Petänkö vai otanko eron? Elämä tuntuu liian..
Meillä on mennyt vaimon kanssa huonosti jo jonkin aikaa. Olemme molemmat 33-vuotiaita ja meillä on vauva. Vauva-arki on ollut myös raskasta , enkä saa juurikaan nukuttua kotona, jonka takia väsymys erkaannuttaa meitä vielä entisestään.
Olen pohtinut pettämistä moneen otteeseen. Eihän se oikein ole, mutta olen niin kyllästynyt yhteiseen elämäämme, etten pääse ajatuksesta irti. Lisäksi minulla on ollut flirttiä yhden naisen kanssa jo pitkään ja pientä ihastumista puolin ja toisin.
Olemme yrittäneet parantaa suhdettamne lukuisia kertoja- Onnistumatta. Mikään ei ole edistynyt ja olen väsynyt enää edes yrittämään. Erimielisyyksiä tulee esim. Kotitöistä ja pihatöistä mitä minä teen n. 90% yksin. Vaimon mielestä ne työt ovat tehty väärin, muttei kuitenkaan itse osallistu. Toiseksi.. En saisi käydä kerran viikossa pelaamassa salibandyä , koska kuulema se vie liikaa aikaa. Kavereitakaan en saisi nähdä, koska meillä on vauva. Nämä ovat pieniä asioita, mutta raskaita, koska erimielisyyksiä tulee jatkuvasti. Otanko eron vai petänkö?
Kommentit (86)
Kuinka paljon, ap, hoidat vauvaa? Piditkö isyysloman? Eikö lapsi ole sinulle rakas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs sanotte av-mammat, jos ap:n tilanne kotona on Oikeasti juuri noin? Että ap:n vaimo tekee vain juuri ja juuri oman osuutensa ja mies tekee kaiken? Että mies käy töissä, tuo rahan kotiin, tekee sisällä ja ulkona kotona kaiken ja vaimo vain nalkuttaa? Vaikka kaikki olisi tehty, niin hän ei halua päästää miestä minnekään, ei edes viikonloppuna? Oletteko te mammat juuri tällaisia keskenkasvuisia kermaperseitä?
Hoitaako mies vauvankin yksin, kun tekee kaiken? Muuttaako vauva miehen mukana toiseen kaupunkiin? Rakastaako mies lastaan?
Katsotaanpa faktat:
Vaimo on äitiyslomalla ja hoitaa vauvaa yksin neljän seinän sisällä kotona, mies on töissä ja saa syödä rauhassa lounastunnilla jne.
Miesvalittaa, että on väsynyt. Etteikö vaimomole...
Mies valittaa, ettei pysty harrastamaan ja näkemään kavereita kuten ennen. No eihän se vaimokaan.pääse harrastuksiin.
Mies valittaa, että vaimoa ei seksi kiinnosta. Tiedämme, että synnytyksen jälkeen palautuminen kestää ja hyvin harva pari sekstailee, kun vauva on vielä pieni.
Mies valittaa, että pitää tehdä kotitöitä. Hänellä ei ole mitään käsitystä, mitä vaimo tekee päivisin, luulee ilmeisesti klassisesti, että vaimo makaa sohvalla vauvan kanssa tekemättä mitään.
Mies uhkaa pettämisellä.
Mied uhkaa muuttaa eri kaupunkiin ja jättää lapsen vsimon harteille.
Niin ihmiset, millainen kuva tästä syntyy miehestä? Ellei nyt ihan persoonallisuushäiriö ole kyseessä, niin hyvin itsekeskeinen ja vastuun kantamiseen kykenemätön miedlapsi.
Tiedän muutaman miehen ja naisen, jotka ovat itsekkyyttään lähteneet raskasta vauva-arkea karkuun ja jättäneet vauvan puolisolleen. Näiden lapset pääsääntöisesti inhoavat jättäjää.
Enemmän minua hämmästyttää nämä toivottavasti trollaajat, jotka oikein lyövät löylyä ahdistuneen kiukaalle. Sonnikarja, joilla ei ole mielessä muu kuin hieholauma.
Yllyttävät oikein pienen isää lähtemään. Että kyllä sitä lasta voi sitten nähdä. Joopa joo. Se vaimokin vain katselee sitä vauvaa päivät pitkät varmaan. Jos on lapsen kanssa olemisesta noin alkeellinen käsitys, niin ei kai sellainen mies ole mitenkään kykenevä ymmärtämään, mitä se nainen siellä kotona tekee. Ja mihin se miestä muka niin tarvii, ettei toinen saa edes menoillaan kirmata vapaasti.
