Lue keskustelun säännöt.
Miesvauvat parisuhteessa
Typeryydestäsakotetaan
06.02.2018 |
En varmasti ole ainut jota ihmetyttää naiset jotka parisuhteessa sietävät miesvauvoja, eli miehiä jotka eivät tee mitään, valittavat ja syövätkin ainoastaan jotain mautonta makaronimössöä. Ja sitten nämä naiset vielä perustavat perheen näiden isojen vauvojen kanssa ja ihmettelevät kun on raskasta kun äijä on kuin vetelä taikina joka ei tee mitään. Tai korkeintaan saa itsensä raahattua töihin ja loppuaika meneekin sitten soffalla tai tietokoneella samalla valittaen että missä makaronimössö ja puhtaat kalsarit.
Mikä teitä vaivaa? Olen ihan kyllästynyt kuuntelemaan naisten valitusta, kun se unelmien miesvauva ei muuttunutkaan mieheksi perheenlisäyksen johdosta. Eikö mikään hälytyskello soi että älä tee perhettä laiskan taikinan kanssa?? Ennemmin olisin yksin kun katselisin kotonani moista riippakiveä.
Kommentit (529)
sareiv kirjoitti:
gsfgsdfgsd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsdfsdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis apua millanen kuva naisista välittyy parin kommentoijan tekstistä. "Koska mies haluaa välttää riitelyä" Nainenko sitten siitä nauttii? Miksi ihmeessä nainen tahtoisi väkisin riitaa vääntää, huutaa ja tapella? Eikö ne naiset oikeesti puhu ja keskustele aivan normaalisti?
Tai että 95% tilanteista on naisen vika. Siis millasia suhteita teillä on? Eikö oikeesti voisi ottaa vastuuta omista teoistaan yhtään enempää kuin 5%.
Millaisina olentoina te oikein näette naiset, jos kuvittelette että se nauttii riitelystä, tappelusta, toisen mollaamisesta ja lyttäämisestä. Voiko kukaan ihminen olla oikeasti onnellinen siinä tilanteessa, minkä väitätte naisen itselleen asettavan? Mikä on se hyöty, mikä ajaisi naisen näin onnettomaan suhteeseen ja tilanteeseen.
Itse olin suhteessa, jossa keskustelin mieheni kanssa usein niin kuin juttelisin työkaverille tai ystävälle. Vuosia kerroin miltä musta tuntuu ja mitä tahtoisin tapahtuvan. Mies ei jostain syystä ottanut mua tosissaan. Eron jälkeen sanoi mulle näin. Ei ottanut tosissaan, vaikka usein puhuin ja yritin kaikkeni perustellakseni asian ymmärrettävästi. Se satutti eniten.
Mikä sitten sai mut eroamaan? Kerran pinna katkesi. Olin 4 vuotta jo kertonut, etten voi hyvin, ilman että mies kuunteli. Huusin vihasena vuosien tuskan. Mies kuunteli ja vihdoin otti mut tosissaan.
Tässä vaiheessa päätin erota, koska en tahdo suhdetta, jossa mun on huudettava, jotta toinen kuuntelee. En tykkää huutaa, en lähde siihen. Jätin miehen. Mies oli totaalisen yllättynyt "kun meillä meni niin hyvin" ja "mikset koskaan kertonut mulle". Helvetti. Vuosia yritin. Sanoi ettei tiennyt mun olevani tosissani....Miehellä ja naisella on ilmeisesti sitten kovin eri käsitykset siitä, mikä parisuhteessa on tärkeää. Minulle kävi kerran samoin, että koin eron tulleen aivan puskista, koska en ollut ymmärtänyt että asia josta välillä vähän riideltiin oli naiselle niin tärkeä, että hän lopulta eroaisi sen takia. Minä en ymmärrä sitä, että pienet nahinat voisivat johtaa koko suhteen päättymiseen, minusta niitä on kaikissa suhteissa. Minulle täytyy tehdä selväksi, että tässä on erokynnys ylittymässä jos asia ei muutu. Katson muita perheitä, joissa selvitään alkoholismista, väkivallasta tai pettämisestä ja niihin liittyvistä valtavista riidoista. Minut taas jätetään pienten nahinointien takia yhtäkkiä ja varoittamatta.
