rahaksi muutettavana omaisuutena.

Ja hän vastaa omistamallaan osuudella myös asunnon remonttikuluista.

Jaa, jos hän ei vaadi lakiosaansa, mutta on kuolinpesän osakas, joutuu hän siltä osin huolehtimaan tietyistä kuluista joka tapauksessa (putkiremppa jne.).

Hallintaoikeuden haltija maksaa remontit ja muut. Ainakin sillä summalla, minkä verran asumisoikeus tuo rahallista etua, esim. 500-700e /kk. Jos on asunut 10 vuotta ja tulee putkiremontti, hallintaoikeudenhaltija maksaa siitä 10v x 5-700e x 12kk = euroa. Esimerkiksi.

Kaikki remontitko? Myös putkiremontin, johon ei voi itse vaikuttaa, vaan joka liittyy taloyhtiön kuntoon?

"Ainakin sillä summalla, minkä verran asumisoikeus tuo rahallista etua" - putkiremontit isossa asunnossa voivat olla todella kalliita, joten kuka maksaa, jos menee rahallisen edun yli? Käsittääkseni kuolinpesä, olenko väärässä?

Hyvä tietää, jos asukas maksaa.

Hallintaoikeuden haltija vastaa asunnon kustannuksista asunnon käypään vuokra-arvoon asti. Jos esim. vastaavan asunnon vuokra olisi 800 eur / kk, hallintaoikeuden haltijan pitää maksaa asunnon kustannuksia 800 eur / kk (toki vähemmän, jos kustannuksia ei ole näin paljon). Putkiremontithan rahoitetaan usein yhtiölainalla, joten tällöin asukas maksaa niitä asunnon rahoitusvastikkeessa. Jos kustannukset ylittävät vastaavan asunnon käyvän vuokran, maksaa loppuosan asunnon omistaja eli käytännössä kuolinpesän osakkaat.

Kiitos asiallisesta vastauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosan vaatiminen voi olla selkeämpää jos on muutakin omaisuutta kuin asunto.

Tässä nyt sotketaan kaksi asiaa, lakiosan vaatimisen voi tehdä siinä tapauksessa, että on aiheettomasti jätetty testamentissa pois. Jos vanhemmat, joilla on 3 lasta kirjoittaa testamentin jossa vaikka omaisuus jätetään siskoksille Saara ja Maria ja Paavolle ei mitään. Niin Paavolla on oikeus hakea lakiosaansa joka on puolet siitä, minkä hän olisi saanut jos perijöinä olisivat Maria,Saara ja Paavo. Perusteena voi vanhemmilla olla vaikka se, että Paavo on saanut lahjoituksia jo ennen vanhemman kuolemaa. Mutta sillä ei ole merkitystä, koska lahjoittaahan saa vaikka koko omaisuutensa kenelle tahansa.

Paavo voi myös kunnioittaa tesamenttia ja jättää lakiosan hakematta, jolloin Maria ja Saara jakavat perinnön kahtia.

Joku perijöistä voi vaatia perinnönjakoa (ei tietenkään voi häätää elossa olevaa vanhempaansa hallintaoikeusasunnostaan) ja se on sitten muiden perijöiden kanssa sovittava, ja onnistuukin jos on rahaa pesässä, mutta kiinteän omaisuuden jakovaatimus voi olla hankala, jos kaikki pesan osakkaat eivät halua myydä sitä.. Näistähän käydään riitoja.

Normaalisti joutuu odottamaanj senkin toisen vanheman kuoleman, ennenkuin niitä perintöä ruvetaan jakamaan, koska monilla on vain se asunto, ja on toki kohtuullista, että leski saa asua asunnossaan, jonka on itse puoliksi maksanut ja kenties rakentanutkin.

Siis oikus lakiosaan liittyy testamentin korjaukseen, ei tulevan perintönsä jakamiseen.

Juuri näin. Luin eilistä keskustelua ja lakiosan ymmärsi vain harva ja heitä alapeukutettiin.
Lakiosaa voi vaatia, jos kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin perinnönjaossa.

Lakiosaa voi vaatia aina, jos on tehty testamentti, oli se minkälainen tahansa. Jos ei ole testamenttia, tulee perinnönjako automaattisesti (silloinkin voi kieltäytyä perinnöstä).

Nimenomaan näin. Mieheni isällä oli testamentti jossa määrättiin kaikki hänen omaisuutensa jaettavaksi puoliksi mieheni ja hänen sisarensa kesken, ja määrättiin myös että jos mieheni kuolee lapsettomana, hänen jälkeensä omaisuus menee hänen sisarensa lapsille.

Mieheni vaati lakiosansa tuosta testamenttimääräyksestä vapaana ja sai sen.

Testamentissa määrättiin miehesi perinnöstä?  Ei onnistuisi.

Testamenttiin voidaan kirjoittaa myös määräyksiä toissijaisista perijöistä ja siitä, kelle perintönä jätetty omaisuus menee perijän kuoleman jälkeen.

Testamenttiin voi kirjoitella mitä toivomuksia tahansa. Mutta testamentin laatija määrää vain omasta omaisuudestaan. Omaisuuden siirryttyä testamentatulle se ei ole enää vainajan.

