Miesvauvat parisuhteessa

T i r sk !

.

fsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis apua millanen kuva naisista välittyy parin kommentoijan tekstistä. "Koska mies haluaa välttää riitelyä" Nainenko sitten siitä nauttii? Miksi ihmeessä nainen tahtoisi väkisin riitaa vääntää, huutaa ja tapella? Eikö ne naiset oikeesti puhu ja keskustele aivan normaalisti?

Tai että 95% tilanteista on naisen vika. Siis millasia suhteita teillä on? Eikö oikeesti voisi ottaa vastuuta omista teoistaan yhtään enempää kuin 5%.

Millaisina olentoina te oikein näette naiset, jos kuvittelette että se nauttii riitelystä, tappelusta, toisen mollaamisesta ja lyttäämisestä. Voiko kukaan ihminen olla oikeasti onnellinen siinä tilanteessa, minkä väitätte naisen itselleen asettavan? Mikä on se hyöty, mikä ajaisi naisen näin onnettomaan suhteeseen ja tilanteeseen.

Itse olin suhteessa, jossa keskustelin mieheni kanssa usein niin kuin juttelisin työkaverille tai ystävälle. Vuosia kerroin miltä musta tuntuu ja mitä tahtoisin tapahtuvan. Mies ei jostain syystä ottanut mua tosissaan. Eron jälkeen sanoi mulle näin. Ei ottanut tosissaan, vaikka usein puhuin ja yritin kaikkeni perustellakseni asian ymmärrettävästi. Se satutti eniten.

Mikä sitten sai mut eroamaan? Kerran pinna katkesi. Olin 4 vuotta jo kertonut, etten voi hyvin, ilman että mies kuunteli. Huusin vihasena vuosien tuskan. Mies kuunteli ja vihdoin otti mut tosissaan.

Tässä vaiheessa päätin erota, koska en tahdo suhdetta, jossa mun on huudettava, jotta toinen kuuntelee. En tykkää huutaa, en lähde siihen. Jätin miehen. Mies oli totaalisen yllättynyt "kun meillä meni niin hyvin" ja "mikset koskaan kertonut mulle". Helvetti. Vuosia yritin. Sanoi ettei tiennyt mun olevani tosissani....

Miehellä ja naisella on ilmeisesti sitten kovin eri käsitykset siitä, mikä parisuhteessa on tärkeää. Minulle kävi kerran samoin, että koin eron tulleen aivan puskista, koska en ollut ymmärtänyt että asia josta välillä vähän riideltiin oli naiselle niin tärkeä, että hän lopulta eroaisi sen takia. Minä en ymmärrä sitä, että pienet nahinat voisivat johtaa koko suhteen päättymiseen, minusta niitä on kaikissa suhteissa. Minulle täytyy tehdä selväksi, että tässä on erokynnys ylittymässä jos asia ei muutu. Katson muita perheitä, joissa selvitään alkoholismista, väkivallasta tai pettämisestä ja niihin liittyvistä valtavista riidoista. Minut taas jätetään pienten nahinointien takia yhtäkkiä ja varoittamatta.

Miksi ajattelit naisen "vähän riitelevän" kyseisestä asiasta? Koska on kuukautiset tulossa tai töissä stressiä ja johonkin se kiukku pitää purkaa? Ihan tulevia suhteitasi ajatellen tiedoksi, että kun nainen sanoo sinulle ensin nätisti jostain asiasta ja sitten riitelee siitä samasta asiasta, hän toivoo kyseiseen asiaan muutosta. Asia on todennäköisesti hänelle tärkeä, muuten hän ei lähtisi siitä riitelemään.

Kiinnostaisi kuulla, mikä asia teillä oli kyseessä!

Vierailija kirjoitti:

fdasdafsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis apua millanen kuva naisista välittyy parin kommentoijan tekstistä. "Koska mies haluaa välttää riitelyä" Nainenko sitten siitä nauttii? Miksi ihmeessä nainen tahtoisi väkisin riitaa vääntää, huutaa ja tapella? Eikö ne naiset oikeesti puhu ja keskustele aivan normaalisti?

Tai että 95% tilanteista on naisen vika. Siis millasia suhteita teillä on? Eikö oikeesti voisi ottaa vastuuta omista teoistaan yhtään enempää kuin 5%.

Millaisina olentoina te oikein näette naiset, jos kuvittelette että se nauttii riitelystä, tappelusta, toisen mollaamisesta ja lyttäämisestä. Voiko kukaan ihminen olla oikeasti onnellinen siinä tilanteessa, minkä väitätte naisen itselleen asettavan? Mikä on se hyöty, mikä ajaisi naisen näin onnettomaan suhteeseen ja tilanteeseen.

Itse olin suhteessa, jossa keskustelin mieheni kanssa usein niin kuin juttelisin työkaverille tai ystävälle. Vuosia kerroin miltä musta tuntuu ja mitä tahtoisin tapahtuvan. Mies ei jostain syystä ottanut mua tosissaan. Eron jälkeen sanoi mulle näin. Ei ottanut tosissaan, vaikka usein puhuin ja yritin kaikkeni perustellakseni asian ymmärrettävästi. Se satutti eniten.

Mikä sitten sai mut eroamaan? Kerran pinna katkesi. Olin 4 vuotta jo kertonut, etten voi hyvin, ilman että mies kuunteli. Huusin vihasena vuosien tuskan. Mies kuunteli ja vihdoin otti mut tosissaan.Tässä vaiheessa päätin erota, koska en tahdo suhdetta, jossa mun on huudettava, jotta toinen kuuntelee. En tykkää huutaa, en lähde siihen. Jätin miehen. Mies oli totaalisen yllättynyt "kun meillä meni niin hyvin" ja "mikset koskaan kertonut mulle". Helvetti. Vuosia yritin. Sanoi ettei tiennyt mun olevani tosissani....

Miehellä ja naisella on ilmeisesti sitten kovin eri käsitykset siitä, mikä parisuhteessa on tärkeää. Minulle kävi kerran samoin, että koin eron tulleen aivan puskista, koska en ollut ymmärtänyt että asia josta välillä vähän riideltiin oli naiselle niin tärkeä, että hän lopulta eroaisi sen takia. Minä en ymmärrä sitä, että pienet nahinat voisivat johtaa koko suhteen päättymiseen, minusta niitä on kaikissa suhteissa. Minulle täytyy tehdä selväksi, että tässä on erokynnys ylittymässä jos asia ei muutu. Katson muita perheitä, joissa selvitään alkoholismista, väkivallasta tai pettämisestä ja niihin liittyvistä valtavista riidoista. Minut taas jätetään pienten nahinointien takia yhtäkkiä ja varoittamatta.

Et voi olla tosissasi! Lue uudestaan oma viestisi, aloita vikasta lauseesta. VAROITTAMATTA jätettiin vaikka vuosia nahistiin? Eiköhän ne riidat ole sitä varoittamista. Mikä olisi sun mielestä ollut parempi tapa? Uhata joka kerta eka erolla ja sitten sinä kuuntelisit?

Ei, riidat eivät todellakaan ole varoittamista erosta, varsinkin kun ne aina sovitaan ja elämä jatkuu. Kyllä, todellakin olisi ollut syytä tehdä selväksi, että tästä tulee ero, eikä asiaa sovita ja mennä eteenpäin kuten aina ennenkin. Ajattelevatko naiset ihan tosissaan, että jokaisessa nahinassa on syytä olettaa että ero on tulossa? Sitten en enää ihmettele avioerotilastoja. Miksi se ero ei sitten tule kuitenkaan niistä riidoista, missä heitellään tavaroita ja puukotellaan kun ryyppyputkessa tulee huono käänne? Niistä voisi ehkä eroa jotenkin uumoilla, mutta ei, niiden miesten rinnalla pysytään loppuun asti. Ei teistä ota selvää.

Läheisriippuvaiset deekut pysyy yhdessä, onko siinä jotakin ihailtavaa?

Jatkuva riita samasta asiasta on indisio erosta. Nykyaikana miesvauva tulee jätetyksi, se on oletusarvo, ei se että nainen passaa aikuista vauvaa.

Kun naiset kerran vaativat niinkin mahdottomia asioita kuten edes jonkinlaista tasapuolisuutta kotitöissä, niin eikö se ole vaan hyvä elää yksin. Saa ihan rauhassa pelata pleikkaa paskaisessa kämpässä.

Järjestään naiset kertovat että on parempi elää yksin kun sellaisen miehen kanssa, joka on kuin yksi lapsista.

