Petänkö vai otanko eron? Elämä tuntuu liian..

Vierailija kirjoitti:

Provohan ap on, kukaan ei voi olla niin lyhytnököinen.

Jos nyt kuitenkin joku samaa harkitseva lukee tätä, niin kehotan miettimään, miten juhlaa elämä on eron jälkeen. Eronhan vaimo ottaa petettyäsi, tai sitten eroatte suoraan. Joka tapauksessa ero siitä tulee. Et ole silloin enää lapseton sinkku vaan hyvin todennäköisesti yh-isä. Vähintään olet yh joka toinen viikko, mutta jos vaimosi on uupunut ja jo nyt sinä pyörität kotia, niin ehkä saat lapsen kokonaan ja vaimo pystyy tapaamaan sitä joka toinen viikonloppu. Kuinka väsynyt olet silloin vastatessasi arjesta ja lapsesta vaikka vain viikko viikko, kun jo nyt väsyttää kahden aikuisen voiminkin? Väsymys taitaa hämärtää ajatuskykyäsi ja yhdistyneenä epäkypsyyteen ja itsekkyyteen on tuo aloitus.

No suuri osa pettämisestä tapahtuu juurikin vauva-aikana. Miehet ovat just tuommoisia luusereita. Haluavat kakaroita ja sitten vetävät herneen nenään, kun se lapsi repii vaimon vartalon rikki, uuvuttaa ja vie huomion. Yhyyy. Pitää saada muualta sitten sitä huomiota. Voi minua miesreppanaa, joten alanpa lohdutukseksi pettämään, sillä aikaa kun vaimo hoitaa vauvaa ja yrittää saada kehonsa toipumaan raskaudesta. 

Voi miten empaattinen ja ihana isä, jonka suurin huoli on vauva, awwwwwww <3

Kumpikin ovat huonoja vaihtoehtoja. Et kuulosta kovin sitoutuneella suhteeseen, mutta muista että teillä on lapsi, jonka takia kannattaa yrittää tosissaan. Ymmärrän että tuossa tilanteessa houkuttaa vihreämpi ruoho aidan takana, mutta oikeasti kannattaisi unohtaa tuo ihastus, eikä antaa sen vaikuttaa ratkaisuihin. Millä tavoin olette koittaneet ratkaista ongelmianne? Pystyttekö puhumaan avoimesti niistä? Auttaisikohan ulkopuolinen ammattiapu, pariterapeutti jolle voisitte puhua helpommin ja lähteä ratkomaan ongelmia?

Olet luuseri, nolla ja täysin munaton mies jos petät!

Jos haluaa naida muiden kanssa, niin silloin erotaan ensin.

Kannattaisi varmaan unohtaa ne muut naiset ja flirttailut niiden kanssa ja keskittyä siihen omaan suhteeseen ja sen parantamiseen, idiootti!

Odota, älä tee vielä mitään. Keskity lapseen. Jos tilanne on vielä vaikkapavuoden päästä se eri. Ehdit kyllä tapailla muita naisia vielä ihan riittävästi vaikka odottaisit sen vuoden, siis jos päädytte eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on tuhonnut vartalonsa ja aivan varmasti on väsyneempi kuin sinä vauvan takia jonka SINÄ olet pannut alulle. Ettäs kehtaat edes ajatella eroa tai pettämistä. Taidat olla sellainen vellihousumies joka ei pysty mihinkään suoraselkäiseen toimintaan. Kummallekin teistä on täysin mahdollista järjestää omaa aikaa viikossa tunteja jolloin toinen on lapsen kanssa. Miten olet edes yrittänyt neuvotella vaimon kanssa? Vaimolle oma aika liikunnan parissa olisi enemmän tarpeen kuin sinulle koska hänen tulisi saada edes yrittää parantaa vartaloaan ja kuntoaan raskauden jälkeen - jonka SINÄ olet aiheuttanut panemalla ilman kumia.

Tässä yksi todella säälittävä, uliseva marttyyrimamma. Kaihtakaa miehet näitä viimeiseen asti. Hävettää kuinka jotkut oman sukupuolen edustajista käyttäytyvät...

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin ovat huonoja vaihtoehtoja. Et kuulosta kovin sitoutuneella suhteeseen, mutta muista että teillä on lapsi, jonka takia kannattaa yrittää tosissaan. Ymmärrän että tuossa tilanteessa houkuttaa vihreämpi ruoho aidan takana, mutta oikeasti kannattaisi unohtaa tuo ihastus, eikä antaa sen vaikuttaa ratkaisuihin. Millä tavoin olette koittaneet ratkaista ongelmianne? Pystyttekö puhumaan avoimesti niistä? Auttaisikohan ulkopuolinen ammattiapu, pariterapeutti jolle voisitte puhua helpommin ja lähteä ratkomaan ongelmia?