Tämä on totta. Kaikkia testamentteja ei pidä hyväksyä vaan ne voi riitauttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosan vaatiminen voi olla selkeämpää jos on muutakin omaisuutta kuin asunto.

Tässä nyt sotketaan kaksi asiaa, lakiosan vaatimisen voi tehdä siinä tapauksessa, että on aiheettomasti jätetty testamentissa pois. Jos vanhemmat, joilla on 3 lasta kirjoittaa testamentin jossa vaikka omaisuus jätetään siskoksille Saara ja Maria ja Paavolle ei mitään. Niin Paavolla on oikeus hakea lakiosaansa joka on puolet siitä, minkä hän olisi saanut jos perijöinä olisivat Maria,Saara ja Paavo. Perusteena voi vanhemmilla olla vaikka se, että Paavo on saanut lahjoituksia jo ennen vanhemman kuolemaa. Mutta sillä ei ole merkitystä, koska lahjoittaahan saa vaikka koko omaisuutensa kenelle tahansa.

Paavo voi myös kunnioittaa tesamenttia ja jättää lakiosan hakematta, jolloin Maria ja Saara jakavat perinnön kahtia.

Joku perijöistä voi vaatia perinnönjakoa (ei tietenkään voi häätää elossa olevaa vanhempaansa hallintaoikeusasunnostaan) ja se on sitten muiden perijöiden kanssa sovittava, ja onnistuukin jos on rahaa pesässä, mutta kiinteän omaisuuden jakovaatimus voi olla hankala, jos kaikki pesan osakkaat eivät halua myydä sitä.. Näistähän käydään riitoja.

Normaalisti joutuu odottamaanj senkin toisen vanheman kuoleman, ennenkuin niitä perintöä ruvetaan jakamaan, koska monilla on vain se asunto, ja on toki kohtuullista, että leski saa asua asunnossaan, jonka on itse puoliksi maksanut ja kenties rakentanutkin.

Siis oikus lakiosaan liittyy testamentin korjaukseen, ei tulevan perintönsä jakamiseen.

Juuri näin. Luin eilistä keskustelua ja lakiosan ymmärsi vain harva ja heitä alapeukutettiin.
Lakiosaa voi vaatia, jos kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin perinnönjaossa.

Lakiosaa voi vaatia aina, jos on tehty testamentti, oli se minkälainen tahansa. Jos ei ole testamenttia, tulee perinnönjako automaattisesti (silloinkin voi kieltäytyä perinnöstä).

Nimenomaan näin. Mieheni isällä oli testamentti jossa määrättiin kaikki hänen omaisuutensa jaettavaksi puoliksi mieheni ja hänen sisarensa kesken, ja määrättiin myös että jos mieheni kuolee lapsettomana, hänen jälkeensä omaisuus menee hänen sisarensa lapsille.

Mieheni vaati lakiosansa tuosta testamenttimääräyksestä vapaana ja sai sen.

Testamentissa määrättiin miehesi perinnöstä?  Ei onnistuisi.

Testamenttiin voidaan kirjoittaa myös määräyksiä toissijaisista perijöistä ja siitä, kelle perintönä jätetty omaisuus menee perijän kuoleman jälkeen.

Testamenttiin voi kirjoitella mitä toivomuksia tahansa. Mutta testamentin laatija määrää vain omasta omaisuudestaan. Omaisuuden siirryttyä testamentatulle se ei ole enää vainajan.

Väärin. Testamentin tekijä voi määrätä myös siitä, mitä omaisuudelle tapahtuu perijän kuoltua. Lainaus sivulta http://juranova.fi/perinto-perhevarallisuusoikeus/testamentti/

"Rajoitetun omistusoikeus- eli vallintatestamentin tunnusmerkkinä on toissijaismääräys. Tätä käytetään tavallisimmin puolisoiden keskinäisessä testamentissa, jossa omaisuus on määrätty ensin eloon jääneelle puolisolle ja molempien kuoltua toissijaiselle saajalle. Ensisaajalla on oikeus määrätä omaisuudesta elinaikanaan, mutta hän ei voi määrätä siitä testamentilla, eikä se periydy hänen oikeudenomistajilleen."

Vaikka lainauksen mukaan määräystä käytetään tavallisimmin puolisoiden keskinäisissä testamenteissa, mikään ei estä kirjoittamatta sitä myöskin muunlaisiin testamentteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.laki24.fi/keskinainen-testamentti-lakiosa/

Tuossa selvästi sanotaan, että lakiosa menee hallinnan yli. 

Mitähän se käytännössä tarkoitaa, kun leskellä kuitenkin on elinikäinen oikeus asua asunnossa, jota ei siksi pidä realisoida? 

Tuossa puhutaan testamentilla saadusta hallintaoikeudesta. Jos testamentilla on annettu leskelle hallintaoikeus esim. osakkeisiin, niin se ei estä perillistä vaatimasta ja saamasta lakiosuuttaan. Sen sijaan laissa on erikseen määrätty, että leskellä on hallintaoikeus puolisoiden yhteiseen asuntoon ja sen irtaimistoon, jos leskellä ei ole omistuksessaan toista sopivaa asuntoa. Tämä hallintaoikeus asuntoon on siis ihan siitä riippumatta, millaisia testamentteja on tehty tai onko niitä tehty lainkaan. Tätä hallintaoikeutta ei pysty mitenkään kumoamaan sillä, että perillinen vaatii lakiosaansa. Toki leski voi halutessaan vapaaehtoisesti luopua hallintaoikeudestaan.

