Miksi se, että mies tekee oman osuutensa kotitöistä, on monelle niin ihmeellinen ja hieno asia?

Vierailija kirjoitti:

Pari tuttua viisikymppistä naista pitää miestäni luojan lahjana kun hän joskus siivoilee ja tekee silloin tällöin ruokaa. Itse olemme 36-vuotiaita. Minua sen sijaan ärsyttää se kun mieheni ei tee tarpeeksi (ei todellakaan puolia kotiaskareista), mutta noiden tätien mielestä hän on suorastaan lahja naiskunnalle. Itse ihmettelen lähinnä, että miten about 15 vuotta voi tehdä noin suuren ajatuseron minun ja noiden tätien välille? 

Ajatella. Itse olen melkein 60 v. Mieheni tekee ja on aina tehnyt itsestään selvästi osuutensa kotitöistä siis ihan vessanpesuja myöden. Tuttavatätisi eivät edusta tätä ikäluokkaa luotettavasti.

Jako miesten ja naisten töihin toimi agraariyhteiskunnassa, mutta ei toimi enää.

Niitä perinteisiä miesten töitä on ainakin kaupunkiympäristössä hyvin vähän.  Vaikkapa rivitalon pihan nurmikon leikkaaminen kerran viikossa kesäaikaan ja auton käyttäminen huollossa ovat aika vähän puuhaa verrattuna tuntimäärään, joka kuluu joka päivä pyykkäämiseen, siivoamiseen, ruoan laittamiseen, kaupassa käymiseen ja lastenhoitoon, puhumattakaan viestinnästä lasten harrastusten ja koulujen kanssa, harrastuskuskauksista ja lasten vaatteiden ja tavaroiden hankinnasta.

Perinteisessä työnjaossa naiset siis tekevät 95 prosenttia kaikesta. Ei kuulosta oikealta.

Kyllä nykyään tällaiseen työnjakoon suostuvat naiset ovat vain todella tyhmiä.

Onneksi meille älykkäille naisille löytyy älykkäitä, tasa-arvoa kannattavia miehiä. Tasa-arvoisessa parisuhteessa lopulta kaikki voittavat. Molemmat vanhemmat ovat täysivaltaisia perheenjäseniä, joilla on hyvä suhde lapsiin. Koti tuntuu myös miehestä kodilta, koska hän panostaa siihen. 

Meillä varmaan on sitten todella outo tilanne, minä käyn asiantuntijatyötä, eli pitkäänkin työpäivää, ja silti itsestäänselvästi hoidan enemmän kotia ja teen ruuat. EN todellakaan tarvitse miestä keittiöön, toki esim. kuorii perunat jos toivon. Ja saan kehuja ja kiitoksia päivittäin, sillä vaikka minun kokkausvuoroni onkin itsestäänselvyys, minä en ole itsestäänselvyys. Mies laittaa taloa, kuskaa poikaa harrastuksiin, huolehtii autoista. Olen tyytyväinen tähän jakoon, mies ei nimittäin myöskään valita jos joskus joutuvat syömään ranskiksia ja kalapuikkoja.

Toisaalta naista pidetään jotenkin erityisenä jos hän tekee kodin remontit, vaihtaa auton renkaat tai kantaa päävastuun perheen elättämisestä tms.

Vaimoani jopa kehuttiin, kun leikkasi kesällä pihasta nurmikon. Se onkin niin voimaa vaativa ja vaarallinen tehtävä naiselle, että siitä pitää kehua ja kiittää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kiitetään kaikkia kotitöiden tekemisestä, eikä pidetä kenenkään töitä itsestäänselvyytenä. Niin miehiä, naisia kuin lapsiakin.

Pysyy sillä tavalla parempi fiilis perheessä.

Täysin sama homma meillä. Lapsia tosin ei ole, vaan kaksi nelikymppistä aikuista jotka asuneet yhdessä yli kymmenen vuotta. Ja kyllä meillä edelleen kiitetään puolin ja toisin "Kiitos kun veit roskat" "Kiitos kun pesit pyykkiä" jne. jne. Minusta se mukava tapa.

Miksi naista pitää kehua kauniiksi joka käänteessä? Ei tuo nyt luulisi niin suuri saavutus olevan, että näyttää itseltään.

Meillä oli alussa vähän tuollaista ja kotitöistä riideltiin paljon. Kaiken huipuksi asuttiin silloin kerrostalossa, eli lumitöitä sun muuta ei ollut sitäkään vähää, kuin mitä nyt rivarissa asuessa on. "Miesten työt" oli tasan se auton renkaiden vaihto kahdesti vuodessa ja jonkun hehkulampun vaihto silloin tällöin ja silti mies oli sitä mieltä, että hän on hyvä mies jos välillä vähän auttelee mua kotitöissä.