No joo, mutta nyt alkaa mennä jo asiat sekaisin koska minun kohdallani riidat eivät johtuneet kotitöistä. Jättäydyn pois keskustelusta tässä kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

gfdfsss kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gdfgsdfgsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Aloittajan asenne on ruma ja aihe on tehty lähinnä pilkkaamistarkoituksessa. Sellaisia ei olekaan kuin "miesvauvat". On olemassa miehiä jotka ovat aktiisia ja niitä jotka ovat passiivisia. Jos nainen ottaa puolisokseen miehen joka on suhteen alusta lähtien passiivinen, on vika 100% naisen oma! Jos on passiivisen kelpuuttanut, sitten passiivisen kanssa eläköön, ei ole yhtään varaa valittaa.

Jos taas mies on suhteen alussa aktiivinen ja muuttuu suhteen aikana passiiviseksi, syyt löytyvät parisuhteesta! Se ei ole mikään asia mikä vain tapahtuu, vaan syy/seuraus ketju on sen nähtävillä jolla on ymmärrystä nähdä nenäänsä pitemmälle.

Väitän että suurimmassa osassa tapauksista, jopa 95%:ti vika on naisessa! Miehet ajattelevat hyvin suoraviivaisesti ja käytännönläheisesti. Jos nainen päsmäröi suhteessa, miehet, vaikka he voisivat nujertaa naisen lähes sormia napsauttamalla, eivät sitä kuitenkaan tee. Mies ei halua riitaa vaan luonnostaan ennemminkin väistyy. Mitä enemmän nainen päsmäröi, sitä enemmän mies väistyy. Lopulta ollaan tilanteessa jossa nainen valittaa että mies ei tee mitää ja hän tekee kaiken!

Nainen on alun alkujaan halunnut päteä ja ottaa hommat hoitaakseen, suomeksi lakaissut miehen syrjään, johon mies suostuu, ei heikouttaan, ja ihan tietoisella päätöksellä, välttääkseen taistelun naisen kanssa. Näin nainen on saantu vallan perheessä, vallan jota on toivonut, mutta loppujen lopuksi nainen, vaikka on saanutkin haluamansa, ei ole saanut mitään mitä olisi toivonut.

Naisille vihjeeksi että antakaa sen miehen olla oma itsensä ja tehdä asiat omalla tavallaan. Ei pienintäkään arvostelua tai neuvomista saatia asiaan puuttumista. Arvostakaa ja kunnioittakaa, vaikka siihen ei aina syytä olisikaan. Näin mies ei tee päätöstä vetäytyä ja hän pysyy onnellisena ja aktiivisena osapuolena parisuhteessa. Pahin asia minkä nainen voi miehelle sanoa on: MINÄ NÄYTÄN MITEN SE TEHDÄÄN!!! Tämän jälkeen nainen saakin tehdä sitten hommansa kuten parhaaksi näkee!

Kukaan mies ei moista katsele eikä ryhdy asian takia riitelemään vaan väistyy. Väitän että lähes poikkeuksetta ne naiset jotka sanovat että mies muuttui suhteen aikana saamattomaksi, ovat itse syyllisiä tilanteeseen. Miestä ei tarvitse nolata tai häpäistä kuin kerran tai pari ja tämä lumipallo alkaa vieriä rinnettä alas, koko ajan kasvaen ja kasvaen. Suurin osa naisista ei vain edes ymmärrä että se todellinen syyllinen tilanteeseen löytyykin sieltä peilin edestä...

AMEN! Näin se on ja näin se tulee menemään. Harmi, että en itse osaa kirjoittaa näin loistavaa tekstiä. Valitettavasti teksti on kuitenkin turha. Suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Sisältöön puuttumatta; mikään teksti ei ole loistava tuolla määrällä huutomerkkejä.

Aivan kuten sanoin: suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Se missä en ole alkuperäisen kanssa samoilla on tämä ''95% naisten vika'' kohta. Kuulostaa liian syyttävältä neuvovaan tekstiin, mutta ehkä tässä painaa hänen oma kokemus.

Minusta (nainen) tuo teksti on yleistyksessään varsin aliarvioiva kaikkia miehiä kohtaan, ikään kuin miehillä ei olisi lainkaan sosiaalisia taitoja tai tunneälyä ja mies olisi herkkä mimosa, jolla ei ole mitään vastuuta omasta toiminnastaan. "Nainen, tee näin, tai mies tekee näin. Mies voisi tehdä toisellakin tavalla (nujertaminen), mutta ei tee, koska nainen". Anteeksi nyt, mutta tuo saa miehet vaikuttamaan aika idiooteilta. Onneksi tosielämässä on aina kyse yksilöistä, joista monet saavat myös suunsa auki. Sillä tavalla ne ongelmat ratkeavat, kommunikoimalla.

Koitan esimerkilläni avartaa katsettasi. Jos olen vaikka paistamassa lettuja/tiskaamassa/siivoamassa ja yhtä äkkiä naiseni pamahtaa paikalla sanoo: ei näin, ei näin, minä teen aina näin, ja alkaa tekemään asiaa. Kukaan mies ei nostaisi tästä meteliä, koskaan kellekään miehelle ei ole niin tärkeää, millä rätillä se pöytä pyyhitään tai paljon sitä fairya käytetään. Mies ajattelee ''okei, hoida sinä tämä''. Seuraavalla kerralla mies ajattelee ''vaimo hoitaa, hänelle se oli tärkeä''. Tämä alkuperäisen kirjoittajan esimerkki toimii juuri näin ja juuri tällaisissa  arkisissa asioissa. Mielestäni on typerää väittää, että olisi idiootti, jos ei jaksa alkaa kinastelemaan tällaisissa asioissa. Jos häädätte aina sen miehen pois ja teette itse omalla tavallanne lopputulos on se, että se mies ei enää vaivaudu tekemään mitään. Anna vielä yhden omakohtaisen kokemuksen. Minä pyyhin pöydän. Naiseni tulee paikalle pyyhkii pöydän uudestaan, koska se ei ollut hänen mielestään tarpeeksi puhdas. Alanko raivoamaan, että minusta pöytä oli tarpeeksi puhdas ja aiheutan turhan riidan, vai olenko hiljaa ja jätän pöydän pyyhkimisen ensikerralla naiselle.

Tämä esimerkki toimii täydellisesti juuri näihin pieniin arkisin asioihin. Sinun väittämäsi pitävät paikkaansa, jos kysymys on elämän suurimmista kysymyksistä  lapsen hankinnasta tai naimisiin menosta. Harmittaa vain, että mammat alapeukuttavat ja ignooravat tämän ja jatkavat miesvauvansan ihmettelemistä

Ensi kerralla pyyhit sen pöydän kunnolla, etkä jätä niitä kuivuneita kahvitahroja pyyhkimättä? Onnistuuko mitenkään mieheltä tällainen? 

Toivon, että olet provo. Muuten liian katkera avioliitoon/parisuhde markkinoille

Tulkitsenko oikein tämän kommenttisi, eli mieheltä ei onnistu niiden kahvitahrojen pyyhkiminen? Miehelle tärkeintä on se, että tuli liu'utettua rättiä pöydän pintaa pitkin, mutta ihan sama, vaikka tahroja jäikin. Ei ihme, että miehet eivät ymmärrä siivoamista, kun eivät ymmärrä, mitä sillä on tarkoitus saavuttaa. Se ei ole vain rätin heiluttelua näön vuoksi, vaan siinä on ideana lopputulos. Sama pätee niihin tiskeihin. Se, että hulautat lautasta kylmässä vedessä, ei saa aikaan sitä toivottua lopputulosta eli puhdasta lautasta. Pointti ei ole siis se hulauttaminen, vaan se lopputulos. 

Ei, vaan päinvastoin, Mies ymmärtää päämäärän ja lopettaa sitten kun se silmin nähden on saavutettu. Nainen taas näkee edelleen otian mystistä näkymätöntä likaa, tai sitten rättiä pyöritettiin väärään suuntaan, joten feng shui meni ihan väärin. Täytyy tehdä uudestaan. Ei kai tuossa muuten mitään ongelmaa olisikaan ja siitä se helvetinmoinen turhautuminen ja lopulta passivoituminen syntyy. Älä nyt miehiä ihan niin uunoina pidä, etteivätkö ymmärtäisi mikä on likaa ja mikä ei.

Miehet eivät ole uunoja, mutta nainen on niin tyhmä, että rätin pyörityksen takia pilaisi muuten hyvän suhteen? MIKSI

miksi teidän mielestä nainen tahtoo väkisin tehdä asioista hankalia? Voisiko olla että siinä on kuitenkin jokin syy taustalla. Ei naiset ole niin erilaisia olentoja kuin miehet, että ilman syytä raivoavat. Tai tahtoisivat riidellä.

