Lue keskustelun säännöt.
Miksi se, että mies tekee oman osuutensa kotitöistä, on monelle niin ihmeellinen ja hieno asia?
Ei naisiakaan kehuta ja kiitellä siitä jos he siivoavat talon tai laittavat ruoan eikä kukaan ihmettele jos nainen oma-aloitteisesti laittaa tiskit tai pesee pyykit.
Naisten pitäisi mukamas olla iloisia ja kiitollisia jos mies "auttaa" kotihommissa (vaikka omien kotitöidensä tekeminen ei todellakaan ole auttamista vaan velvollisuus).
Miksi siis niin monet miehet luulevat ansaitsevansa kiitosta siitä että tekevät oman osuutensa (tai edes jotain)? Aika usein täälläkin joku mies valittaa kuinka vaimo ei edes kiitä vaikka mies on vaivalla imuroinut tai tehnyt ruokaa. Miksi pitäisikään kiittää siitä että toinen tekee oman osuutensa kun sehän on ihan itsestäänselvää että aikuinen tekee oma-aloitteisesti omat kotityönsä ilman että kenenkään tarvitsee sitä
erikseen pyytää?
Miesvauvojen suosikkislogan "Sano vaan jos tarvitset apua" tarkoittaa samaa kuin "Minä en suorita velvollisuuksiani ellet sinä erikseen pyydä minua suorittamaan niitä eivätkä ne oikeastaan edes ole minun velvollisuuksiani vaan sinun".
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja taitaa kirjoitella lähinnä tänne pesiytyneet miesvihaajat joilla ei ole minkäänlaista kokemusta parisuhteessa elämisestä.
Ei se ole miesvihaa jos on sitä mieltä että kotitöiden tekeminen kuuluu miehille ihan yhtä paljon kuin naisillekin.
- apEi, mutta se on miesvihaa ajatella kaikkien miesten olevan sohvalla makaavia kaljaa kittaavia kotitöistä luistavia lurjuksia. Kun taan todellisuudessa perheissä pääsäntöisesti ymmärretään puhaltaa yhteen hiileen.
Hohhoijaa! Pääsääntöisesti asiat on juuri niin kuten ap kirjoitti. Minulla lähipiirissä ei ole yhtään pariskuntaa joissa mies tekisi kotitöitä itsenäisesti. Kaikki parisuhteet on reippaasti yli 5v pitkiä. Eli olisi pitänyt tajuta mitä yhteisen kodin pitäminnen vaatii. Tässä tulikin hyvä esimerkki jota oma mieheni käyttää, kun hänen pitäisi tajuta. Ei kuulemma tajua vihjeistä. Mitä ihmettä hänen pitäisi tajuta ihan vain yhdessä asumalla, ilman sanomista tms.
Ihana mies muuten siksi yhdessä edelleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat asunnot ratkaisu. Mieheni asunto on järkyttävän saastainen. Ei varmaan koskaan ole esim. pyyhkinyt keittiön kaappeja. Käsitys siivoamisesta on imurointi kerran kahdessa viikossa ja roskien vienti.
Ei vaikuta järkyttävän saastaiselta ihan noilla spekseillä. Kuten palstalla voi olettaakkin, niin jälleen on lähtenyt lapasesta se, mikä sitä oikeaa tasa-arvoa on. Tasa-arvoa ei ole se ,että haukutaan ja pakotetaan toinen toimimaan omien ehtojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
siis teenkö väärin kun kiitän vaimoani kotitöistä?
Sehän on aivan mukavaa, että kiitätte toisianne kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja taitaa kirjoitella lähinnä tänne pesiytyneet miesvihaajat joilla ei ole minkäänlaista kokemusta parisuhteessa elämisestä.