Parisuhteessa nyt vain tulee lisää velvollisuuksia verrattuna poikamiesaikaan, eikä se nainen ole siellä hoitaakseen niitä kaikkia. Joten jos oletit tyttöystävän hankkiessasi, että omat kotityösi vähenevät sen takia, niin olet ottamassa piikaa etkä kumppania. Ja jos ryhdytään isäksi ajatuksella, että sittenkään ei omien kotitöiden määrän pitäisi kasvaa, niin on pantu se piika paksuksi ja nyt se pitäisi saada potkaista tiehensä äpärineen, kun se ei selviä aiemmasta työmäärästään enää.
Jos tässä maailmassa olisi oikeasti vallalla minkäänlainen aiheuttaja maksaa -periaate, olisimme ihan toisella tapaa kiinnostuneita siitä, miksi nämä vapaamatkustajamiehet saavat saalistaa ja huijata vapaasti, ilman mitään vastuita. Sillä huijarihan ap on - ei ole ollut minkäänlaista aikomusta kantaa vastuuta vastamäessä. Päässä on pelkkää romanttista huttua ja syvä vakuuttuneisuus siitä, että häntä on erittäin syvästi loukattu, koska prinsessa ei olekaan sellainen kuin Disney lupasi. Joten ei kun uutta huijaamaan. Tuulella käypä autenttinen ihminen kun kuuntelee aina tunteitaan, paitsi silloin kun ne kehottavat laittamaan jäitä hattuun.
Nimenomaan siksi, että meillä on vain yksi elämä, pitäisi elää se ainokaisensa viisaasti. Kantaa vastuunsa silloin, kun sellaisia on hankkinut. Ne virheet seuraavat mukana. Lapsia voi kylvää pitkin tietään, mutta se tekee miehestä jämäpalan sellaisten naisten silmissä, joiden seura olisi mitenkään hyväksi pitemmän päälle. Omatuntokin saattaa alkaa kalvaa. Luvassa on kierros kierrokselta surkeampaa seuraa ja ankea elämäntarina. Donner voi tehdä donnerit ja säilyttää jonkinlaisen statuksen, koska lähtötaso on niin korkea. Yläluokan jätkä, liikaa rahaa, arvoituksellista suhteellisen taitavasti esittävä persoona ja älykön maine. Yksittäisen laatunaisen ei tarvitse silloin olla valtavan eksyksissä innostuakseen haastavasta leijonankesytysprojektista.
Oletatko että pääset samalla vauvasta eroon, jotta voit harrastaa, nähdä kavereita ja hyppiä sängystä toiseen? Entä jos huoltajuus siirtyy sinulle? Laitatko lapsesi adoptiion, jotta voit leikkiä sinkkua?
Entä jos odottelisit että asiat tasaantuu. Vauva-aika on raskasta. Se pitää hyväksyä että vauva on nyt tärkein. Et sinä, eikä sun p*ppeli.
Itse annoin vaimon mennä ja tehdä. Jätin omat harrastukset väliin kun näytti että ei pärjää nukutuksien kanssa 3 lasta. Lopputulos kun sai mitä halusi omaa aikaa lähti pois. Ei ole mitään yhteistä aikaa. nytkin manaa miten hektistä on ollut ei jaksa kun vain 2 oli vkl hänen kanssaan. Ota selvää
Munkin mies oletti, että lapsi jää minulle. No, ei se sitten ihan niin herkkua ollut se 50:50 huoltajuus hänelle, alkoi itkeä takaisin aika nopeasti. En ottanut.
Nyt olemme puhuneet. Sanoin vaimolle, että otan eron, hän ei siihen suostunut, mutta minä en liitossa enää aio elää. Ero on siis hetken päästä ja olen virallisesti vapaa.
Hyväksyn huomenna uuden työtarjouksen ja muutan pois mahdollisimman pian.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt olemme puhuneet. Sanoin vaimolle, että otan eron, hän ei siihen suostunut, mutta minä en liitossa enää aio elää. Ero on siis hetken päästä ja olen virallisesti vapaa.
Hyväksyn huomenna uuden työtarjouksen ja muutan pois mahdollisimman pian.
Ap
Uuh mikä emansipoitunut mieslapsi :D Muista mennä moottoripyörä- ja teinivaatekaupan kautta xD
Kyllä mahtaa vaimoa kaduttaa että siemenesi sisään antoi laskea.
Onnea ap.! Oletko nyt vapaa myös vauvasta? On mukavaa, että voit jatkossa nukkua hyvin toisessa kaupungissa ilman vauvaa!