Kyllä, mutta lakiosan maksaminen on toteutettava jotenkin. Hallintaoikeus ja lakiosaoikeus ovat keskenään ristiriidassa, ja lakiosaoikeus on vahvempi. Näistä kai sitten riidellään lakituvassa.

Pohdittiin ystävien(58v) kanssa heidän tilannettaan. He ovat yhdessä rakentaneet talon ja mökin. Jostain syystä tuolloin 30 vuotta sitten lainhuudossa kiinteistöt on laitettu vain miehen nimiin.

Jos vaimo kuolee ensin, saa mies pitää talon ja mökin ja lapset eivät saa mitään perintöä, koska juuri muuta omaisuutta ei ole pieniä pankkitalletuksia lukuunottamatta. Jos taas mies kuolee ensin, saa vaimo puolet pesästä tasinkona ja asumisoikeuden taloon. Lapset perivät isänsä eli puolet pesästä.

Juristi neuvoi viime viikolla heitä tekemään keskinäisen omistusoikeustestamentin toiveella, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa. Testamentista keskusteltiin lasten kanssa ja nämä olivat ihan samaa mieltä, että oikeudenmukaista on, että myös äiti saa pitää talon ja mökin, jos isä kuolee ensin.

Tällaiset asiat painavat monien mieliä. Siksi kannattaa keskustella asiat selviksi myös lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.laki24.fi/keskinainen-testamentti-lakiosa/

Tuossa selvästi sanotaan, että lakiosa menee hallinnan yli. 

Mitähän se käytännössä tarkoitaa, kun leskellä kuitenkin on elinikäinen oikeus asua asunnossa, jota ei siksi pidä realisoida? 

Tuossa puhutaan testamentilla saadusta hallintaoikeudesta. Jos testamentilla on annettu leskelle hallintaoikeus esim. osakkeisiin, niin se ei estä perillistä vaatimasta ja saamasta lakiosuuttaan. Sen sijaan laissa on erikseen määrätty, että leskellä on hallintaoikeus puolisoiden yhteiseen asuntoon ja sen irtaimistoon, jos leskellä ei ole omistuksessaan toista sopivaa asuntoa. Tämä hallintaoikeus asuntoon on siis ihan siitä riippumatta, millaisia testamentteja on tehty tai onko niitä tehty lainkaan. Tätä hallintaoikeutta ei pysty mitenkään kumoamaan sillä, että perillinen vaatii lakiosaansa. Toki leski voi halutessaan vapaaehtoisesti luopua hallintaoikeudestaan.

Kyllä, mutta lakiosan maksaminen on toteutettava jotenkin. Hallintaoikeus ja lakiosaoikeus ovat keskenään ristiriidassa, ja lakiosaoikeus on vahvempi. Näistä kai sitten riidellään lakituvassa.

Missään ei sanota, että lakiosuus pitäisi "maksaa". Lakiosuus voidaan myös antaa omistusosuutena asuntoon, johon leskellä on hallintaoikeus. Jos perintöön ei kuulu muuta omaisuutta kuin asunto ja sen irtaimisto, tämä on ainoa mahdollisuus antaa lakiosuus sitä vaativalle (ellei leski vapaaehtoisesti luovu hallintaoikeudestaan). Se, että perillinen saa asuntoon omistusosuuden, ei poista lesken hallintaoikeutta ko. asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.laki24.fi/keskinainen-testamentti-lakiosa/

Tuossa selvästi sanotaan, että lakiosa menee hallinnan yli. 

Mitähän se käytännössä tarkoitaa, kun leskellä kuitenkin on elinikäinen oikeus asua asunnossa, jota ei siksi pidä realisoida? 

Tuossa puhutaan testamentilla saadusta hallintaoikeudesta. Jos testamentilla on annettu leskelle hallintaoikeus esim. osakkeisiin, niin se ei estä perillistä vaatimasta ja saamasta lakiosuuttaan. Sen sijaan laissa on erikseen määrätty, että leskellä on hallintaoikeus puolisoiden yhteiseen asuntoon ja sen irtaimistoon, jos leskellä ei ole omistuksessaan toista sopivaa asuntoa. Tämä hallintaoikeus asuntoon on siis ihan siitä riippumatta, millaisia testamentteja on tehty tai onko niitä tehty lainkaan. Tätä hallintaoikeutta ei pysty mitenkään kumoamaan sillä, että perillinen vaatii lakiosaansa. Toki leski voi halutessaan vapaaehtoisesti luopua hallintaoikeudestaan.

Kyllä, mutta lakiosan maksaminen on toteutettava jotenkin. Hallintaoikeus ja lakiosaoikeus ovat keskenään ristiriidassa, ja lakiosaoikeus on vahvempi. Näistä kai sitten riidellään lakituvassa.