No nyt on hyviä kysymyksiä. Vielä kun niihin saisi vastauksia.

Onko tuo nyt mikään ihme, että naiset ailahtelevat ja äksyilevät milloin mistäkin. Tässähän on taustalla biologiakin. Jos satut itse suuttumaan moisesta ja sanot suorat sanat, muistaa nainen sen iät ja ajat. Hän kerää tuota (paska)kuormaa reppuunsa unohtaen omat mäkätyksensä valistuneesti. Ja kun se paskareppu on täynnä seuraa ero. Näinhän tuossakin on käynyt.

Miesten tulee suodattaa ne naisen milloin mistäkin johtuvat äksyilyt ja kohdella tätä sen mukaan. Kuin lapsosta. Näin parisuhde kukoistaa!

Tuo pitää varmaankin paikkansa jollain tasolla. Nainen kaipaa kai sellaista tasaista miestä, joka ei hermostu mistään. Minä olen siinä epäonnistunut. En osaa pitää sitä sisälläni, jos joku asia raivostuttaa.

Vierailija kirjoitti:

gfhdfgh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dfsdfasd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jotenkin ymmärrä, miten naiselta kyllä onnistuu oman kodin ja lasten hoitaminen, vaikka joku mies olisi sohvalta käsin huutelemassa typeriä neuvoja, miten pitää pyykit ripustaa (jota itse ei tee koskaan) tai vauvaa imettää. Kun ne on semmoisia aikuisten hommia, jotka nyt vaan pitää hoitaa, vaikka joku huutelisikin.Mutta miesihmisen pitäisi suunnilleen antaa vessaharjalla tiskipöytiä pestä, eikä saa ilmekään värähtää, koska muuten on mies tullut häpäistyksi, eikä voi tehdä ainuttakaan kotihommaa ikinä. Ei tässä suhteessa, eikä missään tulevassa.Kotihommat nyt kuitenkin ovat aika yksinkertaisia oppia, niitä tehdään, vaikka ei olisi kukaan arvostamassa, kunnioittamassa, kiittämässä tai mitalein koristelemassa. Niitä tehdään ihan sen takia, kun asutaan siinä kodissa ja ollaan aikuisia ihmisiä.

Johtuu varmaan siitä, että mies ei ole niin neuroottinen siivouksen suhteen, että kokisi että naisen tekemiä hommia pitäisi jatkuvasti arvostella. On tarpeeksi siistiä ja varmasti ylikin. Naiselle taas ei riitä se mikä miehelle riittää, joten kun mies yrittää osallistua niin riita on valmis.

Mutta kun naiselle riittää palanut paisti se ei riitäkään miehelle, miksi ei? Miksi mies vaatii hyvin valmistettua ruokaa, miksei kelpaa naisen mielestä ihan tarpeeksi hyvin valmistettu, mitä nyt pikkuisen paloi.

Joko kummallakin on lupa hutiloida, tai ei kummallakaan.

Hahah, jos jollekin riittää palanut paisti niin nainen se ei ole, se on fakta. Mutta nyt mennään jo niin sivuraiteille että rytisee.

Mikä fakta? Naiselle paisti on ihan sama, koska nainen syö salaattia joka tapauksessa, onnistuipa paisti tai ei, on sanottu monta kertaa. Paisti on tässä esimerkissä naiselle yhtä yhdentekevä kun likainen pöytä miehelle. Pointti ei ole pöytä eikä paisti, vaan se että miksi toisen pitää tehdä kotitöitä (ruokaa) hyvin, kun kerran toinen voi ihan vapaasti "yrittää siivota" ja tehdä huonosti. Vuodesta toiseen, oppimatta yhtään paremmaksi.

Miksi siis naista ei tarvitse kehua kun se edes yrittää (vaikka lopputulos on huono), kuten miestä miesvauvan mukaan tulee kehua ja rohkaista? Tai miesvauva menee lukkoon, eikä enää tee mitään.

No paisti on sitten väärä vertauskohta, jos nainen ei sitä syö muutenkaan. Pitääkö pöydästäkin sitten jättää vain se naisen kohta tahmaiseksi? Kai tässä väitellään nyt loppujen lopuksi siitä, että siivoaako mies tahallaan huonosti, vai eikä vain osaa olla niin tarkka kuin nainen. Niin minä sen ainakin ajattelin, mutta jos lähdetään siitä että mies hutiloi tahallaan niin se on sitten eri keskustelu johon en ole vielä ottanut kantaa. Tämä nyt menee jo niin älyttömäksi muutenkin, että tämän voi hyvin kuvitella sinne riitaparin kotiin ihan oikeasti tapahtuvaksi riidaksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiskohan tuossa lapsensaannin yhteydessä yhtäkkiä vauvaantumisessa olla kyse hormoneista? Miehillähän tuolloin yleensä testosteronitasot alenevat, ehkä joillakin liikaa?

Aika moni oireista sopii kyllä kuvaan, mm. aloitekyvyttömyys, apaattisuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus ja ärtyneisyys.

Miehen kroppa ei tiedä yhtään mitään lapsen syntymästä.

Eihän tässä niin väitettykään, vaan että miten tutkitusti lapsen syntymä vaikuttaa miehen omiin hormonitasoihin. Ehkä se onkin niin, ja siksi miehen pitää syntymän jälkeen häipyä muualle, jotta miehisyys säilyy.

Onneksi ei ole enää miesvauvaa, vaan mies.

Toi kiinnostaisi kuulla, että kun miehelle tulee ero ihan puskasta vaikka on ollut riitaa monta kertaa, niin mitä se riita oli? Vai eikö ole väliä, miltä naisesta on tuntunut?

Vierailija kirjoitti:

fasdasdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis apua millanen kuva naisista välittyy parin kommentoijan tekstistä. "Koska mies haluaa välttää riitelyä" Nainenko sitten siitä nauttii? Miksi ihmeessä nainen tahtoisi väkisin riitaa vääntää, huutaa ja tapella? Eikö ne naiset oikeesti puhu ja keskustele aivan normaalisti?Tai että 95% tilanteista on naisen vika. Siis millasia suhteita teillä on? Eikö oikeesti voisi ottaa vastuuta omista teoistaan yhtään enempää kuin 5%.Millaisina olentoina te oikein näette naiset, jos kuvittelette että se nauttii riitelystä, tappelusta, toisen mollaamisesta ja lyttäämisestä. Voiko kukaan ihminen olla oikeasti onnellinen siinä tilanteessa, minkä väitätte naisen itselleen asettavan? Mikä on se hyöty, mikä ajaisi naisen näin onnettomaan suhteeseen ja tilanteeseen.Itse olin suhteessa, jossa keskustelin mieheni kanssa usein niin kuin juttelisin työkaverille tai ystävälle. Vuosia kerroin miltä musta tuntuu ja mitä tahtoisin tapahtuvan. Mies ei jostain syystä ottanut mua tosissaan. Eron jälkeen sanoi mulle näin. Ei ottanut tosissaan, vaikka usein puhuin ja yritin kaikkeni perustellakseni asian ymmärrettävästi. Se satutti eniten.Mikä sitten sai mut eroamaan? Kerran pinna katkesi. Olin 4 vuotta jo kertonut, etten voi hyvin, ilman että mies kuunteli. Huusin vihasena vuosien tuskan. Mies kuunteli ja vihdoin otti mut tosissaan.Tässä vaiheessa päätin erota, koska en tahdo suhdetta, jossa mun on huudettava, jotta toinen kuuntelee. En tykkää huutaa, en lähde siihen. Jätin miehen. Mies oli totaalisen yllättynyt "kun meillä meni niin hyvin" ja "mikset koskaan kertonut mulle". Helvetti. Vuosia yritin. Sanoi ettei tiennyt mun olevani tosissani....

Miehellä ja naisella on ilmeisesti sitten kovin eri käsitykset siitä, mikä parisuhteessa on tärkeää. Minulle kävi kerran samoin, että koin eron tulleen aivan puskista, koska en ollut ymmärtänyt että asia josta välillä vähän riideltiin oli naiselle niin tärkeä, että hän lopulta eroaisi sen takia. Minä en ymmärrä sitä, että pienet nahinat voisivat johtaa koko suhteen päättymiseen, minusta niitä on kaikissa suhteissa. Minulle täytyy tehdä selväksi, että tässä on erokynnys ylittymässä jos asia ei muutu. Katson muita perheitä, joissa selvitään alkoholismista, väkivallasta tai pettämisestä ja niihin liittyvistä valtavista riidoista. Minut taas jätetään pienten nahinointien takia yhtäkkiä ja varoittamatta.