Kai tajuat hankkia steriloinnin!
Vierailija kirjoitti:
Nyt olemme puhuneet. Sanoin vaimolle, että otan eron, hän ei siihen suostunut, mutta minä en liitossa enää aio elää. Ero on siis hetken päästä ja olen virallisesti vapaa.
Hyväksyn huomenna uuden työtarjouksen ja muutan pois mahdollisimman pian.
Ap
Oletko vapaa?
Olet rohkea kun teit päätöksen. Toivottavasti voitte sovussa sopia lapseen liittyvät asiat ja välit pysyisivät asiallisina, ihan isä-lapsi suhteen vuoksi. Naisia voi tulla ja mennä, mutta lapsi on lapsi. Näin minä ajattelen, tiedä sitten sinun mietteesi.
Ap ei ole sanallakaan pohtinut suhdettaan lapseen. Ainoa asia, minkä todennut, että vauvan takia ei voi nukkua. Nyt pääsee siitä tilanteesta pois ja vauva ei valvota MIESTÄ.
AP on rohkea. Hienoa, että asetat noin oman etusi etusijalle, sillä eihän sitä kukaan muu tee. Tärkeintä on kuitenkin, että sinä voit hyvin, ehkä vaimosikin ymmärtää tämän sitten, kun on tarpeeksi surrut omaa kohtaloaan lapsen kanssa.
Toivottavasti ihastuksesikin huomaa, kuinka ihanan empaattinen ja huomaavainen olet noin puolisona. Osaa ainakin varoa raskautumista.
Onnea tulevaan ja uusi työnantajasi on varmasti onnesta sykkyrällään, kun saa riveihinsä vuoroviikkovanhemman, joka ei osaa eikä kykene edes omia asioitaan hoitamaan vakuuttavasti.
Tässä ketjussahan puhutaan miehen tarpeista ja oikeuksista. Ap on onneton. Vauvalla ei varmasti ole mitään hätää toisin kuin kuin tilanteeseen uupuneella isällä. Isä tarvitsee irtioton tuosta vankilasta.
Tietysti ero on parempi kuin pettäminen.
Vierailija kirjoitti:
AP on rohkea. Hienoa, että asetat noin oman etusi etusijalle, sillä eihän sitä kukaan muu tee. Tärkeintä on kuitenkin, että sinä voit hyvin, ehkä vaimosikin ymmärtää tämän sitten, kun on tarpeeksi surrut omaa kohtaloaan lapsen kanssa.
Toivottavasti ihastuksesikin huomaa, kuinka ihanan empaattinen ja huomaavainen olet noin puolisona. Osaa ainakin varoa raskautumista.
Onnea tulevaan ja uusi työnantajasi on varmasti onnesta sykkyrällään, kun saa riveihinsä vuoroviikkovanhemman, joka ei osaa eikä kykene edes omia asioitaan hoitamaan vakuuttavasti.
Miksi isän pitäisi vauva vuoroviikoiksi? Jos on uusi parisuhdekin tiedossa, tuskin tuo toimisi. Isähän haluaa vapautta tuosta ankeasta vauva-arjesta eikä enempää palloa jalkaan. Eiköhän ole kärsinyt jo ihan tarpeeksi. Eri asia kun lapsi on vanhempi, isäsuhteen pystyy muodostamaan myöhemminkin. Vauvaa voi käydä katsomassa äitinsäkin luona.
Nauti, ap, vapaudestasi, olet sen ansainnut.
Tuttavapariskunta erosi pikkulapsiaikana. Vaimo muutti uuden miehen luokse toiselle paikkakunnalle ja jätti 2 v lapsen miehelle. Kävi tapaamassa viikonloppuisin. Hän haki lapsen vuoden päästä takaisin itselleen, silloin he tekivät huoltajuussopimuksen. Äiti nimittäin sai uuden vauvan ja oli jäämässä kotiäidiksi, joten elarit olivat selvää rahaa. Mies maksaa hänelle siis 400 euroa elareita joka kk ja hakee lapsen luokseen melkein joka vkonloppu. Hirveä ajomatka edes takaisin, sillä se exä ei koskaan viitsi itse kuljettaa lasta.
Luulen, että jos ap toteuttaa nuo sekopäiset eskapismihaaveensa, niin siitä tulee hänen elämänsä huonoin päätös, jota katuu katkerasti lopun ikää. Kannattaisi mieluummin mennä työstämään ongelmia terapiaan, hän voisi hyötyä siitä.