Väärin. Ensinnäkään en ole miesvihaaja. Läheisiini kuuluu ihana isä, parikin kultaista veljeä, sekä oma todella ihana poika. Mieheni sen siaan valitettavasti on muuttunut "miesvauvaksi"ja ei nykyään tee enää mitään kotitöitä. Taantuma on todellista. Mies livistää kotoa, kun tietää, että on siivouspäivä. Pesukonetta ei osaa käyttää. Suuttuu jos pyytää apua jossakin asiassa. Kaikki täytyy pyytää, joka asia. "Voisitko tomuttaa matot, nostin ne jo valmiiksi ulos", "voisitko imuroida jos minä sitten siivoan muuten koko talon" jne. Mitään ei koskaan tapahdu, jos ei erikseen pyydetä. Petivaatteita ei tajua varmaan vaihtaa ikinä jos minä en huomauta/vaihda. Ja kaiken huippu, peseytymisestäkin pitää sanoa, muuten käy pesulla 2 X viikko. Keittiössä ei todellakaan tapahdumiehen toimesta koskaan mitään. Kaikki pitää tulla valmiina eteen ja kehtaa vielä väittää, ettei minullakaan liikaa töitä ole, vaikka joudunkin yksin tekemään kaikki sisätyöt. Mies jäi juuri eläkkeelle, mutta sama meno oli silloinkin , kun oli työelämässä. Ihan oikeasti aika iso osa miehistä ei tee mitään. Ehkäpä nuorissa miehissä tilanne on toinen ja varmasti onkin, mutta tajuttiin tässä kerran siskojen kanssa, että meidän miehet on vielä kaikki sitä ikäpolvea, jotka ei tee kotona mitään. Hyvä, että osaavat kahvia keittää. Meillä kyllä mies osaa, mutta jos hänellä on joku kaveri käymässä kylässä, hän huutaa minut keittiöön keittämään kahvia hänelle ja vieraalleen, ihan kuin olisin joku palvelija ;) On itse niin iso herra talossa, ettei taivu kahvinkeittoon! Nykyään en ota komentoa kuuleviin korviin. Keittäköön itse kahvinsa vieralilleen, niinhän minäkin teen. Ei kävisi mielessäkään huutaa miestä keittelemään meille kahvia, kun joku ystäväni on kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja taitaa kirjoitella lähinnä tänne pesiytyneet miesvihaajat joilla ei ole minkäänlaista kokemusta parisuhteessa elämisestä.
Ei se ole miesvihaa jos on sitä mieltä että kotitöiden tekeminen kuuluu miehille ihan yhtä paljon kuin naisillekin.
- apEi, mutta se on miesvihaa ajatella kaikkien miesten olevan sohvalla makaavia kaljaa kittaavia kotitöistä luistavia lurjuksia. Kun taan todellisuudessa perheissä pääsäntöisesti ymmärretään puhaltaa yhteen hiileen.
Hohhoijaa! Pääsääntöisesti asiat on juuri niin kuten ap kirjoitti. Minulla lähipiirissä ei ole yhtään pariskuntaa joissa mies tekisi kotitöitä itsenäisesti. Kaikki parisuhteet on reippaasti yli 5v pitkiä. Eli olisi pitänyt tajuta mitä yhteisen kodin pitäminnen vaatii. Tässä tulikin hyvä esimerkki jota oma mieheni käyttää, kun hänen pitäisi tajuta. Ei kuulemma tajua vihjeistä. Mitä ihmettä hänen pitäisi tajuta ihan vain yhdessä asumalla, ilman sanomista tms.
Ihana mies muuten siksi yhdessä edelleen!
Jännä. Omassa lähipiirissä taas ei ole oikeastaan miehiä jotka eivät tekisi itsenäisesti kotitöitä ja yhtä paljon kuin puolisonsakin. Lähimmät ystäväni kaikki korkeakoulutettuja ja työskennellään asiantuntijatehtävissä.
Mutta niinhän se on että kenenkään lähipiiri ei todista miten asiat suuremmassa mittakaavassa jakautuvat. Onneksi kuitenkaan omassa tuttavapiirissä ei mitään perseilijöitä ole. En jaksaisi katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
129 jatkaa. Ollaan oltu yhdessä noin 40v eli jonkinlaista tietoa on parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan mukavuuksilla ei ketään pitäisi kotityöt vaivata. Ei vaikka tekisi ne aina yksin. Useinhan kyse onkin enemmän tasa- arvosta. Että toinen pääsee helpommalla kuin minä.