Jos on enemmän omaisuutta kuin lesken asuttama asunto, otetaan lakiosa sitten niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.laki24.fi/keskinainen-testamentti-lakiosa/

Tuossa selvästi sanotaan, että lakiosa menee hallinnan yli. 

Mitähän se käytännössä tarkoitaa, kun leskellä kuitenkin on elinikäinen oikeus asua asunnossa, jota ei siksi pidä realisoida? 

Tuossa puhutaan testamentilla saadusta hallintaoikeudesta. Jos testamentilla on annettu leskelle hallintaoikeus esim. osakkeisiin, niin se ei estä perillistä vaatimasta ja saamasta lakiosuuttaan. Sen sijaan laissa on erikseen määrätty, että leskellä on hallintaoikeus puolisoiden yhteiseen asuntoon ja sen irtaimistoon, jos leskellä ei ole omistuksessaan toista sopivaa asuntoa. Tämä hallintaoikeus asuntoon on siis ihan siitä riippumatta, millaisia testamentteja on tehty tai onko niitä tehty lainkaan. Tätä hallintaoikeutta ei pysty mitenkään kumoamaan sillä, että perillinen vaatii lakiosaansa. Toki leski voi halutessaan vapaaehtoisesti luopua hallintaoikeudestaan.

Kyllä, mutta lakiosan maksaminen on toteutettava jotenkin. Hallintaoikeus ja lakiosaoikeus ovat keskenään ristiriidassa, ja lakiosaoikeus on vahvempi. Näistä kai sitten riidellään lakituvassa.

Missään ei sanota, että lakiosuus pitäisi "maksaa". Lakiosuus voidaan myös antaa omistusosuutena asuntoon, johon leskellä on hallintaoikeus. Jos perintöön ei kuulu muuta omaisuutta kuin asunto ja sen irtaimisto, tämä on ainoa mahdollisuus antaa lakiosuus sitä vaativalle (ellei leski vapaaehtoisesti luovu hallintaoikeudestaan). Se, että perillinen saa asuntoon omistusosuuden, ei poista lesken hallintaoikeutta ko. asuntoon.

Sitä ei ole väitettykään. Ainoastaan sitä, että lakiosaa saa vaatia ja sen myös saa jollain tapaa. Se ei muuta lesken asumisoikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.laki24.fi/keskinainen-testamentti-lakiosa/

Tuossa selvästi sanotaan, että lakiosa menee hallinnan yli. 

Mitähän se käytännössä tarkoitaa, kun leskellä kuitenkin on elinikäinen oikeus asua asunnossa, jota ei siksi pidä realisoida? 

Tuossa puhutaan testamentilla saadusta hallintaoikeudesta. Jos testamentilla on annettu leskelle hallintaoikeus esim. osakkeisiin, niin se ei estä perillistä vaatimasta ja saamasta lakiosuuttaan. Sen sijaan laissa on erikseen määrätty, että leskellä on hallintaoikeus puolisoiden yhteiseen asuntoon ja sen irtaimistoon, jos leskellä ei ole omistuksessaan toista sopivaa asuntoa. Tämä hallintaoikeus asuntoon on siis ihan siitä riippumatta, millaisia testamentteja on tehty tai onko niitä tehty lainkaan. Tätä hallintaoikeutta ei pysty mitenkään kumoamaan sillä, että perillinen vaatii lakiosaansa. Toki leski voi halutessaan vapaaehtoisesti luopua hallintaoikeudestaan.

Kyllä, mutta lakiosan maksaminen on toteutettava jotenkin. Hallintaoikeus ja lakiosaoikeus ovat keskenään ristiriidassa, ja lakiosaoikeus on vahvempi. Näistä kai sitten riidellään lakituvassa.

Ei kannata lähteä lakitupaan. Lesken hallintaoikeus yhteisesti käytettyyn asuntoon on niin vahva, että jos muuta omaisuutta ei ole, lesken ei tarvitse ryhtyä realisoimaan omaisuutta. Tietysti voi itse yrittää myydä hallintaoikeuden alaista osuutta asunnosta, mutta ostajia voi olla vaikea löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosan vaatiminen voi olla selkeämpää jos on muutakin omaisuutta kuin asunto.

Tässä nyt sotketaan kaksi asiaa, lakiosan vaatimisen voi tehdä siinä tapauksessa, että on aiheettomasti jätetty testamentissa pois. Jos vanhemmat, joilla on 3 lasta kirjoittaa testamentin jossa vaikka omaisuus jätetään siskoksille Saara ja Maria ja Paavolle ei mitään. Niin Paavolla on oikeus hakea lakiosaansa joka on puolet siitä, minkä hän olisi saanut jos perijöinä olisivat Maria,Saara ja Paavo. Perusteena voi vanhemmilla olla vaikka se, että Paavo on saanut lahjoituksia jo ennen vanhemman kuolemaa. Mutta sillä ei ole merkitystä, koska lahjoittaahan saa vaikka koko omaisuutensa kenelle tahansa.

Paavo voi myös kunnioittaa tesamenttia ja jättää lakiosan hakematta, jolloin Maria ja Saara jakavat perinnön kahtia.