Miksi ajattelit naisen "vähän riitelevän" kyseisestä asiasta? Koska on kuukautiset tulossa tai töissä stressiä ja johonkin se kiukku pitää purkaa? Ihan tulevia suhteitasi ajatellen tiedoksi, että kun nainen sanoo sinulle ensin nätisti jostain asiasta ja sitten riitelee siitä samasta asiasta, hän toivoo kyseiseen asiaan muutosta. Asia on todennäköisesti hänelle tärkeä, muuten hän ei lähtisi siitä riitelemään.
Kiinnostaisi kuulla, mikä asia teillä oli kyseessä!
Juu, tuon asian otin kyllä opikseni tuosta suhteesta. Sen verran sattui se menetys. Mutta se tuli shokkina, että nainen ei etukäteen ota eron mahdollisuutta esille, vaan pitää vain omaa näkymätöntä laskuriaan ja tarkkailee tilannetta. Sitten jossain vaiheessa pudottaa pommin että aika loppui, lähden nyt. Sillä selvä, ei mitään mahdollisuutta korjata. Minä luulin että meillä oli niin vahva tunnepohja ja halu, että selvittäisiin ihan mistä vaan. Mutta joo, olisi varmaan pitänyt tajuta itsekin. En halua tarkemmin kertoa, tiedä vaikka joku tunnistaisi ja ei ollut tarkoitus ruveta retostelemaan täällä enempää.
Miksi et kertoisi hänelle, että otit onkeesi? Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Olen yrittänyt, mutta hänellä on jo uusi mies. Tai ainakin oli kun viimeksi olin yhteydessä puolisen vuotta sitten ja yritin saada uutta mahdollisuutta. Eikä hän varmaan uskokaan että olen ymmärtänyt asian, en tiedä uskoisinko itsekään hänen tilanteessaan. En viitsi enää häiritä, menee pian stalkkeroinnin puolelle. Toivon hänelle kaikkea hyvää ja jos törmäämme vielä niin sitten on isommat voimat liikkeellä. Kun vaan pääsisi itse irti ja eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ja jaksamista kaikille naisille jotka ovat suostuneet tilanteeseen jossa mies on ihan lapsen tasolla. Miksi aikuinen ihminen voi vaan jättäytyä kasvun kelkasta ja jumahtaa teini-ikäisen tasolle?
Useimmiten tuntuu että nämä suhteet ovat pitkiä suhteita jotka on aloitettu jo ennen omillaan asumista, ja esimerkiksi mies ei ole asunut päivääkään omillaan hoitaen omaa kämppää. Tilanteesta ei tunnu olevan ulospääsyä, miehen pitäisi olla omillaan jokin aika jotta ymmärtää.
Taasen kuulin kun tuttavani valitti siitä, että koko kaupungissa on yksi ravintola mihin he voivat mennä, kun miesvauva suostuu syömään vain yhtä ruokalajia, lehtipihvin ranskalaisilla. Ja juu, sitä saa aika monesta paikasta, mutta juuri sen "parhaan" saa vain yhdestä..... Nolottaa aikuiset jotka nirsoilevat.
Otin eron miesvauvasta. Tuntuu hyvältä! :)
Miehet eivät halua ohjeistusta, vaan haluavat osoittaa että ovat kaikkivoipia.
Harvan miehen olen nähnyt ottavan ensimmäisenä kouraan ohjekirjan. Ei, ensin pitää kokeilla jos osaisi ilman ohjeita. Sitten kun on jupistu tarpeeksi otetaan se ohjekirja kouraan. Jos olisi ottanut ne ohjeet kouraan ensimmäisenä olisi homma sujunut nopeammin ja järkevämmin.
Se on se ego. Ei haluta kuunnella ohjeita vaan kuvitellaan että on niin hyvä ettei mitään ohjeita tarvitse.
Ja naiselta nyt ei voi ainakaan kysyä tai ottaa ohjeita vaan käännetään se nalkuttamiseksi jos toinen yrittää ehdottaa miten homma hoidettaisiin pitkässä juoksussa helpommin ja nopeammin.
Urgh... Lähipiiristä löytyy juuri tällainen pariskunta, jossa yli kolmekymppinen mies on täysin kakaran tasolla.
Nainen tekee kahta työtä ja elättää koko perheen. Mies taas vaihtaa työpaikkaa jatkuvasti kun hankkii itselleen potkut säännöllisesti, koska "ei jaksa kuunnella pomojen nalkutusta", eikä aamuherätykset onnistu, vaan vaimon pitää olla herättämässä ja potkimassa miestä persuksille, että lähtisi töihin ajoissa.