Itse asun talossa, jossa ei ole kaikkia mukavuuksia. Puulämmitys, ulkosauna. Usein tuntuu raskaalta "miesten" työt, kun ei saa apua. Nivelrikkokin vaivaa.
Puolisoni ei osallistu, koska on liikuntakyvytön. Huolehdin hänenkin hyvinvoinnistaan, puen ja pesen.
Mies on usein pahantuulinen, koska sairaus vie voimat. Joskus toivoo, että pääsisi helpommalla. Tulee kateus, kun näkee pariskuntien puuhaavan yhdessä.
T. Omaishoitaja mummi.
Olipa jotenkin mukava ja sydämellinen näkökulma, en ymmärrä miksi tullut sinulle alapeukkua, tsemppiä!
Olen myös niitä naisia joita ärsyttää kun mies tekee sen voilevän, jättää muruset pitkinpöytiä ja vieläpä voipaketit yms lämpiämään. Useasti tuntuu, että joutuu toisen perässä kulkemaan ja jälkiä siivoamaan. Ärsyttää myös muistuttaa toista hänelle kuuluvista askareista (ja sillä tarkoitan sovituista askareista, en mitään miesten ja naisten askareiden erottelua). Kaikista eniten asiassa risoo se, että mitä tapahtuu sitten jos on muksuja, jääkö kaikki mun harteille silloin kun mies ei osaa olla oma-aloitteinen eikä muista tehdä niitäkään mitä ollaan sovittu hänen tekevän. Rakennan kuitenkin uraa tässä elämässä enkä usko että jaksaisin sen lisäksi hoitaa kaiken kotonakin. Ollaan useasti puhuttu asiasta ja aina mies sanoo että tulevaisuudessa hoitaa asiat paremmin mutta oikeasti mitään ei muutu.
Kiitollisia ollaan molemmat toisillemme aina kotitöistä, sen lisään. Esim. Aina kun joku käy kaupassa, sanotaan aina kiitos.
Kiitollinen oon myös, jos mies tekee jotain sellaista, mitä en itse osaisi tai jaksaisi opetella tekemään, kuten asentaa pyykkikoneen, mutta tuollainenkin tapahtuma on vain silloin kun muuttaa.
En tiedä mihin suuntaan tämä kommentti on menossa, mutta palaisin tuohon lainaamaani kommenttiin vielä sen verran, että se pisti mielestäni asiat toiseen perspektiiviin. Toivottavasti osaisin myös rakastaa tätä kun olemme vielä nuoria, meillä on koneita apuna ja ehkä sitten tulevaisuudessa voimme vaikka palkata sen siivoojen/lastenhoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja taitaa kirjoitella lähinnä tänne pesiytyneet miesvihaajat joilla ei ole minkäänlaista kokemusta parisuhteessa elämisestä.
Ei se ole miesvihaa jos on sitä mieltä että kotitöiden tekeminen kuuluu miehille ihan yhtä paljon kuin naisillekin.
- apEi, mutta se on miesvihaa ajatella kaikkien miesten olevan sohvalla makaavia kaljaa kittaavia kotitöistä luistavia lurjuksia. Kun taan todellisuudessa perheissä pääsäntöisesti ymmärretään puhaltaa yhteen hiileen.
Hohhoijaa! Pääsääntöisesti asiat on juuri niin kuten ap kirjoitti. Minulla lähipiirissä ei ole yhtään pariskuntaa joissa mies tekisi kotitöitä itsenäisesti. Kaikki parisuhteet on reippaasti yli 5v pitkiä. Eli olisi pitänyt tajuta mitä yhteisen kodin pitäminnen vaatii. Tässä tulikin hyvä esimerkki jota oma mieheni käyttää, kun hänen pitäisi tajuta. Ei kuulemma tajua vihjeistä. Mitä ihmettä hänen pitäisi tajuta ihan vain yhdessä asumalla, ilman sanomista tms.
Ihana mies muuten siksi yhdessä edelleen!
Jännä. Omassa lähipiirissä taas ei ole oikeastaan miehiä jotka eivät tekisi itsenäisesti kotitöitä ja yhtä paljon kuin puolisonsakin. Lähimmät ystäväni kaikki korkeakoulutettuja ja työskennellään asiantuntijatehtävissä.