Joku perijöistä voi vaatia perinnönjakoa (ei tietenkään voi häätää elossa olevaa vanhempaansa hallintaoikeusasunnostaan) ja se on sitten muiden perijöiden kanssa sovittava, ja onnistuukin jos on rahaa pesässä, mutta kiinteän omaisuuden jakovaatimus voi olla hankala, jos kaikki pesan osakkaat eivät halua myydä sitä.. Näistähän käydään riitoja.

Normaalisti joutuu odottamaanj senkin toisen vanheman kuoleman, ennenkuin niitä perintöä ruvetaan jakamaan, koska monilla on vain se asunto, ja on toki kohtuullista, että leski saa asua asunnossaan, jonka on itse puoliksi maksanut ja kenties rakentanutkin.

Siis oikus lakiosaan liittyy testamentin korjaukseen, ei tulevan perintönsä jakamiseen.

Juuri näin. Luin eilistä keskustelua ja lakiosan ymmärsi vain harva ja heitä alapeukutettiin.
Lakiosaa voi vaatia, jos kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin perinnönjaossa.

Lakiosaa voi vaatia aina, jos on tehty testamentti, oli se minkälainen tahansa. Jos ei ole testamenttia, tulee perinnönjako automaattisesti (silloinkin voi kieltäytyä perinnöstä).

Nimenomaan näin. Mieheni isällä oli testamentti jossa määrättiin kaikki hänen omaisuutensa jaettavaksi puoliksi mieheni ja hänen sisarensa kesken, ja määrättiin myös että jos mieheni kuolee lapsettomana, hänen jälkeensä omaisuus menee hänen sisarensa lapsille.

Mieheni vaati lakiosansa tuosta testamenttimääräyksestä vapaana ja sai sen.

Testamentissa määrättiin miehesi perinnöstä?  Ei onnistuisi.

Sorry, siis tämäkin olisi tietysti pitänyt vääntää rautalangasta. "hänen jälkeensä ISÄLTÄ PERITTY OMAISUUS menee hänen sisarensa lapsille". Jotenkin oletin että olisi ollut itsestään selvää että tässä nyt puhuttiin nimeomaan mieheni isän jättämästä omaisuudesta eikä mieheni koko omaisuudesta.

Tuollainen toissijaismääräys on täysin laillinen, ja laillista on myös vaatia lakiosa tuosta testamenttimääräyksestä vapaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.laki24.fi/keskinainen-testamentti-lakiosa/

Tuossa selvästi sanotaan, että lakiosa menee hallinnan yli. 

Mitähän se käytännössä tarkoitaa, kun leskellä kuitenkin on elinikäinen oikeus asua asunnossa, jota ei siksi pidä realisoida? 

Tuossa puhutaan testamentilla saadusta hallintaoikeudesta. Jos testamentilla on annettu leskelle hallintaoikeus esim. osakkeisiin, niin se ei estä perillistä vaatimasta ja saamasta lakiosuuttaan. Sen sijaan laissa on erikseen määrätty, että leskellä on hallintaoikeus puolisoiden yhteiseen asuntoon ja sen irtaimistoon, jos leskellä ei ole omistuksessaan toista sopivaa asuntoa. Tämä hallintaoikeus asuntoon on siis ihan siitä riippumatta, millaisia testamentteja on tehty tai onko niitä tehty lainkaan. Tätä hallintaoikeutta ei pysty mitenkään kumoamaan sillä, että perillinen vaatii lakiosaansa. Toki leski voi halutessaan vapaaehtoisesti luopua hallintaoikeudestaan.

Kyllä, mutta lakiosan maksaminen on toteutettava jotenkin. Hallintaoikeus ja lakiosaoikeus ovat keskenään ristiriidassa, ja lakiosaoikeus on vahvempi. Näistä kai sitten riidellään lakituvassa.

Missään ei sanota, että lakiosuus pitäisi "maksaa". Lakiosuus voidaan myös antaa omistusosuutena asuntoon, johon leskellä on hallintaoikeus. Jos perintöön ei kuulu muuta omaisuutta kuin asunto ja sen irtaimisto, tämä on ainoa mahdollisuus antaa lakiosuus sitä vaativalle (ellei leski vapaaehtoisesti luovu hallintaoikeudestaan). Se, että perillinen saa asuntoon omistusosuuden, ei poista lesken hallintaoikeutta ko. asuntoon.

Juuri näin. Ja tällainen tilanne tulee vastaan silloin, kun on puolisoiden keskinäinen omistusoikeustestamentti, jolloin vainajan lapsi vaatii lakiosuuttaan. Jos omaisuus koostuu vain asunnosta, saa rintaperillinen siitä neljänneksen osuuden, mutta se on siinä.

Hallintaoikeustestamentissa ei perillisiä suljeta pois, he ovat osakkaina kuolinpesässä, jota leski hallinnoi. Kolmeenkymmeneen vuoteen ei ole tullut vastaan yhtään juttua, jossa hallintaoikeuden alaisesta omaisuudesta vaadittaisiin lakiosaa. Sen sijaan kiistoja, joissa yksi perijä haluaisi myydä osuutensa kuolinpesästä, on kyllä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosan vaatiminen voi olla selkeämpää jos on muutakin omaisuutta kuin asunto.