Kumpikin on huonoja vaihtoehtoja, koska ap on mies. Jos nainen valittais et kotityöt ja pihatyöt on 90% hänen vastuulla eikä harrastuksiin pääse, niin ero olis ainoa vaihtoehto monen mielestä.... Hohhoijaa! Tuo ap:n puoliso kuulostaa kamalalta puolisolta...

Tää on oikein tyyppiesimerkki nykyajan munattomasta miehestä, erotaan tai petetään heti jos vähänkään on epämukavaa suhteessa. Ja vieläpä silloin kun lapsi on vielä pieni, jonka hoitaa luonnollisesti väsynyt vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Voi miten empaattinen ja ihana isä, jonka suurin huoli on vauva, awwwwwww <3

Jos olis mamma kyseessä, sama avaus, kukaan ei syyllistäisi. Antaisivat vaan roppakaupalla kostovinkkejä miehelle.

Tämän takia usko naisiin on mennyt jo ajat sitten. Näen näitä ympärillä jatkuvasti

N30+

Älä eroa, älä petä vaan lusi yksi vuosi. Tyypillistä, että miehet ajautuvat noihin aatoksiin vauvavuoden mullistuksissa ja alkavat tekemään hätiköityjä ratkaisuja, kun luulevat, että se huono vaihe on ikuista.

Kaikki pariskunnat kärsivät vauva-aikana. Se on iso riski parisuhteelle, mutta parisuhde paranee tai palautuu yhtä hyväksi kuin ennen jos kumpikin pitää mielessä, että yhdessä tähän on ryhdytty ja yhdessä siitä selvitään. Vauva kasvaa ja vaimo on pian taas muutakin kuin äiti. Se menee aina noin!!

Juu, petä vaan. Saat heti paljon paremmin nukuttua, eikä väsytä enää ollenkaan. Heti kun panet jotain toista, vauvakin muuttuu helpoksi enkelilapseksi, ja lopettaa jopa itkemisen. Vaimokin varmasti alkaa samantien tekemään enemmän kotitöitä ja lopettaa nalkutuksen. Varsinkin jos vaimo saa tietää pettämisestä, niin elämästähän tulee suorastaan helppoa! Voin luvata, että sen jälkeen näet kavereitasi yhä enemmän ja ehdit pelata salibandya sydämesi kyllyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mennyt vaimon kanssa huonosti jo jonkin aikaa. Olemme molemmat 33-vuotiaita ja meillä on vauva. Vauva-arki on ollut myös raskasta , enkä saa juurikaan nukuttua kotona, jonka takia väsymys erkaannuttaa meitä vielä entisestään.

Olen pohtinut pettämistä moneen otteeseen. Eihän se oikein ole, mutta olen niin kyllästynyt yhteiseen elämäämme, etten pääse ajatuksesta irti. Lisäksi minulla on ollut flirttiä yhden naisen kanssa jo pitkään ja pientä ihastumista puolin ja toisin.

Olemme yrittäneet parantaa suhdettamne lukuisia kertoja- Onnistumatta. Mikään ei ole edistynyt ja olen väsynyt enää edes yrittämään. Erimielisyyksiä tulee esim. Kotitöistä ja pihatöistä mitä minä teen n. 90% yksin. Vaimon mielestä ne työt ovat tehty väärin, muttei kuitenkaan itse osallistu. Toiseksi.. En saisi käydä kerran viikossa pelaamassa salibandyä , koska kuulema se vie liikaa aikaa. Kavereitakaan en saisi nähdä, koska meillä on vauva. Nämä ovat pieniä asioita, mutta raskaita, koska erimielisyyksiä tulee jatkuvasti. Otanko eron vai petänkö?

En tiedä ovatko mainitsemasi "pikkuasioita", minulle oma aika ja oma tekeminen ovat elinehto ja ne olivat sitä myös silloin kun lapset (kolme, nyt jo teinejä) olivat pieniä. Onneksi miehen kanssa päästiin aina yhteisymmärrykseen ajankäytöstä ja hän otti itsestäänselvästi osansa vanhempainvapaasta jne. 

Miten elämäsi muuttuisi keveämmäksi jos alkaisit pettää vaimoasi? Valehtelisit kahteen suuntaan, vaimolle ja salarakkaalle, syyllisyys ja huono omatunto kalvaisi jatkuvasti. Vai olitko ajatellut kertapanojen sarjaa?

Jos rakastut toiseen niin voimakkaasti, että haluat jakaa elämäsi hänen kanssaan, aikuisinta on selvittää asia ensin nykyisen vaimon kanssa. Jollet selvitä asioitasi, viet samat ongelmat siihen seuraavaan suhteeseen. 

Millaista arkesi olisi jos nyt eroaisit? Kuinka paljon voisit viettää aikaa lapsesi kanssa? Ero on aina kriisi, mutta mitä voit tehdä, jotta se kriisi ei vaikeuttaisi sinun ja lapsesi suhdetta? Äläkä nyt syyttele vaimoasi, vaan mieti omaa suunnitelmaa, mitä sinä voit tehdä. 