Mutta niinhän se on että kenenkään lähipiiri ei todista miten asiat suuremmassa mittakaavassa jakautuvat. Onneksi kuitenkaan omassa tuttavapiirissä ei mitään perseilijöitä ole. En jaksaisi katsella.
Samoin meidän ystävä/tuttavapiiri. Olemme molemma mieheni kanssa korkeakoulutettuja, eri tieteenalan tutkijoita. Voi tietenkin olla, että tämän alan miehet ovat suurpiirteisiä. Nyt alkoi kiinnostamaan minkä alan asiantuntija pitää olla, että tekee kotitöitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä juttuja taitaa kirjoitella lähinnä tänne pesiytyneet miesvihaajat joilla ei ole minkäänlaista kokemusta parisuhteessa elämisestä.
Ei se ole miesvihaa jos on sitä mieltä että kotitöiden tekeminen kuuluu miehille ihan yhtä paljon kuin naisillekin.
- apEi, mutta se on miesvihaa ajatella kaikkien miesten olevan sohvalla makaavia kaljaa kittaavia kotitöistä luistavia lurjuksia. Kun taan todellisuudessa perheissä pääsäntöisesti ymmärretään puhaltaa yhteen hiileen.
Hohhoijaa! Pääsääntöisesti asiat on juuri niin kuten ap kirjoitti. Minulla lähipiirissä ei ole yhtään pariskuntaa joissa mies tekisi kotitöitä itsenäisesti. Kaikki parisuhteet on reippaasti yli 5v pitkiä. Eli olisi pitänyt tajuta mitä yhteisen kodin pitäminnen vaatii. Tässä tulikin hyvä esimerkki jota oma mieheni käyttää, kun hänen pitäisi tajuta. Ei kuulemma tajua vihjeistä. Mitä ihmettä hänen pitäisi tajuta ihan vain yhdessä asumalla, ilman sanomista tms.
Ihana mies muuten siksi yhdessä edelleen!
Jännä. Omassa lähipiirissä taas ei ole oikeastaan miehiä jotka eivät tekisi itsenäisesti kotitöitä ja yhtä paljon kuin puolisonsakin. Lähimmät ystäväni kaikki korkeakoulutettuja ja työskennellään asiantuntijatehtävissä.
Mutta niinhän se on että kenenkään lähipiiri ei todista miten asiat suuremmassa mittakaavassa jakautuvat. Onneksi kuitenkaan omassa tuttavapiirissä ei mitään perseilijöitä ole. En jaksaisi katsella.Samoin meidän ystävä/tuttavapiiri. Olemme molemma mieheni kanssa korkeakoulutettuja, eri tieteenalan tutkijoita. Voi tietenkin olla, että tämän alan miehet ovat suurpiirteisiä. Nyt alkoi kiinnostamaan minkä alan asiantuntija pitää olla, että tekee kotitöitä?
Kauppatieteilijöitä ja insinöörejä suurimmaksi osaksi. Ollaan kolmenkympisiä. On kyllä yksi patalaiska tyyppikin (hän on muuten tutkija) mutta vaimonsa yhtä laiska. :D Eli varmaan tasapuolisesti eivät kumpikaan tee kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari tuttua viisikymppistä naista pitää miestäni luojan lahjana kun hän joskus siivoilee ja tekee silloin tällöin ruokaa. Itse olemme 36-vuotiaita. Minua sen sijaan ärsyttää se kun mieheni ei tee tarpeeksi (ei todellakaan puolia kotiaskareista), mutta noiden tätien mielestä hän on suorastaan lahja naiskunnalle. Itse ihmettelen lähinnä, että miten about 15 vuotta voi tehdä noin suuren ajatuseron minun ja noiden tätien välille?
Omassa 50 v. tuttavapiirissäni myös miehet tekevät ns. kotitöitä ilman sen suurempaa ihannointia. Mieheni jäi aikoinaan 6 kk vuorotteluvapaalle lapsen kanssa kun itse menin töihin, lapsi meni hoitoon 2 v. iässä.