Tässä nyt sotketaan kaksi asiaa, lakiosan vaatimisen voi tehdä siinä tapauksessa, että on aiheettomasti jätetty testamentissa pois. Jos vanhemmat, joilla on 3 lasta kirjoittaa testamentin jossa vaikka omaisuus jätetään siskoksille Saara ja Maria ja Paavolle ei mitään. Niin Paavolla on oikeus hakea lakiosaansa joka on puolet siitä, minkä hän olisi saanut jos perijöinä olisivat Maria,Saara ja Paavo. Perusteena voi vanhemmilla olla vaikka se, että Paavo on saanut lahjoituksia jo ennen vanhemman kuolemaa. Mutta sillä ei ole merkitystä, koska lahjoittaahan saa vaikka koko omaisuutensa kenelle tahansa.

Paavo voi myös kunnioittaa tesamenttia ja jättää lakiosan hakematta, jolloin Maria ja Saara jakavat perinnön kahtia.

Joku perijöistä voi vaatia perinnönjakoa (ei tietenkään voi häätää elossa olevaa vanhempaansa hallintaoikeusasunnostaan) ja se on sitten muiden perijöiden kanssa sovittava, ja onnistuukin jos on rahaa pesässä, mutta kiinteän omaisuuden jakovaatimus voi olla hankala, jos kaikki pesan osakkaat eivät halua myydä sitä.. Näistähän käydään riitoja.

Normaalisti joutuu odottamaanj senkin toisen vanheman kuoleman, ennenkuin niitä perintöä ruvetaan jakamaan, koska monilla on vain se asunto, ja on toki kohtuullista, että leski saa asua asunnossaan, jonka on itse puoliksi maksanut ja kenties rakentanutkin.

Siis oikus lakiosaan liittyy testamentin korjaukseen, ei tulevan perintönsä jakamiseen.

Juuri näin. Luin eilistä keskustelua ja lakiosan ymmärsi vain harva ja heitä alapeukutettiin.
Lakiosaa voi vaatia, jos kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin perinnönjaossa.

Lakiosaa voi vaatia aina, jos on tehty testamentti, oli se minkälainen tahansa. Jos ei ole testamenttia, tulee perinnönjako automaattisesti (silloinkin voi kieltäytyä perinnöstä).

Nimenomaan näin. Mieheni isällä oli testamentti jossa määrättiin kaikki hänen omaisuutensa jaettavaksi puoliksi mieheni ja hänen sisarensa kesken, ja määrättiin myös että jos mieheni kuolee lapsettomana, hänen jälkeensä omaisuus menee hänen sisarensa lapsille.

Mieheni vaati lakiosansa tuosta testamenttimääräyksestä vapaana ja sai sen.

Testamentissa määrättiin miehesi perinnöstä?  Ei onnistuisi.

Sorry, siis tämäkin olisi tietysti pitänyt vääntää rautalangasta. "hänen jälkeensä ISÄLTÄ PERITTY OMAISUUS menee hänen sisarensa lapsille". Jotenkin oletin että olisi ollut itsestään selvää että tässä nyt puhuttiin nimeomaan mieheni isän jättämästä omaisuudesta eikä mieheni koko omaisuudesta.

Tuollainen toissijaismääräys on täysin laillinen, ja laillista on myös vaatia lakiosa tuosta testamenttimääräyksestä vapaana.

Eli tuon ylempänä esimerkin kirjoittaneen naisen mies valitsi mieluummin puolet siitä perinnöstä, jonka olisi muuten saanut, mutta jonka sai ikiomaksi - ja joko rillutella sen tai jättää puolisolleen perinnöksi - kuin "normin" perintöosuutensa, josta puoliso ei pääsisi osille, vaan joka menisikin siskon lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosan vaatiminen voi olla selkeämpää jos on muutakin omaisuutta kuin asunto.

Tässä nyt sotketaan kaksi asiaa, lakiosan vaatimisen voi tehdä siinä tapauksessa, että on aiheettomasti jätetty testamentissa pois. Jos vanhemmat, joilla on 3 lasta kirjoittaa testamentin jossa vaikka omaisuus jätetään siskoksille Saara ja Maria ja Paavolle ei mitään. Niin Paavolla on oikeus hakea lakiosaansa joka on puolet siitä, minkä hän olisi saanut jos perijöinä olisivat Maria,Saara ja Paavo. Perusteena voi vanhemmilla olla vaikka se, että Paavo on saanut lahjoituksia jo ennen vanhemman kuolemaa. Mutta sillä ei ole merkitystä, koska lahjoittaahan saa vaikka koko omaisuutensa kenelle tahansa.

Paavo voi myös kunnioittaa tesamenttia ja jättää lakiosan hakematta, jolloin Maria ja Saara jakavat perinnön kahtia.

Joku perijöistä voi vaatia perinnönjakoa (ei tietenkään voi häätää elossa olevaa vanhempaansa hallintaoikeusasunnostaan) ja se on sitten muiden perijöiden kanssa sovittava, ja onnistuukin jos on rahaa pesässä, mutta kiinteän omaisuuden jakovaatimus voi olla hankala, jos kaikki pesan osakkaat eivät halua myydä sitä.. Näistähän käydään riitoja.