Siis asiasta riideltiin monta kertaa, mutta asia silti tuli ihan puskista? Kumpi? Vai luulitko että nainen riitelee huvikseen? Harvat ihmiset riitelevät ihan riitelyn ilosta.

Hyvä että jätettiin, ellei yhtään kiinnosta mitä toinen yrittää sanoa ei mitään syytä jatkaa yhdessä.

Mistä sait päähäsi, etten kuunnellut? Luuletko, että minua huvitti riidellä? Riidat puhuttiin ja sovittiin ja sitten elämä jatkui. Kunnes ei yhden kerran jälkeen enää jatkunutkaan. Yrittäkää nyt edes vähän lukea tekstejä, ennen kuin ryntäätte kimppuun. Vaikka eihän yhdessäkään naisessa ole ikinä mitään vikaa, tiedän.

Elämä jatkui, mutta niiden riitojen aiheisiin ei tullut mitään muutosta? Nainen kertoi toisensa jälkeen että näin ei toimi, hänen ei ole hyvä olla.  Ja mies jatkoi tyytyväisenä samaan malliin. Mitä pienempi se naisen toivoma muutos oli, sitä tyhmempi oli mies kun ei viitsinyt sitä muutosta tehdä.

Ja sitten tuli ihan yllätyksenä se ero, vaikka asiasta oli sanottu vaikka kuinka monta kertaa?

Ikävä kyllä mä tunnen monta tämmöistä, nainen on puhunut ongelmasta vuosikaudet. Ensin rauhallisesti, sitten tiukemmin, sitten epätoivoisesti huutaen. Ja mies ei ole kuunnellut sanaakaan, hänelle koko ero tuli ihan puskasta.

Mies on kai sitten ajatellut, että nainen puhuu huvikseen tai nauttii riidasta? Toinen vaihtoehto on, että naisen mielipiteellä tai onnellisuudella ei ole miehelle mitään väliä. Se on miesvauvan ajatustapa se, vauvat pelkästään vaativat, vauvat eivät pysty ajattelemaan muita kun omia tarpeitaan, vauvan maailmassa tärkeä on vain vauva itse.

Miesvauvalle riittää että hän itse on onnellinen, ihan sama miltä naisesta tuntuu. Ja sitten tulee ero ihan yllätyksenä?

No näin jälkikäteen ajateltuna on helppo sanoa, että kyllä, minun mokani siinä mielessä että en saanut aikaan sellaista muutosta mitä nainen kaipasi. Ainakaan sillä aikataululla millä olisi pitänyt. En ymmärtänyt, miten tärkeää se olisi hänelle ollut. Silti en ikinä olisi uskonut, että meidän seurustelu päättyy siihen ettei saada asioita sovittua. Ero tuli minulle täysin puskista, en ollut pitänyt sitä edes vaihtoehtona. Meillä kuitenkin oli perusasiat ja keskinäinen kunnioitus kunnossa. Ja rakastin ihan mielettömästi, mutta kuten hänkin totesi niin aina se ei riitä. Hänen onnellisuutensa oli tärkeää, mutta aliarvioin sitä että mitkä asiat olivat niitä oikeasti tärkeimpiä siellä kaikkien joukossa. Opinpahan läksyni, siitä ei ole epäilystä. En tosin tiedä, onko läksystä enää tässä elämässä hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

fddfgsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgfd kirjoitti:

Lentolääkäri kirjoitti:

Tuo oli just niin hyvin kirjoitettu, että kyllä mies sitä ruokaa tekisi, kunhan se vain kelpaisi! Mutta kun ota huomioon tuo ja en tykkää tuosta ja tuo on epäterveellistä eikä tuota noin kuulu valmistaa...

Ja ihan sama aika monessa kotihommassa. Eli "tee niin kuin haluat, kunhan se on minun tavallani tehty".

Mutta johan täällä joku mussukka sanoikin, että sitten täytyy erota. No niin kai sitten, kaikki eroon vaan. Miesvauvat nääntyy nälkään pleikkansa ääreen (en muuten itse pelaa) ja naiset säilyvät hengissä tomerina, tietävinä mutta tosimiehen puutteessa nääntyen.

Voi kuule, ei pleikkarimiehet mihinkään näänny, he pyöräyttävät itsellen vartissa jotain syötäväksi kelpaavaa ja jatkavat syömisen jälkeen. Ei siihen muita tarvita. Mies tyytyy aika vähään, jos se vain hänestä olisi kiinni.

Miksi pleikkamies sitten edes tahtoo suhteen? Mitä hän siltä odottaa. Jos mukavampaa on pelata ja nopeesti syödä yksin jotain, niin eihän naisen kanssa kannata yhdessä asua.

Niinpä, kun heti kättelyssä sanoo että mä haluan pelata pleikkaa paskaisessa kämpässä einespizzaa syöden, niin nainen tietää kiertää tämän tyypin kaukaa. Jos siitä huolimatta joku nainen jää roikkumaan, niin ihan naisen oma valinta ja vika.

Mutta ei, ne esittää aikuista kunnes luulevat saaneet naisen nalkkiin lapsella, sitten paljastetaan se todellinen luonne.

Ja miksi ei kelpaa palanut ruoka, kun kerran tahrainen pöytä on ihan ok? Samat säännöt molemmille, jos on ok tehdä huonosti, molemmilla pitää olla sama oikeus.

Koska tuo vertaus ontuu pahasti. Tahmainen pöytä täyttää edelleen kaikki pöydän tehtävät, mutta palanut ruoka on pilalla ja se on lisäksi tehty naisen toimesta tahallaan huonosti, ei vahingossa.

Palanut ruokakin täyttää edelleen tehtävänsä eli täyttää vatsan ja antaa energiaa. Onko sitä miellyttävää syödä? Ei ehkä, mutta tehtävänsä se täyttää yhtä hyvin kuin paskainen pöytäkin. Siltäkään ei ole miellyttävä syödä, mutta ajaa asiansa.

No riippuu kai palamisen asteesta. Mitä pahemmin palaa niin sitä pahemmin ravinteetkin häviävät, osahan häviää jo kypsyessä. Mutta ehkä tätä leikkiä on turha viedä enää pidemmälle, pointti on hukkunut joskus 500 kilometriä sitten ja nyt enää nahistellaan kuin kaksi toisiinsa lopullisesti kyllästynyttä ihmistä, jotka välittävät enää siitä että kumpi saa viimeisen sanan tässä turhassa vänkäämisessä.

Vierailija kirjoitti:

dwerwwe kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fddfgsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgfd kirjoitti:

Lentolääkäri kirjoitti:

Tuo oli just niin hyvin kirjoitettu, että kyllä mies sitä ruokaa tekisi, kunhan se vain kelpaisi! Mutta kun ota huomioon tuo ja en tykkää tuosta ja tuo on epäterveellistä eikä tuota noin kuulu valmistaa...Ja ihan sama aika monessa kotihommassa. Eli "tee niin kuin haluat, kunhan se on minun tavallani tehty".Mutta johan täällä joku mussukka sanoikin, että sitten täytyy erota. No niin kai sitten, kaikki eroon vaan. Miesvauvat nääntyy nälkään pleikkansa ääreen (en muuten itse pelaa) ja naiset säilyvät hengissä tomerina, tietävinä mutta tosimiehen puutteessa nääntyen.

Voi kuule, ei pleikkarimiehet mihinkään näänny, he pyöräyttävät itsellen vartissa jotain syötäväksi kelpaavaa ja jatkavat syömisen jälkeen. Ei siihen muita tarvita. Mies tyytyy aika vähään, jos se vain hänestä olisi kiinni.

Miksi pleikkamies sitten edes tahtoo suhteen? Mitä hän siltä odottaa. Jos mukavampaa on pelata ja nopeesti syödä yksin jotain, niin eihän naisen kanssa kannata yhdessä asua.

Niinpä, kun heti kättelyssä sanoo että mä haluan pelata pleikkaa paskaisessa kämpässä einespizzaa syöden, niin nainen tietää kiertää tämän tyypin kaukaa. Jos siitä huolimatta joku nainen jää roikkumaan, niin ihan naisen oma valinta ja vika.Mutta ei, ne esittää aikuista kunnes luulevat saaneet naisen nalkkiin lapsella, sitten paljastetaan se todellinen luonne.Ja miksi ei kelpaa palanut ruoka, kun kerran tahrainen pöytä on ihan ok? Samat säännöt molemmille, jos on ok tehdä huonosti, molemmilla pitää olla sama oikeus.