Toisaalta 35 v. voi olla ihan pihalla kotihommista, kun ei koskaan ole mitään pitänyt tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari tuttua viisikymppistä naista pitää miestäni luojan lahjana kun hän joskus siivoilee ja tekee silloin tällöin ruokaa. Itse olemme 36-vuotiaita. Minua sen sijaan ärsyttää se kun mieheni ei tee tarpeeksi (ei todellakaan puolia kotiaskareista), mutta noiden tätien mielestä hän on suorastaan lahja naiskunnalle. Itse ihmettelen lähinnä, että miten about 15 vuotta voi tehdä noin suuren ajatuseron minun ja noiden tätien välille?
Omassa 50 v. tuttavapiirissäni myös miehet tekevät ns. kotitöitä ilman sen suurempaa ihannointia. Mieheni jäi aikoinaan 6 kk vuorotteluvapaalle lapsen kanssa kun itse menin töihin, lapsi meni hoitoon 2 v. iässä.
Toisaalta 35 v. voi olla ihan pihalla kotihommista, kun ei koskaan ole mitään pitänyt tehdä.
Lisäys meillä molemmilla DI-koulutus, kuten tuttavapiirilläkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleistä, mutta meillä minä miehenä kannan ostoskassit, vaihdan valaisimet ( en siis vain sitä palloa vaan eri näköisiä valaisimia, mitä kihlattu haluaa vaihdatuttaa ), avaan lattiakaivon hiuksista vessan siivouksen yhteydessä, siivoan chihuahuan satunnaiset ulosteet lattialta jnejne. Eli teen tekniset, raskaat ja "ällöttävät" jutut meillä. Lisäksi suoritan juuri koulua tiuhempaan tahtiin kuin pitäisi ja koulua on viikossa 42h tällä kevätkaudella ja siihen päälle kotona tehtävät tehtävät. Viikonloppuisin käyn töissä, jotta voin hoitaa oman osuuteni vuokrasta ja laskuista. Kihlattu käy osa-aikatyössä ja työtunteja / viikko on sopimuksessa 20h. Silti tulee valitusta jos en tiskaa astioita tai haluan istua sohvalla tekemättä mitään joskus iltaisin, koska minulla ei viikossa ole yhtäkään vapaapäivää.
Joten tätä ketjua mukailen ja kääntäen, miksi naiset ei tee kotihommia, jos heillä ei muutenkaan ole yhtä paljon velvollisuuksia kuin miehillä? Miltä naiset tuntuu tämä yleistäminen?
Mun mieson tuommonen "sano jos tarttet apua" tyyppi. Ja joo, alkaa vituttaan että kohta 20v yhessä asuttu niin oma-alotteisesti ei muka voi tehä yhtään mitäään. En mä tienny... että roskat voi viedä ku pursuaa yli... tiskikoneesta voityjhentääkaikki ei vaan omaa mukia ymym. Noista pitäis joka kerta erikseen mainita? Sitte saa sen nalkuttava akka maineen.
Arghhhh...
T. Ihan pian sinkku N36 :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse työtön ja mieheni töissä, niin siivoan arkisin 99% kaiken, käyn ostoksilla ja teen ruuat. Mutta vähän sellainen tuntuma, että vaikka saisin töitä, meno jatkuisi samana :D mies ei ole niin tarkka siisteydestä. Ehkä minä jatkaisin siivoamista ja mies saisi olla se joka huolehtii syömiset, on kyllä hyvä kokki hänkin.
Minun äitini jäi kotiin kun synnyin, isäni toiveesta. Äiti myös itse tahtoi sitä - tämä tapahtui 60-luvulla, jolloin äitiysloma oli 3 kk, eikä nykyisenlaista päivähoitojärjestelmää ollut. Olin iltatähti, vanhempani olivat nelikymppisiä.
Tiedän, että käännän nyt veistä monen haavassa, mutta isäni, syntynyt 1928, osallistui tasapuolisesti kaikkiin kotitöihin! Hän oli lapsuudessaan kärsinyt äitinsä alistetusta asemasta, ja päättänyt, ettei omaan perheeseensä halua samaa.