Normaalisti joutuu odottamaanj senkin toisen vanheman kuoleman, ennenkuin niitä perintöä ruvetaan jakamaan, koska monilla on vain se asunto, ja on toki kohtuullista, että leski saa asua asunnossaan, jonka on itse puoliksi maksanut ja kenties rakentanutkin.

Siis oikus lakiosaan liittyy testamentin korjaukseen, ei tulevan perintönsä jakamiseen.

Juuri näin. Luin eilistä keskustelua ja lakiosan ymmärsi vain harva ja heitä alapeukutettiin.
Lakiosaa voi vaatia, jos kokee tulleensa kohdelluksi kaltoin perinnönjaossa.

Lakiosaa voi vaatia aina, jos on tehty testamentti, oli se minkälainen tahansa. Jos ei ole testamenttia, tulee perinnönjako automaattisesti (silloinkin voi kieltäytyä perinnöstä).

Nimenomaan näin. Mieheni isällä oli testamentti jossa määrättiin kaikki hänen omaisuutensa jaettavaksi puoliksi mieheni ja hänen sisarensa kesken, ja määrättiin myös että jos mieheni kuolee lapsettomana, hänen jälkeensä omaisuus menee hänen sisarensa lapsille.

Mieheni vaati lakiosansa tuosta testamenttimääräyksestä vapaana ja sai sen.

Testamentissa määrättiin miehesi perinnöstä?  Ei onnistuisi.

Sorry, siis tämäkin olisi tietysti pitänyt vääntää rautalangasta. "hänen jälkeensä ISÄLTÄ PERITTY OMAISUUS menee hänen sisarensa lapsille". Jotenkin oletin että olisi ollut itsestään selvää että tässä nyt puhuttiin nimeomaan mieheni isän jättämästä omaisuudesta eikä mieheni koko omaisuudesta.

Tuollainen toissijaismääräys on täysin laillinen, ja laillista on myös vaatia lakiosa tuosta testamenttimääräyksestä vapaana.

Eli tuon ylempänä esimerkin kirjoittaneen naisen mies valitsi mieluummin puolet siitä perinnöstä, jonka olisi muuten saanut, mutta jonka sai ikiomaksi - ja joko rillutella sen tai jättää puolisolleen perinnöksi - kuin "normin" perintöosuutensa, josta puoliso ei pääsisi osille, vaan joka menisikin siskon lapsille.

Ymmärsit väärin. Tuon naisen mies sai kyllä koko perintönsä. Hän sai lakiosavaatimuksensa ansiosta osuudestaan puolet testamenttimääräyksestä vapaana (eli hän voi vapaasti testamentata sen esim. vaimolleen). Toista puolta osuudestaan hän saa elinaikanaan käyttää niin kuin haluaa, mutta hänen kuoltuaan se (tai se mitä siitä on jäljellä) menee hänen sisarensa lapsille, jos miehellä itsellään ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.laki24.fi/keskinainen-testamentti-lakiosa/

Tuossa selvästi sanotaan, että lakiosa menee hallinnan yli. 

Mitähän se käytännössä tarkoitaa, kun leskellä kuitenkin on elinikäinen oikeus asua asunnossa, jota ei siksi pidä realisoida? 

Tuossa puhutaan testamentilla saadusta hallintaoikeudesta. Jos testamentilla on annettu leskelle hallintaoikeus esim. osakkeisiin, niin se ei estä perillistä vaatimasta ja saamasta lakiosuuttaan. Sen sijaan laissa on erikseen määrätty, että leskellä on hallintaoikeus puolisoiden yhteiseen asuntoon ja sen irtaimistoon, jos leskellä ei ole omistuksessaan toista sopivaa asuntoa. Tämä hallintaoikeus asuntoon on siis ihan siitä riippumatta, millaisia testamentteja on tehty tai onko niitä tehty lainkaan. Tätä hallintaoikeutta ei pysty mitenkään kumoamaan sillä, että perillinen vaatii lakiosaansa. Toki leski voi halutessaan vapaaehtoisesti luopua hallintaoikeudestaan.

Kyllä, mutta lakiosan maksaminen on toteutettava jotenkin. Hallintaoikeus ja lakiosaoikeus ovat keskenään ristiriidassa, ja lakiosaoikeus on vahvempi. Näistä kai sitten riidellään lakituvassa.

Ei kannata lähteä lakitupaan. Lesken hallintaoikeus yhteisesti käytettyyn asuntoon on niin vahva, että jos muuta omaisuutta ei ole, lesken ei tarvitse ryhtyä realisoimaan omaisuutta. Tietysti voi itse yrittää myydä hallintaoikeuden alaista osuutta asunnosta, mutta ostajia voi olla vaikea löytää.

Leski voi ottaa pankkilainaa. Lakiosaoikeus on vahvempi kuin lesken hallintaoikeus. Sen sijaan lesken asumisoikeus on elinikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.laki24.fi/keskinainen-testamentti-lakiosa/

Tuossa selvästi sanotaan, että lakiosa menee hallinnan yli. 