Koska tuo vertaus ontuu pahasti. Tahmainen pöytä täyttää edelleen kaikki pöydän tehtävät, mutta palanut ruoka on pilalla ja se on lisäksi tehty naisen toimesta tahallaan huonosti, ei vahingossa.

Ei, vaan vähän palanut ruoka on yhä ruokaa ja täyttää kaikki ruuan tehtävät, tulee maha täyteen. Likaisesta pöydästä voi saada vatsasairauden, toisin kun ylikypsästä lihasta.

Ihan samalla on hutiloinut kun on "vahingossa" jättänyt pöydän likaiseksi, ei ole kiinnostanut tehdä kunnolla, kun sulle on ihan sama, onko pöytä likainen. Mulle on ihan sama onko liha palanutta, syön salaattia joka tapauksessa. Molemmissa tapauksissa ei kiinnosta toisen mielipide pätkääkään. Ja se on suhteessa lopun alku.

Mutta miesvauva näkee vain omat tarpeensa, vauvat ovat itsekkäitä. Miesvauva vaatii että hänen tarpeensa täytetään, mutta ei vastavuoroisesti täytä naisen tarpeita, vauva kun ei ole mies.

Ei, palanut ruoka ei täytä ruuan kulinaristisia tehtäviä ja ravinnollisetkin vain osittain. Likaisesta pöydästä ei voi saada vatsasairautta, ei vaikka nuolisi pöytää, jota terve ihminen ei yleensä tee. Mutta tietenkään etä välitä lihasta kun et itse syö sitä vaan muut kärsivät, tulihan se naisellinen narsisimi sieltä kun vähän jaksoi odottaa.

Kyllä huono ruoka täyttää tarpeita siinä missä likainen pöytäkin. Likaisesta pöydästä voi siirtyä käsien kautta moni bakteeri, mm salmonella ja coli. Mutta ylikypsä liha on vaaratonta.

Tuossa joko molemmat on narsisteja tai ei kumpikaan, kumpikin piittaa vain siitä mikä häntä itseä  kiinnostaa. Molemmat toimivat väärin, mutta kun se miehelle pitää miesvauvan mukaan olla sallittua.

Eikä miestä saa edes neuvoa, tai mies lannistuu eikä tee enää koskaan mitään.

Miksi sama ei päde naiseen, jos naiselle neuvotaan että ensi kerralla tee toisin sen paistin kanssa, niin heittääkö nainen silloin masentuneena hanskat tiskiin eikä kokkaa enää koskaan mitään, vaan vetäytyy ja lamaantuu? Ellei, niin miksi se olisi miehelle sallittua?

Eihän se olekaan, ja yksi tärkeä pointti onkin juuri tuo. Ei mies arvostele naisen tapaa tehdä noita asioita. Ei koskaan. Miksi arvostelisi? Ja joo, varmasti löytyy joku joka tuntee jonkun Peran joka arvostelee, mutta niitä on Suomessa viitisen kappaletta. Muut miehet ovat mukisematta tyytyväisiä, koska nainen osaa tehdä ne asiat paremmin ja nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

hgffghgf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fddfgsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fdgdfgfd kirjoitti:

Lentolääkäri kirjoitti:

Tuo oli just niin hyvin kirjoitettu, että kyllä mies sitä ruokaa tekisi, kunhan se vain kelpaisi! Mutta kun ota huomioon tuo ja en tykkää tuosta ja tuo on epäterveellistä eikä tuota noin kuulu valmistaa...Ja ihan sama aika monessa kotihommassa. Eli "tee niin kuin haluat, kunhan se on minun tavallani tehty".Mutta johan täällä joku mussukka sanoikin, että sitten täytyy erota. No niin kai sitten, kaikki eroon vaan. Miesvauvat nääntyy nälkään pleikkansa ääreen (en muuten itse pelaa) ja naiset säilyvät hengissä tomerina, tietävinä mutta tosimiehen puutteessa nääntyen.

Voi kuule, ei pleikkarimiehet mihinkään näänny, he pyöräyttävät itsellen vartissa jotain syötäväksi kelpaavaa ja jatkavat syömisen jälkeen. Ei siihen muita tarvita. Mies tyytyy aika vähään, jos se vain hänestä olisi kiinni.

Miksi pleikkamies sitten edes tahtoo suhteen? Mitä hän siltä odottaa. Jos mukavampaa on pelata ja nopeesti syödä yksin jotain, niin eihän naisen kanssa kannata yhdessä asua.

Niinpä, kun heti kättelyssä sanoo että mä haluan pelata pleikkaa paskaisessa kämpässä einespizzaa syöden, niin nainen tietää kiertää tämän tyypin kaukaa. Jos siitä huolimatta joku nainen jää roikkumaan, niin ihan naisen oma valinta ja vika.

Mutta ei, ne esittää aikuista kunnes luulevat saaneet naisen nalkkiin lapsella, sitten paljastetaan se todellinen luonne.

Ja miksi ei kelpaa palanut ruoka, kun kerran tahrainen pöytä on ihan ok? Samat säännöt molemmille, jos on ok tehdä huonosti, molemmilla pitää olla sama oikeus.

Koska tuo vertaus ontuu pahasti. Tahmainen pöytä täyttää edelleen kaikki pöydän tehtävät, mutta palanut ruoka on pilalla ja se on lisäksi tehty naisen toimesta tahallaan huonosti, ei vahingossa.

Ei, vaan vähän palanut ruoka on yhä ruokaa ja täyttää kaikki ruuan tehtävät, tulee maha täyteen. Likaisesta pöydästä voi saada vatsasairauden, toisin kun ylikypsästä lihasta.

Ihan samalla on hutiloinut kun on "vahingossa" jättänyt pöydän likaiseksi, ei ole kiinnostanut tehdä kunnolla, kun sulle on ihan sama, onko pöytä likainen. Mulle on ihan sama onko liha palanutta, syön salaattia joka tapauksessa. Molemmissa tapauksissa ei kiinnosta toisen mielipide pätkääkään. Ja se on suhteessa lopun alku.

Mutta miesvauva näkee vain omat tarpeensa, vauvat ovat itsekkäitä. Miesvauva vaatii että hänen tarpeensa täytetään, mutta ei vastavuoroisesti täytä naisen tarpeita, vauva kun ei ole mies.

Naisvauva ei hyväksy mitään muuta toimintatapa kuin omansa. Hän täyttää jatkuvalla siivoamisellaan vain omia neuroottisia tarpeitaan ja luonnollisella narsismillaan kuvittelee tekevän sillä itsestään tärkeän ja muiden hoitajan.

Nyt sulla on pahasti asiat sekaisin. Kuvailemasi sopii ehkä neurootikkoon, mutta naisvauva on asia erikseen. Naisvauva (kuten miesvauvakin) ei tee yhtään mitään sujuvan arjen eteen: ei kotitöitä, ei päätöksiä, ei huolehdi arjen pyörimisestä mitenkään eikä ota vastuuta kuten aikuinen ihminen.

Nyt käsitteet haltuun!!

Olet oikeassa, pahoittelut. Ärsyttää vaan tuo vauvattelu, kun puhutaan aikuisista ihmisistä joiden käytökselle löytyy aina jokin selitys ihan aikuisten maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

gfhdh kirjoitti:

Kyselylomake pakolliseksi kirjoitti:

Miesvauva. Niimpä. Kyllästyttää katsoa töistä tulevaa miestä, kun loppuillan istuu perseellään sohvalla ja tuijottaa puhelintaan. Kalsareita pitäis olla puhtaana, tai alkaa vinkuminen ja narina. Joka ilta kysyy:"onks seksii".

Kun on lapset hänen kanssaan hankkinut niin ei viitsis erota. En tiedä miten itse mahdollistan omalla käytöksellä tämän tilanteen. Hoidan kaikki lasten asiat, kodin siisteyden, ruuan. Ja käyn rankassa duunissa. Eipä mitään. Miesvauva on korkeasti koulutettu, hemmoteltu mieslapsi. Tiedän, että äitinsä voidellut leivät lapsuuskodissa siihen saakka, kunnes muutti pois.

Omillaan kun asui, niin hommat hoituvat. Kiitos ja kumarrus, helpotti.

Olet valinnut miehesi korkean koulutustason ja sen mahdollisesti tuoman elintason perusteella, eikö siitä vastineeksi voisi vähän siivoilla?