Arkisin äiti pyöritti huushollia, hoiti minua ja hoitolapsia. Isä kävi kotona lounastunnilla, joten söimme molemmat pääateriat yhdessä, koko perhe. Viikonloppuisin lauantaina isä teki koko viikkosiivouksen, minä ja pikkusiskoni siivosimme omaa huonettamme kykyjemme mukaan - pyyhimme pölyjä jne. Siivouspäivä oli kiva päivä, kuuntelimme levyjä, isä pelleili... Äiti teki ruuat, ja muuten huilasi. Sunnuntaisin isä lähti meidän lasten kanssa (minulla on vuotta nuorempi kasvattisisko - vanhempani halusivat minulle kaverin, ja tarjota tarvitsevalle lapselle kodin) ulkoilemaan; talvisin hiihdettiin, luisteltiin, käytiin pulkkamäessä, kesäisin Seurasaaressa tai Uunisaaressa eväsretkellä ja uimassa. En tiedä mitä äiti puuhasi - omia juttujaan. Huomaan että lapsena näköjään aina paistoi aurinko ☺! Noh, sadepäivänä leikittiin sisäleikkejä, isä oli tosi hyvä leikkimään!
Eikä hän siis ollut mikään "viikonloppuisä", arkisinkin hän töiden jälkeen konttasi lattialla legojen kanssa, toimi nukkelääkärinä (Tri Tomppeli), pelasi lautapelejä, leikittiin autoradalla.... Hän myös nikkaroi meille nukkekodin, nukensängyn ja - kehdon, autotallin ym. Tai sitten käytiin ulkoilemassa. Äiti ei tykännyt leikkimisestä, hän puolestaan luki meille valtavasti! Ja tottakai tehtiin koko perhe valtavasti juttuja yhdessä myös, tuon tässä nyt esiin isän omaa intoa ja aktiivisuutta.
Joka aamu hän vei äidille kahvit sänkyyn, 45 vuotta, koska halusi lukea lehden rauhassa 😀. Äiti vastasi yksin rahataloudesta, isä leipoi taidokkaita piparilinnoja ja merirosvolaivoja jouluisin (suunnitteli itse) ja osti ompelukoneen, kun halusi ommella meille verhot ja vaatteita. Äiti kutoi. Minulle ei siis koskaan ole ollut sukupuolisidonnaisia vastuualueita. Ruokaa isä ei tehnyt, sanoi ettei osaa niin hyvin kuin äiti.
Pienestä pitäen me lapset kasvoimme yhdessä tekemisen kulttuuriin, kouluiässä meillä oli tiskivuorot, silitimme, veimme roskat, jne. Tottakai marisimme joskus, mutta se nyt kuuluu asiaan ☺! Vanhempani panostivat perheeseen, molemmat! Osaan todella olla ihan valtavan kiitollinen siitä! Jatkan vielä...
141 jatkaa. Äidinisä, syntynyt 1904, osallistui myös kotitöihin, aikataulunsa puitteissa. Hänellä oli sodan jälkeen oma taksi Helsingissä. Äiti oli siis tottunut siihen, että mies on mukana arjessa. En saata kuvitella, että äiti olisi päätynyt suhteeseen, jossa mies on yksi lisälapsi hoidettavana ja kompotettavana!
Näin positiivinen malli siirtyy sukupolvelta seuraavaan - jos siirtyy... Pikkusiskoni mies on ns vanhanaikainen; heillä on naisten työt ja miesten työt, tyttövärit ja poikavärit, jne. En ymmärrä, mutta jokainen perhe päättäköön itse. Heillä ei koskaan ole ollut lapsilla velvollisuutta osallistua kotihommiin, sisko hoitaa yksin kaiken, vaikka käy kokopäivätöissä... Ehkä hän kärsi lapsena osallistumisesta?