Asiaan alettiin saada tolkkua silloin, kun minä vetosin rahaan. Käymme molemmat töissä ja tienaamme suunnilleen yhtä paljon ja maksamme kaiken puoliksi. Tuolloin oltiin puhuttu isompaan asuntoon muuttamisesta ja minä sitten taas vaihteeksi kotitöistä tapellessa totesin, että kyllä minä voin ottaa päävastuun kotitöistä, jos mies tekee sen maksupuolella. Että mä voin jatkossa käyttää oman palkkani kuten itse haluan ja välillä voin vähän autella häntä yhteisten kulujen maksamisessa. Miehen aivoissa ei kauaa helmitaululla mennyt raksuttaessa, kun hän hiffasi ettei siihen ole varaa edes silloisessa asunnossa, isommasta rivitalokodista nyt puhumattakaan. Päästiin sitten muuttamaan uuteen kotiin niin, että oli valmiina selvä sopimus siitä, että sekä talousasiat että kodinhoito ovat yhteisiä.

Miksi vain peukkuja alaspäin? Käykö toisten valinnat jonkin kunnian päälle?                                                      -                                                                                                                                                                                         Kyllähän jokainen pari i t s e tietää, mikä on heidän parhaansa. On niitä ihan tumpeloita naisiakin, esimerkiksi, jotka saavat keittiössä vain haavoja tai polttavat itsensä, ja tulos on mautonta. Miksei siis saisi sen antaa kokata, joka osaa ja haluaa. On se osaaja sitten mies tai nainen. Toki jokainen voi opetella, mutta kaikkihan sitä mieluummin herkkuja syövät kuin pelkkää mättöä. - Ja sama kaikessa muussakin...

Miksi vitussa niistä kotitöistä pitää itkeä koko ajan? Niitä pitää tehdä, oli suhteessa tai ei. Parisuhde tuo ehkä koneellisen lisää pyykkiä ja kauppakassiin isomman paketin jauhelihaa, mutta noin muuten hommat pysyy samana, ellei ole lapsia. Sen sijaan että viivottimen ja sekuntikellon kanssa kitisee ja vinkuu sukupuolirooleista, kannattaa hommat vaikka jakaa mieltymyksien, jaksamisen ja ehtimisen mukaan. Minulle tulee joskus kaikki kotihommat, koska mies tekee 12-16h työpäiviä ja minä 6h, mutta toisaalta jos lattian pölyisyys haittaa miestä enemmän, hän heilutelkoot imuria, jos itseäni ei huvita. 

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun nainen maalaa talon, kokoaa huonekalut, vaihtaa autonrenkaat ja osallistuu muihin vastaaviin töihin alan tekemään "kotitöitä". Ja joo painakaa sitä alapeukkua, teistä varmaan on ok täällä valittaa näistä töistä, mutta kun tulisi aika vaihtaa renkaita tai muita tehtäviä mitä ette ole jaksaneet opetella ääni muuttuu kellossa. Kaksinaismoralismia parhaimmillaan tämä ketju, hävetkää.

No wau, teillä maalataan taloa, uusitaan huonekaluja ja vaihdellaan autonrenkaita näemmä tuhkatiheään, jos niihin saat yhtä paljon aikaa kulumaan kuin vaimollasi menee päivittäisiin ja viikottaisiin arkiaskareisiin. Meillä on sovittu niin, että taloa ei maalata uusiksi joka kuukausi eikä edes joka vuosi ja autonrenkaatkin vaihdetaan vain kahdesti vuodessa.

Huonekaluja ostetaan muutaman vuoden välein ja yhdessä viinilasit kourassa ne kokoamme. Ja silloin kun mieheni maalaa taloa tai vaihtaa niitä renkaita, minä otan ihan mielelläni päävastuun kaikesta muusta, mutta tavallinen arki sujuu niin, että molemmat tekevät myös niitä "naisten töitä", koska "miesten töitä" ei ole läheskään yhtä paljon.

Meillä mies tekee ruuat ja suurimmaksi osaksi käy kaupassa. Yhdessä hoidetaan lemmikit. Kumpikin pyykkää. Minä omistan talon ja vastaan sen kuluista. Autot on kummankin omalla vastuulla. Vaihdan renkaat, osaan tehdä pienet huollot, käytän moottorisahaa, ajan moottoripyörällä, käytän traktoria (kesällä kauhalla soraa, talvella lanalla lumia) Mies imuroi, mutta minä pesen lattiat ja vessat. Metsästän. Kumpikin käy omissa harrastuksissaan. Minä hoidan puutarhan koska mies ei siitä välitä. Homma toimii eikä tarvi valittaa kun toinen ei osallistu.