Mitähän se käytännössä tarkoitaa, kun leskellä kuitenkin on elinikäinen oikeus asua asunnossa, jota ei siksi pidä realisoida? 

Tuossa puhutaan testamentilla saadusta hallintaoikeudesta. Jos testamentilla on annettu leskelle hallintaoikeus esim. osakkeisiin, niin se ei estä perillistä vaatimasta ja saamasta lakiosuuttaan. Sen sijaan laissa on erikseen määrätty, että leskellä on hallintaoikeus puolisoiden yhteiseen asuntoon ja sen irtaimistoon, jos leskellä ei ole omistuksessaan toista sopivaa asuntoa. Tämä hallintaoikeus asuntoon on siis ihan siitä riippumatta, millaisia testamentteja on tehty tai onko niitä tehty lainkaan. Tätä hallintaoikeutta ei pysty mitenkään kumoamaan sillä, että perillinen vaatii lakiosaansa. Toki leski voi halutessaan vapaaehtoisesti luopua hallintaoikeudestaan.

Kyllä, mutta lakiosan maksaminen on toteutettava jotenkin. Hallintaoikeus ja lakiosaoikeus ovat keskenään ristiriidassa, ja lakiosaoikeus on vahvempi. Näistä kai sitten riidellään lakituvassa.

Missään ei sanota, että lakiosuus pitäisi "maksaa". Lakiosuus voidaan myös antaa omistusosuutena asuntoon, johon leskellä on hallintaoikeus. Jos perintöön ei kuulu muuta omaisuutta kuin asunto ja sen irtaimisto, tämä on ainoa mahdollisuus antaa lakiosuus sitä vaativalle (ellei leski vapaaehtoisesti luovu hallintaoikeudestaan). Se, että perillinen saa asuntoon omistusosuuden, ei poista lesken hallintaoikeutta ko. asuntoon.

Juuri näin. Ja tällainen tilanne tulee vastaan silloin, kun on puolisoiden keskinäinen omistusoikeustestamentti, jolloin vainajan lapsi vaatii lakiosuuttaan. Jos omaisuus koostuu vain asunnosta, saa rintaperillinen siitä neljänneksen osuuden, mutta se on siinä.

Hallintaoikeustestamentissa ei perillisiä suljeta pois, he ovat osakkaina kuolinpesässä, jota leski hallinnoi. Kolmeenkymmeneen vuoteen ei ole tullut vastaan yhtään juttua, jossa hallintaoikeuden alaisesta omaisuudesta vaadittaisiin lakiosaa. Sen sijaan kiistoja, joissa yksi perijä haluaisi myydä osuutensa kuolinpesästä, on kyllä ollut.

Älä puhu höpöjä. Jos perintöön liittyy muutakin omaisuutta kuin lesken asuttama asunto, lakiosan vaatiminen ei ole tavatonta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.laki24.fi/keskinainen-testamentti-lakiosa/

Tuossa selvästi sanotaan, että lakiosa menee hallinnan yli. 

Mitähän se käytännössä tarkoitaa, kun leskellä kuitenkin on elinikäinen oikeus asua asunnossa, jota ei siksi pidä realisoida? 

Tuossa puhutaan testamentilla saadusta hallintaoikeudesta. Jos testamentilla on annettu leskelle hallintaoikeus esim. osakkeisiin, niin se ei estä perillistä vaatimasta ja saamasta lakiosuuttaan. Sen sijaan laissa on erikseen määrätty, että leskellä on hallintaoikeus puolisoiden yhteiseen asuntoon ja sen irtaimistoon, jos leskellä ei ole omistuksessaan toista sopivaa asuntoa. Tämä hallintaoikeus asuntoon on siis ihan siitä riippumatta, millaisia testamentteja on tehty tai onko niitä tehty lainkaan. Tätä hallintaoikeutta ei pysty mitenkään kumoamaan sillä, että perillinen vaatii lakiosaansa. Toki leski voi halutessaan vapaaehtoisesti luopua hallintaoikeudestaan.

Kyllä, mutta lakiosan maksaminen on toteutettava jotenkin. Hallintaoikeus ja lakiosaoikeus ovat keskenään ristiriidassa, ja lakiosaoikeus on vahvempi. Näistä kai sitten riidellään lakituvassa.

Ei kannata lähteä lakitupaan. Lesken hallintaoikeus yhteisesti käytettyyn asuntoon on niin vahva, että jos muuta omaisuutta ei ole, lesken ei tarvitse ryhtyä realisoimaan omaisuutta. Tietysti voi itse yrittää myydä hallintaoikeuden alaista osuutta asunnosta, mutta ostajia voi olla vaikea löytää.

Leski voi ottaa pankkilainaa. Lakiosaoikeus on vahvempi kuin lesken hallintaoikeus. Sen sijaan lesken asumisoikeus on elinikäinen.

Miksi leski ottaisi pankkilainaa, kun hänen ei tarvitse maksaa perillisille yhtään mitään? Perilliset saavat lakiosuutensa omistusosuutena asunnosta, johon leskelle jää kuitenkin hallintaoikeus.