Mies röhnöttää päivät pitkät sohvalla urheilua katsellen (ja haaskaa vähät rahansa vedonlyöntiin). Hakkaa videopelejä silloin kun ei katso urheilua (olohuoneessa on kaksi televisiota, jossa toisessa pyörii urheilu ja toisella pelataan pelejä.)
Mies saa myös säännöllisesti outoja päähänpistoja: ottaa "aikaa itselleen" ja lähtee toiselle puolelle Suomea poikien iltoihin. Hankki äskettäin itselleen koiran jota ei kuitenkaan koskaan ulkoiluta tai ruoki itse.
En ikinä jaksaisi katsella tuollaista vätystä. Onneksi oma mies on aivan toista maata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillekin naisille on ensin tärkeintä saada mies. Seuraava aste on uskotella itselle, että mies on hyvä ja että en valita. Kun kuopus on syntynyt ja ns. elämänhaave täyttynyt, niin vasta sen jälkeen katsotaan, millainen äijä tuli hankittua. Suhde ei ole koskaan perustunut tasa-arvoon tai rakkauteen, mutta sitä on itselle vuosia uskoteltu.
Sinällään loogista, koska naisen lapsensaanti-ikä on todella rajallinen. Kun lapsiluku on täynnä, voi alkaa miettiä sitä miesasiaa noin niinkuin loppuelämän silmin.
sareiv kirjoitti:
gsfgsdfgsd kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fsdfsdf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis apua millanen kuva naisista välittyy parin kommentoijan tekstistä. "Koska mies haluaa välttää riitelyä" Nainenko sitten siitä nauttii? Miksi ihmeessä nainen tahtoisi väkisin riitaa vääntää, huutaa ja tapella? Eikö ne naiset oikeesti puhu ja keskustele aivan normaalisti?
Tai että 95% tilanteista on naisen vika. Siis millasia suhteita teillä on? Eikö oikeesti voisi ottaa vastuuta omista teoistaan yhtään enempää kuin 5%.
Millaisina olentoina te oikein näette naiset, jos kuvittelette että se nauttii riitelystä, tappelusta, toisen mollaamisesta ja lyttäämisestä. Voiko kukaan ihminen olla oikeasti onnellinen siinä tilanteessa, minkä väitätte naisen itselleen asettavan? Mikä on se hyöty, mikä ajaisi naisen näin onnettomaan suhteeseen ja tilanteeseen.
Itse olin suhteessa, jossa keskustelin mieheni kanssa usein niin kuin juttelisin työkaverille tai ystävälle. Vuosia kerroin miltä musta tuntuu ja mitä tahtoisin tapahtuvan. Mies ei jostain syystä ottanut mua tosissaan. Eron jälkeen sanoi mulle näin. Ei ottanut tosissaan, vaikka usein puhuin ja yritin kaikkeni perustellakseni asian ymmärrettävästi. Se satutti eniten.
Mikä sitten sai mut eroamaan? Kerran pinna katkesi. Olin 4 vuotta jo kertonut, etten voi hyvin, ilman että mies kuunteli. Huusin vihasena vuosien tuskan. Mies kuunteli ja vihdoin otti mut tosissaan.
Tässä vaiheessa päätin erota, koska en tahdo suhdetta, jossa mun on huudettava, jotta toinen kuuntelee. En tykkää huutaa, en lähde siihen. Jätin miehen. Mies oli totaalisen yllättynyt "kun meillä meni niin hyvin" ja "mikset koskaan kertonut mulle". Helvetti. Vuosia yritin. Sanoi ettei tiennyt mun olevani tosissani....Miehellä ja naisella on ilmeisesti sitten kovin eri käsitykset siitä, mikä parisuhteessa on tärkeää. Minulle kävi kerran samoin, että koin eron tulleen aivan puskista, koska en ollut ymmärtänyt että asia josta välillä vähän riideltiin oli naiselle niin tärkeä, että hän lopulta eroaisi sen takia. Minä en ymmärrä sitä, että pienet nahinat voisivat johtaa koko suhteen päättymiseen, minusta niitä on kaikissa suhteissa. Minulle täytyy tehdä selväksi, että tässä on erokynnys ylittymässä jos asia ei muutu. Katson muita perheitä, joissa selvitään alkoholismista, väkivallasta tai pettämisestä ja niihin liittyvistä valtavista riidoista. Minut taas jätetään pienten nahinointien takia yhtäkkiä ja varoittamatta.