Miksei mies valinnut puolisoa oman koulutustason mukaan?

Koska se ei ole miehelle tärkeää. Mies haluaa kauniin ja mukavan naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miehet ratkaisevat asian seuraavasti: Se tekee kenestä se täytyy tehdä."

Eli jos kaksi miestä asuu yhdessä ja toinen on toista siistimpi, niin miesten ratkaisu on, että on ihan ok molemmille, että se siistimpi hoitaa kaikkien yhteisten tilojen siivouksen. Yksi ja sama mies siivoo kaiken. Aina. Eikä sitä koskaan vituta. Eikä se koskaan haluaisi sopia yhteisestä siisteyden tasosta, jota voisivat molemmat yhdessä ylläpitää?

Ja kyllä miehissäkin on eroja. Mun eksä oli mus siistimpi. Nyksä sotkuisampi.

En usko että kukaan mies mukisematta siivoisi vuosia yksin vain siksi koska häntä lika häiritsee enemmän kuin toista. Kyllä se lopulta vaatisi jotain panosta myös kämppikseltä.

Tähän olisi kiinnostavaa saada mielipiteitä.

Jaa-a, minulla on ainakin niin korkea toleranssi likaisuudelle, että luulen että kämppis lopulta tarttuisi aina toimeen. Sitten jos hänellä olisi vieläkin korkeampi toleranssi, minä lopulta siivoaisin oman huoneeni ja yhteistilat. En hänen huonettaan kylläkään.

Vierailija kirjoitti:

ghgfhdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

.

Hahah, sen päivän kun näkisi, että miehen omatoimisesti tekemä kauppareissu ja ruoka kelpaisivat naiselle. Aina on joku maito väärän väristä ja kaikki pilalla. Johan tässä joutuu mennä lattialle nauramaan.

Miesvauvahan hoitaa asiat tahallaan huonosti, ettei joutuisi tekemään toista kertaa ja nauraa sitten lattialla. Meillä osaa 10-vuotias poikakin tehdä helpot kotiruuat ja käydä ostamassa niihin ainekset. Kelpaa kaikille.

Missä kohtaa sanoin, että mies hoitaisi sen huonosti? Pointti olikin siinä, että naisen mielestä se on aina jotenkin huonosti ja nainen määrittelee mikä on "oikein". Varmaankin juuri tästä syystä ruokakaupassa käydäänkin yleensä yhdessä, siitä vain ei tule mitään että mies päättää yhtäkkiä tehdä jonkun yllätyskäynnin ja yllätysruuat.

Kyllähän se vähän ihmetyttää, että tuo vääränlaista maitoa tai muuta sopimatonta, jos suhde on kestänyt pidempään kuin joitakin viikkoja ja mieskin on sen aikana joskus viettänyt aikaa keittiössä. Siksi ajattelin, että tuo olisi ihan tahallista vauvailua. Kyllä minulle kelpaa sekä 10-v että 40-v miehen tuomat ruuat ja meille käy ihan kaikenlaiset maidot, kun kellään ei ole allergioita tai intoleransseja. Valkoisia ne on kyllä tähän asti aina olleet. Yleensä kai perheissä suositaan tiettyjä suosikkiruokia, joten lapsenkin on helppo tietää, mitä ostaa. Yllätykset on välillä ihania kanssa, eikä haitta vaikka ne olisikin jotain erikoisempaa! En todellakaan tykkää ruokakaupoissa käymisestä ja siksi on ihanaa että välillä joku muu hoitaa sen :)

Näkeehän tuolla kaupoissa niitä miehiä, joille tulee puhelimen kautta jatkuva täysohjeistus, että menee oikeanlaista maitoa koriin. Kai sen niinkin voi tehdä. On siinä oikeastikin sellaista eroa, että miehelle ne yksityiskohdat eivät ole niin tärkeitä. Maito on maito ja margariini margariinia, kun taas nainen näkee molemmista 10 eri sävyä ja vaihtoehtoa. Mies tuppaa vain syömään sitä mitä on kotiin kannettu ja sitten onkin opettelu edessä kun vaimolle ei käykään mikä tahansa merkki.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teistä miehet ole alentava ajatus,että teille ei voisi antaa pienintäkään kritiikkiä toiminnasta koska egonne ja psyykkeenne ei sitä kestä? Minä uskon sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Uskon että mies on yhtä älykäs ja kykeneväinen pyyhkimään pöydän kuin nainenkin. Miestä ei tarvitse varoa,pitää kuin kukkaa kämmenellä,jatkuvasti varoa hänen mielen pahoittamistaan ja tyytyä siihen että yksinkertaisiakaan hommia ei tehdä kunnolla koska mies ei pysty parempaan. Tottakai pystyy,ihan samaan kuin naisetkin. Ellei sitten ole jotenkin jälkeenjäänyt tai vakavasti sairas,se on toki asia erikseen.

Myönnetään, että kun ei lähtökohtaisesti nuo kotihengettären hommat hirveästi kiinnosta, ainakaan samaan tahtiin kun naista, niin sitten kun niitä pitkin hampain alkaa tehdä niin se vituttaa kun tullaan sanomaan, että väärin tehty. Siinä kasaantuu monenlaista vitutusta päällekkäin ja sitten räjähtää. Kai tässäkin on kommunikaatio se avain, eli aika paljon vaikuttaa se että miten tullaan sanomaan. Toinen on sitten se tahti. Jos mielestäni riittää imurointi parin viikon välein ja sinun mielestäsi pitää imuroida joka kolmas päivä, miksi juuri sinä saat pakottaa minutkin siihen omaan tahtiisi?

Vierailija kirjoitti:

dffgsddfg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Aloittajan asenne on ruma ja aihe on tehty lähinnä pilkkaamistarkoituksessa. Sellaisia ei olekaan kuin "miesvauvat". On olemassa miehiä jotka ovat aktiisia ja niitä jotka ovat passiivisia. Jos nainen ottaa puolisokseen miehen joka on suhteen alusta lähtien passiivinen, on vika 100% naisen oma! Jos on passiivisen kelpuuttanut, sitten passiivisen kanssa eläköön, ei ole yhtään varaa valittaa.

Jos taas mies on suhteen alussa aktiivinen ja muuttuu suhteen aikana passiiviseksi, syyt löytyvät parisuhteesta! Se ei ole mikään asia mikä vain tapahtuu, vaan syy/seuraus ketju on sen nähtävillä jolla on ymmärrystä nähdä nenäänsä pitemmälle.

Väitän että suurimmassa osassa tapauksista, jopa 95%:ti vika on naisessa! Miehet ajattelevat hyvin suoraviivaisesti ja käytännönläheisesti. Jos nainen päsmäröi suhteessa, miehet, vaikka he voisivat nujertaa naisen lähes sormia napsauttamalla, eivät sitä kuitenkaan tee. Mies ei halua riitaa vaan luonnostaan ennemminkin väistyy. Mitä enemmän nainen päsmäröi, sitä enemmän mies väistyy. Lopulta ollaan tilanteessa jossa nainen valittaa että mies ei tee mitää ja hän tekee kaiken!

Nainen on alun alkujaan halunnut päteä ja ottaa hommat hoitaakseen, suomeksi lakaissut miehen syrjään, johon mies suostuu, ei heikouttaan, ja ihan tietoisella päätöksellä, välttääkseen taistelun naisen kanssa. Näin nainen on saantu vallan perheessä, vallan jota on toivonut, mutta loppujen lopuksi nainen, vaikka on saanutkin haluamansa, ei ole saanut mitään mitä olisi toivonut.

Naisille vihjeeksi että antakaa sen miehen olla oma itsensä ja tehdä asiat omalla tavallaan. Ei pienintäkään arvostelua tai neuvomista saatia asiaan puuttumista. Arvostakaa ja kunnioittakaa, vaikka siihen ei aina syytä olisikaan. Näin mies ei tee päätöstä vetäytyä ja hän pysyy onnellisena ja aktiivisena osapuolena parisuhteessa. Pahin asia minkä nainen voi miehelle sanoa on: MINÄ NÄYTÄN MITEN SE TEHDÄÄN!!! Tämän jälkeen nainen saakin tehdä sitten hommansa kuten parhaaksi näkee!

Kukaan mies ei moista katsele eikä ryhdy asian takia riitelemään vaan väistyy. Väitän että lähes poikkeuksetta ne naiset jotka sanovat että mies muuttui suhteen aikana saamattomaksi, ovat itse syyllisiä tilanteeseen. Miestä ei tarvitse nolata tai häpäistä kuin kerran tai pari ja tämä lumipallo alkaa vieriä rinnettä alas, koko ajan kasvaen ja kasvaen. Suurin osa naisista ei vain edes ymmärrä että se todellinen syyllinen tilanteeseen löytyykin sieltä peilin edestä...