Ja osallistumisesta tuli mieleen: lapsuudenkodissani hoiva ja yhdessä tekeminen ulottui ydinperheen yli. Isä huolehti äidistään, joka asui vanhassa puulämmitteisessä talossa Lastenkodinkadulla, käytiin siellä kaksistaan kerran viikossa kantamassa puita ym - tai no, isä kantoi, minä söin suklaata. Famu kuoli kun olin 3 v. Muistan, kuinka säälin isää: hän oli nyt orpo (Fafa oli kuollut paljon ennen syntymääni). Kun olin kouluiässä, äidinäiti alkoi tarvita enemmän apua, ja kyläreissujen lisäksi vanhempani tekivät raskaammat siivoustyöt pari kertaa vuodessa. Yleensä isäni ehdotuksesta. Hän pesi ikkunat ja tamppasi raskaat kokolattiamatot, äiti enimmäkseen kahvitteli Mummin kanssa. Isosiskon perheeseen meillä oli kiinteät välit - siskonpoikani nimesi lempipehmolelunsa Pappanalleksi, arvatkaa kenen mukaan ☺.
Isäni kuolema on pahin asia tämänastisessa elämässäni. Tuntui, kuin puolet fanikerhostani olisi yhtäkkiä tempaistu pois, jos leikkisästi sanon. Äitini on nyt 89 v, ja parhaillaan olen hänen omaishoitajansa - hänellä kävi aivoinfarkti 1,5 v sitten. Onneksi lievä, älypuhelimen käyttö sujuu edelleen, ja on aktiivinen facessa. Meille tämä sopii. Olemme tosi läheisiä, olemme olleet aina ❤. En ole tällä hetkellä parisuhteessa, enkä surukseni ole saanut omia lapsia, eli näillä mennään.
Työurani olen tehnyt lasten ja nuorten kanssa, ja olen yrittänyt siirtää saamaani hyvää eteenpäin. Napakat rajat, mutta paljon rakkautta, iloa, yhdessä tekemistä ja olemista, hassuttelua ja halaamista! Miehistä minulla on oletusarvoisesti erittäin positiivinen kuva - kuinkas muuten! - Että tämmöinen avautuminen tällä kertaa ☺...
Lopetan kirjailija Kristina Carlsonin sanoihin: sielulla ei ole sukupuolta.
Oikein hyvää päivänjatkoa kaikille 💕!
Hei, 141 täällä! Mihin päädyitte siinä WTF-ketjussa, paitsi JSS ja Kanada 😀!
Tulin just kaupasta, äiti syö, ja minä hengaan hetken täällä.
Tuosta isän osuudesta sanoisin: te miehet olette tosi tärkeitä lapsillenne, biologisia tai ei ❤!
Minulle tuli omasta isästäni pienestä pitäen tunne, että olen tosi kiva ja rakastettava ihminen, ihana tyttö, joka on kiinnostava, hauska ja tärkeä, ja johon panostetaan! Minuun halutaan käyttää aikaa, minua kuunnellaan, toiveitani kunnioitetaan, ja keksitään kivoja juttuja joista tulee hyvä mieli. 💕! - No ihan sama tunne oli äidistäkin, mutta nyt keskityn edelleen isiin ja miehiin, ketjun mukaan. Voitais muuten perustaa Äiti-ketju myös, osallistun siihenkin!
Isä kävi kanssani kirjastossa, kun olin alakoulussa - luin noin 30-50 nuortenkirjaa/viko - siis semmoisia Lotta-kirjoja, Viisikkoja, sarjakuvia jne - enkä saanut yksin kävellä keskustassa, enkä olisi jaksanut kantaa niitä muutenkaan. Eli lukemista tuettiin! Minusta tuli ns kympin tyttö koulussa, toki kiusattiin "hikaria", mutta en muista kärsineeni siitä erityisemmin. Ihmettelin lähinnä sitä, miksi kiusaajat eivät seuraa tunnilla. Minulla oli neljä hyvää kaveria, se riitti. - Ja oltiin omanlaisiamme persoonia, Putousta lainatakseni: meillä oli salapoliisikerho, ja yläasteella tehtiin nelistään näytelmiä koko koululle... Pikkusiskoni puolestaan ei ollut kirjaihmisiä. Hänen liikunnallisuuttaan ja tanssiharrastustaan tuettiin, hänelle ostettiin poikkihuilu ja soittotunnit, kun oli siitä kiinnostunut. - Me pikkusiskon kaa tehtiin kaksistaan esityksiä, jotka minä käsikirjoitin, sisko oli Tähti ☺!