Miksi ajattelit naisen "vähän riitelevän" kyseisestä asiasta? Koska on kuukautiset tulossa tai töissä stressiä ja johonkin se kiukku pitää purkaa? Ihan tulevia suhteitasi ajatellen tiedoksi, että kun nainen sanoo sinulle ensin nätisti jostain asiasta ja sitten riitelee siitä samasta asiasta, hän toivoo kyseiseen asiaan muutosta. Asia on todennäköisesti hänelle tärkeä, muuten hän ei lähtisi siitä riitelemään.
Kiinnostaisi kuulla, mikä asia teillä oli kyseessä!
Juu, tuon asian otin kyllä opikseni tuosta suhteesta. Sen verran sattui se menetys. Mutta se tuli shokkina, että nainen ei etukäteen ota eron mahdollisuutta esille, vaan pitää vain omaa näkymätöntä laskuriaan ja tarkkailee tilannetta. Sitten jossain vaiheessa pudottaa pommin että aika loppui, lähden nyt. Sillä selvä, ei mitään mahdollisuutta korjata. Minä luulin että meillä oli niin vahva tunnepohja ja halu, että selvittäisiin ihan mistä vaan. Mutta joo, olisi varmaan pitänyt tajuta itsekin. En halua tarkemmin kertoa, tiedä vaikka joku tunnistaisi ja ei ollut tarkoitus ruveta retostelemaan täällä enempää.
Miksi et kertoisi hänelle, että otit onkeesi? Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Kyllä siinä tilanteessa voi olla, jos eropäätös on jo tehty. Lainaamasi tyyppi sanoo, että ero tuli hänelle yllätyksenä, mutta toisaalta näitähän on paljon, että ensin koko suhteen ajan sikailtu ja kun ero tulee, niin se tuleekin "ihan puun takaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: Tasa-arvoinen kulttuuri ("koska minäkin käyn töissä, haluan että mies hoitaa puolet kotitöistä") yhdistettynä siihen että netti/pelit tarjoavat miehelle aivan liian helpon keinon paeta vittumaista todellisuutta.
Nykyisessä suomalaisessa yhteiskunnassa on hyvin vaikea pitää yllä tasapainoista ja toimivaa parisuhdetta, koska roolimallia sellaiseen ei näe oikein missään.
No, meillä minä olen hoitovapaalla, mutta teen miehen vaoaapäivinä välillä keikkatyötä.
Kun mies tulee töistä, odottaa häntä valmis ruoka, tiskit koneessa, pyykkiä pesty ja ylipäätään yleissiisteys.
Kun itse tulen kotiin töistä, ei yksikään tiski ole mennyt vahingossakaan tiskikoneeseen, pyykkiä ei pesty ja olohuone näyttää kuin siellä olisi räjähtänyt pommi. Ruoan tekee nykyään, koska pakkohan se lapsi on syöttää.
Kyllähän sitä paljon ajatuksia käy kun työpäivän jälkeen alkaa hoitamaan vielä lisäksi niitä kotitöitä, jotka kotona oleva voisi hoitaa toisen ollessa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin herää kysymys minkä APtä vaivaa? Katkeruus?
En tiedä onko Ap;n linjoilla kun avauksestaan on aikaa jo muutama vuosi mutta vastaan hänen puolestaam koska tämä ilmiö ei ole juurikaan hävinny avauksen jälkeen.
Sanosin, että en miehemä ole katkaroitunut mutta useamman kerran asia on turhauttanut mutta saanut myös ajattelemaan, että olenko mahd. itsekin vaaran vyöhykkeessä. Kun ei kai ole selitettävissä sekään, että kukaan oikeasti fiksu ja oman -arvonsa tunteva suomalainen nainen asettuisi parisuhteeseen mies vauvan kanssa.
Tosin sanoen jotain ihmeellsitä tapahtuukin luultavastikin vasts sen jälkeen kun tämä suhde on muodostunut. - Vaan käykö minullekin niin. Toivottavasti ei.