AMEN! Näin se on ja näin se tulee menemään. Harmi, että en itse osaa kirjoittaa näin loistavaa tekstiä. Valitettavasti teksti on kuitenkin turha. Suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Sisältöön puuttumatta; mikään teksti ei ole loistava tuolla määrällä huutomerkkejä.

Aivan kuten sanoin: suurin osa AV-mammoista ajattelee: Ei se näin mene. Ignoraa tekstin ja jatkaa ihmettelyä miksi ei ''miesvauva'' muutu.

Se missä en ole alkuperäisen kanssa samoilla on tämä ''95% naisten vika'' kohta. Kuulostaa liian syyttävältä neuvovaan tekstiin, mutta ehkä tässä painaa hänen oma kokemus.

Minusta (nainen) tuo teksti on yleistyksessään varsin aliarvioiva kaikkia miehiä kohtaan, ikään kuin miehillä ei olisi lainkaan sosiaalisia taitoja tai tunneälyä ja mies olisi herkkä mimosa, jolla ei ole mitään vastuuta omasta toiminnastaan. "Nainen, tee näin, tai mies tekee näin. Mies voisi tehdä toisellakin tavalla (nujertaminen), mutta ei tee, koska nainen". Anteeksi nyt, mutta tuo saa miehet vaikuttamaan aika idiooteilta. Onneksi tosielämässä on aina kyse yksilöistä, joista monet saavat myös suunsa auki. Sillä tavalla ne ongelmat ratkeavat, kommunikoimalla.

Koitan esimerkilläni avartaa katsettasi. Jos olen vaikka paistamassa lettuja/tiskaamassa/siivoamassa ja yhtä äkkiä naiseni pamahtaa paikalla sanoo: ei näin, ei näin, minä teen aina näin, ja alkaa tekemään asiaa. Kukaan mies ei nostaisi tästä meteliä, koskaan kellekään miehelle ei ole niin tärkeää, millä rätillä se pöytä pyyhitään tai paljon sitä fairya käytetään. Mies ajattelee ''okei, hoida sinä tämä''. Seuraavalla kerralla mies ajattelee ''vaimo hoitaa, hänelle se oli tärkeä''. Tämä alkuperäisen kirjoittajan esimerkki toimii juuri näin ja juuri tällaisissa  arkisissa asioissa. Mielestäni on typerää väittää, että olisi idiootti, jos ei jaksa alkaa kinastelemaan tällaisissa asioissa. Jos häädätte aina sen miehen pois ja teette itse omalla tavallanne lopputulos on se, että se mies ei enää vaivaudu tekemään mitään. Anna vielä yhden omakohtaisen kokemuksen. Minä pyyhin pöydän. Naiseni tulee paikalle pyyhkii pöydän uudestaan, koska se ei ollut hänen mielestään tarpeeksi puhdas. Alanko raivoamaan, että minusta pöytä oli tarpeeksi puhdas ja aiheutan turhan riidan, vai olenko hiljaa ja jätän pöydän pyyhkimisen ensikerralla naiselle.

Tämä esimerkki toimii täydellisesti juuri näihin pieniin arkisin asioihin. Sinun väittämäsi pitävät paikkaansa, jos kysymys on elämän suurimmista kysymyksistä  lapsen hankinnasta tai naimisiin menosta. Harmittaa vain, että mammat alapeukuttavat ja ignooravat tämän ja jatkavat miesvauvansan ihmettelemistä

Tämä on NIIN TOTTA. Loistava esimerkki.

Ennenkuin kaikki naiset taas ignoraatte "typerän" kommentin, miettikääpä, jos se mies neuvoisi teitä pöydän pyyhkimisessä, tai (laita tähän muu arkinen tilanne, missä sinulla ja miehelläsi on erilainen tapa tehdä asia)

Siinä tilanteessa minä kysyisin mieheltä, miksi pyykit pitäisi ripustaa siten, että ne jäävät ryppyisiksi ja kuivuessaan alkavat haisemaan tai miksi pöytää ei saisi pyyhkiä oikeasti puhtaaksi vaan siihen pitää jättää ne kahvitarhat tai miksi tyhjä rahkapurkki pitää jättää tiskipöydälle, eikä sitä voi laittaa roskikseen tai miksi kupit pitää laittaa tiskikoneeseen suu ylöspäin. Jos mies pystyy nämä asiat minulle hyvin perustelemaan, niin toki voidaan siirtyä siihen miehen toimintatapaan. 

Hep! Tuota minäkään en ole ihan ymmärtänyt, miksi ripustettavaa pyykkiä ei voi edes sen verran suoria, että kuivuisi. Tämä siis on ainoa sääntö, mikä tässä huushollissa on pyykin ripustuksen suhteen. Tähän on varmaan joku hyvä miesselitys olemassa.

Eipä silti, nykyisin pesen melkein kaiken 60 asteessa, oli ekologista tai ei. Ei haittaa, vaikka olisi muesripustaja, ei edes vaikka unohtuisivat koneeseen.

Mitenkähän suoraksi ne kalsarit pitää sinne telineelle laittaa, jotta kuivuvat? Minulla kyllä pyykki on 90% kuivaa jo linkouksen jälkeen ja se vähä mitä märkyyttä jää, kuivaa kyllä vaikka sen vaatteen heittäisi vasemmalla kädella sinne telineelle.

Kun nyt joku kysyi, niin kerronpa. Jouduin kerran tosi kipeenä ohjeistamaan miehen (joka ei mielestään osannut), sanoin että oio vähän, ei paljoa. Ja kappas, se osasi ne ihan asiallisesti laittaa, kun oli pakko. Meillä tosiaan ei ole liikaa tilaa kerrostalossa kuivaamiseen, mutta kyllä ne kuivuu, kun eivät kovin monella mutkalla ole. Yön yli kuivuvat tai märällä ilmalla kahden. Hidasta kuivattamista ei suositella, mutta kuumassa pestyinä eivät ala haista. Vasemmalla kädellä viskeltyinä eivät kyllä oikein meillä kuivu.

Ettekö linkoa ollenkaan? Vai onko liian herkkiä vaatteita? Minulla tulee talven kylmilläkin vaatteista kuivia tunneissa, ei tarvita päiväkausia.

Vierailija kirjoitti:

fsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis apua millanen kuva naisista välittyy parin kommentoijan tekstistä. "Koska mies haluaa välttää riitelyä" Nainenko sitten siitä nauttii? Miksi ihmeessä nainen tahtoisi väkisin riitaa vääntää, huutaa ja tapella? Eikö ne naiset oikeesti puhu ja keskustele aivan normaalisti?

Tai että 95% tilanteista on naisen vika. Siis millasia suhteita teillä on? Eikö oikeesti voisi ottaa vastuuta omista teoistaan yhtään enempää kuin 5%.

Millaisina olentoina te oikein näette naiset, jos kuvittelette että se nauttii riitelystä, tappelusta, toisen mollaamisesta ja lyttäämisestä. Voiko kukaan ihminen olla oikeasti onnellinen siinä tilanteessa, minkä väitätte naisen itselleen asettavan? Mikä on se hyöty, mikä ajaisi naisen näin onnettomaan suhteeseen ja tilanteeseen.

Itse olin suhteessa, jossa keskustelin mieheni kanssa usein niin kuin juttelisin työkaverille tai ystävälle. Vuosia kerroin miltä musta tuntuu ja mitä tahtoisin tapahtuvan. Mies ei jostain syystä ottanut mua tosissaan. Eron jälkeen sanoi mulle näin. Ei ottanut tosissaan, vaikka usein puhuin ja yritin kaikkeni perustellakseni asian ymmärrettävästi. Se satutti eniten.

Mikä sitten sai mut eroamaan? Kerran pinna katkesi. Olin 4 vuotta jo kertonut, etten voi hyvin, ilman että mies kuunteli. Huusin vihasena vuosien tuskan. Mies kuunteli ja vihdoin otti mut tosissaan.

Tässä vaiheessa päätin erota, koska en tahdo suhdetta, jossa mun on huudettava, jotta toinen kuuntelee. En tykkää huutaa, en lähde siihen. Jätin miehen. Mies oli totaalisen yllättynyt "kun meillä meni niin hyvin" ja "mikset koskaan kertonut mulle". Helvetti. Vuosia yritin. Sanoi ettei tiennyt mun olevani tosissani....