Leikkiä tuettiin myös. Meillä oli siskon kanssa tosi kivat kotileikit, oltiin molemmat äitejä, nuket lapsia, joilla oli persoonat. Pikkusiskon mies oli Pekka, toiseksi vanhimman isosiskomme sulhasen mukaan - sisko oli alkaen 6 v Tosi Palavasti Rakastunut ☺. Minun lasteni (Flora, taapero, ja Ellinoora, vauva) isä oli Yksityisetsivä Kalle Blomqvist 😀.
Alakoulun ylemmillä luokilla herätin siskon sovitusti hoitamaan lapsia, kun itse lähdin kouluun. Meidän ikäiset ei enää leikkineet nukeilla, eli tästä ei sitten puhuttu kavereille. Barbeilla leikittiin myös, ja nukkekodin perheellä (mulla on tosi ihana vintage-nukketalo, isän tekemä. 1950-luvulta, kalusteineen ja astioineen. Sitä on täydennetty - tosin nyt se on just sellainen Tosi Tyhmä Aikuisten Juttu, johon ei saa koskea - taaperoiän ylittäneet kyllä. Kun nukkekoti kunnostettiin minulle, isä sähkömiehenä laittoi siihen lamputkin - tämä oli eksoottista 70-luvulla!).
Pointti oli siis se, että meidän nukeilla oli persoonat, taustat jne. Kun ei haluttu leikkiä kavereitten kanssa meidän nukeilla vaatteidenvaihtojuttuja, sanottiin pokkana, että äiti kielsi 😀! Mamma parka, despootin maineessa 😉!
Nuo jatkuvat kotileikit varmaan toivat meille jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta. En tietenkään avaa siskon taustoja täällä, mutta kyllä se oli nelivuotiaalle minulle vaikea käsittää että vanhemmat eivät hoida lapsiaan - ja siis siskoni oli kokenut sen.
age is just a number kirjoitti:
No, mulle se että mies tekee oman osansa kotitöistä on ainakin ihan itsestäänselvyys. Itseasiassa meillä menee niin, että mies tekee n. 70% ja minä 30% (mies on opiskelija, minä kokopäivätöissä). Se, joka on ensin kotona, tekee kotihommat - tällä säännöllä ollaan päästy aika pitkälle. Minä olen yleensä vastuussa vain pyykkien pesusta, ja sekin vain sen takia, että olen vähän pyykkinatsi. :D
Viikonloppuisin sitten tietysti tehdään yhdessä ruuat sun muut. Sekin helpottaa että meillä käy kerran viikossa siivooja.
Siis miten saat tuolla toiminnalla prosenttiluvuiksi 70-30?
Meillä teini-ikäiset pojat ovat alkaneet valittaa minulle (äidille), että miksi heidän pitää rehdä kotihommia kun isäkään ei tee. Minä olen pienestä pitäen yrittänyt opettaa poikia tekemään kotitöitä, joten tuntuu kauhealta ajatella, että he tulevissa parisuhteissaan laiskailisivat ja sanoisivat, että nuo ovat naisten töitä, en tee. Ihan turha minun saarnata ja vaatia kun malli on toinen.
Eivät opi "miesten töitäkään", koska mies ei ole ikinä ollut kiinnostunut ottamaan lapsia mukaan homminsa, kun on helpompi tehdä yksin. Ei nitä hommia kyllä meillä juurikaan ole. Joku suksien siteiden säätö ja lampun tai pariston vaihto. Noistakin mies yleensä sanoo, että osaathan sä sen vaihtaa, vaihda itse (+osta).
Venäjällä vastuu kodista on enemmän naisela, mutta myös mies osallistuu. Usein työssäkäyvä nainen pitää lähes koko oman palkan itsellään, ja mies elättää. Naisen vastuulla on sitten enemmän kotiasioita, ns. kodin sydämmenä oleminen. Tietysti Venäjällä on noin 150 0000 ihmistä, eli variaatioita on. Tämä on kuitenkin ikäänkuin ihanne.
Venakko