Joskus heikoilla hetkilläni on kyllä myös saattanut hetkellisesti käväistä erinomasien rajallisessa ja ahtaassa mielessäni, että onko syy merkittvimmistä syistä vuosia kestäneelle sinkkuudelleni siinä, että olen liian itsenäinen ja omatoiminen on liian vähän sellaisia asioita ja velvotteita joihin nimenomaisesti tarvitsisin naista, siis ikään kuin nainen olisi minulle jokin tarvekalu tai ongelmieni poistaja. No ei se tietenkään näin voi olla,
Mutta toisaalta toisin päin se voi olla. Minulla (,eikä monella muullakaan miehellä) ole tarpeeksi annettavaa naiselle, jotta heidän kannattaisi valita kaltaiseni kanssa parisuhde, koska kokevat elämänsä sinkkuna kyllin hyväksi; tai ainakin niin hyväksi, ettei heidän kannata ottaa riskiä, jolleivat usko olevansa aivan vakuuttuenita miehestäö ja siitä, mitä mies saattaisi hänelle tarjoata. (- Tässäkin mielessä miesvauvat ovat kyllä käsittämätön ilmiö).
Vierailija kirjoitti:
No ei todellakaan tuo rahaa yhtään sen enempää kun minä. Sekin on miesvauvuutta, ettei saa suuta auki jos puoliso sisustaa siten ettei tykkää. Joko sanoo ajoissa, tai sitten on tyytyväinen. Etenkin jos olisi niin että miehellä olisi enemmän rahaa, miksi ihmeessä hän ei sitten sisusta sellaista missä itse viihtyy?
No koska miesvauva ei voi, kun se on vauva, eikä uskalla sanoa "äidille" vastaan. Sitten seuraavaksi se ihmettelee miksei peitto heilu. No siksi, ettei nainen ole pedofiili, ei kiinnosta seksi "äidin pikku apulaisen" kanssa.
Nojoo monet naiset kavahtaa erimielisyyttä ja sanoo sitä riidanhaastamiseksi et mitä sä riitelet ja miehet kavahtaa ehkä enempi konfliktei ja mukautuu ja sit toussoutuu ku joutuu liikaa miettiin sanomisiaan tule sellanen lukko päälle joka sitten ryypyn aikana saa sanomaan kaikki ulos sillain kertarysäyksenä. Vaik pitäis pystyy keskusteleen ihan normaalisti koko ajan mistä vain normaalisti ottamatta sitä jonain haastona tai kilpaoluna ja järkyty erimielisyydestä et räjähtää ja ottaa agressiivisen otteen kumppaniaan kohtaan. Sillain et uskaltaa sanoa ja jutella mistä vain se on hauskaa aina bälilläkin. Ja sit ei verisesti loukkaannu jos vain kysyy jotain muka hassua tai muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoisin, että kaikki ap:n mainitsemat laiskat taikinat saisivat tämän viestin ja älyäisivät ottaa itseään niskasta kiinni. Lakkaisivat olemasta sellaisia vässyköitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahahahaha!!!!! Miehistä on tullut akkoja! Mekot vaan päälle ja punaa huuliin jokaselle miesvauvalle! 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin herää kysymys minkä APtä vaivaa? Katkeruus?
Niinpä. Ymmärtäis, jos olis itsellä kokemusta tällaisesta suhteesta ja sitten varottelisi muita. Mutta jos/kun on tarve vain sivusta huudella, niin johonkin omaan tunne-elämän varjoon toisen käytös silloin osuu? Mitä omaa kokemusta peittelee toisia mollaamalla?
Katkeruus, ettei itse uskalla rakastua?
Vierailija kirjoitti:
Hahahahaha!!!!! Miehistä on tullut akkoja! Mekot vaan päälle ja punaa huuliin jokaselle miesvauvalle! 🤣🤣🤣
Ei ole, perinteiset akat ovat tarmokkaita ja aikaansaavia eivätkä vätystele.
En missään tapauksessa avioituisi.
Exä otti ja lähti aikanaan. Nykyinen vaimo ei vätystelyä ja huonoa käytöstä katsellut vaan piti puolensa. Aika pitkä oli koulutus ja vaikeakin minun osaltani. Pariterapiassakin käytiin aikanaan, mutta luullakseni olen nyt kelpo mies kun ei ole rouva kamojaan pakannut 20 vuoteen ja on tietääkseni liittoon tyytyväinen.
t. Ex-miesvauva
-Näinhän se on. Kuin ihmeen kaupalla aikuiseksi elänyt ihminen, joka kykenee oppimaan vain omista virheistään, on debiilin tasolla. Ei ihme, että tällainen tyyppi tarvitsee jatkuvasti tukitoimia ja valvontaa...