Pienen vauvan kanssa on aina vaikeaa. Te olette yrittäneet parantaa suhdettanne, ilmeisesti turhaan. Olisiko mitenkään mahdollista, että odottaisit ja sinnittelisit? Kävisit pelaamassa salibandya, hoitaisit työsi ja pihahommat vaimon valituksista piittaamatta. Kun vaimosi pääsee palaamaan takaisin töihin ja hänen maailmansa taas vähän laajenee, voisitte yrittää vielä kerran korjata suhdettanne. Ellei silloinkaan onnistu, otatte eron. 

Älä uhriudu, älä sääli itseäsi. Olet aikuinen. 

Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Älä petä, jätä se lehmä. Jos ja kun naisen kanssa menee huonosti niin harvoin jos koskaan se ajan kanssa paranee. Lasta voi nähdä vaikka eroaa. Paljon helpompaa sinkkuna kuin vaikean naisen kanssa. Elämä on lyhyt eikä sitä kannata tuhlata riitelyyn.

Eipä sitä sitten kannata tuhlata omaan lapseenkaan, jos ei riidellä viitsi. Jos vaimon palaute on liikaa herra isoherroille, niin miettikääpä kestättekö lastenne palautteen, kun kohtelette heidän äitiään kuin lehmää. Vai oletteko alunperin lähteneet suhteeseen eläimen kanssa?

Herra lehmipojat varautuvat sitten vain etsimään niin hölmöjä naisia jatkossa, että nämä eivät älyä pääsevänsä samaan kierrokseen teidän kanssa kuin ne noita-eksätkin. Saatte jättää jälkeenne vanan vihaisia lapsia. Kelpaa sitten elämäntyötään pohdiskella vanhana pappana, yksinään.

Ensin vähän jörnitään ja sitten tehdään donnerit.

Pettäminenhän ei auta sinua millään tavalla, eikä ratkaise tilannettasi, ainoastaan pahentaa. Se toimisi lähinnä lapsellisena kostona. Joten sen vaihtoehdon voit ruksia listaltasi. 

Tee kuten minun mieheni. Laittoi avioeron vireille selkäni takana ja yks päivä vaan posti toi mulle tiedon kotiin. Syy oli se ettei pikkulapsi arjessa saanut tarpeeksi SEKSIÄ. Siis kyllä, oli valmis jättämään meidät kun en tarpeeksi usein jaksanut nostaa pyllyä pökittäväksi. Minä hullu annoin anteeksi ja mies perui hakemuksen. Tästä nyt 13vuotta ja toivon että olisin antanut hänen lähteä tuolloin. Sen jälkeen elämä ei enää tuntunut samalta. Luottamus meni täysin. Molemmat käyneet vieraissa. Vain jättivelat ja lapset pitävät yhdessä.

Taas yritin keskustella asiasta, mutta ei suostunut kuuntelemaan. Sanoin hänelle suoraa, että aion ottaa etäisyyttä, jos ei suostu puhumaan kanssani . Seksi ei huvita enää, koska tunteet ovat kadonneet kokonaan. Ehkä tosiaan ero on paras ratkaisu ja muutto toiseen kaupunkiin.

AP.

Mitäs sanotte av-mammat, jos ap:n tilanne kotona on Oikeasti juuri noin? Että ap:n vaimo tekee vain juuri ja juuri oman osuutensa ja mies tekee kaiken? Että mies käy töissä, tuo rahan kotiin, tekee sisällä ja ulkona kotona kaiken ja vaimo vain nalkuttaa? Vaikka kaikki olisi tehty, niin hän ei halua päästää miestä minnekään, ei edes viikonloppuna? Oletteko te mammat juuri tällaisia keskenkasvuisia kermaperseitä?

Minulle tarjottiin töitä myös toisesta kaupungista parempipalkkaista työtä, joten sekin on yksi syy muuttoon kauemmas.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sanotte av-mammat, jos ap:n tilanne kotona on Oikeasti juuri noin? Että ap:n vaimo tekee vain juuri ja juuri oman osuutensa ja mies tekee kaiken? Että mies käy töissä, tuo rahan kotiin, tekee sisällä ja ulkona kotona kaiken ja vaimo vain nalkuttaa? Vaikka kaikki olisi tehty, niin hän ei halua päästää miestä minnekään, ei edes viikonloppuna? Oletteko te mammat juuri tällaisia keskenkasvuisia kermaperseitä?

Tilanne on juuri tällainen. Helpottavaa kuulla, että joku on ymmärtänyt lukemansa eikä ole heti lyttäämässä. Av- mammoille on tärkeintä vaan olla naisten puolella- oli tilanne mikä tahansa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulle tarjottiin töitä myös toisesta kaupungista parempipalkkaista työtä, joten sekin on yksi syy muuttoon kauemmas.

Ap

Ootpas rakastava isä, vai suunnittelitko kenties ottavasi lapsen mukaan?