Perintöasiaa - voiko vaatia?

Ei kuulu vävypojalle koko juttu!

Kysy siltä anopilta. Ja mitä väliä vaikka olisikin lahjoituksia, ei sinne kukaan pääse kärkkymään perintöä kuitenkaan.

Anna olla.

Pantu vaimon nimiin? Jos se vaimo oli köyhä kotirouva, jolla ei ollut mitään perintöä, niin voihan perilliset (ei puolisonsa) asiaa ihmetellä, mutta kyllä monella naisella on ollut työpaikka ja palkkarahoja, joilla on voinut ostaa osakkeita ja asuntoja. Jopa ilman puolison lupaa.

Unohda koko juttu, ei kuulu sinulle, et ole perillinen. 

Vävyt ja miniät pysykööt poissa. Asianajaja ei edes ota heitä mukaan neukkariin.

Ei ole kiellettyä siirtää omaisuutta puolison nimiin.

Joudutte nyt vielä odottelemaan että se anoppikin heittää veivinsä, sitten pääsette tappelemaan perinnöstä. Toki sinullehan koko perintö ei edes kuulu.

Tässä on varmaan nyt nieppinä se, että leski ei ole vainajan lasten äiti. 

Kyllä mullakin isä aikoinaan kirjasi ison osan omaisuutta äidin nimiin, kun äiti oli ollut 40 vuotta kotona ja olisi joutunut kansaneläkkeen perusosalla muuten kituuttamaan lopun ikänsä. Hyvä, että isä jo hoisi tuon asian, niin ei meidän lasten tarvinnut miettiä miten homma hoidetaan.

Pidän onnistuneena ratkaisuna, jos appesi saa tuolla tavalla pidettyä lastensa ahneet puolisot edes vähä aikaa erossa omaisuudesta.

Jos vainajalla oli lapsia, niin he perivät isänsä.

Jos vaimo ei ole lasten äiti, niin ovat jostain syystä tehneet tämän järjestelyn.

Eikö asiasta puhuttu vainajan eläessä?

Riitelyksi menee!

Vierailija kirjoitti:

Apen kuoleman jälkeen paljastui, että asunto, sijoitusasunto, mökki ja osakevarallisuus oli kaikki anopin nimissä. Vainajalla oli iso metsäomaisuus, joka on nyt yhtiöitetty ja perheen lapset siinä osakkaina.

Perunkirjoituksessa siis paljastui, että kaikki muu omaisuus oli pantu vaimon nimiin.

Voiko mitenkään vaatia, että puolisoiden rahaliikenne menneiltä vuosilta avattaisiin ja katsottaisiin, miksi näin on? Onko lahjoituksia tai muuta?

No noin teoriassa voit (tai siis sun puoliso, se oikeasti pesän osakas voi). Mutta mitä hyötyä siitä olisi? Kenelle? Puolisot saavat tehdä lahjoituksia toisilleen. Lahjaverot niistä pitöisi maksaa, mutta veroa pienentää se, että puolisoilla on oletettavasti ollut yhteisiä säästöjä, joita hankinoihin ja jahljoihin on käytetty. Verottajaakaan ei kiinnosta viimeistä viittä vuotta pitemmältä ajalta mikään.

Omaisuus kannattaa kerryttää niin, että se on suunnilleen puoliksi puolisojen kesken jakaantunut (varsinkin kun tyhjästä lähdetään, elleei toisella ole jotain suuria perintöjä). Ja sitten testamentilla omistusoikeus toiselle puolisolle, niin tulee noita taisteluja ja verojen maksua perijöille vasta kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet, ellei ole onnistunut sitä omaisuutta itse eläessään käyttämään.

Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.

Terveisin tuleva ex-anoppi.

Omat vanhemmat esittivät pyynnön, että ei vaadittaisi lakiosaa kun ensimmäinen vanhempi kuolee, vaan peritään vasta kun molemmat ovat kuolleet. En keksi yhtään ainutta syytä, miksi tähän emme suostuisi sisarusten kanssa. Se, mitä vanhemmat rahoillaan tekevät, ei kuulu muille. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi elää niin, että kerää ihan itse oman omaisuutensa, eikä kärky vanhempien tai appivanhempien omaisuutta.

Ap:n kumppanin vanhempi on nukkunut pois. Sen sijaan että surraan ja tuetaan kumppania menetyksen johdosta, kärkytään rahaa. Tyylikästä.

Vierailija kirjoitti:

Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.

Terveisin tuleva ex-anoppi.

Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön.  Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä. 

Vainajan elinajan tilitietojen saaminen voi olla ongelmallista. Mahtoikohan olla niin, että jos kaikki kuolinpesän osakkaat yhdessä haluavat tilitiedot, on pankilta mahdollista saada ne. Mittavan omaisuuden lahjoituksesta pitäisi olla olemassa lahjakirja ja saaja on maksanut lahjaveron. Pesänselvittäjällä tai -haltijalla saattaa olla lahjoituksista tietoa.

Metsäomaisuuden arvo oli pienempi kuin muut yhteensä eli metsä noin miljoona ja muut 1,4 miljoonaa. Ongelma on, että metsä yhtiöitettiin ja puoliso suostui siihen. Anopilla ja apella yhteensä neljä lasta.

Äidin kuoltua kaikki jätettiin niin kuin ne oli eikä mitään jaettu vaikka kyseessä oli paljon metsämaita, tontteja, asunto ja mökki. Maksoimme vain perintöverot. Isän kuoltua tehtiin vasta jako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Testamentissa on ehtona että lasten puolisolla ei ole oikeutta perintöön.

Terveisin tuleva ex-anoppi.

Haluaisitko tarkentaa, että mitä tällä tarkoitetaan? Eihän lasten puolisoilla muutenkaan ole oikeutta perintöön.  Mutta kun lapsi on saanut perintönsä, on hänen asiansa miten hän sen käyttää, vaikka puolisonsa kanssa yhdessä. 

Eiköhän tuossa tarkoiteta, että perinnöksi jäävä omaisuus on määrätty avio-oikeuden ulkopuoliseksi. Eli perijän puolisolla ei ole oikeutta omaisuuteen ero- tai kuolemantapauksessa, olipa parilla avioehtoa tahi ei.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mullakin isä aikoinaan kirjasi ison osan omaisuutta äidin nimiin, kun äiti oli ollut 40 vuotta kotona ja olisi joutunut kansaneläkkeen perusosalla muuten kituuttamaan lopun ikänsä. Hyvä, että isä jo hoisi tuon asian, niin ei meidän lasten tarvinnut miettiä miten homma hoidetaan.

Pidän onnistuneena ratkaisuna, jos appesi saa tuolla tavalla pidettyä lastensa ahneet puolisot edes vähä aikaa erossa omaisuudesta.

Kyllä voi kuule oma äitikin olla äärimmäisen ahne, että kuppaa ikänsä mieheltään omaisuutta, jotta lapset eivät saisi mitään isältään.