Miehellä ja naisella on ilmeisesti sitten kovin eri käsitykset siitä, mikä parisuhteessa on tärkeää. Minulle kävi kerran samoin, että koin eron tulleen aivan puskista, koska en ollut ymmärtänyt että asia josta välillä vähän riideltiin oli naiselle niin tärkeä, että hän lopulta eroaisi sen takia. Minä en ymmärrä sitä, että pienet nahinat voisivat johtaa koko suhteen päättymiseen, minusta niitä on kaikissa suhteissa. Minulle täytyy tehdä selväksi, että tässä on erokynnys ylittymässä jos asia ei muutu. Katson muita perheitä, joissa selvitään alkoholismista, väkivallasta tai pettämisestä ja niihin liittyvistä valtavista riidoista. Minut taas jätetään pienten nahinointien takia yhtäkkiä ja varoittamatta.

Miksi ajattelit naisen "vähän riitelevän" kyseisestä asiasta? Koska on kuukautiset tulossa tai töissä stressiä ja johonkin se kiukku pitää purkaa? Ihan tulevia suhteitasi ajatellen tiedoksi, että kun nainen sanoo sinulle ensin nätisti jostain asiasta ja sitten riitelee siitä samasta asiasta, hän toivoo kyseiseen asiaan muutosta. Asia on todennäköisesti hänelle tärkeä, muuten hän ei lähtisi siitä riitelemään.

Kiinnostaisi kuulla, mikä asia teillä oli kyseessä!

Juu, tuon asian otin kyllä opikseni tuosta suhteesta. Sen verran sattui se menetys. Mutta se tuli shokkina, että nainen ei etukäteen ota eron mahdollisuutta esille, vaan pitää vain omaa näkymätöntä laskuriaan ja tarkkailee tilannetta. Sitten jossain vaiheessa pudottaa pommin että aika loppui, lähden nyt. Sillä selvä, ei mitään mahdollisuutta korjata. Minä luulin että meillä oli niin vahva tunnepohja ja halu, että selvittäisiin ihan mistä vaan. Mutta joo, olisi varmaan pitänyt tajuta itsekin. En halua tarkemmin kertoa, tiedä vaikka joku tunnistaisi ja ei ollut tarkoitus ruveta retostelemaan täällä enempää.

Meillä on hieman "vanhanaikainen" työnjako, eli minä teen pääasiassa keittiöhommat ja siivouksen, ja mies tekee ns. miesten työt, joita omakotitalossa on. Molemmat kuitenkin osallistuvat toisenkin hommiin aina silloin kun apua tarvitaan, eikä koskaan ole tarvinnut kotitöistä tapella. Mieheni tykkää minun tyylistäni siivota ja laittaa ruokaa, ja näitä hommia tehdessään sanoo pyrkivänsä samaan tasoon, eikä suutu eikä valita neuvoista, joita annan. Hän on aivan huipputyyppi tavaroiden järjestelemisessä, ja jos minua jokin kohta kotona sekaisuudellaan ahdistaa, vaikka jokin kaappi tms., niin kohta se on järjestyksessä. Yleensä kodin asioissa toimitaan yhdessä, mutta keittiö on minun valtakuntani, jonka toiminnat hoidan mieluimmin yksin. Miksi? Siksi, kun osaan ja tykkään. Kerran olin vuodepotilaana viikon, jolloin mies vastasi yksin esim. ruuanlaiton ja keittiön siisteyden. Keittiö oli järjestykseltään supersiisti, mutta pöytäluutu haisi. Ei ole koskaan haissut sen jälkeen, kun pidin miehelle "luennon" puhtaan ja hygienisen pöytäluudun tärkeydestä, ja siitä miten luutu pidetään puhtaana. Voisin äkkiä kuvitella, että ristiriitoja tulee kotitöistä, jos puolisoilla on erilainen käsitys siitä miten ne hoidetaan, ja millä tasolla halutaan esim. siisteys pitää. Meillä molemmat pidämme erittäin siististä kodista, ja näin ollen pyrimme yhdessä sen sellaisena pitämään.

gsfgsdfgsd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fsdfsdf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis apua millanen kuva naisista välittyy parin kommentoijan tekstistä. "Koska mies haluaa välttää riitelyä" Nainenko sitten siitä nauttii? Miksi ihmeessä nainen tahtoisi väkisin riitaa vääntää, huutaa ja tapella? Eikö ne naiset oikeesti puhu ja keskustele aivan normaalisti?

Tai että 95% tilanteista on naisen vika. Siis millasia suhteita teillä on? Eikö oikeesti voisi ottaa vastuuta omista teoistaan yhtään enempää kuin 5%.

Millaisina olentoina te oikein näette naiset, jos kuvittelette että se nauttii riitelystä, tappelusta, toisen mollaamisesta ja lyttäämisestä. Voiko kukaan ihminen olla oikeasti onnellinen siinä tilanteessa, minkä väitätte naisen itselleen asettavan? Mikä on se hyöty, mikä ajaisi naisen näin onnettomaan suhteeseen ja tilanteeseen.

Itse olin suhteessa, jossa keskustelin mieheni kanssa usein niin kuin juttelisin työkaverille tai ystävälle. Vuosia kerroin miltä musta tuntuu ja mitä tahtoisin tapahtuvan. Mies ei jostain syystä ottanut mua tosissaan. Eron jälkeen sanoi mulle näin. Ei ottanut tosissaan, vaikka usein puhuin ja yritin kaikkeni perustellakseni asian ymmärrettävästi. Se satutti eniten.

Mikä sitten sai mut eroamaan? Kerran pinna katkesi. Olin 4 vuotta jo kertonut, etten voi hyvin, ilman että mies kuunteli. Huusin vihasena vuosien tuskan. Mies kuunteli ja vihdoin otti mut tosissaan.

Tässä vaiheessa päätin erota, koska en tahdo suhdetta, jossa mun on huudettava, jotta toinen kuuntelee. En tykkää huutaa, en lähde siihen. Jätin miehen. Mies oli totaalisen yllättynyt "kun meillä meni niin hyvin" ja "mikset koskaan kertonut mulle". Helvetti. Vuosia yritin. Sanoi ettei tiennyt mun olevani tosissani....

Miehellä ja naisella on ilmeisesti sitten kovin eri käsitykset siitä, mikä parisuhteessa on tärkeää. Minulle kävi kerran samoin, että koin eron tulleen aivan puskista, koska en ollut ymmärtänyt että asia josta välillä vähän riideltiin oli naiselle niin tärkeä, että hän lopulta eroaisi sen takia. Minä en ymmärrä sitä, että pienet nahinat voisivat johtaa koko suhteen päättymiseen, minusta niitä on kaikissa suhteissa. Minulle täytyy tehdä selväksi, että tässä on erokynnys ylittymässä jos asia ei muutu. Katson muita perheitä, joissa selvitään alkoholismista, väkivallasta tai pettämisestä ja niihin liittyvistä valtavista riidoista. Minut taas jätetään pienten nahinointien takia yhtäkkiä ja varoittamatta.

Miksi ajattelit naisen "vähän riitelevän" kyseisestä asiasta? Koska on kuukautiset tulossa tai töissä stressiä ja johonkin se kiukku pitää purkaa? Ihan tulevia suhteitasi ajatellen tiedoksi, että kun nainen sanoo sinulle ensin nätisti jostain asiasta ja sitten riitelee siitä samasta asiasta, hän toivoo kyseiseen asiaan muutosta. Asia on todennäköisesti hänelle tärkeä, muuten hän ei lähtisi siitä riitelemään.

Kiinnostaisi kuulla, mikä asia teillä oli kyseessä!

Juu, tuon asian otin kyllä opikseni tuosta suhteesta. Sen verran sattui se menetys. Mutta se tuli shokkina, että nainen ei etukäteen ota eron mahdollisuutta esille, vaan pitää vain omaa näkymätöntä laskuriaan ja tarkkailee tilannetta. Sitten jossain vaiheessa pudottaa pommin että aika loppui, lähden nyt. Sillä selvä, ei mitään mahdollisuutta korjata. Minä luulin että meillä oli niin vahva tunnepohja ja halu, että selvittäisiin ihan mistä vaan. Mutta joo, olisi varmaan pitänyt tajuta itsekin. En halua tarkemmin kertoa, tiedä vaikka joku tunnistaisi ja ei ollut tarkoitus ruveta retostelemaan täällä enempää.

Miksi et kertoisi hänelle, että otit onkeesi? Koskaan ei ole liian myöhäistä.