Itselläni se kiitollisuus tulee ainakin siit,ä että omassa kodissani lapsuudessa nainen teki kotityöt. Samoin hän oli hiiren hiljaa silloin kun mies kännissä uhosi.

Veikkaan,, että omilla lapsillani aikuisena on olettamus että kumpikin hoitaa sitä kotia ihan yhtälailla, eikä tarvitse pelätä.

Toisaalta kiitollisuus ei koskaan ole pahasta...Etenkään silloin kun siihen on aihetta. Samat asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä kaikille.

Me tulemme jokainen ihan omasta historiasta. Peilaamme tätä nykyhetkeä siihen mistä tulemme.

Meillä kiitellään puolin ja toisin. Siitä tulee hyvä mieli!

Auton renkaiden vaihto=Pakastimen sulatus

Huonekalujen kokoaminen=Verhojen osto/ompelu/silitys/pesu/vaihto

Talon maalaus=hautajaisjärjestelyt

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät siivoa niin usein ap. Naiset taas haluavat siivota useammin. Minusta tämä on kyllä ihan maailman laajuista. Loppupeleissä kaikki on kiinni yksilöista, mutta ei ole yllättävää, vaan aika tavanomaista, ettei mies siivoa usein ja ei ole yllättävää että nainen siivoaa usein. Kaiken maailman ihmettelyitä. Älkää peukuttako, vaan kommentoikaa jos olette eri mieltä.

Sanoinko että ala-peukuttakkaa, mutta älkää kommentoiko, jos sanoin tarkoitin toisinpäin. Tasa-arvoa ei ole se että toinen pakotetaan toimimaan toisen ehdoilla. Miehet pääsääntöisesti siivoavat harvemmin, eikä kyse ole mistään erityisestä maasta, vaan normi asiasta. Kuitenkin se yksilö ratkaisee. Tämän voi havaita kaikissa kulttuureissa. 

Simeon kirjoitti:

Sun ajattelutapa on aika outo. Monissa maissa naiset ovat vielä ylpeitä naiseudestaan ja mielellään tekevät kotityöt ja ruuan miehilleen sekä lapsilleen.

Juu, sinä nyt kätevästi unohdat että noissa maissa naiset ovat kotirouvia joita mies elättää. Ja vähänkin varakkaammissa on silti vielä kotiapulainen. Otapa asioista oikeasti selvää.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun nainen maalaa talon, kokoaa huonekalut, vaihtaa autonrenkaat ja osallistuu muihin vastaaviin töihin alan tekemään "kotitöitä". Ja joo painakaa sitä alapeukkua, teistä varmaan on ok täällä valittaa näistä töistä, mutta kun tulisi aika vaihtaa renkaita tai muita tehtäviä mitä ette ole jaksaneet opetella ääni muuttuu kellossa. Kaksinaismoralismia parhaimmillaan tämä ketju, hävetkää.

Voi kertakaikkiaan höpö höpö. Mies vaihdettava liikkeessä autonsa renkaat tai oikeammin minä sen auton sinne useinkin vien kun mies on työmatkoilla. Rakennamme mökkiä ja kaikki maalaukset olen tehnyt minä.

Ei osteta koottava huonekaluja.

Anna tulla lisää.

Huonekaluthan nyt on maailman yksinkertaisinta koota. Minä kokoan ne, koska jälleen kerran sitäkin saisi odottaa tapahtuvaksi ihan hemmetin kauan.

Kyllä meillä mies enemmän mua neuvoo siinä miten astiat pitää laittaa tiskikoneeseen ja miten kengät pitää kopistella ennen kuin tulee sisälle tai menee autoon. Hän on supersiisti. Yritän sitten parhaani mukaan olla yhtä siisti ja viedä käyttämiäni tavaroitani paikoilleen, enkä jätä sohvapöydälle. Astiakaappiakin hän järjestää mun jäljiltä. Vaatekaappien suhteen oon itse tarkempi. Ruoanlaitto on miehen bravuuri, itse osaan tehdä sellaista huoltoasema-rekkamies-sapuskaa, mies tekee värikästä ja terveellistä. Mies vie ja hakee lapset hoidosta ja käyttää harrastuksissa, ostaa sukset ja luistimet sekä kännykät, itse olen ahkerampi shoppailemaan lasten vaatteita. Minä hoidan puutarhan, mies tekee lumityöt.

Eli mun mielestä menee jokseenkin tasan.

Simeon kirjoitti:

Sun ajattelutapa on aika outo. Monissa maissa naiset ovat vielä ylpeitä naiseudestaan ja mielellään tekevät kotityöt ja ruuan miehilleen sekä lapsilleen.

Niissä maissa myös miehet vastaavat täysin perheen elättämisestä, naisen ollessa kotona kokoajan.